Ehilmin valo, osa 17
Muutama ritari lähti hakemaan hevosia ja paroni Mendos seurueineen jäi odottamaan talon sisäpihalle. Paikalla oli jo kuuden ritarin saattue. Milina paijasi haukkaani odotellessaan hevosten saapumista.
- Pitäkää sitten huolta neiti de Lucanista, lady Irea muistutti Daegamia. En halua hänen joutuvan salamurhaajan uhriksi matkalla.
- Kyllä. Varmasti pidän, Daegam vakuutti. Hän ei tule joutumaan kenenkään uhriksi.
Lady Irea nyökkäsi tyytyväisenä Daegamille.
- Salamurhaajan. Eikö tuo nyt ole hiukan liioittelua? vanha paroni naurahti.
Jonkin ajan päästä ritarit tulivat ilmoittamaan, että hevoset olivat valmiina. Vanha paroni nyökkäsi ja lähti astelemaan ripeästi ulos tyttärensä rinnallaan. Toiset seurasivat perässä.
Joukon hevoset odottelivatkin ulkona jo valmiina. Vanha paroni auttoi kohteliaasti tytärtään nousemaan hevosen selkään. Taran nousi ratsaille ja silitteli hevosensa harjaa tyytyväisenä. Kudast nousi myös hevosensa selkään.
- Herra paroni, voisimmeko odottaa sen aikaa että saan varusteet puetuksi? Daegam kysäisi ruveten irrottamaan kilpeään hevosen selästä.
Paroni katsahti Daegamiin ja sanoi naurahtaen:
- Ei, kun tyttärelläni on kerran kiire. Silloin ei odotella, vaan mennään.
Daegam nyökkäsi, kiinnitti kilpensä käteen ja nousi hevosen selkään. Tanertam nousi hänelle tuodun hevosen selkään hiukan kömpelösti. Milina puolestaan katseli orvon näköisenä ympärilleen, josko joku vaikka auttaisi hänet hevosen selkään, kun se oli hankalaa hameessa. Daegam laskeutui hevosen selästä ja auttoi Milinaa. Milina naurahti hieman, kun Daegam laskeutui, ja otti iloisesti hänen apunsa vastaan.
Kohta olivat kaikki ratsailla. Vanhan paronin johdolla seurue suuntasi kapean kujan läpi torille. Torilla näytti olevan paljon väkeä ja seurue herätti heti huomiota. Seurueen ritarit saivat jopa hätistellä innokkaimpia katselijoita syrjemmäs. Torilla kulki heti sana, että seurueessa oli itse päivän morsian.
Oi näin kun olisin saapunutkin kaupunkiin, Milina huokaisi ajatuksissaan. Daegam pysytteli hänen vierellään. Matka taittui hitaasti, kun oli niin ahdasta. Kansa vaikutti kuitenkin riemukkaalta, kun oli juhla luvassa. Muutama vartijakin ilmestyi paikalle väkijoukkoa hillitsemään.
Lopulta seurue pääsi torin poikki komean palatsin luokse, jossa kreivi asui. Se oli suhteellisen uusi rakennus ja ainakin kuusi kertaa suurempi kuin paroni Mendoksen asunto. Toisessa kerroksessa näytti olevan symmetrisesti aseteltuja holvi-ikkunoita. Palatsin ovelle johti pieni portaikko ja komeiden kaksoisovien edessä seisoo kaksi hyvinaseistettua vartijaa.
Vanha paroni suuntasi suoraan portille ja ilmoitti, että paroni Mendos ja kreivin morsian halusivat tavata kreivin kiireesti. Toinen vartijoista kumarsi ja poistui sisälle ja toinen puolestaan avasi palatsin ovet. Vanha paroni nousi ratsailta ja hänen ritarinsa seurasivat esimerkkiä. Vanha paroni auttoi sitten tyttärensä alas ratsailta. Taran nousi alas hevosensa selästä kohennellen miekkaansa ja myös Kudast ja Daegam laskeutuvat maahan. Daegam kiirehti auttamaan heti Milinaa. Tanertam nousee ratsailta ja näytti tyytyväiseltä päästyään taas maan tasolle.
Kun kaikki seurueen jäsenet olivat päässeet ratsailta, vanha paroni asteli lady Irea rinnallaan sisälle palatsiin toiset perässä. Ovea auki pitelevä vartija kumarsi paronille ja tulevalle kreivittärelle. Ritarit jäivät ulkopuolelle.
Seurue saapui nyt suureen ja holvattuun aulaan, joka oli koristeltu lukuisin asein, seinävaattein ja muilla koristeilla. Huoneen jokaisessa nurkassa seisoi hilparilla aseistettu vartiosotilas. He kaikki seisoivat liikkumattomina paikoillaan, aivan kuin olisivat olleet vain osa aulan kalustusta. Aulasta johti kolme ovea sisemmäs palatsiin.
Oven avannut ritari kehotti seuruetta odottamaan aulan seinustalla olevilla ylellisillä ja pehmustetuilla penkeillä. Vanha paroni istuutui tyttärensä kanssa seinustalle. Milina istui lady Irean toiselle puolelle. Daegam jäi seisoskelemaan siihen eteen ja käveli hieman edestakaisin. Kudast puolestaan nilkutti tuolille istumaan ja Taran ja Tanertam istuutuivat seinustalle myös.
- Kreivi on kiireinen mies, vanha paroni huomautti. Mutta meidät hän varmasti ottaa nopeasti vastaan.
Ei kulunut aikaakaan, kun ulko-ovea vastapäinen ovi paukahti auki ja siitä astui sisään kookas mies. Hänen vaatetuksensa oli musta ja hänen kasvonsa olivat laihat ja ahavoituneet. Miehellä oli harmaat silmät ja lyhyeksi leikatut vaaleat hiukset. Hänen vaatteensa olivat aika koruttomat, mutta selvästi hyvälaatuiset. Miehen vyöllä näkyi todella komea miekka. Sisään astuvasta miehestä tuntui hänen vaatimattomasta vaatetuksestaan huolimatta säteilevän voimaa, tarmoa ja valtaa.
Vanha paroni nousi heti seisomaan ja hänen tyttärensä teki samoin. Toiset seurasivat esimerkkiä. Vanha paroni kumarsi kohteliaasti miehelle ja hänen tyttärensä niiasi punastuen. Muut miehet kumarsivat ja Milina niiasi.
- Teillä oli minulle asiaa, sisään astunut mies sanoi lady Irealle kohteliaasti kumartaen.
- Teidän armonne, lady Irea aloitti kasvot viehättävästi punastuneina. Minulla olisi teille hyvin tärkeää asiaa ja siitä voi riippua koko valtakunnan etu. He osaavat kertoa asiasta parhaiten, hän jatkoi ääni hiukan väristen ja viitaten toisiin.
- Menkäämme puutarhaan kuulemaan asiaa, mustavaatteinen mies sanoi rauhallisesti.
Hän kääntyi ja asteli samasta ovesta, josta oli tullut sisälle. Vanha paroni tyttärineen seurasi häntä ja toiset tulivat perässä.
Seurue saapui nyt loisteliaaseen sisäpuutarhaan. Siellä kasvoi puita ja monenlaisia kasveja, jotka talvesta huolimatta olivat värikkäitä. Keskellä puutarhaa seisoi upea lohikäärmeveistos, joka itse asiassa sylki vettä ja toimi suihkulähteenä. Puutarhassa oli useita puiden lomaan sijoiteltuja penkkejä ja kokonaisuudessaan se vaikutti erittäin hienolta. Moisen puutarhan rakentaminen oli kysynyt valtavasti rahaa ja taitoa ja peittosi paroni Mendoksen vaatimattoman pihan miten päin vain. Tumma-asuinen mies saattoi kohteliaasti lady Irean eräälle penkille ja kääntyi sitten katsemaan toisiin päin.
- Olkaa hyvät ja esittäytykää ja kertokaa tarinanne, mies kehotti. Minä olen Tanis I, Daranmaan kreivi ja minulle voitte kertoa valtiolliset huolenne.
Milina niiasi kreiville ja esittäytyi:
- Milina de Lucan, arvonne.
Kreivi nyökkäsi kohteliaasti Milinalle. Hän piteli kädestä tulevaa morsiantaan, joka näytti seurueen silmissä selvästi rakastuneelta. Daegam kumarsi kreiville ja sanoi:
- Sir Daegam Ornim, Viherlinnan ritari, arvonne.
Kreivi nyökkäsi Daegamille.
- Sir Taran Angolos, Taran esittäytyi ponnekkaasti ja kumarsi.
Kreivi nyökkäsi myös Taranille.
- Olen Tanertam, Tanertam sanoi kreiville ja kumarsi hiukan vastahakoisesti.
- Olen Kudast Tivarel, sir Daegamin aseenkantaja, arvon kreivi, Kudast sanoi ja kumarsi.
Kreivi nyökkäsi Kudastille ja Tanertamille hiukan väheksyvästi.
- Voinette kertoa nyt asianne, sir Ornim, kreivi kehotti Daegamia.
- Luulen, että neiti de Lucan voinee kertoa asian paremmin ja selkeämmin, Daegam esitti. Teidän arvonne, hän lisäsi kiireesti.
- Olkaa hyvä, neiti de Lucan, kreivi kehotti kääntäen katseensa Milinaan.
Vanha paroni ei näyttänyt kovin kiinnostuneelta, vaan selvästi hiukan vaivaantuneelta. Milina huokaisi hieman ja alkoi kertoa:
- Kyse on eräästä viestistä, joka ajautui käsiimme.
Daegam katseli hiukan ympärilleen. Milina ojensi kättään pyytävästi kohti lady Ireaa. Lady Irea otti viestin esiin ja ojensi sen kreiville. Kreivi otti viestin ja luki sen selvästikin läpi.
- Viesti itsessään kertoo kaiken, mutta voi olla parempi, että selitän myös tapahtumat, Milina sanoi.
- Olkaa hyvä, kreivi kehotti.
- Alunperin ajauduimme tähän mukaan saapuessamme häihinne ja turnajaisiin Viherlinnasta, Milina selitti. Kohtasimme kuolevan miehen, joka pyysi meitä toimittamaan viestin Sudenvereen, erään toisen viestin.
Kreivi kuunteli tarkkaavaisena.
- Viesti oli Vihreään Ankkaan, eli erääseen majataloistanne, Milina muisteli. Täältä etsimme miestä, jolle viesti oli tarkoitettu, mutta isäntä ohjasi meidät toiseen tavernaan. Sanokaa, jos muistan jotain väärin, hän kehotti Daegamia ja Kudastia.
Daegam nyökkäsi ja kuunteli Milinaa tarkkaavaisena.
- Tässä toisessa paikassa, jonne pian saavuimme, kävi joukko olentoja kimppuumme, Milina jatkoi. Luulimme niitä ensin ihmisiksi, mutta sitten ilmenikin niiden olevan ogreja, hän sanoi hieman väristen. Taistelun seurauksena paikka syttyi liekkeihin ja meidät passitettiin tyrmiin.
Kreivi katsoi Milinaa rauhallisena. Milina hymyili kreiville sanoen:
- Joten murhapolttajia teidän ei tarvitse enää etsiä.
Kreivi ei vastannut hymyyn, vaan säilyttää ilmeettömän ilmeensä.
- Tyrmästä meidät auttoi pakoon tämä mies, Milina kertoi osoittaen Tanertamia. Kiitos hänelle, sillä vartijanne eivät olleet suomassa minulle mitenkään hyvää kohtelua.
Tanertam liikahti hiukan vaivaantuneena saamastaan huomiosta.
- Kudast, Milina jatkoi osoittaen Kudastia. Oli saanut hänet apuunsa pelastusoperaatioon.
Kudast nyökkäsi.
- Paettuamme majoituimme kaupungin ulkopuolelle päiväksi, jossa pohdimme tuota uutta Kudastin, Milina näytti pohdiskelevalta, käsiinsä saamaa kirjettä.
Milina osoitti Kreivin käsissä olevaa kirjettä. Kreivi kuunteli tarkkana, mutta paljastamatta tunteitaan.
- Tanertam sen kirjeen kylläkin sai, Kudast korjasi.
- Ah, kiitos Kudast, Milina sanoi ja nyökkäsi aseenkantajalle. Niin vaikeaselkoinen kuin kirje onkin, niin sen perimmäinen ajatus lienee selvä jo ensimmäisellä vilkaisulla. Joku suunnitteli salamurhaa.
Kreivi kurtisti kulmiaan.
- Tanertamin päättelyn avulla meillä oli jo epäilyksiä kenestä on kyse, mutta palaan siihen vielä myöhemmin, Milina kertoi.
Daegam katseli hieman ympärilleen.
- Palasimme kaupunkiin, jotta voisimme tehdä voitavamme tämän estääksemme, Milina jatkoi. Leiriydyimme kaupungin ulkopuolelle ja keräilimme hieman tietoja kirjeessä ilmaistuista asioista. Ikkunoista, fanfaareista, sellaisesta.
Kreivi kuunteli.
- Päättelimme vihdoin kirjeen ilmaisevan salamurhaa, joka tapahtuu juhlien aikaan, Milina sanoi. Ilmeisesti murhaaja odottaa suurta fanfaaria, ennen kuin könyää valmiuspaikkaansa, joka sijaitsee linnan ikkunan alla heinävaunuissa.
Milina katsoi hieman ystäviään kysyvästi ja Kudast nyökkäsi.
- Joten jakauduimme tätä hetkeä varten, Milina kertoi. Minä otin Kudastin mukaani, jotta liittyisimme Lady Irean joukkoon.
Taran nosteli jalkojaan hiukan pitkästyneenoloisena.
- Kykenisimme turvaamaan ainakin hänen turvallisuutenne kokoajan, te kuitenkin osaatte paremmin pitää huolta itsestänne, Milina sanoi ja hymyili hieman. Muut jäisivät ulkopuolelle tarkkailemaan kulkuetta ja linnaa fanfaarien aikaan. Kaikki toimi hyvin kunnes morsiamenne osoittautui myös älykkääksi siinä missä kauniiksikin, Milina kehaisi ja niiasi hieman lady Irealle. Sillä hän huomasin meillä olevan jotain mielessä.
Kreivi hymyili hiukan ja lady Irea punastui. Kreivi puristi kevyesti morsiamensa kättä ja näytti aivan kuin kreivin kylmissä silmässä olisi pilkahtanut nauru.
- Tarinamme kuultuaan hän lähetti Kudastin ritarien kanssa hakemaan Tanertamia, jotta saisimme tuon kirjeen hänen luettavakseen, Milina jatkoi. Hetki Kudastin lähdettyä matkaan ladyn huoneeseen ryntäsi kaksi miestä. Toisella oli kädessään verta valuvat aseet, toinen oli aseeton ja kapuun sonnustautunut.
Kreivi hätkähti. Lady Irea puristi nyt tiukasti kreivin kättä.
- He kuitenkin aliarvioivat kaksi aseistautumatonta aatelisnaista, Milina selosti. Paperiveitsellä ja miesten omalla myrkyllä onnistuimme taltuttamaan murhamiehen. Ennen kuin hän onnistui lavastamaan minut lady Irean murhaajaksi.
- Yrittivätkö he murhata morsiameni! kreivi huudahti.
Milina nyökkäsi kreiville.
- Toinen miehistä pääsi pakoon, hän sanoi ja katsoi kovin pahoittelevaisesti.
Kreivin ilme muuttui synkäksi ja väkivaltaa hehkuvaksi. Hän katsahti lady Ireaan ja tämä nyökkäsi.
- Emme tiedä, oliko hän ainut kohde, vai haluavatko he myös teidät päiviltä, Milina selitti. Mutta nyt kun tiedätte tämän, niin syyllinen itse lienee ongelmissa.
- Tällaista ei rankaisematta tehdä! kreivi huudahti kiihkeästi.
- Toinenko murhaajista kuoli? kreivi kysyi.
Milina nyökkäsi ja sanoi:
- Hän oli kaaoksen olento.
- Ja toinen pakeni? kreivi kysyi.
Milina nyökkäsi taas ja sanoi:
- Hän oli magiankäyttäjä.
- Se kirottu on saatava kiinni, kreivi huusi.
- Hän pakeni luullakseni siirtymäloitsulla, Milina jatkoi. Joten emme voi tietää minne hän meni. Mutta.
- Kirje on uskollisen paronini Brenanin käsialaa, kreivi sanoi hilliten raivonsa.
- Lady Irea epäili tunnistavansa kirjeessä olevan käsialan, Milina totesi ja nyökkäsi.
- Se on Brenanin käsialaa, kreivi vahvisti.
- Teiltä kahdelta ei jää mikään huomaamatta, Milina kehaisi.
- Väitettä siis, että hän on mukana tässä kaikessa? kreivi kysyi.
- Näin oletamme, Milina vastasi nyökäten. Pelkäämme jopa hänen olevan kaiken takana, mutta siitä meillä ei ole todisteita.
- En voi uskoa sitä, kreivi huudahti. Hän on ollut uskollinen ystäväni ja taistelutoverini vuosikausia!
- Silti, joku yritti murhata morsiamenne hänen omassa kodissaan, Milina muistutti. Tuo kirje on paras johtolankamme.
- Olemme tuntenee jo lapsesta saakka! kreivi huudahti kiihdyksissään.
- Brenan on kaoottinen, Kudast sanoi samassa.
- Mitä! kreivi karjaisi ja kääntyi Kudastiin päin.
- Jokin paha magia lienee muuttanut häntä, Milina sanoi.
Kudast nyökkäsi.
- Olette keittäneet jotakin aivan kummallista kokoon, kreivi puuskahti. Väitätkö, että minun lapsuuden ystäväni on kirottu krjalki? hän kysyi vaarallisen matalalla äänellä Kudastilta
Daegam katseli taas ympärilleen.
- Kyllä, Kudast vastasi kreiville.
- Seuraavaksi varmasti väität minunkin olevan krjalki! kreivi karjaisi. Ymmärrätkö, Brenan on minun pikkuserkkuni! hän huusi raivoissaan Kudastille.
- Kyllä ymmärrän, Kudast vastasi.
- Rauhoittukaa, arvon kreivi, Daegam koetti sanoa. Pyydän.
- Sinä siis tahdot sanoa, että minä olen krjalki! kreivi huusi Kudastille. Ja että minun sukuni olisi kaoottista!
- Arvon kreivi, Milina sanoi ja laski kätensä kreivin kädelle. Testatkaa Brenan, toivomme itsekin olevamme väärässä.
Kreivi huitaisi Milinan käden syrjään.
- En väitä että sukunne olisi kaoottinen vaan että Brenan on kaoottinen, Kudast huomautti.
- Mutta olisi liian vaarallista, jos joku paha voima manipuloisi häntä vapaasti, Milina sanoi.
- Brenan on sukuani, kreivi sanoi raivoissaan ja asteli suoraan Kudastin eteen.
Hän tarttui Kudastia kauluksesta kiinni.
- Solvaatko sukuani! kreivi huusi.
- En, Kudast vastasi lakonisesti.
Daegam katsoi hieman hätääntyneesti ympärilleen. Vanha paroni näytti hermostuneelta ja vaivautuneelta.
- Etkö tolvana ymmärrä, että Brenan on pikkuserkkuni! kreivi karjui Kudastille.
-Ymmärrän, mutta hän voi silti olla kaoottinen, Kudast vastasi tyynesti.
Kreivi tönäisi Kudastin voimalla päin puuta ja käännähti toisiin päin.
- Teillä ei ole yhtään mitään todisteita mistään kaoottisuudesta! kreivi huusi. Mitä helvettiä te oikein horisette?
- Kreivi, kyse on morsiamestanne, emme voi ottaa mitään riskiä, Milina sanoi surullisesti. Hänet yritettiin tappaa. Joku lähetti ogren hänen peräänsä. Ja tuo kirje puhuu juuri tämänpäiväisestä salamurhasta.
- Tappaminen voi olla tosiasia, mutta kaoottisuus ei, kreivi ärjäisi Milinalle.
- Tappaja oli kaoottinen, Milina sanoi. Vain kaaos palkkaisi kaaosta.
- Millä perusteella väitä moista? kreivi kysyi vihaisena.
- Taistelin häntä vastaan, kreivi, Milina vastasi. Näin hänen hampaansa kun hän kumartui ylleni. Ja kun tarkistin hänen ruumiinsa, hän lisäsi vielä
- Ja millä perusteella väitätte Brenania kaoottiseksi? kreivi kysyi.
- Sillä kirje on hänen käsialaansa, hän lähetti kaoottisen olennon, Milina luetteli. Joko hän on kaoottinen, tai hyvin hyvin häikäilemätön. Sillä eikö kaaoksen kanssa toimiminen ole kaaosta jo itsessään?
- Salamurhat ovat sentään normaalia, kreivi sanoi. Mutta ogret ovat luihuja olentoja, jotka tunkeutuvat järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.
- Kuvitteletteko tosiaan, että ogren tunnistaa heti nähdessään? Tai edes että tietää ihmisen palkatessaan, ettei hän ole ogre? kreivi pauhasi.
Milina nyökkäsi ymmärtäväisesti ja sanoi:
- Lisäksi ystäväni Kudast ja Tanertam sanoivat häntä kaoottiseksi. Uskon heidän käyttäneen magiaa tämän toteamiseen.
- Ja tuo mies latelee täällä epämääräisiä syytöksiä! kreivi huusi osoittaen Kudastia.
- Luotan heihin, sillä kiitos heidän, että olemme edes täällä, Milina vastasi.
- Minä en ole sanonut mitään, Tanertam kiisti. Tuo mies se kaikkea kaoottista höpisee, hän jatkoi ja viittasi Kudastiin.
- Minä en suvaitse julkeaa panettelua edes yksityisesti, kreivi sanoi jyrkästi.
- Oli miten oli, teidän on tutkittava Brenanin yhteyttä murhaan, Milina totesi. Ja varmistettava myös, ettei joku taho puolestaan käyttänyt häntä.
- Kun minun pikkuserkkuani vastaan singotaan epämääräisiä syytöksiä, niin sitä en suvaitse! kreivi huudahti.
- Katsokaa morsiantanne, Milina sanoi kreiville hieman korotetulla äänellä.
- Murha-asia käsitellään, kreivi sanoi.
- Kysykää häneltä murhayrityksestä, Milina koetti kehottaa.
- Mutta tuo mies saa kärsiä perättömien syytöstensä vuoksi, kreivi uhkasi osoittaen Kudastia.
- Heillä oli kaikki hyvin tarkasti suunniteltu, Milina jatkoi.
- Sir Ornim, riisukaa tuo mies aseista, kreivi käski osoittaen Kudastia.
- Palkkaajan oli tiedettävä murhaajan kaoottisuudesta, Milina selitti.
- Syytökseni eivät olleet perättömiä, Kudast sanoi.
Daegam nyökkäsi kreiville. Kreivi käännähti Milinaan päin vihaisena.
- Sillä kuka muuten lähettäisi panssaroimattoman miehen ritareita vastaan, Milina sanoi kreiville. Hän teurasti ritareita.
- Ogreja ei tavallinen ihminen erota tavallisista ihmisistä millään, kreivi ärähti Milinalle.
- Ei ilman taikuutta, Kudast tarkensi.
Daegam sanoi käskevään sävyyn:
- Kudast. Anna aseesi minulle.
- Lisäksi, miksi lauma ogreja kävi kimppuumme majatalossa? Milina kysyi. Vain koska puhuimme Brenanin kirjeestä, hän vastasi itse kysymykseensä.
Daegam ojensi kättään Kudastia kohti. Kudast ojensi aseensa isännälleen.
- Vieläkään ei ole todistettu, että pikkuserkkuni olisi tiennyt mistään ogreista, kreivi tuhahti.
- Siis todistakaa! Milina kehotti.
- Teillä ei ole mitään näyttöä mistään pikkuserkkuni kaoottisuudesta, kreivi sanoi. Pysykää vain tosiasioissa! hän ärähti.
- Pyytäkää pappinne tarkistamaan asia, Milina pyysi. Ette voi menettää mitään, toki serkkunne ymmärtää.
- Onko sinulla muuta kuin tämä miekka? Daegam kysyi Kudastilta.
Kudast ojensi myös varsijousensa.
- Minä hoidan Brenanin asian vihkimisen jälkeen, kreivi ilmoitti hiukan rauhoittuen. Te tulette myös kaikki mukaan, myös tuo, hän jatkoi osoittaen Kudastia.
- Jos ette usko meitä voin osoittaa teille kaksi ogrea jotka ovat Brenanin palveluksessa, Kudast yritti sanoa.
Milina nyökkäsi kreiville sanoen:
- Varokaa kuitenkin, kirjeessä puhuttiin juuri juhlissa tapahtuvasta yrityksestä.
- Sitten selvitän asian ja jos syytökset osoittautuvat perättömiksi, tuo mies pääsee teilauspyörään, kreivi jatkoi Kudastia osoittaen.
Daegam laski Kudastin aseet maahan jalkojensa viereen ja katsahti taas ympärilleen.
- Te sir Ornim, vahtikaa miestä, kunnes asia selviää, kreivi käski. Ja tuotte hänet häiden jälkeen mukaan päivälliselle. Siellä otan esiin asianne. Ja tarjoan pikkuserkulleni mahdollisuuden puolustautua.
Daegam sanoi hieman poissaolevasti:
- Kyllä.
- Te neiti de Lucan, säilyttäkää kirjettä siihen asti, kreivi käski Milinaa ojentaen tälle kirjeen.
Milina nyökkäsi kreiville ja otti kirjeen.
- Nyt morsiameni saa lähteä valmistautumaan ja pukeutumaan häitä varten, kreivi sanoi. Te tulette mukaan kirkkoon paroni Mendoksen seurassa. Ja saavutte myös päivälliselle palatsiini häämenojen jälkeen.
- Tulenko auttamaan teitä, lady? Milina kysyi lady Irealta.
Daegam poimi maasta Kudastin aseet ja nyökkäsi kreiville.
- Saatte tulla, lady Irea sanoi Milinalle.
- Ja sir, Ornim, kreivi jatkoi. Katsokaa, ettei tuo mies karkaa, hän sanoi osoittaen Kudastia. Jos hän katoaa jonnekin, te pääsette hänen sijastaan teilauspyörään.
Daegam nyökkäsi.
- Nyt menkää, kreivi kehotti vieläkin kiihtyneenä.
Lady Irea nousi ja lähti poistumaan niiattuaan ensin kreiville. Milina seurasi ladyä. Vanha paroni kumarsi ja lähti. Daegam tuppasi Kudastia hieman vauhtiin ja lähti kävelemään hänen perässään. Taran ja Tanertam lähtivät myös poispäin.
Seurue kulki aulan läpi ja saapui palatsin pihalle. Siellä odottivat hevoset.
- Tuo oli uskomatonta, vanha paroni sanoi voihkaisten. Ettekö olisi yhtään voineet odottaa häiden yli tuollaisten syytösten kanssa?
Vanha paroni auttoi tyttärensä ratsaille synkkänä.
- Salamurhan sanotaan kirjeessä tapahtuvan juhlissa, Milina sanoi valittavaisena. Mielestämme kreivin henkeä ei saa missään tapauksessa vaarantaa tippaakaan.
Daegam meni auttamaan Milinaa ratsaille mutta piti silmällä Kudastia. Taran hyppäsi hevosensa selkään ja Kudast kiipesi ratsaille. Milina nousi Daegamin auttamana ylös hevoselleen.
- Pitikö teidän vielä väittää tuollaisia kaaosjuttujakin? paroni kysyi nyreänä. Ja tämän takia vein teidät kreivin eteen!
Daegam nousi ratsunsa selkään ja meni Kudastin vierelle. Hän katsoi vihaisena Kudastia.
- Kreivin oli ymmärrettävä, että salamurhaajilla on kaoottista magiaa käytettävänään, Milina koetti kovasti puolustella Kudastia. Emme voi tietää mitä odottaa seuraavaksi.
Paroni vain pudisti turhautuneena päätään. Tanertam kipusi hevosen selkään vastenmielinen ilme kasvoillaan.
- Kaoottinen taikuus on mitätöntä Pyhän Ehilmin valon rinnalla, paroni sanoi väheksyvästi Milinalle.
Ritarit olivat nousseet myös ratsaille ja seurue lähti sitten matkaan. He kulkivat torin poikki ja paroni näytti ärtyneeltä. Ihmiset olivat silti yhtä innoissaan kuin aikaisemmin saadessaan nähdä ylhäisiä ratsastajia. Seurue pääsi ongelmitta takaisin paroni Mendoksen talolle.
- Daegam, luuletko todella että karkaisin ja jättäisin sinut tänne menemään puolestani teilauspyörään? Kudast kysyi laskeutuessaan ratsailta.
- En tiedä enää voinko sinuun luottaa, Daegam vastasi Kudastille laskeutuen hänkin ratsailta. Sinusta on tullut esille paljon uusia piirteitä.
- Saatte tulla auttamaan minua pukeutumisessa, neiti de Lucan, lady Irea sanoi, kun hänen isänsä auttaa hänet alas ratsailta.
Ritarit laskeutuivat myös ratsailta ja puolet heistä jäi odottamaan hevosia. Daegam meni auttamaan Milinaa.
- Daegam, luota Kudastiin, Milina kehotti kavutessaan Daegamin auttamana alas. Hän on pannut henkensä likoon ennenkin tämän asian puolesta. Uskon kyllä hänen tietävän, mistä puhuu.
- Seuraavaksi menemme suoraan kirkkoon, paroni mutisi äkeänä.
Daegam katsoi Milinaa hieman huolestuneena ja sanoi:
- Kunhan minäkin voisin luottaa häneen yhtä paljon.
Lady Irea riensi taloon ja Milina lähti nopeasti hänen peräänsä.
- Te saatte odottaa talon sisäpihalla, paroni sanoi muille ja lähti sisälle.
Ritarit ottivat hevoset ja lähtivät viemään niitä pois. Kudast käveli sisäpihalle ja Daegam meni hänen perässään Taran ja Tanertam kintereillään. Sisäpihalla maleksi pari ritaria.
- Pistäisinkö henkeni peliin ilman vastusteluja jolle uskoisi paroni Brenanin todella olevan kaoottinen? Kudast kysyi.
- Niin. Ei sitä tiedä vaikka yrittäisit paeta, Daegam vastasi. Ei millään pahalla, mutta sinusta tosiaan on tullut esille paljon uusia puolia. Ja miten ihmeessä saatoit mennä mainitsemaan sen kaoottisuuden kreiville. Muutenkin se tarina oli aika omituinen ja sitten vielä se.
- Koska se on totta, Kudast väitti.
- Ja teidän neitinne väitti, että minä olisin paljastanut kaoottisuutta, Tanertam murahti.
- Mutta se ei ollut mitenkään tarpeellinen tieto, Daegam sanoi äkäisesti aseenkantajalleen. Nyt kreivi vain suuttui meille ja sen takia olemme molemmat liemessä.
- Ethän sinä ole liemessä ellen minä karkaa, Kudast huomautti.
- Tanertam, hän ei sentään kaikkea voi muistaa tai tietää, Daegam puolusti Milinaa. Minusta hän kertoi tarinan hyvin lyhyesti ja hyvin tarkkaan.
- Minua siellä ei olisi kyllä tarvittu, Tanertam mutisi.
- Niin mutta olen tässä niin liemessä että joudun vahtimaan sinua, Daegam sanoi Kudastille.
- Et varmasti halua päästää Kudastia karkuun, Taran naurahti. Minä olen ollut kidutuskammiossa, etkä sinä sitten haluaisi.
Daegam mietti. Kudast puolestaan nilkutti istumaan. Daegam meni Kudastin perässä ja istahti itsekin.
- Onko tuo sinun? kysyi eräs siihen Daegamin luokse asteleva ritari ja viittasi Kudastiin.
- Hän on aseenkantajani, ainakin vielä, Daegam vastasi. Miten niin? Jotain asiaa?
- Sanonpa vain, että huonon aseenkantajan olet valinnut, ritari sanoi säälivästi. Hänestä ei ole yhtään mihinkään.
Daegam katseli vihaisesti ritaria. Joku toinen ritari riensi pihan poikki ja Daegam vilkaisi häntä. Ritari katosi keittiöön.
- Tuo aseenkantajasi on todella sulkea vätys, Daegamin kanssa puhuva ritari sanoi.
- Riittää jo, Daegam murahti nousten seisomaan. Hänestä on ollut kyllä hyötyäkin.
- Niin minä olen sulkea, hella litali, Kudast sanoi.
- Jos sinulla ei ole muuta sanottavaa, niin voit mennä pois, Daegam sanoi ärtyneesti ritarille ja katsoi Kudastiin vihaisena.
- Olen piessyt jo aseenkantajasi useaan keltaan, ritari sanoi Daegamille. Se on sitä, mitä ne kaipaavat.
Pihan poikki kannettiin suurta saavia, jossa on höyryävää vettä. Daegam kääntyi Kudastia kohti ja tarttuu hänen kauluksestaan kiinni. Daegam rupesi nostamaan ylöspäin Kudastia, joka nousi seisomaan sanoen:
- Päästä irti.
- Noin niille pitää tehdä, Daegamin kanssa puhellut ritari sanoi.
- Älä ikinä enää pilkkaa toisia ritareita, Daegam varoitti aseenkantajaansa. He ovat sinua parempia, ja sinulla ei ole mitään oikeutta arvostella heitä. Olet muutenkin jo tarpeeksi huonossa kunnossa, niin sinun ei kannattaisi sanoa yhtään mitään.
Daegam katsoi Kudastia hetken vihaisena suoraan silmiin ja sitten päästi irti. Kudast käänsi katseensa maahan. Daegam kävi takaisin istumaan ja Kudast teki samoin. Vieras ritari virnuili Kudastille.
- Te olette tosiaan kunnian mies, ritari sanoi ja taputti Daegamia ystävällisesti olalle.
Daegam ei vastannut mitään vieraalle ritarille vaan katseli vain vihaisena ympäristöä. Vieras ritari lähti sitten pois. Tanertam mutisi jotakin itsekseen.
- Luuletko, että he teilaavat sinut? Taran kysäisi kiinnostuneena Kudastilta.
- Ilmeisesti, Kudast vastasi lyhyesti.
- Eivät he sinulle mitään tee jos puheesi ovat olleet totta, Daegam huomautti.
- Minä näin kidutuskammiossa ollessani teilinpyörän, Taran puheli. Siellä ei näyttänyt kovin viihtyisältä. Ne meinasivat kiduttaa minua, mutta minä pistin tikarillani siltä yhdeltä äijältä kurkun poikki.
- Harvoin kidutuskammiossa on mitään viihtyisää, Kudast totesi ironisesti.
- Taran, sinun ei välttämättä kannata kailottaa kovaan ääneen kaikkea mitä olet tehnyt, Daegam sanoi hiukan ärtyneesti.
- Mutta minä pääsin sieltä poiskin, Taran jatkoi. Kolme Brenanin sotilasta tuli hakemaan minua. Mutta minäpä otin seinältä kirveen ja iskin heidät kaikki maahan!
Daegam ei kiinnittänyt paljoakaan huomiota Taranin puheisiin vaan mietiskeli omia asioitaan
- Minä olisin lopettanut ne siihen, mutta minulla oli kiire paeta, Taran kertoi. Yksi vartija juoksi minua karkuunkin. Kannatti ottaa silloin ne avaimet vankilassa, koska pääsin niillä ulos Oikeustalosta.
- Ei niin että minä välittäisin mutta olisi mukava päästä pesulle ja saada puhtaat ja ehjät vaatteet, Kudast sanoi. Taidan haistakin, hän lisäsi ja katseli likaisia, verisiä ja rikkinäisiä vaatteitaan.
Tanertam naurahti ivallisesti.
- Olen samaa mieltä, mutta meidän käskettiin odottaa täällä, Daegam muistutti.
- Milloinkahan minä ehdin mennä naimisiin? Taran mietti ääneen. Ja sitten pitäisi päästä turnajaisiinkin.
Daegam paneutui takaisin omiin ajatuksiinsa.
- Hei Daegam, minne ne veivät meidän hevoset? Taran huudahti keskeyttäen Daegamin ajatuksenjuoksun.
- Varmaan jonnekin talliin, Daegam vastasi.
- Ai jaa, Taran totesi. Toivottavasti ne pitävät hyvää huolta hevosestani, hän sanoi tuimana. Miksi et laita panssaria päälle, Daegam? Taran kysyi sitten.
Daegam huokaisi ja jatkoi taas mietiskelyjään sanoen:
- No ei tässä nyt ole ollut aikaa sellaisille. Kyllä minä näinkin pärjään aivan mainiosti.
- Meillähän on tässä nyt aikaa, Taran sanoi. Minä alan vain tylsistyä, hän lisäsi.
Daegam huomasi vieläkin pitävänsä kilpeä kädessään ja rupesi irrottamaan sitä.
- Taidan käydä katsomassa vanhempiani, Taran tuumi.
- Minä aion odotella täällä sisäpihalla, kuten käskettiin, Daegam sanoi. |