ämän kellon sain joskus ala-asteella vanhemmiltani, kun entinen kelloni, itse asiassa aivan samanlainen, hajosi. Vanhan kellon piti olla vedenkestävä, mutta yllättäen sen sisälle menikin vettä. Sepä hienoista mainoslauseista! Kellon saamisesta lähtien se on kulkenut mukanani niin talvipakkaset kuin kesähelteet. Kello on ollut mukanani iloissa ja suruissa, onnistumisissa ja epäonnistumisissa. Se on ranteessani aina, kun lähden jonnekin.
Kellossani on normaali analoginen kello ja lisäksi digitaalinen kellokin. Lisäksi siitä löytyy herätystoiminto, jonka ääni tosin on niin pieni, etten siihen varmasti heräisi. Ajanottotoiminto on ollut erittäin hyödyllinen, etenkin liikunnantunneilla, kun on itsekin voinut seurata ajan kulumista juoksussa. Kätevästä kellostani löytyy vielä päivämäärä, joskin siinä näkyy ensin kuukausi, sitten viikonpäivä ja lopuksi viikonpäivä. Se on joskus hieman hämännyt, kun kello näyttäisi, että on joulukuu keskellä kesää!
Kellon digitaalisen osan laidassa on pieni valo, jonka saa syttymään nappia painamalla. Valo auttaa erityisesti pimeinä talviaamuina ja muulloinkin, kun on pimeää. Ehkä omituisin kelloni toiminto on tasatunnein toistuva piippaus, jonka saa kytkettyä päälle ja pois. Joskus ala-asteella, kun en tiennyt tämän jipon olemassaoloa, kummastelin aina, miksi kuulen omituisen piipahduksen aina oppitunnin alussa.
Ikävintä kellossa on ollut se, kun patteri on kulunut loppuun ja kello on pysähtynyt. Silloin olen kamalassa tilanteessa: joudun olemaan ilman kelloani ja tulen aina välillä vilkaisseeksi tyhjää rannettani. Onneksi tätä piinaa ei joudu kestämään kovin usein, eikä myöskään pitkää aikaa kerralla.
Kelloni on palvellut minua hyvin ja tulee varmastikin myös jatkossa toimimaan moitteettomasti. En voisi edes kuvitella vaihtavani sitä toiseen, en kauniimpaan, enkä arvokkaampaan. Kelloon liittyvien muistojen arvoa ei voi mitata rahassa tai kauneudessa.

© Copyright Matti Järvinen

Pääsivu
RuneQuest
Lukeminen
Linkit
Tietokonepelit
Filosofia
Matematiikka
Tulevaisuuspeli
Palaute
Vieraskirja