Ehilmin valo, osa 13
Kudast kävi takaisin kärryihin makoilemaan.
- No jätä sitten viemättä, Milina sanoi Tanertamille ja sujautti kiven takaisin paitansa sisään. Mutta jotain koruja minulla on oltava.
- Äh, mutta se on riskialtista, Tanertam vastusteli.
- Oma on valintasi, Milina totesi. Sinun kreiviäsi tässä suojellaan. En vain voi taata, että pystyn tekemään vaikutusta keneenkään jos olen pukeutunut kuin majatalon piika.
- No, ehkä voin sitten ottaa riskin, Tanertam suostui vastahakoisesti. Mutta käytän sitten itse valitsemaani henkilöä korun suhteen.
Milina nyökkäsi Tanertamille ja hymyilin tyytyväisenä.
- Ja se pukuni on haettava, muuten kaikki... Milina sanoi päättämättä lausettaan. Mm, taidan käydä pesulla. Missä suunnassa se joki olikaan?
- En muista, Kudast vastasi.
- No enköhän sen itsekin löydä, Milina arveli.
Hän käveli rattaille noutamaan jousensa ja laukkunsa.
- Ja kannattaako sinne mennä jos siellä on se nymfi? Kudast epäili.
- Minä voisin hakea sen puvun, Tanertam sanoi. Mutta entä se koru?
- Ai niin, koru, Milina muisti ja heitti Tanertamille jalokiven. Ja kyllä sinä yksinkin sen puvun osaat noutaa.
Sitten Milina käännähti Kudastiin päin ja totesi:
- Joten tuskin yksi lisää haittaa joessa mitään, vai?
- Minä haen sen nyt heti, Tanertam ilmoitti.
Hän lähti rientämään kohti tietä ja kaupunkia napattuaan ensin tikarinsa maasta.
- Hienoa, Milina sanoi ja lähti kävelemään lounaaseen metsän siimekseen.
Kudast ryhtyi sitten nukkumaan taas.
Jossakin vaiheessa Daegam saapui aukiolle. Kudast nukkui kärryissä tyytyväisen näköisenä. Daegam käveli kärryille, irrottaa kilpensä ja asetti sen kärryille.
- Kudast! Herää! Daegam huusi.
Kudast pomppasi pystyyn säikähtäneenä.
- Mitä? hän kysyi hieroen silmiään hiukan unisena.
- Mitä ihmettä täällä on tekeillä? Daegam kysyi. Kukaan ei vartioi ogrea ja missä muut ovat?
- No Tanertam lähti hakemaan Milinan puvun ja Milina meni peseytymään joelle, Kudast vastasi.
- Ei tuollaisiin kaaospaskoihin voi luottaa hetkeäkään, Daegam pauhasi. Ei siitä tiedä vaikka yhtäkkiä lähtisi karkuun köysistä huolimatta.
- Ja Taran on kai jossain metsässä, Kudast lisäsi.
- Mille joelle? Daegam kysyi. Olisi mukavaa jos joku kertoisi minullekin missä se joki on. Miten ihmeessä kukaan voi luulla meidän saavuttavan jotain jos kaikki säntäilee ympäriinsä kuin päättömät kanat!
- No sinne joelle missä sinäkin kai olit, Kudast arveli.
- Siis. Hän lähti sinne LAMMELLE missä minä olin? Daegam kysyi. Sille kirotulle?
- Niin kai. No miellä on suunnitelma ja siihen tarvitaan Milinan pukua ja Milina ei voi esittäytyä kreivittärelle ellei ole puhdas, Kudast selitti.
- Jos hän sattuu menemään sinne lammelle missä juuri olin, Daegam sanoi. Se lampi on KIROTTU!
- No hän varmaan pystyy huolehtimaan itsestään, Kudast arveli ja haukotteli.
- Sinne viskatut kivet vierivät takaisin maalle ja sieltä tulee jotain ihmeellisiä aaltoja mitkä ovat kivenkestäviä! Daegam valitti. Ja sinä haukottelet? Mitä jos joku varas sattuu tulemaan tänne ja ottamaan meidän hevoset?
- No mene hakemaan Milina jos se lampi on vaarallinen, Kudast kehotti.
Daegam huokaisi.
- No kyllä minä kuulisin jos tänne tulisi joku, Kudast puolusteli.
- Et edes kuullut minun tulevan, Daegam mutisi. Voisitko kertoa nopeasti nyt sen teidän suunnitelman vai meneekö siinä kauankin?
- No Milina menee häihin kreivittären seurueessa ja lähettää haukkansa mukana viestin ja kertoo mitä tapahtuu, Kudast selitti.
- Ja siinä se? Daegam ihmetteli. Siinä on meidän suunnitelma?
- Se on Milinan ja Tanertamin suunnitelma, Kudast vastasi.
Daegam nosti kärryistä kilpensä.
- No kai siitä sitten voidaan keskustella tarkemmin kuin kaikki ovat paikalla, hän sanoi.
Daegam rupesi kiinnittämään kilpeä käteen.
- No et olisi lähtenyt jotain lampea vaan olisit ollut täällä niin olisit voinut keskustella siitä, Kudast huomautti.
- Kuules. Se äijä mikä siellä lammella oli tiesi että siellä on joku ihmeen demoni tai jotain, Daegam sanoi tiukasti. En usko että sellaisesta tietävät huvikseen viettävät aikaansa sellaisten lampien vieressä. Ajattelin saada hänet kiinni. Noh. Minä tästä sitten lähden. Tulen noin tunnin päästä takaisin. Silloin luulisi Milinankin olevan paikalla jos en ole löytänyt häntä.
- Joo, Kudast sanoi.
- Osaatko sanoa mihin suuntaan hän lähti? Daegam kysyi.
- Lounaaseen, Kudast vastasi.
- Ok, Daegam totesi.
Kudast kävi takaisin nukkumaan, kun taas Daegam lähti kävelemään reippaasti lounaaseen.
Jonkin ajan kuluttua Kudast tipahti aivan yhtäkkiä kärryistä, heräsi ja katselee hölmistyneenä ympärilleen. Leiri oli tyhjä sidottua poikaa lukuun ottamatta. Poika tosin näytti nukkuvan köysissään. Kudast hieroi silmiään ja haukotteli.
Sitten Kudast kävi katselemassa leirin ympäristöä löytääkseen Daegamin tai jonkun muun. Hän asteli pari sataa metriä lounaaseen ja huuteli hiukan muiden nimiä. Kudast asteli vielä toisen mokoman matkan, mutta ketään ei kuulunut. Hän palasi takaisin leiriin.
Aikoessaan lähteä etsimään pidemmältä tovereitaan Kudast kuuli samassa askeleita, jotka lähestyivät. Kudast jäi odottamaan ja aivan pian Tanertam ilmestyi aukiolle jokin käärö kainalossaan.
- Terve, Kudast tervehti häntä. Meillä on pikku ongelma. Muut ovat hävinneet, tai siis he ovat olleet poissa yli tunnin.
- Sepäs kummaa, Tanertam tokaisi. Minä sain joka tapauksessa neidin puvun.
- Hyvä, Kudast totesi. Jää sinä tänne vahtimaan niin minä käyn etsimässä heitä.
- Hyvä on, Tanertam murahti.
Kudast lähti etsimään muita lounaasta ja huuteli heitä. Hän kulki hiljalleen huhuillen eteenpäin, kunnes Milina asteli häntä vastaan. Milina heilautti kättään tervehdykseksi jo kauempaa. Milinalla ei ollut päällään muuta kuin valkoinen paitansa ja viittansa; muut vaatteet olivat myttynä hänen käsissään. Milinan päällä olevat vaatteet olivat litimärkiä.
- Terve, Kudast sanoi Milinalle.
-Hei, sain itseni pestyä, Milina ilmoitti. Pesin samalla hieman vaatteitani. Joko Tanertam toi pukuni?
- Toi, Kudast vastasi. Tuota, tuota, oletko nähnyt muita?
- En, miten niin? Milina kysyi.
- No Daegam lähti etsimään sinua jos vaikka se lammen nymfi kävisi kimppuusi tai jotain, Kudast vastasi. Ja Taran ei ole vieläkään palannut.
- Hahah, vieläkö hän kuvittelee, etten pärjää itsekseni? Milina nauroi. Minne Taran olikaan menossa?
- Ilmeisesti, Kudast hymyili. En tiedä, hän jatkoi. Hän vain ryntäsi pois silloin.
Milina vihelsi haukkansa paikalle.
- Niin, Milina sanoi Kudastille.
- No minä menen vielä etsimään heitä, Kudast ilmoitti.
- Kultaseni, Milina puhuu haukalleen. Viitsisitkö noutaa Taranin leiriin?
Haukka katsoi Milinaa ymmärtävästi.
- Ja Daegamin myös, Kudast lisäsi.
- Kyllä sinä minun serkkuni muistat, sen ison ja hieman typerän, Milina jatkoi haukalleen hymyillen.
Sitten haukka lähti lentoon ja kaarteli metsän yllä kadoten pian Milinan ja Kudastin näkyvistä.
Milina kääntyi taas Kudastiin ja vastasi:
- En usko että haukkani tuntee vielä Daegamia tarpeeksi hyvin.
- Jaa, Kudast mutisi.
- Mutta eiköhän hänkin ilmesty kun tajuaa minulla olevan päälläni vain märkä paita, Milina hymähti. Palaisimmeko vaikka leiriimme? Minulla alkaa olla jo hieman nälkä.
- Joo, Kudast vastasi katsellen Milinaa.
Milina suuntasi leiriä kohti ja Kudast lähti kävelemään Milinan jäljessä.
- Mitä Daegam muuten kertoikaan siitä nymfistä? Milina kysyi Kudastilta. Oliko hänelle aiheutunut jotain ongelmia? Muistan hänen vain valittaneen ukosta.
- En oikein tiedä, Kudast vastasi. Jotainhan hän höpisi käydessään leirissä tunti sitten. Jotakin kivistä jotka vierivät rannalle ja oudoista aalloista.
- Kuulostaa vedenhengeltä, Milina totesi. Tai alkeisvoimalta, miten vain.
- No niin kai, Kudast myönsi.
- Sanopa Kudast, miten sinä oikein löysit itsesi Daegamin seuraan? Milina kysäisi.
- Tapasimme Viherlinnan lähistöllä, Kudast vastasi mitäänsanomattomasti.
- Ja päätit vain ruveta hänen aseenkantajakseen? Milina kysyi.
- No niin, Kudast myönsi.
- Sinulla tuntuu olevan muutakin elämää ihan kylliksi, Milina sanoi hymyillen. Ihmettelinpähän vain.
- Tai no vaikuttihan sekin että minulle annettiin tehtäväksi tutkia Daranmaan tapahtumia ja ajattelin että aseenkantaja olisi hyvä peiteammatti, Kudast totesi.
- Niin, niin se taitaa olla, Milina sanoi virnistäen. Teidän joukkonne taitaa olla liian salainen, jotta voisit edes mainita...
Kudast ja Milina olivat jo aivan leirin lähellä. He kuulivat keskusteluääniä leirin suunnasta, vaikkeivät sanoja vielä erottaneetkaan.
- Ah, leirissä onkin väkeä, Milina totesi ja koetti tähyillä eteenpäin ja erottaa henkilöitä.
- No Tanertam ainakin, Kudast sanoi.
Leirissä näkyivät olevan Tanertam ja Daegam. Milina asteli leiriin Kudast kannoillaan.
- Siellähän hän, Tanertam sanoi Daegamille.
Milina vilkutti Daegamille ja Tanertamille.
- Hyvä, hyvä, Daegam totesi. Kerrankin on miltei kaikki koolla.
- Siinä paha missä mainittiin, Tanertam jatkoi syöden loppuja leivästään.
- Vai että pahakin vielä, Milina tuhahti.
Daegam jatkoi leipänsä syömistä.
Milina asteli kärryjen luo ja kysyi:
- Onko teillä ruokaa jaettavaksi asti?
- Sain pukusi, Tanertam sanoi Milinalle pureskellen leipää suussaan.
- Ooh, hienoa, Milina ilahtui.
- Ja tuossa on teille hyviä lihaleipiä, jos maistuu, Tanertam jatkoi viitaten vieressään olevaan nyyttiin.
- Missäs sinä oikein olit? Daegam kysyi Milinalta. Etsin sinua aika kauan enkä siltikään löytänyt. Onneksi nähtävästi Kudast löysi sinut.
Kudast poimi nyytistä leivän.
- Mmm, ruokaa, Milina sanoi ja poimi pari leipää käsiinsä. Siinä lammella pesulla, kuten sanoin, hän kertoi Daegamille.
- No kyllä Milina olisi tullut takaisin itsekin, Kudast huomautti.
Daegam näytti hieman kummastelevan asiaa.
Leivät olivat aika suuria ja niitä oli reilu puoli tusinaa. Kudast katsoi leipää hetken ja tiputti sen sitten takaisin nyyttiin.
- Oliko siellä se ukko koiransa kanssa tai se... se nymfi? Daegam kysyi Milinalta.
- Ei minua kukaan häirinnyt, Milina vastasi.
Tanertam pyyhkäisi hihalla leualtaan rasvatahrat ja Kudast käveli kärryihin istumaan.
- Kyllä minä olisin kiljaissut, Milina sanoi ja virnisti Daegamille.
- Kummallista, Daegam mutisi.
- Eikö leipä kelpaa? Tanertam kysyi ivallisesti Kudastilta.
- Ei, Kudast vastasi lyhyesti.
- Mikäs nyt mättää? Daegam kysyi aseenkantajaltaan.
- Syö, poika, jotta kasvat isoksi, Tanertam sanoi Kudastille pilkalliseen sävyyn.
Milina mussutti leipää ja katsoi Kudastiin ihmetteleväisenä:
- Onko tässä jotain vikaa?
Daegam haukkasi leipää.
- Liha, kyllähän sinä tiedät etten syö sitä, Kudast vastasi Daegamille.
- Ainakin maistuu aivan hyvälle, Daegam totesi. Aah... noh... ei sitä katsos voi ruveta aina nirsoilemaan.
- Ai niin, unohdin, tai en tiennyt - jompikumpi, Milina sanoi. Mutta hei, jos minä syön lihat ja sinä syöt leivät.
- No käyhän se, Kudast suostui.
- Minä taidan lähteä nyt hakemaan sitä korua, Tanertam sanoi Milinalle. Pukusi on tuossa, hän lisäsi osoittaen erästä kääröä.
- Kiitos Tanertam, minä yritän sillä välin ahtautua tuohon pukuun, Milina ilmoitti.
Hän nyökkäsi Tanertamille ja käki kaivamaan leivästään täytettä ulos. Tanertam nousi ylös ja röyhtäisi.
- Saadaan sinullekin edes jotain vatsantäytettä, Milina sano Kudastille.
Daegam katsoi toimenpidettä hieman kummastellen.
- Palaan mahdollisimman pian, Tanertam sanoi. Hyvissä ajoin ennen kuin lady Irean seurue voi saapua.
Sitten Tanertam lähti astelemaan ripeästi pois.
- Niin. Milina, Daegam aloitti. Siellä lammella ei tapahtunut mitään? Tuntuu vähän oudolta sellainen. Aina kun minä siellä olen käynyt niin jotain omituista on tapahtunut, hän lisäsi.
Milina kaapi täytteet suuhunsa ja ojensi leivän Kudastille. Sitten hän vastasi Daegamille:
- No olihan siellä toki eräs nainen kylpemässä, mutta ei hänestä haittaa ollut. Oikein mukava nuori neito.
- Hmm, Daegam mutisi. Se hieman... vetinen?
Kudast otti leivän ja söi sen sanoen:
- No tässä maistuu kyllä liha mutta ei se haittaa.
- Vetisestä tiedä, Milina vastasi Daegamille. Olen tottunut kosteaan veteen.
- Äääh. Tarkoitin sitä naista, Daegam selitti. Oliko hän vetinen?
Milina hymyili Kudastille:
- Eiköhän se pahimman nälän vie. Voit sitten etsiä kaupungista jotain sopivampaa suuhunpantavaa.
- Jotenkin vähän kummallinen? Daegam jatkoi kyselemistä Milinalta.
Milina kohautti olkiaan ja sanoi:
- Saattoi ollakin. Ainakin hän soitti kauniisti huilua. Se alkaa olla katoava taito.
Daegam virnisti hieman kuullessaan huilunsoitosta.
- Minä taidan nyt kuitenkin kokeilla tuota pukua päälleni, Milina ilmoitti.
Daegam otti nyytistä toisen leivän.
- Joten te kaksi voisitte vaikkapa lähteä etsimään Tarania? Milina ehdotti. Hän on ollut kauemmin poissa kuin minä olin.
Daegam tuhahti.
- No mennään, Kudast sanoi ja lähti kävelemään poispäin.
- Ja jättää leiri ainoastaan naisen huostaan? Daegam kysyi nousten seisomaan.
- Tule nyt, Kudast koetti saada Daegamia mukaansa.
Milina huokasi:
- Niin, naisen huostaan.
Daegam lähti menemään Kudastin perään. Milina alkoi purkaa pukua paketista.
Kudast ja Daegam etsivät Tarania metsästä. Daegam söi leipää kävellessään. Varttitunti kului etsiessä, mutta Tarania ei näkynyt.
- Jos tästä jompikumpi menee takaisin leiriin, niin Milina on varmaan ehtinyt jo vaihtaa vaatteensa, Daegam ehdotti.
- No minä voin mennä, Kudast suostui.
- En oikein haluaisi jättää kärryjä hänen huostaan, Daegam jatkoi. Tai no tiedä sitä onko se sitten paremmin sinunkaan huostassa kun nukut.
- Olen nukkunut jo tarpeeksi, Kudast vastasi.
- No mene vain, Daegam kehotti. Tulen takaisin varmaan joskus tunnin päästä. Jos en silloin Tarania löydä, niin hän on jo varmaan tullut järkiinsä ja palannut leirille. Joten älkää tulko etsimään minua heti, ettei kaikki taas ole metsässä.
Kudast nyökkäsi ja lähti palaamaan leirille päin.
Kun Kudast saapui leiriin, Milina oli juuri kaivamassa laukustaan esiin huilua.
- Löysittekö Taranin? Milina kysyi.
- Emme mutta Daegam jäi vielä etsimään, Kudast vastasi.
- Toivottavasti hänelle ei ole käynyt mitään, Milina tuumi. Mutta nyt kun olet tässä.
- Niin? Kudast kysyi.
Milina nousi seisomaan ja sanoi:
- Niin voisit sitoa nämä selkänyörit puolestani.
Milina pyörähti ympäri esitellen samalla kaunista vihreää mekkoaan. Se oli kovin muotoja korostava ja elegantti, joskin tosin se kyllä vaati pientä kiristystä, jotta se istui täydellisesti.
Kudast käveli Milinan luokse ja kävi sitomaan nyörejä.
- Mitä pidät puvustani? Milina kysäisi.
- Hieno, Kudast totesi.
- Ja pitäisikö minun sitoa hiukseni kiinni? Milina kysyi.
- Ei, ne ovat ihan hyvän noin, Kudast vastasi.
- Hieno, Milina puuskahti. Teidän miesten kanssa. Hieno.
Milina tuhahti.
- Etkö parempaa keksi? hän kysyi leikkisästi.
Samassa kuului ylhäältä kirkaisu ja Milinan haukka laskeutui leiriin. Se suuntasi Milinan käsivartta kohti.
- Miten olet saanut tuon noin tottelevaksi? Kudast hämmästeli.
- Se oli koulutettu jo kun sain sen isältäni, Milina vastasi. Sen lisäksi käyttämäni magia on varmaan jo hiljalleen alkanut saada pysyviä vaikutuksia aikaan.
- Jaa, Kudast mutisi. Siltä näyttää.
Milina heilautti kättään haukalle ja osoitti kärryjä sanoen:
- Istu tuonne.
Haukka lennähti kärryille ja kirkaisi hiukan myrtyneeltä kuulostaen.
- Olitko kysymässä jotakin kun tulimme leiriin? Kudast kysyi Milinalta.
- Noh noh, Milina sanoi murentaen haukalle ison palan lihaleipää ja asettaen sen sen viereen. Eiköhän tuo kelpaa.
Haukka nappasi leivästä lihan taitavasti nokkaansa.
- Olisivatpa kyyhkyni noin tottelevaisia, Kudast toivoi.
- Kyyhky on hieman liian typerä eläin, luulen, Milina arveli. Mutta silloin taannoin kun saavuimme leiriin.
Milina vaihtoi puheenaihetta:
- Olin vain urkkimassa tietoja joukkiostanne. Utelias kuin olen.
Hän virnisti ilkikurisesti.
- No en oikeastaan voi kertoa siitä mitään, Kudast vastasi.
- Näin vähän ajattelinkin, kunhan kokeilin, Milina totesi. No, kaikilla meillä on pienet salaisuutemme, hän jatkoi iskien Kudastille silmää.
Kudast otti miekkansa huotrastaan ja katseli siinä olevaa kolhua. Hän harmitteli:
- Olisi pitänyt pyytää Tanertamia korjauttamaan tämä.
Kohta oli kulunut aikaa jo tunti. Iltapäivä alkoi välitellen lähestyä loppuaan kohti.
- Missä hitossa se Daegam taas on? Kudast kummasteli.
- Enpä tiedä, Milina vastasi.
Hän kävi soittamaan huiluaan.
- Löysikö haukkasi Taranin? Kudast kysäisi kohta.
Milina keskeytti soiton.
- Mmm, totta, unohdin aivan, hän mutisi.
Samassa Milina ja Kudast kuulivat lähestyviä askeleita. Ne tulivat tien suunnasta ja Milina nosti katseensa sinne suuntaan. Kohta Tanertam ilmestyi leiriin. Hänellä oli jokin käärö kädessään.
- Terve, Tanertam sanoi.
Milina nosti huilun takaisin huulilleen ja jatkoi hapuilevaa soittoa.
- Taas osa porukasta puuttuu, Kudast sanoi Tanertamille virnistäen.
Milina nyökkäsi ja hymyili Tanertamille käsiensä kätköistä. Tanertam asteli Milinan luokse ja laski hänen käteensä esineen. Se oli Milinan jalokivi, joka oli upotettu aika yksinkertaiseen kaulaketjuun.
- Tässä on tämä, Tanertam sanoi.
Milina laski huilun syliinsä ja sanoi:
- Kiitos.
Samassa Daegam tuli metsästä leiriin.
- Laittaisitko sen...? Milina pyysi ja käänsi selkänsä Tanertamille.
Tanertam irvisti hiukan, mutta kiinnitti korun.
- No enää puutuu vain Taran, Kudast totesi.
Daegam oli hieman allapäin tullessaan leiriin, mutta kun näki Milinan, niin piristyi kummasti.
- Etkö pidä puvusta? Milina kysyi ihmetteleväisenä Tanertamilta olkansa ylitse.
- Onkos tämä se puku minkä silloin lupasit näyttää? Daegam kysyi astellessaan muiden luokse.
- Minä en vain pidä akkojen palvelemisesta, Tanertam murahti Milinalle.
- No kuka siitä muka pitäisi, Daegam tokaisi.
- Tämäpä hyvinkin, Milina sanoi Daegamille.
Milina pyörähti vielä ympäri Daegamille, joka katseli Milinaa päästä varpaisiin kasvoillaan leveä hymy. Puku oli ehkä hieman tavallista ihonmyötäisempi monista kohdin, mutta se tuskin Daegamia haittasi.
- Miten olet ajatellut ujuttautua lady Irean seurueeseen? Tanertam kysyi Milinalta. Ja missä päin sen olet ajatellut tehdä?
Kudast otti varsijousensa, latasi sen ja tähtäsi puussa olevaan maalitauluun. Hän ampui vasaman keskelle maalitaulua.
- Kaipaisin siihen Taranin, Milina vastasi Tanertamille. Sillä en usko kykeneväni selittää yksinäisen naisen oleskelua missään
- Mihin sinä sitä kuumapäätä tarvitsisit? Tanertam murahti.
- Häntä osaan ohjata sopivasti, Milina vastasi hymyillen.
- Eikö tämä mies kelpaa sitten? Tanertam kysyi taputtaen Daegamia olalle.
- Tuo vaate päälläsi saat kyllä varmaan ohjattua muitakin kuin Tarania, Daegam vakuutti.
- Daegam kelpaa, mutta häntä on vaikeampi ohjata, Milina virnisti.
Daegam virnisti leveästi.
- Äh, samaanhan me tässä pyrimme, Tanertam tuhahti.
- No entäs minä? Kudast kysyi.
- Sinusta nyt ei olisi kunnon mieheksi, Daegam tokaisi.
- Miten niin? Kudast ihmetteli.
Daegam tuhahti. Tanertam puolestaan virnisti Daegamin puheille. Kudast katsoi hiukan loukkaantuneena Daegamia ja Tanertamia.
- Paino sanoilla "kunnon" ja "mies", Tanertam naurahti.
Daegam naurahti hiukan. Kudast latasi varsijousensa uudelleen ja ampui taas tarkasti keskelle maalitaulua.
- Mutta nyt pitäisi varmaan alkaa toimia, Tanertam totesi vakavoituen. Alkaa tulla ilta ja lady Ireaa pitäisi olla väijymässä.
- No sen kun toimitte kun minusta ei kerran ole apua, Kudast sanoi hiukan tuohtuneena.
- Onko kukaan sanonut ettei sinusta olisi apua? Daegam kysyi häneltä.
Kudast kävi hakemassa vasamansa taulusta ja vastasi:
- Ei. No minä menen kai sitten etsimään Tarania.
- Älä nyt vielä mene minnekään, Daegam esti. Pitää ensin selvittää mitä me teemme tuolle ogrelle.
Poika oli hereillä ja katseli seuruetta kyräilevästi.
- No ei kai siitä enää apuakaan ole, Kudast totesi.
Daegam virnisti. Poika näytti pelokkaalta. Milina kävi taas soittamaan huiluaan ja kovin aaltoilevaa melodiaa. |