Nochetin satama

Julkaistu ensimmäisen kerran Tradetalkin numerossa #4
Copyright © 1998 Michael O'Brien
http://members.ozemail.com.au/~mrmob/portofnochet.html

Pyhän maan erikoislaatuinen geografia sopii hyvin vesikuljetukseen. Joukko leveitä, rauhallisia jokia laskee vetensä Peilimeren lahteen, suureen ja rauhalliseen vesistöön, joka huuhtoo kuudesta provinssista viiden rantoja. Peilimeri, joka tunnetaan myös Choralinthorin merenä, on ollut maineikas rauhallisuudestaan legendaarisista ajoista lähtien. Se on laaja, suhteellisen matala (10-30 metriä), hyvin kirkas ja lämmin, siellä on runsaasti mereneläviä. Veneet, jotka liikennöivät Peilimerellä, ovat yleensä tasapohjaisia ja soudettavia, sillä Peilimeren yläpuolella oleva ilma on myös erittäin tyyntä, melko sopimatonta purjehtimiseen. Vaikka proomujen kapteenit saattavat vaikeroida soutajien välttämättömyyttä ja kustannuksia, he ovat myös kiitollisia siitä, että vain myrskyn vuodenaikaan, kun Orlanthin tuulet puhaltavat Myrskyvuorilta alas ja panevat aallot vellomaan, Peilimeren lahti on vaarallinen venematkalle.

Nochetin kaupunki on Peilimerta reunustavista kaupungeista suurin ja sen satama on vilkkain ja vaurain. "Satama" on ehkä väärä termi, sillä vaikka siellä on laitureita ja satamalaitureita suuremmille merialuksille, useimmat jokiproomut ja tasapohjaiset veneet pysäytetään mieluummin laajalle hiekkarannalle, joka on muodostunut Lysos-joen leveälle suulle.

Tämä alue on täynnä toimintaa rannalle vedetyissä laivoissa ja niiden ympärillä. Kalastajat kuivattavat ja kunnostavat verkkojaan tai tinkivät kaupungin torien välittäjien kanssa saadakseen kunnon hinnan saaliistaan. Laivanrakentajat komentelevat työporukoitaan suorittaen korjauksia tai ehkäpä laatien uutta laivaa Longsin maan männystä, jota proomu on vastikään tuonut tänne - lunarilaishyökkäyksestä lähtien kuuluisaa Heortinmaan tammea ei ole ollut enää saatavilla). Kärrynkuljettajat ja kantajat lastaavat vankkureihinsa kalaa tai kauppatavaraa kaupunkiin kuljetettavaksi, noin kahden kilometrin päähän, tai muuten tyhjentävät lautoille lastejaan, jotka ovat valmiina vietäviksi myyntiin vieraalle torille. Kaukaisten ja läheisten satamien merimiehet kuljeskelevat väkijoukossa katukaupustelijoiden, kerjäläisten ja huorien (täällä prostituoidut saavat häiritsemättä harjoittaa kauppaansa, toisin kuin useimmissa osissa kaupunkia) ahdistelemina. Soutajat tarjoutuvat viemään miehistönjäseniä tai matkalaisia pois satamaan ankkuroiduista laivoista. Lapset juoksentelevat vilskeen seassa tehden kujeita. Vartijoiden kolmikot (tänä vuodenaikana heortinmaalaisia palkkasotilaita, jotka tunnistaa heidän harittavista parroistaan ja ylimielisestä olemuksestaan) kulkevat ympäriinsä pitäen rauhaa yllä. Joskus saattaa jopa havaita yhden Matriarkan kirvesneidoista täällä jotakin tehtävää suorittamassa, hänen katseensa on vielä ylimielisempi kuin barbaarivartijoiden, kun hän kulkee tämän pienen maailman halki, jossa miehet näyttävät hallitsevan, toisin kuin hänen rakastetussa kaupungissaan ja sitä ympäröivillä rikkailla mailla.

Väentungoksen yläpuolella on poismenneen Faaraon ankara mutta hyvänsuopa katse kaiverrettuna hiekkakiveen; hänen ulkonäkönsä vakavuuden tekee oudon koomiseksi hänen patsaansa, joka on valunut ja siirtynyt hiekkaan, silminnähtävä kallistuma.

Faaraon takana sijaitsee pieni rantapato; sen yläpuolelle levittäytyy varastoja, joista jotkut ovat täynnä kymmenien maiden tavaroita, mutta useimmat ovat pullollaan Esrolian auliin ilmaston ja antoisan maaperän antimia: kullankeltaista viljaa ja hienoja (ja vähemmän hienoja) viinoja, jotka on suljettu kuuluisiin vihreisiin ruukkuihin, joista esrolialaiset vuosikerrat tunnistaa kaikkialla maailmassa. Tämän takana ja levittäytyen kaikkialle Nochetin kaupungin mahtavien muurien ensimmäiselle vyöhykkeelle asti sijaitsee Satama-alue (tai joillekin Köyhienalue), ulkomaalaisten, hylkiöiden ja (myöhemmin) Heortinmaan pakolaisten hökkelikylä.

Toisella puolella sijaitsevat Faaraon sotalaivaston mahtavat kaksisoudut ja kolmisoudut. Monia muita oltiin rakentamassa näillä rannoilla hänen käskystään; hänen katoamisensa jälkeen Matriarkka itse on ottanut hallintaansa laivaston ja laivoja rakennetaan korvaamaan ne, jotka kieltäytyivät palvelemasta hänen lippunsa alla ja jotka purjehtivat pois Heortinmaan hyödyttömäksi puolustukseksi. Niistä ei ole kuultu sen jälkeen; oletetaan, että lunarit ottivat ne haltuunsa Karsen kukistuessa. (Matriarkka on hylännyt sen, että ne loikkasivat lunarien puolelle ilkivaltaisena jaaritteluna, eikä sitä pitäisi hokea.)

Niillä syvänveden- ja merellä kulkevalla aluksilla, jotka eivät pysty rantautumaan, on kaksi vaihtoehtoa, molemmat hyvin kalliita. Ensiksi, ne voivat päättää rantautua toiselle satamalaitureista. Valitettavasti molempia hallitsevat kauppiasprinssiperheet ja ainoastaan heidän aluksensa saavat telakoitua sinne, ellei makseta erittäin kovaa maksua.

Pasoksen Capratin perhe hallitsee joen kaupunginpuoleista satamalaituria ja sillä on monopoliasema kaiken mereltä kuljetetun viljan kauppaan (paitsi siihen, joka menee Karseen). Capratit hallitsevat myös pientä oman kansansa yhteisöä laituriensa takana ja jonka muurit erottavat Satama-alueesta. Tämä läntisen malkionikulttuurin alue tunnetaan Alatoksena ja sen hallitsijaa, Capratin perheen patriarkkaa, kutsutaan demokraatiksi.

Joen toisella puolella on Seshnelan Du Tumerinen perheellä satamalaiturinsa. He ovat käyneet kauppaa Nochetissa pidempään kuin Capratit ja heillä oli ennen lisenssi Alatokseen (jota he kutsuvat Alataksi). Capratit tarjosivat siitä heitä enemmän viime vuosisadalla ja heidän oli pakko muuttaa joen toiselle puolelle. Heidän sinne perustamansa esikaupunki tunnetaan Zerana. Zeraa hallitsee Du Tumerinen vanhimpien neuvosto ja perinteistä johtajaa kutsutaan doniksi. Tällä hetkellä kuitenkin johtaja on donna, vanhan donin nuori leski. Tämä on aiheuttanut tyytymättömyyttä Zeran neuvoston keskuudessa, mutta donna on löytänyt itselleen liittolaisen Matriarkasta. Kuten alatoslaisetkin, Zeran ihmiset ovat myös malkioneja, vaikkakin eri porukkaa. Du Tumerineilla on monopoliasema kaikkeen Varjomaiden kauppaan ja he ovat äskettäin voittaneet oikeudet viedä jauhettua humalaa ja esrolialaista tupakkaa länteen.

Laivat, jotka eivät pysty ankkuroitumaan Du Tumerinejen tai Capratien luokse, huomaavat olevansa Soutajien killan huomassa, jotka soutavat heidän rahtinsa rannalle maksusta.

Nochetin sataman huomattavin piirre on suuri waertagien lohikäärmelaivalaituri. Ironista kyllä, tämä on myös sataman välineistöstä vähiten käyttökelpoisin, koska se on pääasiassa raunioina. Joitakin osia on muutettu paikallisten veneiden käyttöön ja kalastajakansan ja hylkiöiden kukoistava kulttuuri elää tekeleen massiivisten kerrosten joukossa. Muita osia on liitetty kaupungin puolustukseen, osittain siellä, missä vanhat waertagien muurit ovat pysyneet vankkoina, ja suuri osa kaupungin viemärijärjestelmästä tyhjentyy tänne. Läpi historian on ollut suurisuuntaisia suunnitelmia rakentaa uudelleen waertagien laituri, mutta sellaiset suunnitelmat ovat aina kohdanneet vaikeuksia sen vaatimien suurten kustannusten vuoksi. Äskettäin kääpiöinsinööri tarjosi osittaiseen jälleenrakennukseen suunnitelmia, joiden sanotaan perustuvan samanlaiselle projektille, joka suoritettiin Sogin metropolissa, lännen kuningattaren kaupungissa (jonka omien samalla tavalla rappeutuneiden mutta jättiläismäisten laiturien sanotaan tuoneen kaupungille kokonaisen kaupunginosan). Matriarkka hankki kuulemma suunnitelmat - vaikkakin kymmenesosaa vähemmällä kuin mitä mostali tavoitteli - mutta tähän mennessä ei ole näkynyt merkkejä siitä, että hän käyttäisi niitä.

Vaikka Nochetin satama voi yhä kutsua itseään Pyhän maan rikkaimmaksi satamaksi, eroa pyrkii kovasti ottamaan kiinni Rhigos, Porthomekan tärkein kaupunki ja vain Nochetille kooltaan ja arvovallaltaan häviävä. Rhigoksessa on ryhdytty laajentamaan sen syvänvedenlaitureita, joihin tulevaisuudessa pystyy ankkuroitumaan merialuksia lännestä. Vielä lisäksi Rhigos lupaa, että tämä uusi satama tulee olemaan "vapaasatama", johon kaikki alukset saavat ankkuroitua kaupallisista kytköksistä huolimatta.

Uuden sataman lupauksesta huolimatta Rhigoksen tulevan laajentumisen Nochetin markkinoille estävät poliittiset tekijät, joskin Pyhän maan lisääntyvän epäjärjestyksen vuoksi ne ovat myös heikkenemässä. Rhigokselle on haitaksi, että se sijaitsee Porthomekan puolella Malthin-jokea; niinpä kaikista Esrolian puolen tuotteista täytyy maksaa tullimaksu ennen kuin se jatkaa matkaansa. Tämä on suhteellisen uusi keksintö, jonka Matriarkka on säätänyt Nochetin kauppiasprinssien kehotuksesta. Myös veneilijät, jotka liikennöivät Malthin-Valkomuuri- ja Gorphing -jokia, jotka päättyvät Rhigokseen, ovat vuosisatoja ohittaneet tämän kaupungin ja kulkeneet rannikkoa pitkin Nochetin satamaan. Tähän syy on hyvin yksinkertainen: he voivat saada paremman hinnan lastistaan Nochetissa, jonne kauppiaat saapuvat kaikkialta maailmasta käymään kauppaa.

Nochetin satama on mahdollisesti ensimmäinen näkymä, jonka matkaaja kohtaa saapuessaan Nochetiin, vaikka hän saapuisi maitse, sillä pääkauppareitit päättyvät myös tänne. Satama-alue on todennäköisesti hänen ensimmäinen lepopaikkansa, sillä sisäänpääsy kaupunkiin ei ole millään muotoa rajoittamaton, etenkään jos matkustaja on ilman seuralaista kulkeva mies.

Jrustelalaisten saari
Leveän Lysos-joen suun keskellä sijaitsee epäsopiva saari, jota kaikki kutsuvat Jrustelalaisten saareksi, vaikka vain harvat saattavat tietää, keitä tarkalleen ottaen jrustelalaiset olivat ja miksi tätä saarta kutsutaan meidän mukaansa. Silti, kaikki kunnolliset ihmiset välttävät sitä pahojen enteiden paikkana (huolimatta erinomaisista kalansaaliista, joita sanotaan saadun sen rannoilta).

Saari oli ennen jrustelalainen siirtokunta; sitä, miksi jumaltietäjät pysähtyivät täällä, ei tiedetä. Toisin kuin ympäröivä alue, saari koostuu korallista, erilaisesta korallista kuin mitä on muualla Peilimeren lahdessa tai jopa muualla Manirian rannikolla. Vastakohtana laajoille hiekoille suiston varrella Jrustelalaisten saaren rannat ovat rosoisia, mikä tekee siellä maihinnoususta vaarallisen. Saari itse on karu, jotkut sanovat sitä kirotuksi; vain harvat kitukasvuiset kasvit onnistavat kasvamaan siellä painautuneina halkeamiin ja koloihin, joihin multaa on kulkeutunut tuulen mukana mantereelta ja jäänyt sinne. Vesi on myös niukkaa ja sitä kerääntyy muutamiin altaisiin, jotka ovat piilossa terävän korallin murtuneissa puhkeamissa.

Aivan kuten jumaltietäjien syyt saaren asuttamiselle ovat tuntemattomia, niin on myös se, kuinka he onnistuivat sijoittamaan sen tänne, sillä se on selvästi vierasta tälle paikalle. Jotkut arvelevat, että jumaltietäjät purjehtivat sen tänne kuin laivan ja pyrkivät ehkä korjaamaan sen suurella waertagien lohikäärmevenelaiturilla. Tätä teoriaa (vaikka se onkin hylätty epätodellisena pötypuheena) tukee ehkä se tosiasia, että laiturit ja saari ovat hyvin lähellä toisiaan; itse asiassa tietämättömimmät nochetilaisista uskovat saaren ja laiturien olevan samaa alkuperää.

Koko saari on huomattavasti kallistunut merenpuoleiselta sivulta, aivan kuin jokin olisi saanut sen kallistumaan ja osittain uppoamaan. Lhankor Mhyn oppineet sanovat omahyväisesti, että tämä on selvästikin tapahtunut jumalattomien jumaltietäjien tuhossa, kun maailma kapinoi heidän harhaoppejaan vastaan ja maailman apuvälineenä oli tässä tapauksessa Ainoa Vanha. Vielä meren yläpuolella olevalla osalla saarta ei ole jäljellä rakennuksia, vaikkakin kalastajat, jotka uskaltautuvat laskemaan veneensä sinne kalastaakseen uponneen osan yläpuolella, väittävät usein, että he pystyvät näkemään portteja ja ikkunoita, jotka on kaiverrettu vedenalaisiin korallikiemuroihin. Tavanomaisia tarinoita kerrotaan myös näissä syvyyksissä olevista hirviöistä, kummituksista ja suurista aarteista; jotkut niistä ovat mahdollisesti totta.

Pitkäaikaisen matriarkallisen asetuksen perusteella Jrustelalaisten saarelle astuminen on kiellettyä kaikille. Sen uponneen osan yllä purjehtiminen on myös kiellettyä, mutta tätä lakia ei yleensä panna täytäntöön paitsi sota-aikana. Saaren pään huipulle rakennettiin linnoitus viime vuosisadan alkupuolella, vaikkakin melkoisin kustannuksin, mantereen kivestä alla olevalle korallille. Törröttäessään itse saarelta linnoitusta ja sen vieressä olevaa kivilaituria ei pidetä osana Jrustelalaisten saarta ja siksi sitä ei koske kielto. Tätä linnoitusta kutsutaan virallisesti Eugeniuksen torniksi kunnianosoituksena sen nokkelaa suunnittelijaa kohtaan, palatsieunukkia, joka Matriarkka silti teloitti, kun kustannusten ylitykset paisuivat liiallisiksi. "Kylmälinnana" viittaavat siihen mukavuuksien puutteen vuoksi ne, jotka ovat tarpeeksi huono-onnisia joutuakseen sen varuskunnaksi.

Linnoitus suojaa joen suun yli kulkevan suuren puomin toista päätä ja toimii tulliasemana. Vaikka sitä pidetään valloittamattomana, Kylmälinna on täysin riippuvainen ruoan ja veden toimituksesta mantereelta. Epävirallisesti, ja vain piirityksen aikana, Kylmälinnan puolustajat ovat joskus hiipineet tornista pimeyden suojassa juomaan saaren lammikoista; kiitolliset sotilaat kaiversivat muurien alaosaan tulevaa tarvetta varten karttoja, jotka osoittavat näiden vesivarastojen olinpaikan.

Saaren huonosta maineesta huolimatta se on todellakin erittäin kaunis paikka, siitä jopa taikauskoisin nochetilainen olisi samaa mieltä. Päivän eri jaksoina saaren koralli heijastaa eri värejä epätodellisen aamunsarastuksen syvästä purppurasta, keskipäivän vienoon vaaleanpunaiseen ja iltahämärän hehkuvanpunaiseen. Pidetään melko kunniakkaana omistaa sellainen näköala saarelle ja rakennussäädöksiä on säädetty estämään niiden onnekkaiden, jotka saavat nauttia sellaisesta näkymästä, näköalan tielle rakentamista.

Teksti copyright © Michael O'Brien.
Käännös copyright © Matti Järvinen.