Ehilmin valo, osa 16
- Kunpa Tanertam tulisi jo pian, lady Irea huokasi. Pelkään, että jokin vielä menee pieleen.
- Ei hätää, vaikka Tanertamia ei löytyisikään, niin kaikki sujuisi silti, Milina rauhoitteli. Sillä meillä on vielä minun alkuperäinen suunnitelmani, hän lisäsi hymyillen.
Lady Irea huokasi ja sanoi:
- Emme voi kuin toivoa, että Jumala sallii meidän onnistua.
Samassa huoneen oven ulkopuolelta kuului selvästi hämmästyneitä huudahduksia. Milina nosti katseensa ovea kohti ja lady Ireakin hätkähti.
- Käyn katsomassa, Milina sanoi lady Irealle ja nousi tuolista.
Samassa naiset kuulivat aivan selvästi pronssin iskevän pronssia vasten ja kuului kivunälähdys.
- Mitäköhän, Milina mutisi.
Milina nappasi pöydältä paperiveitsen ja loitsi siihen onnistuneesta Vahingon lisäyksen. Lady Irea näytti olevan ällistynyt, eikä ehtinyt tehdä mitään. Taas kuului oven ulkopuolelta kivunhuuto ja sitä seurasi korahdus. Milina sujautti paperiveitsen piiloon allensa.
- Olkaa rauhallisesti, lady, Milina sanoi ja siirtyi oven taakse sille puolelle, jonne ovi aukesi, "teräase" mukanaan.
Milina ehti juuri ja juuri sinne, kun ovi pamahti auki ja lennähti Milinaa vasten kipeästi. Sisään astui kaksi miestä. Toisella heistä oli kädessä verinen leveä miekka ja tikari. Toisella taas ei ollut aseita lainkaan, mutta hänellä oli Pyhän Ehilmin kirkon pappien viitta yllään. Miekkamies oli vähän tavallista pienempi, mutta hän näytti lihaksikkaalta. Papinnäköinen taas oli vielä pienempi ja hänen päänsä oli kalju.
Milina ei jäänyt erityisemmin tutkailemaan heidän hiuksiensa mallia, vaan syöksyi iskemään paperiveitsen miekkamiehen selkää kohti mahdollisimman nopeasti. Milina liikkui melko hiljaa, mutta siitä huolimatta miekkamies näytti vaistoavan hänet ja ponnahti aivan luonnottomalla loikalla kolmen metrin päähän ja kääntyi ilmassa ympäri. Milina näytti kovin, kovin kauhistuneelta. Kalju mies päästi hämmästyneen huudahduksen. Lady Irea kiljaisi kauhistuneena.
- Ahaa! miekkamies sanoi virnistäen Milinan huomatessaan. Sielläkös meidän karkurimme on? hän kysyi Milinalta ilkeästi hymyillen.
Milina otti pari askelta ovelle päin.
- Turha yrittää pakoon, sillä saan sinut silti kiinni, miekkamies sanoi.
Kaljupää perääntyi oviaukon eteen.
- Keitä te oikein olette? Milina kysyi hätääntyneenä.
- Voi voi, sitä yritettiin pilata hyvät suunnitelmat, miekkamies virnuili. Arvasimme jotakin olevan pielessä, kun näimme sen yhden lurjuksen ratsastavan pois täältä.
Milina koetti kovasti pohtia, mitä tehdä.
- Noh, me kyllä korjaamme aiheuttamanne ongelmat, miekkamies sanoi. Turha kiljua, sillä hoitelimme jo vartijat, hän lisäsi lady Irealle, joka kiljui. Me järjestämme pienen murhan, mies jatkoi omahyväisen pöyhkeänä.
Milina vilkuili ympärilleen kovin hätääntyneesti.
- Tämä akka, mies sanoi osoittaen Milinaa, sattuikin olemaan pahaa lajia ja tappoi kreivin morsiamen. Ja myös käytävän vartijat. Sitten murhaaja yritti pakoon ja putosi ikkunasta, mies lisäsi pöyhkeästi virnistäen.
Hän selvästi nautti, kun sai kertoilla suunnitelmaansa.
- Tietysti ennen putoamista täytyy varmistaa, että murhaaja todella kuolee, miekkamies jatkoi. Senpä vuoksi tarvitaankin tämä, hän sanoi, työnsi miekkansa vyölle ja otti esiin jonkin pienen esineen.
Pieni esine näytti olevan jonkinlainen ohutteräinen neula.
- Minä siis tapan lady Irean tuolla... neulalla? Milina kysyi mieheltä pelokkaana.
- Ei, sen minä tökkään sinun niskaasi, eikä kukaan etsi sellaista putoamisen jäljiltä, mies sanoi virnistäen ja Milina vavahti. Sinä sen sijaan tapat ladyn miekalla. Samalla, jolla kaksi vartijaa jo kuoli, mies virnuili.
Milina rojahti maahan polvilleen ja mumisi enemmänkin itselleen:
- Mutta enhän minä jaksa heiluttaa miekkaa.
- Kyllä he uskovat sinun siihen pystyvän, mies sanoi pöyhkeästi. Heillä on todisteet silmiensä edessä. Voi olla, että minä vielä huvittelen hetken kanssasi, hän sanoi Milinalle. Tuskin kukaan sitä enää huomaa, kun olet pudonnut ikkunasta.
Milina istui maassa ja tuijotti lattiaa.
- Eiväthän he sieltä mitään etsi, mies sanoi ja nauroi ilkeästi.
Milina puristi tiukemmin paperiveistään.
- Tässä terässä on vielä mukavaa myrkkyä, miekkamies jatkoi neulaa tarkastellen. Se lamaannuttaa täysin lihaksesi ennen kuin tappaa sinut. Sitenpä voimme pitää vielä viime hetkillä hauskaa yhdessä, hän sanoi hymyillen.
Milina istun hiljaa lattialla.
- Lopeta jo höpinät ja toimi, kalju mies sanoi hiukan hermostuneena. Tänne voi vielä tulla joku ja sitten olemme nalkissa.
- Ei meillä mitään hätää ole, miekkamies sanoi väheksyvästi. Te kaapuveikot ette ymmärrä hyvän tappamisen päälle, hän jatkoi. Miksi ihmeessä tappaa, ellei voi nauttia uhriensa pelosta ja kivusta? Ilman niitä tappamisesta menee kaikki maku. Jos voisin, kultaseni, veisin sinun kämmenesi ja söisin ne kunniaksesi Cacodemonin juhlamenoissa, miekkamies sanoi Milinalle virnistäen.
Milina pohti hiljaa mielessään, kuinka onnekas oli siitä, ettei mies voinut.
- On todella sääli laittaa hukkaan hyvää lihaa, mies sanoi puristaen lady Irean kättä.
Lady Irea kiljaisi taas ja yritti vetää kättään irti miehen otteesta ja miekkamies nauroi ilkeästi. Milina odotti hiljaa tuijottaen lattiaa ja toivoen miekkamiehen tulevan lähemmäs piikkinsä kanssa. Tietysti paikallaanolo johtui osittain myös pelosta.
- Tee nyt se nopeasti, kalju sanoi ja hänen otsallaan helmeili hikipisaroita. Tee se pian, jotta voimme teleportata pois.
- Älä hätäile, kaapuveikko, miekkamies sanoi halveksuvasti. Tästä pitää nauttia. Harvoin sitä pääsee käsittelemään näin hienoja naisia, hän lisäsi ivallisesti kumartaen.
- Herramme ei pidä, jos aikailet, kaljupää sanoi hermostuneena.
- Pah, minä olen nyt oma herrani, miekkamies sanoi halveksivasti. Nyt otetaan pieni piikki, kultaseni, hän sanoi ja otti askeleen Milinaa kohti neula kädessään.
Milina mutisi hiljaa rukousta niin hiljaa, etteivät muut sitä kuulleet. Mies kumartui Milinan luokse ja silitti tämän niskaa pettävän lempeästi. Lady Irea oli pannut kädet suulleen ja katsoi kauhuissaan.
Samassa Milina syöksyi miestä päin paperiveitsi kädessään, mutta hän liukastui ja kaatui suoraan tämän syliin. Mies huudahti hämmästyneenä ja loikkasi pitkän loikan tömähtäen suoraan vastapäiseen seinään. Häneltä kirposi neula sormista ja se putosi Milinan viereen maahan. Lady Irea kirkaisi ja kalju mies huudahti hämmästyneenä. Milina huohotti nopeasti ja puristi paperiveistä tiukasti kädessään.
Miekkamies kömpi hiukan pökertyneenä ylös. Lady Irea vain kirkui. Milina poimi maasta neulan ja heitti sillä miekkamiestä paniikinomaisesti. Milina tosin oli liian hermostunut ja neula kilahti seinään. Miekkamies kömpi ärtyneenä pystyyn.
- Pysy erossa minusta! Milina huusi miehelle.
- Vai yrittää villikissa temppuilla, tämä ärähti.
Milina puristi paperiveistä tiukasti molemmin käsin. Mies etsi katseellaan neulaa, joka oli pudonnut jonnekin ylellisen maton kätköihin. Hän kumartui penkomaan arvokkaan seshnelalaisen maton hapsuja kiroillen niitä vuolaasti. Milina lähestyi miestä määrätietoisin askelein, eikä uskonut tämän olevan huomaamatta häntä, ellei sitten kovasti yrittänyt. Mies vain kiroili lattialla, mutta kalju mies huudahti.
- Turpa tukkoon, kaapuveikko, miekkamies ärähti vain kuljettaen kättään matossa.
Milina pääsi miehen luokse tämän huomaamatta ja olisi hämmästynyt, jos olisi ymmärtänyt jotakin maailmanmenosta Mutta nyt Milina keskittyi vain survaisemaan paperiveistä miehen selkään. Lady Irea kirkui ja kalju mies oli aika paniikissa jo. Milina ymmärsi täysin kaljua miestä.
Milina survaisi hopeoidun paperiveitsen syvälle murhamiehen lapaluiden väliin. Veitseen käytetty velhomagia repi haavaa auki vielä huomattavasti enemmän kuin mitä pieni ase muuten olisi tehnyt. Mies päästi yllättyneen parahduksen ja verta valui Milinan sormille haavasta. Samassa mies karjaisi toisen kerran ja vetäisi kätensä äkkiä mies matosta. Hänen yhteen sormeensa oli tullut paha naarmu. Milina päästi irti paperiveitsestä ja astui muutaman askeleen taaksepäin. Miekkamies huudahti nyt jo pelästyneeseen sävyyn ja katsoi haavoittunutta sormea kauhuissaan juuri edes piittaamatta Milinan kipeästä iskusta.
- Ei! miekkamies huusi ja lyyhistyi samassa matolle.
Hänen silmänsä olivat auki ja tuijottivat Milinaa järkyttyneinä, mutta mies ei liikkunut lainkaan. Milina koetti kerätä ajatuksiaan kasaan ja tajuta myrkytetyn neulan.
Kalju mies huudahti ja kääntyi juoksemaan pakoon. Milina heräsi tapahtuneeseen ja nykäisi miehen selästä paperiveitsen. Hän koetti ehtiä heittää sillä miestä, mutta myöhästyi, sillä kalju mies kipitti kiireesti pakoon. Milina juoksi miehen perään yöpaitasillaan ja näki miehen selän käytävällä. Milina viskasi veitsen kaikin voimin miestä kohti. Se näytti osuvan miestä paljaaseen käteen, mutta yllättäen veitsi kimposikin vain miehestä pois vahinkoa tekemättä ja mies jatkoi pakoaan livahtaen nurkan taakse.
Milina tajusi, että ainakaan ilman aseita hänestä ei ollut vastusta miehelle. Niinpä hän juoksi nopeasti takaisin ladyn huoneeseen. Lady Irea näytti makaavan lattialla pyörtyneenä. Miekkamies puolestaan makasi matolla silmät auki, mutta liikkumatta. Hän tuijotti Milinaa silmissään suurta kauhua. Milina ajatteli vain, että mies oli huonotuurinen, ja kumartui lady Irean ääreen. Miehen suusta valui kuolaa matolle, eikä hän selvästikään pystynyt liikkumaan. Milina unohti miehen ainakin toistaiseksi ja toivoi, että tämä kuolisi verenvuotoon, jos ei myrkkyyn. Seshnelalaiselle matolle valui verta miehen haavasta.
Lady Irea makasi lattialla liikkumattomana. Hän oli kolauttanut kätensä sängynlaitaan. Milina nosti Lady Irean pään syliinsä ja läpsi häntä kevyesti naamalle. Lady Irea alkoi tulla tajuihinsa ja voihkaisi.
- Kaikki on hyvin, lady, Milina sanoi hänelle ja silitteli hänen hiuksiaan.
- Se, se aikoi tappaa, lady Irea mutisi kasvot entistä kalpeampina.
- Ei aio enää, Milina rauhoitteli ladya. Toinen mies pääsi pakoon, mutta te olette turvassa nyt.
- Miten, miten ne pääsivät tänne? lady Irea kysyi ja alkoi nyyhkyttää.
- En tiedä, en tiedä, Milina mutisi ja silitteli ladyä.
Liikkumattomana makaava miekkamies alkoi korista. Matto värjäytyi yhä enemmän veriseksi.
- Entä, entä se toinen mies? Irea nyyhkytti. Hän tulee tappamaan meidät.
- Hän on kuollut, Milina vastasi. Kumpikaan ei tule takaisin, pidän teistä kyllä huolta.
Lady Irea nyyhkytti taas ja miekkamies korisi ja hinkui lattialla.
- Ehkäpä meidän kannattaisi poistua täältä, Milina ehdotti.
- Kyllä, lady Irea sai sanottua.
- Pystyttekö kävelemään, lady? Milina kysyi lady Irealta.
Milina nousi ylös ja auttoi ladynkin pystyyn.
- Yritän, tämä nyyhkytti ja nousi pystyyn horjuvin jaloin Milinan avustamana. Ritareita suojaksi, lady Irea sanoi.
- Niin, ritareita, Milina sanoi hymyillen.
Hän poimi maasta murhamiehen miekan kaiken varalle. Tosin Milina enemmänkin raahasi sitä perässään kuin kantoi sitä valmiusasennossa. Lady Irea lähti Milinan avustamana ovea kohti. Miekkamies korisi ja oli selvästi kuolemassa, sillä hänen kasvonsa punottivat rajusti. Vähintäänkin oikein hänelle, Milina ajatteli.
Milina ja lady Irea huomasivat siinä oven vieressä lojuvan ritarin ruumiin. Hän oli se, joka tuli katsomaan, kun Milinan haukka kirkaisi. Mies oli nyt kuollut, sillä häntä oli pistetty vatsaan ja sitten katkaistu kurkku. Lady Irea huudahti nähdessään ruumiin ja alkoi vapista. Milina koetti olla välittämättä ritarista ja auttoi ladyn rappusille.
Naiskaksikko huomasi rappusten luonakin jotakin inhottavaa: siellä oli portaita vartioinut ritari, jonka pää lojui irtonaisena maassa. Tämän nähdessään lady Irea kirkaisi ja pyörtyi taas. Milinakin säpsähti. Milina otti nyt tajuttoman lady Irean syliinsä ja alkoi kantaa tätä alas portaita. Työ oli rankkaa ja Milinan lihaksen joutuivat, vaikka lady Irea oli hyvin hento. Milina lepäsi sitten rappusten alapäässä tovin ladyn pää taas sylissään. He olivat tulleet porrashuoneeseen, jossa Kudast aikaisemmin oli ollut.
Jonkin ajan kuluttua Milina tunsi taas voimiensa palaavan. Hän otti ladystä otteen kainaloiden alta ja alkoi kantaa häntä ulos pihalle. Pihalla Milina huomasi pari ritaria, jotka väittelivät selvästi jostakin. Heillä näkyi olevan kreivin tunnukset asepaidoissaan eli sudenkuvat.
- IDIOOTIT! Milina huusi ritareille.
Hän tiputti samalla miekkamiehen miekan maahan ja otti ladyn kunnolla kantoon. Ritarit säpsähtivät ja kääntyivät Milinaan päin. He jähmettyivät paikoilleen yllättyneinä. Ilmeisesti joka päivä ei nähnyt kaunista naista yöpaidassa kantamassa tulevaa kreivitärtä tajuttomana.
- Mitä mitä? ritarit saivat sanottua.
- Lady Irea yritettiin murhata ja te vain seisotte täällä! Milina sanoi tuohtuneena. Sinä! hän osoitti toista ritareista. Käy tarkistamassa ladyn huoneesta, että mies on myös kuollut.
- Mutta ei täältä ole kukaan kulkenut, ritari änkytti.
- Ja sinä toinen voisit vaikka antaa jonkun hälytyksen tapaisen, Milina määräsi. Se toinen murhaaja juoksee vapaana!
Toinen ritari lähti heti matkaan. Toinen katseli Milinaa hiukan avuttomana.
- Hittoako minä tiedän mistä he tulivat, mutta olemme onnekkaita, että lady Irea on vielä elossa, Milina jatkoi.
Hän lyyhistyi itse maahan ja veti ladyn taas syliinsä luottaen olevansa ainakin hetken aikaa turvassa. Ritari vetäisi miekkansa esiin ja katseli ympärilleen.
- Tulkaa joku auttamaan! hän huusi.
Hetkessä ritareita ilmestyi pihalle tusinan verran ja keittiöstä kiirehti palvelusväkeäkin katsomaan. Muutama naispuolinen palvelija kiirehti auttamaan Milinaa ja tajutonta lady Ireaa.
- Mitä on tapahtunut? yksi paronin ritareista kysyi Milinalta tiukasti.
Ritarit tuijottivat sekä Milinaa että lady Ireaa ja heillä oli kädet aseidensa kahvoilla.
- Huoneeseen ilmestyi jostain kaksi miestä, he yrittivät tappaa ladyn, Milina selitti. Tapoin toisen, hän oli ogre. Toinen pakeni. Lady on kunnossa, vain tajuton, hän huokaisi.
Milina kertasi samalla kaiken tapahtuneen myös omassa päässään.
- Mahdotonta, yksi ritareista huudahti.
- No käy katsomassa ruumista! Milina kehotti.
Muutama ritari lähti kiiruhtamaan yläkertaan.
- Minä olen ollut toverini kanssa koko ajan vahdissa aulassa, eikä sieltä ole tullut sisälle murhamiehiä, ritari puolusteli.
- He puhuivat jotain ainakin teleportaatiolla poistumisesta, Milina muisteli.
- Mitä se tarkoittaa? ritarit ihmettelivät.
- En tiedä, ehkä he käyttivät magiaa sisääntuloonkin, tai sitten te vain töppäsitte, Milina sanoi tylysti. Magiaa, taikuutta.
- Ei täältä ole poistuttu mitenkään, aulassa ollut ritari vakuutti.
- Sen täytyy olla pahaa taikuutta, yksi kreivin ritareista arveli.
- Toivotaan niin, Milina sanoi ja silitteli ladyä.
- Emmehän me pysty valvomaan pahaa taikuutta, ritari puolusteli.
Palvelijattaret auttoivat Milinan ja ladyn keittiöön, jossa he virvoittelivat ladya tajuihinsa. Milinalle tarjottiin väkevää viiniä toipumiseen. Milina istui jakkaralle ja kumosi viinin nopeasti alas kurkustaan. Keittiössä seisoi viisi ritaria koko ajan varuillaan. Milina kävi itse katselemaan ladyä ja toivoi hänen todella olevan kunnossa. Siltä näyttikin, sillä lady Irea alkoi palailla hiljalleen tajuihinsa. Hän ei ollut vahingoittunut, mutta syvästi järkyttynyt.
- Se, se oli irti, lady Irea kuiskasi.
Milina nyökkäili ladylle. Kohta joku ritari tuli sisälle ja ilmoitti ruumiiden löytymisestä.
- Poistamme ne heti, lady Irea, ritari sanoi.
Lady Irea ei näyttänyt juurikaan edes kuulevan sitä, vaan oli vieläkin paljolti shokissa.
- Ne, ne tappoivat, lady Irea sopersi.
Milina siirtyi hieman lähemmäs ladyä ja kävi silittelemään tämän hiuksia sanoen:
- Ei hätää lady, he eivät ole täällä enää. Olette taas turvassa.
- Olen lähettänyt hakemaan paronia, ritari ilmoitti heille kahdelle. Hän saapuu varmasti pian selvittämään asian.
Milina painoi itse vuorostaan päänsä ladyn syliin ja sulki silmänsä. Milinan oli helpompi pohtia asioita päänsä sisällä, kun ei tarvinnut murehtia uusista havainnoista.
Jonkin ajan kuluttua alkoi kuulua ääniä ja ritarit tempasivat aseensa esiin.
Sisään ilmestyi neljä ritaria ja heidän seurassaan Daegam, Taran ja Tanertam.
- Lady Irea, tässä yksikätinen mies ja hänen seuralaisensa, yksi sisälle tulleista ritareista ilmoitti kumartaen.
- Kiitos, lady Irea sanoi vapisevalla äänellä.
- Milina. Oletko kunnossa? Daegam kysyi heti.
Milina nousi istumaan ja sanoi tuikeasti:
- Korkea aika teilläkin ilmestyä paikalle. Meidät yritettiin tappaa jo kerran.
- Voitte poistua, lady Irea sai sanottua heikosti ritareille.
Ritarit kumarsivat ja poistuivat.
- Minäkin olin vankilassa, Taran julisti. Ja minua meinattiin kiduttaa, mutta minä pakenin ja tapoin yhden tyypin.
- No meillä oli myös muitakin kaikenlaisia ongelmia, Daegam sanoi. Niistä en nyt tässä viitsi ruveta puhumaan.
Palvelijatar antoi lady Irealle viinipikarin ja tämä nosti sen vapisevin käsin huulilleen.
- Sain murhaajan tapettua, mutta hänen apurinsa pakeni, Milina kertoi.
Lady Irea joi viiniä ja hänen poskilleen ilmestyi hiukan punaa. Kudast lysähti istumaan, hakattuna ja oikean käden hiha veren tahrimana. Daegam kävi hakemassa penkin ja kantoi lady Irean ja Milinan lähelle. Sitten hän istuutui penkille.
- Se kirje, lady Irean sanoi Milinalle hätäisesti.
- Niin, Tanertam! Onko sinulla sitä kirjettä? Milina huudahti nopeasti.
- Mikä kirje? Tanertam kysyi äimistellen.
Daegam säpsähti hiukan ja vastasi:
- Varmaan se mikä silloin aluksi löydettiin.
- Se kirje, jonka löysimme kuolevalta mieheltä siellä tiellä, Milina selitti nopeaa syöttöä. Se, jossa kerrottiin nyrkistä, hän lisäsi keskittyen hetkeksi ajattelemaan.
- Kumpaa kirjettä tarkoitat? Tanertam kysyi ärtyneenä. Ensimmäinen kirje oli aivan toinen.
- Taisin muuten tappaa nyrkin? Milina mumisi pohtivaisena.
- Milina, sinä voisit nyt hieman rauhoittua ja puhua rauhallisemmin, Daegam kehotti.
Kudast kuunteli kiinnostuneena.
- Ja toisen kirjeen sain Vihreästä ankasta ja siinä kerrottiin jostakin nyrkistä, Tanertam jatkoi.
- No onko sinulla ne molemmat? Daegam kysyi.
- Se Brenanin kirje, lady Irea sanoi heikosti.
- Ensimmäinen kirje on muualla, Tanertam vastasi Daegamille. Toinen kirje minulla sen sijaan on.
- No anna se sitten heille, Daegam kehotti.
- Miksi se on tärkeä? Tanertam kysyi näyttäen epäluuloiselta ja näpelöi tikariaan.
Daegam nousi seisomaan ja sanoi:
- Se kirje. Anna se.
- Miksi? Tanertam kysyi itsepäisesti.
- Uskotko todellakin, että saisit tuolla hammastikulla jotain aikaan? Daegam kysyi.
- Aivan varmasti, Tanertam vastasi ärtyneenä.
- No he haluavat sen, Daegam sanoi. Sen nyt luulisi olevan aivan tarpeeksi hyvä syy.
Daegam asteli kohti Tanertamia.
- Teidän neitinnekin kyllä muistaa, mihin tikarini pystyy, Tanertam lisäsi katsoen merkitsevästi Milinaa.
- Tanertam, voimme varmaan todistaa sen olevan Brenanilta, Milina arveli.
- Enpä tiedä, Tanertam sanoi epäilevästi, mutta kaivoi kirjeen esiin ja asetti sen pöydälle.
Daegam katsoi vihaisesti Tanertamia hetken ja kävi sitten takaisin istumaan. Lady Irea laski heti kätensä kirjeen päälle ja nappasi sen eteensä.
- Tämä, tämä on Brenanin käsialaa, hän sanoi ääni väristen heti. Tässä on meille todiste, lady Irea huomautti ääni jo vakaampana. Se on siis totta, hän totesi järkyttyneenä.
Milina huokaisi syvään ja kävi makaamaan penkille.
- Neiti de Lucan, meidän täytyy heti kertoa tästä kreiville, lady Irea sanoi posket punaisina hehkuen. Teidän täytyy selittää asia välittömästi! Kuka teistä on pahamaineinen Daegam? hän kysyi sitten katsoen Daegamia ja Tarania.
- Minä, Daegam vastasi.
- Todellakin, Milina mutisi poissaolevana.
Lady Irea katseli Daegamia tarkkaavaisesti.
- Olkaa hyvä ja ilmaiskaa koko nimenne, hän käski Daegamia.
Daegam sanoi hieman epäröiden:
- Daegam Ornim.
- Arvonne? lady Irea kysyi napakasti.
- Olen ritari, Daegam vastasi.
- Mistä? lady Irea kysyi.
- Viherlinnasta, Daegam vastasi.
- Voinko luottaa teihin, sir Ornim? lady Irea kysyi.
- Kyllä, Daegam vakuutti.
- Teidän ja toverinne täytyy saattaa neiti de Lucan yläkertaan pukeutumaan ja katsoa, ettei yksikään salamurhaaja saa tilaisuutta tappaa häntä, lady Irea määräsi. Vannotteko tekevänne tämän kunnianne kautta?
- Joo, Taran sanoi.
- Kyllä. Vannon sen tekeväni kunniani kautta, Daegam sanoi juhlallisesti.
- Eiku siis vannon! Taran korjasi nopeasti.
- Saattakaa siis neiti de Lucan yläkertaan, jotta hän voi pukeutua säädylliseen asuun, lady Irea kehotti. Sitten lähdemme kreivin luokse.
- Käskystä, Daegam sanoi ja nousi seisomaan.
- Neiti de Lucan, menkää pukeutumaan, lady Irea kehotti Milinaa ystävällisesti.
- Mm, Milina mumisi ja nousi itse ylös seisomaan.
Milina lähti kävelemään ulos pihalle ja siitä rappusille. Taran ja Daegam seurasivat häntä tiukasti. Portaikossa ei näkynyt ketään.
- Anna minä menen edeltä, Daegam ehdotti.
- Minä tulen takaa, Taran sanoi.
Daegam lähti kävelemään muiden edelle.
- Ei täällä enää ketään ole, Milina mumisi.
Daegam ja Taran vetivät miekat esille. Portaiden yläpäässä seisoi kaksi ritaria myös miekat paljaina. Taran siirtyi Daegamin vierelle.
- Päästäkää meidät sisään, Daegam kehotti ritareita. Meillä on kiire!
- Te ette ole ritareitamme, toinen ritareista ärähti. Perääntykää! hän käski uhkaavasti.
- Lady pyysi minua pukeutumaan, Milina sanoi sukkelasti ja naurahti hieman.
Daegam sujauttaa miekkansa takaisin huotraan.
- Ai te, neiti, ritari sanoi jo rauhallisemmin.
- En toivo mitään taistelua, mutta meidän on päästävä sisälle, Daegam ilmoitti.
- Meillä on kiire, Taran säesti. Neiti de Lucanin pitää pukeutua.
- Saattueeni on hieman innokas, Milina sanoi ritareille. He eivät kestä nähdä naista yöpaitasillaan.
Daegam hymähti Milinan sanoille.
- Ovatko nämä miehet seuralaisianne? ritari kysyi vielä Milinalta.
- Kyllä, he ovat kanssani, Milina vastasi hymyillen.
- Ette siis ole vaarassa? ritari varmisti.
Milina pudisti päätään ja sanoi:
- En, mutta teinä olisin varuillani. Pakoon päässyt mies oli papin kaavuissa ja osasi selvästi magiaa. Kuka tietää, hänhän voi ilmestyä mistä vain.
- Ei se uskalla kun me ollaan vieressä, Taran naurahti.
Ritarit väistyivät sivuun ja päästävät seurueen menemään. Daegam kulki ensimmäisenä ja Taran suojasi Milinan selustaa. Edessä oli käytävä, joka jatkui kahteen suuntaan. Daegam veti taas miekkansa esiin. Ritarit seurasivat seuruetta vielä varuillaan.
- Menkäämme vaikka seuraneitien huoneeseen, Milina ehdotti. Se on tuollapäin, hän sanoi ja osoitti käytävälle. Voin varmaan lainata jonkun neideistä mekkoa.
Seurue kulki käytävää pitkin ja ohitti erään oven, jonka edessä oli iso veritahra.
- Daegam, katsopa tuota, Taran sanoi osoittaen veritahraa.
- Tuollako se viimekertainen yritys tapahtui? Daegam kysyi.
- Mmm, Milina muisteli. Kyllä, se oli tuo huone.
Sitten seurue saapui seuraavalle ovelle kulman taakse käännyttyään. Milina kävi avaamaan ovea.
- Anna minä menen ensin sisään, Daegam pyysi.
Milina kohautti olkiaan.
- En mitenkään halua olla yli-innokas, mutta tässä on kyse suurista asioista, Daegam lisäsi.
- Kuten haluat, Milina suostui.
Daegam avasi oven ja astui huoneeseen. Se näytti olevan todella ylellinen huone. Siellä oli neljä sänkyä, joitakin tuoleja ja kaappeja. Saattoi kuvitella, että huoneen sisustaminen oli maksanut paljon. Joku näytti nukkuvan yhdessä sängyistä peiton alla. Muuten ketään ei näkynyt.
Milina käveli eräälle kaapeista Daegam koko ajan vieressä valppaana. Daegam sujautti miekkansa takaisin huotraan. Milina avasi kaapin ja siellä näkyi olevan vaatteita, aika hienoja ja arvokkaita. Puolet vaatteista näkyi olevan aika leveitä vyötäröstä ja toiset taas olivat kapeampia. Daegam katseli Milinan olan yli, oliko kaapeissa ketään. Hän avasi myöskin toisen kaapin ja löysi sieltäkin vain vaatteita. Nukkuja ei näyttänyt heräävän seurueen tuloonne, vaan makasi peitto korviin vedettynä.
Milina katseli ja selasi läpi kaapin vaatteita etsien jotain itselleen sopivan kokoista. Milina poimi kaapista tumman liilan mekon, melko yksikertaisen leikkauksiltaan. Se oli selvästikin päiväkäyttöön, ei juhliin, tarkoitettu.
- Kukaan ei tapa minua, jos odotatte hetken oven ulkopuolella, Milina sanoi Daegamille ja Taranille.
- Se ei käy päinsä, Daegam tyrmäsi ehdotuksen.
- Käännämme selät, Taran lupasi ja lähti tarkastamaan nukkujaa.
- No onhan sitä ennenkin tullut nähtyä yhtä sun toista, ei sinun näkemisessä mitään uutta olisi, Daegam sanoi Milinalle.
Milina pyöräytti sormeaan merkiksi Daegamille siitä, että sopi kääntyä. Daegam teki työtä käskettyä ja Milina ryhtyi pukemaan mekkoa päälleen.
- DAEGAM! Taran huudahti sängyn ääreen kumartuneena.
- Niin? Daegam kysyi.
- TÄMÄ ON KUOLLUT! Taran huudahti.
Daegam veti heti miekkansa esiin.
- Kaula katkaistu, Taran totesi. Varmaan veitsellä.
Taran katseli ympärilleen ja rupesi etsimään mahdollista murhaajaa. Milina oli saanut jo mekon ylleen ja lähti kävelemään ovea kohti.
- Kerrotaan tästä niille vartijoille, Milina kehotti. Sitten voitte etsiä murhaajaa.
Daegam käveli Milinan vieressä miekka esillä.
- Daegam, katsopa tätä! Taran huudahti taas.
Ovelle ehtinyt Daegam käännähti katsomaan. Taran näytti Daegamille kädessään olevaa pronssikiekkoa, jossa oli maagisia riimuja. Kiekko oli halkaisijaltaan noin metrin ja Taran oli ottanut sen sängyn alta.
- Se voi olla vaarallinen, Daegam varoitti.
Taran laski kiekon lattialle ja perääntyi.
- Daegam, mene sinä ilmoittamaan vartijoille, minä jään Milinan turvaksi, Taran ehdotti.
- Siirrytään ensin tuonne käytävälle, Daegam kehotti.
- Tule, Milina, Taran patisti serkkuaan.
- Tarkastan ensin tuon esineen, Milina sanoi ja asteli kiekkoa kohti. Hetki.
- EI! Daegam huudahti ja asettui Milinan eteen.
Taran meni Milinan vierelle. Milina heilutti kättään Daegamille merkiksi hiljaa olemisesta.
- Minä tiedän asiasta enemmän kuin sinä, hän huomautti.
Daegam otti Milinan olkapäästä kiinni.
- Daegam on oikeassa, Taran sanoi. Kutsutaan ensin vartijat
- Niin mutta tässä on muistakin asioista kyse kuin jostain hienosta levystä, Daegam murahti.
- Pfft! Milina puuskahti. Olkoot, hän sanoi luovuttaen.
Daegam irrotti otteensa Milinasta.
- Syyttäkää sitten itseänne, kun tämä joku siirtyy taas huoneeseen loitsulla, Milina varoitti.
Sitten hän lähti astelemaan käytävälle.
- Minäkin luulen, että se tyyppi tulee tämän avulla huoneeseen, Taran arveli. Siirretään se edes jonnekin turvallisempaan paikkaan.
Huoneessa oli yksi ikkuna, joka oli suljettu luukuilla. Se oli niin suuri, että siitä ihminen olisi mahtunut.
- Taran. Avaa ikkuna, Daegam käski ja tuhahti hiukan.
- Olen lähes varma että se papiksi pukeutunut tyyppi tuli tuon avulla huoneeseen, tappoi nukkuvan tytön ja lähti pois, Taran sanoi ja meni avaamaan ikkunan.
Ovella seisova Milina ja Daegam huomasivat nyt myös sängyllä makaavan tytön, jonka silmät olivat lasittuneet. Hänen kasvonsa näyttivät lihavilta. Daegam käveli ripeästi kiekon luokse ja nappasi sen kainaloonsa.
- Hienoa! Milina sanoi.
- Voi silti kyllä olla parempi ettei heitetä sitä ulos, Daegam arveli.
- Nyt, voimmeko lähteä alas? Milina kysyi.
- Juu, Taran sanoi. Viedään se vaikka tyrmään? |