Ehilmin valo, osa 15
- Neitiseni, Milina sanoi tapauttaen käsiään yhteen. Mitä jos siirtyisimme viereiseen huoneeseen ja jättäisimme lady Irealle lepohetken. Hän on kovin uupunut näin häiden aattona.
- Joo, mennään meidän huoneeseen, Ailiet sanoi ja kikatti.
Milina katsoi vielä muitakin tyttöjä kysyvästi ja nousi divaaniltaan lähteäkseen.
- Minä taidan jäädä tänne lepäämään ladyn Irean seuraksi, Lynette sanoi. Matka oli niin rasittava ja päätäni särkee.
Ailiet nousi ylös ja lyllertää ovelle. Ositha ja neljäs tyttö seurasivat häntä.
- Haluatko, että helpotan päänsärkyäsi? Milina kysyi vielä Lynetteltä.
- Ei tarvitse, kyllä se tästä ohi menee, Lynette sanoi painaen käden otsalleen ja asettuen divaanille.
Milina nyökkäsi neidille ja seurasi muiden perässä ulos. Tytöt johdattivat hänet sitten käytävältä oikealle. Sillä käytävänpätkällä oli kolme suljettua ikkunaa. Talossa oli hiukan viileää. Ailiet avasi oven ja tytöt menivät sisään. Siellä oli mukavan ylelliseltä vaikuttava huone, joskaan ei läheskään yhtä tyylikäs ja väljä kuin lady Irean huone. Huoneessa oli neljä vuodetta ja pari kaappia sekä joitakin tuoleja ja muita tarvikkeita. Milina istuutui alas yhdelle huoneen tuoleista.
- Kiva lukaali meillä, eikö totta? neljäs tyttö kysyi Milinalta hiukan arasti.
- Erittäin miellyttävä paikka, Milina vastasi tytölle hymyillen. En tainnutkaan kuulla vielä nimeäsi? Olen Milina de Lucan.
- Minä olen Jenefer, tyttö sanoi hymyillen hieman epävarmasti.
Hän tuntui olevan aika tukevahkoa sorttia, eikä mikään sorja tyttö. Milina nyökkäsi hänelle sanoen:
- Mukava tavata Jenefer.
- Saadaanko me kutsua teitä Milinaksi, neiti de Lucan? Ailiet kysyi ja hihitti sitten painaen käden suulleen.
- Täällä siitä kukaan ei pahastu, mutta kunhan ette sentään julkisesti, Milina vastasi Ailietille. On hyvä pitää esillä se tosiasia, että olen vielä naimaton, hän lisäsi paljastaen pienen virneen.
Ailiet hihitti.
- Onko sinulla ketään rakastettua, Milina? Jenefer kysyi silmät loistaen. Minulla on kotipuolessa. Todella komea ja salskea ritari.
- Ei ole, vaikka halukkaita on kyllä ollut, Milina vastasi. Haluan elää mahdollisimman vapaata elämää niin pitkään kuin suinkin vain mahdollista. Eivät maailmasta miehet lopu.
Milina haukotteli ja venytteli tuolissaan.
- Mutta eikö olisi romanttista, jos olisi joku, joka palvoo vain sinua? Jenefer kysyi.
- Toki olisi, niin kauan kunhan hän ei yritä rajoittaa minun elämääni, Milina vastasi.
- Ei mutta sellainen palvova ritari, Jenefer jankutti. Joka laulaa hempeitä lauluja ja luo riutuvia katseita.
Milina naurahti Jeneferille:
- No tiedä häntä. En minä ketään riuduttaa halua.
- Nyt sinä et ymmärrä, Jenefer valitti.
Ailiet kikatti ja Ositha pyöritteli silmiään.
- Niin, johtunee varmaan väsymyksestä, Milina totesi ja haukotteli taas hieman. Matka tänne oli kovin raskas. Sanokaapa arvon neidit, minneköhän täällä voisi käydä hetkeksi lepuuttamaan silmiään?
- Et sinä ehdi levätä, Ositha sanoi. Meidän täytyy kohta alkaa valmistautua aterialle.
- Siellä on komeita ritareita, Ailiet hihitti.
- Ainiin, ateria, unohdin aivan, Milina sanoi ja rapsutti hieman niskaansa.
- Mitähän sitä laittaisi oikein ylle? Jenefer mietti ääneen. Jotakin yksinkertaista ja tällaiselle kylmälle illalliselle sopivaa.
Jenefer katseli kaapista sopivia vaatteita.
- Sinä voisit Milina mennä herättämään lady Irean ja käskeä Lynettenkin tänne, Ositha ehdotti. Ja sinä varmaan ehdit sitten auttaa lady Ireaa pukeutumisessa.
- Toki, Milina sanoi nyökäten neideille ja nousi tuolistaan.
Hän käveli ovelle ja vilkaisi vielä tyttöihin ennen kuin lähden sanoen:
- Koittakaa olla kutsumatta tänne ritareita sillä välin kun olen poissa.
Ailiet hihitti ja toisetkin nauroivat.
Milina meni ovesta ulos ja etsi tiensä lady Irean huoneelle. Milina vilkaisi, ettei käytävällä ollut ketään ja loitsi itselleen Mystisen näön. Sen jälkeen hän koputti ovelle.
- Sisään, sieltä kuului.
Milina avasi oven ja astui niiaten sisälle. Lady Irea näytti torkkuvan vuoteellaan ja Lynette löhöili divaanilla.
- Neidit kaipasivat seuraasi, Lynette, Milina sanoi divaanilla makaavalle tytölle.
- Ah, minä menen, Lynette sanoi ja vääntäytyi ylös. Taitaa olla aika pukeutua illalliselle.
Milina nyökkäsi ja sanoi:
- Jään itse katsomaan jos lady Irea kaipaa apua.
- Mitä te aiotte laittaa päällenne, neiti de Lucan? Lynette kysyi.
- Minä? Tämän mekon, Milina sanoi levittäen käsiään. Otin sen tänään päälle voidakseni tehdä hyvin ensivaikutelman. Juuri tällaisia yllättäviä tilanteita varten, hän lisäsi hymyillen.
- Se on liian korea illallista varten, Lynette sanoi ja lähti tiehensä.
Milina hymähti hieman itsekseen. Hän oli huomannut, ettei Lynette ollut maagisesti kovin voimakas.
Lady Irea nukkui kalpeankauniina sängyllään. Hänen hoikka povensa kohoili hengityksen tahdissa. Milina havaitsi, että lady Irea oli maagisesti jo paljon Lynetteä voimakkaampi. Sitten Milina istui alas lähelle lady Irean sänkyä ja kävi soittamaan huiluaan, jos lady Irea vaikka heräisi jo siihen, eikä Milinan tarvitsi käydä häneen käsiksi. Lady Irea heräsikin siihen ja avasi silmänsä. Milina lopetti soittamisen ja sanoi:
- Iltaa lady. Illallinen on pian, voisi olla hyvä valmistautua.
- Tosiaan, lady Irea mutisi hiukan unenpöppöröisenä.
Hän nousi ylös, alkoi yskiä hiukan ja peitti suunsa nenäliinalla.
- Haluatteko, että haen teille vettä? Milina kysyi.
- Ei tarvitse, lady Irea kielsi. Täällä on vain niin viileää, että yskittää, hän lisäsi. Minun täytyy katsoa, mitä laitan päälle illalliselle, hän sanoi ja pisti nenäliinan pois.
- Kuten haluatte, Milina sanoi huolehtivaisenoloisesti.
Lady Irea avasi kaappinsa oven. Kaappi näytti olevan täynnä toinen toistaan hienompia ja muodikkaampia pukuja.
- Mitä ajattelitte laittaa päällenne? Milina kysyi.
- En yhtään tiedä, lady Irea sanoi mietteliäänä. Mitä te, neiti de Lucan, suosittelisitte kevyelle illalliselle?
- Kevyelle illalliselle? Milina pohti hetken. Minä suosittelisin illallista huoneessa ja lepoa huomista varten, hän sanoi sitten hymyillen.
- Ei, sitä en toki tee, lady Irea sanoi ja hänen poskilleen nousi punaa. Tämä on viimeinen illalliseni isäni talossa.
- Mutta jos paikalla oleminen on välttämätöntä, niin ehkäpä tuo kaunis tummansininen puku? Milina ehdotti ja osoitti erästä kaapin asusteista.
- Se voisi tosiaan olla hyvä, lady Irea harkitsi.
- Se ei ole liian koristeltu, mutta kuitenkin kankaan laatu ja yksinkertaiset leikkaukset kertovat asemastanne, Milina perusteli.
- Taidanpa kokeilla, miltä se näyttää, lady Irea päätti. Voitteko avustaa? hän pyysi.
- Mielelläni, Milina vastasi.
Hän auttoi lady Ireaa vaihtamaan vaatetusta. Vaihto sujui nopeasti ja lady Irea tarkasteli sitten lopputulosta suuresta peilistä, jonka edestä hän veti verhon pois. Peili oli todella hyvälaatuinen ja ilmeisen arvokas hökötys.
- Tämä on hyvä, lady Irea totesi katsellen peiliin. Valintanne on oivallinen, neiti de Lucan, hän kehaisi.
- Olen iloinen tyytyväisyydestänne, Milina vastasi hymyillen.
- Tämä on sitten viimeinen ilta täällä, lady Irea huokasi. Ensi iltana olen jo nainut nainen. Vähän tulee kyllä ikävä tätä taloa.
- No toki kreivinkin asunto on hieman enemmän kuin mökki, Milina lohdutti.
- Se on varmasti hieno paikka sekin, lady Irea myönsi. Enkä usko, että Talis kieltää minulta mitään, sillä hän on minuun rakastunut, hän jatkoi vienosti punastuen.
Milina hymyili ladylle ymmärtäväisesti ja sanoi:
- Tokihan voitte tulla tänne vierailemaan aina välillä. En usko, että isännekään pahastuisi.
- Ei varmasti, lady Irea myönsi. Isäni on aivan onnessaan tästä liitosta. Hän olisi halunnut antaa minut jo paroni Brenanille, mutta minä kieltäydyin. Talis on voittanut minun sydämeni, lady Irea jatkoi huokaisten.
- Paroni ei ollut makuunne? Milina kysyi.
- Paroni on liian synkkä, eikä yhtään herkkä, lady Irea sanoi päätään pudistaen. Talis on niin herkkä, varsinkin kun menetti ensimmäisen vaimonsa salamurhan uhrina.
- Kovin traagista, Milina totesi hieman alakuloisena.
- Nyt hän on niin iloinen ja soittaa jopa minun ilokseni - vaikka minä inhoankin sitä. lady Irea sanoi hymyillen.
- Ehkäpä haluaisitte minun opettavan teitä hieman soittamaan? Milina kysyi. Voisitte jopa oppia pitämään musiikista.
Samassa ovelta kuului koputus.
- Sisään, lady Irea kehotti.
Milina käännähti ovea kohti. Ovi aukesi ja siellä seisoi joku piika, joka niiasi nöyrästi.
- Illallinen on valmis, lady Irea, piika ilmoitti.
- Kiitos, lady Irea sanoi ja heilautti piialle kädellään poistumismerkin.
Piika niiasi ja sulki oven.
- Nyt meidän täytyy mennä aterialle, lady Irea sanoi. Hakekaamme seuraneitini, hän lisäsi ja lähti astelemaan pois.
Milina lähti ladyn perään heti nyökättyään. Lady Irea asteli kamarineitojensa huoneen ovelle, jonka takaa kuului tirskuntaa. Milina huokaisi hieman ovelle saapuessaan. Lady Irea aukaisi oven ja sanoi:
- Tytöt, nyt menemme illalliselle.
Kamarineidot näyttivät jo pukeutuneen kauniisiin vaatteisiin ja he riensivät heti käytävälle. Lady Irea lähti johdattamaan joukkoa portaita kohti. Portaiden luona seisoi vartiomies ja vanha paroni, joka asteli kärsimättömänä paikallaan.
- Tulittehan vihdoinkin, vanha paroni sanoi. Vihdoin päästään murkinoimaan, hän lisäsi helpottuneena.
Vanha paroni otti nyt johdon ja seurue lähti astelemaan portaita alas. Milina pysyi hiljaa ja seurasi vain lady Irean perässä. Hiljaa hihittävä Ailiet oli kompastua portaissa pitkään mekkoonsa, mutta hän sai otettua Milinasta tukea.
- Anteeksi, Ailiet hihitti Milinalle. Korsetti on niin kireä, että kompuroin, hän kikatti.
Milina hymyili Ailietille sanoen:
- Hyvä vain, ettet kaatunut.
Ailiet hihitti taas hassuun tapaansa.
Seurue pääsi portaat alas kunnialla. He huomasivat siellä alhaalla porraskamarin nurkassa Kudastin, joka makaili reppuunsa nojaten. Milina vilkaisi Kudastiin, muttei huomioinut häntä sitä enempää. Paroni ohjasi joukon sisäpihalle ja sieltä edelleen suureen ruokasaliin.
Ruokasali oli koristeltu aseilla ja vaakunoilla. Sen kalustuksena oli pitkä ja koristeellinen pöytä, jonka ääressä oli penkkejä ja tuoleja. Paronin ja kreivin ritareita seisoi salin reunoilla. He kaikki kumarsivat, kun naiset ja paroni saapuivat saliin. Milina ihasteli kaikkea ja koetti toimia korrektisti, pitkälti seuraneitien malleja seuraten.
Lady Irea ohjasi seuralaisensa lähelle pöydän toista päätä. Hän itse asettui pöydän päähän istumaan ja viittasi Milinaa ja seuraneitejä sivuilleen. Paroni puolestaan asteli pöydän toiseen päähän ja jäi seisomaan odottaen, että naiset olivat istuneet. Seuraneidit asettuivat pöytään tottuneesti ja Milina istui alas hänelle osoitettuun vapaaseen paikkaan. Kun naiset olivat istuutuneet, paroni antoi merkin ja ritari istuutuivat myös.
Ruokailijoille tarjoiltiin heti monia herkullisia ruokia. "Kylmä" illallinen ei näyttänytkään kovin kylmältä tai vaatimattomalta, vaan ruokien kirjo oli laaja. Ruokailijoille kaadettiin hyvää viiniä pikareihin, jotka nekin olivat hienot ja arvokkaat.
Milina söi melko säästeliäästi yrittäen keskittyä enemmän ruokapöytäkeskusteluihin. Seuraneiditkin söivät hyvin vähän ja näykkien - paitsi Ailiet, joka ei näyttänyt linjoistaan pitävän juuri huolta. Pöydässä puhuttiin kovasti siitä, kuinka metsissä kerrottiin liikkuvan paha henki. Seuraneitien reaktiot olivat kauhistelevia ja meinasipa Jenefer melkein pyörtyä ritarien koristellessa tarinaa kauheuksilla. Milina oli jossain määrin kiinnostunut tästä aiheesta ja koetti suhteellisen vaivihkaa kysellä siitä. Hän halusi kuitenkin myös vaikuttaa edes jossain määrin hienolta neidiltä.
- Kuulin tämä varmalta taholta, yksi ritareista sanoi Milinalle nyökytellen päätään. Kreivin ritarit olivat metsässä etsimässä jotakin rikollisten leiriä ja siellä he kohtasivat kamalan kummituksen.
- Pyh pyh, ei kummituksia ole, ei ainakaan näin sivistyneillä seuduilla, Milina sanoi kättään heilauttaen.
- Kyllä se varmasti on totta, ritari vakuutti. Ei minun veljeni valehtelisi tuollaisesta. Se haamu oli joku nuori poika, jonka rinnassa törrötti tikareita ja joka sylki verta. Ja leijaili ulisten ritarien kimppuun. He katsoivat parhaaksi perääntyä, ritari jatkoi virnistäen.
Milina nielaisi ja sanoi:
- Se lieni viisainta.
- Mutta he palasivat sitten parin papin kanssa, ritari jatkoi tarinaansa.
- Ooh? Milina sanoi kohteliaan kiinnostuneena.
- Sitten he löysivät kuin löysivätkin rikollisten leirin, ritari kertoi. Se oli tosin hylätty ja siellä oli vain heinäkärryt, hän naurahti. Mutta he kuulemma saivat myöhemmin kiinni jonkun rikollisista.
- Olivatko nämä niitä jotain, joita porteillakin etsittiin? Milina kysäisi.
- Kyllä, niitä kai, ritari sanoi. Mitä lienevät tuhopolttajia.
- En ymmärrä sellaista sakkia, tekisivät työtään ja eläisivät hyvän elämän, Milina sanoi hieman päätään pudistellen.
- No, saamme ainakin pian huvia, kun vangiksi jäänyt poltetaan roviolla, ritari myhäili.
Seuraneidit päästelivät muka kauhistuneita huutoja sen kuullessaan.
- Hupinsa kullakin, Milina sanoi hiljaa ja keskittyi taas ruokaansa.
Paljon pöydässä puhuttiin myös tulevista häistä. Ritarit laskivat kohteliasta leikkiä asiasta ja paroni myhäili tyytyväisenä. Lady Irea hiukan punasteli ja seuraneidit - varsinkin Ailiet - kikattivat. Milina osallistui itsekin hieman leikinlaskuun ja koetti painaa mieleensä häihin liittyviä yksityiskohtia. Hän kuuli, että vihkiminen tapahtuisi seuraavana päivänä keskipäivällä ja sen jälkeen olisi kreivin palatsissa juhlaillalliset, joiden jälkeen kreivi ja kreivitär lähtisivät "saattamaan avioliittonsa voimaan". Erityisesti siitä viimeisestä ritarit laskivat verhottua leikkiä kovasti.
Kohta ateria oli nautittu. Ritarit röyhtäilivät kylläisinä, kuten paronikin. Ja Ailiet röyhtäili myös, joskin hiukan hienommin ja kikattaen. Lady Irea nousee pöydästä hienostuneesti. Hänen poskensa ja silmänsä hehkuivat kuin hiukan kuumeisina tai jännittyneinä. Seuraneidit nousivat lady Irean perässä, kuten myös Milina.
Lady Irea johdatti joukon pihalle. Neidit supisivat siinä matkalla jotakin ja Ailiet kikatti. Milina taasen ei ollut oikeastaan lainkaan kiinnostunut seuraneitien supinoista. Lady Irea vei seurueen taas porrashuoneeseen. Kudast näytti heräävän heidän ääniinsä ja nousi istumaan seinää vasten. Milina loi Kudastiin merkitsevän katseen ja Kudast nyökkäsi vaivihkaa. Sitten seurue kulkikin jo portaita ylös. Portaiden yläpäässä seisoi vartija, tosin toinen kuin se, joka siellä oli ollut, kun seurue meni syömään.
Joukko kulki yhdessä ja lady Irea ohjasi seuralaisiaan omaan huoneeseensa. Hän avasi oven ja asteli sisään seuraneitien ja Milinan tullessa perässä. Lady Irea asettui tuoliinsa istumaan ja seuraneidit kukin omalle taholleen. Milina istahti alas lähelle ladyä. Lady Irea huokasi.
- Viimeinen illallinen, hän sanoi haikeana.
- Vain naimattomana, lady Irea, Milina muistutti. Voittehan te tänne tulla vielä käymään aina kun haluatte.
- Mutta sitten en enää tunne tätä kodikseni, lady Irea sanoi surumielisenä.
Hän alkoi taas yskiä ja kaivoi nenäliinansa esiin.
- Vain jos ajattelette noin, Milina sanoi. Ei tämä talo ainakaan ole teitä hylkäämässä, älkää tekään kääntäkö selkäänne sille, hän jatkoi hymyillen.
Lady Irea hymyili hiukan ja laittoi nenäliinansa pois. Hänen kalpeille poskilleen oli kohonnut punaa.
- Onko sinulla koskaan ollut rakastajaa? Ailiet kysyi Milinalta kikattaen.
- Liian monta, Milina vastasi Ailietille. Mutta tässä tapauksessa jo yksikin on liikaa, hän lisäsi virnistäen.
- Kerro niistä rakastajistasi, Lynette pyysi innokkaasti.
- Oooh, Milina sanoi pyöräyttäen silmiään päässään. Jääköön se toiseen kertaan. Väsymys painaa jo liikaa, jotta voisin muistella moisia.
- Kerro, kerro, Ailiet pyysi ja hihitti.
- Ehkä toiste, Milina jatkoi kieltäytymistä.
- Ole niin kiltti, Lynette anoi.
- Se olisi kivaa, sanoi Jeneferkin ujosti.
- Voi minun seikkailuistani alkaa olla jo aikaa, mutta miksi te ette kerro omistanne? Milina kysyi.
- Sinun seikkailuistasi olisi kiva kuulla, Lynette vastasi.
- Niin, kerro niistä, Ailiet anoi ja kikatti.
Milina huokaisi syvään ja kävi kertomaan tytöille Jorim-nimisestä syranilaisesta aatelispojasta. Hän kertoi, miten poikaparka ei vain ymmärtänyt, ettei Milinaa kiinnostanut jäädä asumaan paikalleen kahdeksantoista vuoden iässä. Tytöt kikattelivat ja punastelivat ja heittivät vihjailevia kommentteja. Milina vastaili tyttöjen kysymyksiin hyvin pidättyväisesti ja jätti paljon auki kertomuksesta, vaikka tytöt yrittivät kärttää yksityiskohtia Milinalta. Lady Irea istui tuolissaan silmät kiinni ilmeisen uupuneena.
Tytöt näyttivät nyrpeiltä, kun Milina ei suostunut paljastamaan tarinansa intiimejä yksityiskohtia, mutta keksivät sitten uutta puhuttavaa tuntemistaan komeista ritareista. Kohta lady Irea avasi huokaisten silmänsä.
- Meidän on parasta käydä yöpuulle, hän sanoi.
- Minne suotte minun majoittuvan, lady? Milina kysyi.
- Saat jakaa minun sänkyni, lady Irea päätti. Täällä on niin kosteaa ja koleaa, että on lämpimämpi nukkua yhdessä.
- Jos olette varma asiasta, Milina sanoi hymyillen hänelle kiitollisena.
- Kyllä, menkää te tytöt nyt nukkumaan ja nukkukaakin heti, lady Irea komensi.
Hänen kamarineitonsa nousivat yhä juoruillen ja lähtivät pois. Jälleen kerran Ailiet hihitti.
Milina huokaisi helpotuksesta kamarineitojen lähdettyä ja rentoutui hieman. Jotenkin ladyn seura oli hänestä paljon kotoisampaa. Lady Irea haukotteli viehkeästi ja hienostuneesti.
- Huomenna on rankka päivä luvassa, hän sanoi puolittain Milinalle, puolittain itselleen.
- Mmm, jos en olisi nähnyt niin paljoa vaivaa tänne pääsyssä, niin melkein jäisin koko päiväksi nukkumaan, Milina sanoi hymyillen lady Irealle.
- Ei, te tietysti tulette mukaan häihin, lady Irea hymyili. Saatte minulta kutsun päivälliselle. Ja tietysti olette myös kirkossa seuraamassa vihkimistä.
- Se olisi kunnia, Milina vastasi hieman yllättyneenä.
- Te olette oikein miellyttävä ihminen, neiti de Lucan, lady Irea sanoi hymyillen.
- Oi, kiitoksia kovasti, Milina vastasi ja punastui hieman.
- Te olette sentään järkevä ja asiallinen - toisin kuin kamarineitoni, lady Irea lisäsi.
- Heillä on vielä vain hieman opittavaa elämästä, Milina totesi. Autanko teitä kuoriutumaan mekostanne? hän kysyi sitten vaihtaen puheenaihetta. Vaikutatte kovin väsyneeltä.
- Kiitos, tehkää niin, lady Irea kehotti nousten ylös tuoliltaan ja kääntyen Milinaan selin.
Milina riisui mekon hänen päältään ja aikoi nostaa hänen harteilleen aamutakin kaapista.
- Tuo yöpaita, kiitos, lady Irea sanoi kuitenkin osoittaen erästä valkoista paitaa. Olkoon se viimeisen neitsytyöni vaatetus, hän päätti huokaisten.
Milina nouti ladylle hänen yöpaitansa ja huomautti:
- Kovin neitseellinen, jos saan sanoa.
Lady Irea hymyili ja nyökkäsi. Hän puki sen ylleen ja istahti sängylle.
- Teidän vuoronne, lady Irea sanoi hymyillen.
- Oh, nämä nyörit ovat kieltämättä hankalia, Milina sanoi ja käveli ladyn eteen selin.
- Antakaa, kun autan, lady Irea sanoi ystävällisesti.
Hän nousi ylös ja auttoi Milinaan riisumaan kauniin puvun.
- Laittakaa se vaikka tunne kaappiin yöksi, lady Irea kehotti.
Milina vei mekkonsa kaappiin ja kääntyi taas lady Ireaan päin.
- Sattuisiko teillä olla yöpaita lainaksi? hän kysyi hieman nolona. Ei niin, että toisaalta sitä oikeastaan tarvitsin, jos en kuitenkaan yksin nuku.
- Ottakaa minkä haluatte, lady Irea lupasi jalomielisesti. Minä saan uusi vaikka tusinoittain, jos haluan.
Milina poimi päällimmäisen paidan samasta pinosta, josta lady Ireankin paita oli.
- Kiitos, Milina kiitti.
Lady Irea nyökkäsi hymyillen ja livahti peiton alle. Milina puhalsi lipaston päällä olevan kynttilän sammuksiin ja siirtyi hänen seurakseen. Lady Irea veti vielä sänkykamarin verhot kiinni. Sängyssä tuntui olevan silti aika viileää ja lady Irea painautui Milinaa lähemmäs lämpöä hakien.
- Brr, Milina sanoi ja kääriytyi kiinni lady Ireaan.
Naiset nukahtivat pian. Heidän ruumiinsa lämmittivät mukavasti toisiaan. Kaiken kaikkiaan sänky oli oikein mukava paikka nukkua ja Milinasta taatusti mukavampi kuin Denekin kellari.
Milina heräili aamulla virkeänä. Lady Irea näytti vielä nukkuvan ja hengitti hiukan levottomasti. Sänky tuntui Milinasta oikein pehmeältä, mutta häntä ei enää nukuttanut yhtään. Niinpä hän nousi ylös ja katsoi ikkunoista vuorokaudenaikaa. Huoneessa oli sisäpihalle päin johtava ikkuna ja sieltä näytti tulevan jo aamunkajoa. Tosin oli talvi ja siksi aika pimeää aamullakin.
Milina venytteli hieman ja siirtyi takaisin sänkyyn makaamaan. Samassa lady Irea avasi silmänsä ja haukotteli.
- Huomenta lady, Milina sanoi hiljaa.
- Huomenta, neiti de Lucan, lady Irea vastasi unisena.
Milina naurahti hiukan ja sanoi:
- Tuota en kyllä ole ennen petikumppanilta kuullut.
Lady Irea hymyili hiukan ja kysyi:
- Te taidattekin olla hiukan seikkailijatar?
- Koitan kovasti, Milina vastasi. Se ei vain naiselle ole niin helppoa.
- Jos saan kysyä, niin minkä ikäinen olette? lady Irea kysyi tarkastellen Milinaa.
- Oi ei, Milina sanoi punastuen. Aivan liian vanha. Kerron kunhan arvaatte ensin, hän lisäsi hymyillen.
- Kehtaatteko paljastaa vuodet? lady Irea kysyi hymyillen. Itsekin olen jo vanhus, 24 vuotta vanha, enkä vielä naimisissa.
Pieni pala nousi Milinan kurkkuun.
- Ei kai se noin pahaa tee? lady Irea kysyi hymyillen.
- Kolmekymmentä, Milina sanoi peittoon katsellen.
- Oh, niin vanha! lady Irea hämmästyi. Ettekä vielä naimisissa?
- Ja kolme... Milina päätti vaisusti. No jos totta puhutaan, hän nosti katseensa ja kävi taas hymyilemään. Niin olen ihan tyytyväinen elämääni. Toki ymmärrän sinun elämäsi iloja, mutta itse kaipaan matkustaa, haluan nähdä maailmaa. On vaikea löytää aviomiehiä jotka sen sallivat.
- Naisen tehtävä on olla kotona ja kasvattaa lapsia, lady Irea sanoi päätään pudistellen. Muu elämä ei voi olla kartuttamatta syntejä.
Milina hymähti hiukan ja sanoi:
- Jokainen seuratkoon kutsumustaan. Minä olen kateellinen vain haukalleni.
- Haukallenne? lady Irea kysyi hämmästyneenä.
- Niin, Milina hymyili. Metsästysinto kulkee meillä suvussa, minuun se ei kuitenkaan iskenyt - olenhan nainen. Kuitenkin isäni hankki minulle haukan, enkä voi kieltää ettenkö olisi nauttinut sen lennon ihailemisesta.
- Eikö se ole hiukan sopimatonta naiselle? lady Irea kysyi.
Milina kohautti olkiaan sanoen hymyssä suin:
- Kaikilla on pienet synkät salaisuutensa. Mielestäni omani on vielä kovin puhtoinen.
Lady Irea hymyili myös.
- Kyllä te vielä aviomiehen saatte, hän sanoi Milinalle ystävällisesti. Minä voin auttaa siinä, kunhan minusta tulee kreivitär.
- Kunhan katsot, että mokoma ei katoa karhumetsällä kun pitäisi häihin lähteä, Milina naurahti.
Lady Irean nauroi, mutta sai sitten yskänpuuskan ja nappasi nenäliinansa.
- Oletteko kunnossa? Milina kysyi huolestuneena. Katson, että saatte jotain kuumaa juotavaa, hän sanoi ja nousi sängystä.
- Ei minulla hätää, lady Irea esteli.
Milina huomasi hänen nenäliinassaan jotakin punaista, jonka lady Irea piilotti sitten. Samassa ovelta kuului koputus. Milina sukelsi takaisin sänkyyn.
- Sisään, lady Irea kehotti hiukan käheällä äänellä.
Hän raotti hiukan sängyn verhoja, jotta näki huoneeseen. Milinakin näki vuoteesta, että sisälle astui Lynette. Lynette niiasi nopeasti.
- Niin, Lynette? lady Irea sanoi kysyvästi.
- Minulla on teille asiaa, lady Irea, Lynette sanoi vilkuillen Milinaan.
Milina nousi sängystä ja sanoi:
- Jätän teidät mielelläni keskustelemaan kahden kesken, mutta ensin tarvitsen hieman apua pukeutumisessa
- Ei teidän tarvitse poistua, lady Irea esteli.
Hän nousi ylös vuoteesta.
- Kerro nyt asiasi, Lynette, hän kehotti tyttöä.
Tämä näytti epäröivän, mutta kumartui sitten kuiskaamaan jotakin lady Irean korvaan. Lady Irea kuunteli mietteliäänä. Sitten tyttö ojensi jonkin viestin lady Irealle ja poistui. Lady Irea avasi tytön antaman kirjeen ja luki sen nopeasti.
- Ovatko nimet Taran ja Daegam teille tuttuja? lady Irea kysyi sitten Milinalta.
- Taran, voi kyllä, Milina vastasi. Miten niin, hän kysyi nostaen kulmakarvojaan.
- Keitä he ovat? lady Irea kysyi kiinnostuneena.
- Taran Tulisilmä on isäni veljenpoika, mutta mitä ihmettä hän mihinkään liittyy? Milina kysyi ihmettelevänä.
- Entä tämä Daegam? lady Irea kysyi.
Milina pohdiskeli hetken aikaa.
- Muistan kuulleeni nimen jossakin yhteydessä, lady Irea huomautti. Eikä se tainnut olla kovin hyvä yhteys.
- En muista ainakaan äkkiseltään, Milina ilmoitti. Onko miehellä sukua?
- Ilmeisesti hän on joku sinun tuttusi, lady Irea arveli.
- Tai ainakin tuttuni tuttu, Milina sanoi nyökäten.
- Kuka hän siis on? lady Irea tiedusteli.
Milina rapsutteli hieman päätään. Lady Irea katsoi Milinaan kysyvästi.
- Ehkäpä Viherlinnasta? Milina arveli. Tuo nimi ei ole suunnattoman tuttu, mutta Viherlinnassa vietin kuitenkin muutaman päivän ennen tänne tuloa. Kuinka niin?
- Eikö hän ole sinulle sentään hiukan tutumpi? lady Irea kysyi epäilevästi. Näin olen ymmärtänyt.
Milina punastui hieman ja tunnusti:
- Minulla on kovin huono nimimuisti ja jos kyse on jostain ritarista, niin niitä on seurassani liiankin kanssa. Mutta anna kun pohdin hetken.
- No, koetapa nyt siis kaivaa muistiasi, lady Irea sanoi terävästi.
Milina katsoi häntä kovin hämmentyneenä:
- Melko varmasti viherlinnalainen ritari. Mutta kertoisitko mistä on kyse?
- Eikö hän olekin jossakin täällä lähistöllä? lady Irea kysyi terävästi. Sinun on turha valehdella minulle, hän jatkoi ystävällisemmin.
- Mistä minä tietäisin, olenhan viettänyt viimeisen vuorokauden seurassanne, Milina sanoi.
- Mutta sitä ennen, lady Irea sanoi. En todellakaan halua, että keksit minulle valheita, hän sanoi terävästi.
- Miksi keksisin teille valheita? Milina kysyi. Ketä valehtelu auttaisi?
- En tiedä varmasti, miksi valehtelet, lady Irea vastasi. Mutta tiedä, että valehtelet, jos väität, ettet juuri muistakaan Daegam-nimistä miestä.
- Onko serkkuni jossain ongelmissa? Milina kysyi.
- Haluan nyt tietää tästä Daegamista, lady Irea sanoi hiukan kiihtyen ja vastaamatta Milinan kysymykseen.
Hänen poskilleen nousi punaa.
- Hyvä on, Daegam on serkkuni toveri, Milina paljasti. He molemmat kun ovat Viherlinnan ritareita. Mutta haluan saada tietää, jos serkulleni on käynyt jotain.
- Missä ja milloin olet nämä kaksi viimeksi nähnyt? lady Irea kysyi tiukkana.
- Mitä te minulta kysytte? Milina vastasi. Ja jos serkkuni on ongelmissa, niin haluan saada tietää siitä. Olen luvannut isälleni, että vahdin hänen peräänsä.
- Ja minä haluan tietää sinulta vastaukset kysymyksiini, lady Irea sanoi kiihkeästi.
- En aio rikkoa lupausta isälleni, Milina sanoi. Teidän on ensin kerrottava onko serkkuni joutunut johonkin pulaan.
- Sen voin sanoa, että hän on pulassa, lady Irea sanoi posket hehkuen. Mutta saat nyt kertoa minulle, keitä nämä kaksi ovat, hän jatkoi kiivaasti.
- No sitten en voi valitettavasti kertoa hänestä teille, vaan minun on ensin ilmoitettava asiasta Viherlinnaan, Milina vastasi. Kuten jo sanoin, hyvä lady, he ovat Viherlinnan ritareita.
- Muuten minun on pakko saattaa asiat isäni tietoon, lady Irea painosti. Ja luulen, että sinäkin olet silloin pulassa.
Milina katsoi lady Ireaa kummeksuen:
- He ovat Viherlinnan ritareita, mitä muuta haluat tietää?
- Haluan tietää, milloin ja missä olet heidät viimeksi tavannut, lady Irea vastasi. Ja erityisesti tämän Daegamin.
- Taran oli tulossa tänne osallistumaan turnajaisiin, Daegam hänen kanssaan, Milina kertoi. Mutta niinhän lähes kaikki lähialueen miehistä. |