Ehilmin valo, osa 48
Sir Ferant jäi sittenkin seisoskelemaan vähän matkan päähän. Ayzabel pysytteli sir Ferantin rinnalla. Daegam katsoi sir Garinia, joka mutisi jotakin epäselvää.
- Ryhdistäydy hyvä mies, Daegam kehotti.
Sir Ferant haukotteli hieman. Daegam ravisteli vielä Sir Garinia hieman lisää ja sanoi:
- Tarvitsen nukkumapaikkoja. Missä niitä on?
- Täällä nukun, sir Garin mutisi epämääräisesti.
- Vieraani tarvitsevat nukkumapaikkoja, Daegam sanoi.
Sir Garin mumisi jotakin epäselvää.
- Missä poikasi on? Daegam kysyi.
Sir Garin ei tuntunut oikein tajuavan kysymystä, katsoi vain hämmentyneenä.
- Antaa olla, Daegam sanoi ja lähti kävelemään pois asumuksesta.
Sir Ferant seurasi Daegamia. Gildon huokaisi ja seurasi mukana.
Sitten seurue oli porraskäytävässä.
- Ei luulisi nukkumapaikan järjestämisen olevan näin vaikeaa, Daegam sanoi.
Sir Ferant nyökkäsi.
- Inkvisiittorin kaiketi kannattaisi ottaa huone majatalosta, jos tahtoo yksityisyyttä, paroni, hän totesi. Muuten hän voi hyvin nukkua ritareitten tiloissa. Eihän nyt inkvisiittorille ole varaa antaa omaa huonetta, sir Ferant sanoi naurahtaen.
Daegam katseli ympärilleen. Sir Ferant laskeutui alas portaita. Daegam lähti myös alas portaita.
- Niin Bas etsii kavereittensa kanssa jotain tyyppejä? sir Ferant kysyi.
- Niin, Daegam myönsi.
- Aiotko antaa hänelle omia ritareitasi avuksi? sir Ferant kysyi.
- Mietin sitä huomenna, Daegam vastasi.
Sir Ferant nyökkäsi.
- Haluan nyt nukkumaan, Daegam sanoi.
- Minä ainakin voisin sitten lähteä heidän mukaansa, sir Ferant sanoi vielä.
- Ei, Ayzabel sanoi hymyillen.
Sir Ferant katsoi Ayzabeliä.
- Me menemme jonnekin rauhalliseen paikkaan, Ayzabel lisäsi sir Ferantille hymyillen.
- Emmepä taida, ei täällä sellaisia ole, sir Ferant sanoi Ayzabelille. Eikö vain, paroni?
- En minä tiedä, Daegam sanoi. En tunne tätä linnaa yhtään. En minä muuten täällä kävelisi silloin kun haluaisin nukkua.
- Niin, en itsekkään tiedä mitään rauhallisia paikkoja, sir Ferant sanoi virnistäen Ayzabelille.
Ayzabel naurahti ja sanoi sir Ferantille vihjaavasti:
- Ainahan kirkkoja löytyy.
Sir Ferant tuhahtaa ja lähti ritarien nukkumatiloille päin. Pihalla näkyi olevan pari vartijaa portin luona. Pihalle päästyään Daegam katseli ympärilleen ja lähti portille.
Portilla vartijat ryhdistyivät heti Daegamin nähdessään. Portille päästyään Daegam kysäisi portin vahdeilta väsyneenä:
- Tiedättekö te mitään huonetta täällä minne voin majoittaa vieraita?
- Herra paroni, sallinette ehdottaa tiloja, joihin paroni Dolios majoitettiin, toinen ritari sanoi kaunopuheisesti. Niitä kutsutaan myös Vierashuoneeksi.
Daegam nyökkäili ritarille.
- Rahvaanomainen nimi tietysti, herra paroni, ritari sanoi kevyesti.
- Rengit varmaan pystyvät järjestämään ylimääräisen vuoteen huoneeseeni? Daegam sanoi kysyvästi.
- Soisitte varmasti palvelijoiden tekevän sen, herra paroni, ritari sanoi.
Daegam koetti katsella, minne sir Ferant ja Ayzabel olivat menneet, ja sanoi välinpitämättömästi:
- Niin, sitähän minä tarkoitin.
Sir Ferant ja Ayzabel olivat kadonneet jo. Daegam mietti. Ritari nyökkäsi ja sanoi:
- Teistä näkee jo päältä päin, että olette tottunut komentamaan, herra paroni.
- Saat mennä nyt hetkeksi pois tästä portilta ja menet käskemään palvelijoita tuomaan ylimääräisen sängyn paronin huoneistoon ja sitten näytätte tälle miehelle, Daegam sanoi osoittaen Gildonia, missä se Vierashuone on.
- Selvä, herra paroni, ritari vastasi ja poistui keittiölle päin.
- Hienoa, Daegam totesi.
Hän sanoi vielä Gildonille:
- Jos tulee jotain ongelmia, niin tule sitten koputtelemaan minun ovelle.
- Mahtavaa, Gildon huokasi.
Daegam lähti menemään paronin huoneistolle.
- Voin jo kuvitella, kuinka tällainen kiertomies rötkähtää oikeille lakanoille, Daegam kuuli Gildonin vielä päivittelevän.
Daegam huokaisi helpottuneesti ja pääsi sitten paronin huoneen ovelle. Tyttö näytti seuraavan häntä.
Daegam avasi oven avaimellaan ja meni sisälle jättäen oven lukitsematta. Tyttö seurasi perässä. Daegam meni makuuhuoneeseen ja jätti makuuhuoneen ja päähuoneen välisen oven auki. Tyttö seuraa perässä. Daegam istahti sängynreunalle ja alkoi riisua panssareita. Tyttö istuutui hänen viereensä.
Samassa oven suunnasta kuului kolahdus. Daegam nousi ylös ja lähti katsomaan, kuka oven takana oli. Se oli Ayzabel, joka oli tullut sisään raahaten sir Ferantia mukanaan.
Sir Ferant raahautui sisään Ayzabelin perässä. Daegam huokaisi raskaasti ja kysyi:
- Minne te katositte?
- Yritin mennä nukkumaan, mutta tuo ei sitten anna, sir Ferant sanoi virnistellen,
- Saat nyt kertoa meille rauhallisen paikan viettää yön, Ayzabel vaati Daegamilta.
- Älä kerro, sir Ferant kielsi.
- No annoin vierashuoneen jo Gildonille, Daegam sanoi. Mitäs katositte.
Ayzabel ravisti kevyesti sir Ferantia kuin rangaistuksena sanoista.
- Menkää majataloon, Daegam kehotti. Siellä ainakin on rauhallista huoneessa.
Sir Ferant katsoi vähän pelokkaasti paronia.
- Pysyn mieluummin linnassa, Ayzabel sanoi. Jokin syrjäinen loukko sopisi.
Daegam katsoi sir Ferantia.
- Ei sovi ei, sir Ferant sanoi ja muutti ilmeensä virnistykseen.
Daegam huokaisi.
- Pääasia, että se on rauhallinen, Ayzabel sanoi. Mukavuudet ovat toissijaisia.
- Ei täällä ole rauhallisia paikkoja, sir Ferant sanoi hymyillen.
- Mene porteille ja sano toiselle niistä vahdeista, että paroni on käskenyt häntä viemään teidät jonnekin paikkaan missä saatte olla rauhassa, Daegam kehotti. Kannattaa vielä sanoa, että ei vierashuoneeseen, kun siellä on Gildon. Jos tulee ongelmia niin tiedätte missä olen.
- Mmm, Ayzabel mutisi. Se kuulostaa hyvältä.
- Ei, sir Ferant sanoi vähän pelokkaasti.
- Mennään sitten, kultaseni, Ayzabel sanoi imelästi sir Ferantille ja lähti kuljettamaan tätä ovea kohti.
Daegam meni avaamaan oven. Sir Ferant heittäytyi maahan ja koittaa tarrautua jostain kiinni.
- Ole kuin mies, äläkä pelleile, Daegam komensi.
- En tahdo! sir Ferant ulisi pelokkaana.
Ayzabel näytti huvittuneelta ja repi sir Ferantia irti.
- No helvetti tuo kyytiin en lähde! sir Ferant huusi. Sehän on syntiä!
- Ole hiljaa, Daegam käski. Saisit olla vain onnellinen kun Ayzabel on pelastanut sinut ja minut muutamaankin kertaan.
Ayzabel riuhtaisi sir Ferantin otteen irti ja piteli tätä aloillaan. Sir Ferant kirosi. Daegam piti ovea auki. Ayzabel raahaa sir Ferantin ulos.
Käytävällä seisoi inkvisiittori oven lähellä katsellen hieman huvittuneesti Ayzabelin ja sir Ferantin menoa. Daegam piti ovea auki. Ayzabel vaikutti huvittuneelta, mutta sir Ferant ei. Inkvisiittori meni sitten ovesta saliin. Ayzabel kantoi sir Ferantin portaiden suuntaan.
- Mitä nyt inkvisiittori? Daegam kysyi.
- Voisitteko näyttää minulle nyt sen nukkumapaikkani? inkvisiittori kysyi.
Daegam katsoi häntä vihaisesti:
- Mitäs katosit sillä tavalla. En minä enää jaksa mennä ympäri paikkoja. Mene majataloon nukkumaan tai pyydä jotakuta ritareista näyttämään sinulle missä voit nukkua. Mutta nyt ulos täältä.
Daegam viittasi kädellään ulos ovesta. Samassa sankarimatkalta tullut tyttö ilmestyi makuuhuoneen ovelle. Inkvisiittori lähti pois levypanssarit kolisten.
Daegam katsoi ovesta, näkyisikö siellä palvelijoita vieläkään. Eipä palvelijoita näkynyt, joten Daegam laittoi oven kiinni ja meni salin pöytään istumaan. Hän alkoi sitten katsella tyttöä mietteliäänä. Tyttö pitää katseensa lattiassa.
Vielä toinen vartti kului ilman, että mitään tapahtui. Daegam nousi ylös ja käveli tytön vierelle. Tyttö pysyi liikkumatta paikallaan. Daegam nosti tytön katseen maasta ja päästi sitten tytöstä irti. Tyttö katsoi Daegamia nyt suoraan silmiin viattomalla katseella. Daegam hymähti hieman ja palasi takaisin istumaan
Samassa ovelta kuului koputus. Daegam meni avaamaan oven. Siellä oli hermostunut vartiosotilas, joka sanoi heti nopeasti ja hätäisesti:
- Paholainen oli taas linnassa.
Daegam katsoi väsyneenä ritaria ja kysyi:
- Onko se vangittuna?
- Ei, herra paroni, vartija sanoi nopeasti. Se on tornissa. Sen sisäänkäyntiä vahditaan.
- Miltä se näyttää? Daegam kysyi.
- Se on verhoutunut salamyhkäisesti kaapuun, mutta sen kasvot ovat täynnä käärmeitä, ritari sanoi hermostuneesti.
- Oletko aivan varma? Daegam varmisti.
- Aivan varma, ritari vakuutti.
- Viimekertaisella piti olla hevosen jalka, mutta tämä "paholainen" olikin sir Kudast, Daegam totesi.
- Näin itse, kun se käytti paholaisvoimiaan, ritari vakuutti.
- Mitä se teki? Daegam kysyi.
- Ja söi erään ritarin elävänä, ritari lisäsi nopeasti.
Daegam hätkähti hieman
Kudast asteli samassa sisälle.
- Tämä on kamalaa! ritari sanoi juuri.
Daegam katsoi Kudastia ja kysyi:
- Kudast, mitä sinä täällä?
- Mikä on kamalaa? Kudast kysyi.
Daegam lähti kävelemään ovelta makuuhuoneen suuntaan. Ritari jäi odottamaan ovelle. Daegam meni sitten makuuhuoneeseen. Huoneessa oleva tyttö seurasi Daegamia. Daegam laittoi huoneessa haarniskat päälle ja otti muutkin varusteensa mukaan
- Mitä nyt? Kudast kysyi ritarilta.
Ritari ei näyttänyt kuuntelevan vaan katseli kärsimättömästi makuuhuoneen suuntaan.
Daegam tuli takaisin salin puolelle Tyttö seurasi Daegamin perässä.
- Kudast tule mukaan, Daegam käski.
Kudast nyökkäsi. Daegam asteli ulos huoneesta väsyneenä ja ärtyneenä. Kudast seurasi.
Daegam odotti, että tyttö pääsi huoneesta ulos ja laittoi sitten oven lukkoon
- Paroni avatkaa ovi, minun täytyy käydä tuossa viereisessä huoneessa, inkvisiittori vaati.
- Inkvisiittori. Sinunkin varmaan kannattaa tulla mukaan, kun tornissa on taas löydetty paholainen, Daegam sanoi. Pääset sitten takaisin tuonne.
Ritari odotteli malttamattomana.
- Tiedän, olen hakemassa kirvestäni, inkvisiittori vastasi.
- Ah, Daegam sanoi ja avasi oven.
Inkvisiittori haki suuren kaksiteräisen kirveensä ja tuli ulos huoneesta. Inkvisiittorin tultua ulos Daegam laittoi oven taas lukkoon. Ritari lähti sitten puolijuoksua pihalle. Toiset seurasivat perässä.
Pihalle oli kerääntynyt muitakin ritareita. He olivat torniin, jossa Kudast aikaisemmin oli ollut, johtavien rappusten luona. Daegam lähti rappusten luokse ja siitä sitten ylös. Inkvisiittori lähti kulkemaan rappusia ylös. Kudast seurasi muita. Tyttö kulki Daegamin perässä. Ritareita seurasi perässä.
Seurue pääsi torniin, joka näyttää olevan pimeä. Muutamilla ritareilla oli kynttilöitä. Huoneessa näkyi lattialla joitakin epämääräiseen myttyyn jätettyjä vaatteita, mutta paholaista ei näkynyt. Ovi huoneeseen, jossa "paholainen" oli ollut, oli kiinni.
Daegam meni katsomaan vaatteita ja tiputti sitten ne takaisin lattialle.
Ritarit olivat hermostuneina. Kudast tutki nopeasti vaatteita. Hän huomasi, että ne taisivat olla sir Ferantin vaatteet.
Inkvisiittori meni valmiiksi oven taakse.
- Ei täällä mitään ole, Daegam sanoi. Tilanne on ihan hallinnassani eikä täällä ole mitään paholaisia. Kaikki takaisin normaaliin työhön.
Ritarit näyttivät ällistyneiltä. Daegam katsoi ritareita väsyneenä ja ärtyneenä.
- Mutta herra, sen nähtiin lentävän tänne, yksi ritareista uskaltautui huomauttamaan.
Inkvisiittori avasi oven, jonka takana Kudast oli ollut vangittuna. Oven takana oli pimeää.
- Uskon sen, Daegam sanoi. Tilanne on ihan hallinnassa. Ketään ei ole syöty eikä täällä mitään paholaisia ole.
Ritarit lähtivät alas pettyneinä ja epävarmoina.
- Phedrus, laita se ovi kiinni, Daegam käski. Katso maassa olevia vaatteita.
Inkvisiittori kävi nopeasti huoneessa. Hän ei nähnyt mitään, koska huoneessa oli pimeää ja ritarit olivat poistumassa kynttilöiden kanssa. Inkvisiittori loitsi Hehkun kirveeseensä.
- Älä sitten minua syytä, Daegam mutisi perään ja lähti sitten alas portaita.
Kudast lähti paronin perään.
Tornihuoneessa
Sir Ferant makasi maassa sidottuna ja katsoi jonnekin kaukaisuuteen silmät tyhjiltä näyttäen, kun inkvisiittori tuli huoneeseen kantaen valoa hohtavaa kirvestään. Sir Ferant oli alasti ja näytti selvästi siltä, että oli ollut juuri yhdynnässä.
Samassa joku tarttui inkvisiittoria takaapäin käsistä.
Inkvisiittori koetti kääntyä nopeasti yrittäen huitaista kirveellään taakseen, mutta teräksinen ote pitää kiinni hänestä eikä päästänyt häntä kääntymään.
Inkvisiittori yritti potkaista taaksepäin muttei kuitenkaan edes tavoittanut potkullaan kiinnipitäjää. Sir Ferant ei tehnyt mitään.
Inkvisiittori horjahti hieman mutta ei kaatunut. Hän yritti juosta pois otteesta. Inkvisiittorin ahdistelija löysäsi äkkiä sen verran, että inkvisiittori horjahti, ja kaatoi samassa inkvisiittorin suoraan lattialle. Kirves putosi inkvisiittorin kädestä pois hänen ahdistelijansa iskemänä.
Ahdistelija kävi inkvisiittorin päälle vääntäen tämän käsiä. Inkvisiittori yritti änkeytyä kiinni pitäjän haarojen välistä tämän selän taakse. Ahdistelija oli kuitenkin tarkkana ja voimakkaana. Hän piteli inkvisiittori helposti paikoillaan ja väänsi tämän kädet selän taakse painaen inkvisiittorin maahan kasvoilleen.
Sitten ahdistelija vetäisi jonkin köysilenkin inkvisiittorin tosien ranteen ympärille pidellen inkvisiittoria aloillaan. Köysi kiristyi ja ahdistelija sitoi inkvisiittorin kädet tiukasti yhteen. Inkvisiittori yritti turhaan pyristellä vastaan.
Sitten ahdistelija nousi ylös päästäen inkvisiittorin kädet sidottuina irti. Se näytti olevan Ayzabel löysässä kaavussa. Ayzabel poimi nopeasti inkvisiittorin kirveen lattialta. Inkvisiittori yritti potkaista Ayzabeliä jalkaan tämän poimiessa kirvestä. Inkvisiittorin potkusta ei ollut mitään vastusta Ayzabelille, joka hymyili huvittuneesti kääntyen inkvisiittorin puoleen kirveen kanssa.
Inkvisiittori yritti kierähtää sivuun. Ayzabel päästi pienen naurahduksen.
- Katsopas, kultaseni, mitä saimme, Ayzabel sanoi sir Ferantille.
Sir Ferant ei sanonut mitään vaan katsoi jonnekin kaukaisuuteen. Ayzabel tönäisi hiukan jalallaan sir Ferantia. Sir Ferant ei reagoinut mitenkään.
Inkvisiittori nousi ylös ja lähti ryntäämään ovesta ulos. Ayzabel tarttui helposti inkvisiittorista kiinni ja kaatoi tämän lattialle. Ayzabel sulki sitten oven kirves kädessä ja virnisti iloisesti. Hän katseli inkvisiittoria arvioivasti.
- Olisiko hänestä iloa, kultaseni? Ayzabel kysyi imelästi sir Ferantilta.
Sir Ferant ei vastannut taaskaan mitään.
- Kuuletko, kultaseni? Ayzabel kysyi korottaen ääntään.
Sir Ferant ei vastannut taaskaan mitään.
Ayzabel meni sir Ferantin luokse ja ravisteli tätä toisella kädellään.
- Vastaa! hän komensi.
Sir Ferant havahtui ja katsoi Ayzabeliä. Hän ei vastannut tosin mitään.
- Teemmekö tuolla mitään, kultaseni? Ayzabel kysyi sir Ferantilta nyökäten inkvisiittoriin päin.
- No raiskaa sitten sekin, sir Ferant sanoi varsin pettyneenä.
Inkvisiittori katseli hermostuneena Ferantia ja Ayzabeliä.
- Mmm, Ayzabel mutisi ja katseli inkvisiittoria pohtivaisena.
Hän asteli sitten inkvisiittorin luokse kirveen kanssa. Ayzabel laski kirveen inkvisiittorin kurkulle. Inkvisiittori katseli hermostuneesti häntä. Hiki laskeutui pitkin inkvisiittorin otsaa.
Ayzabel tarttui toisella kädellä inkvisiittorin housuihin. Sir Ferant käänsi katseensa taas muualle. Ayzabel kiskaisi inkvisiittorin housut alas ja katseli häntä niiden alta arvioivasti. Ayzabel naksautti sitten kieltänsä ja pudisti naurahtaen päätään. Hän otti esiin ohutta köyttä ja sitoi sillä inkvisiittorin jalatkin.
Sitten Ayzabel työnsi inkvisiittorin sivumpaan ja paiskasi kirveen jonnekin ulos huoneesta. Huoneeseen laskeutui täysi pimeys.
Huoneesta alkoi kohta kuulua liikehdintää.
Jonkin ajan päästä huoneessa hiljeni.
Linnanpihalla
Daegam ja muut pääsivät takaisin pihalle. Ritarit olivat vieläkin epätietoisia ja epävarmoja. Tyttö seurasi tietysti Daegamin perässä.
Daegam sanoi eräälle ritareista:
- Mene varmistamaan että palvelijat ovat tuomassa sitä ylimääräistä makuupaikkaa paronin huoneistolle.
- Kyllä, herra, ritari sanoi ja lähti pois.
Daegam lähti sitten kävelemään omille huoneistoilleen tyttö perässään. Kudast lähti kävelemään toiseen suuntaan.
Daegam ja tyttö saapuivat paronin huoneiston ovelle, joka oli kiinni. Daegam avasi oven ja astui sitten sisälle. Huone näyttää olevan ennallaan.
Daegam meni makuuhuoneeseen. Tyttö seurasi perässä. Daegam istahti sitten taas sängynlaidalle ja alkoi riisua panssareita. Tyttö istahti Daegamin viereen.
Daegam sai pian panssarinsa riisuttua ja jäi istuskelemaan sängynlaidalle. Tyttö istui vieressä hiljaisena ja pienenä. Daegam asteli takaisin saliin ja meni istumaan. Tyttö seurasi Daegamia sanomatta mitään ja istuutui Daegamin viereen.
Daegam katsoi tyttöä ja kysyi tältä:
- Sinä siis et ymmärrä minua?
Tyttö vastasi jotakin vieraalla kielelle. Daegam huokaisi. Hän osoitti itseään ja sanoi:
- Daegam.
Sitten hän osoitti tyttöä ja odotti vastausta
Tyttö osoitti itseään ja sanoi jotakin sellaista, mikä kuulostaa aivan ilmaukselta "Teeli Nor". Daegam nyökkäsi tytölle ja huokasi. Hän nousi ylös ja meni katsomaan onko ulko-oven takana ketään. Siellä ei näkynyt ketään.
Daegam laittoi oven kiinni ja lukkoon. Hän huokaisi ja lähti sitten kävelemään makuuhuoneeseen. Tyttö seurasi perässä.
Daegam kömpi sänkyyn väsyneenä. Tyttö kömpi sänkyyn myös. Daegam mietiskeli lyhyen hetken ja sitten alkoi nukkua. Tyttö painautui häntä vasten sängyssä. Daegam huokaisi ja siirsi tyttöä hieman kauemmaksi muttei sysännyt tätä mitenkään sängystä pois. Tyttö pysyi tottelevaisesti hiukan kauempana.
Daegam jäi makaamaan sänkyyn ja mietti tilannettaan. Tyttö tuntui kohta nukahtaneen tai ainakin hän hengitti tasaisesti.
Daegam alkoi nukkua.
Aamu tornissa
Inkvisiittori heräsi siihen, että joku kopeloi häntä. Inkvisiittori potkaisi refleksimäisesti kopeloijaa.
Inkvisiittorin suunnasta kuului epämääräinen ärähdys ja liike.
Huoneessa oli vieläkin pimeää, mutta oven suunnasta tuli pieni valonsäde. Ayzabel potkaisi oven auki ja marssi ulos jättäen toiset kaksi sinne sidottuina. Inkvisiittori yritti heti sen jälkeen lähteä kierimään ulos huoneesta kirveensä luokse.
Ayzabel ilmestyi kohta oviaukkoon kirveen kanssa. Inkvisiittori pysähtyi sitten siihen. Ayzabel näytti tyytyväiseltä ja asteli inkvisiittorin luokse. Ayzabel tarttui inkvisiittoriin ja kiskoi tämän toiseen huoneeseen housut kintuissa. Sitten Ayzabel haki sir Ferantinkin sinne.
Tornin kapeista ikkunoista tuli Ehilmin valoa, vaikkei se ollutkaan kirkasta.
- Mitäs tehdään tuolle, kultaseni? Ayzabel kysyi sir Ferantilta nyökäten inkvisiittoriin päin.
- No päästä se menemään, sir Ferant ehdotti.
- Miksi? Ayzabel kysyi.
Inkvisiittori katseli toiveikkaana sir Ferantia.
- No se on minun mielipide, sir Ferant sanoi ja hiljentyi.
Ayzabel haukotteli ja sanoi:
- Olisi kiva yllätys pudottaa vanhus tornista alas.
- Eiköhän hän voi ihan kävellä. Päästä hänet köysistä nyt vain, sir Ferant sanoi varsin kalpeana.
Ayzabel meni nyt sir Ferantin luokse ja päästi tämän kädet irti köysistä. Sir Ferantin vaatteet lojuivat lattialla. Sir Ferant pyöritteli ranteitaan ja hieroi niitä vähän ja pukeutui sitten pian. Ayzabel katseli inkvisiittorin sukupuolielimiä mietteliäänä.
Sir Ferant meni inkvisiittorin luo, kun oli pukeutunut, ja alkoi irrottaa tämän köysiä. Ayzabel esti sir Ferantia.
Kudast asteli paikalle ja jäi sitten ihmeissään katsomaan tilannetta. Sir Ferant lähti pois, mutta Ayzabel nappasi häntä kädestä pidättäen tätä. Inkvisiittori makasi maassa housut kintuissa, kädet ja jalat sidottuina. Sir Ferant näytti varsin kalpealta ja turhautuneelta.
Ayzabel katsahti Kudastiin hiukan huvittuneesti.
- Eh? Kudast äännähti.
- Meillä oli hauskaa tuon vanhuksen kanssa, Ayzabel sanoi muina vadeleina.
- Siinä sinulle toisia leikkitovereita, anna minun nyt mennä, sir Ferant sanoi varsin turhautuneena.
- Vähän vanha ja rupsahtanut hän tosin on, Ayzabel totesi tarkastellen inkvisiittorin intiimejä paikkoja.
Hän piteli yhä sir Ferantia.
- Uh. Taidan jättää teidät rauhaan... Kudast mutisi ja lähti kävelemään pois.
- Kuulitko? sir Ferant kysyi.
Ayzabel nauroi perään ja lähti seuraamaan Kudastia alas päästäen sir Ferantista irti. Sir Ferant meni inkvisiittorin luo ja irrotti tämän köysistä. Ayzabel lähti pois.
Inkvisiittori nousi pystyyn ja laittoi housunsa kiinni.
Kudast ja Ayzabel linnassa
Kudast suuntasi suoraan paronin luo. Ayzabel seurasi mukana. He saapuivat yhdessä ovelle ja Kudast koputti.
Ovi aukesi kohta ja Daegam näkyi olevan siellä.
Daegam herää
Jossakin vaiheessa Daegam heräsi ja tunsi jonkun painautuvan häntä vasten. Hänen olonsa oli aika virkeä, mutta sängyssä oli kerrassaan mahtavan pehmeää maata. Painautuja näytti olevan tyttö.
Daegam jäi makaamaan sänkyyn ja nukkui lisää.
Tyttö heräili jossakin vaiheessa ja avasi silmänsä. Daegam heräili samalla ja avasi silmänsä ja katsoi tyttöä pirteänä. Tyttö katseli Daegamia vakavana ja unisena. Daegam kurtisti hieman kulmiaan, kun huomasi tytön katselevan vakavana.
Daegam ei tehnyt vielä elettäkään noustakseen sängystä. Tyttökään ei tehnyt, pysyi vain Daegamissa kiinni.
Daegam huokaisi ja alkoi sitten katsoa kattoa ja mietiskeli. Tyttö makasi rauhallisena ja oli hiljaa.
Daegam naurahti hiukan mietiskelynsä keskellä. Tyttö katsahti Daegamiin. Daegam katsahti tyttöön hieman hymyillen Tyttö hymyili hiukan. Daegam alkoi sitten taas katsoa kattoa ja jatkaa mietiskelyään.
Ovelta päin kuului koputus samassa. Daegam nousi ylös virkeänä ja lähti ovelle Tyttö seurasi perässä. Daegam avasi lukon ja sitten katsoi, kuka oven takana oli. Siellä olivat Ayzabel ja Kudast.
Paronin salissa
Ayzabel näytti tyytyväiseltä. Daegam katseli Ayzabeliä ja Kudastia pirteänä jokseenkin hieman pettyneenoloisena.
- Teillä jotain asiaakin? hän kysyi.
Ayzabel työnsi oven auki ja asteli sisään sen ihmeellisemmin Daegamia kunnioittamatta. Daegam päästi Ayzabelin sisälle
- Tuota... Kudast mutisi pohtien, mistä aloittaisi, ja astui samalla peremmälle.
Daegamin takana näytti seisovan tyttö valkoisessa kaavussaan. Daegam asteli pöydän ääreen ja istui:
- Niin?
- Menin sinne torniin jossa olin vangittuna ja löysin sieltä Ayzabelin, inkvisiittorin ja Ferantin, Kudast kertoi. Kaksi jälkimmäistä puolialasti ja inkvisiittori sidottuna.
Daegam nyökkäsi hämmentyneenä.
- Meillä oli hauskaa, Ayzabel sanoi venytellen.
Daegam alkoi hymyillä iloisena ja kysyi:
- Niinkö? Mitä sitten teit kun näit tämän?
Inkvisiittori astui ovesta sisään kalpean näköisenä. Daegam katsahti inkvisiittoriin, joka säpsähti nähdessään Ayzabelin. Daegam näytti hymyilevän. Ayzabelkin hymyili.
- Tulin tänne, Kudast sanoi Daegamille. Ei siinä mitään, saavat minun puolestani tehdä mitä haluavat, mutta ajattelin että sinä haluat ehkä tietää mitä he puuhailevat.
- Siis mitä? inkvisiittori kysyi. Minä en kyllä tehnyt mitään tuon kanssa.
- Arvon inkvisiittorin kannattaisi kuunnella enemmän mitä paronilla on sanottavana, Daegam totesi. Muuten voi tapahtua tällaisia ikävyyksiä.
Ayzabel virnisti inkvisiittorille.
- Oliko tämä muka joku sovittu juttu vai? inkvisiittori kysyi.
- Ei, Daegam vastasi ja vakavoitui hieman.
- Vai että sellaista, inkvisiittori mutisi.
- Sanoin sinulle tornissa, että älä mene sinne, Daegam huomautti. Sanoin myös, että on turha tulla sitten minulle valittamaan.
- En tullutkaan valittamaan, inkvisiittori vastasi.
Ayzabel naurahti.
- No mitäs tulit tänne tekemään? Lattialla oli Ferantin vaatteita, Daegam sanoi. Mitä muuta olisit odottanut siellä olevan?
- Ajattelin vain tulla sanomaan että onko tämä linna mielestäsi hallinnassa, inkvisiittori sanoi.
- Suhteellisen hyvin, Daegam vastasi.
- Sinun mielestäsi on aivan hyvä jos vadeli raiskaa ritareitasi, inkvisiittori tuhahti.
Daegam pudisti päätään. Ayzabel vain hymyili huvittuneesti inkvisiittorille.
- Ja sinä et muka tehnyt mitään... Kudast mutisi.
- En, inkvisiittori sanoi.
Ayzabel naurahti.
- Kudast, anna olla, Daegam kehotti.
Kudast virnisti pienesti ja nyökkäsi sitten.
- Missä sir Ferant on? Daegam kysyi.
- Enpäs tiedä, inkvisiittori sanoi.
Daegam katsoi Ayzabeliä.
- Onko täällä linnassa muuten jotakin asevarastoa? Kudast kysyi.
- Menen etsimään hänet, Ayzabel sanoi ja kääntyi menemään pois.
Daegam katsoi vadelin menoa. Ayzabel katosi ovesta käytävään sulkien oven tosin perässään.
- Onko teillä jotain asiaa vielä näin aamutuimaan? Daegam kysyi.
Tyttö otti Daegamia kädestä kiinni. Daegam katsahti tyttöä.
- No siitä varsijousesta...ja uusi haarniskakin olisi saatava... Kudast mutisi hiljaa.
Inkvisiittori meni viereiseen huoneeseen. |