Ehilmin valo, osa 44

Sir Ferant lähti kävelemään ovelle päin. Daegam katseli maassa lojuvia ruumiita. Ayzabel kääntyi katsomaan ivallisesti inkvisiittoria ja heilautti miekkaansa rennosti. Sir Ferant pyöräyttää kädessä miekkaansa, joka oli suorastaan loistaa vahvaa taikuutta.
- Hyvä, että tulitte takaisin, Daegam totesi.
- Mihin hittoon oikein lähditte! inkvisiittori ärähti.
Sir Ferant käveli ovea kohti. Ayzabel ei seurannut sir Ferantia.
- Ferant, älä mene sinne yksin, Daegam varoitti.
Sir Ferant pysähtyi ja kääntyi katsomaan muita:
- No tuleeko sieltä joku? Ayzabel, tule sinä.
Ayzabel kohautti olkapäitään, muttei tehnyt elettäkään tullakseen sir Ferantin mukaan. Sir Ferant kurtisti hieman kulmiaan ja katsoi sitten Daegamia. Inkvisiittori lähti ovelle. Sir Ferant käveli aivan oven viereen ja odotti muita.
Inkvisiittori pääsi ovelle. Daegam jäi seisoskelemaan risteykseen. Kudast seisoskeli paikallaan Daegamin lähelle. Ayzabelin miekka loisti pimeässä.
Sir Ferant potkaisi nopeasti ovea ja laittoi kilven eteensä. Ovi ei kuitenkaan auennut. Sir Ferant sanoi inkvisiittorille:
- Runtataan sitä samaan aikaan.
Sir Ferant otti hieman takapakkia ja valmistautui runttaukseen katsoen, aikoiko inkvisiittori runtata ovea. Sen tämä aikoi tehdäkin hieman sairaan näköisenä, joten sir Ferant lähti juoksuun ovea päin ja runttasi sitä samaan aikaan inkvisiittorin kanssa. Ovi paukahti auki ja sen takaa tulvi kellertävää usvaa, jonka läpi ei näkynyt mitään.
Sir Ferant perääntyi ovelta kilpi edessään.
- Tulkaa esiin krjalkit! inkvisiittori huusi huoneeseen.
- Kirotut pelkurit eivät uskalla taistella! sir Ferant huusi ilkkuen huoneeseen.
Inkvisiittori perääntyi itsekin muutaman askeleen. Mitään vastausta ei kuulunut kuitenkaan huoneesta. Usvaa leijui hiukan käytäväänkin. Daegam katseli muiden puuhailua kauempana risteyksen luona.
- Raukat! sir Ferant huusi huoneeseen.
Ayzabel tuhahti risteyksen luona. Porraskäytävästä kuului vielä hiukan voihketta pahasti haavoittuneiden ritarien suusta.
Sir Ferant lähti takaisin muitten luokse, hieman tyhmä ilme naamallaan. Daegam kysäisi Ayzabeliltä:
- Paljonko tapoit ylhäällä?
Ayzabel hymyili huvittuneesti ja kohautti olkapäitään.
- Lähdetään, sir Ferant sanoi hieman ärtyneenä. Siellä ei pitäisi olla enää vahteja, ellei uusia ole tullut. Portilla oli joitain heinähattuja aseitten kanssa ja ovilla on jonkin verran sotureita.
Daegam kääntyi ja lähti risteyksestä siihen suuntaan, josta oli tullutkin. Sir Ferant seurasi Daegamia, samoin Kudast. Inkvisiittori lähti muiden perään.
Perällä näkyi soihdun valoa ja siellä olivat loput seurueesta. Daegam hoputti käytävän perällä istuvia:
- Ylös nyt ja lähdetään pois näistä luolista.
Bas murahti ja lähti. Toisetkin tulivat. Sir Ferant lähti takaisin risteykseen ja kääntyi sitten sinne, mistä oli tullut Ayzabelin kanssa. Ayzabel pysytteli sir Ferantin rinnalla. Daegam lähti takaisin ylös, samoin inkvisiittori. Kudast seurasi pysyen nyt melko helposti muiden mukana.
Seurue pääsi portaille, joita pitkin he pääsivät aulaan. Aulassa lojui pari veristä ruumista, mutta ketään eläviä vartijoita ei näkynyt.
Sir Ferant odotti, että muut tulivat ylös, ja kysyi sitten paronilta:
- Mitä reittiä lähdemme pois, paroni? Ovilla on vahteja, joten joudumme sitten taistelemaan.
- Millä ovella? Daegam kysyi.
- Pääovella, sir Ferant sanoi hieman epävarmana.
Kun kaikki olivat päässeet ylös, Daegam sulki luukun. Sitten hän sanoi:
- Parasta ensin tutkia koko linna.
Aulassa oli pääoven kaksoisovet ja lisäksi kaksi muuta ovea, joista toinen johti ritarien nukkumatiloihin. Sir Ferant sanoi Daegamille:
- Tänne tulee varmasti lisää ritareita, joten suosittelen lähtemään heti pois.
Inkvisiittori lähti toiselle ovelle ja Daegam myös. Inkvisiittori avasi oven.
- Tuskin niitä täällä on, Daegam arveli.
Sir Ferant kohautti olkiaan ja jäi seisoskelemaan luukun lähelle.
Oven takaa paljastui ruokasali. Sen lattialla lojui kaksi kuollutta ritaria. Sir Ferant virnuili nähdessään ruumiit. Ruokasalissa oli kaksi ovea. Toinen johti sotilaiden nukkumatiloihin ja sitä kohti Daegam lähti. Inkvisiittori puolestaan meni toiselle ovelle.
Daegam pääsi nukkumatilojen ovelle ja inkvisiittori toiselle ovelle. Daegam avasi nukkumatilojen oven ja inkvisiittori toisen oven.
Nukkumatilojen oven takaa paljastui huone, jossa aikaisemmin oli nukkunut ritareita. Nyt se vaikutti olevan tyhjä. Toisen oven takaa taas paljastui pieni keittiö. Inkvisiittori asteli sinne.
Daegam sulki oven nukkumatiloihin ja meni sitten katsomaan, mitä inkvisiittorin avaaman oven takana oli.
Keittiö oli tyhjä, mutta siellä oli yksi ovi ja avonainen ikkuna. Inkvisiittori meni avaamaan oven. Daegam kulki perässä. Kudast seurasi Daegamia keittiöön.
Oven takaa paljastui pieni varastohuone, jossa seisoi kaksi ritaria täysissä aseissa. Nämä huudahtavat huomatessaan tulijat. Daegam otti askelia taaksepäin ja valmistautui taistelemaan. Sir Ferant tuhahti kauempana.
Ritarit hyökkäsivät Daegamin ja inkvisiittorin kimppuun huutaen. Heillä oli miekat ja kilvet. Daegam ja inkvisiittori mahtuvat ainoastaan taistelemaan. Kudast seisoi Daegamin ja inkvisiittorin takana odottaen tilaisuutta päästä taistelemaan.
Toinen ritari ei osunut Daegamia. Silti Daegamkin yllättyneenä äkillisestä hyökkäyksestä onnistui ainoastaan huitaisemaan miekallaan tehottomasti.
Toinen ritari osui inkvisiittoria. Tämä ei ehtinyt laittaa kilpeään ritarin iskun eteen, joten ritarin miekka osui inkvisiittoria jalkaan. Se teki pienen haavan, josta inkvisiittori ei paljon hätkähtänyt.
Toinen ritari koettaa osua Daegamia muttei saanut hyökkäystään puolustuksen läpi. Päästyään nyt selville tilanteesta Daegam onnistui iskemään vastustajaansa kurjalla iskulla, mutta mies onnistui saamaan kilpensä iskun tielle. Ritari iski Daegamia, mutta ritarin iskun torjuttua Daegam sivalsi miekallaan heti takaisin ritaria, joka onnistui torjumaan iskun.
Toinen ritari lyö inkvisiittoria saamatta aikaan mitään, ja inkvisiittori löi itsekin tuloksetta. Seuraavaksi ritari sai iskettyä onnekkaan hyvin ja tehokkaasti ja isku sai aikaan pahaa jälkeä inkvisiittorin jalalle. Vasen jalka petti ja inkvisiittori kaatui maahan. Kudast sen sijaan astui hänen paikalleen taisteluun, kun inkvisiittori yritti hypätä taakse ja päästää Kudastin taistelemaan.
Toinen ritari hyökkäsi Kudastin kimppuun ja iski häntä miekallaan vatsaan. Kudast ei saanut miekkaansa iskun tielle, mutta melkein koko isku pysähtyi panssareihin aiheuttaen vain pienen haavan. Sir Ferant lähti nopeasti taistelun luo.
Daegamin vastustaja iski Daegamia. Daegam sai torjuttua ritarin iskun ilman mitään ongelmia. Daegam sai sitten iskettyä ritaria miekallaan vatsaan, mutta miehen panssarit onnistuvat torjumaan miltei koko iskun, eikä iskusta tullut kuin pieni haava. Mies ärähti ja sutaisi miekkansa tavoitellen Daegam asekättä. Ohi kuitenkin meni.
Phedrus näytti aika sairaalta: kasvot olivat kalpeat ja väsyneessä ilmeessä. Sir Ferant pysytteli Daegamin ja Kudastin takana valmiina ottamaan jommankumman paikan.
Kudast iski melko voimattomasti kimppuunsa hyökänneen ritarin kättä. Ritari naurahti halveksivasti ja huitaisi miekallaan. Hän ei kuitenkaan osunut Kudastiin, joka oli liian liukas.
Daegam huomasi virheen vastustajansa puolustuksessa ja iski tätä miekallaan päähän saaden miehen valahtamaan maahan tajuttomana. Toinen ritari huomasi ahdinkonsa ja lähti perääntymään takanaan olevaa ovea kohti. Kudast seurasi ritaria yrittäen päästä iskemään. Hän iski miekallaan ritaria, mutta tämä sai torjuttua. Ritari iski takaisin ja osui Kudastia, joka sai kuitenkin miekkansa iskun tielle.
Sir Ferant loitsi jotain taustalla ja paransi haavaansa mahasta. Nyt oli tilaa päästä kunnolla huoneeseen, joten sir Ferant ryntäsi huoneeseen ja koetti havitella miestä. Ritari oli päässyt jo toiselle ovelle. Sir Ferant ryntäsi miestä kohti minkä jaloistaan pääsi miekka valmiina iskuun.
Daegam laskeutui maahan vastustajan viereen ja alkoi irrottaa tämän kypärää.
Pystyssä oleva ritari iski miekallaan ovessa olevan salvan ylös. Kudast iski ritaria, mutta tämä sai iskun torjuttua taas. Sir Ferant pääsi miehen kimppuun ja iski taikuutta pursuvalla miekallaan miestä, mutta mies sai torjuttua onnekkaasti kilvellä.
Daegam sai tajuttoman miehen kypärän pois. Sen alta paljastui verinen haava, jonka Daegamin miekka oli tehnyt. Daegam laski miekkansa terän miehen kaulalle.
Toinen ritari potkaisi oven auki puolustautuen. Hän löi sir Ferantia, joka torjui miehen iskun kevyesti kilvellään. Kudast huitaisi miekallaan ritaria onnistuen halkomaan ainoastaan ilmaa.
Sir Ferant iski heti torjunnan perään miekallaan miestä, mutta tämä torjui taas. Mies perääntyi oviaukosta pieneen huoneeseen, joka oli ilmeisesti myös varasto. Kudast iski voimattoman iskun miehen kypärään. Ritari löi sir Ferantia, joka torjui kilvellään taas miehen iskun. Kudast iski ohi miehestä.
Sir Ferant iski loistavan iskun kohti miestä, mutta tämä sai torjuttua ihmeen kaupalla voimakkaan iskun. Isku oli silti niin voimakas, että mies sai haavan jalkaansa. Ritari kaatui iskun voimasta taaksepäin, mutta onnistui paukauttamaan oven kiinni.
Sir Ferant ärähti miehen uskomattomalle tuurille ja ryntäsi ovea päin koettaen runtata sitä sisään ja laittaa kilven heti puolustusasentoon. Ovi paukahti helposti auki. Sen takana varastohuoneessa ritari iski juuri kiireissään salvan pois ikkunaluukuista yrittäen ilmeisesti paeta.
Sir Ferant ryntäsi miestä kohti ja Kudast seurasi. Sir Ferant pääsi miehen luo ja iski voimakkaasti miestä oikeaan käteen. Käsi lähti iskun voimasta irti. Mies kaatui maahan ja jäi makaamaan siihen liikkumatta.
Sir Ferant katseli miestä selvästi ylpeänä iskustaan. Inkvisiittori oli kauempana maassa jalassa haava. Toinen ritari oli yhä tajuttomana veren valuessa pään haavasta. Daegam piteli miekkaa miehen kurkulla ja odotteli ritarin heräämistä. Sir Ferant lähti takaisin. Kudast istahti.
Sir Ferant jäi seisomaan paronin luo. Ayzabel tuhahti halveksivasti inkvisiittorille, joka istui maassa ja nojaili seinään kurjan näköisenä.
Aikaa kului, mutta ritari ei näyttänyt tulevan tajuihinsa. Daegam hymähti.
- Hieno isku, paroni, sir Ferant kehaisi ohimennen ja palasi Ayzabelin luo.
- Ei kai sitten muu auta, Daegam mutisi ja viilsi ritarin kaulaa miekallaan.
Verta valui kiivasta tahtia kaulasta.
Daegam nousi ylös ja käveli inkvisiittorin vierelle. Ayzabel seisoskeli sivummassa katselemassa inkvisiittoria halveksivasti. Sir Ferant kävi pyyhkimässä miekkansa vielä kuolleen ritarin asepaitaan.
Synkkä ilme kasvoilla Daegam kysyi inkvisiittorilta:
- Missä kunnossa oikein olet?
- Tällä jalalla ei kävellä, inkvisiittori vastasi. Ja lisäksi olen vielä sairas. Ilmeisesti sen hengen ansiota.
Ayzabel tuhahti epäilevästi. Daegam tokaisi Ayzabelille:
- Älä siinä tuhise. Itse et edes uskaltanut kamppailuun hengen kanssa.
- Ne eivät mahda minulle mitään, Ayzabel vastasi katsoen inkvisiittoria halveksivasti.
- Onko jollain vielä parantavaa taikuutta jäljellä? Daegam kysyi.
Sir Ferant pudisti päätään.
- Tietääkö kukaan missä piispa on? Daegam kysyi.
Bas murahti ja sanoi:
- Minulla on parantavaa taikuutta.
Daegam sanoi Basille:
- Koeta parantaa inkvisiittorin jalkaa niin, että hän edes pääsisi jotenkin kävelemään. Meillä ei riitä miehiä kantamaan häntäkin.
Bas nyökkäsi, meni inkvisiittorin luokse ja alkoi loitsia nopeasti. Hän onnistui parantamaan hiukan inkvisiittorin jalkaa.
- Ei sir Kennardkaan ole enää mukana? Daegam kysyi. Mihin ihmeeseen te hänet olette jättäneet?
Sir Ferant kohauttaa olkapäitään. Inkvisiittori sai noustua pystyyn mutta näytti hieman ontuvalta. Sir Ferant lähti takaisin aulaan. Daegam katsoi Kudastia ja kysyi:
- Kai sinä tiedät mihin piispa ja Kennard jäivät, kun teidät otettiin vangeiksi?
Ayzabel seurasi sir Ferantia.
- Piispa katosi jo aiemmin ja Kennardista en tiedä, Kudast vastasi.
- Minne hän katosi? Daegam kysyi.
- Te olette kadottaneet tajuttomana olleen ihmisen? inkvisiittori ällisteli. Miten te olette sen onnistuneet tekemään?
- En tiedä, Kudast tunnusti.
Bas murahti epämääräisesti.
- Miten luulit että pidämme huolta Kennardista kun meitä vangitaan ja sitten jouduimme taisteluun, Kudast sanoi.
- No kai teidät miten löydämme Kennardin luokse? Daegam kysyi.
- Hän voi olla ulkona, en minä tiedä, Kudast vastasi epämääräisesti.
Daegam pudisti päätään ja lähti aulaan. Kudast seurasi Daegamia. Inkvisiittori lähti horjumaan perään. Toisetkin seurasivat heitä. Maelcum jupisi jotakin miekka kädessään.

Aulassa
Ayzabel ja sir Ferant olivat aulassa.
- Kyllä on, Ayzabel sanoi juuri sir Ferantille.
Sir Ferant lopetti puhumisen, kun muut saapuivat.
- Eli tämän pääoven takana siis pitäisi olla lisää ogreritareita? Daegam kysyi.
Sir Ferant nyökkäsi:
- Kyllä kai.
Sir Ferant lähti astelemaan pääovea kohti.
- Älä nyt avaa sitä! Daegam huudahti.
Sir Ferant käveli oven viereen ja painoi korvansa sitä vasten.
Sir Ferant mutisi jotain ja palasi toisten luo.
- Olemme miltei kaikki pahasti haavoittuneita, Daegam totesi. En tiedä kuinka monta taistelua enää kestämme ilman kenenkään kuolemista.
Sir Ferant näytti olevan haavoittumaton ja nyökkäsi. Sir Ferantin selässä näytti olevan pensasmainen otus, joka kurkisteli tämän pään takaa.
- Ai niin, tiedän miten pääsemme pois, sir Ferant sanoi ja lähti takaisin keittiöön.
Ayzabel seurasi sir Ferantia, kuten Kudastkin. Daegam lähti laiskasti seuraamaan sir Ferantia synkkä ilme kasvoillaan. Myös inkvisiittori lähti ärtyneenä linkkaamaan takaisin päin. Toiset tulivat myös mukaan.
Sir Ferant meni keittiössä olevan avoimen ikkunan luo ja kurkkasi varovaisesti ulos. Ulkona ei näkynyt ketään, ainoastaan paaluaidan ympäröimän sisäpihan takaosa. Ikkuna oli ehkä parin metrin korkeudessa.
Sir Ferant änkeytyi ikkunasta ulos ja tiputtautui maahan. Ayzabel nousi ilmaan ja leijaili sujuvasti ulos. Daegam tokaisi kaksikolle ikkunasta:
- Käykää kurkkaamassa onko siellä oven edessä porukkaa.
Sir Ferant nyökkää ja hipsutteli toisen kulman luo. Hän kurkkasi ja katosi kulman taakse. Ayzabel seurasi sir Ferantia. Daegam jäi odottelemaan ikkunan luokse.
Sir Ferant ilmestyi Ayzabelin kanssa takaisin nurkan takaa ja sanoi:
- Ovella on viisi aseistettua ritaria, he eivät ole valppaina. Portilla on kymmenisen talonpoikaa ja hekään ei ole valppaina.
Daegam murahti.
- Minä ja Ayzabel voimme hoitaa ne ovella olevat, ellei muut tule auttamaan, sir Ferant sanoi.
Daegam mutisi itsekseen:
- Pystyn itse enää hädin tuskin päihittämään yhden ritarin kerrallaan.
- Tuleeko kukaan? Bas? sir Ferant kyseli.
Ayzabel näytti kärsimättömältä. Bas murahti epämääräisesti, mutta tiukensi otetta keihäästään. Sir Ferant katsoi muita hieman tylsistyneenä ja lähti takaisin nurkalle.
- Hölmöt, Ayzabel tuhahti. Parempi mennä paaluaidasta, hän lisäsi eikä seurannut sir Ferantia.
- Paaluaidasta? Daegam kysyi.
Bas murahti ja nyökkäsi Daegamille.
- Niin, Ayzabel vastasi ylimieliseen sävyyn.
- No pääseekö täältä linnoituksesta ulos muuta kuin sen yhden portin läpi? Daegam kysyi.
Ayzabel näytti kärsimättömältä ja sanoi:
- Porttia ei ole, mutta sen voi tehdä.
- Sepäs kätevää, Daegam sanoi.
Ayzabel nyökkäsi hiukan ärtyneenä. Daegam laittoi päänsä ulos ikkunasta ja katseli, näkyikö Ferantia missään. Häntä ei näkynyt.
Sir Ferant tuli nopeasti takaisin nurkalta ja meni varaston ikkunan luo koettaen römytä sisään.
- Mitä helvettiä sinä nyt olet tehnyt? Daegam kysyi ärtyneesti.
- Hommannut ritarit peräänsä tietenkin, inkvisiittori epäili.
Daegam koetti sir Ferantia pääsemään ylös ikkunasta. Tämä pääsikin sisään. Sisällä sir Ferant alkoi etsiä jotain ja meni toiseen varastoon.
Sir Ferant hääräili jotain varastossa ja vaihtoi asepaitansa ogreritarin asepaitaan. Sitten hän ärähti ja otti verisen asepaidan päällensä. Kudast katseli sir Ferantin hääräilyä. Ayzabel leijaili ikkunasta sisälle ärtyneenä. Daegam lähti ikkunan luota pois ja meni muiden luokse.
Sir Ferant tuli varastosta pois ja näytti aika paljon ogreritarilta. Asepaita oli vain kovasti veressä. Sir Ferant katseli hieman itseään ja lähti sitten ikkunan luo. Hän katsoi sitten muita kysyen:
- Mitenkäs te meinasitte pois päästä?
Samassa keittiön puolelta kuului huudahdus. Sir Ferant ärähti ja lähti esittäen haavoittunutta keittiöön.
Keittiössä oli kaksi ritaria, jotka näyttävät huomanneen keittiön ruumiit ja juoksivat juuri aulaan.
- Odottakaa, sir Ferant huusi ja juoksi ritarien perään.
Ritarit olivat avanneet oven ja huudahtivat taas. He kääntyvät katsomaan sir Ferantia aseet käsissään. Sir Ferant esitti haavoittunutta ja hoiperteli ritarien luo. Ritarit perääntyivät kiireesti aulaan ja menivät pääoville. Sir Ferant ärähti ja hoiperteli ritarien perään. Ritarit huusivat pihalla hälytystä.
Inkvisiittori istui varastossa nojaten seinään. Sir Ferant meni ulos ritarien perässä.
- Kaikki ylös, ja mennään nopeasti ruokasalista rappusia ylös. Saamme silloin pidettyä heidät paremmin aisoissa.
Ayzabel näytti hyvin ärtyneeltä ja leijui ikkunasta ulos. Kudast seurasi Daegamia. Inkvisiittori nousi pystyyn ja yritti pysytellä muiden mukana. Daegam lähti kävelemään keittiöstä ruokasaliin ja siellä rappusten luokse. Rappuset olivat kierreportaat huoneen nurkassa.
Daegam katsoi, että kaikki olivat perässä, ja lähti menemään rappusia ylöspäin. Portaiden ylhäällä näyttää olevan heti ritari, joka tulijat huomattuaan huusi hälytyksen. Daegam lähti peruuttamaan ja huudahti:
- Takaisin alas, ylhäällä on ties kuinka monta ritaria lisää.
Seurue pääsi takaisin ruokasaliin ja Daegam jatkoi matkaansa keittiöön. Ulkoa kuului huutoa. Inkvisiittori ontui Daegamin perässä sairaalloisena.
Seurue pääsi keittiöön juuri, kun ruokasaliin juoksi kolme aseistettua ritaria. Daegam läimäytti oven kiinni ja alkoi asettaa salpaa paikoilleen. Bas murahti.
- Toivotaan että Ayzabel ehtii apuun, Daegam tuumi.
Ovelta kuului rysähdys, mutta se kesti. Daegam meni seisomaan oven luokse ja oli valmiina taistelemaan. Ayzabel lentää samassa sisään ikkunasta ja kysyi vihaisesti:
- Mitä te hölmöt täällä odotatte?
Ovi rytkähti taas muttei vielä hajonnut.
- Eikö siellä pihalla ole yhtään ritaria? Daegam kysyi.
- Ei, Ayzabel tuhahti.
Hän lensi pois.
- No kaikki ulos sitten ja äkkiä! Daegam komensi.
Inkvisiittori yritti kavuta ikkunasta ulos, Kudast samoin. Bas jäi Daegamin luokse.
- Bas, auta vielä nainen ja tyttö ulos, Daegam käski.
Ovi taipui taas ja salpa näytti olevan aivan katkeamaisillaan. Bas murahti myöntävästi ja ryhtyi toimeen. Inkvisiittori rötkähti maahan ikkunasta. Hän ärähti ja pisti kätensä jalkansa päälle. Kudast pääsi ulos paljon paremmin.
Ayzabel oli paalumuurin luona ja leikkasi paksuja paaluja miekallaan. Bas nosti tytön ikkunasta alas. Samassa ovea vastaan rynnättiin ja salpa katkesi. Oven takana näkyi useita ritareita. Daegam ärähti.
Bas kannatteli tyttöä ja murahti. Inkvisiittori ei koskenut sormellakaan gbajilaisen apurina pitämäänsä tyttöön. Sen sijaan Kudast auttoi tyttöä. Tyttö pääsi alas ja sitten Bas koetti nostaa Arbellaa, joka alkoi vastustella heti. Kauempana Ayzabel oli saanut paaluaitaan miehenmentävän aukon ja lähti leijumaan talon nurkalle päin. Bas murahti ja nosti Arbellan väkisin ulos ikkunasta.
Daegam koetti päästä taistelemaan oven aukkoon niin, ettei ritareita pääsisi siitä ohitse. Ritarit eivät näyttäneet heti käyvän hyökkäykseen. Keittiössä olivat vielä Daegam, Bas, Maelcum ja sir Garin. Daegam sanoi ogreille:
- Menkää siitä nyt helvettiin haisemaan.
Samassa ruokasalista ammuttiin Daegamia jalkajousella. Vasama iskeytyi ilkeästi Daegamin jalkaan ja Daegam kaatui maahan huutaen kovasti tuskasta.
- Kirottua! Maelcum huudahti ja asettui ovelle.
Bas murahti ja rahasi Daegamia ikkunalle. Daegam koetti mennä Basin avustuksella ikkunalle. Maelcumia ammuttiin jousella, mutta vasama lensi suoraan seinään.
Bas sai Daegamin avustuksella Daegamin ikkunalle ja auttoi tätä alas. Daegam koetti laskeutua alas mahdollisimman ripeästi ja inkvisiittori auttoi häntä alhaalta käsin. Bas ja inkvisiittori saivat Daegamin alas.
Maelcum kuului ärähtävän saatuaan vasaman vatsaansa. Bas auttoi sir Garinin nopeasti alas, mutta sir Garin rojahti voihkaisten maahan. Daegam lähti ryömimään paaluaidassa olevan aukon luokse, josta Ayzabel oli jo kadonnut. Kudast yrittää auttaa Daegamia.
Bas hyppäsi ketterästi alas ikkunasta. Maelcumin suunnasta kuului aseiden kalsketta ja huutoa. Inkvisiittori lähti ontumaan aukolle päin.
Tyttö kumartui yllättäen Daegamin ylle ja loitsi kovin vieraalta tuntuvalla tavalla. Hän kosketti Daegamin haavaa ja verenvuoto tyrehtyi. Daegam hämmästyi tytön toimea. Loitsinnan jälkeen hän koettaa päästä seisomaan omin avuin ja onnistuikin siinä.
Koko seurue pääsi aukolle ja sen kautta jonkinlaiselle ulkopihalle, jota toinen paaluaita ympäröi. Ketään ei näkynyt ulkopihalla, mutta ei siinä ollut porttiakaan.
- Tuo gbajilaisen apuri saastutti sinut taikuudellaan! inkvisiittori ärjäisi Daegamille.
- Ole hiljaa idiootti, ja koeta keksiä miten pääsemme täältä ulos! Daegam ärähti.
Paaluaita kulki sisäpihan paaluaidan ympärillä eli oikealle ja vasemmalle pääsi menemään. Ilmeisesti portti oli jossakin siellä.
Daegam lähti matkaamaan vaivalloisesti vasemmalle. Kudast seurasi.
Oli varsin hiljaista, eikä ulkopihalla näkynyt ketään. Seurue sai sitten näkyviinsä portin, jonka luona seisoi pari talonpoikaa vartiossa keihäineen ja jousineen. Siellä näkyivät myös seurueen hevoset. Portti oli kiinni ja lähellä oli myös sisäpihan suljettu portti. Sisäpihalta kuului jotakin melua.
Daegam sanoi muille:
- Kyllä me nuo voitamme.
Hän lähti rymistelemään talonpoikia kohti. Kudast seurasi ja myös inkvisiittori lähti talonpoikia kohti. Talonpojat huomasivat tulijat. He näyttivät pelästyvän ylivoimaa ja lähtivät pakoon juosten toiseen suuntaan kuin Daegam ja muut.
Inkvisiittori lähti hevosten luokse. Hevosten luona näytti makaavan maassa sidottu sir Kennard.
- Avataan portit! Daegam huudahti.
Hän alkoi nostaa tuskasta parahdellen portin suurta salpaa ylös. Kudast yritti auttaa Daegamia. He saivat salvan pois ja Daegam työnsi portit auki.
Raskaat portit aukesivat ja niiden takana näkyi alhaalla oleva nostosilta. Portin edessä oli jonkinlainen pieni kylä, joka tosin näytti olevan hiljainen ja vailla ihmisiä.
- Kennard hevosen selkään ja menoksi, Daegam sanoi. Tässä ei ole aikaa tuhlattavaksi!
Inkvisiittori avasi sir Kennardin siteen ja nosti tämän hevosen selkään. Sir Kennard ei näyttänyt heräävän. Daegam lähti menemään siltaa pitkin. Kudast keräsi tavaransa ja seurasi Daegamia.
Seurue pääsi siltaa pitkin ulos. Takaa kuului jotakin huutoa. Kudastin oli vain varsin hidasta kävellä. Inkvisiittori nousi hevosen selkään, jossa Kennard oli, ja lähti ratsastamaan.
- Kudast, menet hevosen selkään, Daegam määräsi.
Kudast kiipesi Daegamin avustuksella hevosen selkään. Daegam lähti sitten jatkamaan matkaa mahdollisimman nopeasti. Sir Garin liikkui melko kankeasti mutta seurasi. Bas jättäytyi joukon viimeiseksi.
Kylässä seuruetta kurkittiin talojen ovista, mutta kukaan ei yrittänyt estellä heitä. Daegam jatkoi vain matkaamistaan kyläläisistä piittaamatta.
Seurue pääsi metsään, joka oli kylän lähellä. He etenivät tietä pitkin syvemmälle metsään. Sir Garin tuntui tosin hidastavan vauhtia. Arbella sen sijaan eteni varsin ripeästi ja tyttökin oli varsin nopea jaloistaan, kun hän seurasi Daegamia katse maahan painettuna.
Pian alkoi jo kuulua lähestyvää kavioiden kapsetta seurueen takaa. Mitään ei vielä näkynyt mutkittelevalla polulla. Daegam käänsi suunnan metsään.
- Yrittäkää te piiloutua puskien taakse, inkvisiittori kehotti. Minä ja Kudast jatketaan vielä hieman eteenpäin.
Daegam alkoi katsella paikkaa jonne piiloutua jatkaen samalla kulkua eteenpäin. Inkvisiittori lähti jatkamaan nopeasti vielä vähän pidemmälle metsään. Hevosille maasto oli aika hankalaa kulkea.
Yläilmoista laskeutui Ayzabel sir Ferantin kanssa. Inkvisiittori oli ratsastamassa vielä syvemmälle metsään mutta pysähtyi nähdessään Ferantin ja Ayzabelin. Ayzabel laskeutui sulavasti alas ja päästi irti sir Ferantista. Tämäkin päästi irti Ayzabelistä. Ayzabel näytti huvittuneelta.
Jostakin polun suunnasta kuului kavioiden kapsetta. Inkvisiittori lähti ratsastamaan vielä syvemmälle metsään. Sir Ferant seurasi kävellen muita hieman masentuneen näköisenä ja aseettomana. Daegam koetti katsella vieläkin maasta jotakin piilopaikkaa.
Sir Ferant repäisi asepaidan pois ja laittoi entisen asepaidan päälleen. Ayzabel katsahti Daegamiin huvittuneena ja kysyi:
- Tuletko vai aiotko jäädä tänne mätänemään?
- No minne tässä ollaan menossa? Daegam kysyi.
- Pois, Ayzabel vastasi lyhyesti ja lähti sir Ferantin perään.
Bas murahti. Daegam lähti ontuen kävelemään Ayzabelin perään.
Seurue pääsi etenemään, eikä edes takaa-ajon ääniä kuulunut. Seurue osui sitten jollekin pienemmälle polulle.
- Ei teillä ole tietoa Maelcumista? Daegam kysyi.
Inkvisiittori lähti seuraamaan polkua. Sir Ferant seurasi. Daegam lähti seuraamaan muita polkua pitkin. Muutkin seurasivat. Ayzabel kulki sir Ferantin rinnalla miekkansa kanssa.
Daegam kysyi uudestaan Ayzabeliltä ja sir Ferantilta:
- Ei teillä ole mitään tietoa Maelcumista? Hän jäi linnalle taistelemaan.
Sir Ferant pudisti päätään. Hän sanoi hieman masentuneena toisille:
- Piispa oli tainnut vaihtaa puoltaan.
Daegam sanoi aivan ällistyneenä:
- HÄH?
Ayzabel kohautti olkapäitään. Sir Ferant jatkoi vain matkaa ja sanoi:
- Niin.
- Mistä sinä sen teidät? Daegam kysyi.
Alkoi hiukan tihuttaa ja taivas oli muuttunut synkeäksi.
- Tiedänpä vain, sir Ferant sanoi.
- Se piispa oli kieltämättä aika outo, inkvisiittori totesi. Piilotteli jotain kaapunsa alla eikä suostunut kertomaan mitä.
Sir Ferant näytti saaneen kasvoihinsa iskuja, joita ei ollut viime näkemisellä ollut.
Polku oli aika heikko, eikä sitä ollut selvästikään käytetty paljon. Kuitenkaan seurue ei kuullut mitään takaa-ajon ääniä.
- Tai en keksi muuta selitystä sille, että piispa oli noitten ritarien johtajan, sir Kesterin, kanssa, sir Ferant sanoi Daegamille hieman täydentäen puheitaan.
Daegam nilkutti polkua eteenpäin pahasti oikeaa jalkaansa arastaen ja mutisten kirouksia ogrejen niskaan.
- Kuka on sir Kester? inkvisiittori kysyi sir Ferantilta.
- Noitten ritarien johtaja, keitä vastaan taistelimme, kuten sanoin, sir Ferant vastasi inkvisiittorille.
Seurue kulki eteenpäin sateessa, joka ei ollut erityisen mukava, mutta ainakin ilma saattoi haitata takaa-ajajia. Sir Ferant puhui hiljaa jotain Ayzabelin kanssa.
Seurue ohitti jossakin vaiheessa muutaman kurjan talon, joiden luona ei näkynyt ihmisiä.
- Mistä teidät että hänen nimensä oli Kester? inkvisiittori kysyi epäilevästi Ferantilta.
- Kuulin, sir Ferant sanoi inkvisiittorille ja jatkoi puhumista Ayzabelin kanssa.
Bas murahti.
- Arbella, missä sinä oikein Lynetteä nyt pidätkään? Daegam kysyi. Kannattaisiko hänet hakea sieltä, ennen kuin lähdemme täältä pois?
- Hän on turvassa ja Pyhä Rokar suojelee häntä, Arbella vastasi.
- Hyvä niin, Daegam totesi.
- Onko kenelläkään tietoa missä ihmeessä me olemme? Daegam kysyi.
- Miten te muuten pääsitte tänne? inkvisiittori kysyi Arbellalta.
- Hänestä tulee Pyhän Rokarin morsian, Arbella sanoi Daegamille.
- Minulla ei ole tietoa tästä osasta tuonpuoleista, inkvisiittori totesi.
Kudast katseli Arbella vihan ja hämmennyksen sekaisesti. Arbella loi voitonriemuisen katseen Kudastiin.
- Ei kai se tarkoita mitään kurjaa elämää jossakin temppelissä? Daegam kysyi.
Kudast näytti siltä, että kuristaisi kohta Arbellan, mutta käänsi sitten katseensa pois ja oli hiljaa.
Sir Ferant keskusteli kiivaasti Ayzabelin kanssa eikä tuntunut kiinnittävänä huomiota muihin.
- Luostarissa, Arbella sanoi hurskaalla äänellä.
- No kuitenkin, Daegam sanoi. Koko loppu elämä siellä? Siivoten nurkkia ja tehden jotakin muuta yhtä mielenkiinoista?
- Hän pyhittää elämänsä Pyhän Rokarin palvelemiseen, Arbella sanoi. Hänen pääsynsä Lohtuun on siten varma. Hän ei tunne maallisia aviomiehiä, vain pyhän aviomiehensä Pyhän Rokarin.
- Tahtoiko hän sitä itse? Daegam kysyi.
Arbella nyökkäsi tyytyväisenä.
- Eli veit hänet sinne pakolla ja selitit hänelle ties mitä, että hänen on parasta jäädä sinne? Daegam kysyi.
- Missä luostarissa? Kudast kysyi ja tuijotti Arbellaa murhanhimoisesti.
Inkvisiittori pysähtyi. Daegam pysähtyi myös.
- Hänen on siellä hyvä olla, Arbella sanoi hurskaasti.
- Olkaa hiljaa, inkvisiittori komensi.
- Tyttöparan henki säästyi, Arbella jatkoi. Ja myös kunnia.
Daegam hymähti. Inkvisiittori yritti kuunnella keskittyneesti. Sir Ferant käveli vähän matkaa ja pysähtyi sitten ihmetellen, miksi muut olivat pysähtyneet.
- Missä hän on! Kudast huusi.
- Suu kiinni ritari! inkvisiittori ärähti.
Bas murahti.
- Hän on turvassa, Arbella sanoi rauhallisesti.
Inkvisiittori katseli ympärilleen.
- Missä hän on? Kudast kysyi.
- Ymmärrät varmaan, että olet pakottanut hänet sinne, ja sellainen ei käy päinsä, Daegam sanoi Arbellalle. Hän kuitenkin on kansalainen, eikä sinulla ole oikeutta telkeä häntä minnekään. Saan tästä oivan syyn rankaista sinua. En nimittäin ole pitänyt sinusta tippaakaan siitä asti kun tapasimme.
Sir Ferant katsoi kummissaan toisia. Inkvisiittori nousi pois hevosen selästä.
- Hän on itse lupautunut, Arbella sanoi.
Daegam naurahti.
- Turvat tukkoon nyt! inkvisiittori ärjäisi.
- Miksi pysähdyimme? Daegam kysyi.
- Mitä nyt? sir Ferant kysyi inkvisiittorilta.
- Pyhä Rokar ilmestyi hänelle unessa, Arbella lisäsi. Pyhä Rokar on häntä suojellut julmien ihmissyöjien juonilta.
- Hiljaa, nainen, Daegam komensi.
- He saivat minut, mutteivät viatonta tyttö, josta tulee Pyhän Rokarin morsian, Arbella vielä lisäsi kiellosta huolimatta.
Kudast lopetti kyselemisen ja vaipui taas kerran masennukseen. Inkvisiittori asteli ympäriinsä muttei kovin äänekkäästi. Seurue erotti nyt jotakin kummaa kolkutusta.
Inkvisiittori asteli hevosensa luokse ja alkoi tutkia sitä. Sir Ferant katseli ympärilleen. Kolkutus oli kuin metallia olisi hakattu, mutta se oli varsin vaimeaa.
Sir Ferant käveli inkvisiittorin hevosen luo ja tutki itsekin hevosen yhtä jalkaa.
Hän nosti maasta hevosenkengän. Kenkä oli aivan ilmeisesti irronnut hevoselta. Sir Ferant katseli ruohikon sekaan aivan kuin etsien jotain.
Daegam ihmetteli muiden puuhailua.
- Mitä ihmettä? sir Ferant ällistelee.
- Lähdetään eteenpäin, jos tässä ei mitään kummempaa ole, Daegam kehotti.
- Hevosella ei ole enää kenkiä missään jalassa! sir Ferant sanoi ällistyneenä. Ja jokin livahti äsken tuonne ruohikkoon.
Bas murahti. Sir Garin näytti hämmentyneeltä.
- Ajattelitko, että asia paranee, jos tässä seisotaan? Daegam kysyi.
- Olette varmasti nähnyt harhoja, sir Garin sanoi.
Kudast tuijotti apaattisena eteenpäin. Daegam lähti jatkamaan matkaa. Sir Ferant kohautti olkiaan ja tuijotti ruohikkoon kuin etsien jotain. Ayzabel jäi sir Ferantin luokse.
Sir Ferant poimi jotain maasta. Bas ja muut seurasivat Daegamia. Inkvisiittori nousi hevosen selkään ja lähti jatkamaan matkaa.
- Kukakohan tänne on asioikseen jäänyt nauloja tiputtelemaan? sir Ferant kummasteli jääden jälkeen Ayzabelin kanssa.
Seurue jatkoi matkaa. Sateentihutus jatkui vieläkin. Ayzabel ja sir Ferant jäivät taakse. Arbella näytti hurskaan tyytyväiseltä. Kudast tuijotti eteenpäin surumielisesti. Daegam jatkoi matkaansa vaivalloisesti.
- Tämä on tosiaankin sopimatonta, sir Garin sanoi. Sopimatonta, hän toisti kohta hiukan sammaltavasti kovempaa.
Tyttö seurasi Daegamia katse maahan luotuna. Arbella kulki reippaasti hurskaan tyytyväisenä.
Daegam koetti katsella Kudastin hevosta. Kudast ratsasti eteenpäin kiinnittämättä huomiota ympäristöönsä.
- Pysähdy Kudast, Daegam kehotti.
Kudast heräsi mietteistään ratsastettuaan jo muutaman metrin päähän ja pysäytti hevosensa.
- Mitä? hän kysyi.
- Hevosenkenkä tippui suoraan vauhdeista, Daegam vastasi.
Muutaman metrin päässä tosiaan näkyi hevosenkenkä polun ruohikossa. Daegam käveli hevosen luokse ja katsoi, oliko yhtään hevosenkenkää tallella. Näyttää siltä, ettei Kudastin hevosella ollut enää ainoatakaan hevosenkenkää.
Daegam katseli ympärilleen hieman epätietoisena. Kudast katsoi hevosensa jalkoja ja unohti sitten ympäristönsä..
- Ei tässä paikoilleenkaan kannata jäädä, Daegam totesi. Parempi vain jatkaa matkaa.
Daegam katsoi taakseen, mutta Ayzabeliä tai sir Ferantia ei näkynyt.
- Voi olla että kengissä oli joitain lumouksia, inkvisiittori arveli.
Daegam nyökkäili ja lähti taas kävelemään eteenpäin.
Jonkin ajan päästä sade lakkasi, mutta oli vieläkin varsin synkkää ja viileää. Matka jatkui, eikä sir Ferantia tai Ayzabeliä kuulunut.
Pian Bas pysähtyi, murahti ja osoitti suurelle kivelle. Daegam koetti nähdä, mitä Bas osoitti. Kiven päällä näytti makailevan joku poika, joka tarkkaili matkalaisia. Pojan kasvot olivat aika rumat ja hän katseli seuruetta vieläkin varsin julkeasti.
Daegam lähti kävelemään poikaa kohti. Poika nousi ylös seisomaan ja seurue huomasi, että hänellä oli selässään kyttyrä. Inkvisiittori vetäisi miekkansa huotrasta. Daegam pääsi kiven alle, tosin yltämättä poikaan, koska kivi oli sen verran korkea. Daegam kysyi:
- Kuka olet?
- En ainakaan menninkäinen, vaikka niin luuletkin, poika vastasi julkeasti.
Inkvisiittori nousi pois hevosen selästä.
- En kyllä niin luullut, Daegam vastasi.
- En ole pirukaan, vaikka monet niin sanovat, poika lisäsi.
Hän oli ehkä jotakin kymmenen kieppeillä.
- No mikä sitten olet? Daegam kysyi.
Kudast tuijotti eteensä.
- Mitäs se sinulle kuuluu, herra? poika kysyi röyhkeästi.
- No ajattelin vain kysyä, Daegam vastasi.
- Ainahan sitä kysyä saa, poika tokaisi näyttämättä juuri arkailevan Daegamia tai muita.
- Missä päin täällä on lähin majapaikka? Daegam kysyi. Olemme pahasti haavoittuneet, ja tarvitsisimme jonkun paikan missä levätä.
- Jaa, täällä seuduilla ei majapaikkoja ole herroille, poika sanoi.
- No onko jotain hökkeliä edes? Daegam kysyi.
- Onhan sellaisia, mutta sopivatkos ne muka herroille? poika kysyi ivallisesti.
- On sitä tullut nukuttua sellin lattioillakin, Daegam vakuutti. Tuskin paljoa pahempaa on kellään tarjota.
- Kuka sinä edes olet? inkvisiittori kysyi ja asteli kiven luokse.
- Mikäs se tuo äijänkäppänäkin on? poika kysyi Daegamilta vilkaisten inkvisiittoriin.
Kudast tuijotti.
- Hän on kai jonkin sortin inkvisiittori, Daegam vastasi pojalle. Puhut aika töykeästi pieneksi pojaksi.
- Jaa, siitosori, poika sanoi tietäväisesti.
- Jonkin sortin! inkvisiittori ärähti. Olen Arkatin inkvisiittori jos ei ole tullut sinulle vielä selväksi!
- Minä olenkin näiden seutujen kingi, poika sanoi.
- Kuules poika, inkvisiittori ärähti uhkaavasti.
- Onko täällä ketään muuta kuin sinä vain? Daegam kysyi pojalta.
- On täällä paljonkin ihmisiä, poika vastasi.
- Mikä ihmeen krjalki sinäkin olet? inkvisiittori kysyi pojalta.
- Missä? Daegam kysyi.
- Siellä sun täällä, poika vastasi epämääräisesti. Minä autan teitä, jos maksatte siitä. Ja lupaatte pitää tuon äijänkäppänän aisoissa.
- Mitä pyydät maksuksi? Daegam kysyi.
- Kolikoita, poika vastasi heti. Minä tunnen nämä seudut kuin omat taskuni.
- Saat muutaman hopeakolikon jos viet meidät jonnekin missä saamme viettää yön tai pari, Daegam lupasi.
Poika näytti kiinnostuneelta ja kysyi:
- Vannotko sitten, ettette vahingoita tai yritä vangita minua?
- Voin minä sen vannoa, Daegam vastasi. En ainakaan, jos et käy meidän kimppuun tai petä meitä.
- Minun ei tarvitse vannoa mitään tuollaiselle krjalkille, inkvisiittori ärisi.
- Hyvä, poika sanoi tyytyväisenä. Vanno se Pyhän Ehilmin kautta, niin sitten uskon, hän lisäsi Daegamille.
Daegam huokaisi ja vannoi:
- Vannon sen Pyhän Ehilmin kautta.
- No niin, poika sanoi. Te olette varmaan paenneet sir Kesterin miehiä?
Samassa sir Ferant ilmestyi kävellen polun päästä Ayzabel rinnallaan.
- Ja tarvitsette turvallisen paikan? poika kysyi.
- Näin taitaa olla, krjalkipentu, inkvisiittori ärähti.
Sir Ferant käveli muiden luokse ja pysähtyi sitten. Poika ei ollut kuulevinaankaan inkvisiittorin sanoja. Hän katsoi Daegamia.
- Turvallinen paikka olisi mukava, Daegam myönsi.
Poika nyökkäsi ja kipusi ketterästi alas kiveltä. Hän katseli hevosia mutristaen suutaan.
- Voitko muuten sanoa, missä me olemme? Daegam kysyi.
- Kenginkäiset ovat iskeneet, poika totesi. Te olette sir Kesterin mailla, hän lisäsi. Mutta minä tiedän, missä voitte saada hevoset kengitettyä. Haluan nyt palkkioni etukäteen.
- Mitäs muita alueita tässä lähellä on? Daegam kysyi.
- Minne te sitten olette matkalla? poika kysyi.
Sir Ferant heitti pojalle hevosenkengän. Poika katseli hevosenkenkää ja nyökkäsi sitten sanoen:
- Tämä on kenginkäisten työtä.
Daegam kaivoi rahapussistaan muutaman hopeakolikon ja ojensi ne pojalle. Poika nappaa ne nopeasti ja pisti taskuunsa. Hänen päällään oli ihan kohtuulliset vaatteet.
- Nyt viet meidät kaikki sinne jonnekin turvaisaan majapaikkaan, Daegam käski..
- Haluatteko te saada hevosenne kengitettyä vai ette? poika kysyi.
- Olisihan sekin mukavaa, Daegam totesi.
- Tässä lähellä asuu kuuluisa seppä, poika sanoi hiukan salaperäisellä äänellä.
Poika katseli Daegamia.
- No missä täällä? Daegam kysyi. Vietkö meidät sinnekin? Mikäs tämän sepän nimi oikein sitten on, jos hän kerran on kuuluisa?
- Hän on... Aaverautio, poika sanoi dramaattisesti. Teidän täytyy luottaa minuun, jos haluatte hänen luokseen.
- No lähdetään nyt menemään, Daegam sanoi. En jaksa tässä koko päivää seistä.
Poika nyökkäsi ja lähti kulkemaan metsän suuntaan. Toiset seurasivat poikaa. Hän johdatti heidät hevosille varsin hankalakulkuisen maaston poikki.
Sitten seurue saapui jonkinlaisen kummun luokse, jonka vieressä oli varsin tasainen kivi, kuin jokin pöytä. Kiveen oli upotettu pronssinen rengas.
- Tässä me nyt olemme, poika sanoi.
Daegam katseli rengasta.
- Teidän pitää sitoa hevosenne tuohon renkaaseen, poika selitti. Maksun työstä jätätte tuohon kivelle. Teidän pitää sitten viheltää kolme kertaa kovaa ja lähteä pois näköetäisyydeltä. Kuulette sitten, kun Aaverautio kengittää hevoset. Sen jälkeen, kun kengityksen äänet loppuvat, teidän pitää lukea yksi kokonainen rukous tai laskea vaihtoehtoisesti sataan ennen kuin palaatte hevosten luokse.
- Mitä jos ei mene näköetäisyyden ulkopuolelle? Daegam kysyi.
Sir Ferant lähti jo valmiiksi metsään, josta ei nähnyt kivelle.
- Silloin käy huonosti, poika sanoi ja näytti vakavalta.
Sir Ferant katosi metsään. Ayzabel seurasi sir Ferantia.
- Jotkut ovat yrittäneet nähdä Aaveraution, mutta heidät on löydetty metsästä revittyinä kappaleiksi, poika sanoi.
- Elikkä metsässä on sinun kavereita odottamassa jotka sitten laittavat hevosenkengät paikoilleen ja sitten pelottelet kaikkia? Daegam kysyi.
- Eipäs, poika väitti. Ei minulla oleva kavereita. Enkä minä osaa mitään kengittää. Sen tekee Aaverautio. Kysy vaikka keneltä tahansa täkäläiseltä!
- Eli sinun krjalkikaverisi, inkvisiittori sanoi.
- Ei! poika huudahti.
- Nyt ei satu silmään ketään täkäläistä, inkvisiittori totesi.
- Paljonko hän veloittaa kenkien kengittämisestä? Daegam kysyi.
- Kuparirahan kenkää kohti, poika vastasi.
- Mutta jos haluat myös kengät, sinun täytyy laittaa ylimääräistä.
Inkvisiittori otti hienosta ja pullottavasta kukkarosta pari hopearahaa.
- Jättäkää rahat tuohon ja menkää sitten pois, poika kehotti.
- No jos sinä välttämättä haluat maksaa, Daegam mutisi. Poika, sinä tulet meidän mukaan tuonne.
- Minä tulen, poika sanoi.
- Riittääkö nämä yhdelle hevoselle? inkvisiittori kysyi pyöritellen kolikoita käsissään.
- Kyllä se riittää, poika vastasi inkvisiittorille. Vaikka kahdellekin.
- Tiedätkö parempaa keinoa kuin maksaa? inkvisiittori kysyi Daegamilta.
- Jättäkää hevoset tähän, Daegam päätti ja lähti kävelemään metsään.
- Onko Aaverautio taitavakin seppä? Kudast kysyn herätessään vihdoin tuijotuksesta.
Daegam tokaisi vielä olkansa yli:
- Katsokaa, että poika tulee myös mukaan.
- Ehdottomasti, poika vastasi Kudastille innokkaasti.
Inkvisiittori jätti hevosen ja vei rahat kiven päälle. Sitten hän meni metsään. Toisetkin tulivat. Kudast kiipesi pois hevosen selästä ja seurasi sitten muita. Poika vislasi vielä kolmesti ja vei toiset sitten pois näköyhteydeltä aukiolle.
Samassa alkoi kuulua kolketta sieltä suunnasta, jonne hevoset oli jätetty. Aivan kuin joku tosiaan olisi kengittänyt hevosia. Sir Ferantia tai Ayzabeliä ei näkynyt.
- Onko tämä Aaverautio joku kuollut henkilö? inkvisiittori kysyi pojalta.
- Saattaapa olla, poika vastasi salaperäisesti.
Inkvisiittori kuiskasi jotain Daegamille. Daegam hymähti vain kuiskaukselle ja katsoi itselleen istumapaikan, jossa saattoi levätä hetken.
- Taidanpa mennä katsomaan Aaverautiota, inkvisiittori sanoi ja aikoi lähteä sinne, minne hevoset oli jätetty.
- Hei, älä tee sitä! poika huudahti.
Inkvisiittori hymyili.
- Estä häntä, herra! poika vetosi Daegamiin.
- En minä jaksa, Daegam vastasi.
- Miksi haluaisit että en menisi sinne? inkvisiittori kysyi. Mitä sinä minusta välität?
- Aaverautio repii sinut kappaleiksi, poika sanoi hermostuneesti. En halua henkeäsi päälleni.
- Minusta tuntuu että sinä huijaat, inkvisiittori epäili.
- En, en taatusti! poika vakuutti.
- Ja miten juuri sinä tuntisit jonkun ihmeen sepän jonka voi kutsua vislauksella? inkvisiittori epäili. Miksi hän ei ole repinyt sinua kappaleiksi?
- Onko sillä jotain väliä? Daegam kysyi. Jos hevoset on kengitetty, niin se on vain ihan hyvä. Kuitenkin suostuit jo maksamaan.
Inkvisiittori ei kuunnellut Daegamia.
- En minä olen nähnyt Aaverautiota, poika kiisti. Ja tavat tunnen perinteen kautta.
- Niinpä tietysti, inkvisiittori sanoi pojalle ja asteli tämän viereen.
Poika perääntyi ja vilkaisi Daegamia. Kolke kuului yhä.
- Anna pojan olla, Daegam kehotti.
- Kuules, inkvisiittori sanoi ja yritti tarrata nopeasti pojan kurkusta kiinni.
Poika väisti kuitenkin ketterästi inkvisiittoria. Samassa kolke loppui. Daegam alkoi nousta vaivalloisesti, kun kuuli kolkkeen loppuvan.
- Kuules krjalki, inkvisiittori ärähti.
- Anna nyt pojan olla, Daegam kehotti.
- Mikä tämä juonesi on! inkvisiittori ärähti.
- Poika, ala laskemaan siihen sataan, Daegam komensi.
Poika pujahti Daegamin selän taakse.
- Minusta jotenkin tuntuu että hevosia ei enää ole siellä tai jotain, inkvisiittori epäili.
- Jos ei ole, niin poika tietää kohtalonsa, Daegam totesi.
Poika nyökkäsi itsevarmasti.
- Ala laskea siihen sataan, Daegam käski taas.
Samassa hevosten suunnasta kuului karjahdus. Daegam hätkähti. Lisää vihaisia karjahduksia kuului siitä suunnasta. Poika näytti hermostuneelta.
- Minusta tuntuu, että Ferant on taas mennyt möhlimään, Daegam tuumi.
Sir Garin nyökkäsi ponnekkaasti.
- Tyypillistä, inkvisiittori mutisi.
- Poika, ala laskemaan siihen sataan, Daegam käski taas.
- Olen aina sanonut, ettei hänessä ole ainesta ritariksi, sir Garin sanoi kerkeästi ja pahasti sammaltaen.
- Hän huitelee aina jossain muualla sen vadelin kanssa, inkvisiittori säesti.
Sir Garin nyökkäsi ponnekkaasti. Daegam huokaisi ja alkoi tympääntyneenä laskea yhdestä sataan.
- Laske sataan, epäsikiö! inkvisiittori komensi äänekkäästi poikaa.
Poika irvisti ja näytti inkvisiittorille kieltänsä.
Sir Ferant juoksi kummun suunnasta tosi nopeasti pelästyneen näköisenä. Hän juoksi toisten luo ja hengitti raskaasti. Daegam laski numeroita ääneen.
- Turhaa, Ayzabel on siellä, sir Ferant sanoi nojaten puuhun.
- Taas olette töppäillyt, sir Ferant, sir Garin sanoi nuhtelevasti ja sammaltaen puheessaan.
Daegam lopetti väkinäisen numeroiden laskemisen.
- No Ayzabel minut väkisin raahasi sinne! sir Ferant puolustautui.
Daegam tuhahti.
- Sitten olette menettäneet hevosenne, poika sanoi.
- Jäikö hän sinne? Daegam kysyi.
Sir Ferant nyökkäsi.
- Aaverautio repii ne kappaleiksi ystävänne kanssa, poika lisäsi.
- Toivottavasti kuolee sinne, inkvisiittori tokaisi.
- No kai tässä ollaan jo ehditty laskemaan sataan, vai mitä? Daegam kysyi.
Sir Ferant lähti hiippailemaan takaisin katsomaan tilannetta.
- Ei kai sitä vadelia tarvitse auttaa, inkvisiittori sanoi. Hänhän on niin mahtava niin hän voi itse tappaa sen.
- Haluaisin tietää onko ne hevoset vielä siellä, Daegam vastasi.
Inkvisiittori lähti kuitenkin katsomaan. Daegam puolestaan jäi seisoskelemaan paikoilleen ja antoi muiden mennä.
- Estäkää heitä, poika sanoi Daegamille vetoavasti. Aaverautio tappaa heidätkin!
Daegam hymähti ja sanoi:
- En jaksa. Menisin itsekin muuten, mutta olen saanut jo tarpeekseni haamuista kotikonnuilla.
Kudast oli vaipunut takaisin apatiaansa.
- He kuolevat, poika sanoi. Ette voi sitten syyttää minua siitä!
- En en, Daegam vakuutti.
Poika nyökkäsi levottomana. Hevosten suunnasta kuului vieläkin karjahduksia.
- Minne te nyt olettekaan matkalla? poika kysyi Daegamilta apeasti.
- Jaa-a, Daegam vastasi. Pitäisi löytää Arkat-niminen mies. Tai joku siis jolla on miekka jonkalaista ei ole toista.
- Arkat? Mutta eikös se ollut joku muinainen sankari? poika kysyi. Olen kuullut hänestä tarinoita. Joita opettajani pappi Bertelot kertoo.
Daegam nyökkäsi.
- Mikä maa tämä on missä nämä alueet sijaitsevat? hän kysyi sitten.
- Tämä on Daranin valtakunta, poika sanoi hämmentyneesti. Pappi Bertelot on opettanut minua hyvin.
Daegam nyökkäsi.
- Nuo ogret tunsivat minut, Kudast sanoi samassa havahtuen taas tuijotuksestaan. Tuo oli se ogrelinnoitus minkä Maelcum on suunnitellut. Tai sellaisen kuvan sain hänen puheistaan.
- Ei kai hän sitä ollut suunnitellut, Daegam epäili. Minusta tuntuu, ettemme ole enää sankarimatkaamassakaan, jos kerran olemme täällä.
- Tiedän, Kudast totesi.
- Häh? poika kysyi ihmeissään.
Daegam rapsutti partaansa. Karjunta oli loppunut.
- Mitä alueita tässä tämän Sir mikä lie olikaan alueiden vieressä on? Daegam kysyi.
- En minä niitä muista, poika sanoi virnistäen hämillisesti.
- Selvä se sitten on, Daegam totesi.
- Kyllä pappi Bertelot on ne sanonut, mutten minä muista, poika lisäsi.
- Kuuluuko Viherlinna niihin? Daegam kysyi.
- Missä paronikunnassa olemme? Kudast tiedusteli.
- Paronikunnan minä muistan, poika sanoi innokkaasti. Tämä on Brenan paronikunta. Ja paroni Brenan hallitsee tätä. Hän on kuuluisa sankari ja kreivin toveri.
- Eihän sellaista enää ole, Daegam totesi.
- Ei enää, Kudast totesi.
Daegam naurahti.
- Niin opettajani on sanonut, poika puuskahti.
- Ja kaaoksen kanssa veljeilijä ja petturi, Kudast lisäsi.
- Hän on kaoottinen paska ja hänen päänsä on seipään jatkeena, Daegam sanoi ja virnisti pojalle. Itse henkilökohtaisesti pidin huolen siitä, että hän kuoli.
Samassa kuului raivokas karjahdus, joka tuli hevosten suunnasta. Daegam hätkähti.
- Mitä...? poika änkytti.
Kudast vaipui ajatuksiin.
- Mennään katsomaan mitä tuolla tapahtuu, Daegam kehotti ja lähti kävelemään hevosia kohti.
- Ei, ei saa, poika esteli. Aaverautio tappaa teidät.
Daegam pysähtyi.
- En usko että se on kovin järkevää, Kudast arveli.
- Eli siis et tiedä sellaista, että Brenan on kuollut? Daegam kysyi pojalta.
- En minä sellaista ole kuullut, poika sanoi.
- Siis lähteä sinne, jos nuo häviävät, voimme olla tyytyväisiä siihen että pääsemme heistä eroon ja voimme sitten jatkaa matkaa, Kudast sanoi.
Daegam katsoi hieman vihaisena Kudastia mutta tuntui olevan varsin kiinnostunut tämänhetkisestä puheenaiheesta.
- Eli siis poika, tiedoksi nyt sinulle, Daegam sanoi. Paroni Brenan on tapettu ja todettu kaoottiseksi. Hän ei enää johda paronikuntaansa, eikä sellaista paronikuntaa enää ole kuin Brenan. Tämä on tapahtunut aika lähiaikoina vasta, ettei ole mikään ihme, jos ei asia ole kuulunut vielä tänne asti.
Poika näytti ällistyneeltä.
Samassa kuului kova kivunhuuto. Se kuulosti inkvisiittorilta.
- No sen nyt ainakin voi jättää kuolemaan, Kudast sanoi.
Daegam hymähti ja totesi:
- Menisin kyllä apuun, mutta minulla on jo valmiiksi toinen jalka haudassa.
Kudast tuhahti Daegamin vertaukselle.
- Apua! kuului sir Ferantin kauhua viestivä huuto.
- Ehkä Ayzabel on menettänyt voimansa? Daegam esitti.
- En usko, olemme olleet poissa matkalta jo kauan, Kudast arveli. Ja hän voitti ne ritarit. Pitäisikö meidän mennä? hän kysyi.
- Tästä ei kyllä tule yhtään mitään ilman heitä, mutta ei minulla ole miekkaa, Daegam totesi.
- Minulla on kaksi, mutta tarvitsen apua kävelyyn, Kudast sanoi.
- Hänellä saattaa loitsut olla riimuloitsuina. Jumalmatkatessa minullakin oli loputtomat riimuloitsut, Daegam tuumi. Hän ei välttämättä tiedosta niiden vähenemistä.
- Minähän varoitin teitä, poika mutisi.
Kudast ojensi miekkaansa Daegamille, otti luukävelysauvansa ja suuntasi kohti taistelua. Inkvisiittorin karjunta alkoi taas. Se kuulosti todella kamalalta.
- Kai sitä on pakko mennä apuun, Daegam sanoi. Ei siitä tulisi mitään jos kaaosta niittävä paroni lähtisi tällaisessa tilanteessa karkuun.
- Apua! kuului sir Ferantin huuto toisesta suunnasta.
Kudast näytti pelottomalta ja hyvin pahasti elämään kyllästyneeltä.
- Poika ja muut. Jääkää tänne, Daegam käski.
Hän nappasi sir Garinilta miekan:
- Tarvitsen tätä.
Sir Garin luopui miekasta suosiolla. Daegam lähti kävelemään hevosten luokse nilkuttaen. Kudast seurasi häntä ojennettuaan ylimääräisen miekkansa sir Garinille.
Daegam ja Kudast löysivät inkvisiittorin karjumasta aika läheltä. Tämän jalka oli kamalalla tavalla murskana ja oli ihme, että inkvisiittori yleensä oli tajuissaan. Hän raahautui kivusta huutaen ja jalka totaalisen murskana Daegamin ja Kudastin luo jättäen peräänsä pientä veri vanaa. Daegam käveli inkvisiittorin viereen ja kysyi:
- Missä muut ovat?
Kudast naureskeli inkvisiittorille. Daegam tokaisi Kudastille komentavasti:
- Hiljaa.
- Ferant yrittää päästä pakoon seppää! inkvisiittori sanoi tuskantäytteisellä äänellä. Ayzabel ei mahda sille mitään.
Daegam hymähti ja kysyi:
- Siellä siis oli seppä?
Inkvisiittori nyökytteli.
- Se on jonkinlainen haamu, hän valitti tuskaisesti.
- Raahataan sinut muiden luokse, Daegam sanoi. Meillä ei ole parantavaa taikuutta, mutta koetetaan katsoa mitä saadaan aikaan. Tiedän yhden joka voisi tehdä asialle jotain, mutta hän ei nyt ole kovinkaan lähimailla. Tiedoksi sinullekin. Olemme tällä hetkellä paronikunnassani.
Jostakin kauempaa kuului karjahdus.
- Mutta entä se lipas? inkvisiittori kysyi.
- Sitä minäkin mietin, Daegam totesi ja alkoi auttaa inkvisiittoria muiden luokse. Onko Ayzabelillä vieläkin tallella omat voimansa?
- On, inkvisiittori vastasi ja alkoi karjua tuskasta, kun häntä raahattiin muiden luokse.
Daegam hymähti ja kysyi:
- Onko hevoset elossa?
Inkvisiittori ehti juuri nyökätä ja menetti sen jälkeen tajunsa. Daegam ja Kudast saivat raahattua sitten tajuttoman inkvisiittorin toisten luokse.
Sir Ferant säntäsi paikalle kauhuissaan ja vilkuillen taakseen. Ayzabel lennähti jostakin yläilmoista paikalle.
- Hienoa, me emme mene vihollisen luo niin nuo tuovat vihollisen meidän luoksemme, Kudast totesi ironisesta.
Daegam alkoi loitsia. Sir Ferant hengähti:
- Seppä luopui takaa-ajosta.
Hän etsi jotain maasta. Sir Ferant sanoi Ayzabelille:
- Arvasin, ettet pärjää sille.
Daegam onnistui parantamaan hitusen inkvisiittorin jalkaa. Hän sanoi näennäisen tietäväisesti:
- Haamuja tapetaan kaikenlaisilla manauksilla.
Samassa kuului toisesta suunnasta karjahdus ja näkyviin ilmestyi mies, jolla oli yllään sepän esiliina ja kädessään suuri vasara. Mies näytti varsin vihaiselta.
- Helkutti! sir Ferant huudahti ja säntäsi miestä kohti.
- Hienoa, Kudast murahti.
- Paetkaa! sir Ferant karjaisi muille.
Hän koetti saada seppää peräänsä. Kudast suuntasi miestä kohti tunteeton ilme kasvoillaan. Poika huokaisi ja nousi ylös.
- Seis! poika käski toisia ja asteli seppää kohti.
Daegam jäi paikoilleen seisomaan.
- He eivät tarkoittaneet pahaa, poika sanoi sepälle. He ovat vain typeriä, eivätkä tajua omaa parastaan.
Sir Ferant juoksi vielä vähän matkaa ja pysähtyi sitten. Hän katsoi Ayzabeliä syyttävästi. Ayzabel kohautti olkapäitään.
Seppä näytti pysähtyneen ja hiukan rauhoittuneen.
- Pilkkaajia! seppä ärjyi.
Poika katsahti toisiin päin.
- Se oli tuon syytä, sir Ferant sanoi osoittaen Ayzabeliä.
Ayzabel tuhahti. Seppä otti muutaman askeleen toisia kohti pidellen vasaraansa. Daegam otti varovaisesti askeleen poispäin.
- Itse halusit mennä sinne, Ayzabel sanoi sir Ferantille. Ja ruikutit minua mukaasi.
- Enkä! Itse raahasit minut väkisin mukaasi, sir Ferant sanoi Ayzabelille.
- Tulitteko pilkkaamaan minua! seppä ärjyi toisille.
- Tuo tuli, sir Ferant sanoi osoittaen Ayzabeliä.
- Kuka se halusikaan katsoa, olisiko se pilaa? Ayzabel kysyi terävästi sir Ferantilta.
- Sinä? sir Ferant sanoi koettaen saada Ayzabelin syylliseksi.
- Väärin, Ayzabel sanoi sir Ferantille ärtyneesti.
- Olkaa nyt hiljaa, Daegam käski.
- Tulitteko pilkkaamaan minua, saastat! seppä karjaisi taas uhkaavasti.
Sir Ferant osoitteli sormellaan Ayzabeliä ja nyökkäili. Daegam parahti:
- Emme!
- Miksi sitten yrititte nähdä minut? seppä karjahti vasaraansa heristellen.
- Muut eivät yrittäneet sinua nähdä, vaan tuo, sir Ferant sanoi osoittaen sormellaan taas Ayzabeliä.
- En minä yrittänyt sinua nähdä! Daegam huudahti. Istuin vain täällä!
Seppä ei ollut kuulevinaankaan sir Ferantia vaan tuijotti Daegamia vihaisesti.
- Ja laskin vielä sataan, kuten käskettiin! Daegam vakuutti.
- Sinun alamaisesi, seppä ärähti. Sinä olet vastuussa.
Daegam kurtisti kulmiaan.
- Eikä ole! sir Ferant ärähti miehelle.
- Pää kiinni idiootti, Daegam käski.
Bas ryhtyi loitsimaan ja paransi inkvisiittorin jalkaa. Sir Ferant hiljeni. Inkvisiittori alkoi tulla tajuihinsa.
- Ei sinun tarvitse enää meitä rankaista, Daegam sanoi. Olemme saaneet jo opetuksemme, ja näet hyvin, että olemme jo valmiiksi aivan piestyjä.
- Kiistätkö vastuusi? seppä kysyi Daegamilta uhkaavasti.
Daegam sanoi pelokkaana:
- En kiistä.
Seppä asteli lähemmäs todella nopeasti. Hän oli hetkessä Daegamin vieressä. Seppä tarttui Daegamia kourillaan, eikä Daegam koettanut vastustella sepän otteita. Seppä ravisti Daegamia vihaisesti ja huusi:
- Mikä sinä olet?
- Olen paroni Daegam Ornim, Daegam vastasi. Näiden alueiden eli Ornimin herra.
- Sano mikä olet, kun minua tirkistelet! seppä karjaisi ja ravisteli Daegamia kovimmin.
Daegam sanoi sammaltaen ja hyvin hiljaa:
- Saasta?
- Niin! seppä karjaisi. Huuda se ilmoille!
Daegam huudahti paniikissa:
- SAASTA!
Inkvisiittori menetti taas tajunsa.
- Niin! seppä jyrähti ja päästi irti.
Daegam katseli seppää pelokkaana. Sir Ferant katseli sivussa varsin syyllisen näköisenä. Seppä näyttä hiukan rauhoittuneen.
- Minä eivät pilkkaajat töllistele, seppä ärisi. Väitätkö käskeväsi minua? hän kysyi Daegamilta uhkaavasti. Ja miten aiotte minut hyvittää? seppä kysyi yleisesti.
- Saat tehdä Ayzabelille mitä vain tahdot ja saat hänen aseen, sir Ferant sanoi ja osoitti Ayzabeliä.
Ayzabel tuhahti ja tarttui sir Ferantia olkapäästä kiinni.
- Se on vain lumottua pronssia, seppä tuhahti. Minä semmoista kaipaa.
Sir Ferant koetti törkätä Ayzabelin käden irti. Ayzabel ei hellittänyt vaan pyöräytti sir Ferantin ympäri ja katsoi tätä vihaisena kasvoihin. Sir Ferant näytti varsin tyhmältä.
- Kuinka lojaalia, Kudast murahti halveksuvasti ja katseli tylsästi muita.
Ayzabel ravisteli sir Ferantia ja sähisi:
- Pidä suusi tukossa!
Sir Ferant virnisti ja pudisti päätään ravistelun lomasta.
Seppä asteli Kudastin luokse. Poika livahti Daegamin luokse.
- Meillä on kai jotakin erityistä metallia mukana, Daegam muisti.
- Pilkkaatko sinäkin minua? seppä ärähti Kudastille.
- Kai se Kudast on vielä repussasi? Daegam kysyi.
Sir Ferant koetti tönäistä Ayzabeliä kauemmas, mutta tönäisystä ei ollut apua. Seppä käännähti Daegamiin päin. Kudast oli yhtä tyhjää tuijotusta, jossa oli ripaus elämänhaluttomuutta:
- Puhuin kyllä Ferantista.
- Mitä metallia? seppä kysyi.
- En minä varmaksi tiedä, Daegam vastasi ja käveli Kudastin luokse pelokkain askelin.
- Jos se on sitä, niin tapan teidät! seppä huusi äkkiä.
- Kyllä sen pitäisi olla, Kudast sanoi ja alkoi kaivella reppuaan.
Sir Ferant koetti rimpuilla irti Ayzabelin otteesta. Ayzabel piteli sir Ferantia paikoillaan ja katsoi tätä vihaisesti. Sir Ferant koetti näyttää viattomalta mutta sai naamalleen vain typerän virnistyksen.
Daegam seisoi odottavaisena Kudastin vieressä. Kudast poimi Vadruksen aivot repustaan ja ojensi niitä sepälle. Seppä otti ne ja naurahti:
- Pelkkää tinaa.
- Kai se on lumottua tai jotain, Daegam yritti sanoi.
- Luulin jo, että aiotte antaa minulle SITÄ, seppä sanoi synkistyen. Kiroan sen päivän, jolloin sen metallin vastaan otin.
- Varmasti, Daegam myötäili.
Seppä katsahti Kudastia ja kysyi äkkiä:
- Missä jalkasi on?
- Jossain, Kudast vastasi.
- Hmm. Et siis ole otattanut sitä tarkoituksella pois? seppä kysyi.
- Öh. En, se leikattiin miekalla taistelussa, Kudast vastasi.
- Päästä minut irti, sir Ferant ärisi Ayzabelille ja painotti sanojaan onnettomalla rimpuilulla.
- Niinpä niin, seppä mutisi mietteliäänä. Muistan sen kuin eilisen päivän.
- Minkä? Kudast kysyi.
Daegam hämmentyi.
- Kuningas Ehilm oli metsästänyt karjuja ja karjukansaa, seppä sanoi muistellen. Vihainen karju oli syönyt hänen ritarinsa jalan, hän jatkoi muistoihin vaipuneena. Hän lupasi minulle kymmenen harkkoa kultaa. Oli aivan hädissään, kun hänen suosikkiritarinsa oli menettänyt jalkansa, seppä tuhahti. Sitten minä taoin hänelle uuden jalan. Kurja pikkukuningas se Ehilm, mutta täytti sentään lupauksensa. Näkihän sen, miten hän sitä ritaria katseli, seppä mutisi.
Sitten hän loi terävän katseen Kudastiin ja kysyi:
- Haluatko saman?
Kudast nyökkäsi innokkaana.
Sir Ferant istahti maahan turhautuneena, kun ei päässyt irti. Ayzabel vetäisi sir Ferantin ylös ja pakotti tämän taas katsomaan silmiin. Sir Ferant katseli muualle kuin Ayzabelin silmiin.
- Pitäisikö minun maksaa siitä kymmenen harkkoa kultaa? Daegam kysyi.
- Kyllä, seppä sanoi ja nyökkäsi. Tai tiedä sitten. Ajat ovat huonommat kuin ennen.
- Ei minulla sellaisia rahoja ole, Daegam sanoi.
- Sinäkös olet joku Ehilmin perillinen? seppä kysyi Daegamilta. Arvasinhan, että pojasta vain polvi pahenisi.
Sir Ferant koetti kääntyä katsomaan toisia. Ayzabel tuhahti ja päästi sir Ferantin vihdoin irti.
- Luuseri, sir Ferant tuhahti vielä hiljaa Ayzabelille ja katseli muita.
Daegam pysytteli aluksi vain hiljaa mutta sanoi sitten:
- En oikeastaan ole hänen perillinen. Sain alueeni hallintaani sen takia kun pelastin kreivin kaaoksen surmaajilta.
- No, minä tyydyn viiteen kultaharkkoon, seppä sanoi. Tai kelpaa minulle rautakin.
Daegam näytti tuskastuneelta.
- Minä tiedän keneltä saamme ne rahat, Kudast sanoi.
Hän asteli inkvisiittorin luo ja alkoi kaivaa tämän kukkaroa esiin. Tajuton inkvisiittori ei vastustellut.
- Ei siellä kultaharkkoja ole, Daegam sanoi.
Sir Ferant hipsutteli sir Garinin luo, pois Ayzabelin luota. Ayzabel katseli sir Ferantia vihaisesti.
- Kelpaako tämä? Kudast kysyi ja ojensi kukkaron sepälle.
- Et saa antaa toisen rahoja! Daegam huudahti.
Seppä punnitsi kukkaroa ja naurahti sitten:
- Ei täällä ole kultaa. Sitä paitsi maksu annetaan jälkikäteen. Niin teki Ehilm ja niin saat tehdä sinäkin.
- No mutta teidän, etten saa sellaisia mistään kasaan, Daegam valitteli. Tulet kuitenkin sitten tappamaan minut.
Kudast ei kuunnellut tippaakaan Daegamia.
- Lupaat hankkia minulle viisi harkkoa kultaa tai rautaa, niin asia on selvä, seppä sanoi Daegamille.
Sir Ferant katsoi Kudastia hieman hämillään.
- Ei niillä ole kiirettä, sillä minulla on ikuisuus aikaa, seppä lisäsi. Mutta katsokin, että tuot ne, sillä muuten kostoni lankeaa maidesi ja jälkeläistesi niskaan, hän varoitti.
- Mikä asia on selvä? Daegam kysyi.
- Että taon ritarillesi jalan, seppä vastasi.
- Ja miten painavia harkkojen tulisi muka olla? Daegam kysyi.
- Tavallisia harkkoja, seppä vastasi.
- No jos en suostu tähän tarjoukseen, niin ethän tapa meitä silloinkaan? Daegam kysyi.
- Silloin vaadin jotakin korvaukseksi, seppä sanoi. Jos lupaat kultaa, tyydyn siihen.
Daegam näytti tuskastuneelta.
- Sinä suostut! Kudast karjaisi Daegamille.
- No en minä kuollakaan halua, Daegam totesi.
Sir Ferant katseli hieman huvittuneena Kudastin karjaisua.
- Kultaa tai rautaa, viisi harkkoa, seppä sanoi.
- Pitääkö se sanoa nyt jo kumpaa maksan? Daegam kysyi. Vai käykö sitten ihan kumpi vain?
- Ihan kumpi vain kelpaa, seppä vastasi. Rautani ja kultani ovat käyneet vähiin.
- No kai minun on pakko suostua, Daegam totesi.
- Vanno se esi-isiesi kautta, seppä kehotti Daegamia. Ja tiedä, ettei minua kannata huiputtaa. Jos valehtelet minulle, tule kuolinvuoteellesikin hakemaan henkesi vangikseni.
- Vannon esisieni ja jumalani kautta, että maksan elämäni aikana viisi harkkoa kultaa tai rautaa sinulle, Daegam vannoi.
Seppä nyökkäsi.
- Vannot myös, ettet yritä tuhota minua tai majapaikkaani, hän käski. Ja ettet salli kenenkään muunkaan sitä tekevän.
- No en en! Daegam vakuutti.
- Niin kauan kuin elät, seppä lisäsi. Vanno.
- Vannon vannon! Daegam huudahti. Kautta esi-isieni.
Seppä nyökkäsi ja sanoi:
- Minä taon ritarillesi jalan.
- Milloin se on valmis? Daegam kysyi.
- Käytän siihen sitä tinaa, seppä mutisi. Se kestää pari tuntia, hän sanoi hajamielisesti.
- Selvä se sitten on, Daegam sanoi.
Seppä otti tinamöykyn käteensä ja viittasi toisia seuraamaan. Sitten hän lähti takaisin sinne kummun luokse. Kudast seurasi. Daegam istahti masentuneena maahan. Sir Ferant seurasi seppää. Ayzabel ei tullut mukaan.

Kudast ja sir Ferant sepän mukana
Seppä kulki mietteliäänä takaisin aukiolle. Hevoset olivat yhä paikoillaan, tosin ilman kenkiä. Seppä asteli kummulle ja paljasti todella tarkasti kätketyn oviaukon. Hän asteli sisään ja viittasi toisia seuraamaan. Sir Ferant seuraa sisälle. Myös Kudast seurasi innoissaan perässä.
Seurue kulki käytävää pitkin suureen huoneeseen, joka oli selvästi paja. Se oli täynnä metalleja, työkaluja ja kaikenlaista, mitä vain saattoi kuvitella sepän tarvitsevan. Yhdessä nurkassa oli alasimen päällä palanen jotakin kummallisesti hohkaavaa metallia.
Sir Ferant katseli, oliko huoneessa valmiita töitä. Huoneessa ei näkynyt mitään valmista. Sen sijaan siellä oli kaksi suunnatonta sulatusuunia, joista hohkasi kuumuus. Metalleja oli kyllä runsaasti valtavina pinoina seinustoilla. Huoneen seinät ja katto tarjosivat aika hehkuvaa valoa.
Sir Ferant katseli hieman ympärilleen ja lähti sitten takaisin ovelle. Seppä kaivoi jostakin tavarapinojen alta jonkinlaisen muotin, joka muistutti suuresti jalkaa. Sir Ferant lähti ovesta ulos.

Metsässä
Sir Ferant käveli takaisin kummulta päin hieman turhautuneena. Daegam istuskeli vieläkin maassa. Sir Ferant alkoi nojailla puuhun ja vilkaisi nopeasti Ayzabeliä. Ayzabel katsoi sir Ferantia syyttävästi. Sir Ferant siirsi nopeasti katseensa muualle aivan kuin ei olisi katsonutkaan Ayzabeliä. Hän kysyi paronilta:
- Meinasitko palkita Ayzabelin teoistaan, kuten hän on haaveillut?
Daegam katseli maata masentuneena eikä vastannut.
- Paroni? sir Ferant kysyi.
- Niin? Daegam havahtui.
- Meinasitko palkita Ayzabelin teoistaan, kuten hän on haaveillut? sir Ferant kysyi.
Daegam naurahti hieman hullunoloisesti ja sanoi:
- Juurihan lupasin maksaa viisi harkkoa kultaa.
- Ayzabel kuulemma tahtoo jotain muuta kuin kultaa. Niin kerropas Ayzabel, mitä tahdot, sir Ferant kehotti.
Daegam katsoi Ayzabeliä. Ayzabel kohautti olkapäitään ja haukotteli.
- Sano nyt, Daegam kehotti.
Sir Ferant tuhahti.
- Minulta on ties mitä pyydetty, Daegam lisäsi. Olen pyytänyt itsekin ties mitä typeryyksiä. Sano nyt.
- Ayzabel vasta typeriä osaakin pyytää, sir Ferant sanoi.
- Mitä pahaa sitä nyt on kysyä? Daegam kysyi. Jos se jotenkin loukkaisi minua, niin mitä sinulle voisin tehdä?
Daegam naurahti hieman hullunoloisesti. Sir Ferant istahti maahan nojaten puuhun ja katsoi Ayzabeliä odottavasti. Ayzabel ei näyttänyt edes kuuntelevan toisia enää. Sir Ferant tuhahti:
- Luuseri.
- Kai muuten teidät, ettemme ole enää sinun ulottuvuudessasi? Daegam kysyi.
Ayzabel ei näyttänyt edes huomaavan, että sanat oli suunnattu hänelle.
- Mikä mukavinta, olemme minun paronikunnassa, Daegam lisäsi.
- Mitenkä sen kirstun kanssa? sir Ferant kysyi.
- Tästä sinun pitäisi maksaa minulle enemmän, poika mutisi.
- Poika, voisin kyllä maksaa, mutta minulla ei paljoa ole rahaa, Daegam totesi. Nähkääs Brenan linna oli täynnä kaoottisia miehiä, eikä minulla ole kuin noin viisi hopeaa rahaa. Tarvitsen siitä itselleni muutaman, että voin maksaa majoittautumiseni.
- Mitenkä sen kirstun kanssa? sir Ferant kysyi toistamiseen.
- No en minä tiedä mitä kirstulla tehdä, Daegam tunnusti.
- Emme vie sitä perille? sir Ferant kysyi.
- No ajattelitko mennä uudestaan jumalulottuvuuteen? Daegam kysyi vastaan.
- Siis miten me pääsimme normaaliin ulottuvuuteen? sir Ferant kysyi. Sieltä kellarista?
- Luultavasti kellari jotenkin heitti meidät tänne, Daegam arveli.
- Tiedätkö, missä linnasi on? sir Ferant kysyi.
- En, Daegam vastasi.
- Tiedätkö sinä? sir Ferant kysyi pojalta.
- Mutta eiköhän kansalaiset osaa osoittaa sormella missä suunnassa linna on, Daegam tuumi.
- Mikä? poika kysyi hämmentyneenä.
- Missä paronin linna on? sir Ferant kysyi.
- Entinen Brenan linna, Daegam täsmensi.
- Hyvä olla taas omassa ulottuvuudessa, sir Ferant sanoi hieman rentoutuen. Ei tule enää kaikenmaailman kummajaisia vastaan, hän sanoi ja suuntasi kummajainen-sanan Ayzabelille.
- Öh, poika mutisi. En minä ole siellä koskaan käynyt, hän tunnusti.
- Ei se mitään, Daegam sanoi. Kyllä joku varmaan osaa täältä sinne tien neuvoa.
- Mitä meinasit tehdä, kun pääsemme linnaan, paroni? sir Ferant kysyi.
- Jaa-a, Daegam pohti. Ottaa kunnon unet.
- Pappi Bertelot ehkä osaisi, poika sanoi.
Sir Ferant sanoi paronille:
- Noin lähipäivinä. Etsimmekö niitä kaoottisia ritareita?
- Tuskin niitä tarvitsi etsiä sen kummemmin, Daegam arveli. Tuolla linnassahan niitä on ihan tarpeeksi parille viikolle.
- No lähinnä heitä tarkoitin, sir Ferant sanoi hieman täydentäen puheitaan. Mitä sinä meinasit tehdä, Ayzabel? hän kysyi tältä.
Ayzabel kohautti olkapäitään ja sanoi:
- Teen, mitä huvittaa.
Daegam havahtui samalla, kun katsoi Ayzabeliä, ja totesi:
- Sinun ihon väri on muuten muuttunut sitten ensi näkemän.
Ayzabel naurahti huvittuneesti.

Kudast sepän pajassa
Seppä tuli Kudastin luokse ja alkoi tarkastella tämän jäljellä olevaa jalkaa työnnettyään ensin Kudastin istumaan metallipinon päälle. Seppä mutisi jotakin ja alkoi vääntää muottia pelkillä käsillään ja sormillaan tökkien. Hän pienensi sitä taitavasti Kudastille sopivaksi.
Sitten seppä otti joitakin metalleja ja sen tinamöykyn ja alkoi kuumentaa niitä. Kudast katseli sepän työtä innostuneen kiinnostuneena.
Kun metallit olivat sulat, seppä täytti niillä muotin. Seppä työnsi muotin sitten maagista vettä täynnä olevaan astiaan. Se sihisi ja Kudast kuuli ihmeekseen jonkinlaista laulua astiasta.
Vihdoin seppä nosti muotin pois paljain käsin ja otti sieltä irti metallisen jalan. Se näyttää tosin aika karkealta. Seppä ryhtyi sitten takomaan sitä kuumentaen ja käytellen vasaraansa, jonka Kudast havaitsi olevan ilmeisen maaginen ja rautaa.
Aika tuntui kuluvan kuin siivillä Kudastin katsellessa sepän taitavaa työskentelyä. Tuskin kukaan ihminen olisi voinut koskaan olla yhtä taitava muovatessaan metallia mieleisekseen. Samalla Kudast näki jalkaan ilmestyvän myös heikkoja riimuja, jotka ilmestyivät ja katosivat taonnan aikana.
Viimein seppä nyökkäsi tyytyväisenä ja sanoi:
- Nyt jalka on valmis.
Hän asteli Kudastin luokse ja ojensi jalan kehottaen:
- Kokeile sopiiko.
Kudast otti jalan ja asetti sen paikoilleen. Se tuntui sopivan kuin valettu.
Samassa Kudast tunsi päässään kovan iskun ja menetti tajuntasi yrittäessään nousta seisomaan. Hän ehti vain ällistyä siitä, mutta sitten taju meni.
Kun Kudast virkosi, hän kuuli heti ensimmäiseksi taonnan ääntä. Se tuntui kuuluvan aivan hänen vierestään ja Kudast tunsi jonkin puristavan hänen jalkaansa.
Kudast avasi silmänsä ja yritti katsoa, missä oli ja mikä oli tilanne. Hän oli sepän alasimen päällä makaamassa ja seppä kilkutteli juuri Kudastin jalkaa - joka oli metallia! Ihme kyllä Kudast tunsi suorastaan iskut, joskin vain pieninä paineluina. Toinen jalka taas oli ihan normaali.
Kudast oli hämmentynyt, rankasti.
- Mitä? hän mutisi.
Toisesta jalasta Kudast näki selvästi kohdan, josta metallijalka alkoi. Hän tuntui pystyvän jopa liikuttamaan metallisia varpaitaan.
- Pian on valmista, seppä mutisi.
Hän kilkutti vielä vähän aikaa ja sanoi sitten tyytyväisenä:
- Tuon paremmaksi se ei voi tulla.
Seppä pisti vasaransa pois.
- Sinäkö kolkkasit minut? Kudast kysyi.
- Niin, seppä vastasi tyytyväisenä. Saman tein sille ritarillekin. Te ette kestä kipua.
Kudast nousi ylös ja kokeili kävellä. Jalka toimi erinomaisesti. Hiukan jäykkä se kyllä oli, mutta toimi varsin luontevasti. Kudast potkaisi jalalla ilmaa muutaman kerran ja otti pari juoksuaskelta kokeillakseen sitä. Se taipui jopa polvesta ja nilkasta ja Kudast tunsi potkaistessaan, että jalassa oli voimaa. Epäilemättä potku sillä olisi aika ikävä potkaistulle. Juoksukin sujui sillä mainiosti, eikä jalka edes tuntunut painavan enempää kuin Kudastin vanha jalkakaan.
- Kiitos, tämä on mahtava, Kudast ihasteli.
- Katsokin, että herrasi Ehilm tuo palkkioni, seppä mutisi mietteliäänä.
Kudast mietti hetken, kuinka hän potkaisisi Arbellaa, inkvisiittoria tai nuorempaa Garinia, ja nyökkäsi sitten.
- Jos se joskus hajoaa, niin tuo tänne korjattavaksi, seppä sanoi ajatuksissaan.
- Haluatko tämän? Kudast kysyi vielä sepältä ojentaen luuta, jota hän oli käyttänyt kävelykeppinä.
- Ei kiitos, seppä sanoi siihen vilkaistuaan. Metallit ovat minun materiaalini.
Kudast nyökkäsi ja lähti.
- Hyvää jatkaa Ehilmin linnaan, seppä toivotti.
Kudast heitti luun menemään päästyään ulos pajasta ja lähti astelemaan muiden luokse leveästi hymyillen.

Metsässä
Kudast asteli paikalle leveästi hymyillen ja ilman mitään tukea, kummankin jalkansa kanssa. Kaiken lisäksi jalka näytti olevan metallia ja toimivankin normaalisti!
Daegam kääntyi katsomaan Kudastia. Sir Garin huudahti ällistyneenä. Bas murahtaa hänelle luonteenomaisesti. Daegam nousi oikein seisomaan ja hämmästeli Kudastin toista jalkaa. Sir Ferant katsoi Kudastin jalkaa hieman hymyillen. Ayzabel katsahti Kudastia aika ilmeettömästi. Arbella näytti kauhistuneelta.
- Jumalanpilkkaa! Arbella huudahti.
- Pää kiinni! Kudast ärähti.
- Katsokaa nyt paroni tuota luonnottomuutta! Arbella kauhisteli.
Daegam katsoi vain jalkaa ja sanoi:
- Sehän toimii normaalisti.
Kudast näytti siltä, että kuristaisi Arbellan, mutta kääntyikin Daegamin puoleen ja nyökkäsi. Jalka sen sijaan näytti todella uskomattomalta mestariteokselta. Sen pinta oli aivan sileä ja tasainen, eikä se edes heijasta häiritsevästi valoa. Kudastin jalka ei ole tinaa vaan jotakin outoa metallia tai sitten metallisekoitusta.
Kudast asteli lähellä olevan puun luo ja potkaisi sitä lujaa uudella jalallaan. Puusta lenteli kaarnaa Kudastin potkun voimasta. Jalkaan ei tullut potkusta naarmuakaan.
- Onko ne hevoset vielä elossa? Daegam kysyi.
Kudast näytti tyytyväiseltä ja vilkuili Arbellaa kuin pohtien, mitähän tälle kävisi jos häntä potkaisisi. Arbella näytti kauhistuneelta ja paheksuvalta.
- Mitä me nyt teemme? sir Ferant kysyi Daegamilta.
Daegam toisti kysymyksensä:
- Onko ne hevoset vielä elossa?
Kudast nyökkäsi.
- Joku voisi käydä hakemassa ne, Daegam sanoi. Nyt inkvisiittorinkin täytyy retkottaa hevosen selässä.
Sir Ferant nousi ylös ja lähti kummulle. Daegam käveli epävarmasti Ayzabelin luokse.

Metsässä
Ayzabel katsahti Daegamiin leikitellen tikarillaan. Daegam kuiskasi jotakin hänelle.
Aukion suunnasta alkoi kuulua hakkaamisen ääntä. Daegam keskeytti kuiskaamisen ja katseli aukion suuntaan kummeksuen.
Hakkaaminen loppui pian ja Daegam jatkoi kuiskailua.
- Tuo on luonnotonta, Arbella mutisi.
Kudast alkoi astella Arbellaa kohti murhanhimoisesti tuijottaen. Arbella perääntyi ja teki pahalta suojaavia merkkejä.
Samassa sir Ferant käveli kummulta takaisin taluttaen hevosia, joille oli ilmestynyt kengät jalkoihin.
Daegam katsoi Kudastia vihaisesti mutta tokaisi vielä jotakin Ayzabelille.
Sir Ferant jäi vähän matkan päähän eikä ilmeisesti tahtonut olla Ayzabelin lähellä.
- Kudast, ei hänen potkiminen ole sen jalan arvoista, Daegam sanoi.
Sir Ferant talutti hevoset inkvisiittorin ja sir Kennardin luo. Hän alkoi nostaa inkvisiittoria hevosen selkään, kuten myös sir Kennardia. Inkvisiittorin sir Ferant sai nostettua hevosen selkään.
- No, voinhan minä vain kuristaa hänet, Kudast puhui naama julmassa virneessä.
- Murhaaja! Arbella huudahti ja teki kiivaammin pahalta suojaavia merkkejä.
Daegam lopetti kuiskailun Ayzabelin kanssa. Sir Ferant laittoi myös inkvisiittorin varusteet hevosen mukaan. Kun sir Ferant oli nostamassa sir Kennardia, tämä avasikin äkkiä silmänsä. Sir Ferant hätkähti.
- Ah, miten ihanaa unta, sir Kennard sanoi heti ensimmäiseksi.
Daegam tokaisi Kudastille:
- Lopeta tuo.
Sitten hän kääntyi katsomaan sir Kennardia.
- Sir Kennard! sir Ferant huudahti iloisena.
- Sinä olet hereillä? Daegam kysyi ja asteli sir Kennardin luokse.
Sir Kennard nousi ylös hiukan horjuen. Sir Ferant päästi miehestä irti.
- Taivaallinen uni, sir Kennard huokasi.
- Hänelle aion elämäni pyhittää, sir Kennard sanoi kuin itsekseen. Ymmärrän nyt, mikä on oikein ja hyvää.
Daegam katsoi sir Kennardia hieman ärtyneenä.
- Kenelle? sir Ferant kysyi sir Kennardilta.
- Miksi? Kudast kysyi Daegamilta.
- Hänelle Pyhälle Calanarille, sir Kennard vastasi.
Daegam hämmentyi.
- Hän on minut herättänyt paatumuksestani, sir Kennard jatkoi.
Sir Ferant katsoi Daegamia.
- Ja osoittanut minulle, kuinka olen toteuttava hyvettä syntisessä maailmassa, sir Kennard ylisti. Sen vannon, enää en koske aseeseen tai vuodata viatonta verta.
- Taidat olla hieman sekaisin, sir Ferant päätteli.
- Omistaudun ainoastaan hyville teoille ja tuon pyhää voimaa sitä tarvitseville, sir Kennard sanoi.
Daegam sanoi varsin ärtyneenä:
- Sepä mukavaa. Nyt mentiin.
Ayzabel tuhahti.
- Niin, menkäämme valmistamaan paikkaa hänelle, sir Kennard sanoi Daegamille.
- Poika näytä tie sinne opettajasi luokse, Daegam käski.
Sir Ferant nousi hevosen selkään, jossa inkvisiittori oli, ja tarttui suitsiin.
- Kyllä herra, minä näytän sen sinulle, poika sanoi hiukan röyhkeästi.
Poika lähti johdattamaan joukkoa.
Kudast asteli Arbellan luo ja veti kätensä taakse aikoen lyödä Arbellaa. Arbella katsoi Kudastia pelkäämättä ja sanoi:
- Vereni tulee päällesi.
Sir Ferant seurasi ratsastaen poikaa. Daegam lähti myös seuraamaan poikaa ja tokaisi:
- Katsokaa, että hevoset ja inkvisiittori tulee mukaan.
Kudast iski nyrkillään Arbellaa kasvoihin. Arbellan pää hiukan nytkähti ja poskeen jäi jälki, mutta muuta ei tapahtunut.
- Pyhä Rokar suojelee sieluani murhaajan turmelukselta, Arbella sanoi.
Sir Ferant ratsasti vain eteenpäin.
- Mutta sir Kudast! sir Garin huudahti. Mitä te teette?
Kudast kääntyi ja asteli muiden perään välittämättä Arbellan höpinöistä. Arbella lähti seuraamaan, kuten muutkin.
- Idiootti mikä idiootti, sir Ferant tuhahti.

Ehilmin valo, osa 45.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja