Ehilmin valo, osa 12
Poika yritti kiskoa siteitään, mutta menestyksettä. Poika oli tosiaankin omituinen näky, kun hän oli niin uskomattoman pieni että olisi mahtunut suorastaan kämmenelle. Milina katsoi Kudastia hyvin kysyvästi ja kysyi:
- Mitä meidän olisi tarkoitus tehdä tällä... ogrella?
- Kuulustella häntä, Kudast vastasi.
- Eikös sinun kaveri ollut kuulustellut jo häntä? Daegam kysäisi.
- Minä kuulustelin häntä jo mutta en saanut kaikkea tarvitsemaani kysyttyä, Kudast vastasi.
Taran katsoi poikaa huvittuneena.
- Kuinka kauan hän on vielä tuollainen pieni? Daegam kysyi.
- En ole varma, Kudast sanoi. Ei kovin kauaa.
Samassa poika alkoi kasvaa. Seurue näki hänen käsiensä ja jalkojensa pitenevän ja paksuuntuvan. Hänen päänsäkin turposi suuremmaksi. Milina hypähti metrin taaksepäin ja myös Daegam otti askelen taaksepäin. Taran tiputti jousen ja tarttui miekkaansa.
Köydet kiristyivät todella tiukalle. Poika vääntelehti köysien puristaessa häntä, kun hän kasvoi. Köydet suorastaan upposivat ranteisiin ja jalkoihin ja aiheuttivat selvästi kovaa tuskaa. Poika kasvoi koko ajan hitaasti, mutta varmasti. Hänen suunsa ympärille laitettu köysi kiristyi.
- Olisikohan köydet pitänyt irrottaa? Daegam aprikoi ääneen.
- Ehkä, Kudast myönsi.
- Pitäsköhän löyhentää noita köysiä? Taran kysyi. Tai katkasta ne.
- Jos haluat, Kudast vastasi.
Poika vääntelehti tuskissaan ja köydet natisivat kasvavia luita vasten. Taran sai miekallaan köydet poikki, mutta silti ne olivat ehtineet jo viiltää poikaa aika kipeästi. Poika uikutti tuskaisesti, kun Taran katkaisi hänen suunsa ympärillä olleen köyden ja astui metrin verran taaksepäin. Poika hieroi kipeitä jalkojaan ja käsiään kivulias ilme kasvoillaan. Hän vilkaisi seuruetta tuskaisesti kivun kyynelien puristuessa väkisinkin silmiin.
- Mistäs sä ton nappasit? Taran kysyi Kudastilta.
- Kävin siellä majatalossa, Kudast vastasi.
- Hän näyttää olevan tuskissaan, Milina sanoi poikaa katsellen.
- Milina, voitko yrittää parantaa sitä? Taran kysyi.
Milina katsoi Kudastia kysyvästi:
- Pitäisikö minun?
- Ai jaa sielläkö, minkä ovi oli lukossa, kun me käytiin siellä? Taran kysyi Kudastilta.
- Jos haluat, Kudast vastasi Milinalle. Niin, juuri siellä, hän sanoi Taranille.
- Ei sitä tartte parantaa, Daegam sanoi säälimättömästi. Ihan hyvät oltavat sillä nyt on.
- Milina, olen vieressäsi miekan kanssa, Taran ilmoitti. Ei se sulle mitään pysty tekee. Eihän se tolta ulinaltansa pysty puhua.
Milina kävi mumisemaan parannusloitsua ja Taran oli valmiina miekkansa kanssa.
- No siis, Daegam sanoi. Kudast, selitäpäs meille nyt vähän tarkemmin tilannetta. Ja mitä nopeammin saat kysyttyä ne kysymykset, sitä nopeammin pääsemme tuosta eroon
Milina tipahti väsähtäneenä maahan istumaan. Pojan haavat eivät näyttäneet parantuneen Milinan loitsusta. Poika katseli ympärilleen valittaen köysien aiheuttamista kivuista.
- Tunkeuduin yöllä sinne majataloon ja löysin tuon pojan sieltä nukkumasta, Kudast selosti. Testasin pojan loitsulla ja hän paljastui kaoottiseksi. Vein hänet kirkkoon piiloon ja loput tiedätkin.
Daegam kävi hakemassa heinien seasta oman miekkansa ja kysyi sitten:
- No aiotko sinä kysellä häneltä mitään?
- Paljon se varmaan pystyykin vastailemaan, Taran tuhahti.
Milina nousi maasta ja istui väsyneenä lepäämään puun juureen.
- Ennen kuin kysyn mitään haluaisin nukkua hetken, Kudast sanoi. Viime yönä en nukkunut yhtään.
Daegam huokaisi. Poika valitti jo hiukan hiljempaa. Hänen kädessään näkyi pari aika pahaa arpea.
- Onko jollakin ehjää köyttä? Daegam kysäisi.
Hän katseli köydenpätkiä maassa. Kudast kaivoi repustaan köyttä ja sanoi:
- Tässä.
- Mitä sinä sillä? Taran kysyi. Aiotko hirttää ogren? hän naurahti. Vitsi, vitsi.
Daegam otti köyden Kudastilta ja vastasi:
- No ajattelin että ihan hyvä se olisi sitoa.
- Eihän sitä sitoa tartte, Taran arveli.
Samassa poika säntäsi pystyyn ja nilkutti nopeasti metsää kohti. Taran säntäsi äkkiä perään ja Daegam tuli perässä köyden kanssa.
- Älä sitten tapa sitä! Daegam huusi edellä menevälle Taranille.
Taran sai nopeasti pojasta kiinni, sillä tämän jalat olivat niin kipeät, ettei niillä kunnolla juostu. Taran tarttui poikaa hartioista sanoen:
- Äläpäs juippi karkaa!
Kudast käveli kärryihin nukkumaan.
- Niin. Eihän sitä tarvitsekaan sitoa, Daegam mutisi lähestyessään Tarania ja poikaa.
- No joo joo perun sanani, Taran huikkasi.
Taran aikoi taluttaa pojan väkisin Daegamin luokse, mutta poika paukauttaa yllättäen Tarania nyrkillään, kun tämä tarttui häneen kiinni. Isku ei kuitenkaan osunut kunnolla Taraniin, joten tämä otti poikaa ranteista kiinni. Mutta poika ei selvästikään vaikuttanut kovin yhteistyöhalukkaalta, vaan rimpuili vimmatusti. Pojalla tuntui olevan paljon enemmän voimaa kuin tuonikäisellä pojalla olisi voinut uskoa olevankaan. Sen verran rajuja hänen vastustelunsa olivat.
- Ota sen käsistä kiinni ja kaada se, Daegam neuvoi.
Daegam lähestyi Tarania ja poikaa. Poika ehti kuitenkin taas riuhtaista itsensä irti Taranin otteesta ennen kuin Daegam pääsi paikalle. Poika säntäsi taas pakosalle ja voihki kivusta juostessaan. Ritarikaksikko säntäsi perään ja Taran sai lyötyä poikaa miekan lavealla puolella taipeisiin ja poika päästi pahan parkaisun kaatuessaan maahan.
Milina nosti polvet syliinsä ja kääriytyi viittaansa katsellen tapahtumia.
Taran painoi poikaa maahan ja yritti pitää käsiä paikoillaan.
- Daegam, tuo äkkiä se köysi! hän huusi. Tää on aika vahva pakkaus.
Poika livahti ketterästi Taranin puristuksesta pois kuin ankerias. Daegam ehti nyt kuitenkin hätiin. Poika kiljaisi, kun Daegam tarttui häneen voimakkaalla otteellaan. Daegam sai pojan painettua maahan ja pystyi pitelemään häntä kohtuullisesti otteessaan, vaikka poika pyrki pois ja huusi koko ajan pelosta ja kivusta.
- Taran. Sido jalat ensin, Daegam kehotti.
Taran otti köyden maasta ja sitoi pojan kädet ja jalat. Poika rimpuili avuttomana ja huusi kipua, kun köydet sattuivat käsiin ja jalkoihin
- Tukkikaa sen suu ettei se pääse huutamaan ketään paikalle, Kudast kehotti.
Poika vääntelehti köysissään, mutta niistä ei noin vain livahdettukaan. Taran otti maasta sopivan kepin ja tunki sen poikittain pojan suuhun. Taran tunki vielä pojan naaman kiinni maahan, ettei poika saanut keppiä pois. Poika sätkytteli vastaan, muttei mahtanut mitään sidottuna. Taran nousi ylös ja huokaisi:
- Hemmetin äpärä.
Taran potkaisi inisevää poikaa melko hiljaa kylkeen.
- Ota minun miekka tosta, Daegam kehotti Tarania. Kannan tämän tonne kärryille, hän jatkoi poikaan viitaten.
Taran nappasi Daegamin miekan. Daegam puolestaan nosti pojan ilmaan ja lähti kantamaan häntä kärryille päin. Poika rimpuili Daegamin otteessa, mutta vastustelu ei paljon auttanut. Milina seurasi poikaa katseellaan, muttei aikonut siirtyä yhtään lähemmäs kärryjä.
Daegam pisti pojan puun viereen makaamaan tämän pyristellessä vieläkin vastaan, mutta jälleen tuloksetta.
Päivä oli nyt jo jossakin keskipäivässä asti. Ilma oli aika tuulinen ja pilvinen, joskaan ei sateinen. Oli 45. päivä pimeyden vuodenaikaa.
- Taran. Anna miekka takaisin, Daegam kehotti.
Taran antoi miekan Daegamille, joka jatkoi:
- Vahdi tota poikaa sillä aikaa kun käyn peseytymässä. Eikös tässä jossain ollut sitä vettä lähellä?
- Kymmenen minuutin matkan päässä metsässä, Taran vastasi.
Poika oli lopettanut turhat ponnistelunsa ja hän katseli seuruetta vihaisena. Hän oli sylkäissyt suustaan pois Taranin laittaman kepin, jonka Taran nyt tunki lujaa takaisin.
- Mihin suuntaan? Daegam kysyi katsellen ympärilleen.
- Höm, Taran mietti ja osoitti sitten lounaaseen. Luulen kyllä, ettet löydä sitä.
- No jos en ole tullut takaisin pariin tuntiin niin sitten on jotain pielessä, Daegam vastasi.
Sitten hän meni hakemaan kärryistä kilpensä, sujautti miekkansa huotraan ja kiinnitti kilven käteensä ja lähti lounaaseen.
Aukiolla oli rauhallista. Poika tosin oli sylkäissyt jälleen Taranin kepakon pois suustaan. Taran tunki kepin todella isolla voimalla pojan suuhun, otti maasta köydenpätkän ja sitoi sillä kepin pojan suuhun. Poika rimpuili vastaan, muttei pystynyt vastustamaan. Poika yritti taas saada keppiä pois, mutta tällä kertaa huonolla menestyksellä.
Minuutit kuluivat rauhassa. Kudast nukkui kärryissä, Milina torkkui puunjuurella, vangittu poika pysyi siteissä ja Taran vartioi poikaa. Aivan äkisti ja yllättäen Taran tunsi jonkin kovan painuvan kurkulleen ja kädet tarttuivat häntä leuasta kiinni.
- Hiljaa, ääni sihahti Taranille.
Taran tunsi tikarin painavan kurkkuaan. Silloin salaperäinen vainooja päästi nyt irti ja vetäisi tikarinsa pois. Taran käännähti ja nousi pystyyn miekkaansa hapuillen. Hän huomasi, että hänen vieressään seisoi itse Tanertam, jolla oli tikari kädessään.
- Tanertam? Taran hämmästyi. Mitä sinä täällä?
- Huomaatko, miten helppo teidät on yllättää? Tanertam murahti. Päätin liittyä joukkoonne kuultuani uutisia, hän lisäsi.
- Uutisia? Taran sanoi kysyvästi.
- Kuulin, että olette jostakin kumman syystä täällä kaupungin ulkopuolella, Tanertam vastasi.
- Kuulit mistä? Taran kysyi.
- Minulla hän lähteeni, Tanertam vastasi salaperäisesti. Haluaisin tietää, mitä olette tehneet saadaksenne Brenanin käpälälautaan. Ja hämmästelen, ettei sen yhden idiootin ystävät ole vielä päästäneet teitä päiviltä.
- Yhden idiootin? Taran kysyi. Ketä tarkoitat?
- Sitä typerystä, joka halusi kavaltaa meidät kavereilleen, Tanertam tuhahti.
- Tuota, en usko että he päästävät meitä hengiltä, Taran virkkoi. Kudast on jo tavannut heidät.
- Mutta mitä olette tehneet saadaksenne Brenanin kiinni? Tanertam kysyi.
- No, meillä on tuolla puun juurella pieni ogrepaketti, Taran sanoi osoittaen peukalollaan puunjuurelle. En ole sitten varma liittyykö se Brenaniin.
Tanertam rypisti kulmiaan.
- Mitä tarkoitat? hän kysyy.
- Että Kudast nappasi kaupungista yöllä ogren, ja se on tuolla puun juurella sidottuna, Taran sanoi ärtyneenä.
Samassa Kudast havahtui unestaan, nousi ylös ja katseli ympärilleen huomaten Tanertamin.
- Mistä sinä tänne tupsahdit? Kudast ihmetteli.
- Miten se Brenaniin liittyy? Tanertam tivasi Taranilta hiukan ärtyneesti.
Hän käännähti Kudastiin päin ja tuhahti.
- Brenan on kaoottinen ja eikä varmaankaan ole sattumaa että kaupungissa on ogreja samaan aikaan, Taran selitti.
- Ja hänen kaoottinen henkivartijansa meni Vihreään ankkaan, Kudast lisäsi.
- Mutta mitä konkreettista aiotte tehdä? Tanertam kysyi.
- No, luulen että Daegam tietää sen parhaiten, Taran arveli. Tai Kudast. Minä en ole ollenkaan selvillä asioista.
- Kertokaa minullekin mitä olette puhuneet, Kudast pyysi.
- No eipä oikein mitään, Taran vastasi epämääräisesti.
- Huomaan, ettet ole vielä kavaltanut kavereitasi, Tanertam sanoi ivallisesti Kudastille.
Kudast virnisti:
- No ensin kuulustelen tuota ja sitten mietin lisää.
- Teidän sietäisi toimia ripeästi, Tanertam sanoo ärtyneesti. Huomenna on jo kreivin vihkiminen.
- No mitä sinä teet? Kudast kysyi.
- Ei millään pahalla Tanertam mutta jos aiot vain puhua paskaa Kudastista, niin voit yhtä hyvin pitää pääsi kiinni, Taran tuhahti. Kudast on kunnon kaveri, ei hän meitä kavaltaisi. Äläkä puhu koko ajan noin ärtyneesti, rentoudu vähän.
- Mutta haluaa vain paljastaa meidän järjestämme paikat muille, Tanertam sanoi vihaisesti.
- Miten niin? Kudast kysyi.
- Kudast on Daegamin aseen kantaja, eikä mikään petturi, Taran puolusteli.
- Minulla on kyllä tuosta omat käsitykseni, Tanertam tuhahti viitaten Kudastiin. Minä haluan mieluiten, että tässä toimitaan.
- No toimitaan, Taran sanoi.
- Kiskokaa tuosta sitten irti tietoja, Tanertam kehotti viitaten poikaan.
- Juu, puserretaan tuosta pirusta kaikki tieto irti, Taran myöntyi.
Kudast käveli pojan luokse ja otti suukapulan pois. Poika katsoi Kudastia vihaisena ja pelokkaana.
- Kerrataanpa vielä, Kudast sanoi pojalle. Miten tulit Vihreään ankkaan?
Taran käveli myös pojan viereen.
- Nussi äitiäs, poika ärähti Kudastille.
Taran potkaisi poikaa mahaan ja tämä voihkaisi. Kudast otti miekkansa ja painoi sen pojan kurkulle sanoen uhkaavasti:
- Vastaa!
Taran otti terän pois pojan kurkulta ja tarttuu häntä rinnuksista karjaisten:
- VASTAA!
- Minä tulin suolta, poika vastasi juron pelokkaasti.
- Niin, sitten? Taran patisti. Kerro lisää. Tanertam, anna tikarisi.
- Vauhtia poika! Vastaa! Kudast painosti.
- Minä vain tein töitä majatalossa, poika parahti.
- Tikari Tanertam! Taran käski.
Tanertam ojensi vastahakoisesti tikarinsa Taranille.
- Tiedätkö missä muualla on ogreja? Kudast kysyi pojalta.
- Noniin poika, Taran puolestaan sanoi.
- En minä tiedä mitään, poika vastasi Kudastille.
- Joka kerta, kun emmit vastauksen kanssa, lähtee sormi, ymmärsitkö? Taran ärähti. Ja kun sormet ovat loppuneet, jatkamme varpailla.
- Annettiinko sinulle mitään muita tehtäviä kuin työskennellä majatalossa? Kudast kysyi pojalta.
- Noniin, annapas paukkua kysymyksiä, Kudast, Taran kehotti. Kysele Brenanista.
- Minä tein vain tavallisia tehtäviä, poika sanoi pelokkaasti.
- Tiedätkö Brenanin? Kudast kysyi. Kerropa tapasivatko vanhempasi häntä? Oliko sinulle huomiseksi jotakin erikoista tehtävää?
- Sano kaikki mitä tiedät Brenanista, Taran patisti.
- Brenan on meidän lääninherramme, poika sanoi jurosti.
- Muuta, muuta, Taran kehotti.
- Minun vanhemmat käski minut Sudenvereen työhön majataloon, poika kertoi.
- Entä Brenanin kaoottisuus, tiedätkö siitä? Taran kysyi.
- En minä ole koskaan edes puhunut herra paronin kanssa, poika vastasi.
- Taran hidastapa tahtia, Kudast kehotti.
- No hoida sinä sitten kyseleminen, minä hoidan tämän sormipuolen, Taran ehdotti. Hehheh.
- Ketä majatalossa oli töissä? Kudast kysyi pojalta. Oliko joku heistä ogre?
- Isäntä, emäntä ja tarjoilija, poika sanoi synkästi.
- He siis olivat ogreja? Kudast kysyi.
- Eivät, poika sanoi päätään pudistaen.
- Tietävätkö he että sinä olet ogre? Kudast kysyi tiukasti.
- En minä ole mikään ogre, poika kiisti.
- Olethan, Kudast väitti.
- Kudast, et kai ole nyt erehtynyt pahanpäiväisesti? Taran kysyi hiukan epäilevästi.
- En todellakaan, Kudast vakuutti.
- Teepä se loitsusi vielä kerran, Taran kehotti.
- Minä olen ihan tavallinen ihminen, poika sanoi.
- Katsotaanpa hampaita, Taran ehdotti.
- Jollei tuo ole ogre miten hän muka jaksoi taistella sinua vastaan? Kudast kysäisi.
- Niinpä, Taran myönsi.
- Voin kyllä testata vielä jos haluat, Kudast suostui.
- Testaa juu. Okei. Poika, oletko ogre vai et? Taran kysyi. Myönnä, niin ei lähde sormea. Muuten, naps! No niin poika vastaa nopeasti.
Kudast kävi loitsimaan.
- En ole, poika sanoi.
- Katsotaan, Taran mutisi.
Pojan hampaat eivät olleet sen terävämmät kuin muillakaan.
- Kudast, onko kohta valmista? Taran kysyi.
Kudastin loitsiminen näytti epäonnistuvan parikin kertaa, mutta sitten hän huokasi helpotuksesta.
- Hän on kaoottinen, Kudast totesi.
- No, mutta ei hän kyllä ogre ole, Taran arveli. Siis poika, olet kaoottinen, muttet ole ogre?
- No pahemmin kaoottinen hän on kuin Brenan, joten on outoa jollei hän ole ogre, Kudast virkkoi kuivasti.
- No katso sen hampaita, Taran kehotti.
- En minä ole mikään kaoottinen, poika puuskahti.
- Ehkä se on jokin loitsu, Kudast otaksui. Tai hän on viilannut hampaansa tavallisiksi tai jotain.
- EI HELVETTI! Taran karjaisi. NYT POIKA KERROT TOTUUDEN TAI OLET VAINAA!
Poika näytti pelokkaalta.
- Mitä te oikein haluatte? poika kysyi peloissaan.
- SÄÄSTYT PALJON VÄHEMMÄLLÄ JOS KERROT TOTUUDEN! Taran ärjyi.
- Poika, muistat kyllä mitä majatalossa kävi, Kudast painosti. Selvisit vain sen takia että paransin sinut, joten kerropa nyt totuus.
- Mikä totuus? poika valitti.
- Häh? Mitä tapahtui majatalossa? Taran kysyi Kudastilta. Miksi olet niin vahva? hän kysyi puolestaan pojalta. Ja miksi lähdit karkuun heti tilaisuuden tultua?
- Hän yritti paeta joten iskin häntä parikin kertaa, Kudast selitti.
- Jaa, Taran sanoi. Miekalla?
- Niin miekalla, Kudast vastasi.
- Totta kai minä pakenen, kun minut yritetään pitää vankina, poika sanoi vihaisesti.
- Ja sitten ihmettelette, että miksi hän yritti paeta, Milina totesi ja nousi ylös lepopaikastaan.
- Ja miten voit kestää iskuja niin hyvin jollet ole ogre? Kudast kysyi pojalta.
- Ja miten voit olla noin vahva? Taran hiosti poikaa.
- Töissä kehittyy helposti lihaksia, poika vastasi. Luuletko, ettei majatalon hanttihommissa tarvita voimaa?
- Majatalotöissä? Taran kysyi epäilevästi.
- Kuvitteletteko, että veden kantaminen ja muu on kevyttä puuhaa? poika tivasi. Ja syytätte minua siitä, että olen vain vahva.
- Mutta ei siitä noin vahvaksi tule, Taran arveli. Pääsit minulta kaksi kertaa karkuun ja minä olen sentään aikuinen mies! OLET OGRE! MYÖNNÄ!
- En ole, poika kiisti. Mutta minä saan aina paeta isännän ja emännän kuritusta.
- Ei siinä silti tule noin vahvaksi ja kestäväksi, Kudastkin sanoi. Kaksi iskua miekalla ja vielä kahvalla päähän ja pysyit hengissä.
- Voi että kun Daegam olisi täällä, Taran toivoi. Hän kyllä pusertaisi tuosta totuuden irti. Nyt lähtee sormi.
Taran otti tikarin. Kudast asetti miekkansa pojan kurkulle.
- Älä, Milina kielsi. Kudast, loitsusi sanoo, että hän on kaoottinen?
- Viimeinen tilaisuus, poika: kerro mikä olet, tai...! Taran uhkasi.
Poika näytti pelokkaalta ja hikoili kovasti.
- Niin, Kudast vastasi Milinalle.
- Eli mitkä ovat vaihtoehdot? Milina jatkoi. Joko hän on ogre tai?
- Tai mitä? Kudast kysyi.
- Sitä kysyn sinulta, voiko loitsusi erehtyä, Milina sanoi. Entä jos joku on lumonnut hänet kaoottiseksi?
- Tai muuten kaoottinen ihminen, Taran keksi. Hän on epätavallisen vahva.
- Loitsuni ei erehtynyt, Kudast vakuutti.
- Ja kestävä, Taran jatkoi. Ilmetty ogre. Kymmenen. Yhdeksän. Kahdeksan.
- Tietysti on mahdollista ettei hän edes tiedä olevansa ogre mutta se olisi erittäin outoa, Kudast pohti.
- Älkää! poika huusi.
- Seitsemän, Taran laski.
- En minä tiedä mitään! poika kiljui.
- KUUSI, Taran jatkoi ääntään korottaen. VIISI. NELJÄ. KOLME.
Milina kääntyi katsomaan poispäin.
- KAKSI! Taran huusi. YKSI!
- Eiii! poika parkui.
- NO NIIN; AIKA LOPPUI! Taran karjaisi.
- En minä tiedä mitään! poika valitti.
- Älä Taran, Kudast varoitti. Jos hän tietäisi jotain hän olisi kyllä kertonut jo.
- ÄÄÄÄÄHG! Taran ärjäisi harmissaan.
Hän heitti tikarin maahan ja lähti. Poika vajosi maahan melkein pyörtyneenä kauhusta.
- ODOTAPAS KUN DAEGAM TULEE! Taran karjui pojalle. SILLOIN SINULLE TULEE KOVAT AJAT! HAHAHAHHAHAHA!
Taran käveli metsään päin ja Milina lähti hänen peräänsä.
- Noh, rauhoitu, ehkä hän ei tiedä mitään, Milina rauhoitteli.
Taran kuitenkin juoksi pois. Milina antoi hänen mennä menojaan.
- Hieno, hieno, Tanertam tuhahtaa Kudastille.
- Häh? Kudast kysyi.
- Saittepa rutkasti tietoja irti, Tanertam ivasi.
- No kuulustele sinä häntä jos uskot saavasi lisää tietoja, Kudast kehotti.
- Tuskinpa hän nyt kovin innolla tietojaan kertoo, kun hänet on pelästytetty puolikuoliaaksi, Tanertam vastasi.
- No mitä itse olisit tehnyt? Kudast kysyi.
- Ei mehiläisiäkään houkutella etikalla, Tanertam tuhahti.
- Sitä paitsi Taranhan se tässä raivosi, Kudast huomautti.
- Eipä hänen kuulustelutekniikassaan tosiaan ole kehumista, Tanertam totesi.
- Muuten Denek sanoi että sinulla on tapa tunnistaa ogret, Kudast muisti. Testaapa poika niin tiedät että hän on ogre.
- Pöh, Tanertam tuhahti.
- Ja mitä meinasit sillä että paljastan järjestönne paikat? Kudast kysäisi.
- Sinähän halusit ne kätyrisi Denekin tilalle, Tanertam muistutti ärtyneesti. Ja aivan varmasti olet jo paljastanut järjestömme "ystävillesi".
- Järjestönne? Milina kysyi puun varjoista.
- Pyhän Humaktin veljeskunnan, Tanertam sanoi juhlallisesti.
Milina naurahti Tanertamille ja sanoi:
- Niinpä tietysti.
Milina piirsi ristinmerkin rinnalleni sanoen:
- Humaktinpa hyvinkin.
- Me suomme teille piilopaikan ja sitten tuo paljastaa kaiken, Tanertam jatkoi tuohtuneena osoittaen sormellaan Kudastia.
- Minä en ole paljastunut mitään, Kudast puolusteli.
- Väitätkö, ettet ole kertonut meistä ystävällesi? Tanertam kysyi.
- Paljasta toki minullekin, Milina pyysi.
- Etkä halunnut laittaa heidän piilopaikkaamme kirjeeseesi? Tanertam jatkoi.
- En ole, Kudast kiisti.
- Uskoo ken tahtoo, Tanertam tuhahti.
- En laittanut piilopaikkaa vain kyltin, Kudast täsmensi.
- Joo, ja varmasti he eivät osaa sen perusteella päätellä mitään, Tanertam ivasi.
- Miksi ihmeessä olet noin epäluuloinen? Kudast ihmetteli. Sitä paitsi korjasin sen kun käskit. |