Ovatko filosofian esseet turhia ja hyödyttömiä?
Esseet ovat olennainen osa lukion koejärjestelmää. On erikoista huomata, kuinka jotkut opiskelijat pitävät esseiden kirjoittamisesta ja toiset taas inhoavat sitä sydämensä pohjasta. Kuitenkin reaalikokeissa jokainen joutuu väkisinkin kirjoittamaan esseitä ja siksi niiden kirjoittamisen taito merkitsee paljon kokeen lopputulokseen. Vaikka henkilö tietäisi paljon asiaa aiheesta, mutta ei osaa koota sitä esseemuotoon, hän ei luultavastikaan yllä kiitettävään numeroon.
Edellä olevan seikan vuoksi jotkut opettajat tuntuvat pitävän tärkeänä esseenkirjoituksen jalon taidon harjoittelua. Tämä saattaa herättää ristiriitaisia tunteita opiskelijoiden keskuudessa. Toisaalta esseen laatiminen on kova työ, joka vie opiskelijan vapaa-aikaa. Silti asialla on kääntöpuolensakin, kun esseenkirjoitustaito ei juuri tyhjästä ilmesty, vaan on pitkän kielellisen ja kirjoituksellisen harjoittelun tulos.
Opettaja saattaa pohtia filosofian esseeläksyä antaessaan, kuinka suuri työ tulee olemaan kaikkien esseiden lukemisessa. Hän ajattelee varmaankin kauhulla sitä kirjoitusvirheiden määrää, joka esseistä hänen silmiinsä pistää. Sitten puolestaan ajatuksiin tunkeutuvat positiivisemmat puolet. Opettaja ajattelee, että hän tuottaa oppilaalle suuren hyödyn, joka kumoaa esseiden lukemisen vaivat. Osittain mukana saattaa olla itsetunnon kohenemisen palkinto, kuten ajatus "Kun näin teen, olen hyvä opettaja."
Opettajan perustelut tehtävänantoon voivat siis olla utilitaristisia eli hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Hän saattaa ajatella, että oppimisen hyöty on vaikkapa 100 pistettä ja esseiden lukemisen kiusa on 60 pistettä. Kun nyt hyödyt ja haitat vähennetään toisistaan, tulokseksi tulee 40 pistettä ja opettaja päättää antaa esseetehtävän opiskelijoille läksyksi.
Opiskelija, joka pitää esseitä turhina ja hyödyttöminä, voi yllättäen perustella kantansa samalla tavalla. Hänen mielestään oppiminen antaa hyötyä 50 pistettä, mutta esseen kirjoittamiseen kuluva aika kiusaakin häntä 80 pisteen arvosta. Kun luvut vähennetään toisistaan, saadaankin tulokseksi -30, negatiivinen tulos, jolloin haitat ovat opiskelijan mielestä suuremmat kuin esseenkirjoituksen hyödyt ja siksi hän saattaa jättää jopa läksyn tekemättä!
Utilitaristinen järjestelmä on kovin pelkistetty teoria, koska esseetehtävän tehtävänantoon ja sen kirjoittamiseen liittyy paljon muitakin motiiveita. Opiskelijaa saattaa painostaa suuntaan tai toiseen pelko huonosta arvosanasta, mikäli hän ei tee läksyä, tylsä esseen aihe, vanhempien ja kavereiden mielipide asiasta, omat mielikuvat läksyjen tekemisen laiminlyönnistä, pakollisuudesta johtuva inho tehtävää kohtaan ja monet muut seikat, jotka voivat olla perin mitättömiäkin.
Utilitarismin ongelmana on, kuten juuri äskettäin kävi ilmi, se, että eri henkilöt voivat antaa eri pisteet eri asioille. Onhan aivan mahdotonta päättää yleispätevästi, että oppimisesta tulisi tietyt hyötypisteet ja että kirjoitusaika olisi tietyn haittapistemäärän arvoinen.
Opettajan toinen kätevä perustelumalli voi olla paternalismin mukainen. Siinä opettaja ajattelee, ettei haittaa, vaikka opiskelija joutuukin tekemään esseen pakolla, eikä vapaaehtoisesti, sillä onhan se hänelle hyödyksi. Opettaja ajattelee toimivansa esseeläksyn antamalla opiskelijan omaksi parhaaksi, kun tämä saa harjoitusta ja saattaa siksi onnistua nykäisemään kokeesta paremman numeron kuin ilman harjoittelua.
Opiskelijan ajatteluun saattaa liittyä liberaalietiikka. Sen mukaan opiskelijalla on oikeus itse päättää tekeekö esseen vai ei, kunhan hänen valintansa ei vahingoita muita ihmisiä tai rajoita heidän vastaavaa oikeuttaan. Vaikka opiskelija ei tekisikään esseetä, se tuskin vahingoittaa muita, joten liberaalietiikka tarjoaa vapaan mahdollisuuden tehdä esseen tai olla tekemättä sitä.
Erityisesti filosofian esseet antavat aihetta syvämietteiselle pohdinnalle. Aiheen mukaan mielessä saattaa pyöriä hyvän ja pahan erilaiset käsitykset, tiedon ja luulon erot, olemassaolon päämäärä, erilaiset syymääritelmät, kummalliset kauneuden tulkinnat ja muut filosofian tärkeät kysymykset. Näiden pohjalta voi osua ajattelemaan omaa elämäänsä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Filosofian esseet eivät siis välttämättä ole ainoastaan hyvän kurssinumeron tavoittelua.
Entäpä pidänkö itse esseetehtäviä turhina ja hyödyttöminä? Ajatellessani asiaa, tulen siihen tulokseen, että esseet eivät tosiaankaan ole turhia ja hyödyttömiä. Esseiden kirjoittaminen on usein suorastaan hauskaa, mutta toisaalta aihe, josta ei itse ole kovin kiinnostunut, saattaa vesittää esseen tavallista huonommaksi. Tästä huolimatta kaikenlainen kirjoittaminen on piristävää ja mukaansatempaavaa puuhaa, kun siihen jaksaa keskittyä ja jos rajana on vain oma mielikuvitus.
|
|