RuneQuestin historia

RuneQuest: Mikä se on?
RuneQuest oli ensimmäinen roolipelisysteemi, joka haastoi (A)D&D:n valta-aseman. Sen julkaisi ensimmäisen kerran Chaosium vuonna 1978, ja RuneQuest toi mukanaan useita suuria uudistuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti roolipelisuunnittelun suuntaan siitä lähtien. Näihin uudistuksiin lukeutuivat:

Kykyihin perustuva mekaniikka - Toisin kuin aikaisemmissa systeemeissä "luokka" tai ammatti ei määritä ja rajoita RuneQuestin hahmoja. Sen sijaan heillä on kykyjä. Kukin kyky on kaikista muista riippumaton, joten hahmo voi valita esimerkiksi suosikkisalavihkaisuus-, -taistelu- ja -kommunikointikykynsä. Kyvyt perustuvat prosentteihin, so. ne vaihtelevat 1:stä 100:aan (tai vielä korkeammalle sääntöjen myöhemmissä versioissa) - erittäin intuitiivinen mekaniikka.
Universaali taikuus - Tämän teeman jatkoksi RuneQuestissa kuka tahansa hahmo voi oppia ja heittää loitsuja - ja lähes kaikki heistä tekevätkin niin, sillä loitsut ovat hyvin käyttökelpoisia. Taikuustyyppejä on olemassa useita, ja hahmolle saatavilla olevien loitsujen valinta riippuu kirkosta ("kultti" RQ:ssa), johon hän kuuluu.
Yhtenäinen alkuperäinen maailma - Vaikka Dungeons & Dragons sisälsi oman fantasiaympäristönsä, tämä oli olennaisesti geneeristä fantasiaa; siihen mennessä useimmat fantasiaroolipelit seurasivat mallia varastaen joitakin peruselementtejä The Lord of the Ringsistä (käytäntö, joka oli maksava TSR:lle paljon), eivätkä tarjonneet muutoin ollenkaan mitään maailmaympäristöä tai summittaisia yksityiskohtia sisältävien mutta olennaisesti geneeristen fantasiaympäristöjen vaihtoehdon. Vaikka RuneQuest I ja II -sääntöjä saattoi käyttää missä tahansa fantasiamaailmassa, pelien ohessa julkaistiin hyvin yksityiskohtainen pelimaailma: Greg Staffordin Glorantha, maailma, joka oli täynnä jumalia ja taikuutta ja joka rikkoi monia tavallisista fantasiakliseistä (esimerkiksi haltiat olivat kasvikunnan jäseniä, eikä perusmoraalijaottelu ollut hyvä vastaan paha vaan sen sijaan laki vastaan kaaos - muttei moorcockilaisella tavalla). Lähes kaikki RQI:n ja II:n viralliset lisäosat sijoittuivat Gloranthaan. Kun RQIII julkaistiin (Avalon Hill teki sen), "Fantasiamaaksi" kutsuttu uusi maailma oli ensisijainen maailma, vaikkakin Glorantha-kirjanen tuli mukana. Paljon uutta RQ-materiaalia sijoittui yhä Gloranthaan ennen Chaosium/Avalon Hill -välirikkoa (katso Historia).
Kokemuksen saaminen suoraan - Aikaisemmissa roolipeleissä hahmot paransivat kykyjään pelinjohtajan asettamien kokemuspisteiden kautta, jotka perustuivat usein siihen, kuinka monia hirviöitä PH:t olivat tappaneet. RuneQuest korvaa välittäjän yksinkertaisella mekanismilla: kun kykyä käytetään onnistuneesti, sen viereen sijoitetaan merkki ja sen on mahdollista kohota. Kohoamismahdollisuus vähenee kyvyn parantuessa. Mahdollisuuteen vaikuttavat myös PH:jen ominaisuudet - esimerkiksi erittäin ÄLYkkäällä hahmolla on taipumus oppia nopeammin kuin tyhmällä.
Samanarvoisuus hirviöiden kanssa - RuneQuest toi myös uutta poistamalla keinotekoisen muurin ei-pelaajahahmojen (EPH:jen), hirviöiden ja PH:jen väliltä. Kaikilla on samanlainen mahdollisuus saada taikuutta, koulutusta, kultin tukea ja muita voimavaroja. Kaikilla on kyky kehittyä kokemuksen kautta. Myöskään (A)D&D:n "ihmismiä" ei ole RQ:ssa; mikään laji ei ole luonnostaan ylivoimainen, ja kaikki ovat monipuolisia muiden roolipelien paperinohuiden "hirviöiden" sijaan. Chaosiumin palkittu RQII:n Trollpak oli hyvä esimerkki tästä lähestymistavasta: runsas ja mullistava paketti tietoa peikkolajista, joka kattaa sosiaaliset mallit, uskonnon, biologian ja paljon muuta.
Universaali systeemi - Chaosium julkaisi myös generisoidun version RuneQuestin säännöistä nimeltään "Basic Role-Playing" (BRP). Tätä systeemi on 99 %:esti yhteensopiva RQ:n kanssa. Useimmat Chaosiumin myöhemmistä peleistä perustuivat BRP-systeemille; näihin lukeutuivat Call of Cthulhu, ElfQuest, Stormbringer, Elric!, Hawkmoon ja Ringworld. Kaikki ne olivat keskenään yhteensopivia vain pienillä muutoksilla. Merkittävänä haksahduksena Chaosium ei ilmeisesti kuitenkaan tajunnut täyden universaalin systeemin mahdollisuuksia eikä syventynyt siihen - jättäen sen kolosen vapaaksi Steve Jacksonin GURPS:ille vuosia myöhemmin.
Realistisempi taistelu - RuneQuestin alkuperäiset suunnittelijat olivat SCA:n (the Society for Creative Anachronism, ryhmä, jonka jäsenet käyttävät haarniskoita ja taistelevat pehmustetuilla aseilla kaikkien muiden puuhien lisäksi) aktiivisia jäseniä. Heidän kokemuksensa oikean maailman taistelusta opasti heitä heidän mallivalinnoissaan. Siten RuneQuestissa on esimerkiksi mahdollista tulla raajarikkoiseksi tai että tietty ruumiinosa lamaantuu. Varusteissa ja aseissa on monia vaihtoehtoja, ja valinnat vieläpä poikkeavat taistelussa. Kääntöpuolena joidenkin mielestä RQ:n taistelu kestää liian pitkään.
Huumori - Vaikka huumori ei ollutkaan tuntematonta muissa roolipeleissä, RuneQuest oli siitä kuuluisa - etenkin ankkojen sisällyttämisestä älykkääksi roduksi. Jotkut vihasivat heitä, jotkut rakastivat heitä, mutta joka tapauksessa ankoista tuli RuneQuestin pelaajille leimallisia.

Julkaisuhistoria

Loistava alku
Vuonna 1978 Chaosium julkaisi RuneQuestin. Sen kirjoittajiin lukeutuivat Steve Perrin, Ray Turney, ja Greg Stafford. Pelissä oli tärkeässä osassa Staffordin maailma Glorantha, jota oli käytetty aikaisemmin lautapeleissä, kuten White Bear & Red Moonissa, Nomad Godsissa ja Dragon Passissa (jotka olivat myös Chaosiumin tuottamia). Osia säännöistä julkaistiin aluksi amatööriroolipelilehdissä, kuten The Wild Huntissa ja Alarums & Excursionsissa. RuneQuest I:tä valmistettiin verrattain pieni määrä, ja se on nyt äärimmäisen harvinainen. Silti peli oli tarpeeksi suosittu, jotta se innosti toiseen laitokseen.

Kunnian vuodet: RuneQuest II
RuneQuest II julkaistiin vuonna 1980, kaksi vuotta RQI:n ilmestymisen jälkeen. Peliin julkaistiin vuosien 1978 ja 1983 välisenä aikana yli 20 lisäosaa. Näihin lukeutuvat:

Hakuteokset Cults of Prax ja Cults of Terror, jotka tarjosivat laajasti tietoa Keski-Genertelan uskonnoista, Gloranthan pohjoisesta mantereesta (jonne useimmat RQ-kampanjat sijoittuivat). Tämä tieto oli paljon laajempaa ja syvällisempää kuin mitä mikään fantasiaroolipeli oli siihen mennessä tarjonnut, ja siihen sisältyi palvonnan yksityiskohtia, erityistä kulttitaikuutta, pyhäpäiväkalenteri, kulttien keskinäisiä suhteita, alakultteja ja paljon muuta.
Apple Lane ja Snake Pipe Hollow, jotka toimivat erityisesti aloitusseikkailuna ja monien RQ-pelaajien ensimmäisenä suurena kampanjana. Vaikka Snake Pipe Hollowissa oli joitakin tavallisen "tyrmäseikkailun" piirteitä (se sijoittui maanalaiseen luolastoon), se erosi siinä, että ympäristön olosuhteet olivat todellakin järkevät, ja sen sisältämillä "hirviöillä" oli omia melko (heidän näkökulmastaan) järkeviä motiiveja.
The RuneQuest Companion sisälsi uutta tietoa Gloranthasta, kuten myös jonkin verran yllättävän hyvää runoutta ja fiktiota.
Griffin Mountain oli suuri uusi teos: se esitteli hyvin yksityiskohtaisesti kokonaisen alueen tarjoten sekä ympäristön että tusinoittain skenaariokoukkuja (kuten myös laajoja juonikuteita ja kokonaisia skenaarioita) tarpeeksi pitkää kampanjaa varten.
Toisiinsa kytkeytyvät pakkaukset Pavis ja The Big Rubble tarjosivat ennennäkemättömän määrän tietoa yhdestä kaupungista ja sille kasvualustan antaneen muinaisen kaupungin oudoista raunioista, jotka sijaitsevat sen vieressä. Griffin Mountainin tavoin nämä toimivat sekä maailman laajennusosina että laajoina skenaariopaketteina.
RuneMasters tarjosi täysiä kuvauksia tärkeistä EPH:ista.
Foes oli osittain tietokoneella luotu kirja, jossa olivat satojen EPH:jen olennaiset numerotiedot. Vaikka teos oli melko puiseva, se sisälsi joitakin oudolla tavalla huvittavia juttuja; esimerkiksi lemmikkieläinkaupan omistajan numerotietojen jälkeen lueteltiin hänen lemmikkihamsterinsa numerotiedot. Mikäkö oli sen erikoishyökkäys? "Erittäin pehmeä".
Borderlands oli toinen valtava apuneuvo/kampanjapakkaus, joka sisälsi uuden Löytölapsen kultin täyden kuvauksen.
TrollPak toi mukanaan jotakin aivan uutta: tämä rotulisäosa sisälsi käytännöllisesti katsoen kaiken, mitä kukaan voisi haluta tietää uzeista, Gloranthan peikosta. Runsaaseen materiaaliin sisältyivät täydellinen peikkoruokalista (liikkeestä nimeltä "Thunderbreath Gobbleguts") ja lääketieteellisen tarkka kuva osiin paloitellusta peikosta, joka olisi voinut olla suoraan Grey's Anatomysta!
Tämä on tietysti vain osittainen lista. Ja Chaosiumin lisäksi Judges Guild julkaisi myös jonkin verran RQII:n materiaalia, kuten Duck Towerin. Chaosiumin lehti Different Worlds kattoi paljon pelisysteemejä, mutta RuneQuest oli aina erityisesti huomiota saava aihe. Wyrm's Footnotes oli Chaosiumin vähemmän muodollinen aikakauslehti, joka keskittyi yksinomaan RQ:iin/Gloranthaan.

Erikoista: sankarimatkaaminen
Alusta alkaen RQ:n pelaajissa herättivät kiinnostusta viittaukset "korkeampaan" pelaamistasoon: sankarimatkaamiseen. Gloranthan myyttiseen jumalaikaan sijoittuvina sankarimatkat ylittivät Gloranthan olemassaolon tavallisen maallisuuden ja sallivat uskomattoman voimakkaiden henkilöiden olla vuorovaikutuksessa jumalien ja maailmankaikkeuden perusvoimien kanssa. Menestys sankarimatkaamisessa saattoi sallia sankarin tulla puolisankariksi, sankariksi tai supersankariksi (ei ärsyttävän tyyliseksi), ehkä jopa jumalaksi. Mutta vaikka Chaosium viittasi usein HeroQuestiin tulevana tuotteena, sitä ei koskaan julkaistu. Ilmeisesti joitakin sankarimatkoja peluutettiin Chaosiumin sisällä, mutta käytetyt säännöt olivat spekulaatiota. Lopulta Milton Bradley julkaisi tärkeän lautapelin, jonka nimi oli HeroQuest. Chaosium ei ollut ilmeisesti onnistunut saamaan tai ylläpitämään sen oikeuksia. Mutta fanit ja julkaisut viittasivat vieläkin sankarimatkoihin, ja monet loivat omia versioitaan omia kampanjoitaan varten. Joitakin voi vielä löytyä verkosta.

(Kompuroitu?) nopanheitto: Avalon Hill ja RQIII
Vuonna 1984 Chaosium solmi sopimuksen Avalon Hillin, senaikaisen erinomaisen sotapeliyrityksen, kanssa. Avalon Hill sai oikeudet RuneQuestin systeemiin; Greg Stafford säilytti oikeudet Gloranthan maailmaan. AH julkaisisi RuneQuest III:a, kun taas Staffordilla olisi hyväksymisoikeus kaikkeen AH:n tuottamaan Glorantha-materiaaliin. Kaupan syyt näyttivät selviltä: Chaosiumiin verrattuna Avalon Hill oli jättiläinen. He saattoivat tukea RQ:ia suuremmilla resursseilla kuin mihin Chaosium koskaan pystyisi. Ja Chaosium tarvitsi rahaa; kaikkien selostusten mukaan he olisivat menneet pian konkurssiin, elleivät olisi myyneet toista kahdesta parhaasta omaisuudestaan: joko Call of Cthulhua tai RQ:ia. Myymällä RQ:n mutta säilyttämällä Gloranthan hallinnassaan näytti siltä, että he saattaisivat saada parhaan hyödyn molemmista maailmoista. Ja niin Chaosium kehitti RuneQuest III:n Avalon Hillille.

RuneQuest III sisälsi useita muutoksia aikaisempiin versioihin verrattuina. Kolme huomattavinta olivat muutos 5%:n lisäyksillä toimivasta prosenttiperustaisesta järjestelmästä todelliseen prosenttimekanismiin; Gloranthan merkityksen vähentäminen (joskaan ei suoranainen poistaminen), jossa oli mukana uuden Fantasiamaaksi kutsutun oletusmaailman esittely; ja kolmannen taikuussuuntauksen, velhotaikuuden, lisääminen. Systeemi oli silloin jokseenkin "geneeristetty", vaikka se pysyi yleisen fantasiaroolipelaamisen rajoissa.

Fanien tuntemukset näistä muutoksista olivat kaksijakoiset. Yksimielisyys näytti vallitsevan siitä, että useimmat mekaniikan muutokset olivat parannuksia mutta että velhotaikuussysteemi oli kyseenalainen lisäys. Joustavan hahmonluontisysteemin puute tuomittiin. Lisäksi Gloranthan vähentäminen tuotti monille pettymyksen. Jotkut tietysti pysyivät vanhoillisina RQII:n kannattajina.

Avalon Hill julkaisi RQIII:a vuodesta 1984 vuoteen 1995 saakka. 80-luvulla fanit olivat syvästi pettyneitä. Ydinpeli oli julkaistu kolmella eri tavalla: pelaajan pakkauksena, pelinjohtajan pakkauksena ja täytenä Deluxe-pakkauksena. Kaikki olivat pakkauksia, joissa peli oli hajotettu moniksi kirjasiksi. Nämä olivat niin heppoisia, että ne usein kirjaimellisesti menivät palasiksi viikkojen käytön aikana.

Vielä lisäksi Avalon Hill yritti myydä hahmolomakepaketteja. Yksi asia, jonka vuoksi fanit olivat arvostelleet TSR:ia, oli heidän päätöksensä myydä AD&D:n hahmolomakkeita; Chaosium oli osoittanut korkeampaa moraalia sisällyttämällä tyhjiä hahmolomakkeita peleihinsä ja antamalla luvan valokopioida niitä tarvittaessa. He olivat jopa julkaisseet useita vaihtoehtoisia ja ilmaisia versioita myöhemmissä lisäosissa. RQIII:n sääntökirja sisälsi myös kopioitavan hahmolomakkeen, mutta yrittämällä myydä painettuja lomakkeita AH näytti matkivan TSR:ia - mikä ei kasvattanut sen suosiota fanijoukossa, joka oli hyvin vihamielinen yritystä kohtaan.

Lisäosia ilmestyi harvoin, ja ne tuottivat yleensä pettymyksen. Vanhaa RQII:n materiaalia päivitettiin ja sitä kierrätettiin, mutta hommaa ei hoidettu hyvin; eräässä tapauksessa sama materiaali jaettiin paloiksi ja myytiin kolmena eri lisäosana. Rakastetut klassikkoteokset, kuten Griffin Mountain (joka julkaistiin Griffin Islandina RQIII:lle), kirjoitettiin uudelleen Glorantha-viittausten poistamiseksi, mutta paljon RQII:n ja Gloranthan ainutlaatuisia hauskoja ominaisuuksia poistettiin prosessin aikana. Kesti vuosia ennen kuin suuri osa vanhasta materiaalista näki jälleen päivänvalon, ja faneista tuntui, että koska oli vain uudelleen kirjoitettua jo olemassa olevaa materiaalia, prosessi vietiin aivan liian pitkälle.

Uusi ei-Glorantha-materiaali vaihteli tyydyttävästä hirvittävään. Taiteen (suurimmaksi osaksi kauhean) laatu oli sisäpiirin vitsi fanien keskuudessa ("katkaiskaa Dobyskin kädet!"). Systeemi, joka oli ennen potentiaalinen kilpailija AD&D:lle, putosi takaisin suhteelliseen epämääräisyyteen.

RuneQuestin renessanssi
1990-luvun alkupuolella kuitenkin uusi henki alkoi herätellä RuneQuestia. Tätä suurensi Internetin kasvava suosio. Verkkoaktiivisuus lisääntyi tasaisesti. The RuneQuest Digest (postituslista, jolla oli myös päivittäisversio) toimi pelaajien ja kirjoittajien väylänä pelikeskustelussa ja uuden materiaalin luomisessa. Useat ryhmät kokosivat amatöörijulkaisuja, jotkut niistä yllättävän hyvälaatuisia. Monennimisiä RuneQuest-kokooontumisia ilmestyi Euroopassa ja Amerikassa (RQ on aina ollut erityisen suosittu Euroopassa, vaikka Chaosium on perustettu Kaliforniassa). Avalon Hillin uusi kustannustoimittaja nimeltä Ken Rolston (joka oli kirjoittanut jonkin verran julkaistua materiaalia RQII:een) värväsi kirjoittajia fanipohjalta ja julkaisi hyvin kuvitettua ja uutta Glorantha-materiaalia. Oli RuneQuestin renessanssin aika.

RuneQuestin sääntöjen uusi sidottu laitos julkaistiin, ja se sisälsi kaikki säännöt ja virhelistan yhtenä järkevän jykevänä kokoelmana. Työ RuneQuest IV:n parissa alkoi tänä aikana myös. Useita pelitestilaitoksia kirjoitettiin. Kuitenkin ongelmat vaivasivat projektia. Huhuttiin korkean tason riidoista, sekä mekaniikkoja että Gloranthaa koskevista. Jotkut valittivat, että uudet säännöt olivat aivan liian monimutkaiset silloin, kun roolipelit olivat kulkemassa yksinkertaisuuden suuntaan. Samaan aikaan useimpia piristi julistus, että RQIV tulisi korostamaan jälleen Gloranthaa, ja itse asiassa sitä kutsuttaisiin nimellä "RuneQuest: Adventures In Glorantha" (RQ:AIG).

Ongelma paratiisissa
Sillä aikaa RuneQuestin yleisö alkoi jakautua niihin, jotka näkivät RuneQuestin pelkkänä keskustelun ja Gloranthan maailman tutkimisen välineenä, ja niihin, jotka näkivät Gloranthan yhtenä hyvänä (muttei korvaamattomana) peliympäristönä huomattavaa fantasiaroolipelisääntösysteemiä varten. Fanien enemmistö päätyi ensimmäiseen leiriin, ja the RuneQuest Digest/Daily -postituslistasta tuli "Glorantha-oppineiden" rodun pesäke. Listalla alettiin nähdä hämmästyttävän epämääräisiä keskusteluja, jotka keskittyivät sekä yksityiskohtaisiin että vaikeatajuisiin kysymyksiin.

Mutta joistakin RQ-harrastajista tuntui, että uusi Glorantha-eliitti oli aivan liian epäystävällistä ja suvaitsematonta "virheitä" kohtaan kuin mitä vanhemmat fanit olivat olleet. Gloranthan jatkuvasti kasvava monimutkaisuus (ja Greg Staffordin vahva taipumus muokata jatkuvasti virallista näkökulmaansa maailman ja sen historian tärkeimmistä rakenteista, tapa, jota alettiin kutsua "greggaamiseksi" ("Gregging"), lannisti niitä roolipelaajia, jotka katselivat maailmaa hauskan roolipelin peliympäristönä sosiologisen ajatuskokeilun ja nippelitietokilpailun sijaan. Saatavilla olevan Glorantha-tiedon taso oli nyt niin suuri, että oppimiskäyrä oli luotaantyöntävä uusille pelaajille. Vielä lisäksi huomattava osa materiaalista oli itsensä kanssa ristiriitaista, mikä heijasteli Staffordin puolisubjektivismin politiikkaa (so. aikaisemmin julkaistu Glorantha-tieto saattoi olla "historioitsijoiden" tarkoituksellisesti tai virheellisesti väärin kertomaa). Tämä oli nokkelaa ja jopa ansiokasta sosiologian/antropologian näkökulmasta, mutta se sai aikaan myös paljon hämmennystä.

Fanien jakautuminen syveni. Samoin RuneQuest Digest lohkesi kahteen leiriin ja päätyi kahdeksi eri listaksi: The Gloranthan Digestiksi, josta tuli Glorantha-oppineiston koti, ja the RuneQuest-Rules -listaksi, joka palveli pienempää fanijoukkoa, joka piti RuneQuestin mekaniikkaa parempana kuin Gloranthan maailmaa. Tietysti monet tilasivat kummatkin listat. Molemmat listat ovat muuten yhä aktiivisia ja hengissä kesällä 2002.

1995: Lopun alku
Kaksi erillistä tapahtumaa merkitsi RuneQuestin lopun alkua. Ensimmäinen oli Chaosiumin ja Avalon Hillin julkinen välirikko; AH säilytti kuulemma katkerassa pilkkomisessa oikeudet RuneQuestin systeemiin, mutta sitä kiellettiin julkaisemasta uudelleen mitään Glorantha-materiaalia. Chaosium piti oikeudet Gloranthaan. RuneQuestin systeemi ja Gloranthan maailma pilkkoutuivat lopulta ikuisiksi ajoiksi kaupallisina kokonaisuuksina.

Chaosium julkisti suunnitelmia luoda uusi sääntösysteemi Gloranthaan. Huhuja sinkoili. Jotkut spekuloivat, että se perustuisi David Dunhamin suosittuun PenDragon Pass -systeemiin; Chaosiumin "Pendragonin" Arthurin aikaisen roolipelin (joka, jos lähdetään liikkeelle BRP:sta, oli varmaan villein muunnelma ja vähiten yhteensopiva RQ:n kanssa) muokattuun runkoon, joka olisi erityisesti suunniteltu Gloranthaa varten. Toiset väittivät, että luotaisiin uusi tehokas systeemi, joka olisi erityisesti suunniteltu sallimaan täyden skaalautuvuuden; toisin sanoen systeemi, joka toimisi sekä maallisille, suhteellisen matalan tason hahmoille, että myös äärimmäisen voimakkaille täyttäen siten sekä RuneQuestin että pitkään lupaillun HeroQuestin paikat. Siihen asti kunnes systeemi luotaisiin, Chaosium julkaisisi "systeemittömiä" kirjoja Gloranthasta.

Sillä aikaa Avalon Hillin RQIV-projektissa alettiin etsiä uutta pelimaailmaa lisensoitavaksi. Monia mahdollisuuksia ehdotettiin, mutta lopulta Jack Vancen Lyonesse ilmoitettiin lopulliseksi valinnaksi.

Loppu?
Kuitenkin pian jälkeenpäin RQIV-projektin päätoimittaja pidätettiin asiaankuulumattoman mutta sensaatiohakuisen moraalisyytteen vuoksi. Hetken aikaa RuneQuest oli kansallisen häpeän äärillä; RuneQuestin keskustelulistojen jäseniin ja RQ-sivujen julkaisijoihin ottivat yhteyttä tärkeiden sanomalehtien toimittajat, joilla näytti olevan sellainen vaikutelma, että RQ oli jonkinlainen jännittävä Internetin seksikultti. Avalon Hill hyllytti kaikessa hiljaisuudessa projektin suunnilleen samaan aikaan, jolloin oikeusistuimet hyllyttivät toimittajan. Hiljattain syytteet hylättiin ja toimittaja vapautettiin hänen vietettyään vuosia vankilassa.

Useita vuosia myöhemmin Avalon Hill julkisti tiedon RQ:n uuden version pian tapahtuvasta julkaisusta: RuneQuest Slayers. Pelitestiversio julkaistiin. Kuitenkin tämä oli RuneQuest vain nimen puolesta. Sen vähän perusteella, mitä sanottiin julkisesti, oli selvää, että uuden systeemin mekaniikalla ei ollut ollenkaan mitään suhdetta the vanhaan RQ:iin, ja se oli monin tavoin suorastaan aikaisempien versioiden vastainen. Käytännöllisesti katsoen jokainen asia, joka oli tehnyt RQ:sta ainutlaatuisen, oli muutettu, ja systeemien yhteensopivuus oli selvästikin nollassa.

Ennen kuin RuneQuest Slayers ehdittiin julkaista, se joutui kuitenkin laiminlyödyksi, kun Hasbro kaappasi Avalon Hillin, vähän ennen kuin Hasbro kaappasi myös Wizards of the Coastin - joka oli itse aikaisemmin kaapannut TSR:n, Advanced Dungeons & Dragonsin julkaisijan. Ilmoitettiin, että WOTC:lle oli annettu hallintaan kaikki entiset Avalon Hillin pelit (mukaan lukien RuneQuest). Monet pelkäsivät, ettei RQ:ia nähtäisi enää koskaan missään kaupallisessa muodossa; koska WOTC omisti jo TSR:n ja siten (A)D&D:n, useimmat päättelivät, että olisi äärimmäisen epätodennäköistä, että he välittäisivät RQ:n kaltaisesta epämääräisestä pelistä. Kun WOTC selitti uuden teoriansa, että roolipeliyhteisö tulisi paremmin toimeen vain yhdellä sääntösysteemillä (mikä seurasi D20-sääntöjen julkaisemisesta), RuneQuestin uuden laitoksen mahdollisuudet hupenivat. Fanit puhuivat systeemin oikeuksien hankkimisesta, mutta Hasbro/WOTC ei vastannut kyselyihin siitä aiheesta. Kuulemma he ovat olleet tylyjä sellaisia pyyntöjä kohtaan, joita ovat esittäneet muiden kuolleiden roolipelien fanit.

Kuitenkin oli vielä toivoa siitä, että RQ palaisi taas pinnalle jossakin muodossa; kiersi sana, että WOTC:n toimitusjohtaja Peter Adkinson oli joko pelannut RQ:ia nuorena tai ainakin RQ oli vaikuttanut häneen kovasti hänen omassa "kotiversiossaan" AD&D:sta. Ja tosiaan the WOTC:n AD&D:n uuden kolmannen version julkaisussa näytti olevan varmoja merkkejä RQ:n vaikutuksesta, erityisesti kykysysteemissä. Mutta kun Hasbro heitti kirveen kaivoon ja Adkinson jätti yrityksen, vain harvat epäilivät sitä, etteikö se olisi ollut lopultakin RQ:n loppu kaupallisena kokonaisuutena.

Lopun jälkeen:
Gloranthaa varten on kirjoitettu uusi pelisysteemi: Hero Wars. Sen julkaisee Issaries, Inc., Chaosiumin vesa. Systeemi on toisenlainen kuin RuneQuest lähes kaikilta yksityiskohdiltaan; mekaniikka on täysin yhteensopimaton (se on "tehokas" ja skaalautuva, mutta jokseenkin minimaalinen ja vapaamuotoinen).

RuneQuest on nyt olemassa...vain muistoissani. Öhöm, tarkoitan, että se olemassa nyt vain RuneQuest-Rules Digestin (nyt uudessa hallinnossa) ja niiden, jotka ovat kieltäytyneet kääntymästä Hero Warsin puoleen, verkkosivujen ja fanijulkaisujen muodossa.

No...eivät asiat ole aivan huonosti. Onhan joitakin klassisen RQ-materiaalin uudelleenjulkaisuja, jotka antavat kannustusta. Paljon on käyty keskustelua sääntöjen kanssa yhteensopivan version laatimisesta verkkoon, jotta se antaisi uusille pelaajille mahdollisuuden ryhtyä pelaamaan (jos haluat nähdä työn alla olevan teokseni tältä rintamalta, klikkaa tästä. Mutta varoitan, se on Word-asiakirja. Oh, ja jos haluaisit auttaa minua sen tekemisessä, ole niin kiltti ja laita minulle sähköpostia...). Niin ikään on ollut paljon puhetta siitä, että luotaisiin uusi, epävirallinen nettiversio RuneQuest IV:stä. Koska AD&D3 on lähempänä RQ:ia kuin mikään aikaisempi versio (ja varmasti paljon lähempänä kuin Hero Wars), jotkut ovat esittäneet, että AD&D3 saattaisi toimia kehittyneille pelaajille porttina RuneQuestiin. Mutta koska keskeistä yritystä tai toimijaa ei ole sen takana, monet näistä pyrkimyksistä ovat toistaiseksi latistuneet ja jääneet keskeneräisiksi. Ehkä vielä jonakin päivänä...

Päivitys elokuussa 2002: Chaosium on ilmoittanut, että he aikovat julkaista uudelleen Basic Roleplayingin, joka on olennaisesti RuneQuest-systeemin ydin. Se, tuleeko tämä sitten olemaan uudelleenkirjoitettu laitos tai yksinkertaisesti uusintapainos, on vielä epäselvää, mutta tämän lähemmäksi pelikaupoista saatavuutta RQ ei varmaan pääse.

Steve Perrin (yksi RQ:n alkuperäisistä tekijöistä) on myös kehittänyt Steve Perrin's Quest Rulesin, "hänen suosittujen RuneQuest(tm)-sääntöjensä seuraajan ja vaihtoehdon". Tämä on saatavilla netissä PDF-muodossa tällä hetkellä 25 Yhdysvaltain dollarin hintaan; ensimmäisen kappaleen saa Steven sivulta ilmaiseksi.

Päivitys huhtikuussa 2003:
Hasbro/WOTC on ilmeisesti antanut RuneQuest-tuotemerkin raueta (mahdollisesti vahingossa), ja netissä on kulkenut sana, että Issaries on aikeissa hankkia sen. Sitä, mitä he sillä aikovat, tehdä, ei silti tiedetä; heillä ei ole sittenkään oikeuksia RQ-systeemiin (Hasbro/WOTC omistaa ne yhä), and joka tapauksessa he ovat täysin omistautuneet Hero Wars/Quest -systeemille. Jos he julkaisevat jonkinlaisen "RuneQuestin", joka perustuu HW/HQ:iin, saattaa tulla jonkin verran hämminkiä. Kuitenkin Peten sivusto jatkaa alkuperäisen, RuneQuestin kaikkien laitosten tukemista, ei uusien väärien.

Issaries ja Chaosium ovat täysin eronneet ja ovat nyt kaksi eri kokonaisuutta; Greg Staffordilla ei nähtävästi ole enää mitään roolia Chaosiumissa, joka julkaisee yhä Call of Cthulhua muiden pelien joukossa. Issaries julkaisee Hero Warsia/ Hero Questia, joka on paranneltu mutta jolla ei ole vieläkään mitään tekemistä RuneQuestin systeemin kanssa.

RuneQuest: Slayers päästettiin lopulta ilmaisena nettiin. Huomaa, että vaikka siellä sanotaan sen olevan RuneQuestin "jatko-osa", sillä ei todellisuudessa ole MITÄÄN yhteistä RQ:n systeemin kanssa paitsi itse nimi.

Chaosium on julkaissut uudelleen Basic RolePlayingin (BRP) 20 kuluneen vuoden jälkeen. Tämä laitos on kevyesti muokattu ja päivitetty. Nykyisin se on lähimpänä RuneQuestin kaupallista laitosta, vaikka kannattaakin huomata, että siitä puuttuu monia RQ:n kehittyneitä sääntöjä.

Resurssit:
Lista kaikesta RuneQuestiin julkaistusta Glorantha-materiaalista löytyy osoitteesta http://www.glorantha.com/products/past-products.html. Tähän sisältyy jonkin verran kolmannen ryhmän ja fanien tuottamaa materiaalia, jota on yhä saatavilla. Huomaa, että kohtuullinen osa RuneQuest-materiaalista ei ole Gloranthaan tarkoitettua, ja osa siitä on melko hyvää. Esimerkiksi RQIII:n Fantasiamaan Land of the Ninja -lisäosa oli harvinaisen hyvä. Chaosium ja myös Judges Guild julkaisivat RQII:lle joitakin "Questworldin" RuneQuest Gateway -lisäosia, jotka olivat pohjimmiltaan geneeristä fantasiaa (joskin silti erittäin hyviä). Jos joku täällä löytää täyden verkossa olevista RQ-julkaisuista, näkisin sen mielelläni.

Olen kuullut, että Meints Index to Glorantha listaa kaikki RuneQuest-julkaisut, vaikkakaan en ole nähnyt sitä itse.

Myynnissä:
Reaching Moon Megacorporation julkaisee Tales of the Reaching Moonia, korkeatasoista RuneQuest/Glorantha -lehteä. Wyrm's Footprints on kokoelma artikkeleita uskomattoman harvinaisesta RQ2:n Wyrm's Footnotesista. Se julkaisee myös the Meints Index to Gloranthaa.

Moon Design Publications on noussut vaikuttavaksi projektiksi: monien klassisten RuneQuestin lisäosien uusien painosten tuottamisen vuoksi. Nämä eivät ole pelkkiä valokopioita vaan kokonaan uusia versioita, jotka sisältävät alkuperäiset tekstit. Nähtävästi saatavilla on myös kovakantisia laitoksia. Pavis & Big Rubble on molempien RQ2-lisäosien yhdistetty versio (suosittelen lämpimästi!); painossa ovat myös Griffin Mountain ja Cult Compendium, joka koostuu alkuperäisistä RQ2:n lähdekirjoista Cults of Prax and Cults of Terror, joihin on yhdistetty lisää lähdemateriaalia. Nämä ovat kaikki erinomaisia kirjoja. Kunpa minulla olisi niihin varaa.

Kirjoja ei saa enää Wizard's Atticsita (miksi?), ja minun tietääkseni ne eivät koskaan OLLEET saatavissa sieltä; heillä ei koskaan näyttänyt olevan niitä varastossa. Niitä voi ostaa suoraan Rickiltä yllä olevan the Moon Designin linkin kautta tai Warehouse 23:sta.

Tradetalk, jota julkaisee kansainvälinen Chaos Society, on toinen Glorantha/RuneQuest -lehti, joka julkaisee artikkeleita myös muihin BRP-pohjaisiin Chaosiumin peleihin. Rehellisesti sanottuna minun on pakko myöntää, että olen toiminut ennen Tradetalkin apulaistoimittajana, vaikken olekaan tehnyt siihen mitään vähään aikaan (minulla oli tapana kirjoittaa heille uudelleen puutteellisesti käännettyjä artikkeleita, jotka olivat alun perin suurimmaksi osaksi saksankielisiä). Yksi artikkeleistani julkaistiin eräässä lehden numerossa, niin muistelen.

Tässä vihje: On uskomattoman helppoa kääntää materiaalia mistä tahansa RQ:n versiosta toiseen, selvänä poikkeuksena RuneQuest: Slayers. Ei ole varmastikaan ollenkaan niin helppoa kääntää Hero Warsista / Hero Warsiin, vaikken olekaan kokeillut sitä itse. Kääntäminen mistä tahansa Chaosiumin BRP-pohjaisesta systeemistä on suhteellisen helppoa - pahimmillaankin se on vain kuin saman kielen murteesta toiseen siirtymistä. Kannattaa huomata, että Chaosium julkaisee yhä uutta materiaalia Call of Cthulhuun ja useisiin heidän Eternal Champion -sarjoihinsa, jotka perustuvat Michael Moorcockin teoksiin.

Loppuunmyyty:
Suurin osa RuneQuest-materiaalista on selvästikin loppuunmyyty, mutta sitä on mahdollista löytää silti paljon myytävänä - jopa RQ2-materiaalia (ja jos tarjoutuu tilaisuus, osta punainen kovakantinen RQ2-kirja - se on loistava ja uskomattoman kestävä). Avalon Hill tarjosi sitä paljon, mutta Hasbron paskiaiset ilmeisesti tuhosivat sen kaiken. Silti tässä on joitakin hyviä lähteitä:

The American Book Exchange on yksi monista netissä toimivista käytettyjen kirjojen tietokannoista. Heidän tietokantansa muuttuu jatkuvasti, joten sitä kannattaa seurata.
Crazy Egor's on käytettyjen pelien postimyynnin lähde; heillä ei ole aina RQ-materiaalia varastossa, mutta heillä on paljon tavaraa ja heidän varastotavaransa muuttuu usein.
BookFinder on toinen erinomainen yleinen käytettyjen kirjojen palvelu, ja koska se antaa tuloksia monista nettitietokannoista; se on valtava.
Inhottaa sanoa, mutta Ebay saattaisi olla kaikkein paras lähde. Siellä on yleensä tusinoittain RQ-julkaisuja, sillä on ehdottomasti laajin kirjavalikoima.
Entäpä paikallinen pelikauppa? Jos se on hyvä pelikauppa, siellä saattaa olla takahuoneessa jotakin. Kun toimii taitavasti, saattaa saada jopa alennusta! Ja tietysti on aina hyväksi tukea paikallista pelikauppaansa.

Sanasto:
AD&D, D&D - (Advanced) Dungeons & Dragons, jota nyt julkaisee Hasbro.

AH - The Avalon Hill Game Company, RQIII:n julkaisija.

BRP - The Basic Role-Playing System, RuneQuestin yksinkertaistettu versio, jonka Chaosium julkaisi.

EPH:t - Ei-pelaajahahmot, PJ:n hallitsemat "ylimääräiset" ja muut roolipelissä.

GURPS - The Generic Universal Role-Playing System, jonka julkaisi Steve Jackson Games.

PH:t - Pelihahmot roolipelissä.

PJ - Pelinjohtaja. RuneQuestin vastine (A)D&D:n "Luolamestarille" ("Dungeon Master"). Roolipelin tuomari.

RQ:AIG - RuneQuest: Adventures In Glorantha, yksi pelitestiversio RQIV:stä, jota ei koskaan julkaistu.

RQI, RQII, RQII, RQIV - RuneQuestin versiot yhdestä neljään.

TSR (muunnelmana T$R) - Ennen lyhenne Tactical Studies Rulesista, myöhemmin vain TSR. (A)D&D:n julkaisija.

WOTC - Wizards of the Coast, peliyhtiö, joka hankki TSR:n ja jonka Hasbro puolestaan osti.

Peter Maranci on pitkäaikainen RuneQuestin pelaaja ja PJ, joskus Tradetalkin (kansainvälisen Chaos Societyn aikakauslehden) apulaistoimittaja, Interregnum RPG -amatööriroolipelilehden perustaja ja entinen toimittaja ja Pete's RuneQuest & Roleplaying! -sivun, netin yhden vanhimmista ja suosituimmista RuneQuest-sivustoista, kirjoittaja/julkaisija.

Teksti copyright © Peter Maranci.
Käännös copyright © Matti Järvinen.