Ehilmin valo, osa 47

Inkvisiittori portilla
Inkvisiittori odotteli porteilla, mutta Daegamia ei vain kuulunut.
- Voisitteko hakea tänne sir Ferant nimisen ritarin? inkvisiittori kysyi ritareilta.
- En ole palvelijasi, vanhus, ritari vastasi ylimielisen loukkaavasti.
Inkvisiittori katsoi vihaisena ritaria ja kysyi:
- Otetaanko kaksintaistelu? Jos minä voitan pääsen sisälle, jos sinä voitat niin en pyri sisälle.
- Vartiomiehillä ei ole aikaa kaksintaisteluihin vanhusten kanssa, sama ritari vastasi ivallisesti.
- Teitähän on kolme siinä, eikö yksi voisi muka taistella? inkvisiittori kysyi.
- Etkö tiedä, vanhus, ettei vartiossa käydä kaksintaisteluja? ritari vastasi.
- Kuulkaas nyt, minun täytyy päästä sisälle, inkvisiittori sanoi.
- Juupa juu, vanhus, ritari sanoi pilkallisesti.
- Ettekö te tunne edes sir Garinia? inkvisiittori kysy ja osoitti sir Garinia.
- Oikein vanhusten sakki, ritari sanoi härnäävästi.
- Kerjäätkö sinä turpaasi, ritari? inkvisiittori kysyi vihaisesti.
- Vartiomiehen kimppuun käyminen on vakava rikos, ritari sanoi ivallisesti hymyillen.
- Tiedätkö sinä minkälainen rikos on minun loukkaaminen? inkvisiittori kysyi uhkaavasti.
- Ei kiinnosta pätkääkään, vaari, ritari sanoi ivallisesti.
Daegamin sisälle menosta oli varmaan jo ainakin puoli tuntia aikaa. Välillä jokunen ritari kulki linnaan tai sieltä pois. Vartijat pitivät heitä kaikkia tarkasti silmällä.
Kudast saapui sitten paikalle kaupungista päin.

Daegam linnassa
Daegam lähti paroni Dolioksen perään. Paroni asteli käytävää pitkin sulavasti ja suuntasi portaita pitkin alas. Daegam seurasi paronia vaivalloisesti alas portaita.
Paroni kulki sitten pihan poikki kaivohuoneeseen. Hän meni kaivohuoneessa entisen piispan huoneen ovelle ja koputti rennosti oveen. Daegam jäi paronin taakse odottamaan.
- Sisään, oven takaa kuului.
Paroni avasi oven ja asteli sisään keikarimaisen kevein askelin. Daegam asteli sitten paronin perässä sisälle ja sulki oven perässään. Huoneessa oli uusi piispa, samoin Ayzabel ja sir Ferant. Piispa näytti ärtyneeltä.

Piispan huoneessa
- Herra paroni! piispa huudahti.
Daegam katseli kaikkia huoneessa olevia. Ayzabel hymyili hiukan huvittuneesti ja piti sir Ferantia käsistä kiinni. Sir Ferant seisoi varsin toimettomana.
- Piispa, paranna haavani, Daegam käski.
- Lienee parasta pyytää apupappi tekemään se, piispa sanoi.
Daegam katsoi lähimmän paikan, johon saattoi istua, ja istui siihen.
- Kunhan vain joku nyt parantaa minut, hän sanoi.
- Ritarinne on käyttäytynyt törkeästi minua kohtaan, piispa sanoi Daegamille nyökäten sir Ferantiin päin.
- Mitä hän on tehnyt? Daegam kysyi.
- Hän on jäänyt kiinni valheesta, piispa sanoi.
- Mistä valheesta? Daegam kysyi.
- Älä kuuntele tuota petturia! sir Ferant ärähti katsoen piispaa.
- Hän väittää saapuneensa kirkkoon, piispa vastasi Daegamille ja katsahti ärtyneesti sir Ferantiin. Se on valhetta, hän totesi.
- Itse ystävystyit kaoottisten ritareitten johtajan kanssa ja jätit paronin vaaraan, sir Ferant puolustautui.
- Pötyä, piispa ärähti sir Ferantille.
- Minne kirkkoon hän on muka väittänyt saapuneensa? Daegam kysyi.
- Ja ilman minua petturuutesi olisi maksanut paronin hengen! sir Ferant huudahti.
- Pyhän Ehilmin kirkkoon täällä linnassa, piispa puuskahti. Ja kehtaa vielä syyttää minua petturuudesta!
Daegam koetti miettiä.
- No tietäähän paroni itsekin sen! sir Ferant huudahti ja katsoi paronia tukea hakevalla katseellaan.
- Siis mitä sinä nyt sir Ferant olet mennyt väittämään? Daegam kysyi.
- Nyt suu tukkoon, ritari! piispa ärähti sir Ferantille.
- Sanoin, että tulimme Ayzabelin kanssa kirkkoon, sir Ferant sanoi paronille. Mistä sitä tietää, minkälaisen katalan väijytyksen piispa olisi teille voinut järjestää!
Komeasti pukeutunut mies kuunteli huvittuneena puheita.
- Se on valetta, ritari, piispa ärähti sir Ferantille.
- Sellainen petturi kun on, sir Ferant lopetti puhumisen.
- Siis mistä te sinne tulitte? Daegam kysyi. Kävelitte voin sisälle? Mitä siinä nyt on jos on tullut kirkkoon tai ei?
Daegam pudisti päätään. Sir Ferant huokaisi.
- Nyt joku käskee tänne jonkun parantamaan minua, Daegam sanoi. En jaksa ajatella kun olen pahoissa ruhjeissa.
- Koko ajan on tulossa, piispa vastasi.
- Voinko minä poistua, paroni? sir Ferant kysyi.
Daegam katseli piispaa ja sir Ferantia vuorotellen mietteliäänä.
- Ja piispa, jos tahdot tietää totuuden, niin Ayzabel käski minut valehtelemaan sinulle, sir Ferant sanoi kuulostaen vakavalta.
- Mitä sinä nyt olet siis mennyt valehtelemaan? Daegam kysyi.
- Ayzabel käski minut valehtelemaan sen, että olisimme tulleet kirkkoon, sir Ferant selitti.
Ayzabel ärähti vihaisesti ja ravisteli sir Ferantia.
- Eli siis halusitte sisälle linnaan? Daegam kysyi.
- Niin juuri, Ayzabel uhkasi minua ja sanoi tappavansa minut, jos en valehtele, sir Ferant sanoi.
Daegam huokaisi.
- Syyttäkää siis tuota, sir Ferant sanoi ja nyökkäsi Ayzabeliin päin.
Ayzabel ravisteli sir Ferantia rajummin.
- Älä tunge syitä minun niskoilleni, Ayzabel sanoi ärtyneesti sir Ferantille.
- Katsokaa nyt! Hullu kuin mikä, sir Ferant parahti.
- Olkaa hiljaa, Daegam ärähti. Molemmat.
- Voinko poistua? sir Ferant kysyi uudestaan.
- No mene pois, Daegam myöntyi..
- Et poistu mihinkään, kultaseni, Ayzabel sanoi sir Ferantille ja piteli tätä ilmassa.
- Käske tuota päästämään minut, paroni, sir Ferant sanoi ja katsoi vihaisesti Ayzabeliä.
- Hiljaa, Daegam komensi.
- Mitä teemme tuon ritarin kanssa, paroni? piispa kysyi Daegamilta.
- Ei hänestä tarvitse välittää, Daegam vastasi. Matkamme jälkeen ihan ymmärrettävää jos haluaa sisälle linnaan syömään.
Sitten hän katsoi piispaa ja kysyi:
- Miten te pääsitte tänne sieltä linnan luota?
- Pikemmin kysyisit, mitä teette tuon kanssa, sir Ferant sanoi nyökäten Ayzabeliä kohti.
- Käytin loitsua, joka siirsi minut kirkkoon, piispa vastasi Daegamille piittaamatta sir Ferantista.
- Kuinka kauan olet ollut täällä? Daegam kysyi.
Samassa ovi aukesi ja joku papinkaapuun pukeutunut nuorehko mies asteli sisään. Hän kumarsi Daegamille, piispalle ja komeasti pukeutuneelle miehelle. Daegam katsoi nuorehkoa miestä.
- Tulin pari viikkoa sitten, piispa vastasi.
- Sallinette parantaa haavanne, herra, nuorehko mies sanoi kohteliaasti Daegamille.
- Toki, Daegam sanoi.
Nuori mies ryhtyi sulavasti loitsimaan.
Hän kosketti sitten Daegamin jalkaa ja parantava valo peitti jalan. Seuraavaksi nuori mies teki saman toiselle jalalle. Daegam näyttää heti voivan paljon paremmalta ja sanoi:
- Kiitos.
Seuraavaksi nuorukainen paransi keskittyneesti Daegamin kättä ja lopuksi asetti kätensä vielä Daegamin vatsalle. Daegam kiitti vielä uudelleen miestä:
- Kiitos.
Mies kumarsi Daegamille nöyrästi ja asteli sitten pois kumarrettuaan myös piispalle ja komeavaatteiselle miehelle.
- Noniin, Daegam sanoi ja koetteli vielä jalkojaan.
- Haluan kuulla loppumatkanne tapahtumista vielä, piispa sanoi. Yritin kuulustella ritaria, mutta hän vain valehteli.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- No ensiksi menimme sinne raunioille. Sieltä löysimme jotkut raput alas.
Piispa nyökkäsi.
- Alhaalla oli jonkunlainen kellari tai vanha vankila, Daegam jatkoi. Huoneissa oli kasoittain mädäntyviä ruumiita tai muita epäilyttäviä asioita. Kun jatkoimme matkaa siellä niin vastaan tuli jonkinlainen keppi mihin oli kai sidottu jokin loitsu. Siitä kepistä sitten hyökkäsi joku otus inkvisiittorin kimppuun.
Piispa kuunteli tarkkaavaisena. Ayzabel piteli sir Ferantia vieläkin muttei enää ilmassa.
- Otusta ei voinut vahingoittaa lainkaan aseilla kun ne menivät suoraan sen läpi, Daegam kertoi.
Piispa nyökkäsi mietteliäästi.
- Sitten inkvisiittori kaatui maahan, Daegam sanoi. Emme häntä saaneet parannetuksi niin menimme katsomaan mitä oven takana oli. Siellä oli joku sairas ja kaoottinen noita joka manasi padastaan ison hämähäkin ja pari sellaista otusta. Kävimme sitten taisteluun ja saimme tapettua noidan ja hänen apurit. Sitten tuli hieman epämääräistä harhailua kellarissa ja huomasimme että entiset rappuset olivat kadonneet ja toisen käytävän päähän oli ilmestynyt rappuset.
Piispa nyökytteli kuunnellessaan. Daegam koetti miettiä ja sanoi sitten:
- Sitten nousimme ylös rappusia ja huomasimme olevamme linnan sisällä.
Sir Ferant katsoi varsin turhautuneena toisia.
Piispa kuunteli Daegamia keskittyneenä.
- Tässä välissä jotenkin siirryimme takaisin meidän maailmaan, Daegam totesi.
Piispa nyökkäsi ja sanoi:
- Huomaamaton siirtymä.
Daegam nyökkäsi piispalle ja sanoi:
- Siellä ollessamme tappelimme sitten ogreritareiden kanssa. Linnassa siis oli aika paljon ogreritareita. Olimme kaikki pahasti haavoittuneita ja meillä ei ollut taikuutta enää jäljellä nimeksikään niin lähdimme pakoon. Kun menimme pois linnasta niin Maelcum sai surmansa kun hän jäi pidättelemään ritareita.
Daegam piti pienen tauon.
- Ja sitä ennen olin vankina ja sidottuna. Kuulin eräitten vartijoitteni juttelevan ja sanovan, että sinä piispa olit heidän johtajansa kanssa, sir Ferant sanoi väliin.
- Sitten matkasimme poispäin linnasta ja tapasimme pojan mikä opasti meidät tilalle jossa saatoimme yöpyä, Daegam, kertoi. Sieltä sitten lähdimme mahdollisimman nopeasti takaisin tänne.
Piispa vilkaisi sir Ferantiin ja sanoi nopeasti:
- Epäilemättä kyseessä oli vanha piispa.
Sir Ferant katsoi piispaa varsin epäillen. Daegam keskeytti tarinointinsa ja katsoi piispaa epäilevästi.
- Olenkin odotellut teitä, piispa totesi. Sanoin paroni Dolioksellekin, että tulisitte vielä, hän lisäsi ja nyökkäsi komeasti pukeutuneeseen mieheen päin.
Sir Ferant vilkaisi Daegamia, joka alkoi jatkaa kertomustaan:
- Ja siinä matkalla sitten meidän kimppuun hyökkäsi rosvoja.
Piispa kuunteli tarkkaavaisena.
- Kukistimme heidät ja lähdimme sitten heidän pääpaikkaansa kun saimme yhden heidän apureistaan kiinni, Daegam selosti.
Paroni Dolios katseli sivummasta hiukan huvittuneena ja rauhallinen ilme kasvoillaan. Daegam sanoi tuskastuneena:
- Se tietysti olikin ansa, mikä todistaa sen, että kaaokseen tai sen auttajiin ei saisi koskaan luottaa. Selvisimme kuitenkin siitä kun taistelin aikana muutamia Basin kaltaisia miehiä ilmestyi metsästä.
Piispa nyökkäsi.
- Siitä eteenpäin sitten matka olikin suhteellisen rauhallista, Daegam sanoi.
- Hyvä, piispa totesi. Nyt voittekin taas ottaa linnan hallintaanne.
Daegam nyökkäsi ja selvästikin nautti pelkästä istumisesta. Hän kysyi piispalta:
- Mitä kaikkea täällä on tapahtunut?
- Ei paljonkaan, piispa vastasi. Sir Garin palasi oli palannut ritarien kanssa Sudenverestä. Hän on hoitanut linnan sotilasasioita jämäkästi.
- Onko tauti saatu pois kokonaan? Daegam kysyi.
- Niin, epidemia on lakannut, piispa myönsi. Se laantui jo sir Garinin toimenpiteiden ansiosta.
- Mitä hän teki? Daegam kysyi.
- Hän antoi vangita kaikki ritarit, jotka olivat kotoisin epäilyttävän sir Kesterin mailta, piispa vastasi.
- Hyvä, Daegam totesi.
- Sir Garin kertoi varmasti teille itse tarkemmin toimenpiteistään, piispa sanoi. Tällä hetkellä linnassa on riittävästi miehiä.
Daegam nyökkäsi piispalle ja sanoi:
- Uskoisin kyllä silti taudin loppuneen siksi kun saimme kukistettua sen noidan joka oli kai aloittanut sen taudin. Niinhän se parantaja sanoi siellä luolalla.
- Mutta koska emme voi kaikkiin ritareihin luottaa, paroni Dolios on ystävällisesti lainannut myös ritareitaan, piispa lisäsi.
Daegam sanoi hieman välinpitämättömästi paroni Doliokselle:
- Hyvä että tulit tänne ritareittesi kanssa.
- Totta tosiaan, paroni sanoi hymyillen. Suren vain, etten nähnyt kaunista ja suloisaa Milinaa.
Paroni nuolaisi huuliaan ja huokaisi teennäisesti.
- Onko tässä vielä jollakin asiaa? Daegam kysyi. Haluaisin päästä syömään.
- Voinen liittyä seuraanne, piispa sanoi.
Daegam nyökkää piispalle. Piispa lähti ovelle. Daegam nousi ylös ja meni myös ovelle.
- Näkemiin nyt, veikkoseni, paroni Dolios sanoi kevyesti Daegamille ja lähti poispäin.
- Näkemiin, Daegam sanoi. Toivottavasti näemme vielä joskus.
Ayzabel lähti Daegamin perään sir Ferantia mukaansa kiskoen.
Piispa suuntasi ensin pihalle ja sitten yläkerran suuntaan. Daegam seurasi piispaa. Piispa meni paronin huoneen ovelle ja nyökkäsi Daegamille. Daegam kaivoi esille avaimen ja avasi oven. Daegam astui sitten sisälle huoneeseen.
Huoneessa näytti olevan varsin hämärää, mutta piispa sytytti nopeasti kynttilöitä. Daegam meni istumaan pöydän äärelle.
- Pian saamme ateriaa, piispa sanoi.
Daegam katseli ympärilleen ja sanoi:
- Mahtavaa.
Ayzabel päästi vihdoinkin sir Ferantin irti. Sir Ferant lähti saman tien pois paronin huoneistosta. Ayzabel livahti sir Ferantin perään.

Portilla
Inkvisiittori odotti portilla.
- Eikö paroni ole vieläkään palannut? Kudast kysyi.
Inkvisiittori pudisti päätään.
- Eihän tässä voi käydä samalla tavalla kuin viimeksi, Kudast sanoi.
Bas murahti sivummalla. Gildon oli käynyt maahan istumaan ja sulkenut silmänsä. Sir Garin näytti vähän siltä, ettei hän oikein edes tajunnut tilannetta. Kudast istahti maahan ja katseli linnaa. Tyttö seisoi sivummalla sangen huomaamattomana. Sir Kennard näytti rukoilevan tai meditoivan tai jotakin sellaista. Inkvisiittori loi ritareihin vihaisia katseita.
Kudast huomasi, ettei Arbellaa enää näkynyt. Yksi ritareista katseli inkvisiittoria halveksivasti hymyillen.
- Pitäisiköhän meidän tehdä jotakin? Kudast kysyi.
Inkvisiittori alkoi loitsia hiljaa.
Vahingon lisäystä
Loitsittuaan inkvisiittori otti kilpensä esiin ja kysyi ritareilta esitellen kilpeään, tuntisivatko nämä ketään hyvää seppää, kun hänen kilpensä tarvitsisi korjausta.
- Eiväthän vanhukset tarvitse seppää kuin keppiään takomaan, yksi ritareista sanoi inkvisiittorille pilkallisesti.
Muut eivät sanoneet mitään.
Inkvisiittori sujautti kilpensä nopeasti käteensä, riuhtaisi miekkansa esille ja syöksyi päin ritareita ja odotti Kudastin tekevän samoin. Ritarit tempasivat miekkansa esiin. Heillä oli myös kilvet. Kudast murahti ja nousi ylös mutta epäröi hiukan, lähteäkö hyökkäykseen.
Inkvisiittori löi ritaria miekallaan, mutta ritari sai torjuttua iskun. Ritari iski nyt inkvisiittori miekallaan, mutta inkvisiittori torjui. Toiset ritarit kävivät sivuilta inkvisiittorin kimppuun. Molemmat osuivat inkvisiittoria, jalkaan ja käteen. Ritarien iskut eivät kuitenkaan edes läpäisseet inkvisiittorin panssareita.
Kudast lähti astelemaan taistelua kohti. Hän veti miekkansa esiin ja huusi:
- Lopettakaa!
Inkvisiittori löi yhtä ritaria miekallaan, mutta ritari torjui jälleen. Ritari näytti tyytyväiseltä saatuaan inkvisiittorin suuttumaan. Hän löi mutta iski ohi.
- Phedrus! Lopeta! Kudast huusi.
Toiset ritarit osuivat inkvisiittoria jalkoihin, tosin aika kevyesti. Ritarien säälittävät iskut eivät vieläkään menneet inkvisiittorin panssareista läpi.
Kudast potkaisi toista ritareista, jotka hyökkäilivät inkvisiittorin sivuilta, mutta potku humahti selvästi ohi.
Inkvisiittori yritti iskeä ritaria jalkaan, mutta ritari torjui taas. Ivallinen ritari iski ja osuu. Inkvisiittorin torjunta ei saanut pysäytettyä iskua, mutta se kilpistyi taas panssareihin. Toinenkin ritari osui kevyesti inkvisiittoriin, mutta kolmas kääntyi Kudastiin päin.
Inkvisiittori löi samassa raivoisasti ivallista ritaria oikeaan käteen, joka melkein lähti irti.
- Niin mikä minä olinkaan? inkvisiittori kysyi ivallisesti ritarilta.
Ritari tarrasi käteensä parkaisten ja kaatui sitten maahan.
Kudast torjui kolmannen ritarin voimakkaan iskun, mutta raivoisa isku ei torjuntaan kokonaan pysähtynyt vaan kilahti metallijalkaan. Ritari ärähti Kudastille hämmentyen jalasta.
- Olisitte vain päästäneet läpi, inkvisiittori tokaisi.
Toiset ritarit perääntyivät pihalle päin asettuen vierekkäin.
- Tahdotteko te vielä taistella? inkvisiittori kysyi ritareilta voitonriemuisasti.
- Tuosta saat maksaa! toinen ritareista huusi.
Kudast potkaisi ohi perääntyvästä vastustajastaan.
- Mitäs loukkasitte minua ettekä päästäneet läpi, inkvisiittori tuhahti.
- Phedrus, rauhoitu, Kudast kehotti.
Ritari sivalsi Kudastia muttei osunut. Kudast potkaisi häntä, mutta potku meni ohi. Kudast vetäytyi kauemmas maassa makaavan ritarin luo. Ritari makasi maassa ja verta oli valunut maahan jo runsaasti. Ritarit jäävät pihalle vähän matkan päähän portista.
Kudast polvistui ritarin luo ja alkoi loitsia. Loitsun lopussa Kudast kosketti haavaa lopettaen verenvuodon. Sitten hän ravisteli ritaria hiukan yrittäen saada tämän hereille. Ritari ei näyttänyt tulevan tajuihinsa.
Inkvisiittori asteli porteista sisälle.
- Phedrus, takaisin! Kudast huusi.
- Miksi! inkvisiittori huusi vastaan.
Kudast huokaisi:
- Mene sitten.
Sitten hän kääntyi puhumaan kahdelle kunnossa olevalle ritarille:
- Tulkaa hakemaan toverinne ja päästäkää se idiootti sisälle.
Inkvisiittori laittoi aseensa pois ja käveli sisälle. Ritarit eivät uskaltaneet estää inkvisiittoria mutta tulivat hakemaan toverinsa syrjään.
- Pahoittelen tuon ääliön käytöstä, Kudast murahti ritareille samalla, kun lähti inkvisiittorin perään ja laittoi miekkansa pois.
Ritarit eivät vaikuttaneet vakuuttuneilta Kudastin sanoista.
Inkvisiittori suuntasi paronin salille. Kudast seurasi vilkuillen hermostuneesti ympärilleen. Varsinaisen linnan portista he pääsivät ongelmitta. Inkvisiittori ja Kudast kulkivat sitten pihan poikki ja pääsivät yläkertaan ovelle, joka johtaa paronin saliin. Kukaan ei näyttänyt pysäyttävän heitä.
Kudast koputti oveen.
- Sisään vaan, kuului kehotus.
Inkvisiittori avasi oven ja astui sisään. Kudast seurasi. Siellä olivat Daegam ja sankarimatkalla mukana ollut piispa.

Paronin salissa
- Haluan, että te kaikki sanelette kuvauksen matkan vaiheista, piispa ilmoitti Daegamille. On tärkeää, että saamme vaiheet ylös mahdollisimman täydellisinä. Sir Kudast voi ainakin tehdä kuvauksen.
Daegam nyökkäsi piispalle ja totesi:
- Olen luvannut majoittaa tuon naisen tänne nyt ainakin joksikin aikaa.
Piispa nyökkäsi.
- En tiedä valehtelevasta sir Ferantista, hän jatkoi. Mutta inkvisiittorin näkemyksiä tarvitsemme myös. Vaikka häntä on kohdeltava varovaisesti.
- Voit kuitenkin kuunnella mitä sir Ferantilla on sanottavana ja päätellä sitten itse, Daegam sanoi. Hän kuitenkin saattaa tietää jotain siitä Ayzabelistä mitä me emme tiedä.
Piispa nyökkäsi ja sanoi:
- Hänenkin kokemuksensa ovat tärkeitä, mutta niihin on suhtauduttava kriittisesti.
Daegam nyökkäsi piispalle.
- Epäilemättä Ayzabel on saanut ritarin valtaansa, piispa totesi.
- Nainen on varsin voimakas, Daegam jatkoi hieman pettyneenoloisena. Hän riepotteli minuakin yhdellä kädellä ilmassa.
Piispa nyökkäsi ja sanoi:
- Emme voi hänelle mitään muuta kuin yrittää ohjeilla häntä. Sir Ferant olisi siihen hyvä väline, mutta hän ei tunnu enää oikein luotettavalta.
Daegam nyökkäsi piispalle ja kysyi:
- Milinasta ei siis ole kuulunut mitään?
Piispa pudisti päätään.
- Meidän täytyy harkita, mitä teemme sen asian kanssa, hän sanoi.
Daegam nyökkäsi.
- Ei käy laatuun, että paronitar kulkee maita ja mantuja, piispa jatkoi.
- Pitää myös miettiä paljonko meillä on resursseja siihen, Daegam esitti. Hänellä on kuitenkin mukanaan vahva ja hyvin luotettava ritari. Ritari vielä sattuu olemaan Milinalle sukua, niin ei hän tuskin koettaa pakottaakaan Milinaa mihinkään. Mutta on totta, että hänet pitäisi saada takaisin tänne. Varsinkin nyt kun tautiepidemia on kadonnut.
- Ajatelkaa mainettanne, piispa huomautti. Huhuja kulkee jo nyt.
Daegam nyökkäsi piispalle.
- Eikä teitä pidetä enää pystyvänä, jos ette pysty pitämään vaimoannekaan kurissa ja nuhteessa, piispa totesi.
Daegam huokaisi ja kysyi:
- Mitä meidän pitäisi tehdä sille tytölle joka on ollut matkassamme?
- Teidän täytynee päättää siitä, piispa sanoi. Hän saattaa olla merkityksellinen, koska hän oli matkalla mukana.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Hän kuitenkin osaa taikuutta, joten ei häntä kannata hukkaan heittää. Suurimpana ongelmana on, kun emme pysty puhumaan hänen kanssaan.
Piispa nyökkäsi ja totesi:
- Teidän täytyy ehkä ottaa tyttö suojaanne. Hänestä saattaa olla vielä hyötyä.
- Hän kuitenkin varmaan oppii kielemme jos oleilee täällä, Daegam pohti. Sitten hän varmasti voi kertoa asioista mitä on kokenut.
- Aivan, piispa myönsi. Mutta vaimonne suhteen avioero on ehkä ainoa vaihtoehto.
Daegam hätkähti hieman. Piispa nyökkäsi vakavana.
- Oletteko tosiaan sitä mieltä? Daegam kysyi.
- Toinen mahdollisuus on löytää vaimonne, mutta se vaikuttaa hankalalta, piispa sanoi. En ole kuullut häntä nähdyn koko paronikunnassa. Eikä paroni Dolioksellakaan ollut tietoja vaimonne liikkeistä.
- Voi olla, että hän on lähtenyt takaisin kotiinsa, Daegam arveli.
- Se on mahdollista, piispa myönsi. Silloin häntä on mahdoton saada takaisin. Diplomaattiset koukerot ovat hankalia. Missä hänen kotinsa olikaan?
Daegam huokaisi ja mietti. Samassa ovelta kuului koputus.
- Muistaakseni hän oli Sentanoksesta, Daegam sanoi.
Piispa nyökkäsi. Daegam sanoi kuuluvalla äänellä:
- Sisään vaan.
- Sieltä päin on erittäin vaikeaa saada aikaan neuvotteluratkaisua, piispa sanoi.
Inkvisiittori astui ovesta sisälle. Kudast tuli perässä.
- Aah. Pääsitte sisälle, Daegam totesi.
Piispa nyökkäsi tulijoille.
- Niin pääsimme, inkvisiittori vahvisti. Tosin jos olisitte tulleet päästämään, ei olisi verta vuodatettu niin paljon.
- Phedrus melkein tappoi yhden niistä ritareista portilla, Kudast ilmoitti.
- Mitä! Daegam huudahti ja sitten huokaisi. Kai asia on nyt selvitetty?
- Oppipa olemaan loukkaamatta minua, inkvisiittori sanoi.
- Paransin loukkaantuneen ritarin, Kudast kertoi.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvä.
Piispa tuijotti Kudastin jalkaa.
- On mutta mitä tuo tekee vielä täällä, eikö hänen pitäisi olla jo hirressä? inkvisiittori kysyi osoittaen piispaa.
Daegam katsoi inkvisiittoria hieman kummeksuen. Piispa vilkaisi inkvisiittoria ärtyneesti. Kudast hymähti piispan tuijotukselle ja kysyi:
- Hieno, vai mitä?

- Mistä se on tullut, sir Kudast? piispa kysyi.
- Pitkä tarina, Kudast vastasi.
- Eikö hän ollut se petturi? inkvisiittori kysyi. Vai minne hän muka katosi siinä yhdessä vaiheessa?
Samassa ovelta kuului koputus.
- Avatkaa ovi, Daegam käski.
Kudast aukaisi oven. Sisään tuli joitakin palvelijattaria kantaen ruokatarvikkeita. He laskivat kulhot, astiat ja muut jutut pöydälle ja poistuivat sitten niiaten.
- Tilaamaanne ruokaa, piispa sanoi Daegamille hiukan hymyillen.
Daegam nyökkää katsoen ruokaa nälkäisenä ja alkoi syödä sitä. Piispa asettui pöytään ja ryhtyi myös syömään, joskin niukemmin kuin Daegam. Kudast seurasi paronin esimerkkiä ja kävi syömään, samoin inkvisiittori.
- Ette ole saaneet vielä ruokaa? Daegam kysyi.
- No juuri tulimme, mistä olisimme ruokaa saaneet. Ja kannattaisi varmaan hakea ne muutkin sisälle sieltä ulkoa. Ovatko he vielä ulkona linnasta?
- Teidän on harkittava seuraavaa siirtoa, paroni, piispa sanoi Daegamille.
- No ovat, inkvisiittori tokaisi Daegamille. Kun ne ritarit eivät suostuneet päästämään sisälle. Tai en tiedä tulivatko he sen jälkeen sisälle kun me olimme jo tulleet sisälle.
- Sir Kudast, käy hakemassa heidät sisälle linnaan ja sano että se on määräys paronilta, Daegam määräsi. Tuokaa heidät vaikka tänne. Kyllä tästä riittää kaikille nyt pahimpaan nälkään ainakin.
Kudast nyökkäsi, kumarsi nopeasti ja poistui sitten ripein askelin.
Inkvisiittori katseli syödessään piispaa epäilevästi. Piispa ei näyttänyt välittävän inkvisiittorin katseista. Daegam keskittyi syömiseen eikä pahemmin välittänyt muista.
- Haluan teiltäkin sitten selvityksen matkasta, piispa sanoi inkvisiittorille.
- Minkä selvityksen? inkvisiittori kysyi.
- Kertomuksen matkan tapahtumista, piispa vastasi. Kirkko haluaa koota matkan mahdollisimman tarkasti dokumentoituna.
Ovelta kuului samassa koputus. Daegam sanoi kuuluvalla äänellä:
- Sisään vaan.
- Minne sinä oikein katosit kun olimme siellä linnassa? inkvisiittori kysyi piispalta.
Kudast astui sisään ja kävi jatkamaan ateriaansa. Daegam katseli, tuliko ovesta muita sisälle. Kudastin perässä tuli se tyttö ja Bas miehineen. Muita eri ollut.
- Palasin takaisin Pyhän Ehilmin Taivaalliseen kirkkoon, piispa vastasi inkvisiittorille lyhyesti.
- Missä sir Garin ja se matkamies on? Daegam kysyi.
- He tulevat kohta, Kudast vastasi. Neuvoin heitä tulemaan tänne, en tiedä ovatko he tulossa.
Tyttö asteli katse maahan luotuna Daegamin luokse ja istuutui tämän viereen.
- No kyllä sir Garin tänne ainakin osaa jos haluaa, Daegam totesi.
Sitten hän sanoi kaikille:
- Syökää nyt siis vielä kun ruokaa on. Sitä kyllä saa sitten lisää.
- Paroni, voisitko ehkä ostaa minulle uuden varsijousen? Kudast kysyi.
Tyttö alkoi syödä, tosin pelkkää leipää. Bas murahti ja kävi miehineen pöytään syömään. He ahmivat lihaa nälkäisinä kuin mitkäkin leijonat. Daegam hidasti syömistään ja katseli toisten syömistä. Bas miehineen näytti keskittyneen ruokaan täydellisesti. Inkvisiittori söi varsin runsaasti.
Samassa ovi aukesi ja Gildon astui sisään. Hän kumarsi kömpelösti ja katseli huonetta ihailevasti.
- Sinäkin löysit tänne, Daegam totesi.
- Tottahan sinä tosiaan puhuit, Gildon sanoi hämmästelevästi.
Daegam naurahti hieman.
- Ja minä kun luulin, että olet vain suulas ja vitsikäs ritari! Gildon huudahti.
- No et ole ainoa joka minua on epäillyt, Daegam sanoi.
Gildon pudisti hämmentyneenä päätään.
- Käy vielä syömään kun ruokaa riittää, Daegam kehotti. Sitä kyllä sitten saadaan lisää.
Daegam lopetti itse syömisen ja katseli muita lievä hymy kasvoilla.
- Oi, mielelläni, paroni, Gildon sanoi ja kävi sitten arkailematta pöytään.
Piispa näytti vakavalta ja mietteliäältä. Inkvisiittori söi varsin nopeasti ja poistui sitten huoneesta. Kudast söi melko vähän ja säästeliäästi.
Daegam kysyi Gildonilta:
- Missä sinä kävit kun et tullut suoraan tänne?
- Kävin katselemassa paikkoja, Gildon sanoi vieläkin hämmentyneenä.
Daegam nyökkäsi.
- En voinut uskoa, että minut on tosiaan kutsuttu Brenan linnaan! Gildon jatkoi.
Daegam pudisti päätään ja sanoi:
- Älä sano Brenan nimeä. Hän oli paha mies.
- Niin, paroni, voisitko ostaa minulle uuden jousen? Kudast kysyi.
- Ah, niin, anteeksi, Gildon sanoi hämillään. Tällaiseen on vaikea tottua jopa minunlaiseni kulkumiehen.
Daegam nyökkäsi Gildonille ja tokaisi Kudastille:
- Katsotaan, katsotaan.
- Tosiaan, piispa sanoi. Eilen saimme uutisia Punavuoren kaivoksesta.
Piispa vaikeni.
- Millaisia uutisia? Daegam kysyi.
- Jokin järistys on kuulemma tehnyt siellä tuhojaan, piispa vastasi. En tiedä, tunnetteko kyseistä kaivosta.
Daegam pudisti päätään ja vakavoitui.
- Niin, Punavuoren kaivos on Viherlinnan ja teidän maidenne rajamaastossa, piispa selitti. Perinteisesti Brenan hallitsija on suojellut sitä. Ja puolet tuloista menevät kreiville, toinen puolikas Brenalle ja Viherlinnalle.
Daegam nyökkäsi.
- Kaivos toimii varsin itsenäisesti, piispa kertoi. Sieltä saadaan metalleja, myös kultaa. Siksi se on kreivikunnallekin tärkeä omavaraisuuden takaamiseksi.
Daegam kysyi hätääntyneenä:
- Sanoit että järistys on tehnyt tuhoja? Miten järistyksiä vastaan voi puolustautua?
- Tuskin mitenkään, piispa myönsi. Tulin vain ajatelleeksi, että järistys saattaisi hyvinkin liittyä sankarimatkaamme, sillä järistys oli tapahtunut sillä aikaa, kun olimme matkalla.
Daegam nyökkäsi.
- No, kaivoksessa ei ole mitään erikoisempaa, mutta kestää ennen kuin tuotanto saadaan käyntiin, piispa sanoi. Se aiheuttaa taloudellisia menetyksiä paronikunnalle.
- Toivottavasti ne saadaan pikaisesti käyntiin, Daegam sanoi.
- Kreivin lähetti on käynyt kysymässä jotakin kinkkua, piispa ilmoitti. En tosin oikein päässyt selville, onko kyseessä jokin koodi vai mikä.
Daegam naurahti hieman. Piispa näytti kummastuneelta.
- En muistanutkaan, mutta tosiaan hävisin yhden vedon kreiville, Daegam selitti.
Kudast nousi pöydästä saatuaan vähäisen ateriansa syötyä.
- Minä poistun joksikin aikaa, hän sanoi ja kumarsi paronille ennen kuin asteli ulos.
Bas ja hänen miehensä olivat saaneet syötyä ja istuivat vaiteliaina.
- Koska hävisin vedon, niin minun pitäisi siis antaa alueideni paras kinkku kreiville, Daegam selitti. Muistaakseni se oli niin.
Piispa näytti hiukan oudoksuvan Daegamin selitystä mutta nyökkäsi.
- Teidän on parasta sitten olla antamatta kreivin odottaa, hän vain totesi.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Pitää määrätä sitten joku hakemaan sen kinkun jostain ja viemään sen kreiville Sudenvereen.
Piispa nyökkäsi.
- Vai onko hänen lähettinsä vielä täällä? Daegam kysyi.
- Hän on poistunut jo, piispa vastasi. Kun en tiennyt, milloin palaisitte.
Daegam nyökkäsi. Hän katsoi sitten Basia ja kysyi tältä:
- Mitä olet ajatellut nyt tehdä?
- Haluamme leijonasieluiset, Bas vastasi lyhyesti.
- Pitäisikö minun pystyä antamaan heidät sinulle näin vain? Daegam kysyi. En minä tiedä ketkä ovat leijonasieluisia ja ketkä eivät.
- Heidät täytyy etsiä, Bas sanoi. Viemme heidät mukanamme.
Inkvisiittori tuli ovesta sisälle kantaen kainalossaan suurta kaksiteräistä kirvestä ja muutamaa heittokeihästä. Ayzabel tuli perässä pitäen sir Ferantista kiinni. Sir Ferant käveli Ayzabelin perässä, kun tämä piti kädestä kiinni eikä oikein antanut muuta mahdollisuutta.
- Paroni, minne voin laittaa varusteeni? inkvisiittori kysyi.
Huoneessa oli Bas miehineen ja pöydässä oli vielä ruokaakin. Myös piispa oli paikalla, samoin Gildon ja tyttö, joka istui Daegamin vieressä.
Daegam katsoi inkvisiittoria hämmästyneenä.
- Siis minne voin laittaa nämä kun en viitsisi pitää niitä hevoseni selässä talleilla? inkvisiittori kysyi.
- En minä tunne tätä linnaa kovinkaan hyvin, Daegam sanoi. Onko sinulla edes mitään nukkumapaikkaa?
- No ei taida olla, inkvisiittori totesi.
Daegam huokaisi. Hän osoitti viereiseen huoneeseen kädellä ja sanoi:
- Vie ne tuonne nyt vähäksi aikaa. Meidän pitää katsoa sinulle joku yöpymispaikkakin.
Inkvisiittori vei tavaransa viereiseen huoneeseen ja poistui sen jälkeen taas salista.
Daegam katsoi sir Ferantia ja sanoi kysyvästi:
- Sinulla on jotain asiaa?
- Ei ole, sir Ferant vastasi.
- Oletko syönyt? Daegam kysyi.
- Osittain, sir Ferant vastasi. Tosin Ayzabel iski vain tikarinsa ritarisi vatsaan ja repi minut mukaansa ennen kuin olin saanut syötyä.
- Mitä! Daegam huudahti.
Ayzabel naurahti ja sanoi:
- Me kaksi haluamme jonkin rauhallisen sopen.
Daegam nousi pöydästä ja kysyi:
- Missä kunnossa ritari on nyt?
Ayzabel kohautti olkapäitään vaikuttamatta kiinnostuneelta ritarin tilasta. Daegam katsoi Ayzabeliä vihaisena.
- En tiedä oikein. Näytti aika pahalta kun sai iskun, tosin joku alkoi parantamaan häntä, sir Ferant sanoi paronille. Saisinko muuten syödä täällä sitten? hän kysyi ja lähti kävelemään pöytään.
Ayzabel päästi sir Ferantin menemään.
- Koitan saada selville missä voitte olla, kunhan olen ensin saanut tästä muut asiat selvitettyä, Daegam sanoi.
Hän meni takaisin istumaan pöytään. Sir Ferant alkoi syödä. Ayzabel nyökkäsi ja meni sir Ferantin viereen syömään.
- Tosin, en tahdo Ayzabelin kanssa tehdä mitään. Hän on vain niin puutteessa, että ei ajattele muuta kuin sitä, sir Ferant sanoi syödessään.
Daegam aikoi juuri sanoa jotain Basille mutta lopetti sitten. Ayzabel naurahti pehmeästi ja taputti sir Ferantia päälaelle.
- Sitten se ritari tosin koitti päästä osille Ayzabelistä, jonka takia Ayzabel taisi hieman suuttua tai jotain, sir Ferant selitti tyynenä.
- Ole nyt hiljaa, Daegam komensi.
- Ja sitten vielä, sir Ferant jatkoi.
- Hiljaa, Daegam käski.
- Tarvitsisin uudet varusteet, sinulla on kai avain asevarastoon? sir Ferant kysyi.
Daegam katsoi sir Ferantia vihaisena. Sir Ferant söi vain rauhallisena.
Inkvisiittori tuli saliin kantaen rengaspaitaa, cuirboullisuojia ja peistä. Daegam kääntyi nyt takaisin Basin puoleen:
- Niin. Eli siis oletteko te ajatelleet auttaa etsinnöissä? Onko teillä mitään keinoa miten löytäisimme heidät? Alueeni kuitenkin ovat aika suuret siihen että kävisi jokaiselta kysymässä.
Bas nyökkäsi ja sanoi:
- Vain minä tunnistan heidät Pyhän Basmolin voiman ansiosta. Aivan sama, mistä aloitamme etsinnän. Pyhä Basmol johdattaa kuitenkin saaliin eteemme.
Inkvisiittori suuntasi viereiseen huoneeseen.
- Eli pystyt löytämään heidät itse, etkä tarvitse apuani? Daegam kysyi.
Inkvisiittori tuli viereisestä huoneesta saliin ilman tavaroita.
- Mistä etsinnöistä puhutte? hän kysyi yleisesti.
Bas murahti epämääräisesti. Samassa ovelta kuului räväkkä koputus.
- Saatte toki apua jos haluatte välttämättä, Daegam sanoi. Täällä vain on aika paljon muitakin asioita joihin pitäisi riittää miehiä.
Daegam katsoi ovelle ja sanoi kovaan ääneen:
- Sisään vaan.
Sisään astui mustapartainen sir Malot Garin. Hän nyökkäsi Daegamille.
- Herra paroni, sir Malot Garin sanoi.
- Ei kiirettä, Bas murahti Daegamille.
- Kuulin teidän saapuneen, sir Garin sanoi Daegamille.
Daegam nyökkäsi sir Garinille.
- Olen pitänyt huolta linnasta isäni ja teidän poissaollessa, sir Garin ilmoitti. Määräyksenne mukaan olen hakenut ritarit takaisin Sudenverestä.
- Niin olen kuullut, Daegam sanoi. Hyvä niin.
- Olen antanut vangita kaikki sir Kesterin mailta kotoisin olevat ritarit, sir Garin jatkoi. Epäilen heitä sairauden levittämisestä.
- Mistä arvelit heidän levittävän tautia? Daegam kysyi.
- En tiedä tarkemmin, sir Garin vastasi lyhyesti.
- Mutta päätit vangita heidät? Daegam sanoi kysyvästi.
- Niin, sir Garin sanoi. Yksi yllätettiin epäilyttävissä puuhissa keittiössä. Hänet annoin heti teloittaa, kun hän kieltäytyi puhumasta.
Daegam nyökkäsi. Sir Ferant sai syötyä tarpeekseen ja lähti ovelle. Ayzabelkin oli jo lopettanut syömisen ja sieppasi sir Ferantista kiinni ennen kuin tämä ehti lähteä. Sir Ferant jäi sitten istumaan.
- Mistä etsinnöistä puhuitte äsken? inkvisiittori kysyi paronilta.
- Oliko teillä muuta asiaa, sir Garin? Daegam kysyi.
- Isäni ei pysty enää hoitamaan tehtäviään, sir Garin sanoi. Hän toivoo minun jatkavan työtään.
- Hän sanoi siitä jo matkallamme... Daegam mutisi.
- Ellei teillä ole mitään sitä vastaan, sir Garin sanoi.
- Hän tosiaan on jo ehkä liian vanha työhönsä ja sinä olet hänen poikansa ja olet nähtävästi saanut pidettyä asioita aika hyvin hallussa täällä linnassa kun olimme poissa, Daegam totesi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jatkat isäsi työtä.
Sir Garin nyökkäsi vakavana.
- Kiitän luottamuksesta, herra paroni, sir Garin sanoi ja kumarsi hiukan.
- Hyvä työ kuuluu palkita, Daegam sanoi.
Sir Garin nyökkäsi ja kysyi:
- Voinko poistua?
- Voit, Daegam sanoi.
Sir Garin nyökkäsi taas ja poistui sitten huoneesta sulkien oven perässään.
- No, kerro nyt, minne voimme mennä, Ayzabel kehotti Daegamia.
- Odottakaa nyt hetki vielä, Daegam sanoi.
Ayzabel tuhahti.
- Bas, minne te aioitte majoittua nyt? Daegam kysyi. Jäätte linnaan? En ole kyllä varma millaista majapaikkaa voin tarjota.
- Mieluummin jonnekin muualle, Bas vastasi. Vaikka majataloon.
Daegam nyökkäsi.
- Huomenna haluamme aloittaa etsinnät, Bas sanoi.
Hän ja hänen miehensä nousivat ylös.
- Mistä etsinnöistä te nyt puhutte? inkvisiittori kysyi.
- He haluavat etsiä ne kaksi leijonasieluista jotka heille olen luvannut, Daegam selitti.
Bas miehineen lähti pois.
- Vai niin, inkvisiittori sanoi.
- Mennään nyt katsomaan teille kaikille yöpymispaikat, niin päästään sitten siitäkin, Daegam kehotti.
- Haluamme jonnekin HYVIN rauhalliseen paikkaan, Ayzabel sanoi.
- Emme tahdo, sir Ferant vastusti. Minä en tahdo tuon kanssa mitään. Paroni, käske se jättämään minut rauhaan, sir Ferant pyysi.
Ayzabel naurahti ja taputti sir Ferantia päälaelle.
- Sir Ferant, sinä kun tiedät linnan parhaiten niin voisit sanoa missä on paikkoja missä vieraat voivat nukkua? Daegam kysyi. Tai teidätkö ketään joka voisi tietää missä on nukkumapaikkoja?
- Kaipa he voivat nukkua ritareittentiloissa, jos siellä on vapaata, sir Ferant sanoi.
- Tässä pitäisi löytää nukkumapaikka teille kahdelle ja inkvisiittorille, Daegam sanoi. Sitten pitäisi keksiä vielä missä tyttö nukkuu.
- Minulla on jo nukkumapaikka, sir Ferant sanoi. Mutta en tahdo nukkua tuon kanssa samassa paikassa, hän lisäsi nopeasti.
- Me haluamme rauhalliseen paikkaan, Ayzabel sanoi Daegamille piittaamatta sir Ferantin sanoista.
- Emme me! sir Ferant ärähti.
Ayzabel virnisti huvittuneesti sir Ferantille.
- Perkele tuo tekee vaikka mitä minulle, jos te annatte sille jonkin paikan, sir Ferant sanoi melkein hädissään.
- Piispa, jos te haluatte poistua niin selviämme kyllä ilman teitäkin, Daegam sanoi. Jos tarvitsemme apuasi niin löydämme sinut varmaan huoneestasi?
- Niin, piispa sanoi. Meidän on parasta neuvotella huomenna lisää.
Piispa nousi ylös.
- Pohtikaa asioita illan aikana, hän kehotti Daegamia.
Daegam nyökkäsi piispalle. Piispa poistui sitten.
Ayzabel katsoi Daegamia odottavasti.
- Niin... Daegam mutisi.
- Tahdon alkaa tänään jo tekemään tavallisia hommiani, eli vartioimaan linnaa ja kaupunkia, sir Ferant sanoi paronille.
- Minä ainakin haluaisin huoneen missä voin olla rauhassa, inkvisiittori sanoi Daegamille.
- Mutta tarvitsen siihen varusteet, sir Ferant jatkoi.
- Mennään kysymään sir Garinilta, Daegam sanoi. Hän varmasti osaa neuvoa.
- Paroni, saan varmaan jatkaa hommiani kuten ennen vanhaan? sir Ferant kysyi.
Daegam nousi pöydästä.
- Turhaa, Ayzabel sanoi kärsimättömästi. Hän ei varusteita nyt tarvitse.
- Paroni, sir Ferant sanoi ja odotti.
Daegam lähti ovelle.
- Haluan vain meille rauhallisen paikan yöpyä, Ayzabel sanoi.
- Niin? Daegam kysyi sir Ferantilta.
- Saan varmaan jatkaa hommiani kuten ennen vanhaan? sir Ferant kysyi. Aloittaisin jo tänään yöllä.
- Et, kultaseni, Ayzabel sanoi sir Ferantille.
- Olet jo tehnyt tänään työsi, Daegam sanoi. Saat ainakin tämän päivän vapaaksi.
Ayzabel virnisti sir Ferantille.
- Mutta... sir Ferant sanoi ja meni paronin luo.
Hän sanoi tälle jotain hiljaa. Daegam avasi oven ja kuunteli, mitä sir Ferant sanoi.
Ayzabel seuraa sir Ferantia ja vetäisi sitten sir Ferantin pois kuiskuttelemasta.
Daegam astui ulos huoneesta. Inkvisiittori seurasi Daegamia. Tyttö nousi ylös ja seurasi myös Daegamia. Gildon jäi pöytään. Sir Ferant käveli paronin vierellä. Ayzabel kulki sir Ferantin rinnalla pitäen tätä kädestä tiukasti kiinni.
- Käykö? sir Ferant kysyi paronilta.
- Gildon, jäätkö sinä linnaan yöksi vai menetkö majataloon? Daegam kysyi.
- Jään tänne, jos sallitte, herrani, Gildon sanoi kunnioittavasti.
Samassa joku ritari juoksi Daegamin luokse.
- Herra paroni! mies huudahti hengästyneenä.
Daegam käännähti miehen puoleen:
- Niin?
- Linnassa on siepattu kiinni paholainen! ritari huudahti kiihtyneenä.
- Mitä! Daegam huudahti.
- Se yritti tunkeutua linnaan miehen asuun pukeutuneena, ritari selitti.
Inkvisiittori vetäisi miekkansa esille.
- Missä? Daegam kysyi.
- Näytä hänet minulle, inkvisiittori sanoi ritarille.
- Vie meidät hänen luokseen, Daegam käski.
- Paroni, voitko antaa asevaraston avaimen, jotta saan varusteeni? sir Ferant kysyi nopeasti.
- Yksi urhea ritari tunnistin paholaisen, koska sillä oli hevosen jalka, ritari selosti kiihkeästi. Seuratkaa, hän sanoi ja lähti kiireesti eteenpäin.
Inkvisiittori lähti ritarin perään. Daegam ei välittänyt sir Ferantista vaan huudahti Gildonille:
- Tulo pois sieltä niin voin laittaa oven lukkoon.
Sir Ferant seuraa sitten toisia. Ayzabel tuli tietysti sir Ferantin kanssa. Tyttö seuraa Daegamia. Gildon tuli nopeasti pois ja lähti mukaan. Daegam laittoi sitten oven lukkoon ja lähti ritarin perään.
Ritari johdatti seurueen nopeasti ylös portaita pitkin torniin, jota kutsuttiin Kukkotorniksi. Tornissa oli pari ritaria, joista toinen näytti aika huumaantuneelta ja piteli kädessään veristä miekkaa.
- Herra paroni, toinen ritari sanoi.
Heillä oli molemmilla paroni Dolioksen tunnukset.
- Hän äkkäsi paholaisen, ritari sanoi viitaten veristä miekkaa pitelevään ritariin.
- Missä se paholainen nyt on? Daegam kysyi.
- Tuolla, oven takana vankina, toinen ritari sanoi viitaten sivussa olevaan oveen päin. Varokaa, se on todella vaarallinen.
Oven takaa kuului pelottava karjahdus. Inkvisiittori alkoi kiinnittää kilpeään. Daegam kurtisti hieman kulmiaan.
- Onko se kuinka iso? inkvisiittori kysyi ritareilta.
- Se on pieni, mutta ovela piru, ritari vastasi. Se kävi raivopäisenä toverini kimppuun, joka pelastui vain rukouksilla. Se sylki tultakin!
Daegam hätkähti hieman. Sir Ferant jäi istumaan rappusiin. Ayzabel pysyi sir Ferantin vieressä.
- Totta se on, rukouksen voima vain kilpisti tulen, ritari vakuutti.
- Se otus on parasta tappaa heti, Daegam tuumi.
Sir Ferant pudisti päätään Ayzabelille. Ritarit näyttivät hermostuneilta paitsi se ritari, joka oli vieläkin aika huumaantuneena.
- Ayzabel, mene auttamaan heitä sen olion kanssa, sir Ferant sanoi Ayzabelille istuessaan.
- En, Ayzabel sanoi ja istui sir Ferantin viereen.
- Minulla ei nyt ole kilpeä tai kypärää mukana... Daegam mutisi.
- Saatte minulta kilven, ritari sanoi ja ojensi kilpensä Daegamille.
- Ettekö te tule? inkvisiittori kysyi ritareilta.
Sir Ferant nousi sitten itse ja meni ilman panssaria ja ilman aseita inkvisiittorin taakse.
- Emme! ritari huudahti kauhistuneena. Meillä oli jo täysi työ pysäyttää sen veri, joka oli polttavaa happoa!
- Voisin tarvita miekkaa, sir Ferant sanoi ritareille.
Ritarit katsahtivat sir Ferantiin epäröiden.
- Käyn hakemassa kypäräni, Daegam sanoi. En halua kohdata tulta syöksevää otusta vähin haarniskoin.
- Ei se nyt niin kamala voi olla, jos te sille pärjäsitte, sir Ferant sanoi varmana.
Daegam lähti alas tornista.
Inkvisiittori meni ovelle muttei avannut sitä vielä vaan pisti korvansa ovea vasten.
Sir Ferant katsoi ritareita.
- Se olento ei ainakaan liiku huoneessa, inkvisiittori ilmoitti. Se saattaa olla väijyksissä.
- Anna minulle miekkasi, sir Ferant sanoi toiselle ritarille.
Ritarit vilkaisivat hermostuneina toisiinsa.
- Ei, ritari sanoi sir Ferantille miekkaansa puristaen.
- Jos ette uskalla taistella sitä vastaan, niin et sinä paremmaltakaan sen miekan kanssa näytä, sir Ferant sanoi. Eli et tarvitse miekkaasi juuri nyt. Minä tarvitsen.
- Hae vain oma miekkasi, ritari kehotti hermostuneesti.
Daegam tuli takaisin torniin kilpi kädessä ja kypärä päässä. Sir Ferant kohautti olkiaan.
- No voin minä sitten painia sen kanssa, hän sanoi itsevarmasti ja kääri hihojaan.
Huumaantunut ritari pudisteli päätänsä. Ayzabel naurahti.
- Ferant, sinä pysyt kaukana tappelusta, Daegam määräsi.
- Tuskin, sir Ferant sanoi.
- Me sidoimme sen, mutta se on varmasti päässyt irti, ritari sanoi hermostuneesti.
- Paroni, se saattaa olla sitten väijymässä, inkvisiittori ilmoitti.
Daegam asettui inkvisiittorin vierelle ja sanoi:
- Luultavasti on. Ehkä meidän pitäisi hakea piispa.
Sir Ferant meni ensimmäiseksi.
- Pienin paha se on, jos se minuun kohdistaa liekkinsä, hän selitti toisille.
Daegam riuhtaisi Ferantin sivuun.
- Mikä sinua oikein vaivaa ritari, inkvisiittori tiuskaisi. Haluat välttämättä päästä hengestäsi.
Sir Ferant kohautti olkiaan ja oli oven vieressä.
- Käyn hakemassa piispan, Daegam sanoi.
Ayzabel vetäisi sir Ferantin luokseen. Daegam lähti taas pois tornista.
Samassa oven takaa erottui jotakin heikkoa urinaa. Sir Ferant koetti mennä uudelleen ovelle, mutta Ayzabel otti sir Ferantista kiinni.
- Etkö uskalla taistella sitä vastaan? sir Ferant kysyi Ayzabeliltä.
- Sinä et taistele, kultaseni, Ayzabel sanoi imelästi.
Daegam tuli takaisin torniin mukanaan piispa, joka kantoi kädessään kirjaa. Piispa katsahti huoneessa olijoihin.
- No taistele sinä sitten, sir Ferant sanoi Ayzabelille.
Ayzabel naurahti. Daegam käveli Phedruksen viereen. Oven takaa kuului karmea karjahdus. Piispa hätkähti. Ritarit vaikuttivat hermostuneilta ja mutisivat rukouksia. Piispa seurasi Daegamia.
- Voin voimistaa teitä taikuudella, piispa sanoi.
Daegam nyökkäsi. piispalle. Inkvisiittori oli valmiina potkaisemaan oven auki. Sir Ferant koetti raahautua lähemmäksi ovea, mutta Ayzabel nappasi hänestä kiinni.
Piispa ryhtyi loitsimaan ja kosketti sitten Daegamin miekkaa saaden sen terän muuttumaan välkkyvämmäksi. Sitten piispa teki saman tempun inkvisiittorin miekalle.
- Pysyn taaempana valmiina käyttämään taikuutta, piispa ilmoitti. Nuo siunaamani miekat tepsivät paremmin paholaiseen.
- Olkaa varuillanne sitten jos se tekee jotain ihan odottamatonta, Daegam varoitti. Ne jotka eivät tappele varmaan olisi parempi mennä hieman kauemmas.
Oven takaa kuului entistä kamalampi karjahdus. Daegam katsoi, missä tyttö ja Gildon olivat. Ritarit olivat valmiina hermostuneina. Gildon oli taaempana keppinsä kanssa. Tyttö oli myös syrjemmässä, mutta lähempänä Daegamia. Sir Ferant koetti raahautua ovelle, mutta Ayzabel esti häntä vieläkin.
Daegam hymähtää hieman ja kävi siirtämässä tytön kauemmas. Tyttö jäi sinne kuuliaisesti. Daegam palasi sitten takaisin inkvisiittorin vierelle.
Inkvisiittori oli valmiina potkaisemaan oven auki. Oven takana oli taas hiljaista ja oli vaikea aavistaa, mitä sen takana oleva olento aikoi. Ovessa oli salpa.
- Ayzabel taistele sinä sitten, tai anna miekkasi, sir Ferant sanoi.
Ayzabel kohautti olkapäitään eikä irrottanut otettaan sir Ferantista.
Inkvisiittori katsoi Daegamia kysyvästi. Daegam hymähti ja asteli sitten oven eteen.
- No anna nyt se miekka, sir Ferant sanoi ja riuhtoi Ayzabeliä.
Daegam nosti salvan pois kilpikädellään.
- Anna se miekka tai tee itse jotain! sir Ferant vaati.
- Kaikki valmiina? Daegam kysyi.
Samassa ovi paiskautui auki. Daegam lennähti hieman taaksepäin. Oven takana näkyi maassa makaamassa joku olento, joka oven auki potkaisi. Daegam nosti kilpensä itsensä suojaksi ja katsoi olentoa hetken.
Olento näyttikin olevan Kudast, joka oli kovasti siteissä! Hän siristeli silmiään valossa.
- Kudast? Daegam kysyi.
Kudast voihkaisi.
- No, tuohan on oikea paikka varkaalle, inkvisiittori totesi.
Sir Ferant huokasi. Ritarit vaikuttivat hämmentyneiltä paitsi se heistä, joka oli huumaantunut. Daegam laski miekkansa ja meni katsomaan, kuinka Kudast voi.
- Ayzabel, laske minut irti, sir Ferant kehotti.
- Aukaiskaa nämä helvetin köydet! Kudast pyysi.
Kudastin jalassa näytti olevan pitkä viilto. Se ei tosin vuotanut verta mutta näytti varsin pahalta.
Daegam avasi Kudastin siteet. Kudast puri hampaansa yhteen paronin kolhiessa loukkaantunutta jalkaa.
- Ayzabel, laske minut irti, sir Ferant toisti äskeisen.
- Mitä hittoa se ritari puhui hevosen jalasta? inkvisiittori ihmetteli.
Ayzabel päästi sir Ferantista irti.
- Tulta syöksevä hirmuisen pieni hevosen jalan omaava Kudast, sir Ferant naurahti.
- Ilmeisesti, ilmeisesti meitä ei enää tarvita, yksi ritareista sanoi hämillään ja nolona.
- Menkää vaan, Daegam sanoi. Sinut pitää saada parannettavaksi, hän totesi Kudastille.
Ritarit lähtivät ja veivät huumaantuneen toverinsakin mukanaan.
- Paroni, miksi te olette vapauttamassa sitä? inkvisiittori kysyi. Selli on hänen paikkansa kun varasti minulta.
- Katso, sir Ferant sanoi Ayzabelille ja osoitti huoneeseen.
Ayzabel ei reagoinut sir Ferantin sanoihin.
- Pystytkö kävelemään? Daegam kysyi Kudastilta.
- En, Kudast vastasi.
Daegam huokaisi.
Sir Ferant astui hieman kauemmas Ayzabelistä ja ryntäsi nopeasti juoksuun tornista alas.
- Minä en ainakaan salli että tuo juoksee vapaana kun varasti minulta sievoisen summan rahaa, inkvisiittori sanoi.
- Ei kenelläkään olisi... Daegam aloitti mutta katsoi sitten sir Ferantin juoksua.
Ayzabel säntäsi sir Ferantin perään. Sir Ferant pinkoi niin nopeasti kuin pääsi jaloistaan. Ayzabel sieppasi kuitenkin sir Ferantin lentäen helposti kiinni jo portaissa tarttuen tätä olkapäästä kiinni lujalla otteella.
Sir Ferant ärähti. Ayzabel naurahti ja nosti sir Ferantin ilmaan.
- Ilmeisesti minua ei tarvita, piispa totesi kuivasti.
- Meidän pitäisi saada tänne joku joka osaa parantaa, Daegam sanoi.
Kudast tuijotti kattoon ja puri hampaitaan yhteen. Ayzabel lensi sir Ferantia kannatellen takaisin yläkertaan huvittunut hymy kasvoillaan.
- Apulaiseni on jo tulossa, piispa sanoi Daegamille. Jos sallitte, niin menen jatkamaan töitäni.
Daegam nyökkäsi piispalle. Piispa nyökkäsi ja toivotti:
- Hyvää yötä, paroni.
Sitten hän poistui.
- Hyvää työtä teillekin, Daegam vastasi.
Ayzabel laski sir Ferantin maahan pitäen tätä yhä kädestä tiukasti. Inkvisiittori laittoi aseensa pois. Daegam pisti miekkansa huotraan. Piispa laskeutui portaita alas varovasti.
- Mikä tarina tästä tuleekaan! Gildon huudahti. Paholainen vangitaan torniin. Ja sitten se paljastuukin linnan ritariksi!
- Paroni aiotteko te päästää tuon rikollisen vapaaksi? inkvisiittori kysyi.
Daegam odotteli ja katsoi portaiden suuntaan.
- Teidän seurassanne minulta eivät tarinoidenaiheet lopu, Gildon naurahti.
Portaita pitkin ilmestyi kohta paikalle kaapuun pukeutunut nuorehko mies. Hän kumarsi kohteliaasti Daegamille:
- Kutsutte, herra paroni?
- Tämä mies tarvitsee parannusta, Daegam sanoi ja osoitti Kudastiin.
Mies nyökkäsi ja ryhtyi loitsimaan Kudastin yllä. Nuori mies loitsi vielä lisää ensimmäisen loitsun luettuaan. Sitten nuori mies nousi ylös, kumarsi Daegamille ja poistui portaita pitkin. Kudastin jalka oli jo lähes täysin kunnossa.
Kudast nousi varovasti seisomaan. Daegam huokaisi.
- Hän kuuluu selliin, inkvisiittori sanoi Daegamille.
Sir Ferant seisoskeli varsin kiusaantuneena. Ayzabel piteli sir Ferantia kädestä.
- Mennään nyt sir Garinin puheille, Daegam kehotti.
- Sinä melkein tapoit sen ritarin, Kudast sanoi inkvisiittorille.
Daegam lähti alas tornista. Kudast seurasi Daegamia.
- Minkä ritarin? sir Ferant kysyi Kudastilta mennessään alas.
Toisetkin seurasivat Daegamia.
- Yhden portilla vartioivista, Kudast vastasi.
- Ai onko Phedrus yhtä hullu kuin Ayzabel ja pieksii ritareita huvikseen? sir Ferant kysyi.
- Mitäs loukkasi minua minkä kerkesi eikä päästänyt sisälle, inkvisiittori sanoi.
Ayzabel naurahti huvittuneesti sir Ferantin sanoille.
Seurue pääsi alas pihalle ja Kudast jäi sinne. Daegam lähti menemään Garinien perheen huoneelle He joutuivat jälleen kiipeämään toisia portaita pitkin ylös ja saapuivat sitten jollekin ovelle.
Daegam koputti oveen. Mitään vastausta ei kuulunut, joten Daegam koputti uudelleen oveen. Taaskaan ei kuulunut vastausta.
- Aukaise se toki, sir Ferant sanoi.
- No tuskin siellä on kukaan sisällä, Daegam arveli. Sir Ferant, missä muualla sir Garin voisi olla?
Sir Ferant mietti ja sanoi sitten:
- Tosin, tuolla sisällä saattaa olla joku kun siellä on monta ovea ja Garin ei aina ole kovin nopeasti ovea aukaisemassa.
Daegam avasi oven ja astui sitten sisälle. Sir Ferant seurasi ja Ayzabel tuli tietysti taas sir Ferantin kanssa.
Oven takaa paljastui jonkinlainen tupahuone, jossa oli penkkejä seinustoilla. Huoneessa oli joku oviaukkokin. Ketään ei näkynyt.
Daegam käveli oviaukolle. Inkvisiittori sen sijaan lähti pois.
Toisessa huoneessa näytti olevan vanhempi sir Garin, joka kuorsasi laverilla. Daegam asteli sir Garinin vierelle ja ravisti häntä olkapäästä.
- Yhh, sir Garin mumisi ja nousi ylös unisena.
- Anteeksi että herätin, mutta haluan tietää minne voin majoittaa vieraani, Daegam sanoi.
Sir Garin mumisi jotakin epäselvää.
- Mitä? Daegam kysyi.
Sir Garin tuijotti seinään ja mumisi jotakin vielä epäselvemmin. Sir Ferant lähti pois huoneistosta. Daegam otti sir Garinia olkapäästä kiinni ja ravisti lisää:
- Herää.
- Paroni, sir Garin mutisi.

Ehilmin valo, osa 48.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja