Ehilmin valo, osa 23
Taran ja Daegam astuivat häähuoneeseen, jossa Milina odotti.
- Selitä nyt, mitä tämä on, Taran kehotti Daegamia.
Daegam sanoi Milinalle:
- Ei kreivi pahastu vaikka me lähtisimmekin nyt. On tässä vähän muitakin kiireitä. Uskoisin, että voimme mennä ihan hyvin pääovesta ulos.
- Mitä on tekeillä? Taran kysyi ärtyneesti. Miksi kukaan ei kerro minulle mitään?
Daegam tokaisi Taranille:
- No tässä on vähän kiire. Joten. Lähdetään?
Milina nyökkäsi.
- Mihin on kiire? Taran kysyi. Eikö pitänyt olla hääjuhlat?
Daegam lähti kävelemään pois huoneesta ja jäi pitämään ovea auki Milinalle.
- Menemme auttamaan Kudastia, Milina selittä heidän kävellessä ovesta ulos käytävälle.
Taran seurasi Milinaa ja Daegamia hämmentyneenä ja harmissaan.
Seurue pääsi ongelmitta aulaan, jossa oli neljä vartiomiestä. Kävellessään oven luokse Daegam huudahti eräälle vahdeista:
- Hei! Sinä siellä. Tule avaamaan tämä ovi.
Vartija mulkaisi Daegamia ja sanoi:
- Ulos ei saa mennä ilman lupaa.
- Minulla on kiire omille alueilleni, Daegam sanoi. Kuulin itse kreiviltä, että siellä on tapahtunut jonkinlaista hämminkiä, ja haluan päästä sinne niin nopeasti kuin suinkin.
- Hakekaa ensin kreiviltä lupa, vartija vastasi äkeästi.
Daegam huokaisi:
- Minulla ei ole tosiaan aikaa tällaiseen.
- Näin sääntö sanoo, vartija totesi ärsyttävästi virnistäen.
- Parempi olisi jos et virnistelisi minulle, Daegam ärähti.
- Säännöt ovat sääntöjä, vartija sanoi opettavaisesti ja otti paremman otteen piilukirveestään.
Daegam kääntyi muiden puoleen:
- Käyn pikaisesti hakemassa sen luvan kreiviltä.
Daegam lähti kävelemään reippaasti juhlasaliin.
- Sitähän minä sinulle sanoin, Milina mutisi Daegamin mennessä.
Hän kävi nojailemaan seinää vastaan tympääntyneenä. Vartijoiden silmät seurasivat Milinaa.
- Kerro Milina, mitä tämä kaikki kiire on, Taran kehotti harmissaan.
- Kudast päätti lähteä hoitelemaan jotain ogreja joten autamme häntä, Milina puhui hiljaa Taranille. Sen lisäksi minulle tuli pakottava tarve päästä pois tästä linnasta ja tästä hääjupakasta, hän huokasi.
- Onko täällä vielä niitä ogreja? Taran kysyi turhankin kovaäänisesti.
- Kudastin mukaan on, Milina vastasi pitäen äänensä edelleen melko hiljaisena.
- Miksi ei tehdä niistä heti selvää? Taran kysyi äänekkäästi.
Milina kohautti hieman olkiani:
- En minä täällä ole johdossa, minä en saa päättää edes kenen kanssa menen naimisiin. Sinun pitää tiedustella herra Daegamilta.
- Äh, herrani ei kerro minulle enää mitään, Taran valitti.
- Miten muuten ajattelit oman avioliittosi kanssa tehdä? Milina muutti puheenaihetta.
- Isäni ja sir Lujakäsi neuvottelevat siitä, Taran vastasi. He haluaisivat pitää häät Ornimissa, kun siellä olisi hienompaa.
- Mikä ihme sai sinut edes innostumaan siitä avioliitosta? Milina kysyi huvittuneena.
- Täytyyhän nyt minun ikäiseni miehen olla jo naimisissa, Taran selitti. Ja kun sir Lujakäsi tarjosi tytärtään, niin sehän oli hyvä tarjous.
Milina naurahti selitykselle:
- Miten vain.
- Täytyyhän minulla herrani lähempänä miehenä olla omaa perhettäkin, Taran jatkoi.
Samassa Daegam palasi takaisin aulaan ripeää kävelyvauhtia.
- No? Taran kysyi häneltä.
- Sain luvan, mutta meidän täytyy vielä hakea neiti Lynette mukaamme, Daegam sanoi ja katsahti Milinaan. Hän kun on sinun kamarineitosi?
- Mitä? Lynette? Miksi ihmeessä? Milina kummasteli.
- Ei ole kovin hyvä jättää kamarineitojaan tänne, Daegam selitti.
- Eikä ottaa mukaan sinne, Milina totesi.
- Ei hänestä mitään haittaa ole, Daegam vakuutti. Takaan sen.
- Ei, Milina kielsi. Sitä paitsi, meidän olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten.
- Mitä me tehdään? Taran kysyi kyllästyneenä.
- Me menemme nyt ulos Kudastin luo, Milina vastasi. Tai menemme heti kun joku avaa oven.
Daegam mietti pienen hetken ja sanoi:
- Emme kyllä voi jättää kamarineitoasi tänne. Sitä nopeammin pääsemme menemään mitä nopeammin haemme hänet. Minulla on tässä vähän muitakin suunnitelmia, kuin vain joku takaa-ajo.
- Joko sinä avaat tuon oven nyt heti, tai minä kävelen ulos toista kautta, Milina uhkasi.
Taran odotteli vain, mihin päätökseen toiset tulisivat. Daegam huokaisi ja sanoi näyttäen lappua:
- Vartija. Tule avaamaan tämä ovi. Minulla on se lupa tässä.
Vartija asteli nyreänä Daegamin luokse ja otti lapun tutkien sitä.
- Tässä puhutaan viidestä henkilöstä, eikä teitä ole kuin kolme, vartija sanoi niuhottavasti.
Daegam huokaisi ja sanoi:
- Hän ei tiedä, että yksi meistä odottaa jo ulkopuolella. Hän lähti täältä silloin, kun oviakin vielä avattiin.
- Pahoittelen, mutta minun on seurattava käskyjä tarkasti, vartija vastasi kuulostamatta vähääkään pahoittelevalta.
- Selvä, se siitä, Milina tuhahti ja lähti yläkertaan.
Daegam sanoi vartijalle murhaavasti:
- Et uskokaan mihin olet nokkasi tuupannut.
- Minä noudatan vain neuvoja, vartija sanoi muka nöyrästi.
Daegam nappasi lapun vartijalta ja lähti Milinan perässä yläkertaan. Taran seurasi perässä harmissaan.
- Miksi ei vain motattu sitä? Taran kysyi. Kyllä me olisimme nuo voittaneet.
- Milina, sinun pitää ymmärtää, että et voi tehdä kaikenlaista mitä päähäsi tulee, kun kyseessä on itse kreivi! Daegam huudahti.
- Kenen kreivi? Milina vastasi nokkavasti. Sinun kreivisi, ei minun.
- Minun myös, Taran sanoi.
- Älä rupea nyt viisastelemaan, Daegam murahti. Tiedät hyvin, ettei hän pidä siitä, että kapinoit häntä vastaan. Tällä menolla et saavuta mitään muuta kuin paikan köyden jatkeena.
- Sen me saamme vielä nähdä, mutta minä olen tästä paikasta saanut nyt aivan tarpeekseni, Milina vastasi tiukasti. Aion lentää tuosta ikkunasta ulos, olette vapaita seuraamaan jos niin haluatte.
- Voisit myös kertoa minulle miten ihmeessä aiot saavuttaa sen Brenanin ritarin, Daegam kehotti heidän astuessaan takaisin huoneeseen.
Milina käveli ikkunalle. Daegam käveli Milinan viereen ja tarttui tämän käteen.
- Odota, Daegam kehotti.
- Irti, tai tapan sinut, Milina huudahti.
Daegamin silmät laajenivat suuriksi ja hän sai sanottua:
- Mitäh?
Taran näytti epäröivältä, mutta hän tarttui miekkaansa.
- IRTI, Milina toisti.
- Jos lähdet nyt, niin se tarkoittaa hyvinkin ongelmia minulle ja muille, Daegam sanoi Milinalle.
- Minä lähden nyt, ongelmia tai ei, Milina ilmoitti tuohtuneena. Ja viimeinen varoitus, irrota otteesi.
- Sinun pitää sanoa minulle miten ihmeessä aiot saavuttaa sen ritarin, joka on teitä päivänmatkan edessä, Daegam vaati
- Miksi minä haluaisin saavuttaa jonkun hiton ritarin? Milina kivahti.
- Jos haluat vain lähteä täältä pois, niin se sujuu paljon helpommin jos vain jaksaisit kuunnella mitä minulla on sanottavana! Daegam huudahti.
- Minä en nyt tajua mitään, Taran mutisi hiljaa.
Milina kävi mumisemaan loitsua, mutta Daegam tuuppasi Milinan sängylle keskeyttäen loitsimisen.
- Kuuntele! Daegam huusi. En minä pakota sinua kanssani naimisiin. Sinun on ymmärrettävä se. Jos vain jaksat tämän yön olla täällä, niin asiat helpottuvat paljon!
- Sir Ornim! Taran huudahti.
Daegam tokaisi väliin:
- Taran, Pysy poissa tästä.
Taran näytti epävarmalta ja hän katsoi vuoroin herraansa, vuoroin serkkuunsa. Milina jatkoi loitsun mumisemista. Daegam katsoi häneen ja kysyi:
- Kuunteletko sinä minua?
Kun Milina ei vastannut, Daegam nosti Milinan pystyyn ja sulki hänen suunsa kädellään.
- Älä! Taran huudahti ja otti askeleen Daegamia kohti puristaen miekkansa kahvaa.
- Kuuntele MINUA! Daegam karjaisi Milinalle. Jos haluat vain pois täältä, niin voimme hoitaa tämän paljon paremmin!
Milinan oli huono siinä mitään sanoa, joten hän kuunteli.
- Päästä irti, Taran kehotti uhkaavasti Daegamia.
- Nyökkää jos vain haluat pois täältä, Daegam kehotti Milinaa kiinnittämättä mitään erityistä huomiota Taraniin. Vai haluatko sinä jotain muutakin?
Milina tuijotti vain Daegamia, joka otti nyt käden pois hänen suultaan. Daegam tuijotti suoraan takaisin Milinaan.
- Minä menen nyt, Milina sanoi.
- Saamme sinut paljon turvallisemmin täältä pois, jos vain hieman annat periksi, Daegam yritti taivutella Milinaa.
- Minulla ei ole mitään hätään, olen aivan turvassa itsekseni, Milina vastasi. Se on täällä missä ne ongelmat ovat syntyneet. Enkä aio jäädä tänne enää hetkeksikään.
Daegamin ilme muuttui surulliseksi.
- Mitä tässä nyt aiotaan? Taran kysyi ärtyneesti. Lähdetäänkö vai ei?
- Lähdetään, todellakin lähdetään vaikka herra isoherralla kuinka olisi muita suunnitelmia, Milina vastasi kipakasti.
Daegam ei edes kuullut Taranin puheita.
- Minä ainakin lähden, Milina ilmoitti ja siirtyi takaisin ikkunalle.
Daegam kävi istumaan sängylle ja nojasi päänsä käsiensä varaan. Taran asteli ikkunan luokse, jossa Milina kävi taas loitsimaan.
- Mennäänkö me ikkunasta? Taran kysyi.
Milina nyökkäsi.
- Mennään, herrani, Taran sanoi Daegamille.
Hetken loitsittuaan Milina kohosi hitaasti ilmaan ja leijui ulos ikkunasta.
- Hoh! Taran huudahti hiukan hämmästyneenä.
Hän kurkisti ikkunasta ulos, kun Milina oli kadonnut sieltä.
- Mene sinäkin jonnekin nukkumaan, mutta älä kerro tästä kenellekään, Daegam kehotti väsyneesti Tarania.
- Milina lensi jonnekin yöhön, eikä jäänyt odottamaan meitä, Taran totesi harmistuneena.
- Mene, Daegam kehotti voipuneesti.
- Eikö me lähdetäkään Milinan kanssa? Taran kysyi.
Daegam vastasi vihaisesti:
- Mene pois.
- Mitä me nyt tehdään, herrani? Taran kysyi.
- MENE POIS! Daegam karjahti ja nousi seisomaan.
Taran perääntyi.
- Minä haluan tietää, mitä on tekeillä, hän sanoi.
- Ei mitään. Ei enää yhtään mitään! Daegam vastasi epätoivoisesti.
- Minne Milina meni ja miksi me emme seuraa perässä? Taran kysyi. Ja missä on Kudast?
- No osaatko lentää! Daegam huudahti. ET VARMAANKAAN! MENE POIS!
Hän astui muutaman askelen lähemmäs Tarania. Tämä perääntyi mutisten jotakin ja poistui sitten. Taran paiskasi oven kiinni perässään.
Daegam jäi seisomaan hyvin vihaisena ja nyrkkejä puristellen. Sitten hän veti verisen miekkansa esiin huotrasta ja katseli sitä hetken.
Lopulta Daegam sujautti miekkansa takaisin huotraan. Hän katseli hieman ympärilleen ja kävi nostamassa lakanaköyden. Daegam koetti hieman sen kestävyyttä ja tarkasteli sen pituutta. Sen jälkeen hän rupesi sitomaan köyttä ikkunaluukkujen saranoihin ja nykäisi muutaman kerran ihan varmuuden vuoksi. Tehtyään sen Daegam katsoi ikkunasta ulos vielä. Siellä oli synkkää, eikä vartijoita näkynyt.
Daegam rupesi loitsimaan, mutta epäonnistuttuaan siinä hän heivasi köyden ikkunasta alas, otti köyden yläpäästä tukevan otteen ja lähti kiipeämään alas. Liukuminen onnistui mainiosti maahan saakka. Sinne päästyään Daegam katseli hieman ympäriinsä. Ketään ei näkynyt, vaan oli aika tyhjää. Daegam nykäisi muutaman kerran voimakkaasti köyttä, joka ei irronnut.
Sitten Daegam lähti kulkemaan talleja kohti ripeästi kävellen. Hän pääsi tallin luokse ongelmitta, mutta totesi sen pää- ja sivuoven olevan kiinni. Daegam huokaisi ja jyskytti muutaman kerran oveen voimakkaasti.
- Avaa ovi! hän huusi.
Kohta uninen renki ilmestyi avaamaan oven. Daegam tuuppasi rengin syrjään ja astui sisään. Siellä näkyi runsaasti hevosia, mutta omaa hevostaan Daegam ei huomannut.
- Missä minun hevoseni on? Daegam kysyi rengiltä.
- Herra, täällä, renki sanoi ja opasti Daegamin tämän hevosen luokse.
Siellä näyttivät olevan muidenkin hevoset, jopa Milinan ja Kudastin.
- Kiitos, Daegam kiitti, kaivoi rahapussistaan muutaman kuparikolikon ja heitti ne rengille. Voit mennä, hän lisäsi.
Renki kumarsi ja poistui hiukan hämmentyneenä. Daegam puolestaan pisti hevosensa satulan paikoilleen ja vilkaisi ohimennen Milinan satulalaukkua, joka kuitenkin oli tyhjä. Daegam tuhahti hieman ja talutti hevosensa ulos talleilta sulkien oven perässään.
Daegam lähti sitten itäiselle portille ratsastaen pitämättä erityistä kiirettä. Hän uskoi saavansa hevosettoman Milinan helposti kiinni, kunhan vain tietäisi, mistä etsiä. Itäinen portti oli suljettuna, mutta sen luona seisoi muutama vartiomies ja Daegam meni heidän luokseen kysyen:
- Onko tästä mennyt kaunista naista jolla on punaiset hiukset? Luultavasti kävellen.
Vartijat katsahtivat Daegamiin ja naurahtivat:
- Kunpa olisikin!
Daegam hymähti hieman ja käski:
- Avatkaa portit.
- Nyt on yö, yksi vartijoista huomautti.
- Avaa portti, Daegam toisti.
- Oletteko te paroni Ornim? vartija kysyi.
- Kyllä, ja avatkaa se portti, Daegam käski kärsimättömänä.
- Selvä, herra paroni, vartija sanoi ja portti avattiin.
Daegam lähti ratsastamaan tietä eteenpäin. Hän suuntasi metsään kohti aukiota, jonne he olivat aikaisemmin leiriytyneet sytytettyään soihdun. Kun Daegam oli päässyt kohtaan, josta tietä ei näkynyt enää metsän joukosta, hän sitoi hevosensa puuhun, otti kilven hevosensa selästä ja jatkoi matkaansa kävellen. Hevonen jäi kiltisti odottamaan.
Metsässä Daegamin olo oli vähän epämiellyttävä, kun puut toivat hänen mieleensä kammottavan hengen. Matka taittui kuitenkin ripeämmin ilman hevosta, joskin alkoi hiljalleen tihuttaa vettä. Daegam mutisi hiljaa itselleen.
Daegam kulki leiriaukean poikki ja suuntasi kulkunsa lammikkoa kohti. Hän saapui sinne pian ja tunsi ilmassa hiukan savunhajua. Daegam asteli lähemmäs ja huomasi lammen vieressä nuotion, joka oli aika hiipunut. Nuotiosta Daegam saattoi päätellä ainakin sen, että se oli palanut vielä vähän aikaa sitten ja siinä kyti vieläkin hiillos. Nuotiosta päätellen, joku oli ollut siellä tunnin tai muutama tunti sitten. Sen sijaan nuotion ympärillä ei näkynyt oikein jälkiä.
Daegam katseli ympärilleen metsään, josko näkisi jonkun. Mitään ei näkynyt, mutta kovin pimeää ja sateista kyllä oli. Daegam oli hetken paikoillaan ja koetti kuunnella, kuuluisiko jotain ääntä metsästä. Hän katseli vielä hiukan maahankin.
Yhtäkkiä Daegam säpsähti, kun huomasi pimeässä metsässä epämääräistä liikettä.
- Kuka siellä on? hän kysyi. Vaadin, että tulet esiin.
Mitään vastausta ei näyttänyt tulevan, joten Daegam lähti kävelemään hitaasti metsänreunaa kohden ja vetäisi miekkansa huotrasta. Metsän reunaan saakka päästyään hän ärähti hieman vihaisesti:
- Tule esiin sieltä!
Daegam katseli koko ajan metsään ja lähti astelemaan sinne hitaasti ja varuillaan. Mitään ei näkynyt lyhdyn valossa, vaikka Daegam oli astellut jo kymmenen metriä. Hän kääntyi sitten hieman ja kävelen pikkuisen sivullepäin.
Samassa Daegamin lyhdyn valo paljasti Milinan, joka makasi puun juurella. Daegam käveli Milinaa kohti lyhty ylhäällä ja Milina kohotti katseensa Daegamiin, joka huokaisi.
- Pyydän. Älä lähde karkuun, Daegam pyysi ja laittoi miekan huotraansa.
- En ole karkaamassa, menen kotiin, Milina vastasi.
- Tämän olisi voinut hoitaa paljon paremmin, Daegam sanoi.
- Monta asiaa olisi voinut, Milina myönsi.
Daegam nyökkäsi ja käveli Milinan viereen.
- Tosin lähes kaikki niistä olisivat edellyttäneet sinun poissaoloasi, Milina jatkoi.
- Vihaatko sinä minua noin paljon? Daegam kysyi.
- En, totesin vain totuuden, Milina vastasi.
Daegam tarjosi kättään, jotta Milina voisi nousta pystyyn, ja kysyi:
- Minkä totuuden?
- Minun on ihan hyvä olla tässä, Milina sanoi torjuvasti. Tämä sinun johtama retkesi ei ole tuonut mitään hyvää osalleni.
- Ja sekö on minun vikani? Daegam kysyi häneltä. On tapahtunut monta asiaa, mitä ei olisi tapahtunut jos vaikka olisitte välillä kuunnelleet minua. En voi sanoa että olin kovinkaan johdossa. Kukaan ei edes koskaan kuunnellut minua.
- Ja monta asiaa, jotka ovat tapahtuneet huolimatta siitä kuuntelemmeko vai emmekö, Milina totesi.
Daegam nyökkäsi.
- Oli miten oli, minä menen kotiin, Milina ilmoitti. Sinä et ole tulossa mukaani.
Daegam nyökkäsi uudestaan ja kysyi sitten:
- Miten ajattelit mennä kotiin?
- Kävellen, ratsastaen, laivalla, Milina vastasi.
Daegam nyökkäsi.
- Vaikka lentäen jos on tarvis, Milina jatkoi.
- Voin auttaa sinua, jos vain joskus antaisit minun auttaa, Daegam tarjoutui. Ymmärrän hyvinkin nyt jos haluat lähteä kotiisi.
- En todellakaan aio mennä takaisin enää sinne, tai mihinkään muuhunkaan, linnaan, Milina sanoi. Hyvin huomasimme, että sieltä ei voi lähteä vaikka haluaisikin.
- Ei sinun tarvitsekaan, Daegam vakuutti. Voin auttaa sinua ilmankin, että menisimme linnaan. Sinun nyt pitää ymmärtää, että minä en yritä estellä sinua. Yritän ymmärtää syitäsi, vaikka en kyllä niitä kokonaan ymmärräkään, niin silti.
Daegam huokaisi.
- Et ymmärrä syitäni? Milina naurahti.
- No ymmärrän syitäsi, mutta en kaikkia, Daegam vastasi.
- Minä en todellakaan halua vain elää tuolla tavoin muiden rajoittamana ja määräilemänä, Milina selitti.
- En ymmärrä, miksi et anna minun auttaa sinua, Daegam totesi. Milloin olen halunnut sinulle paha? En MINÄ ole yrittänyt rajoittaa elämääsi.
- Sinun hyväsi ei vain ole minua varten, Milina sanoi. Muistele eilisiltaa.
Daegam pysyi hetken hiljaa ja huokaisi sitten sanoen:
- Anteeksi se, mutta sinun pitää kuunnella minua joskus... edes joskus. Kaikki eivät yritä saada sinua satimeen ja pakottaa sinua elämään linnassa.
- Ei minun tarvitse kuunnella sinua, ei koskaan jos niin haluan, Milina vastasi.
Daegam nyökkäsi.
- Ei sinulla ole mitään valtaa minun ylitseni, Milina jatkoi. Ja pidän asiat mieluiten tällä tolalla.
- Mutta eikö ystävää voi kuunnella ilman että hänellä on valtaa sinuun? Daegam kysyi. Sinun pitää nyt ymmärtää se, että haluan sinun vain pääsevän sinne, minne sinä haluatkin mennä, eli tässä tapauksessa kotiisi.
Daegam huokaisi taas.
- Jotenkin se tapa jolla käsket olemaan hiljaa ja kuuntelemaan ei ole minun mielikuvani ystävästä, Milina totesi pisteliäästi. Voin tietysti olla erehtynyt. Mutta minä nukkuisin mielelläni vielä nämä yön vähäiset tunnit ennen kuin lähden matkaan.
- Sinun pitää ymmärtää, että on muitakin asioita kuin sinä, Daegam sanoi. Tiedät varmaankin, että tästä koituu minulle todella paljon hankaluuksia.
- Ne hankaluudet eivät ole minun ongelmani, tahi minun aiheuttamiani, Milina vastasi. Sinun pitää ymmärtää, etten minäkään aio kärsiä sen takia, että joku toinen pääsisi helpommalla.
- Sinun ei tarvitse enää kärsiä mitään minun puolesta, Daegam lupasi. En usko että asiat voisivat enää mennä paljonkaan huonommin mitä ne nyt ovat.
- No mitä hankaluuksia sitten pelkäät? Milina hymähti.
- Minulle ei ole ihan sama mitä kreivi ajattelee, Daegam vastasi. Tällä hetkellä olen tehnyt paljon sellaista mitä ei olisi pitänyt. Olen valehdellut hänelle, karannut hänen luotaan ja vielä lisäksi minulle tulee siitäkin paljon harmia kun sinä vain katoat jonnekin. En tiedä mitä minulle tapahtuu kun nämä asiat selviävät kreiville. Kaiken tämän lisäksi minun alueillani on vielä jokin katastrofi.
- Siis asiat sittenkin voisivat olla huonommin? Milina sanoi kysyvästi. Päätä jo. Ja oli miten oli, ei sinun olisi tarvinnut suostua avioliittoon, sen kuitenkin teit.
- Ei olisi! Daegam huudahti.
- Ei, ei olisi, Milina toisti.
- Mitä kreivi olisi siihen sanonut? Daegam kysyi ja mietti hetken. Sinun pitää ymmärtää, että hän on minulle eri henkilö kuin sinulle.
- Se on aivan toinen asia, eikä varsinaisesti liity ongelmaan, Milina vastasi.
- No mutta se on ongelmani, Daegam huomautti. Minun asiat ovat nyt sillä mallilla, että hyvä on jos saan pitää ritarinarvoni, saatikaan sitten paronin arvosta. Minun on nyt ihan turhaa enää yrittää vetää sinua mukanani. Voin yhtä hyvin auttaa sinua.
- En tarvitse apuasi, selviän hyvin yksinänikin, Milina torjui. Eniten autat minua kun katsot edes hieman Taranin perään.
Daegam huokaisi ja kysyi:
- Onko se liikaa pyydetty, jos kuljen samaa matkaa kanssasi siihen saakka, kunnes lähdet maasta?
Nyt oli jo aamuyö, eikä vettä enää tihuttanut.
- Ei, ei ole, Milina vastasi. Se ei vain ole sinulle kovin viisasta. Toisaalta, itsehän sinä elämästäsi päätät.
- On varmaan parempi jos nukkuisimme, Daegam ehdotti. Meitä aletaan etsimään pian. Kadonnut paroni ja paronitar... tai… noh miten vain... ei ole mikään pieni asia. Käsittääkseni sinulla ei ole hevostakaan täällä mukana?
- Mihin minä hevosta tarvitsisin? Milina kysyi.
- Matkustamiseen, Daegam vastasi. Se käy paljon helpommin ratsain.
- Nopeammin ehkäpä, mutta ei helpommin, Milina väitti. Hevosesta on huolehdittava. Kaikilla meillä ei ole asepoikaa.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Ei minullakaan ole enää.
Sitten hän huokaisi.
Milina käänsi kylkeään ja kääriytyi viittaansa tiukasti.
- Kysyn tämän vain kerran, Daegam sanoi vielä. Halaatko enää koskaan nähdä minua?
- En taatusti jos jatkat tuon hokemista, Milina mumisi.
Daegam virnisti hieman ja sanoi:
- Jos haluat vielä matkata kanssani, niin herätä minut sitten kun heräät.
Sitten Daegam meni pienen matkan päähän ja riisui päältään haarniskansa yläosan. Sen tehtyään hän meni istumaan maahan selkä puuhun nojaten ja alkoi nukkua.
Yö oli hiljainen ja rauhallinen.
Daegam kuuli jostakin lammen suunnasta ihmisääniä ja havahtui niihin. Oli ilmeisesti jo varhainen aamu. Milina näkyi olevan siinä lähellä vielä. Hän oli hereillä ja katseli lammen suuntaan. Daegam kuuli veden loiskutusta.
Daegam sanoi hiljaa:
- Sinun on varmaan parasta mennä jos haluat vielä mennä.
- Ei minulla mikään hätä ole, Milina vastasi.
- Ei sitten, Daegam sanoi.
- Ei kukaan tiedä meidän karanneen, Milina vakuutti. Kai nyt paronillakin on oikeus liikkua kuten haluaa.
- Minä oikeastaan karkasin, Daegam tunnusti. Kuten sanoin. Jouduin karkaamaan, että pääsisin perääsi.
- Tulisinkohan minäkin? kuului lammelta päin ihmisääni.
- Miten vaan, kuului vastaus.
Daegam mutisi hieman itsekseen. Kuului jotakin kilinää lammelta päin ja sitten loiskahdus. Milina venytteli hieman ja haukotteli ja Daegamkin nousi seisomaan. Kohta kuului lisää loisketta lammelta päin. Vähän myöhemmin metallinkolinaa, joka tosin ei vaikuttanut taistelulta. Daegam katsahti Milinaan ja kysyi hiljaa:
- Tiedätkö sinä mitä tuolla tapahtuu? Ei kai se nainen mitään pahaan ole tekemässä?
- Todennäköisesti joku ritari seurasi jokin naista veteen, äänistä päätellen, Milina vastasi.
- Oletko koskaan tavannut tulevaa morsiantasi? kuului lammelta.
- Olen joskus silloin, kun pelastin hänet, kuului vastaus heikosti.
Daegam sanoi hiljaa:
- Ei kai siellä olisi Taran ja Kudast.
- Pelastit? kuului lammelta.
- Sitä aloin juuri ajatella itsekin, Milina myönsi.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Toivottavasti kumpikaan heistä ei mene lampeen.
- Ei lammessa ole mitään pahaa, vain yksi vedenhenki, Milina totesi.
- Hänet oli vanginnut joku paha porukka, kuului lammelta. |