Ehilmin valo, osa 3
Seurue käveli torin suuntaan vilkasta katua pitkin. Kaupunki tuntui olevan tulvillaan monenlaista porukkaa: kopeita aatelisia, ylväitä ritareita, kömpelöitä maalaisia, ilveilijöitä ja vaikka mitä. Sää oli pilvinen, muttei satanut. Ehilmiä ei kuitenkaan näkynyt paksun pilviverhon takaa.
- Hei ihan tosi, mä en oo tulossa sinne Vihreeseen ankkaan, Filasimos ilmoitti. Mä yövyn jossain muualla. Mennään sitten myöhemmin katsastamaan tää kyseinen rafla. Tai mikälie majatalo onkaan. En tahtoisi kuitenkaan nukkua siellä minne ne rosvot joka tapauksessa tulevat jossakin vaiheessa.
- Eihän ne rosvot varmaan edes tienneet kirjeestä mitään, Kudast huomautti.
- No se voi olla, mut... Varmuuden vuoksi kuitenkin ois minusta turvallisempi yöpyä jossakin muualla, Filasimos perusteli. Se ryöstön kohde kuitenkin OLI ihan outo jäpikkä, ja se sanoi että "ne saivat minut".
Seurue kulki kreivin komean palatsin ohitse. Sen ympäristössä pyöri paljon ritareita, jotka kulkivat sinne tänne kiireisen näköisinä. Palatsin jälkeen ilmestyikin näkyviin tori.
- Filasimos saattaa kerrankin puhua jotain järkevää, Daegam myönsi. Meidän ei välttämättä kannata mennä sinne.
- Voidaanhan me kuitenkin sitten käydä se kirje viemässä sinne, Filasimos ehdotti. Joskin siinäkin on sitten aika moinen selittäminen, miksi se on auki, sinetti rikottu.
- Aivan. Ei ole kovinkaan kohteliasta avata toisten kirjeitä, Daegam myönsi.
- Luimmekos muuten kirjeen sisällön jo? Filasimos kysyi. En muista ainakaan. Ja jos luimme, mitä siinä sanottiinkaan?
- Mitä siinä kirjeessä muuten edes luki? Daegamkin kysyi.
- Nyt kun se kerran ON jo auki, niin olisi varmaan ihan mielenkiintoista lukeakin, Filasimos arveli. Vahinko on kuitenkin jo tehty.
Torilla oli paljon markkinaväkeä ja ihmisiä tutkiskelemassa tarjolla olevia tuotteita ja huvituksia. Herkullisia tuoksuja leijui matkalaisten neniin. Oli paistuvaa lihaa, eksoottisia mausteita, makeisia ja kaikenlaista hyvää.
- Mmm, Milina mutisi.
Kudast kaivoi kirjeen taskustaan ja ojensi sen isännälleen.
- Njam njam, nyt maistuisi sapuska, Filasimos huudahti. Pitäisiköhän oikein maksaa? Hmmh.
Milina ei selvästikään ollut kuunnellut miesten keskustelua, sillä hän lausahti:
- Hei, minne me haluamme syömään?
Daegam katseli kirjettä ja Filasimos uteli:
- Mitäs siinä sanotaan?
- No en saa tästä selvää. Lue sinä, Daegam sanoi ojentaen kirjettä Filasimokselle.
Filasimos yritti tutkia kirjettä ja virkkoi sitten:
- En saa selvää kovin hyvin. Kirjoittamista, piirittämisestä, ystävistä jotakin puhutaan. En tiedä mitä. Jokin viesti, sekä Ehilm, mainitaan myös. Mutta kokonaisuudessaan. En tiedä.
- No osaako joku lukea sitä kunnolla? Daegam kysyi.
- Minä, sir, Kudast vastasi ripeästi ja otti kirjeen Filasimokselta.
Seurue oli pysähtynyt torin laitamille syrjään kulkevien ihmisten tieltä. Torin keskellä oli kaivo, jonka äärellä monet ihmiset jonottivat astioidensa kanssa. Torin toisella puolella näkyi olevan kivinen ja jykevä Oikeustalo.
- Ihmiset ovat mukavia, kauniita. Hihi, Filasimos hihitteli.
- No lue se kirje sitten, Daegam kehotti aseenkantajaansa.
Filasimos huusi todella lujaa ihmisille:
- OLETTE KAUNIITA HYVÄT IHMISET! NAUTTIKAA ARVOISAN KREIVIN HÄISTÄ, IIIIIH!!! Ai että, minä olen kerrassaan MAINIOLLA TUULELLA!
Jotkut ihmiset kääntyivät katsomaan Filasimosta ja pudistelivat huvittuneina päitään.
- Hyvät ihmiset, nyt esitän laulun! bardi huudahti ja kaivoi luuttunsa esiin.
Filasimos alkoi laulaa tarinaa kauniista päivästä ja onnellisuudesta. Daegam katseli Filasimosta hieman ihmeissään ja siirtyi hiukan kauemmaksi. Ihmisiä kerääntyi kuuntelemaan Filasimoksen soittoa ja bardi liikkui musiikin tahtiin, minkä luuttu vain salli. Ihmiset olivat lähinnä maalaisia ja köyhiä kaupunkilaisia.
Milina naurahti hieman Filasimoksen tempaukselle ja kääntyi sitten Taranin puoleen keskustelemaan. Filasimos kuljeskeli ihmisten lähellä laulaen ja tanssien. Hän lauloi köyhien onnesta, siitä miten elämä hymyilee vaikkei olekaan NIIN rikas että huhu. Hän lauloi Kokonaisuudesta, elämästä, suruista, iloista. ELÄMÄSTÄ!
Ihmiset näyttivät olevan aika ilahtuneita musiikista ja varsinkin lapset riemuitsivat. Torin etelälaidalla tosin näytti olevan muutakin ohjelmaa. Siellä nimittäin oli jonkinlainen esitys meneillään. Hassuihin asuihin pukeutuneet ihmiset esittivät jonkinlaista näytelmää.
Filasimos lopetti esityksensä, kehotti ihmisiä tutkailemaan elämiään, hyväksymään kohtalonsa ja nauttimaan päivästä. Hän kiitti yleisöään, kumarsi ja luututti viimeiset sävelet. Ihmiset taputtavat ja Daegam, Taran ja Milina myös.
Muutama vähän varakkaamman näköinen mieskin nyökkäili hyväksyvästi bardille. Yksi heistä viskasi lantin Filasimosta kohti.
- Pyydän, ei rahaa tästä esityksestä! Filasimos huudahti noukkien kuitenkin rahan. Tämä ei ollut kaupallisin tarkoitusperin pidetty shou!
Ihmiset naureskelivat Filasimoksen lausahdukselle. Sitten yleisö alkoi hajaantua.
Nyt Kudast alkoi viimeinkin kertoa toisille kirjeen sisältöä:
- Siinä lukee: Humakt kanssasi, en voi kirjoittaa pitkään. Ne paskiaiset ovat piirittäneet meidät. Sax on kuollut. Ered ja Rexeg ovat kuolleet. Jopa Wasex sai naarmun kylkeensä. Saimme yhden niistä Cacodemonin äpäristä kiinni elävänä. Päätellen sen puheista vanha ystäväsi Brenan on jotenkin osallisena. Se nilkki puhui mustasta herrasmiehestä. Sopisi Brenaniin. Sen oma pomo lymyilee kuitenkin jossain rämeellä. Lisäksi lurjus mainitsi peikon tujauksen.
- Aika ikävä viesti, Filasimos totesi. Nyt en AINAKAAN yövy Vihreässä ankassa!
- Tästä ei hyvää seuraa, Daegam arveli myös. Parasta vain käydä palauttamassa tuo kirje. Mielestäni meidän ei kannata yöpyä Vihreässä Ankassa. Tosin he kyllä saattavat olla siitä kiitollisia että palautimme sen. No sen avaaminen ei kuitenkaan ollut kovin järkevää.
Silti Filasimos leikitteli iloissaan ajatuksesta osallistua moiseen hurjaan seikkailuun.
- Herroilla lienee jokin parempi majatalo mielessä? Milina sanoi kysyvästi.
Kudast jatkoi lukemista:
- Sitten lukee: En ehtinyt kysellä tarkemmin - kurja kuoli käsiini. Ikadz hänet vieköön! Lähetän Wasexin tuomaan viestiä. Älä yritä lähettää apua. Tiedän, etten näe Ehilmiä sen jälkeen, kun se tänään laskee. Wasex.
Filasimos nauroi Milinalle:
- Ei! HOHOHOHOOHHHO! Mutta etsitään! Seikkaillaan täällä mukavassa ihmisvilinässä!
- Miltei mikä tahansa muu majatalo olisi varmaankin parempi, Daegam arveli.
- Ei kun Arex, Kudast korjasi lukemaansa.
- Taran, tarjoapa se tuopillinen kaljaa, josta oli puhetta matkan aikana! Filasimos huudahti iloisesti. Ottakaa te muutkin toki, OTTAKAA OTTAKAA!
Filasimos oli mitä mainioimmalla tuulella, joskin huoli painoi hiukkasen mieltä. Huoli kirjeen aiheuttamista vaaroista.
- Kaljaaaaaa, bardi hoilasi.
- Minun kyllä pitäisi tässä käydä viemässä eräs kirje, Daegam ilmoitti. No jos te tulette nyt mukaani, niin sen jälkeen voimme käydä viemässä sen toisen kirjeen Vihreään Ankkaan.
Sotilaspartio kulki juuri torin ohi. Miehillä näkyi Sudenveren tunnukset paidoissaan. Muutenkin vartijoita näytti olevan kaupungissa aika paljon.
- Mitäs jos annettaisiin tuo kirje kaupungin SOTILAILLE? Filasimos lausahti villin ideansa.
- Sir, minä voin käydä viemässä kirjeen Vihreään ankkaan, Kudast lupasi.
- Minä, Milina lausahti painokkaasti, lähden nyt etsimään ruokaa. Kirjeelle voitte tehdä kuten haluatte.
- Milina! MINÄ TULEN MYÖS! Filasimos huudahti innoissaan.
- Kudast, se ei välttämättä ole kannattavaa, Daegam varoitti aseenkantajaansa. Tästä saattaa koitua ongelmia ja olisi parempi jos minä olisin silloin myös mukana.
Milina vilkuilen torin ympärystä, josko jossakin olisi ruokapaikan tapaista. Torilla oli paljonkin kojuja, joissa myytiin syötävää. Tarjolla oli kaikenlaista lihasta ja kalasta kasvismuhennokseen. Yhdessä kojussa myytiin tuoretta leipääkin.
- Milina hyvä, tarjoatko sinä minulle sapuskan? Filasimos kyseli. KASVISMUHENNOSTA! TUOLLA ON KASVISMUHENNOSTA! hän sitten huudahti innoissaan. Kasvismuhennosta. JA LEIPÄÄ! Leipää ja kasvismuhennosta!
Milina katsoi Filasimosta hieman kysyvästi:
- Niin miksi minä sen tekisin?
- Taran mitäs sinä ajattelit tehdä? Daegam kysyi. Mennä muiden kanssa syömään?
- Taran tarjoaa minulle kaljan! Filasimos pajatti. HIIHII! Elämä hymyilee!
- Hmm, Taran hätkähti ajatuksissaan.
- Milina Milina, koska minä olen niin armottoman kiva jätkä! Filasimos perusteli. Enkö olekin?
- Armottoman, Milina hymähti. No olkoon, tämän ainoan kerran.
- HII! Kuules Milina kuules, Filasimos innostui. NYT MINÄ olen sen verran hyvällä tuulella ja tulin tuosta sinun suostumuksestasi VIELÄ paremmalle tuulelle. Joten, MINÄ tarjoan SINULLE!
Äkkiä torilla nousi hälyä. Daegamin ja Filasimoksen katseet kääntyivät heti hälyn suuntaan. Joku mies huusi vartijoita. Vartijat nappasivat erään pojan kiinni ja raahasivat hänet huutavan miehen luokse. Mies syytti poikaa varkaaksi. Vartijat tutkivat pojan kovakouraisesti ja löysivät häneltä rahapussin. Daegam lähi menemään hieman lähemmäs.
- Huh, eivät meidän takiamme sentään, Filasimos sanoi helpottuneena. Huhuh, nuo pirun maantierosvot skitsottavat kyllä. Jos ne ovat tänne sudenvereen tulleet, niin aijai mitä kaikkea ovatkaan meistä levitelleet!
Taran käveli vartijoita kohti.
- Ei ei EI EI! Ei tämän näin pidä mennä, Filasimos voivotteli päätään puistellen. Älkää nyt puuttuko toisten asioihin!
Milina katsoi Filasimosta kyllä sinä Taranin tiedät -katseella.
Yksi vartijoista avasi rahapussin ja katsoi sen sisään. Huutanut mies selitti juuri jotakin kiivaasti elehtien. Vartija nyökkäsi ja antoi rahapussin miehelle.
- Vähän rauhallisemmin! Taran huudahti vartijoille.
Vartijat kääntyivät katsomaan Taranin suuntaan.
- Pidäpä mies huoli omista asioistasi, yksi vartijoista tiuskaisi.
- Ja kaupungin vartijoille menee tollai aukomaan! Vaikka on lainsuojattoman maine ja kaikki. Jos ne rosmot siis on ehtineet tehdä tuhojaan täälläkin, Filasimos päivitteli Milinalle.
Milina huokasi syvään ja ohjasi hevosensa kävelemään Taranin ja vartijoiden luokse. Filasimos lähti hevosineen muiden perään pysyen visusti erossa tilanteesta. Kun Daegam huomasi Milinan lähtevän Taranin suuntaan, niin hän meni itsekin Taranin vierelle.
Vartijat painoivat pojan maahan ja sitoivat hänen kätensä. Yksi heistä potkaisi maassa makaavaa poikaa saappaallaan ja tiuskaisi hänelle:
- Senkin saasta.
Filasimos sääli poikaparkaa ja oli IHAN PIKKUISEN mielissään siitä että tätä puolustettiin, koska bardina hän oli kokenut jos jonkinlaista väkivaltaa sotilaiden puolelta. Kudast ratsasti Taranin vierelle.
Pari vartijaa nosti pojan rajusti ylös. Poika oli ehkä suunnilleen kymmenenvuotias. Partion päällikkö läiskäisi poikaa poskelle rajusti.
- Irti! Taran äyskähti vartijoille.
Vartijat kääntyivät Taranin suuntaan ja päällikkö sanoi:
- Eikös sinua jo kehotettu pitämään huolta omista asioistasi?
- Taran. Tämä ei ole meidän asia, Daegam rauhoitteli toveriaan. Tule ja mennään muualle.
- Hiljaa Daegam! Taran ärähti ja Daegam katsahti häntä ihmeissään.
Filasimos mietti, josko Taranilla oli jotain henkilökohtaisia tunteita kyseistä poikaa kohtaan. Yksi vartijoista veti miekkansa esiin.
Kudast kysyi vartijoilta:
- Mitä poika teki?
- Hän varasti rahapussin, päällikkö vastasi. Noita pikkuisia pussinleikkaajia on paljon liikkeellä.
Muutamat ihmiset olivat pysähtyneet seuraamaan tilannetta.
- Onko todisteita? Taran tiukkasi vetäisten miekan esiin.
- Totta pirussa on, päällikkö ärähti hänelle. Häneltä löytyy tuon miehen rahapussi, päällikkö jatkoi osoittaen miestä, jolle rahapussi oli palautettu
- Laita se miekka nyt pois, Daegam kehotti toveriaan.
- Näytä! Taran kivahti vartiopäällikölle. Entä jos mies valehtelee? En halua tuottaa ikävyyksiä, vaan oikeutta!
- Mitä aiotte tehdä hänelle? Kudast kysyi viitaten poikaan.
- Tule. Meillä ei ole aikaa tällaiseen, Daegam yritti saada toveriaan pois.
Milina laski hupun taas harteilleen ja katseli tilanteen kehittymistä.
- Me totesimme jo, että asia on selvä, päällikkö sanoi ärtyneenä. Poika saa rangaistuksensa.
- Siinäs kuulit Taran, Daegam sanoi. Nyt voimme mennä.
- Millaisen rangaistuksen? Kudast tiedusteli.
- Mies, oletko varma, että rahapussi on sinun? Taran yritti vielä.
- Rahapussi ON minun, mies tuhahti.
- Pistetään varmaan sormi poikki, päällikkö vastasi Kudastille. Oppiipa olemaan näpistelemättä.
- MUTTA LAPSIA EI SILTI LYÖDÄ! Taran huusi.
Vartijat katsoivat kummeksuen Tarania.
Filasimos mietti, miten edes viitsi pysyä siinä porukassa mukana, joka selvästi kerjäsi verta nenästään joka paikassa.
- Hmm, voisimmeko ehkä maksaa hänet vapaaksi? Kudast ehdotti.
- Taran. Nyt laitat sen miekan pois ja lähdetään menemään, Daegam määräsi.
- Totta hitossa lyödään! päällikkö kivahti Taranille.
- Poika, oletko varastanut tämän rahapussin? Taran yritti kysellä pojalta.
Daegam katsoi Kudastia erittäin kysyvästi. Taran työnsi miekkansa tuppeen ja sanoi vartiopäällikölle:
- Lyö kokoisiasi!
- Raha ei meillä päin vapauta rangaistuksesta, vartiopäällikkö ärähti Kudastille. Me pidämme täällä järjestystä, olivatpa rikolliset suuri tai pieniä, hän jatkoi kääntyen Taraniin päin.
- Aivan. Joten emmeköhän tästä sitten lähdetä, Daegam ehdotti.
- Hoituuko se lyömällä pieniä lapsia? Taran vielä tivasi. Poika, varastitko pussin?
- Me annamme vain varkaille sitä, mitä ne kerjää, päällikkö kivahti.
Poika ei vastannut mitään. Hänen poskessaan oli punainen jälki kohdassa, johon vartijan pronssihansikas oli osunut.
- Nyt mennään, miehet, päällikkö huudahti sotilailleen.
- Mutta tahdon, että olette TÄYSIN varmoja, että rahapussi on tuon miehen, Taran yritti vielä jängätä.
Sotilaat kääntyvät kohti torin länsireunaa hilparit kädessä ja Daegam sanoi nuoremmalle toverilleen:
- He ovat varmoja siitä.
Kaksi vartijoista raahasi sidottua poikaa. Taran kääntyi tuhahtaen ja sanoi:
- Lähdetään sitten.
Filasimos huokasi ja liittyi muuhun joukkoon. Vartijat kulkivat torin läpi kohti Oikeustaloa.
- Minne mennään syömään? bardi tiedusteli tilanteen selvittyä.
Milina siirtyi Taranin viereen ja sanoi:
- Olisit vain saanut koko kaupungin kimppuusi. Ainakin he näyttävät vievän hänet jonnekin tuomittavaksi ensin.
Jonkin verran porukkaa oli ollut katselemassa, mutta he hajaantuivat nyt.
- Voi olla. Mutta lyömään nyt lasta! Taran vielä mutisi.
Samassa alkoi tihuttaa vettä. Seurue näki, kuinka vartijat saapuivat Oikeustalon luokse. He raahasivat pojan sisään ja sulkivat pronssivahvisteisen oven perässään.
- Onko hän enää lapsi jos ottaa vastaan iskun mitään sanomatta? Milina kysyi serkultaan. Hän selvästi tiesi odottaa sitä.
- Eih. No minun pitää tosiaan nyt viedä se kirje, Daegam huomautti. Te muut voitte mennä vaikka syömään. Tavataan palatsin edessä muutaman tunnin päästä.
- Eiköhän etsitä saman tien joku majatalo jossa voidaan nukkuakin, Kudast ehdotti.
Milina nyökkäsi Daegamille ja kääntyi Filasimoksen puoleen:
- Sinä siis tarjoat?
- KASVISMUHENNOSTA JA TUORETTA LEIPÄÄ JA KALJAA hyvät ihmiset, niitä ensin! Filasimos kiihkoili. Milina, juuu, selvä homma, hän lisäsi.
- Ja te ette käy viemässä sitä kirjettä Vihreään Ankkaan. Haluan olla mukana kun se kirje palautetaan, Daegam varoitti.
Taran näytti vieläkin ärtyneeltä.
- Kunhan syödään ulkona! bardi jatkoi höpinäänsä. Tuossa on mukava koju, jossa on KASVISMUHENNOSTA. Tänään on selkeästi päivä, joka suosii kasviksia. Mmmm, leipää! Olisipa siinä paljon suolaa.
Torin kauppiaat levittelivät kankaita kojujensa suojaksi. Filasimos käveli kasvismuhennoskojun luokse ja tutki paikkaa.
- No menkää syömään, Daegam kehotti. Teillä kaikilla on varmaan nälkä. Kudast sinäkin voit mennä jos haluat. Minä käyn nyt viemässä sen kirjeen.
Daegam lähti astelemaan muutamia vartijoita kohti. Kudast seurasi Filasimosta.
- Taran, löytäisitköhän meille majatalon tästä kaupungista? Milina kysäisi serkultaan.
- Hmm, voi olla, Taran vastasi.
- Herralle muhennosta? kojun mies kysyi Filasimokselta.
- Joo, ja neidille kanssa. Mikäs on hinta? Filasimos kysäisi.
- Vain vaivaiset kaksi kuparirahaa iso kulhollinen, mies vastasi.
- Voisit viedä hevosemme, Milina ehdotti Taranille. Omani ei ainakaan pidä tästä hälinästä.
Milina kääntyi nopeasti Filasimoksen ja myyjän puoleen laskeutuen samalla ratsailta:
- Ja tuoretta leipää?
- Hyvä on, Taran vastasi Milinalle väsyneenä.
- Umm. Mitäs jos otat yhden kuparirahan kulhollisesta. Ja nämä kaksi herrasmiestäkin ostavat sitten? Filasimos yritti tinkiä. Taran älä mene vielä, saatat saada muhennoksen minun laskuuni! hän huudahti. Jos tämä arvoisa myyjä suostuu ehdotukseeni. Tämä tuoksuu vallan IHANALTA!
- Hyvä on, Taran myöntyi.
- Ei, en voi myydä polkuhintaan, myyjä sanoi Filasimokselle päätään pudistaen. Tämä on sentään HYVÄÄ muhennosta. Ja kunnolliset annokset tietysti.
Milina vilkaisi Filasimosta ja kysyi:
- Noh?
- Minä en tarvitse, Taran esteli.
- Noooh. Tuota noin, mutta vain jos leipä kuuluu mukaan hintaan, Filasimos sanoi myyjälle. Tai sanotaanko, että... yksi hopearaha neljästä annoksesta muhennosta ja neljästä leipäpalasta?
- Ei minulla ole leipää tarjota, myyjä vastasi. Muhennokseni kelpaa ilman leipääkin.
- Aih, no tuota noin. Ääsh, hyvä on sitten! Neljä annosta! Filasimos tilasi.
- Neljä annosta tekee... mies laski sormillaan. Kahdeksan kuparirahaa.
- Kuka maksaa? Kudast kysyi.
- Minä maksan, kun kerran nostin odotuksenne, Filasimos sanoi rehvakkaasti maksaen muhennokset. Mutta leivän maksan vain itselleni ja Milinalle. Valitan äijät, mutta muuten tämä käy liikaa kukkaroni päälle!
Muhennoskauppias ammensi padastaan muhennosta neljään puulautaseen ja antoi myös puiset lusikat.
- Hyvää ruokahalua! kauppias toivotti.
- Minkäslaiseen majataloon haluamme? Taran kysyi toisilta.
Milina istahti lähelle syömään muhennostaan. Myös Kudast kävi syömään.
- No joo, jääkööt ne leivät tältä erää, Filasimos sanoi nälissään leipään viitaten ja kävi muhennoksensa kimppuun. MMMMM NAMH NAM.
Taran otti puulautasen ja rupesi syömään. Filasimos popsi ruokaa erittäin äänekkäästi. Hän söi muhennosta nauttien selvästi äärimmäisen paljon.
- En tiedä teistä, mutta minä haluaisin johonkin hienoon ja mukavaan. Juhlimaanhan tänne on tultu, Milina sanoi hymyillen Taranille.
Milina söi omaa annostaan hitaasti maistellen, hänen aikansa kun kului pitkälti kojuja vilkuillessa. Filasimos sai lautasensa tyhjäksi ja kärsi hieman ähkyfiiliksistä.
- Uh huh, olipa se hyvää, bardi puuskahti.
- Mmm, todella makoisaa, Milinakin kehui.
Filasimos oli euforiapörinöissä, mikä johtui erinomaisesta ruoasta. Hän katseli myös, näkyisikö lähistöllä nautintoaineyrttikojua. Taran puolestaan lähti majatalolle hevosten hihnat käsissä.
- Olen nyt sillä päällä, että olen valmis tuhlaamaan kunnon polteltavaan! Filasimos huudahti kylläisenä.
- Hei, Taran! Tilaa minulle kylpy! Milina huikkasi poistuvalle serkulleen.
- Selvä on! Taran huusi.
- Mulle myös! Filasimos tilasi toivoen, että hänellä olisi varaa siihen kaikkeen.
Lähellä näytti olevan olutkojukin sekä toisaalta kaivo, jos halusi vettä. Kudast suuntasi kaivolle juomaan.
Lopeteltuani annoksensa Milinakin nousi ylös hieman vilkuilemaan kojuja. Filasimos oli huomannut, että yrttejä myytiin ihan torin laidassa. Siellä näytti olevan itse asiassa jonkinsorttinen parantaja.
- Tuletkos Milina, Kudast, mukaani tuohon yrttikojulle? Filasimos intoili.
- Yrttejä? Miksi? Milina ihmetteli. No mikäs siinä.
- Joo, Kudast sanoi lyhyesti ja lähti seuraamaan Filasimosta.
Filasimos köpötteli yrttikojulle. Kojua näytti hoitavan vanhahko mies. Hänellä oli yllään kaapu, joka ilmaisi hänen olevan Pyhän Ehilmin kirkon väkeä.
- Hyvää päivää, hyvä mies! Filasimos toivotti iloisesti. Olisiko teillä myydä jotakin piipuntäytteeksi sopivaa? Maukasta, mielenkiintoista?
- Hmm, mies mutisi. Tupakkiako haluat?
- No juu, tupakkikin käy, Filasimos vastasi. Mitä muuta piipuntäytteeksi sopivaa yrttiä sinulla olisi tarjolla?
- Mitään tupakkia minulle ei ole, mies sanoi. Yrttejä sen sijaan on.
- Ah. Hmm, olisiko mitään rentouttavaa, rauhoittavaa, mieltä ravitsevaa? Filasimos kysäisi. Jota voisi matkan rasitusten jälkeen poltella ja katsella auringonlaskua, nauttia elämästään.
- No, ehkäpä jotakin löytyy... mies mutisi kaivellen purkkeja ja purnukoitaan.
- Ohh, se olisi mitä mainiointa, arvon herra! Filasimos ilahtui.
Mies kaivoi esiin purnukan, jossa oli jotakin kuivattua kasvia ja murahti:
- Tässä olisi jotakin.
Filasimos ryhtyi tutkimaan miehen ojentamaa purkkia.
- Osaatteko valmistaa myrkkyjä? Kudast kysyi yrttikauppiaalta saamatta vastausta.
- Saisikos tätä kenties maistaa, ennen ostopäätöstä? Filasimos kysyi. Voin kyllä korvata senkin. Minkä hintaista tämä muuten on?
- No, tämä on arvokasta yrttiä, mies vastasi. Kuparirahan per annos.
- Kävisikös niin, että maksan kuparirahan kokeilusta, jos päätän olla ostamatta? Jos taas päädyn ostamisen kannalle, en maksaisi siitä mitään ja ostaisin tätä 1-3 hopearahalla, sen mukaan pidänkö kovasti paljon vai vähän vähemmän? Filasimos ehdotti.
- Hmm, myyjä mutisi. Sauhuttelussa menee aikaa. Mutta olkoon menneeksi. Tämä on hyvää tavaraa.
- Noooh, eihän tässä mikään kiire varmaan ole? Liittykää itsekin toki piipulliselle! Filasimos ehdotti iloisesti. Voin sitten samalla kertoilla runoja, vaikkapa!
Mies tuhahti.
- Se on sitten kupariraha, myyjä sanoi ottaen hyppysellisen kasvia purkista.
Filasimos kaivoi piippunsa, kävi istuksimaan mukavasti ja täytti sen yrtillä. Hän kaivoi tuluksetkin esille ja sytytteli piippua. Sitten bardi imaisi henkoset.
- Osaatteko valmistaa myrkkyjä? Kudast kysyi uudelleen yrttikauppiaalta.
Mies katsahti Kudastiin epäilevästi.
- Mihinkäs sinä myrkkyä tarvitset? hän kysyi epäluuloisesti.
- Varsijouseni vasamiin, Kudast vastasi.
Milina ilmestyi paikalle taas miesten luo ja sanoi:
- Ette uskokaan miten hienoja kankaita tuolla eräässä kojussa myydään!
- Hmp, vanha mies tuhahti Kudastille. Mies, maksapas yrttisi! hän kivahti Filasimokselle.
- Käyn hieman tarkkailemassa pari liikettä tuossa lähellä, Milina ilmoitti. Tulen sitten sinne palatsin eteen Daegamia tapaamaan, hän jatkoi kadoten nopeasti paikalta.
- Uh, ai niin, tosiaan! Hehheh, anteeksi! Filasimos naureskeli, kaivoi hopearahan ja antoi sen äijälle. Se tekee siis yhdeksän rahaa takaisin. Kuparista toki.
Mies kaivoi yhdeksän kuparirahaa takaisin ja Filasimos otti rahat pussukkaansa.
- Mites on veliseni kauppa sujunut? Filasimos kysäisi miekkoselta. Ah, kuulkaahan arvon herra, kyllä minä tätä ostan! HIIH, liittykäähän ihmeessä minuun! Minkäslaisen tarinan tahtoisitte kuulla? Ajhjhh! Mikä yrtin nimi muuten on?
Mies näytti melko ärtyneeltä, mutta vastasi murahtaen:
- Se on kesänraikas.
- Niin osaattekos te valmistaa myrkkyä? Kudast kysyi kolmannen kerran.
Mies mulkaisi Kudastia ja tiuskaisi:
- Vaikka osaisinkin, niin se ei kuulu sinulle!
Filasimos oli mietteissään ja huokasi:
- Ahh! Kuulkaas hyvä herra, minä ostan tätä neljän hopeaisen edestä!
Mies katsahti ilahtuneena Filasimosta.
- Sitten taidat tyhjentää puolet varastoani, hän mutisi, eikä selvästikään harmissaan.
- Hehheh, HEHHEH ukkoseni, Filasimos naureskeli.
Mies täytti suurehkon purnukan kuivatulla kasvilla.
- Tässä tätä nyt sitten olisi, hän mutisi Filasimokselle. Neljän hopean edestä.
- Mutta! Tuo ensimmäinen oli sitten ilmainen, kun nyt päädyin ostamaan. Elikä kolme hopeista ja yhdeksän kuparista tulee tuon hinnaksi, Filasimos huomautti ojentaen neljä hopearahaa ja ottaen purnukan.
- Ei se mikään ilmainen ollut, mies murahti.
- No no! Kyllä kai sentään. Kun nyt noin paljon kuitenkin ostinkin!
- EI! mies ärähti ja otti hopearahat.
- Äsh, Filasimos tuhahti, mutta oli kuitenkin sen verran hyvällä tuulella ettei jaksanut alkaa riehua. No, ei sen niin väliä sitten. Kuule, sinullekin tekisi hyvää poltella tuota. Olet jokseenkin äksy, hän höpisi ukolle rentoutuneena.
Filasimos pisti purnukan säkkiinsä hyvin mielin, joskin vähän loukkaantuneena ukon äreydestä. Sitten hän lähti hortoilemaan rennosti pitkin toria katsellen tavaroita, joita oli myynnissä, ja ihmisiä.
- Ette siis myy myrkkyjä? Kudast yritti neljännen kerran.
Mies mulkaisi tappavasti Kudastia ja ärjäisi:
- Minä EN myy myrkkyjä!
- Ääh, Kudast luovutti ja lähti seuraamaan Filasimosta.
Filasimos kaivoi luuttuaan säkistä varsin hyväntuulisena. Hän kulki pitkin toria soitellen mukavia melodianpätkiä sitoen ne toisiinsa mitä lumoavimmin sointukuluin.
Lopulta Filasimokselle alkoi tulla tarve ulostaa ja hän etsi paikkaa, jossa sen voisi tehdä luontevasti. Lähellä näkyi julkinen käymälä ja Filasimos meni sinne tarpeilleen.
Kudast käveli palatsin eteen katsomaan, josko Daegam olisi jo tullut. Sillä aikaa Filasimos tuli käymälästä mukavan tyhjentyneenä. Hän hykerteli itsekseen ajatellen kylpyä, joka odottaisi majatalossa. Bardi katseli toria, köpötteli ympäriinsä uppoutuneena kaikenlaiseen mukavaan.
Daegam seisoskeli palatsin edessä nautiskellen paistileipää.
- Eivätkö Milina ja Filasimos ole vielä tulleet? Taran kysyi häneltä saapuessaan paikalle.
- No ei siltä näytä, iso ritari vastasi.
- Milina tulee varmaan kohta, Kudast arveli.
- Muuten. Oletteko löytäneet jotain jännittävää ostaaksenne? Daegam kysyi toisilta. Kun tuolla kävelin itsekin, niin siellä oli aika paljon kaikenlaista tavaraa mitä voisi ostella. Ja toki kävitte syömässä jo?
- Äääh, yrttikauppias ei suostunut myymään myrkkyä jota olisin voinut käyttää varsijousen vasamissa, Kudast sanoi.
- Hä! Sinä siis halusit ostaa myrkkyä? Daegam ihmetteli. Mihin sinä sitä oikein tarvitset?
- Varsijousen vasamiin, Kudast vastasi lyhyesti.
- Mutta mitä ihmettä sinä teet jollain myrkytetyillä varsijousen vasamilla? Daegam kummasteli. |