Ehilmin valo, osa 43
Sir Ferant katsoi hieman inhoten miekassaan olevaa nestettä, mutta parantaja huokaisi helpottuneesti. Inkvisiittori ja Daegam laittoivat miekkansa huotriin. Viilto sir Kennardin vatsassa näytti umpeutuneen sillä aikaa, kun toiset jahtasivat otusta. Sir Kennardin silmät olivat kiinni ja hänen rintansa kohoili tasaiseen tahtiin hengityksen kanssa.
- Onko hän nyt kunnossa? Daegam kysyi.
- On, parantaja vastasi hiljaa.
- Hyvä, Daegam totesi.
Kudast istui maahan ja laittoi miekkansa huotraan. Sir Kennardin selässä oleva otus päästeli omituisia kihertäviä ääniä. Se oli aika outo otus, jolla oli paksu turkki, jossa oli lehtiä. Otus oli silti paljolti ihmisenkaltainen.
Parantaja nousi ylös ja asteli sir Garinin luokse.
- Mistä sinä tuon löysit? Kudast kysyi Ferantilta ja osoitti otusta.
Daegam katseli kummissaan sir Ferantin selässä olevaa otusta. Bas murahti. Sir Ferant istuutui seinän viereen ja nosti otuksen selästään eteensä. Otus katseli muita seurueen jäseniä ja näytti varsin iloiselta.
- Tuolta noin, sir Ferant sanoi hieman hajamielisenä ja katseli otusta.
Daegam kurtisti kulmiaan ja kysyi:
- Mikä se oikein on?
Sir Ferant kohautti olkapäitään ja katseli otusta pieni hymy naamallaan.
- Nostaisitko hänet tuohon tulen ääreen? parantaja pyysi Maelcumilta viitaten sir Gariniin.
- Sinun ei ehkä kannattaisi kerätä mukaamme kaikenlaisia kummajaisia. Edellinen on jo tarpeeksi paha, Kudast sanoi sir Ferantille mulkaisten Ayzabeliin.
- Aivan, Daegam vahvisti. Tuo otus ei ole tulossa mukaamme.
Otus katsahti sir Ferantiin, hymyili ja päästi naurunkaltaisia ääniä. Ayzabel tuhahti Kudastille halveksivasti. Maelcum tarttui Gariniin ja nosti tämän tulen viereen. Sir Ferant raapi hieman partaansa ja nousi sitten ylös.
- Vie sinne mistä löysitkin, Daegam käski.
Sir Ferant nyökkäsi, nosti otuksen selkäänsä ja lähti ulos. Otus tuli sir Ferantin mukaan mielellään.
Parantaja ryhtyi loitsimaan jotakin.
- Kaikkea sitä näkeekin, Maelcum mutisi itsekseen.
Parantaja luki loitsua ja äkkiä nuotion ylle ilmestyi epämääräinen hahmo, joka henki lohtua ja parantavaa voimaa. Daegam katseli loitsun loitsimista ihmeissään. Otus laskeutui maassa makaavan sir Garinin ylle. Sir Garinin nenästä alkoi purkautua jonkinlaista usvaa, josta muodostui tummansävyinen ja pahuutta henkivä hahmo. Hahmot jännittyivät jonkinlaiseen kamppailuun, jonka voima tuntui koko luolassa.
Parantaja mutisi vieläkin loitsua tai rituaalia. Luolassa olijat saattoivat aistia ilmassa voimakasta jännitystä, välillä tyynnyttävää rauhaa ja lohtua, välillä taas tuskaa ja kipua. Vihdoin tumma hahmo haihtui ja jäljelle jäi vain vaalea hahmo, josta huokui parantavaa voimaa. Sekin sitten katosi ja sir Garin nousi voihkaisten ja kömpelösti liikkuen ylös.
- Oletko kunnossa? Daegam kysyi.
Maelcum kohautti olkapäitään ja nojaili taas seinään. Sir Garin näytti olevan hiukan pyörällä päästään ja mutisi:
- Kyllä, kyllä.
Parantaja oli lopettanut loitsimisen.
- Mitä sinä oikein teit, kun sinulle noin tapahtui? Daegam kysyi.
Kudast käänsi hahmojen haihduttua katseensa nuotioon ja näytti pohtivan jotakin. Samassa sir Ferant saapui takaisin luolalle otus perässään.
- En, en tiedä, sir Garin sanoi hiukan kankeasti puhuen.
Otus pomppi sir Ferantin perässä innokkaana ja iloisena. Daegam katsoi sir Ferantia ärtyneenä:
- Miksi se on vielä sinulla?
Sir Ferant sanoi hymyillen ja hieman vaivautuneena:
- No kun tässä on pikku ongelma, paroni. Se kun ei suostu jättämään minua.
- Potkaise sitä, niin varmasti lähtee, Daegam ehdotti.
- En minä pysty, sir Ferant sanoi hieman säälien otusta samalla.
Otus nauroi iloisesti ja otti sir Ferantia kädestä kiinni. Inkvisiittori huokaisi ja kysyi:
- Etkö osaa hankkiutua eroon edes tuollaisesta pikku olennosta?
Sir Ferant pudisti päätään hieman alakuloisena.
Parantaja oli siirtynyt poikansa ruumiin luokse. Daegam käveli parantajan viereen.
- Minun pitää kai sitten potkaista sitä, inkvisiittori murahti.
Sir Ferant ei sanonut mitään vaan katseli seinää.
- Poikasi on siis kuollut, Daegam sanoi parantajalle.
- Niin, parantaja totesi huokaisten Daegamille.
- Olen hyvin pahoillani, Daegam pahoitteli.
Parantaja nyökkäsi sanomatta mitään.
- Kiitos vielä avustasi, Daegam kiitti.
- Se on velvollisuuteni, parantaja sanoi yksinkertaisesti.
Inkvisiittori asteli olennon luokse. Otus nauroi ja katseli inkvisiittoria iloisena. Inkvisiittori potkaisi olentoa ja murahti:
- Mene pois!
Otus hyppäsi pelästyneen taaksepäin ja tarrautui ulisten sir Ferantin käteen piiloutuen tämän selän taakse.
- Heitä se mäkeen! inkvisiittori ärähti Ferantille osoittaen luolan suuaukkoa.
Sir Ferant ärähti, otti otuksesta kaksin käsin kiinni ja koetti viskata sitä ulos luolasta. Otus tarrasi kiinni sir Ferantiin uikuttaen. Daegam kävi keräämässä kamppeensa ja lähti ulos luolasta.
- Tämä se ongelma tuppaa olemaan, sir Ferant sanoi hieman vaivautuneena.
- Teidän ei kannata kohdella häntä huonosti, parantaja sanoi sir Ferantille. Hän on pensasihminen ja haltioiden ystävä.
Sir Ferant katsoi parantajaa sanoen:
- En minä sille mitään omasta tahdosta tekisikään.
Sir Ferant käveli parantajan luo ja antoi otuksen roikkua kiinni.
- Jos vahingoitatte häntä, haltiat kostavat teille, parantaja totesi.
Kun muut eivät näyttäneet liikkuvan, Daegam ärähti:
- Tulkaa jo. Meidän pitää löytää se perhanan Arkat ja päästä vielä takaisin sinne mistä lähdettiin.
Sir Ferant sanoi jotain parantajalle hiljaa. Kudast nousi ylös ja suuntasi ulos luolasta. Parantaja pudisti päätään sir Ferantille ja sanoi:
- Minun on herätettävä poikani elämään.
- Älä loukkaa Arkatia! inkvisiittori sanoi äänekkäästi Daegamille ja asteli ulos luolasta.
- Hetki, parantaja sanoi. Sairautta ei ole vielä tyystin nujerrettu, hän totesi.
Daegam pysähtyi ja inkvisiittori samoin. Sir Ferant antoi otuksen mennä selkäänsä. Se kiipesikin sir Ferantin selkään taas iloisena.
- Jos sairautta on enemmänkin, yhden ihmisen parantaminen ei riitä, parantaja sanoi.
- Onko mitään miten voimme parantaa itse näitä sairauksia? Daegam kysyi.
- Teidän täytyy tuhota itse sairauden alkulähde, parantaja vastasi.
- Onko sinulla mitään tietoa mikä tällaisen sairauden alkulähde voisi olla? Daegam tiedusteli.
- On minulla arveluja, parantaja vastasi.
Hän vaikeni.
- No? Daegam kysyi.
- Vähän matkan päässä on raunioitunut linna, parantaja sanoi vaisusti. Sieltä epäilen sairauksia leviävän, hän lisäsi huokaisten.
- Minne suuntaan meidän pitää mennä, että pääsemme linnalle? Daegam kysyi.
- Teidän täytyy seurata vuorta itään, parantaja vastasi. Linna on lähellä vuorta.
- Kiitos tiedosta, Daegam kiitti.
Parantaja nyökkäsi huokaisten.
- Olkaa varovaisia, hän sanoi hiljaa.
Daegam lähti kävelemään ulos luolasta. Kudast seurasi, kuten myös sir Ferant hieman vaisun oloisena sivummalla ja inkvisiittori. Bas lähti perään murahtaen. Tyttö seurasi Daegamia katse maahan luotuna. Sir Garin asteli hiukan kankeasti ulos.
- Vieläkö tätä turjaketta saa kantaa? Maelcum mutisi ja käveli sir Kennardin luo.
Ayzabel nousi ylös ja asteli reippaasti ulos. Sir Kennard näytti nukkuvan, joten Maelcum läpsi häntä kasvoille. Sir Kennard ei näyttänyt heräävän.
- Hän nukkuu sikeästi, parantaja sanoi.
Maelcum ärähti ja nosti hänet mukaansa.
Pian kaikki olivat ulkosalla. Vieläkin satoi, mutta sade ei ollut kovin rajua. Daegam lähti hevosten luokse. Hevoset näyttivät olevan tyytyväisinä vuorenrinteen luona.
- Kennard hevosen selkään ja menoksi, Daegam sanoi.
Maelcum nosti sir Kennardin hevosen selkään. Sir Kennard näytti vieläkin nukkuvan. Kudast alkoi kiivetä vaivalloisesti hevosen selkään.
- Joku siihen toiseksi pitämään Kennardia paikoillaan, Daegam kehotti.
- Minä, sir Garin mutisi.
Hän asteli jäykästi hevosen luokse. Kudast ei tuntunut millään pääsevän hevosen selkään. Daegam meni auttamaan Kudastia ja Daegamin avustuksella Kudast pääsi hevosen selkään.
Sir Ferant odotteli muita sivummalla seisten. Otus oli yhä hänen selässään.
Sir Garin alkoi kömpelösti nousta hevosen selkään, jossa sir Kennard jo nukkui. Sir Garin pääsikin hevosen selkään huohottaen hengästyneenä ponnistuksesta.
- Lähdetään, Daegam sanoi.
Hän lähti kävelemään vuoren seinämää itään ja toiset seurasivat.
Sade jatkui ja takasi sen, että matkalaisten olo oli varsin märkä. Ayzabel oli vetänyt taas hupun päähänsä ja kädet kaapunsa sisään. Sir Ferantin selässä olevaa otusta sade ei näyttänyt haittaavan lainkaan.
Vuoren lähellä oli maasto metsäistä. Vuori vaikutti varsin jyrkältä, eikä missään näyttänyt olevan loivaa rinnettä.
Seurue ei tiennyt, kauanko he olivat kulkeneet, kun sateen läpi he näkivät edessäpäin vuoren juurella pienen linnan, joka näytti kovin vanhalta ja kärsineeltä. Sen muurit olivat suureksi osaksi rikki ja sen ympärillä kasvaa kasvillisuutta. Vallihauta näytti sekin sortuneen useista kohdin. Linnan kahdesta tornista toinen oli romahtanut ja toinenkin näytti olevan romahtamispisteessä.
Inkvisiittori asteli linnaa kohti. Sir Ferant laski käden miekan kahvalle lepäämään ja asteli kohti linnaa. Myös Daegam jatkoi kävelyään eteenpäin. Niinpä seurue saapui sitten linnan vallihaudan luokse.
Vallihaudan pohjalla näytti olevan varsin likaiselta vaikuttavaa vettä. Sen reunoilla rehotti rikkaruohoja. Yksi kohta näytti sortuneen niin, että siitä saattoi olla helpointa ylittää vallihauta.
Daegam käveli sortuneen kohdan kohdalle ja sir Ferant ja inkvisiittori tulivat perässä. Bas seurasi myös. Ayzabel tuli porukan loppujoukoissa. Sir Garin ratsasti kankeasti hevosellaan.
Daegam koetti arvioida, voisiko vallihautaa ylittää siitä kohdasta turvallisesti. Sortumakohdassa pohjalla näytti olevan likaista vettä. Oli tosin vaikea arvioida, miten syvää se oli.
- Kierretään linna ja katsotaan josko täällä olisi jotain laskusiltaa, Daegam kehotti ja lähti kiertämään linnaa.
Toisella puolella näkyi olevan kohta, jossa oli ennen ollut linnan portti. Nyt sekin kohta oli sortunut ja raunioina, eikä mitään laskusiltaa näkynyt. Daegam lähti sitten palaamaan takaisin sortuman luokse.
- Minä voin mennä ensin, sir Ferant tarjoutui.
Inkvisiittori yritti ylittää vallihautaa sortuman kohdalta valmistautuen hyppäämään. Daegam katsoi sivusta, kun inkvisiittori hyppäsi vallihaudan yli ja sai otettua toisella puolella raunioista kiinni, kun raunioituneen seinän ja vallihaudan välissä oli hiukan maata.
- Minun on ehkä parempi jäädä tänne Kennardin kanssa? Kudast sanoi kysyvästi.
Daegam nyökkäsi Kudastille. Raunioilla inkvisiittori lähti tutkimaan raunioita.
Sir Ferant valmistautui hyppyyn ja hyppäsikin vallihaudan yli aika kevyesti ja sai seinästä kiinni. Sir Ferant lähti inkvisiittorin perään. Ayzabel nousi ilmaan ja leijaili kevyesti vallihaudan yli.
Daegam asteli reunalle ja valmistautui hyppyyn. Bas murahti ja ponnahti kevyesti vallihaudan yli. Daegam koetti hypätä vallihaudan yli mutta molskahti epäonnisesti vallihautaan ja vettä roiskui ympäriinsä. Vesi ei ollut vallihaudassa syvää, mutta haisi pahalta. Daegam nousi seisomaan vallihaudassa ja kiipesi sieltä ylös. Hän manaili itsekseen hiljaiseen ääneen.
Daegam lähti muiden perään. Sir Ferant seurasi inkvisiittoria.
Linna näytti aika romahtaneelta. Vaikka ulkomuurit olivat jokseenkin pystyssä, sisällä näytti paljon huonommalta. Linna oli ollut joskus kaksikerroksinen, mutta toisesta kerroksesta oli jäljellä enää maassa lojuvia murentuneita kiviä ja seinistä pistäviä kaaria. Muutama sisäpuolen seinä näytti enää olevan kunnossa.
Keskellä linnaa näytti olevan jonkinlainen painauma, johon oli muodostunut pieni lammikko. Sen lähellä oli jokin lankuista tehty luukku maassa. Seinillä näkyi joitakin haalistuneita koristeita. Niiden ennen kirkkaan värit olivat haalistuneet vain nipin napin erottuviksi. Joistakin seinistä näkyi heikkoja jälkiä kaiverruksista, jotka olivat ehkä joskus olleet hienoja.
Daegam vetäisi miekkansa jo valmiiksi esille ja seurasi inkvisiittoria hyvin vihaisena. Inkvisiittori kävi katselemassa lammikkoa. Sir Ferant vetää miekan hitaasti huotrasta ja seurasi muita. Nyt myös inkvisiittori vetäisi miekkansa esille ja kiinnitti kilpensä.
Lammikon vesi oli likaista ja haisi pahalle. Inkvisiittori yritti avata luukkua, jonka laudat vaikuttivat lahoilta, mutta nousivat helposti ylös. Alta paljastuivat vanhat kiviset portaat, jotka ilmeisesti johtivat jonnekin kellariin. Portaita pitkin lirisi sadevesi alas.
Inkvisiittori asteli kivisiä portaita alas varovaisesti pitäen kilpeään valmiina. Sir Ferant seurasi toisena ja Ayzabel tuli heti sir Ferantin perässä. Daegam lähti seuraamaan ja Bas tuli viimeisenä.
Alhaalla oli varsin hämärää. Ulkona tuli jonkin verran valoa, mutta sää oli kaikkea muuta kuin aurinkoinen. Otus hyppäsi äkkiä pois sir Ferantin selästä ja säntäsi huutaen takaisin ulos. Sir Ferant antaa otuksen mennä.
- Voisiko joku loitsia hieman valoa? sir Ferant kysyi yleisesti.
- Eikö kukaan muu osaa kuin minä? inkvisiittori kysyi ärtyneesti.
Edessä näytti olevan jonkinlainen käytävä, joka jatkui eteenpäin. Vasemmalla ja oikealla näytti olevan pari oviaukkoa. Niissä retkotti molemmissa joitakin puunsäleitä, jotka olivat ilmeisesti olleet joskus ovia. Edessäpäin oli pimeää ja alhaalla oli kostea homeenhaju.
- Ollaan sitten pimeässä, sir Ferant sanoi hiljaa.
Inkvisiittori ärähti ja alkoi loitsia. Loitsu ei tuottanut mitään tulosta, joten inkvisiittori aloitti loitsimisen uudestaan. Loitsu päättyi ja miekka alkoi hohtaa valoa. Ayzabel tuhahti halveksivasti ja otti kaapunsa alta tikarinsa, joka alkoi loistaa valoa. Ayzabelin tikari piteni lyhytmiekan kokoiseksi. Bas murahti.
Sir Ferant huokaisi pudistaen päätänsä samalla ja katseli nyt tarkemmin ympärille. Inkvisiittori katsoi vasemmasta ovesta ja meni siitä sisään. Molemmat oviaukot johtivat vain pieniin huoneisiin, jotka olivat ilmeisesti toimineet vankiselleinä. Toisessa huoneessa lojui lattialla kahle ja jokunen luukasa. Muuta erikoista niissä ei näkynyt.
Sir Ferant lähti kävelemään varovaisesti käytävää eteenpäin. Inkvisiittori asteli hänen rinnallaan käytävää eteenpäin kilpi valmiina. Ayzabel tuli jäljessä miekkansa kanssa ja myös Daegam kuljeskeli taaempana.
Vastaan tuli vielä muutamia oviaukkoja, jotka johtivat myös aivan ilmeisesti vanhoihin vankiloihin. Lattialla oli vettä niin, että seurueen askeleet litisivät pimeässä. Kaikkialla haisi kostealta ja rappeutuneelta. Oli suorastaan ihme, ettei koko kellari ollut jo romahtanut.
Sir Ferant jatkaa eteenpäin ja toiset tulivat myös mukana. Seurue saapui risteykseen, jossa käytävä kääntyi vasemmalle ja jatkui eteenpäin. Inkvisiittori kääntyi vasemmalle ja toiset seurasivat häntä.
Vasemmalla näkyi olevan lisää vankityrmiä, mutta seurue haistoi heti käytävälle käännyttyään vasemmanpuoleisesta käytävästä tulevan pahan löyhkän. Se haisi kuin mädäntyneelle ruumiille. Seurue jatkoi silti eteenpäin.
Heti kahdessa ensimmäisessä huoneessa näytti olevan useita alastomia ihmisten ruumiita, jotka oli pinottu päällekkäin. Niiden ympärillä pörräsi sakeasti kärpäsiä ja niistä uhosi kova löyhkä. Ruumiit olivat täynnä näppylöitä ja näyttävät muutenkin inhottavilta. Kaikilla ei ollut edes käsiä tai jalkoja.
Daegam murahti nähdessään ruumiskasan, mutta seurasi muita vilkuillen ympärilleen. Siellä oli vielä kaksi paria oviaukkoja, joiden takana olevissa tyrmissä oli myös ruumiita. Sitten käytävä päättyi seinään. Sir Ferant lähti takaisinpäin ja toiset tekivät samoin.
Seurue saapui takaisin T-risteykseen. Haju oli ollut erittäin inhottava vasemmassa käytävässä. Tuntui kuin ruumiiden löyhkä olisi tarttunut myös seurueen varusteisiin ja kärpäsiäkin pörräili ympärillä.
Sir Ferant jatkoi matkaa oikeanpuoleiseen käytävään ja toiset tulivat mukana.
- Tämä tästä puuttuikin, Daegam mutisi.
Sir Ferant hätyytteli kärpäsiä toisella kädellään.
Tuntui siltä, että seurueen kulkiessa eteenpäin käytävä vietti hiukan alaspäin ja vesi tuntui hiukan syventyvän, tosin ei huolestuttavassa määrin. Se oli kulkijoita vain suunnilleen nilkkaan saakka. Ayzabel oli vetänyt päänsä syvälle hupun sisään. Inkvisiittori asteli eteenpäin huitoen kärpäsiä pois.
Seuraavaksi vastaan tuli pari ovea, joiden lahot puuovet näyttivät olevan vielä pystyssä. Ne olivat umpinaisia, mutta lukkoja tai salpoja ei näkynyt.
Inkvisiittori yritti tönäistä toisen oven auki. Ovi aukesikin narahtaen ja sieltä tunki kerrassaan kuvottava löyhkä vastaan. Huoneessa oli joitakin tynnyreitä ja astioita ja muutamissa niistä näkyi irtonaisia ruumiinosia. Yhteen kulhoon oli laitettu jotakin, mikä näytti kovasti aivoilta. Huoneessa pörräsi kovasti kärpäsiä ja lattialla näkyi ryömivän toukkiakin.
Daegam suojasi kädellään kasvojaan ja koetti estää pahan lemun hajua. Sir Ferant huitoi kädellään kärpäsiä edestään ja koetti nähdä sisään paremmin. Bas murahti selvästi vastenmielisesti.
Huone oli samanlainen pieni kammio kuin muutkin tyrmät, mutta haju oli yhtä paha kuin vasemmassa käytävässä.
Inkvisiittori astui pois huoneesta ja yritti potkaista toisen oven auki. Senkin takaa näytti löytyvän varsin vastaava inhottavia kamoja sisältävä huone, joka uhosi yhtä pahaa löyhkää. Inkvisiittorin naama vääntyi irveeseen hajusta ja sir Ferant asteli kauemmas huoneista. Inkvisiittori sulki ovet mennessään pois.
- Toivottavasti emme saa mitään tauteja, Daegam totesi hiukan huolestuneena.
Bas murahti ja tiukensi otetta keihäästään.
- Täältä ei kyllä mitään tunnu löytyvän, sir Ferant sanoi hieman ärtyneenä.
Inkvisiittori asteli käytävää eteenpäin ja toiset seurasivat perässä. Pian tuli vastaan taas kaksi oviparia, jotka inkvisiittori tutki. Ovien takaa löytyivät ruumisvarastot, joissa oli muutama silvottu ruumis ja kärpäsiä ja muita inhoja elukoita.
Sir Ferant odotti inkvisiittoria, joka sulki ovet ja lähti jatkamaan eteenpäin.
Taas tuli vastaan kaksi ovea, joista toinen oli aivan selällään. Huoneessa, jonka ovi oli selällään, näytti olevan yksi ainoa suuri tynnyri. Inkvisiittori kurkisti auki olevasta oviaukosta, mutta huoneessa ei näkynyt muuta kuin tynnyri. Käytävässä leijui ikävä haju, mutta se ei ollut mitään ruumishuoneiden hajuihin verrattuna.
Inkvisiittori tutki tynnyriä. Se näytti olevan täynnä vettä ja siellä uiskenteli omituisia pieniä käärmemäisiä olentoja, joilla oli musta nahka. Niitä oli siellä varmasti ainakin kaksikymmentä. Nyt myös Daegam tuli katsomaan tynnyriä lähempää, mutta palasi sitten käytävään.
Inkvisiittori tutki toisen oven. Sen takana näytti olevan useita pulloja ja suljettuja astioita, jotka oli tungettu seinällä oleville lahoille hyllyille. Sielläkin haisi pahalta.
Inkvisiittori jatkoi käytävää eteenpäin. Ovet loppuvatkin sivuseiniltä siihen, mutta sitten seurue näki edessä jonkin kepin törröttämässä keskellä käytävää. Siihen oli sidottu epämääräisillä naruilla irtonaisia sormia ja muita varsin ikävä juttuja. Keskellä käytävää seisovan kepin takana oli ovi takaseinässä.
Sir Ferant puristi miekkaansa ja katsoi toisia. Bas murahti hermostuneesti. Daegam käveli lähemmäs keppiä. Mätä löyhkä tuntui aika voimakkaana. Kumma kyllä, lattialla ei näyttänyt olevan enää vettä. Inkvisiittori asteli ovea kohti itsevarmana. Sir Ferant asteli myös lähemmäs ovea varuillaan.
Ennen kuin inkvisiittori ehti kepin luokse, sen eteen ilmestyi epämääräinen, tumma ja läpikuultava hahmo. Sen melko aineettomasta massasta muodostuivat kourat, jotka tavoittelivat inkvisiittoria. Sir Ferant pysähtyi hätkähtäen ja inkvisiittori perääntyi. Seurue oli aistivinaan tuskaista kirkunaa ja ilmassa tuntui epämiellyttävä väreily.
Daegam otti askelia taaksepäin ja myös sir Ferant perääntyi ja oli varuillaan. Hahmo kävi kuitenkin inkvisiittorin kimppuun. Sen aineettomat kourat upposivat inkvisiittorin sisään. Inkvisiittori ja hahmo jännittyivät kamppailuun. Otus pyrki inkvisiittorin sisälle aineettomine kourineen.
Sir Ferant juoksi nopeasti käytävän seinän viertä kohti keppiä pitäen miekkaansa isku valmiina. Hän pääsi kepin luokse ja iski sitä kaikilla voimillaan, jonka seurauksena keppi hajosi pirstaleiksi. Sormet ja muut inhottavat jutut putosivat maahan. Sen rikkoutuminen ei näyttänyt kuitenkaan vaikuttavan inkvisiittorin ja olennon kamppailuun.
Sir Ferant ärähti. Daegam otti muutaman ripeän askelen ja koetti iskeä olentoa joka oli inkvisiittorin kimpussa. Daegamin miekka osui olentoa viiltäen ja myös sir Ferant iski voimakkaasti hahmoa selästä päin sivaltaen. Molempien miesten miekat halkoivat kuitenkin vain ilmaa olennon läpi. Sir Ferant horjahti iskun voimasta.
Samassa inkvisiittori nujertui olennon voimien edessä ja menetti tajunsa, kun hirveä olento näytti työntyvän inkvisiittorin sisään. Se työnsi kaikessa rauhassa kouransa inkvisiittorin rinnasta läpi ja hinasi kömpelösti itsensä suoraan inkvisiittorin läpi. Daegam koetti vielä huitaista olentoa uudestaan miekalla, mutta taaskin miekka kohtasi vain tyhjää. Otus katosi sitten inkvisiittorin sisään ja inkvisiittori jäi makaamaan maahan tajuttomana.
Sir Ferant katsoi ovea ja mietti hetken. Daegam jäi tuijottamaan inkvisiittoria. Sir Ferant pyöräytteli miekkaansa kädessään varuillaan. Käytävässä oli taas aivan hiljaista. Sir Ferant katsoi paronia ja kysyi sitten:
- Mitä me nyt?
Daegam katsoi inkvisiittoria hämmentyneenä. Bas murahti ja irvisti. Ayzabel tuhahti halveksivasti inkvisiittorille. Daegam laittoi inkvisiittorin miekan huotraan ja sanoi sitten:
- Jotain tuon oven takana on, kun tuollainen sitä vahti.
Sir Ferant nyökkäsi ja käveli kohti ovea varovaisesti. Daegam meni oven luokse ja koetti sitä. Ovessa ei näkynyt lukkoja ja se tuntui hiukan liikahtavan Daegamin kokeilusta. Sir Ferant meni paronin viereen. Ayzabel seurasi häntä ja Bas tuli viimeisenä hiljaisena.
Oven takaa kuului jonkinlaista hiljaista puheääntä. Sir Ferant nyökkäsi paronille kehottaen tätä toimimaan. Daegam tuuppasi oven auki. Sir Ferant nosti miekkansa eteensä suojaksi.
Seurueen silmien eteen avautui paljon sellejä suurempi huone. Huoneessa haisi varsin pahalle. Sen katosta roikkui koukkuja, joihin oli ripustettu sormia, korvia, päitä ja muita ruumiinosia. Keskellä huonetta oli suuri pata, joka tuntui kiehuvan ja jonka alla oli hehkuvia halkoja.
Padan äänessä seisoi joku henkilö, joka vastasi heti seurueen useimpien jäsenten mielikuvia siitä, miltä noita näytti. Hän oli ilmeisesti naispuolinen ja hiukan kumara. Hänen yllään oli kaapu, joka joskus oli ollut musta, mutta nyt vain likainen ja nyhjääntynyt. Naisen päässä oli huppu, jonka alta hänen likaiset hiuksensa näkyvät. Niistä näytti roikkuvan eläviä toukkia.
Naisen kädet olivat varsin koukkuiset, kuten sormetkin. Sormissa oli pitkät ja likaiset kynnet. Naisella oli koukkuinen nenä ja kasvot olivat täynnä näppylöitä ja paiseita. Hän piti kädessään jotakin kauhaa, jolla hämmensi höyryävää pataa.
Huoneen seinustoilla lojui muutama ruumis, joitakin kulhoja ja muita tarvikkeita, jokunen tynnyri ja suurehko säkki, joka näytti liikahtelevan. Huoneessa pörräsi paljon kärpäsiä ja sen lattialla ryömi toukkia ja koppakuoriaisia.
Daegam ja sir Ferant astuivat huoneeseen sisälle. Nainen näki huoneeseen tulijat heti ja hänen keltaiset silmänsä kaventuivat. Hän irvistää paljastaen mädät, mutta terävät hampaansa. Noita päästi äänen, joka oli jossakin kirkaisun ja karmean naurun välillä.
Sir Ferant lähti kiertämään huonetta kohti säkkiä pitäen katseensa noidassa ja liikkuen ripeästi. Daegam laski laatikon maahan ja valmistautui taistelemaan. Daegam kysyi komentavaan sävyyn:
- Kuka olet?
Hän astui samalla lähemmäs noitaa.
Samassa padasta nousi jokin muodoton ja monijalkainen hahmo. Daegam kavahti horjahtaen hieman taaksepäin. Otus kömpi padasta ja lähti sir Ferantia kohti, kun tämä saapui säkin luokse. Olennolla näytti olevan neljä jalkaparia ja lyhytkarvainen turkki. Sen toisesta päästä katsoi kaksi silmää. Suuta sillä ei ollut. Otus oli aika laiha, mutta pituutta sillä oli enemmän.
Sir Ferant tunnusteli nopeasti säkkiä ja valmistautui sitten ottamaan otuksen vastaan.
Daegam puristi otettaan miekasta ja lähti otuksen kimppuun, joka puolestaan kävi sir Ferantin kimppuun. Otus iski yhdellä jaloistaan sir Ferantia, muttei osunut tätä. Sir Ferant iski otusta yhteen takajalkaan, joka leikkautui irti. Otuksen silmät välähtivät.
Nyt myös Daegam iski otusta miekallaan. Miekka osui otuksen etuosaan ja tuntui haavoittavan sitä hiukan. Otus iski toisella jalallaan sir Ferantin vatsaa kohti. Sir Ferant hätkähti hieman iskusta, joka pääsi hiukan läpi panssarin.
Noita kuului loitsivan jotakin. Sir Ferant katsoi toiveikkaana ovelle päin, jossa Bas ja Ayzabel olivat. Ayzabel vain seisoi paikallaan, mutta Bas loitsi jotakin.
Otus iski uudelleen toisella jalallaan. Sir Ferant koettaa torjua otuksen jalkaa, mutta turhaan. Otuksen jalka osui heikkoon kohtaan sir Ferantin jalkapanssaria ja upposi pelottavan syvälle. Sir Ferant rosahti maahan huutaen tuskasta. Hän menetti pian tajuntansa.
Bas paiskasi samassa keihäänsä otukseen ja teki siitä selvää. Otus jäi liikkumattomana makaamaan jalka syvällä sir Ferantin polvessa.
Sen suurempia miettimättä Daegam lähti rynnimään noidan kimppuun. Samassa padasta ilmestyi läpikuultava hahmo, samantapainen kuin inkvisiittorin kimppuun käynyt, Daegamin ja noidan väliin. Daegam koetti juosta hahmon läpi noidan kimppuun. Hahmo kuitenkin tunki sormensa suoraan Daegamin silmiin ja Daegamin matka pysähtyi siihen.
Noita alkoi käkättää ilkeästi, kun Daegam koetti kovasti pinnistellä otuksen kourissa.
Olento kirkui yrittäessään tunkeutua Daegamin sisälle. Ayzabel oli kumartunut sir Ferantin ääreen. Bas aivasteli hirveästi, ilmeisesti noidan loitsun seurauksena. Padasta nousi taas aineeton olento ja liiti Ayzabeliä kohti. Daegamin kanssa kamppaileva olento kirkaisi hirmuisesti ja haihtui samassa kokonaan.
Ayzabel irvisti nähdessään toisen olennon lähestyvän häntä kohti. Ayzabel lausui nopeasti muutaman sanan ja koko olento katoaa pamahduksen saattelemana.
Daegam seisoi paikallaan hetken hämmentyneenä ja sitten karjaisi ja kävi noidan kimppuun. Noita kiljaisi ja kohotti kauhan torjuakseen Daegamin.
- KUOLE TYPERÄ AKKA! Daegam huusi.
Samassa sir Ferant aukaisi silmänsä hitaasti. Daegamin miekanisku osui noidan kauhaan ja kauha rikkoutui säpäleiksi. Noita kiljaisi kauhuissaan, mutta Daegam nauroi voitonriemuisena.
Sir Ferant poimi miekkansa maasta ja nousi vaivalloisesti ylös miekkansa tuella. Ayzabel auttoi sir Ferantia, mutta Bas näytti aivastelevan kovasti. Sir Ferant ärähti hieman Ayzabelille, mutta antoi tämän auttaa.
Daegam iski noitaa miekallaan viiltäen. Isku osui naista oikeaan käteen upoten varsin syvälle veren roiskuessa. Nainen kirkaisi ja suuntaa loitsun Daegamia kohti. Daegam alkoi aivastella hyvin voimakkaasti.
Sir Ferant katsoi, mitä säkissä oli. Hän viilsi siitä narut auki..
Sir Ferant jätti säkin sikseen ja lähti kohti noitaa miekkansa kanssa niin nopeasti kuin vain pääsi. Nainen irvisti ja lähti kohti sir Ferantia. Daegam onnistui aivasteluista huolimatta huitaisemaan miekallaan noitaa, mutta miekanisku ei kuitenkaan tavoittanut mitään muuta kuin ilmaa. Basilta pärskiminen oli mennyt jo ohi ja hän murahti. Hän lähti hakemaan keihästään.
Noita perääntyi kiljaisten sir Ferantia, joka koetti päästä iskemään naista. Sir Ferant huitaisi miekallaan ohi noidasta, joka kiljaisi ja syöksyi samassa sir Ferantia päin. Noita syöksyi suoraan sir Ferantia päin ja kietoi kätensä ritarin ympärille. Noita painaa haisevan ja sairaan naamansa suoraan sir Ferantin kasvoja vasten.
Sir Ferant irvistää saadessaan eukon kimppuunsa ja kaatui nainen kimpussaan puolitajuttomana maahan kauhea irvistys naamallaan. Ayzabel ärähti ja ryntäsi noitaa kohti miekkansa kanssa. Myös Daegam lähti rynnimään noidan kimppuun, kun hänen pärskintänsä oli mennyt nyt jo ohi. Noita kaatoi patansa suoraan ryntäävän Ayzabelin jalkojen juureen ja mahtava Ayzabel liukastui ja kaatui maahan. Ayzabel nousi ylös todella vihaisena.
Daegam iski noitaa miekallaan, kun Bas sai juuri keihäänsä. Daegamin miekanviilto osui samaan käteen kuin edellinenkin isku ja käsi irtosi puolittain. Noita kiljaisi ja veri valui valtoimenaan melkein katkenneesta kädestä. Noita otti muutaman askeleen ja lyyhistyi sitten maahan. Hän jäi liikkumattomana makaamaan.
Daegam asteli ruumiin viereen ja vetäisi hupun ja samalla kaavun pois noidalta. Noita oli kaavun alla täysin alaston ja oli sanottava, ettei noidan alaston ruumis kyllä suuria intohimoja herättänyt, koska hänen ihonsa oli aivan sairas, täynnä näppylöitä ja paiseita. Noidan pääkään ei ollut sen kauniimpi katsella: hänen hiuksissaan ryömi toukkia.
Sir Ferant pärski maassa ja hieroi naamaansa.
- Helvetin helvetti, hän manasi maassa.
Daegam laski miekan maahan ja otti tikarin vyöltä. Sir Ferant pärski hetken ja kömpi sitten heikosti ylös miekkaansa nojaten. Ayzabel kiirehti tukemaan sir Ferantia. Daegam irrotti kilpensä ja nosti noidan päätä hiuksista. Sitten hän asetti tikarinsa noidan kurkulle ja viilsi kurkun auki tikarillaan.
Bas murahti puristaen keihästään ja katsellen epäluuloisena ympärilleen. Sir Ferant pääsi lopulta ylös ja katsoi ällistyneenä Daegamia.
- Näistä pirulaisista ei voi koskaan olla varma, Daegam totesi.
Sir Ferant osoitti Daegamin hiuksia ja partaa aivan ihmeissään.
Viillosta noidan kurkussa olevasta valui verta varsin ripeään tahtiin, mutta noita ei enää liikahtanutkaan. Verikin haisi varsin epämiellyttävälle. Daegam irrottaa hiuksista ja nousi seisomaan.
Sir Ferant pudistaa hieman päätään ja katsoi sitten uudestaan Daegamin hiuksia. Daegam puolestaan koetti hieman putsata tikariaan ja miekkaansa noidan kaapuun.
- Mitä sinun hiuksille on tapahtunut? sir Ferant kysyi ihmeissään.
Ayzabel piti sir Ferantia kädestä ja toisessa kädessä hänellä oli miekka.
Daegam katseli ympärilleen hämmästyneenä ja kysyi sitten:
- Kenellä sinä oikein puhut?
- Sinulle, paroni, sir Ferant vastasi.
- Niin mitä kysyit? Daegam tiedusteli.
Hän laittoi miekkansa ja tikarinsa vyölle ja kävi hakemassa kilven ja rasian. Sir Ferant hoiperteli irti Ayzabelin otteesta ja pyyhki miekkansa noidan kaapuun.
- Täällä on työ tehty, Daegam totesi. Lähdetään.
Bas murahti myöntävästi. Sir Ferant työnsi miekkansa huotraan ja katseli ympäri huonetta.
- Odota, hän sanoi Daegamille ja hoiperteli takaisin säkin luo.
Daegam meni katsomaan inkvisiittoria.
Säkistä kömpi esiin joku nainen. Hän hengitti huohottavasti.
- Jumalan kiitos, nainen sanoi heikosti.
Hän yritti ylös, mutta jalat eivät kantaneet ja hän kaatui maahan.
- Perkele, Daegam mutisi ja katsoi olan yli naista.
Sir Ferant auttoi naisen ylös ja tuki tätä.
- Eikö yksi riitä? Daegam tuhahti.
Sir Ferant katsoi Daegamia varsin vihaisen tuntuisena ja yritti kysyä naiselta:
- Kuka olet, ja mitä ihmettä teet täällä?
Daegam kääntyi kokonaan ja oli aivan totaalisen hämmentynyt.
- Arbella? Daegam kysyi.
- Luojan tähden, nainen sanoi voihkaisten.
Daegam lähti astelemaan naisen luokse, jota sir Ferant tuki. Sir Ferant katsoi paronia varsin vihaisena tämän käytöksen takia.
- Miten ihmeessä sinä tänne olet joutunut? Daegam ällisteli.
- Suojelin häntä, nainen sanoi tuskaisesti. Kautta Pyhän Rokarin, he eivät murtaneet minua.
- Missä Lynette on? Daegam kysyi.
- Turvassa, nainen mutisi. En kertonut mitään.
Daegam nyökkäsi vakavana ja sanoi:
- Lähdetään täältä pois.
Sir Ferant tuki naista parhaansa mukaan ja käveli kohti ovea.
- Ei kukaan nähnyt minne Phedrus katosi? Daegam kysyi.
Käytävässä oli aivan pimeää. Noidan huoneessa oli soihtuja, jotka valaisevat sitä, joten Daegam kävi nappaamassa soihdun ja lähti käytävään. Ayzabel seurasi miekka kädessä sir Ferantia, joka otti matkalla yhden soihdun vapaaseen käteensä seuraten paronia.
- Niin. Ei kukaan nähnyt minne inkvisiittorimme meni? Daegam kysyi.
Sir Ferant pudisti päätään ja Daegam murahti.
Käytävässä haisi hiukan vähemmän kuin noiden huoneessa. Kumma kyllä, käytävässä ei ollut enää vettä lattialla.
- Paroni! kuului samassa huuto jostakin kauempaa käytävältä.
Daegam lähti ripein askelin ääntä kohti ja sir Ferant seurasi häntä.
- Phedrus? Daegam huudahti kysyvästi.
- Kirottua, sir Ferant mutisi.
- Täällä näin! inkvisiittori huudahti vaivalloisesti.
Seurue löysi käytävän päästä inkvisiittorin aika heikkona, mutta siellä ei ollut enää lainkaan portaita. Daegam meni inkvisiittorin luokse ja sir Ferant seurasi tukien naista. Ayzabel ja Bas tulivat jälkijoukkona.
Inkvisiittori istui käytävän päässä sairaalloisena ja väsyneen näköisenä. Käytävä tuntui olevan aivan kuiva. Sir Ferant laski naisen seinän viereen. Nainen huohotti väsyneesti.
- Missä rappuset on? Daegam kysyi.
Sir Ferant pyyhki vielä vähän naamaansa ja katsoi sitten ylöspäin.
- Täältä ei pääse pois, inkvisiittori sanoi sairaalloisena. Ne ovat hävinneet.
Katossa ei tosiaan näkynyt luukkua.
- Vähän pahempi homma, Daegam mutisi.
Hän rapsutti partaansa ja alkoi miettiä. Sir Ferant sanoi Ayzabelille hajamielisesti:
- Kiitos äskeisestä.
Sitten hän istuutui seinään nojaten. Ayzabel ynähti ja otti sir Ferantia kädestä.
- Miten tuo on tänne päässyt? inkvisiittori kysyi osoittaen naista.
- Pitää varmaan tarkistaa kaikki ovet, jos rappuset olisi niiden takana, Daegam pohti.
Bas murahti. Sir Ferant otti kätensä pois Ayzabelin kädestä ja Ayzabel tuhahti.
- Pyhä Rokar suojelee suojattiani, nainen mutisi.
- Menen katsomaan ne ovet uudestaan, Daegam ilmoitti.
Sir Ferant otti kypärän ja oikean käden hansikkaan pois ja siveli kasvojaan. Daegam puolestaan lähti kävelemään käytävää takaisin noidan huoneelle. |