Ehilmin valo, osa 22
Palatsin edessä kreivi laskeutui ratsailta ja hänen hevosensa otettiin nopeasti renkien haltuun. Kreivi auttoi sitten vaimonsa alas vaunuista. Kamarineitojen suunnasta kuului kikatusta. Milinakin nousi vaunuista vieläkin hieman tohkeissani kaikesta tapahtuneesta Daegamin auttaessa häntä. Taran odotteli Daegamin lähellä valppaana.
Kreivi ja kreivitär suuntasivat sisälle. Kamarineidot seurasivat perässä ja ympärillä oli koko ajan ritareita vartiossa. Kreivi viittasi myös Daegamia ja muita mukaansa ja nämä tulivatkin perässä.
Kreivi ja kreivitär astelivat puutarhaan. Kreivi istuutui sinne, mutta kreivitär jäi seisomaan. Milina jäi myöskin puiden varjoon.
- Lähtekäämme katsomaan teille sopivaa hääasua, neiti de Lucan, kreivitär kehotti. Hääthän ovat jo aivan pian, hän lisäsi.
- Niin, niin olen kuullut, Milina mumisi. Lähtekäämme toki, jos vaikka löytäisimmekin jotain.
- Menkäämme siis yläkertaan, kreivitär sanoi ja suuntasi kamarineitoineen yläkerran suuntaan.
Milina lähti kreivittären perään.
Daegam katseli ritareitaan. Taran näytti vieläkin olevan harmissaan ja nolona. Hänellä oli jonkin verran vielä naarmuja, muttei mitään vakavaa. Taranin haarniska oli kyllä jokseenkin suttuinen. Kudast oli myös vähän verissään ja pettyneen näköinen mutta muuten ihan kunnossa.
- Kudast, voisit käydä hakemassa meidän hevoset, Daegam käski.
Kudast nyökkäsi ja lähti kävelemään ulos.
- Te olette onnekas aviomies, kreivi myhäili Daegamille.
Daegam kääntyi puhumaan kreiville:
- Kyllä. Olen hyvin onnekas. Ei paljoa parempaa vaimoa voisi saadakaan.
- Ei varmasti, ei, kreivi totesi.
Daegam käveli hissuksiin ympäriinsä puutarhassa. Kreivi kävi rentoutuneesti nauttimaan puutarhan rauhasta ja lämmöstä.
- Onko teillä jo suunnitelmia läänitystänne varten? kreivi kysäisi.
- Ei tässä paljoa ole vielä ehtinyt suunnitella, kun on koko ajan tapahtunut jotain, Daegam vastasi.
- Älkää sitten unohtako olevanne minulle kinkun velkaa, kreivi sanoi leppoisasti.
Daegam nyökkäili hymyillen.
- Toivottavasti ritarinne pärjäävät paremmin sodassa kuin turnajaisissa, kreivi puheli.
- Noh. Olihan heillä sentään vastassa turnajaisten parhaat, Daegam huomautti. Kaikki eivät sentään vai olla parhaita.
- Saivat vain ritarinne tosiaan kyytiä, kreivi naurahti.
Daegam nyökkäsi.
- Olette nyt sitten häiden keskipisteenä, kreivi puheli sivellen leukaansa.
- Niinhän se on, Daegam tunnusti ja huokaisi.
- Tulette pääsemään Pyhän Ehilmin suosioon, kreivi totesi.
Daegam nyökkäsi taas.
- Vihkimismenot tekevät teistä myös maagisesti voimakkaan, kreivi kertoi. Ja muistakaa aina, että te olette sitten kirkon pää omilla maillanne.
- Kyllä, Daegam vakuutti.
- Tarvitsette ehkä uuden piispankin läänityksellenne, kreivi huomautti. Edellisen lojaalisuudesta ei ole varmuutta.
- Voi olla, Daegam myönsi. On varmaan parasta tarkistaa muitakin henkilöitä, ennen kuin alkaa luottamaan kehenkään.
- Olen antanut jo arkkipiispalleni kehotuksen etsiä sopivaa piispaa, kreivi ilmoitti. Tarvitsette välttämättä taikuusvoimaa, kun otatte läänityksen haltuunne.
Daegam nyökkäsi.
- Toivoakseni arkkipiispa on jo löytänyt sopivan piispan vihkimismenoihin mennessä, kreivi jatkoi. Samallahan kun neiti de Lucan vihitään vaimoksenne, vahvistetaan myös paronius Pyhän Ehilmin edessä.
Daegam nyökkäili ja käveli ympäriinsä hieman hermostuneena.
- Häätkö teitä hermostuttavat, kelpo paroni? kreivi kysäisi leppoisasti.
- Kyllä, Daegam vastasi ja naurahti hieman.
- Ei niissä mitään huolta, kreivi vakuutti. Kaikki on laadittu jo kuntoon. Ja pääsette kyllä helpommalla kuin minä omistani, hän naurahti.
- Asiat ovat vain tulleet esille hieman yllättäen, Daegam tunnusti. Tällaiset asiat hieman vain huolestuttavat kun ne tulevat tietoon tällä tavoin, hän lisäsi hymyillen. Mutta eiköhän häistä selvitä ihan hyvin.
- Varmasti selviätte, hyvä paroni, kreivi vakuutti. Kun kaltaisenne urho ei säiky salamurhaajia, ei kai kaunis nainenkaan voi olla teille vaaraksi, hän naurahti.
Daegam naurahti myös.
- Käsitelkää sitten neiti de Lucania varovasti, kreivi kehotti. Hän on varmasti vauhkona jouduttuaan kaikenlaista salamurhaajien käsiin.
Daegam nyökkäsi.
- Kylläpä niillä naisilla kestää, kreivi sanoi haukotellen. Vasta häiden jälkeen pääsemme aterialle.
- Kyllä he sieltä varmaan pian tulevat, Daegam arveli.
- Toivottavasti, sillä häät olisi hyvä saada pian hoidettua, kreivi totesi. Sitten paronieni lukumäärä on taas täysi ja valtakunnan rauha on taas turvattu.
- Voisi olla hyvä jos joku kävisi kysymässä, että kuinka kauan heillä vielä kestää, Daegam ehdotti.
- Voittehan tehdä sen, kreivi kehotti.
Daegam nyökkäsi ja lähti menemään siihen yläkertaan. Hän saapui kreivin sviitin käytävään, jossa seisoi muutamia vahteja. Daegam asteli lähemmäs erästä vahtia ja kysäisi tältä:
- Sattuisitteko te tietämään minne neiti de Lucan on mennyt?
- Se kreivittären suosikkiko? vartija kysyi.
- Hm... kai? Daegam sanoi epävarmasti. Kaunis ja punaiset hiukset.
- Sama nainen, vartija totesi.
Daegam nyökkäsi.
- Ei, en ole nähnyt häntä, vartija sanoi pahoittelevasti.
- Ahaa, Daegam totesi. Käsittääkseni hän meni vaihtamaan vaatteitaan, niin sattuisitteko tietämään, missä täällä on joku kamarineitien taikka kreivittären huone?
- Se on tuolla portaikkohuoneessa, ovi portaita vastapäätä, vartija neuvoi viitaten suuntaan, josta Daegam oli tullut.
- Kiitos avustanne, Daegam kiitti kohteliaasti.
- Ilo on minun puolellani, vartija vastasi kumartaen.
Daegam lähti palaamaan portaikkohuoneeseen, jossa oli kaksi ovea. Daegam meni portaikkoa vastapäätä olevalle ovelle ja koputti kevyesti. Miltei heti sen jälkeen hän avasi ovea hieman ja kurkisti sisään.
Daegam näki huoneessa Milinan pyyhe yllään ja myös toiset naiset. Keskellä huonetta oli kylpyamme. Daegam veti oven vaistomaisesti kiinni päin, niin että siihen jäi vain pieni rako.
- Niiin? Milina kysyi huoneesta.
Daegam selvensi kurkkuaan ja kysyi:
- Niin... Sitä vaan tulin kysymään, että kauanko teillä kestää vielä?
- Jos sinulla on kiire, niin voit toki aloittaa häät aivan rauhassa, en pahastu, Milina vastasi.
- Ei minulla tässä mikään kiire ole, mutta olisin vain halunnut tietää, Daegam vastasi.
- Vaikea sanoa, tämä keskustelu tosin tuskin ainakaan nopeuttaa mitään, Milina totesi ärtyneellä äänellä.
- Minä kai tästä sitten lähden, Daegam totesi.
Hän sulki oven ja lähti alakertaan kaikessa rauhassa. Daegam asteli puutarhaan ja kreivi istui siellä penkillä katsellen taivaalle. Daegam meni seisoskelemaan kreivin viereen.
- Joko he ovat tulossa? kreivi kysyi häneltä.
- Eivät ole, Daegam vastasi. Heillä saattaa kestää vielä aika kauankin.
Kreivi huokaisi.
Vihdoin jonkin ajan kuluttua kreivitär, Milina ja kamarineidot ilmestyivät puutarhaan ja Daegam kääntyi heihin päin. Milina saapui alas puutarhaan kauniissa vaaleassa hieman koristellussa mekossa ja ihmetteli Kudastin poissaoloa. Kreivi nousi heti ylös ja riensi vaimonsa luokse ottaen tätä kädestä. Daegamkin riensi naisia vastaan. Taran puolestaan oli nukahtanut penkille.
- Ah, vihdoinkin voimme saada häät hoidettua, kreivi sanoi. Saattakaa toki morsiantanne, paroni Ornim, kreivi kehotti.
Daegam käveli Milinan luokse hieman hymyillen ja otti tätä kädestä kiinni.
- Herättäisittekö ritarinne, kreivi kehotti Daegamia ja viittasi nukkuvaan Taraniin.
Milina naurahti hieman nukkuvalle Taranille. Myös Daegam hymähti hieman ja lähti astelemaan ripeästi Taranin luokse. Kamarineitojen suunnasta kuului kikatusta. Päästyään Taranin luokse Daegam ravisteli häntä hieman ja sanoi:
- Taran. Herää.
Taran pomppasi pystyyn ja huudahti:
- Häh?
- Olemme nyt lähdössä, Daegam selitti.
Sitten hän kääntyi ja käveli takaisin Milinan luokse.
- Ai jaa, Taran sanoi hieroen silmiään. Sir, hän lisäsi karistaen unet silmistään.
Taran nousi kiireesti pystyyn ja kohensi miekkaansa. Daegam otti Milinan kädestä taas kiinni päästyään tämän vierelle. Kreivi lähti kulkemaan kreivittären kanssa kohti ulko-ovea ja toiset seurasivat perässä. Aulasta joukkoon liittyi useita aseistettuja ritareita.
Seurue astelee sitten ulos pihalle. Siellä oli Kudast hevosten kanssa ja seurassaan itse Tanertam! Daegam ja Milina hämmentyivät hieman nähdessään Tanertamin ja tämä livahti heti pois tulijat huomattuaan.
Yksi kreivin seurassa olevista ritareista lähti hakemaan hevosia ja aivan pian rengit toivat kreivin hienon hevosen ja ritarien hevoset, myös hienot kultavaunut, joilla kreivitär kulki. Kreivi auttoi vaimonsa vaunuihin ja kamarineidot ja Milina kipusivat sinne myös. Taran kiirehti ratsunsa luokse, jota Kudast piteli.
- Oliko se Tanertam? Taran kysyi Kudastilta.
- Kuka? Kudast kysyi.
- Se, jonka seurassa olit äsken, Taran täsmensi.
- Oli, Kudast myönsi.
- Mitä hän halusi? Taran kysyi.
- Käväisi solvaamassa meitä, Kudast vastasi ja kiipesi ratsunsa selkään.
- Häh? Taran ihmetteli.
Daegam nousi ratsunsa selkään. Myös kreivi ja ritarit kiipesivät ratsaille. Joukko lähti kulkemaan kirkkoa kohden. Kansaa oli kaduilla katsomassa hienoa joukkoa. Kreivin ritarit sysivät rahvasta syrjään ylhäisen joukon tieltä. Seurue saapui lopulta kirkon luokse, jossa odottelivat jo paronit ja muut tärkeät aateliset.
Kirkon luona kreivi auttoi taas puolisonsa alas ratsailta ja Daegam teki saman Milinalle. Paronit kumarsivat kreiville ja kreivittärelle kohteliaasti sekä myös Daegamille. Joukko alkoi sitten siirtyä kirkon sisälle huoneeseen, jossa kreivinkin vihkimismenot oli suoritettu. Väki järjestäytyi saliin arvonsa mukaan: paronit olivat luonnollisesti edessä, kuten myös sulhanen, morsian ja muu seurue.
- Minulle kuuluu sitten oikeus luovuttaa morsian teille, kreivi sanoi hiljaa Daegamille ja Milinalle.
Daegam nyökkäsi. Kreivi jätti vaimonsa kamarineitojen huomaan ja otti nyt kohteliaasti Milinaa kädestä.
Seremoniat alkoivat ja tällä kertaa pappeja oli vain yksi suorittamassa tilaisuutta. Kreivi saattaa Milinan juhlallisesti salin eteen ja luovutti siinä hänet seremoniallisesti Daegamille siirtyen sitten syrjään lausuttuaan rituaaliset jutut.
Milina ja Daegam seisoivat siinä edessä kaiken väen katseiden edessä ja pappi luki pitkällisiä litanioitaan siitä, mitä kaikkea hienoa avioliitossa oli, ja luetteli samalla pitkän listan kaikkea sitä, mitä hyvä vaimon pitäisi olla. Milinaa se huvitti suuresti, vaikkei hän sitä päältäpäin näyttänyt. Paronit katselivat hääparia hurskaannäköisinä ja suopeina, mutta Kudast vaikutti tylsistyneeltä.
Viimein menot olivat ohitse ja oli jo aikakin, sillä alkoi olla jo ilta. Daegam ja Milina oli vihitty erottamattomasti aviopuolisoiksi, joskin pappi mainitsi vielä häveliäästi "liiton lopullisesta vahvistamisesta".
Joukko alkoi kreivin, kreivittären ja hääparin johdolla poistua kirkosta. Ulkona odottivat hevoset ja vaunut. Kreivi auttoi kalpealta ja väsyneeltä näyttävän puolisonsa vaunuihin ja Daegam puolestaan auttoi Milinaa. Kamarineidot asettuivat myös vaunuihin ja ritarit ja muut nousivat ratsaille. Joukko lähti kreivin palatsia kohti. Kudast ratsasti Daegamin viereen ja Tarankin oli siinä Daegamin luona.
Seurue saapui palatsin luokse, ratsastajat laskeutuivat ratsailta ja kreivi ja Daegam auttoivat taas puolisonsa alas vaunuista.
Kreivin johdolla hääväki kulki juhlasaliin. Myös Daegam ja muut pääsivät taas korokkeelle paronien seuraan. Tarjoilu näytti olevan tällä kertaa vaatimattomampaa, mutta silti ruokaa oli enemmän kuin seurue olisi jaksanut syödä. Milinalle ja Daegamille oli varattu erityiset kunniapaikat ja Daegam auttoi Milinan istumaan.
- Paroni Ornimin ja hänen kauniin vaimonsa onneksi! paroni Dolios huudahti ehdottaen maljaa.
Milina söi juhlapöydästä kovin vaatimattomasti: ilmeisesti eilinen oli ihan tarpeeksi täyttävä ilta. Taran popsi ihan ronskisti syötävää. Daegam puolestaan söi hieman hillitysti ja koetti pitää juomistaan vähemmällä.
- Minun pitää lähteä, Kudast ilmoitti kohta muille.
Daegam katsoi Kudastiin kummeksuen ja saman teki Milina.
- Mihin sinä olet menossa? Daegam kysyi.
- Näin toisen Brenan kaoottisista ritareista kulkevan itäportista päivällä ja aion lähteä hänen peräänsä, Kudast vastasi. Hän on varmaankin menossa takaisin Brenan suolle.
Daegam mietti ankarasti.
- Mitä hullutuksia! paroni Ort huudahti.
- Parempi vain jos pysyisit täällä, Daegamkin arveli. Tuskin saisit häntä enää kiinnikään.
- Kyllä saan, Kudast väitti.
- Niin, ottakaa toki malja, sir Kurast, paroni Ort kehotti.
- Ja mitä sitten hänelle teet? Daegam kysyi Kudastilta. Parempi vain jos jäät tänne. Saattaisit vain itsesi turhan suureen varaan. Jos hän on kaoottinen, kuten väität, niin ei sitä tiedä mihin se kykenee.
- Hän voi johtaa minut muiden ogrejen luokse, Kudast huomautti. Ja sinäkään et varmaankaan halua että ne asustavat vapaasti maillasi.
- No en tietenkään halua, Daegam myönsi.
- En minä aio taistella häntä vastaan, Kudast lisäsi.
- Kudast, odota tovi, minulla on sinulle asiaa kahden kesken, Milina sanoi samassa.
Daegam katsoi Milinaan kummissaan ja niin teki Kudastkin. Muutkin pöydässä näyttivät hämmästyneiltä. Milina katsoi Daegamiin takaisin yhtä kummeksuen.
- Kai sitä nyt saa ystävilleen puhua? Milina ihmetteli.
Kamarineidot kikattivat.
- No saa, Daegam sanoi vähemmän innokkaasti.
- No missä sitten ongelma? Milina kysyi huvittuneena.
Daegam hymähti hieman ja haukkasi ruokaansa.
- Minun pitää lähteä kohta että saan hänet kiinni, Kudast huomautti.
- Daegam, siirrynkin tästä sitten sen jälkeen huoneeseeni, eilinen väsytti jo tarpeeksi, Milina jatkoi.
- Teille on laitettu huone valmiiksi, kreivi ilmoitti. Saatte viettää hääyönne vanhassa Brenanin huoneessa.
Milina nyökkäsi kreiville kiitollisena.
- Ikävää, että poistutte juhlista jo näin nopeasti, kreivi sanoi Daegamille. Mutta ymmärrän, että vaimonne on väsynyt.
- Lähden varmaan itsekin sitten sinne huoneeseen, Daegam totesi. Eilinen oli minullekin rankka päivä.
Milina lähti pöydästä kävelemään salin poikki portaikkoon ja Kudast meni hänen peräänsä, kuten myös Daegam. Kolmikko pääsi portaikkoon.
- Noh, etkö ole jäämässä viihdyttämään paroneita? Milina kysyi Daegamilta. Nämä ovat sinun hääsi.
- En ole, Daegam vastasi. Voisit sanoa minullekin mistä "kahdenkeskeisestä" asiasta nyt on kyse?
Milina naurahti Daegamille ja vastasi:
- Eihän se sitten olisi kahdenkeskistä, vai olisiko?
- No ei olisi, Daegam myönsi. Voisit silti sanoa mistä te keskustelette.
Samassa yksi kamarineidoista astui käytävään. Daegam käännähti kohti kamarineitoa, joka niiasi.
- Niin? Daegam kysyi.
- Mitä nyt Lynette? Milina tiedusteli neidolta.
Tämä vastasi:
- Kreivitär lähetti minut näyttämään teille huoneenne.
- Ah, kiitoksia, Milina hymyili kamarineidolle.
Daegamkin hymyili hieman. Kamarineito niiasi ja jäi siihen seisomaan.
- Niin... Missäs se huone siten on? Daegam sanoi kysyvästi.
- Yläkerrassa, herra, kamarineito vastasi.
- Voitteko näyttää missä siellä? Daegam pyysi.
- Kyllä, herra, kamarineito sanoi ja lähti ylös portaita.
Daegam lähti perään, kuten myös Milina. Kudast oli kahden vaiheilla, mutta päätti sitten seurata ylös. Kamarineito näytti oven ylhäältä aivan portaikkoa vastapäätä.
- Tuossa häähuoneenne, kamarineito ilmoitti.
- Kiitos avustanne, Daegam kiitti.
Kamarineito niiasi ja poistui. Daegam sen sijaan avasi oven ja astui sisään. Milina meni sinne myös. Kudast seurasi muita mutta näytti todellakin siltä, että halusi jo päästä lähtemään.
Siellä näytti olevan kohtuullisen tilava huone, jossa oli pari kaappia ja sänky, joka oli koristeltu vaaleilla verhoilla ja muilla koristeilla. Muuten huone oli kalustukseltaan aika karu ja näytti siltä, että sitä oli muutettu aivan vastikään. Daegam kävi ihan varmuuden vuoksi kurkkaamassa kaappeihin, mutta ne olivat tyhjiä, eikä niistä näyttänyt pomppaavan salamurhaajia.
- Noh. Jos teillä oli jotain kahdenkeskeistä asiaa, niin voin odottaa ulkopuolella, Daegam sanoi näyttäen hieman ärtyneeltä.
- Kuten haluat, Milina totesi ja Daegam asteli ulos sulkien oven perässään.
- Niin mitä asiaa sinulla oli? Kudast kysyi.
- Olen tulossa mukaasi, Milina vastasi hymyillen.
Hän kävi kaivamaan huoneen lipastoja ja laatikoita löytääkseen jostain käyttökelpoisia vaatteita. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.
- Jaaha, Kudast sanoi yllättyneenä. Jospa nyt miettisit vähän.
- Kudast kultaseni, toinen vaihtoehtoni on jäädä tänne Daegamin kanssa, Milina vastasi.
- Sepä onkin hirmuinen vaihtoehto, Kudast totesi ironisesti.
Milina harmitteli kelvollisten vaatteiden puutetta ja kysyi:
- Haluatko vaihtaa kanssani?
- En, Kudast vastasi.
- Noh, sitten ymmärrätkin, Milina totesi. Ja lisäksi minusta on taatusti apua, ainakin enemmän kuin mistään ritareista.
- Varmaankin, Kudast myönsi. Daegam taitaa kokea karvaan pettymyksen.
- Pettymyksen, ehkäpä, Milina totesi. Itsepähän tämän aiheutti.
- Miten niin? Kudast kysyi.
- Minä vielä sanoin sille miehelle, etten halua mennä hänen kanssaan naimisiin, Milina sanoi ärtyneesti. Piruako meni suostumaan tällaiseen.
- Mitä sinä aiot tehdä sen jälkeen kun olemme napanneet sen ogren? Kudast tiedusteli.
- En tiedä vielä, ehkäpä palata Syraniin, Milina vastasi.
- Daegam ei tule pitämään tästä, Kudast huomautti. Minä kyllä joudun ongelmiin.
- Se on Daegamin ongelma, Milina sanoi hieman vihaisena. En minä halunnut tätä.
- Lähtisin mieluummin yksin, Kudast yritti.
- Ja jätät minut pulaan? Milina painosti.
- Minulla ei ole tarpeeksi voimaa nopeuttaa kahta hevosta, Kudast puolusteli. Eli sinä hidastat matkaani valtavasti.
- Mutta minä kykenen pitämään sinut hengissä, Milina heitti vastaan. Lisäksi saat minulta jonkin verran sitä energiaa mitä loitsuihisi tarvitset.
- Ja minäkö en itse kykene siihen? Kudast kysyi.
- No tuon miekkasi lumous loppunee piakkoin, Milina huomautti. Voin tehdä siihen uudemman paljon voimakkaamman. Lisäksi olen erittäin tarkka jouseni kanssa.
- Se ei haittaa, koska en aio taistella, Kudast tyrmäsi.
- Ja ennen kaikkea, tunnen taikuuden sinua paremmin, osaan suojata sinua siltä, Milina iski vastaan.
- No tule sitten, mutta vain jos todella kykenet antamaan minulle tarpeeksi energiaa, Kudast suostui lopulta.
- Kiitos Kudast, Milina kiitti tyytyväisenä. En halua jäädä tänne, ei tällainen ole minua varten.
- Mutta miten ajattelit häipyä täältä Daegamin huomaamatta? Kudast kysyi.
- Vaikkapa ikkunasta? Milina ehdotti.
Huoneessa oli yksi ikkuna.
- Luuletko pääseväsi alas? Kudast epäili.
- Voin vaikka lentää alas, Milina sanoi hymyillen.
- No minä en varmaankaan keksi enää syytä olla ottamatta sinua mukaani, Kudast totesi. Tosin minä joudun pahaan pulaan sinun takiasi.
- Koitetaan välttää sitä, Milina sanoi. Emmeköhän jotakin keksi, nyt juuri minun on vaikka pakko päästä täältä pois.
- Sinä voit lähteä edeltä, minun pitää tavata yhteysmieheni ennen lähtöä, Kudast selitti.
Samassa ovelta kuului pari napakkaa koputusta ja sitten ovi aukesi.
- Nähdään pian siinä lammella siellä metsässä? Milina sihahti vielä nopeasti.
Kudast nyökkäsi. Daegam astui sisälle.
- Niin? Milina kysyi Daegamilta.
Tämä kysyi hieman ärtyneenä katsellen Milinaa ja Kudastia:
- Kuinka kauan teillä tässä vielä kestää?
- Juuri lopetimme, Milina vastasi. Nyt käyn vielä kamarineitojen huoneessa noutamassa kaikki tavarani, jos se vain millään sopii teidän armollenne?
Daegam huokaisi ja sanoi:
- Ei sinun nyt tarvi "armoitella" minua.
- Minä lähden nyt, Kudast ilmoitti. Nähdään.
- Minne sinä nyt olet siis menossa? Daegam kysyi.
- Brenanin ritarin perään, Kudast vastasi lyhyesti.
Daegam huokaisi kuullessaan Kudastin vastauksen ja kysäisi vielä Milinalta ohimennen:
- Tarvitsetko apua?
- Uskon selviäväni, Milina hymyili Daegamille.
Kudast lähti kävelemään ulos.
- Kai teillä on sitten joku hyvä suunnitelma, Daegam sanoi ja katseli hieman ympärilleen huoneessa.
Huone vaikutti aika karulta, joskin vuode oli sentään koristeellinen. Milina suuntasi sitten kamarineitojen huoneeseen päin.
Daegam jäi odottamaan ja riisui yläosastaan haarniskan pois. Hän katseli vielä hetken huonetta, käveli sitten ikkunalle ja alkoi katsella ikkunasta ulos. Ulkona näytti olevan jo pimeää, eikä väkeäkään enää paljon näkynyt.
Daegam huokaisi. Hän otti paitansakin pois ja asetti sen ja haarniskan tuolille. Daegam riisui haarniskan loppuosatkin ja asetti nekin tuolille. Huoneessa oli leppoisan rauhallista. Kunhan vain Milina vielä olisi tullut pian.
Daegam meni istumaan sängyn laidalle. Jonkin ajan päästä hän huokaisi ja nousi sängynlaidalta ja meni takaisin pukemaan haarniskaansa ylle. Saatuaan sen puettua Daegam poistui huoneesta hieman huolestuneena Milinan viipymisen vuoksi.
Daegam lähti toiseen huoneen luokse, jossa Milina oli aiemmin pesulla. Hän koputti oveen, mutta mitään vastausta ei kuulunut. Hän koputti uudelleen, mutta taas ilman vastausta.
Sitten Daegam meni viereiseen käytävään, jossa oli useita vartijoita. Daegam kysyi yhdeltä heistä:
- Tuo toinen ovi tuolla portaikkohuoneessa vie siis kamarineitojen huoneeseen?
- Kyllä vie, yksi vartijoista vakuutti. En vain tiedä, kumpi niistä.
Daegam nyökkäsi ja palasi takaisin portaikkohuoneeseen. Daegam avasi hiukan ovea, johon oli koputtanut, ja katsoi sinne. Siellä näytti olevan pimeää, eikä mitään ääntä kuulunut. Daegam sulki oven ja kääntyi toisen oven puoleen. Hän mietti hetken oven edessä ja koputti sitten oveen. Vastausta ei nytkään kuulunut, eikä valoakaan näkynyt oven alta.
Niinpä Daegam lähti sitten takaisin huoneeseensa huolestuneena. Hän avasi oven ja astui sisälle. Yllättäen siellä olikin Milina, joka näytti tehneen jotakin kummaa lakanoille. Milina hyräili siinä hieman sitoessaan lakanoita köydeksi. Daegamin huolestunut ilme kasvoilla muuttui hymyksi Daegamin huomatessa Milinan.
- Missäs sinä olet ollut? Daegam kysyi.
- Hakemassa tavarani, Milina vastasi hämmentymättä.
- Miksi sinä sidot niitä lakanoita köydeksi? Daegam kysyi ihmeissään.
Hän asteli lähemmäksi Milinaa. Milina naurahti hieman:
- Eikö se oli ilmiselvää?
- Hmm, Daegam mutisi.
- Valitettavasti portti on lukittu öisin, joten minun on mentävä tätä kautta, Milina selitti hymyillen.
- Minne sinä olet menossa? Daegam kysyi ja hänen ilmeensä muuttui vakavaksi.
- Auttamaan Kudastia, luulisin, Milina vastasi. Mutta lähinnä pois täältä.
- Et voi mennä, Daegam järkyttyi.
- Miten niin en voi? Milina tivasi.
- Tai, Daegam huokaisi. Sinä siis et halua mennä naimisiin kanssani?
- No en ainakaan kun joku muu sen päättää, Milina vastasi.
- En minä halunnut, että se tapahtuisi näin, Daegam yritti selittää.
- En minäkään, mutta nyt asialle on huono tehdä mitään, Milina totesi. En todellakaan aio antaa muiden sanella elämääni, siksi minä olen täällä matkaamassa.
- Mutta sinun pitää ymmärtää, että ei sitä voi noin vain lähteä, Daegam sanoi. Se tekee enemmän harmia kuin hyötyä sinulle ja minulle. Kreivin päätöstä ei noin vain olla tottelematta. Siihen pitää olla sitten jokin syy.
Daegam näytti hyvin surulliselta.
- Kreivi päätti, että menen naimisiin, minä menin naimisiin, Milina sanoi terävästi. Se siitä.
Daegam kävi istumaan tuolille ja sanoi:
- Me emme oikeastaan ole vielä vahvistaneet naimisiinmenoamme. Se tässä onkin hieman ongelmana, mistä minun piti puhua kanssasi.
- Niin? Milina kysyi. Minulla ei ole paljoa aikaa, lupasin jo Kudastille tulla hänen mukaansa.
- Eh... Kysyn nyt jotain hieman yksityiskohtaista, mutta kuitenkin, Daegam sanoi vaivautuneesti. Sinä et varmaan ole enää neitsyt?
- Miten se liittyy mihinkään? Milina kysyi.
- Noh. Kun huomenna aamulla minulla pitäisi olla todisteena lakana siitä, että olen vienyt neitsyytesi, Daegam vastasi virnistäen hieman.
- Katsos, me emme ole viettämässä yhteistä yötä, Milina selitti.
Daegam nyökkäsi.
- Jos haluat verisen lakanan, saat leikata sen vaikka sormestasi, Milina lisäsi.
- Mutta sinun pitää ymmärtää, että et voi lähteä noin vain, Daegam valitti.
- Mutta minun on nyt mentävä auttamaan Kudastia, Milina vastasi. Ja mikä minua estää?
- Asiat eivät voi mennä vain näin, Daegam valitti. Voisit kertoa hieman suunnitelmastanne ny minulle.
- Ne juuri menevät, Milina tokaisi. Ei ole mitään suunnitelmaa, Kudast on jahtaamassa jotain ogrea ja minä autan häntä.
- Ahaa, Daegam sanoi.
- Se sopii minulle paljon paremmin kuin tällainen hovielämä, Milina jatkoi.
- No luuletko että tämä sopii minulle? Daegam kysyi. |