Ehilmin valo, osa 46

Sir Ferant jatkoi reipasta kävelyä eteenpäin. Ayzabel kulki sir Ferantin rinnalla. Daegam käveli ison miehen rinnalla ja odotti, alkaisiko Kudast kertoa tarinaa. Bas tuli porukan viimeisenä, tapansa mukaan. Kudast asteli hyvän matkaa muiden edellä kiinnittämättä suurempaa huomiota perässä tuleviin ja vastaamatta miehen kysymykseen.
- Hei kuuletko? Gildon huudahti Kudastille.
Kudast ei vastannut vieläkään.
- Oletko kuuro? Gildon huusi möreällä äänellä Kudastille.
- Paroni, sinähän voisit tässä matkan aikana kertoa hänelle Kudastin jalasta ja muutenkin matkastamme, sir Ferant ehdotti.
- Kuulisin mielelläni mieheltä itseltään, Gildon sanoi harmissaan.
- Voinhan minä jotain kertoa tästä jalkajutusta, mutta en ole oikein varma miten hän menetti jalkansa, Daegam sanoi.
- Syntiä, Arbella mutisi.
Daegam mietti. Kudast ei vieläkään kiinnittänyt huomiota perässätulijoihin vaan kiristi vauhtiaan. Seutu, jonka halki seurue kulki, oli varsin metsäistä korpea. Tien vierellä näkyi välillä asumuksia, mutta mitenkään tiheästi asutettua se ei tuntunut olevan.
- Olin silloin itse taistelemassa joitain ritareita ja velhoa vastaan, Daegam aloitti. Hän menetti jalkansa ulkona siitä talosta.
Daegam huokaisi.
- Jahas, Gildon sanoi. Entä mistä hän tuon jalan sai?
- Jalan hän sai joltain haamusepältä, Daegam vastasi. Kuten myyteissä hän oli takonut soturille metallisen jalan, hän takoi myös hänelle jalan. Toki hinta oli aika korkea. Viisi kultaharkkoa.
- Heh, sinullapas hupaisia tarinoita, Gildon naurahti möreästi.
- Se on totta, Daegam vakuutti. Ja joudun itse maksamaan ne kultaharkot elämäni aikana tai koko sukuni kiroutuu.
- Niinpä niin, Gildon naurahti. Minäkin puhun vain totta.
Daegam hymähti ja sir Ferant virnisti.
- Mutta jutut ovat mehevämpiä, kun niitä vähän höystää, Gildon totesi.
- Tiedoksi vain, että olemme tässä juurit tulleet takaisin sankarimatkalta, ja siksi olemme täällä, Daegam sanoi.
- Joo, uskonhan minä, Gildon naurahti. Sinun tosiaan pitäisi ryhtyä tällaiseksi viihdemieheksi, hän sanoi virnistäen Daegamille. Ensin sitä ollaan paronia, sitten kohdataan haamuseppiä ja vielä mennään sankarimatkoille.
Daegam katsoi Gildonia ja sanoi:
- Kun pääsemme linnaani niin siellä voidaan vahvistaa, että lähdimme sankarimatkalle.
- Me olimme kyllä sankarimatkalla, inkvisiittori sanoi Gildonille.
- Joo, niin saan, Gildon naurahti ja iski silmää Daegamille.
- Mistä luulet tuon vadelin tulleen? inkvisiittori kysyi Gildonilta.
- Kaiken lisäksi matkaamme tullut piispa olikin petturi, Daegam sanoi.
Gildon naurahti inkvisiittorille ja sanoi:
- Olisitte hyviä koomikkoja koko sakki. Ja petturi siis on nyt linnassa isännöimässä.
- Teidätkö kuka minä olen? inkvisiittori kysyi.
Gildon katsoi inkvisiittoria ja sanoi:
- Epäilemättä hyvä näyttelijä.
Daegam sanoi hieman vihastuneena:
- Hiljaa moukka. Älä naura minulle.
- Älkäähän nyt ritarit hermostuko, Gildon sanoi rauhoittelevasti. Hauskojahan tässä puhellaan.
- Olen Arkatin inkvisiittori ja minä kyllä tiedän milloin kuljen sankarien polkuja milloin en, inkvisiittori sanoi mahtipontisesti.
- Niin, Gildon nyökkäsi inkvisiittorille hymyillen.
Muutama maalainen näytti tulevan seuruetta vastaan kärryjen kanssa. He väistivät kiireesti sivuun.
Daegam sanoi inkvisiittorille:
- Meidän kahden varmaa pitäisi joskus käydä jossakin Arkatin temppelissä kysymässä mitä tälle laatikolle pitäisi tehdä.
- Tosiaan, inkvisiittori sanoi Daegamille.
Daegam ei kiinnittänyt mitään huomiota maalaisiin. Sir Ferant katsoi maalaisia ylimielisesti ja jatkoi matkaa.
Gildon vihelteli ja huikkasi Kudastille:
- Kerro sinäkin tarinasi. Matka kuluu rattoisammin.
- Se ei kuulu sinulle. Kerron kun alan itse ymmärtää kaikkea mitä on tapahtunut, Kudast sanoi ja hidasti sen verran, että kulki nyt vain hiukan muiden edellä.
- Hoh, annapa meidänkin ymmärtää jalkaasi, Gildon sanoi.
- Ette siis tosiaankaan ole kuullut vielä siitä, että uusi paroni on valittu Brenan tilalle? Daegam kysyi.
- Kyllähän minä olen sen kuullut, että uusi paroni on asetettu, Gildon vastasi. Mutta hänkin sitten kuoli epidemiaan. Onneksi sir Garin pitää hyvää huolta linnasta nyt.
Daegam naurahti.
- Kunnes kreivi nimittää uuden paronin, Gildon jatkoi puhelemista. Ei taida olla enää Brenanin sukua jäljellä. Niin että taitaa olla ulkopuolinen. Pitäkää muuten varanne, sillä maa muuttuu soisemmaksi, Gildon varoitti. Ja pysykää tiellä, koska maa voi olla upottavaa.
- Usko tai älä, mutta minä olen uusi paroni, Daegam sanoi. Onko mitään miten voisin todistaa sen sinulle?
- Nooh, uskoo ken tahtoo, Gildon naurahti.
- En halua että pidät minua pellenä, Daegam sanoi.
- Oh, en toki, hyvä ritari, Gildon sanoi muka vakavana mutta silmät hymyillen.
Daegam hymähti ja totesi:
- Näätpähän sitten.
- Äkeä tuo kaveri, Gildon sanoi ja osoitti sormellaan Kudastia. Mikähän häntä nyt noin harmittaa?
Kudast mulkaisi Gildonia ja kiihdytti sitten taas kävelytahtiaan. Sir Ferant koetti riuhtoa kättään irti Ayzabelin kädestä. Ayzabel naurahti ja päästää irti.
- Hänen rakkaansa on viety jonnekin rokarien temppeliin tai sellaiseen piiloon eikä hän tiedä missä tyttöä pidetään, Daegam selitti.
- Hän on syntinen mies, Arbella sanoi tuomitsevalla äänellä.
- Tuo pirullinen akka kyllä tietää missä tyttö on, mutta ei suostu kertomaan edes henkensä uhalla, Daegam sanoi ja osoitti Arbellaa.
- Jopas on, Gildon sanoi kulmiaan kohottaen.
- Suojelen karitsaani, Arbella sanoi tiukasti.
Daegam kysyi Gildonilta:
- Osaatko puhua monia kieliä?
- Kyllähän minä kirottujen seshnelalaisten kieltä olen oppinut, Gildon murahti.
- Et sitten varmaan osaa puhua tuon tytön kanssa, Daegam arveli. Se taitaa olla lunarilainen.
- Lunarilainen? Sellaisesta en ole kuullutkaan, Gildon sanoi. Tai odotas, ehkä olen jotakin kuullut. Jotakin kuuhun liittyvää varmaan, mutten kyllä muista.
Daegam kohautti olkiaan.
- Kiertelin nuorena miehenä barbaarien maitakin, Gildon sanoi.
Daegam kysäisi inkvisiittorilta:
- Miksi sinä kutsuitkaan heitä?
Samassa seurue sai näkyviinsä edessä hitaasti ja vaivalloisesti eteenpäin kulkevat rattaat, joita veti yksi ainoa surkealta näyttävä hevonen. Sen lastina oleva heinäkuorma näytti olevan aivan liian iso ja vielä kuorman päällä istui joku maalaismies, joka hänkin oli aika kookas. Rattaat tukkivat tien, eikä mies näyttänyt haluavan väistää, vaikka vilkaisikin taakseen huomaten tulijat.
Sir Ferant meni rattaiden luo. Mies vain jatkaa hidasta kulkuaan kuin toisia ei olisi ollut tulossa takaa. Tien vierustalla maa näytti olevan aika soista.
- Hei, maalaistollo. Ohjaa kärrysi tien sivuun, sir Ferant sanoi miehelle komentavaan sävyyn, kun pääsi tämän luo.
Mies vilkaisi sir Ferantia välinpitämättömästi ja sylkäisi vain maahan kuorman päältä. Sir Ferant meni hevosen luo ja otti suitsista kiinni.
- Kuulitko harhaoppinen, siirrä kärrysi, inkvisiittori ärähti.
Mies ei ollut kuulevinaankaan eikä vaivautunut edes vastaamaan. Daegam katseli kauempaa, mitä Ferant puuhaili.
Kun sir Ferant tarttui suitsiin, hevonen riuhtaisi itsensä voimalla irti. Sir Ferant hypähti hieman kauemmaksi ja otti uudestaan suitsista kiinni.
Samassa alkoi tapahtua. Mies hyppäsi heinäkuorman päältä yllättäen alas vetäen heinien alta nuijan esiin. Heinäkuorma alkoi liikkua ja sen alta kömpi pari miestä esiin. Tien vierustalta seurueen takaa ilmestyi puolisentusinaa maantierosvon näköistä miekkosta. Kaiken lisäksi hevoselle tapahtui jotakin. Se muutti yllättäen muotoaan ja sitten sen paikalla seisoi karmea ja jättiläismäinen etana, jolla oli kaksi päätä!
Inkvisiittori perääntyi hieman taaksepäin vetäisten miekan huotrastaan. Daegam veti miekkansa esille ja kirosi rosvoja. Kudast veti miekkansa esiin ja katseli rosvoja. Sitten hän alkoi loitsia. Sir Ferant koetti rynnätä Ayzabelin luo pakoon, mutta tie oli tukossa ja otus oli käymässä hänen kimppuunsa.
Rosvoilla näytti olevan keihäitä ja nuijia aseinaan ja päällään epämääräisiä panssarinosia tai ei panssareita lainkaan. Daegam katsoi, mitä Gildon puuhaili. Inkvisiittori alkoi kiinnittää kilpeään. Kudast kirosi epäonnistuttuaan loitsussaan ja aloitti nopeasti alusta. Gildon huudahti yllättyneenä ja tiukensi otetta sauvastaan. Kudast onnistui vihdoin loitsussaan ja tiukensi otettaan miekastaan.
- Heittäkää minulle miekka! sir Ferant huudahti hädissään olion edessä.
Otus koetti puraista sir Ferantia. Toinen pää ei kuitenkaan osunut hampaillaan vikkelään ritariin.
- Peräänny sen luota! Daegam huusi.
Toinenkaan pää ei saanut hampaitaan iskettyä sir Ferantiin, joka lähti pakoon. Inkvisiittori alkoi loitsia jotain miekkaansa.
Roistot ryntäsivät huutaen seuruetta kohti takaa päin. Daegam kääntyi rosvoja kohti valmiina taistoon. Edessä olevat rosvot lähtivät hyökkäämään eteenpäin kohti pakenevaa sir Ferantia ja etana mönki perään.
Kudast alkoi nopeasti loitsia lisää. Inkvisiittori onnistui loitsussaan ja heilutteli magialla tehostettua miekkaansa. Kudast sen sijaan epäonnistui loitsussaan mutta ryntäsi silti hirvittävällä vauhdilla kohti takaapäin hyökkääviä rosvoja.
Rosvot rynnistivät huutaen seurueen kimppuun, mutta Ayzabel oli siepannut jo tikarinsa esiin ja se oli kasvanut miekaksi. Daegamin kimppuun kävi heti kaksi rosvoa. Bas otti yhden vastaan. Gildon alkoi kamppailla yhden rosvon kanssa sauvallaan. Sir Garin seisoi vain paikallaan järkyttyneenä. Arbella pyörtyi. Tyttö perääntyi suojaan. Yksi rosvoista kävi inkvisiittorin kimppuun. Kudastin kimppuun kävi yksi rosvo, jolla oli nuija.
Inkvisiittori odotti, kunnes rosvo pääsi lähelle, ja löi sitten tätä vatsaan. Rosvo kaatui maahan voihkaisten, kun inkvisiittorin miekka viilsi hänen vatsaansa. Inkvisiittori oli valmiina survaisemaan miekkansa maassa makaavaan rosvoon. Rosvo huusi pelästyneenä maasta ja koetti huitaista inkvisiittoria. Huonosti taistelu sujui kuitenkin maasta käsin.
Daegam otti vastaan kaksi rosvoa ja iski heti aluksi toista rosvoista jalkaan miekallaan. Daegamin isku kuului kilahtavan johonkin miehen rähjäisten vaatteiden alla. Keihäsmies iski Daegamia käteen. Miltei koko vahinko kuitenkin jäi panssareihin ja käteen tuli vain pieni naarmu.
Nuijamies sen sijaan möhläsi pahasti. Hän kompastui tien vieressä olevaan juurakkoon koettaessaan päästä Daegamin taakse. Mies menetti tasapainonsa, kun oli juuri iskemässä ja onnistui kumauttamaan Daegamin sijaan itseltään tajun kankaalle nuijallaan.
Sir Ferant loikki toisten keskellä ilman aseita ja koetti olla mahdollisimman kaukana vastustajista. Ayzabel listi miekallaan ensimmäisen sir Ferantin takaa-ajajista.
Kudast huitaisi selvästi ohi vastustajastaan. Nuijamies kierteli Kudastia muttei löytänyt vapaata paikkaa iskeä.
Sir Ferant poimi Ayzabelin hoitelemalta tyypiltä keihään maasta ja lähti ryntäämään se tanassa etanaa kohti.
Daegam iski keihästä käyttävää rosvoa hurjan iskun, mutta rosvo onnistui torjumaan. Isku kuitenkin oli sen verran raju että miehen torjunnasta huolimatta tuli käteen heiveröinen osuma, joka ei kuitenkaan päässyt panssareiden läpi. Mies koetti osua Daegamia keihäällään muttei osunut.
Inkvisiittori survaisi miekkansa kohti maassa olevan rosvon oikeaan jalkaan. Rosvo sai torjuttua, mutta inkvisiittori sai kuitenkin haavoitettua jalkaa. Keihäsmies yritti maasta osua inkvisiittoria muttei osunut.
Kudast yritti iskeä vastustajaansa, joka kuitenkin torjui heikon iskun helposti. Nuijamies löi Kudastia, muttei taaskaan löytänyt iskutilaa.
Keihäsmies sen sijaan löysi tilaa ja tökkäisi keihäällään Daegamia. Daegam ei onnistunut taaskaan torjumaan kilvellään keihäsmiehen hyvää iskua. Miehen keihäs iski Daegamia jalkaan. Miehen isku oli hurja ja Daegam kaatui maahan tuskasta parahtaen.
Ayzabel iski jalan irti toiselta rosvolta.
Kudast taas potkaisi metallijalallaan hiukan ohi kimpussaan olevasta rosvosta. Kudastin rosvo ärähti vihaisesti. Kudast iski onnistuneesti vastustajaansa, joka ei onnistunut torjumaan. Hän sai vasempaan käteen aikaan kunnon haavan. Kudastin vastustaja ärähti, mutta hänen nuijakätensä oli vielä kunnossa ja hän iski Kudastia. Kudast pysäytti vastustajansa iskun melko helposti.
Inkvisiittori survaisi hirveällä voimalla maassa olevaa rosvoa miekallaan rintaan. Inkvisiittorin vastustaja kuoli heti miekan lävistämänä. Inkvisiittori oli valmiina ottamaan seuraavan rosvon vastaan.
Inkvisiittori lähti juoksemaan Daegamin kimpussa olevan rosvon luokse ja nosti miekkansa jo iskuvalmiiksi. Daegam iski maasta vastustajaansa kohtalaisen kovan iskun, mutta rosvo onnistui torjumaan sen taidokkaasti keihäällään.
Ayzabel kamppaili hurjan etanan kanssa. Nopean ryntäyksen päätteeksi sir Ferant pisti keihäällä etanaa toiseen päähän, mutta haava ei ollut kovin vakava. Sir Ferant kiersi etanan sivuun ja koetti kiivetä sen päälle.
Kudast huitaisi taas ohi vastustajastaan. Nuijamies iski Kudastia.
Keihäsmies koettaa osua Daegamia, joka onnistui torjumaan miehen iskun kilvellään. Päästessään Daegamin vastustajan luokse inkvisiittori laski miekkansa alemmaksi ja huitaisi rosvoa oikeaan jalkaan, joka lähti irti iskun voimasta.
Etana vuoti pahasti verta ja se perääntyi suoraan suolle upoten sinne.
- Älkää paetko krjalkit! huutaa rosvojen perään.
Rattaita ajanut mies ei ollut osallistunut taisteluun, mutta hänkin lähti nyt pakoon. Sir Ferant lähti rattaita ajaneen miehen perään.
Kudast loikkasi vastustajansa perään nopeasti yrittäen päästä potkaisemaan kerran. Gildonin vastustajakin oli vielä hengissä ja hänkin pakeni. Sen sijaan Basin vastustaja makasi keihään tappamana maassa. Inkvisiittori lähti Gildonin vastustajan perään. Daegam alkoi tuskaisena repiä kilpeään irti kädestä.
Gildon vetäisi samassa tikarin ja nakkasi sen taitavasti pakenevaa roistoa jalkaan. Roisto kaatui maahan ja Gildon hyökkäsi nuijimaan häntä sauvallaan.
Kudast potkaisi pakenevan vastustajansa käden murskaksi metallijalallaan. Kudastin vastustaja kaatui maahan parahtaen ja menettäen tajunsa Kudastin varsin akrobaattisen potkun seurauksena. Kudast ryntäsi kohti yhtä pakenijoista.
Sir Ferant tiputti keihään maahan ja juoksi täysillä miehen perässä. Ayzabel lähti sir Ferantin perään miekkansa kanssa. Gildon iski vastustajansa pään murskaksi sauvansa päällä.
Daegam tiputti miekkansa maahan ja alkoi loitsia Sir Ferant ja Ayzabel ajoivat takaa vaunumiestä, joka ilmeisesti oli johtaja. Inkvisiittori lähti vaunumiehen perään.
Daegam epäonnistui loitsussaan ja parahti maassa tuskissaan. Bas tuli murahtaen Daegamin luokse ja ryhtyi loitsimaan. Kudast juoksi vaunumiehen perässä ja oli taikuutensa ansiosta nopein.
Sir Garin mutisi jotakin kauhistelevaa. Bas onnistui parantamaan Daegamia.
Sir Ferant ja Ayzabel ehtivät ensimmäisinä takaisin tielle ja pian sen jälkeen inkvisiittorikin. Daegam istuskeli maassa pidellen jalkaansa. Gildon puuskutti taistelusta väsähtäneenä. Arbella makasi vieläkin tiellä pyörtyneenä. Tyttö pysytteli Daegamin lähellä. Sir Garin mutisi jotakin hevosen selässä.
- Toivottavasti ritari saa sen krjalkin kiinni, inkvisiittori tokaisi.
- Vaarallisia aikoja, Gildon totesi istuen maahan hengästyneenä.
Daegam nousi varovaisesti pystyyn ja keräsi varusteensa maasta. Hän lähti kävelemään hevosta kohti ja sanoi:
- Sir Garin, alas sieltä hevosen selästä.
- Tällaista ei pitäisi tapahtua, sir Garin mumisi.
Hän laskeutui kankeasti alas hevosen selästä.
- Saat kävellä nyt kun minun jalkani on pahassa kunnossa, Daegam sanoi ja alkoi kiinnittää kilpeään hevosen selkään.
- Tätä ei voi hyväksyä, sir Garin sanoi Daegamille.
- No mene sitten toisen hevosen selkään, mutta minä otan tämän, Daegam vastasi.
- Tämä ei ole sopivaa, sir Garin sanoi.
Daegam alkoi kiivetä tuskallisesti hevosen selkään. Sir Kennard oli ollut aivan muissa maailmoissa koko taistelun ajan.
- Ei haavoittuneen paroninkaan ole sopiva kävellä, Daegam totesi.
Sir Ferant haukotteli närkästyneenä ja meni tutkimaan heinäkärryä.
- Tämä ei ole sopivaa, että rosvoja hyökkää kulkijoiden kimppuun, sir Garin valitti hiukan sammaltaen.
Sir Ferant tuli kärryiltä nuija kädessä ja heitti sen pois.
- Ei tavallisilla rosvoilla ole kaksipäisiä etanoita apunaan, Daegam totesi.
Sir Garin mumisi jotakin epäselvää.
- He olivatkin joitain kaaoksenpalvojia, inkvisiittori tokaisi.
Sir Ferant meni ruumiiden luo tutkimaan jotain.
- Tästä kelpaa tarinoida! Gildon huudahti.
- Ja tulin tänne poistaakseni tuollaiset henkilöt mailtasi, inkvisiittori sanoi Daegamille.
Daegam nyökkäsi hänelle.
Sir Ferant sääti jotain oman kukkaronsa kanssa ja rosvojen kukkaroiden kanssa myös.
- Katsokaa löytyykö siltä rosvolta mitään joka oli minua vastaan ja käytti keihästä, Daegam kehotti. Hän ei ollut mikään tavallinen rosvo.
Sir Ferant meni paronin kertoman vastustajan luo.
Sir Ferant tutki miestä.
- Mihin se Kudast nyt oikein on jäänyt säheltämään, Daegam mutisi.
- Se lähti sen krjalkin perään, inkvisiittori vastasi. Tiedä häntä onko uponnut suonsilmään.
- Lähtikö hän juoksemaan suolle? Daegam kysyi.
Sir Ferant riisui miehen panssarista, joka oli silmukkahaarniska.
- En tiedä teistä, mutta minä aion lähteä nyt sinne linnaan, sir Ferant sanoi noustessaan ja nosti haarniskan syliinsä lähtien kävelemään tietä eteenpäin.
- Pysähdy, Daegam komensi.
Sir Ferant pysähtyi vähän matkan päässä ja kysyi:
- No?
- Meidän täytyy löytää Kudast, Daegam sanoi. Tietääkö kukaan mihin suuntaan hän lähti juoksemaan?
Sir Ferant kohautti olkapäitään.
- Minusta mitään apua ole täällä, kun minulla ei ole aseita, hän sanoi ja jatkoi matkaa.
Samassa Kudast juoksi paikalle ja sanoi heti:
- Tulkaa.
- Minne? Daegam kysyi. Meidän täytyy jatkaa matkaa.
Sir Ferant käveli jo jonkin matkan päässä. Ayzabel seurasi sir Ferantia.
- Pari niistä rosvoista pääsi pakoon, Kudast ilmoitti. Emmehän me voi jättää niitä ryöväämään jotakin huono-onnisempaa?
- Meidän on NYT jatkettava matkaa, Daegam tokaisi. Antaa rosvojen olla.
Daegam lähti jatkamaan tietä eteenpäin.
- Paroni, velvollisuutenne on poistaa rosvot maailmasta, sir Garin sanoi moittivasti.
Kudast nyökkäsi.
- Mitä tuollaisesta tulee, että rosvot hätyyttelevät tavallisia ohikulkijoita? sir Garin jatkoi. Teidän maineenne kärsii, paroni.
Daegam pysähtyi.
- Helvetti tämä paronikunta on täynnä kaaosta ja rosvoja muutenkin, niin nuo yhdet rosvot ei ole tämän hetken asia, sir Ferant huusi edestä.
- Mutta sir Ferant, sir Garin sanoi nuhtelevasti.
- Nyt kaikki lähtevät tulemaan eteenpäin ja meidän on päästävä pian takaisin linnalle tai muuten saamme lisää hirviöitä kimppuumme, Daegam sanoi.
- En voi hyväksyä tätä, sir Garin sanoi tavoitellen arvovaltaisuutta.
- Nyt kaikki pistää päänsä kiinni, Daegam tokaisi ja lähti kävelemään tietä eteenpäin.
Inkvisiittori lähti kävelemään tietä pitkin eteenpäin. Sir Garin katsoi Daegamia paheksuvasti.
- Jos jäämme tänne kuhnimaan niin ties mitä linnassa tapahtuu sinä aikana, Daegam sanoi.
- Puhukaa paronille järkeä, herra inkvisiittori, sir Garin sanoi.
Kudast putsasi metallijalkansa verestä ja muusta liiasta ennen kuin lähti muiden perään.
- Ettehän voi antaa moisten hylkiöiden kävellä täällä vapaana, sir Garin vetosi inkvisiittoriin.
Daegam lähti jatkamaan matkaa. Tyttö seurasi Daegamia. Gildon nousi ylös ähkäisten.
- Kuulkaas Garin, se henki on edelleenkin sisällänne joten olen sairas, lisäksi kilpeni on murskana ja minulla on haavoja jalassa ja vatsan alueella, metsästän ne kyllä heti kun olen saanut itseni ja varusteeni kuntoon, Daegam sanoi.
Kudast pysähtyi ja alkoi loitsia.
- Pelkureita ja saamattomia, sir Garin mutisi mutta lähti vastahakoisesti seuraamaan Daegamia.
Arbella oli vieläkin tajuttomana maassa.
- Ottakaa joku tuo toinen hevonen mukaan kanssa, Daegam kehotti.
Hän pysähtyi ja katsoi taakseen sanoen sitten:
- Arbellakin pitää ottaa mukaan.
Kudast kirosi ja aloitti loitsunsa alusta. Hän epäonnistui ja loitsi uudestaan. Tällä kertaa Kudast onnistui ja aloitti sitten välittömästi uuden loitsun.
Kun kukaan muu ei tehnyt mitään, niin Daegam käänsi hevosen ja lähti toisen hevosen ja Arbellan luokse.
- Sir Garin, saat taluttaa tai ratsastaa toisella hevosella, ihan miten tahdot, Daegam sanoi.
Kudast lähti astelemaan eteenpäin.
- Niin, sir Garin mutisi.
- Bas, tule auttamaan, niin saadaan Arbella tähän hevosen kyytiin niin päästään jatkamaan matkaa, Daegam kehotti.
Bas murahti ja tuli auttamaan. He saivat yhdessä Arbellan hevosen selkään. Daegam lähti sitten jatkamaan matkaa. Bas tuli taas viimeisenä.
Arbella tuli kohta tajuihinsa ja voihkaisi.
- Kai olet kunnossa? Daegam kysyi.
- Kyllä, Arbella sanoi hiukan vähemmän topakasti kuin ennen.
Hän laskeutui kiireesti maahan ja katsahti Daegamia paheksuvasti.
- Maahanko sinut olisi pitänyt jättää makaamaan? Daegam kysyi.
- Hieno herra virvoittaa pyörtyneen naisen, Arbella sanoi paheksuvalla äänellä.
- Herra joka haluaa elää jatkaa matkaansa, Daegam vastasi.
- Herra, joka ei osaa puolustaa naisseuralaistaan, ei ole mikään mies, Arbella tokaisi.
- No käsittääkseni olet vielä elossa, Daegam totesi.
Samassa alkoi kuulua ratsastuksen ääntä edestäpäin, ilmeisesti vain yksi hevonen.
- Tavat, tavat ovat tärkeitä, Arbella sanoi paheksuvasti Daegamille.
- Niin on henkikin, Daegam vastasi.
- Ilman tapoja henki on turha, Arbella tokaisi.
Daegam hymähti Arbellan kommentille.
Samassa näkyviin ilmestyi joku kovaa vauhtia laukkaava ratsastaja. Inkvisiittori katsahti ratsastajaan. Daegamkin koetti nähdä, kuka sieltä tuli.
Ratsastaja pysähtyi seurueen huomatessaan hilliten hevostaan.
- Lisää harhaoppisia, inkvisiittori tuhahti.
Mies huudahti hämmästyneenkuuloisesti. Gildon näytti hämmästyneeltä katsoessaan miestä. Daegam jatkoi matkaansa normaalisti ja kysyi Gildonilta:
- Olemmeko menneet ympyrää?
- Emme taatusti, Gildon kiisti. Mutta mieshän on renki sieltä kylästä.
- Miten hän on sitten meidän edellä? Daegam ihmetteli.
Mainittu mies hyppäsi samassa hevosen selästä ja syöksyi pelokkaana metsään. Daegam nopeutti hieman vauhtiaan ja ratsasti hylätyn hevosen kohdalle.
- Otetaan se kiinni! Gildon huudahti.
Daegam katseli pusikkoon. Gildon lähti lönkyttämään pakenijan perään.
- En minä ainakaan ole juoksukunnossa, Daegam totesi.
Kudast ryntäsi pakenijan perään. Inkvisiittori jäi paronin luokse.
- Saadaan uusi hevonen, Daegam totesi ja tarkasteli sitä.
Hevonen mulkoili Daegamia hengästyneenä. Inkvisiittori nousi hevosen selkään. Hevonen tuntui oikuttelevan inkvisiittoria, joka yritti hallita hevosta kokeneesti.
Daegam odotteli Kudastia ja isoa miestä tiellä.
- Paroni, teillä varmaan on oma seppä? inkvisiittori sanoi kysyvään sävyyn ja nousi pois hevosen selästä.
- Kai siellä linnassa on, Daegam arveli. En oikein tiedä siitä mitään kun olen vain yhden päivän siellä ollut vähän vähemmän epäjärjestyksellisissä merkeissä.
- Kilpeni tarvitsisi vähän korjausta, inkvisiittori sanoi samalla, kun taputteli selässään olevaa kolhuista ja risaa kilpeä.
Daegam nyökkäsi inkvisiittorille. Samassa Kudast asteli paikalle mukanaan Gildon, joka raahasi paennutta renkiä. Renki yritti turhaan sätkiä Gildonin kovissa kourissa.
- Miksi te rengin otitte mukaan? Daegam kysyi.
Mies parkaisi nähdessään Daegamin.
- Hän oli epäilyttävä, Gildon sanoi ja työnsi rengin Daegamin eteen.
Inkvisiittori tarkkaili renkiä.
- No vähintäänkin, Daegam tokaisi.
Renki kavahtaa Daegamia. Daegam katseli renkiä hevosen selästä ja kysyi:
- Miksi lähdit juoksemaan karkuun?
- Millä tavalla hän oli epäilyttävä? inkvisiittori kysyi kiinnostuneena.
Renki ei vastannut, katseli vain Daegamia kauhuissaan.
- Vastaa renki! Daegam ärähti. Miksi lähdit karkuun?
- Päästäkää herra! renki uikutti.
- Vastaa! Daegam karjaisi.
Renki vain aneli päästämään hänet vapaaksi eikä vastannut. Daegam alkoi laskeutua hevosen selästä vaivalloisesti. Inkvisiittori asteli rengin luokse ja katsoi suoraan tämän kieroihin silmiin. Mies ei katsonut inkvisiittoria silmiin. Daegam käveli miehen vierelle.
- Mitenköhän ne rosvot osasivat odottaa meitä? inkvisiittori heitti ilmoille kysymyksen.
Inkvisiittori vetäisi miekkansa esille. Mies säpsähti inkvisiittorin tekoa. Inkvisiittori otti kiinni miehestä ja yritti vetäistä miehen maahan. Gildon auttoi ja mies saatiin maahan helposti. Hän uikutti ja aneli armoa vakuutellen syyttömyyttään.
- Sitä sinä et saa krjalki, inkvisiittori sanoi tuomitsevasti ja nosti miekkansa.
- Odota, Gildon kehotti. Älä tapa häntä. Muuten emme saa häntä puhumaan.
- Krjalkit pitää tappaa, inkvisiittori ärähti.
- Heidän pitää ensin puhua, Gildon sanoi.
- Mitä sinä mistään tiedät, inkvisiittori tuhahti. Ilmiselvä krjalkihan tämä on.
Kudast astui miehen polven päällä metallijalallaan ja alkoi hitaasti siirtää painoaan sille. Mies kiljui tuskasta.
- Kerron, minä kerron! mies uikutti. Älkää tappako! hän aneli.
Daegam alkoi nousta takaisin hevosen selkään. Kudast nosti jalkansa pois ja kysyi:
- No?
Inkvisiittori odotti.
- Minun, minun piti auttaa rosvoja, mies sanoi irvistäen tuskasta.
- Mistä tiedämme että sinun piti? inkvisiittori kysyi ankarasti.
- Miksi ja keitä he olivat? Kudast kysyi.
- Maantierosvoja vain, mies sanoi nopeasti. Olen asioinut heidän kanssaan vain hyvin vähän. Minun oli pakko. He olisivat muuten tappaneet minut, mies uikutti.
- Miten voimme mennä siitä takuuseen? inkvisiittori kysyi.
Daegam totesi hevosen selästä:
- Eivät ne maantienrosvoja olleet. Maantienrosvoilla ei ole kaksipäisiä jättietanoita tai kalliita panssareita.
- Minä puhun totta, renki uikutti. Antakaa minun mennä. Perheeni näkee muuten nälkää.
- Eipä paljon väliä jos joku harhaoppinen rokarilaisperhe näkee nälkää, inkvisiittori tokaisi. Oikein niille kun eivät kunnioita Arkatia.
- Älkää herra! mies uikutti suunnaten sanansa Daegamille.
Daegam hymähti ja sanoi:
- En tunne sääliä niille jotka veljeilevät kaaoksen kanssa.
- Jos päästämme sinut, autat taas rosvoja ja joku toinen joutuu kärsimään, Kudast lisäsi.
- En, vannon, etten enää, mies uikutti. Paljastan teille vaikka heidän piilonsa, hän lupasi hädissään. Ja heidän aarteensa.
- No, kerro, inkvisiittori kehotti.
- Se on syvällä metsässä, mies sanoi pelokkaasti.
- Se talo? Kudast kysyi.
- Armoa, herra paroni, mies uikutti.
- Mistä tiedät, että olen paroni? Daegam kysyi.
Mies katsahti pelokkaasti Daegamia ja sanoi:
- Ne sanoivat.
- Ja suostuit auttamaan heitä minua vastaan? Daegam kysyi.
- He olisivat tappaneet minut muuten, mies uikutti hädissään.
- Osaat siis reitin rosvojen piilopaikalle? Daegam tiedusteli.
Mies nyökytti päätään innokkaasti.
- Kuinka paljon heitä siellä on? Daegam kysyi.
- Ainakin tusina, mies sanoi:
- Mutten tiedä, kuinka paljon olette heitä tappaneet, kun kerran olette selvinneet väijytyksestä.
- Mitä teidät heidän kaoottisista hirviöistään? Daegam kysyi.
- En mitään! mies parahti. Luulin niiden olevan ihan tavallisia rosvoja!
- Miten pääsit meidän edelle? Daegam kysyi.
- Ratsastin oikopolkuja pitkin rosvojen piilopaikkaan, mies vastasi pelokkaana.
- Olisipa minulla vielä se kivi, inkvisiittori totesi hiljaa harmissaan.
- Ja kerroin siellä teistä ja reitistänne, jota arvasin teidän kulkevan, mies jatkoi. Sitten lähdin kiertämään, jotta saisin palkkioni. Käytin loitsua apuna.
- Antakaa armoa, mies anoi.
- Kuinka kauan sinne salapaikalle menee? Daegam kysyi.
- Sinne on lyhyt matka, mies sanoi pelokkaasti. Teidän on sitten luvattava anteeksiantonne minulle.
Daegam mietti.
- Johdata meidät sinne niin saatan armahtaa sinut, inkvisiittori sanoi miehelle.
- Me lupaamme harkita asiaa, Kudast vakuutti.
- Sinne johtaa polkukin, mies sanoi hädissään. Päästäkää minut ratsuni selkään, niin vien teidät, hän pyysi.
- Et sinä hevosen selkään pääse, Daegam kielsi.
Inkvisiittori riuhtaisi miehen pystyyn. Mies näytti pelokkaalta.
- Johdata meidät nyt sinne, inkvisiittori sanoi ja piti kokoajan miehen paidasta kiinni.
Mies lähti pelokkaasti siihen suuntaan, josta seurue oli tullut. Gildon pysyi siinä miehen lähellä valppaana sauvansa kanssa. Daegam lähti jatkamaan matkaa. Inkvisiittori pitää kiinni miehestä ja piti toisessa kädessään miekkaansa. Mies kulki pelokkaana eteenpäin.
- Renki, näitkö meidän ryhmän kahta muuta jäsentä kun tulit tätä polkua pitkin? Daegam kysyi.
Renki nyökkäsi hermostuneesti.
Jonkin matkaa kuljettuaan mies osoitti tien sivuun ja sanoi hermostuneesti:
- Tuolla on salapolku piilopaikkaan.
Inkvisiittori kääntyi polulle mutta piti renkiä mukanaan. Kudast kulki inkvisiittorin perässä. Daegam laskeutui hevosen selästä ja alkoi taluttaa hevosta ja meni muiden perässä.
Renki työnsi pensaita sivuun ja niiden takaa tosiaan paljastui pieni polku. Inkvisiittori yski hieman ja oli selvästi edelleen hieman sairas. Seurue kulki polkua sitten jonkin aikaa, kun renki kuiskasi:
- Nyt olemme aivan lähellä.
Renki vaikutti pelokkaalta ja hermostuneelta. Inkvisiittori katseli ympärilleen. Renki jatkoi matkaa varovasti.
Sitten seurue näki pian edessä aukion, jolla näytti olevan jokin maalaistalo. Se tosin vaikutti aika hylätyltä, kun ikkunoihin oli lyöty laudat, eikä ympäristössä näkynyt merkkejä ihmisistä.
- Tuoko? inkvisiittori kysyi.
Renki nyökkäsi nielaisten. Daegam irrotti hevosen selästä kilven ja laittoi sen käteen. Inkvisiittori tönäisi rengin maahan ja alkoi kiinnittää kilpeään käteensä. Renki jäi maahan pelokkaana makaamaan. Bas murahti hiljaa ja ottaa keihäänsä esiin.
- Etkä lähde siitä sitten mihinkään, inkvisiittori komensi renkiä.
- En, renki sanoi pelokkaasti.
- Minä kävin täällä jo kerran, Kudast ilmoitti ja alkoi kiertää taloa.
Gildon otti paremman otteen sauvastaan. Daegam hämmentyi Kudastin puheista.
- Minä vartioin häntä, sir Garin sanoi vetäisten miekkansa esiin.
- Seurasin sitä miestä tänne, Kudast selitti lyhyesti.
Inkvisiittori lähti talon luokse. Daegam katsoi sir Garinia kummeksuen ja veti miekkansa esiin.
Talon ovi oli varsin vankka puuovi. Inkvisiittori pisti korvansa ovea vasten.
Kudast suuntasi ovelle ja veti miekkansa esille. Daegam lähti kävelemään taloa kohti. He pääsivät talon ovelle kaikki. Bas ja Gildon olivat myös mukana. Inkvisiittori otti kiinni oven kahvasta ja yritti riuhtaista sen selälleen pysyen itse kuitenkin kilpi valmiina.
Ovi aukesi ja tulijat yllättivät pahasti kaksi miestä, jotka istuivat pöydän ääressä. He olivat resuisia ja heillä näkyi olevan terävät hampaat. Miesten aseet olivat pöydällä. Kumpikaan miehistä ei ollut vaununajaja.
Inkvisiittori syöksyi heti sisälle ja yritti päästä miesten kimppuun. Kudast hyökkäsi sisälle inkvisiittorin jäljessä. Daegam antoi muiden mennä sisälle ja jäi ulos.
Toinen miehistä ryntäsi pakoon ja syöksyi tikkaille, jotka ilmeisesti veivät ullakolle. Toinen tavoitteli nuijaansa pöydältä. Inkvisiittori kävi toisen kimppuun silmät palaen ja löi miehen vasempaan jalkaan pahan haavan. Mies kaatui parkaisten maahan eikä ehtinyt saada nuijaansa. Hänen jalastaan valui verta lattialle.
Kudast ei aivan onnistunut potkaisemaan ylös kiipeävää miestä. Mies kipusi henkensä hädässä ylös ja katosi jostakin luukusta ylös.
Inkvisiittori survaisi miekkansa maassa olevan miehen vatsaan ja käänsi miekkaa haavassa. Mies lysähti maahan kuolleena.
- Sinä saat mennä ensin, Kudast sanoi virnistäen ja antoi tietä inkvisiittorille.
Inkvisiittori laittoi miekkansa huotraan ja lähti kipuamaan ylös pitäen kilpeään päänsä päällään. Samassa ulko-ovi paiskautui kiinni.

Daegam ulkona
Daegam katseli taaksepäin, kun olo vielä ulkona, ettei muiden kimppuun hyökättäisi. Yhtäkkiä ja aivan yllättäen Daegamin päälle putosi jokin verkko yläilmoista. Verkossa oli jotkin painot. Talon takaa ilmestyi miehiä siihen ovelle ja he paiskasivat oven kiinni.
Daegam koetti saada nostettua verkkoa ylös. Hän näki yhden miehen loitsivan jotakin oveen ja pari hakkasi nopeasti oven eteen jonkinlaisen ketjun. He näyttivät olevan tavallisissa vaatteissa, mutta vaikuttavat varsin kurinalaisilta.
Daegam ei päässyt verkosta pois ponnisteluistaan huolimatta. Hän huomasi nyt liekkejä talon katolta ja ponnisteli ankarammin. Nyt Daegam pääsi verkon alta pois ja huomasi, että metsästä ilmestyi joku ritari, jolla ei näkynyt asepaitaa. Toisia miehiä oli kolme ja he vielä hakkasivat ketjua tiukempaan.
Daegam suuntasi mäiskimään miekalla miehiä, joka olivat keskittyneet työhönsä. Mies, jota Daegam iski, kaatui karjaisten maahan jalka mäsänä. Toiset kääntyivät nyt Daegamiin päin ja tavoittelivat nuijiaan. Ritari lähestyi hölkäten. Talon takaa ilmestyi kaksi uutta miestä; toinen oli vaunumies.
Daegam siirtyi selkä seinää vasten niin, ettei suoraan taakse päässyt kukaan. Hän katseli huolestuneena tilannettaan ja kuuli sisältä potkuja ikkunaluukkua vasten. Kaksi tullutta miestä menivät joustensa kanssa ikkunaluukulle, jota potkittiin, ja he loitsivat jotakin nuoliinsa.
Miehet saivat juuri oven kiinni ja piirittivät Daegamin ritarin kanssa. He kuitenkin pysyivät kauempana Daegamista.
Daegam lähti hitaasti hivuttautumaan talon seinää pitkin ja katsoi, mitä viholliset tekisivät. Nämä olivat sijoittuneet siten, että liikkuessaan seinää pitkin Daegam lähestyi yhtä heistä. Viholliset ilmeisesti kyttäsivät, että Daegam tekisit jotakin ja he saisivat hyvän tilaisuuden päästä kimppuun. Ritari oli keskellä.
Daegam lähti sitten hitaasti hivuttautumaan kohti sitä miestä, joka oli hänestä vasemmalla. Miehet reagoivat siten, että oikealla puolelle oleva lähti hivuttautumaan Daegamia lähemmäs ja ritarikin astahti eteenpäin.
Daegam pääsi vasemmalla olevan nuijamiehen kimppuun.
Mies torjui iskun nopeasti. Toinen koetti iskeä nuijallaan Daegamin selästä päin muttei osunut.
Katosta nousi jo sakeasti savua ja Daegam kuuli sen osia romahtavan. Edessä oleva vastustaja löi nuijallaan Daegamia, joka sai torjuttua iskun kilvellään. Daegam kääntyi iskien oikealla olevaa miestä, joka kuitenkin torjui.
Seuraavaksi ritarikin ehti Daegamin kimppuun. Takana oleva mies iski Daegamia alaselkään aika tehottomasti. Edessä oleva huitaisi ärähtäen muttei osunut. Sitten ritari löi miekallaan Daegamia vatsaan. Miekka tunkeutui panssarien läpi, mutta Daegam piti yhä pintansa ja pysyi pystyssä kivusta huolimatta. Daegam löi, mutta hänen iskunsa torjuttiin.
Samassa kuului karjuntaa ja Daegamin takana oleva nuijamies kaatui maahan palavan keihään lävistämänä. Daegam ei pahemmin ehtinyt katsella mutta osasi aavistella, että Bas jossain oli pelastelemassa päivää.
Viholliset kaikkosivat Daegamin kimpusta ritaria lukuun ottamatta. Daegam ehti huomata, että paikalle oli ilmestynyt kaksi miestä leijannahkavaatteissa ja keihäineen. Bas ei ollut kumpikaan heistä.
Ritari sivalsi Daegamia ärjäisten miekallaan. Isku kilpistyi Daegamin käsisuojaan. Ritari huitaisi, mutta Daegam torjui.
Daegam koetti taistelun lomassa vähän vilkuilla, mitä ihmettä muut miehet oikein olivat. Miehet taistelivat Daegamin kahta vihollista vastaan.
Daegam antoi miekkansa puhua, mutta ritari torjui iskun ja käänsi sen Daegamia kohti. Daegam kuitenkin torjui.
Katto näyttää nyt romahtaneen. Daegam iski ja ritari torjui kilvellään, mutta kilpi ei vienyt iskusta koko voimaa. Daegamin miekanterä kuitenkin kilpistyi panssariin.
Samassa Kudast, inkvisiittori, Gildon ja Bas saapuivat metsän suunnasta.

Sisällä talossa
Kudast meni avaamaan ovea, mutta se ei tuntunut aukeavan. Kudast potkaisi ikkunan lautoja. Laudat tuntuivat kestävän Kudastin potkun.
Inkvisiittori kapusi ylös pitäen kilpeään kokoajan päänsä päällä. Ylhäällä jotakin pantiin aukon päälle ennen kuin inkvisiittori ehti ylös. Inkvisiittori laski kilpensä sivulleen ja yritti työntää kädellään estettä ylöspäin.
Sisällä olijat alkoivat haistaa jostakin savunhajua. Bas murahti. Gildon koetti iskeä sauvallaan ikkunalautoja mutta turhaan. Kudast yritti potkaista lautoja uudelleen. Kudastin potku täräyttää jo laitoja voimakkaasti, mutta ne pysyvät vielä. Inkvisiittori kapusi alas, otti vauhtia ja yritti kyynärpäällään rikkoa lautoja. Kyynärpää ei tepsinyt silti niihin yhtään. Kudast potkaisi vielä kerran.
Seurue kuuli katolta aivan selvästi tulenrätinää.
- Hitto! Gildon kirosi.
Bas murahti ja silmäili ympärilleen kuin pakoreittiä hakien. Kudast potkaisi vielä uudelleen. Nyt yksi laudoista murtui ja siihen tuli kohtuullinen aukko. Ikkunan takana seisoi kuitenkin kaksi miestä joustensa kanssa.
Kudast hylkäsi ikkunan ja alkoi tutkia seiniä ja lattiaa. Katto rätisi uhkaavasti ja jotakin palavaa tipahti katosta.
Inkvisiittori laittoi miekkansa huotraan ja kilpensä selkään. Kudast työnsi maton sivuun ja alkoi avata sen alla olevaa luukkua. Luukku tuntui olevan kiinni eikä auennut.
Inkvisiittori oli lähtenyt penkkien luokse ja juuri alkanut nostaa sellaista, kun huomasi Kudastin löytäneen luukun.
Osa katosta romahti alas aika kaukana huoneessa olijoista, mutta sisällä alkoi palaa jo kovasti. Kudast alkoi talloa luukkua rikki. Bas näytti sulkeneen silmänsä ja seisoi vain tyhjänpanttina. Gildonilla näytti olevan hiki otsalla ja hän alkoi auttaa Kudastia hätäisesti.
- Tulkaa, käytetään tätä, inkvisiittori sanoi muille ottaen pitkästä penkistä kiinni.
Bas ei vastannut mitään ja piti yhä silmiään kiinni. Inkvisiittori hylkäsi idean ja tuli auttamaan Gildonia ja Kudastia.
Kudast potkaisi uudelleen luukkua. Samassa katosta romahti iso osa ja huone oli paljolti tulessa. Gildon hakkasi luukkua sauvallaan mutta aika turhaan.
Kudast potkaisi sitten jalkansa luukusta läpi. Hän yritti heti löytää lukkoa tai salpaa, joka piti luukkua kiinni. Liekit nuoleskelivat jo heitä ja savu oli tukahduttavaa.
Bas yski ja syöksyi toisten luokse. Gildon köhi kovasti.
Kudast avasi luukun ja sukelsi sisälle. Inkvisiittori hyppäsi Kudastin perään. Bas ja Gildonkin syöksyivät sinne. Vaatteissakin oli jo liekkejä.
Kudast sammutti palavia vaatteitaan ja yritti kulkea eteenpäin. Hän jätti luukun perässä tulevien huoleksi. Palavia katonosia tipahti alas. Inkvisiittori ei tehnyt luukulle mitään vaan vetäisi miekkansa ja alkoi loitsia.
Alhaalla oli pimeää ja siellä tuntui olevan maalattia. Gildon iski luukun kiinni kiroten rankasti polttaessaan kätensä. Inkvisiittori päätti loitsun pimeässä ja hänen miekkansa alkoi hohtaa valoa.
Seurue huomasi, että he olivat pienessä kellarissa, jossa oli muutamia lahoja ja tyhjiä hyllyjä. Yhdellä seinustalla tosin oli pieni puuovi. Lattialla oli palavia puunsäleitä, jotka tosin olivat sammumassa jo.
Kudast ryntäsi ovelle. Gildon heilutti kättään irvistäen.
- Voiko joku parantaa kättäni? hän kysyi.
- Ei nyt, talo romahtaa kohta niskaamme, Kudast vastasi.
- En osaa, inkvisiittori sanoi ja lähti oven luokse.
Gildon irvisti ja otti terveellä kädellään kiinni sauvastaan. Bas näytti taas seisovan kuin nukuksissa paikallaan.
Kudast pääsi ovelle ja aukaisi sen. Ovi aukesi ja sen takaa löytyi jokin matala tunneli. Kudast ryntäsi tunnelia eteenpäin ja inkvisiittori teki samoin. Gildonkin ryntäsi sinne. Bas reagoi paljon hitaammin.
Seurue joutui kulkemaan tunnelissa ensin kumarassa ja sitten ryömimään, kun se madaltui entisestään.
Viimein seurue erotti valoa edestäpäin. Kudast ehti ensimmäisenä tunnelin päähän. Siellä näytti olevan katossa jokin nahka tai jokin, jonka läpi pääsi valoa.
Kudast katsoi varovasti nahan alta. Nahka tuntui olevan kiinni jollakin siinä. Kudast yritti viiltää nahan kahtia miekallaan. Nahka hajosi helposti ja päivänvalo paljastui sen takaa.
Kudast kiipesi ylös, samoin toiset perässä. He olivat jossakin metsässä. Nahka oli tuettu kivillä ja sen päälle oli aseteltu vielä multaa peitoksi kevyesti.
Ylös päästyään inkvisiittori laittoi miekan huotraan ja katseli ympärilleen.
- Mitäs nyt? Kudast kysyi.
He kuulivat aseiden kalketta kauempaa ja savunhajua tuntui myös. Inkvisiittori lähti aseiden kalketta kohti. Toiset seurasivat häntä. Matkalla inkvisiittori vetäisi miekkansa huotrasta ja kiinnitti kilpensä.
Seurue saapui sitten talon luokse, joka oli aivan tulessa. Daegam kamppaili jonkin tunnuksettoman ritarin kanssa pihalla. Siellä oli myös kaksi leijona-asuihin pukeutunutta miestä keihäineen, jotka taistelivat kahta roistoa vastaan. Sir Garin makasi maassa pää veressä. Arbella makasi myös, ilmeisesti pyörtyneenä. Tyttö seisoi vain pienenä syrjässä. Sir Kennard oli isketty maahan.

Talon luona
Inkvisiittori juoksi Daegamin kimpussa olevaa ritaria kohti valmiina lyömään tätä. Kudast seurasi häntä. Bas heitti keihäänsä ritaria päin, mutta se kimposi haarniskasta. Kolmas leijonamies ilmestyi metsästä ilman keihästä.
Ritari iski Daegamia, mutta ei osunut. Daegam iski hurjalla viillolla ritaria, mutta tämä onnistui torjumaan iskun kilvellä. Kudast yritti potkaista Daegamin kimpussa olevaa ritaria muttei osunut.
Ritari huitaisi taas Daegamia, joka sai torjuttua ritarin iskun. Inkvisiittori löi ritaria miekallaan oikeaan jalkaan. Ritari kaatui maahan karjaisten ja inkvisiittori oli valmiina survaisemaan miekkansa ritariin.
Daegam iski hurjan iskun ritarin käteen, joka meni käyttökelvottomaksi. Ritari hoippui muutaman askeleen ja lyyhistyi maahan. Daegam lysähti maahan makaamaan hengästyneenä ja pahoin kärsineenä.
Kudast ryntäsi toisen leijonamiehen vastustajan kimppuun. Hän potkaisi heti metallijalkansa rosvon jalasta läpi. Miestä kaatui maahan ulvoen ja leijonamies lopetti hänen vikinänsä. Toinenkin leijonamies oli tappanut vastustajansa.
Inkvisiittori laittoi aseensa pois. Viholliset makasivat nyt kuolleina. Rengistä ei tosin näkynyt enää jälkeäkään.
- Paroni, kuka tuo ritari oikein oli? inkvisiittori kysyi Daegamilta.
Kudast laittoi miekkansa pois ja putsasi jalastaan rosvon jalan jämiä.
Leijonamies ja Bas hakivat keihäänsä. Daegam nousi tuskasta parahtaen ylös ja lähti kävelemään vaivalloisesti hevosten luo. Kudast alkoi loitsia Daegamiin. Sir Kennard nousi ylös. Hän pudisteli päätään katsellen suruissaan ruumiita.
- Mitä sinä siinä surkuttelet, he olivat kaikki krjalkeja, inkvisiittori sanoi sir Kennardille.
Hevosten luona Daegam meni makaamaan maahan.
- Niin paljon tappamista ja turhaan, sir Kennard säälitteli.
- Krjalkien tappaminen ei tosiaankaan ole turhaa, inkvisiittori tokaisi.
Kudastin loitsittua Daegam nousi ylös maasta vieläkin hengästyneenä.
- Turhaan, turhaa verenvuodatusta, sir Kennard sanoi säälivästi.
Daegam katseli leijonannahkoihin pukeutuneita miehiä. Leijonamiehet kokoontuvat yhteen ja Bas puhui heille jotakin hiljaa.
- Tästä tulee mahtava tarina, Gildon totesi. Ritarit kukistavat kaoottiset maantierosvot.
- Kuinka kauan meillä kestää vielä mennä sinne entiseen Brenaan? Daegam kysyi.
- Kaksi tai kolme tuntia vielä, Gildon vastasi arvioivasti.
- Lähdetään siis jatkamaan? Kudast ehdotti.
Daegam katsoi sir Garinia, joka makasi vieläkin maassa tajuttomana. Hänen päästään tihkui verta. Arbellakin makasi maassa. Daegam katseli taas Basia ja heidän porukkansa. Bas näytti saaneen annettua käskynsä ja he seisoivat valmiina.
Daegam laskeutui Sir Garinin ja Arbellan vierelle ja alkoi ravistella kumpaakin olkapäistä. Molemmat tulivat tajuihinsa. Sir Garin valitti päätänsä. Arbella näytti hiukan hämmentyneeltä mutta otti sitten taas tiukan ilmeensä. Sir Kennard tuli paikalle ja paransi nopeasti sir Garinin päätä.
- Paroni, sir Garin sanoi hiukan epäselvästi.
Daegam nousi ylös tuskissaan ja lähti taluttamaan hevosta takaisin polulle kysyen:
- Niin?
- Teidän täytyy luvata minulle jotakin, sir Garin sanoi päätään pidellen.
- No sano mitä, Daegam kehotti jatkaen menoa eteenpäin.
- Minun täytyy pyytää, että saan vetäytyä linnanvoudin tehtävistä ja antaa poikani jatkaa työtäni, sir Garin sanoi. Olen liian vanha ja väsynyt.
Toisetkin seurasivat Daegamin mukana. Basin joukko tuli viimeisenä. Daegam tokaisi tuskallisesti olan yli:
- Ottakaa sen ritarin miekka mukaan.
Daegam vastasi Sir Garinille:
- Mietin asiaa tarkemmin kun pääsemme takaisin.
- Teidän on luvattava se minulle, sir Garin sammalsi kiihkeästi.
Daegam ei vastannut mitään sir Garinille.
- Paroni! sir Garin huudahti.
Daegam vastasi tuskallisena:
- Niin?
- Luvatkaa! sir Garin huudahti sammaltaen.
- Annoin jo vastaukseni, Daegam sanoi.
- Luvatkaa, vanhan palvelijanne vuoksi! sir Garin pyysi kiihkeästi.
- En lupaa mitään, Daegam sanoi. Se mitä poikasi sähellys aiheutti oli suuri menetys minulle. Minun pitää miettiä asiaa tarkemmin.
- Mutta en voi enää jatkaa, sir Garin sanoi sammaltaen. Minun on aika vetäytyä syrjään ja antaa poikani jatkaa.
- Lupaan pohtia asiaa, Daegam toisti.
Sir Garin huokasi.
Seurue saapui sitten tielle. Daegam alkoi nousta hevosen selkään entistä tuskaisempana.
- Minä lähden edeltä, Kudast sanoi ja lähti juoksemaan pitkin tietä.
- Kuinka kauan tästä vielä kestää mennä entiselle Brenan linnalle? Daegam kysyi.
- Ehkä tunti tielle, Gildon vastasi. Ja sieltä pari tuntia Brenaan.
- Jatketaan matkaa, Daegam käski.
- Selvä, Gildon sanoi ja lähti opastamaan seuruetta eteenpäin.
Inkvisiittori lähti kulkemaan ripeästi tietä pitkin.
- Minulle pitäisi kyllä maksaa tuplasti, Gildon totesi naurahtaen.
Daegam lähti ratsastelemaan muiden mukana tuskaisen näköisenä ja sanoi:
- Sanoin heti alussa, että kaaos saattaa väijyä meitä.
- No, ajattelin sen olevan vain puhetta, Gildon sanoi. Ritarit kun mielellään suurentelevat asioita.
- Mutta katsotaan sitä palkkaa sitten kun pääsemme linnaan, Daegam sanoi.
Gildon nyökkäsi naurahtaen.
- Uskotko vieläkään, että olen paroni? Daegam kysyi.
Gildon naurahti ja sanoi:
- Tietysti.
Daegam ei jaksanut enää puhua kipujen vuoksi. Matka taittui aika ripeästi.
- Kova taistelu se kyllä oli, Gildon tuumi. Jos tällaista on aina teidän ritarien seurassa, niin taidan jättää nämä puuhat väliin, hän naurahti.
- Tulet varmaan linnaan mukaamme, Daegam sanoi Gildonille. Saat siellä sitten ainakin kunnolla ruokaa.
- Varmasti, Gildon naurahti.
Kudast nousi ylös istumapaikaltaan tien laidasta, kun muut saapuivat.
- Ties vaikka kreivi tekisi minusta paronin, Gildon nauroi. Jokos kerrot, kuinka jalan sait? hän kysyi Kudastilta.
- Paroni kertoi jo, Kudast vastasi.
- Tämä ritari kertoi vasta, kuinka sen menetit, Gildon sanoi Daegamiin viitaten. Saat kertoa minulle makeat yksityiskohdat, hän naurahti Kudastille.
- Enpä taida, Kudast kieltäytyi kunniasta.
- Kerro nyt, arvon ritari, Gildon maanitteli. Että tiedän, mistä saan uuden jalan, jos käy seurassanne pahasti, hän naurahti.
Seurue saapui samassa isommalle tielle ja Gildon lähti ohjaamaan heitä itään päin.
- Toivo ettet tarvitse uutta jalkaa, sillä sinulla ei ole siihen varaa, Kudast sanoi.
- Kuinka niin? Gildon kysyi.
- Kuten paroni kertoi, se maksaa monta kultaharkkoa, Kudast vastasi.
- Mistäs sellaisen sitten saa? Gildon kysäisi. Minulla voisi olla muutama kultaharkko sukanvarressa, hän lisäsi iskien silmää.
- Sitten suosittelen palkkaamaan henkivartioita, Kudast sanoi kuivasti.
- Joo, ajattelin palkata nuo veikkoset, Gildon sanoi ja viittasi Basiin ja hänen miehiinsä. Mutta kerropas nyt, missä jalkakauppa sijaitsee.
- Jonkin matkan päässä siitä kylästä, pyydä sitä pikkupoikaa opastamaan Aaveraution luo, Kudast sanoi.
- Ahaah, Gildon sanoi nyökäten.
Hän vaikeni nyt ja matka eteni.
Ehkä pari tunti kului vielä ja sitten seurue sai viimeinkin näkyviinsä Ornimin muurit. Portti näytti olevan auki ja linnakin tuntui olevan vielä pystyssä.
- Tuossa se nyt on, Gildon totesi.
Daegam meni porteista sisälle ja suuntasi suoraan linnaa kohti. Kudast seurasi Daegamia ja toisetkin tulivat. Pari vartijaa seisoi portin luona ja he asettuivat tielle.
- Nyt pois siitä ja heti, Daegam komensi.
- Paroni! toinen vartijoista huudahti.
Vartijat siirtyivät heti nopeasti pois. Daegam jatkoi matkaansa porteista sisälle.
Oli iltapäivä ja koleasta säästä huolimatta kaupungissa näkyi jonkin verran ihmisiä. Daegam suuntasi suoraan linnalle Kaupungilla näkyi jonkin verran ritareita, mutta heillä ei ollut samaa tunnusta kuin portinvartijoilla.
Linnan porttia näytti vartioivan kaksi ritaria, joilla oli tuntemattomat tunnukset. Daegam ratsasti heidän luokseen. Ritarit katsahtivat terävästi tulijoita.
Daegam ratsasti porteista sisään.
- Stop! toinen ritareista sanoi ja esti Daegamia.
Daegam pysähtyi ja kysyi:
- Kuka sinä luulet olevasi?
- Minne luulet meneväsi? ritari kysyi vastaan töykeästi.
- Sisälle linnaani, Daegam vastasi.
Vartija tuhahti halveksivasti. Toinenkin asettui siihen käsi miekalla.
- Onko sir Garin täällä paikalla? Daegam kysyi.
- Sinulla varmasti on todistus, että olet ostanut tämän linnan? vartija kysyi ivallisesti.
- Tämä ei ole totta, Kudast voihkaisi.
- En minä sitä ole ostanut, Daegam vastasi. Minä olen paroni Daegam Ornim!
- Paroni Dolios täällä on, vartija sanoi eikä piitannut Daegamin sanoista.
- Nyt siitä sivuun tai pääsette hirteen! Daegam ärähti.
- Vartiomiehen uhkailu on vakava rikos, toinen vartija varoitti.
Daegam kummastui ja mietti.
- Olemme siis nyt Dolioksen mailla vai? hän kysyi.
- Ette tosiaan, vartija tuhahti.
- Vaan missä sitten? Daegam kysyi. Kuka täällä johtaa?
Gildon kuunteli huvittuneena.
- Sanoin jo, paroni Dolios, vartija ärähti.
- Mitä hän täällä tekee? Daegam kysyi.
- Ehkä sinut on paras viedä hänen puheilleen rangaistavaksi, vartija sanoi.
- Tuli vokottelemaan vaimoani? Daegam kysyi.
- Kummallista kyllä sitten kun kreivi pyysi minut tänne puhdistamaan alueen kaaoksesta ja näiden alueiden piti olla Ornimin, inkvisiittori sanoi.
- Minun asiani ei ole kysellä, mitä paronini tekee, vartija vastasi Daegamille.
- No se olisi hyvä, Daegam tokaisi. Haluan puhua paroni Doliokselle.
Kudast huokaisi.
- Seuraa minua, ritari käski Daegamia. Muut jäävät tänne.
Daegam huokaisi.
- Minä tulen kyllä sisälle, inkvisiittori sanoi.
Ritari lähti pihalle päin. Daegam laskeutui ratsailta ja lähti vaivalloisesti seuraamaan miestä. Inkvisiittori lähti Daegamin mukana.
- Vain tämä, ritari sanoi Daegamia osoittaen.
Toinen ritari esti inkvisiittoria.
- Minä tulen kohta takaisin, Kudast sanoi ja lähti kävelemään kaupungille päin.
- Minä menen kyllä sisälle, inkvisiittori sanoi ritarille.
- Et mene, ritari sanoi töykeästi.
Daegam ja ritari katosivat sisälle.
- Tiedätkö kuka minä olen? inkvisiittori kysyi mahtipontisesti. Olen sir Phedrus Horicce, Arkatin inkvisiittori ja kreivi pyysi minut tänne tuhoamaan kaaosta, ja haluan tietää kenen maita nämä ovat.
- Nimesi ei sano minulle mitään, ritari sanoi taipumattomasti.
- Vaadin päästä sisälle, inkvisiittori vaati.
- Pysyt täällä ulkona, kunnes herrani sinut päästää, ritari sanoi. Jos päästää.
Inkvisiittori yritti tunkeutua ritareiden läpi sisälle. Ritari tarttui häneen kiinni ja huusi:
- Apuun!
- Jos nimeni ei sano mitään sinulle niin mene kysymään kreiviltä, inkvisiittori sanoi vihaisena ritarille.
- Mene itse, ritari tiuskaisi ja piteli inkvisiittorista kiinni.
Kaksi muuta ritaria ilmestyi huudon hälyttäminä paikalle.
- Ensin minut pyydettiin tänne ja sitten minua ei päästetä, inkvisiittori ärisi eikä yrittänyt enää tunkeutua.
- Yritä vielä, niin sinut heitetään tyrmään! ritari tiuskaisi.
- Päästäkää minut läpi, haen hevoseni talleista, inkvisiittori pyysi.
- Ei, ritari sanoi provosoivasti.
- Se on tummanruskea, melkein musta ja sen selässä on suuri kaksiteräinen kirves, heittokeihäitä ja peitsi, inkvisiittori sanoi.
- Tulehan ottamaan, ritari sanoi yllyttävästi.
Joukko pysyi inkvisiittorin esteenä. Ritareilla oli miekat aseina.
Inkvisiittori jäi sitten odottamaan porttien lähelle. Muukin porukka oli siinä Kudastia lukuun ottamatta. Vartijat katselivat Basin porukkaa epäluuloisina.
- Tuliko tänne jonkun aikaa sitten ritari nimeltään sir Ferant? inkvisiittori kysyi vartijoilta.
Vartijat eivät vastannet mitään. Inkvisiittori jäi odottamaan ärtyneenä ja kädet puuskassa Daegamia.

Daegam linnassa
Linna näytti olevan sisältäpäin entisensä. Ritari johdatti Daegamin linnan pohjoissiipeen jollekin ovelle, jolle hän kolkutti. Kun oven takaa kuului käsky mennä sisälle, ritari avasi oven ja viittasi Daegamia sisälle.
Daegam astui sisälle. Siellä oli paroni Dolios yläruumis paljaana ja ilmeisesti miekkaharjoituksissa. Huoneessa oli toinenkin mies miekan kanssa.
- No mutta! paroni Dolios huudahti.
Daegam huokaisi ja repi kypäränsä irti.
- Sehän on itse vanha paroni, paroni Dolios sanoi hymyillen hiukan.
Daegam katseli paroni Doliosta.
- Voitte mennä, paroni Dolios sanoi ritarille, joka poistui.
- Mitä täällä tapahtuu? Daegam kysyi.
- Te olette kadonnut, paroni Dolios tokaisi kepeästi.
- Tulin takaisin, Daegam totesi.
- Niin piispa kertoi, paroni Dolios sanoi. Vaikkei ollutkaan varma paluustasi.
- Onko täällä joku piispakin tätä nykyään? Daegam kysyi yllättyneenä.
- Kyllä vain, oma rakas piispasi, paroni naurahti ja teki harjoitusliikkeen miekkansa kanssa.
- Kuka hän on? Daegam kysyi ja viittasi paronin harjoitusvastustajaan.
- Hän on sir Ernold, paroni Dolios vastasi.
- Miksi minua ei totella täällä enää? Daegam kysyi. Tämä kuitenkin on MINUN linnani.
- Totta, paroni Dolios sanoi keskittyen miekkaansa.
Hänen harjoitusvastustajansa otti valmiusasennon.
- Lopeta tuo miekalla leikkiminen, Daegam ärähti. Minä rämmin soissa ja hakkaan kaaoksenpalvojia kun sinä täällä vain heiluttelet miekkaasi iloisesti.
Paroni Dolios hyökkäsi nopeasti ja vastustaja torjui. Daegam katsoi itselleen istumapaikan ja meni istumaan. Paroni Dolios laski miekkansa ja kääntyi katsomaan Daegamiin päin.
- Olette ollut poissa pitkään, arvon kollega, hän sanoi.
- Kuinka kauan aikaa olin poissa? Daegam kysyi. Pari päivää. Viikon ehkä.
- Ah, olette ollut pitkään poissa, paroni Dolios totesi.
- Kuinka kauan muka? Daegam kysyi.
- Minun piti tulla hätiin, kun pyhä aika lähestyy, paroni Dolios jatkoi.
- Kuinka kauan olen ollut poissa? Daegam kysyi uudestaan.
- Melkein kokonaisen vuodenajan, paroni Dolios vastasi.
- MITÄ! Daegam ällistyi ja hämmentyi.
- Kyllä vain, toveri hyvä, paroni sanoi kääntäen katseensa taas miekkaansa.
Hän teki taas hyökkäyksen ja napautti nyt vastustajaansa kevyesti.
- Vaadin että käsket nyt heti jonkun hakemaan ystäväni linnan porteilta ja antamaan heille kunnon ruokaa, Daegam sanoi.
Paroni käänsi taas katseensa Daegamiin päin ja kysyi:
- Pitääkö paikkansa, että kaunis Milina on karannut?
- Olenko ollut vuoden poissa? Daegam kysyi.
- VuodenAJAN, paroni sanoi kulmiaan kohottaen. Se on eri asia kuin vuoden ajan, hän sanoi opettavasti.
Daegam huokaisi.
- Anteeksi, hän sanoi. Olen nyt ihan sekaisin. Olen taistellut päivät pitkät ja matkannut haavoittuneena.
- Mutta olen masentunut, kun kaunis Milinanne on poissa, paroni Dolios sanoi pateettisesti.
- Hän tosiaan lähti, Daegam totesi ja huokaisi. Mutta käskekää nyt joku hakemaan ryhmällemme ruokaa.
- Oh, toki, kuomaseni, paroni sanoi. Piispannekin on kovasti teitä odotellut. Minun täytynee tulla antamaan ohjeet vartijoilleni. Miehitin linnan osaksi omilla miehilläni, koska teidän miehienne joukossa on kuulema pettureita.
- Kuka täällä on nyt paronina? Daegam kysyi.
- Minä tietysti, paroni sanoi hymyillen.
Hän pyyhkäisi sormella viiksiään paremmin.
- Sinä? Daegam kysyi. Eikö sinulla ole omat maasi ihan muualla?
- Niin, kreivi minut lähetti huolehtimaan kauniista Milinasta, paroni Dolios sanoi imelästi. Maani kyllä pysyvät kunnossa.
Daegam hymähti ja kysyi:
- Onko kukaan täällä kertonut sinulle mitään Milinasta?
- Olen kuullut huhuja, paroni sanoi.
- Mitä olet kuullut? Daegam kysyi.
- Kuulemma karannut komean miehen matkaan, paroni sanoi ja pudisti päätään teennäisen surkuttelevasti.
Daegam naurahti ja piteli sitten vatsaansa kivuliaan näköisenä.
- Voi, oletteko sairas, rakas kollega? paroni kysyi.
- Olen pahasti haavoittunut, Daegam vastasi. Olen taistellut matkani jokaisena päivänä ainakin kaksi kertaa.
- Ehkä teidät pitäisi ensi viedä piispan luokse, jotta hän parantaisi teidät, paroni ehdotti.
- Voisi olla ihan hyvä idea, Daegam myönsi. Kuka täällä on piispana?
- Oh, oma rakas piispanne tietysti, paroni vastasi.
- Mikä hänen nimi on? Daegam kysyi.
- Ah, nimimuistini on huono, paroni pahoitteli.
Daegam hymähti.
- Ehkä se jotakin tuleen liittyvää on, paroni arveli. Ei mitään niin kaunista ja suloista kuin Milinamme.
- Haluan nyt sen piispan luokse, Daegam sanoi.
Hän nousi ylös ja poimi kypäränsä.
- Tietysti, paroni sanoi pannen miekkansa vyölle ja pukien paitansa päälle.
Hän lähti käytävään heilauttaen kättään harjoitusvastustajalleen.

Ehilmin valo, osa 47.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja