Ehilmin valo, osa 9
- Kiirehdähän, poika, sitä tehtävääsi suorittamaan, ritari sanoi Taranille. Paronimme ei siedä hidastelua, hän jatkoi tuimasti
- Joo joo, Taran jupisi. Minun pitää sitä ennen puhua Daegamin kanssa.
- Menkäämme siis puhumaan tuon arvon ritarin kanssa, mies ehdotti.
- Ei, sinä et tällä kertaa voi tulla mukaan, sir, Taran sanoi lujasti.
- Älähän nyt poika, ritari naurahti. Meidän sukulaisten täytyy pitää yhtä. Minä olen kova neuvottelemaan.
- Puhumme asiasta, jota kukaan muu ei saa kuulla, Taran selitti. Paronin henkilökohtainen käsky, sir.
- Minä voin katsoa, ettei teitä häiritä, ritari sanoi mahtipontisesti.
- Mutta et voi tulla mukaan, Taran intti.
- Minä vartioin neuvotteluanne, ritari lupasi.
- Jää tänne jututtamaan Filasimosta, Taran pyysi. Voitte keskustella monesta mielenkiintoisesta aiheesta.
- Ei, poika, minun täytyy katsoa, ettei kukaan tuolla sisällä häiritse teitä, ritari vastasi.
- Filasimos on erittäin hyvä puhuja, eikö niin Fila, Taran yritti. Filalla on ongelma, josta hän todennäköisesti haluaisi puhua kanssasi. FILASIMOS! hän huusi. TÄNNE!
- Okei, Filasimos sanoi ja saapui paikalle.
Ritari katsoi hiukan kummissaan Filasimosta.
- Noniin, nyt nostetaan kissa pöydälle, jutellaan asiat halki! Filasimos huudahti hilpeästi.
- Fila, kerropas huolistasi sir Lujakädelle, Taran kehotti. Sustahan on jotain hyötyäkin, hän jatkoi kuiskaamalla Filasimokselle.
- Niin... Minulla oli... Filasimos sanoi ja nyyhkäisi. Hyvin vaikea lapsuus.
Taran taputti Filasimosta selkään ja lähti.
- Enhän minä mikään pappi ole! ritari ärähti harmistuneena ja kääntyi Taranin perään.
- Mutta minullapa on KALJAA! Filasimos huudahti.
- Ei, et voi olla niin ilkeä, että jätät seonneen miesparan yksin, Taran valitti ritarille. Hän tarvitsee juttuseuraa.
- Kyllä majatalon väki hulluista huolehtii, ritari vakuutti.
- Luulin, että tuleva appiukkoni olisi ystävällinen, Taran sanoi.
- Tokihan minä sukulaisista huolehdin, mutta hulluista en, ritari sanoi halveksivasti.
- En minä ole hullu! Filasimos parahti.
- Ei, käsititte väärin, ei hän varsinaisesti hullu ole! Taran vakuutteli. Hän, hän on vain erikoislaatuinen.
- No, mennemmekö sisälle vai emme? ritari kysyi. Minä en välitä siitä, onko tuo mies puoliksi vai kokonaan hullu.
- Minä menen, sinä et, Taran vastasi. Hän voi tarjota piippua.
- Nyt mennään yhdessä, poika, ritari sanoi.
- Perkeless, Taran supisi.
- Tulehan nyt, poika, ritari sanoi lähtien astelemaan takaisin majataloon. Suuta alkaa jo kuivaa ja haluan juotavaa.
- Puhumme asiasta, josta appiukot eivät saa kuulla, Taran yritti. Ei, EIIIIII. ÄÄH.
Taran lähti seuramaan ritaria.
- Mikä sinua vaivaa, poika? ritari kysyi ihmeissään. Sinähän olet aivan vauhkona.
- Me, me suunnittelemme yllätystä sinulle häihin, Taran keksi. Ja eihän yllätys ole yllätys jos sen etukäteen tietää, eikö niin? Nyt varmaan ymmärrät miksi minun pitää mennä yksin?
- Eipä tietenkään, mutta nyt minä menen juomaan olutta, ritari sanoi ja asteli sisään majataloon.
- Okei, kunhan et tule meidän lähellemme, Taran myöntyi.
Ritari asteli suoraan Daegamin pöytään ja liittyi hänen seuraansa.
- Nyt on olut tarpeen, hän murahti puolittain Daegamille, puolittain itsekseen. Tässä kuivaa suu, kun höpöttää tuon pojan kanssa.
- Daegam, tule tänne, Taran kehotti hiukan sivumpaa.
Daegam jätti olutkolpakkonsa pöytään ja lähti Tarania kohti. Ritari puolestaan tilasi olutta ja naukkasi tuopista tyytyväisenä.
Kohta ritari tilasi jo toisen oluen katsellen keskustelevia Tarania ja Daegamia, mutta yrittämättä urkkia heidän keskusteluaan. Hän haukotteli ja otti tuolilla mukavamman asennon.
- Ah, jokos saitte neuvottelunne kuntoon? ritari kysyi, kun Daegam asteli pöytään ja Taran tuli perässä.
- Daegam, vielä yksi pikku juttu, Taran sanoi. Emme saaneet. Tuletko?
- Saimme asiat kuntoon, Daegam totesi.
- Ei. Emme saaneet, Taran kiisti.
Daegam otti pöydältä tuopin ja alkoi juoda oluttaan.
- No voi perkele, Daegam, Taran kirosi.
- No puhukaa asiat vaan halki, ritari sanoi haukotellen.
- Ääh, ei mitään, Taran luovutti. Ole kuin et tietäisi yllätyksestä, hän kuiskasi ritarille.
Ritari nyökkäsi Taranille ja nojasi penkkiinsä silmät puolittain suljettuina.
- Mihin se Filasimos tästä lähti? Daegam kysäisi, kun Kudast asteli juuri sisään.
Kudast istahti pöytään ja Daegam kysyi häneltä:
- Mihin se Milina jäi?
- Ulos, Kudast vastasi lyhyesti.
Daegam mutisi itsekseen jotain ja nousi pöydästä.
- Minun puolestamme voisimme jo lähteä täältä, Kudast sanoi.
Taran ja Daegam lähtivät ulos, mutta ritari jäi istumaan paikalleen silmät kiinni. Ilmeisesti hän oli nukahtanut tai ainakin melkein nukahtanut. Kudast kävi pureskelemaan hitaanlaisesti kuivaa leipää.
Milina istuskeli ulkosalla, kun ritarit astelivat sinne. Jotkut tallipojat näyttivät viheltelevän Milinalle ja kikattivat. Daegam asteli Milinan luokse. Milina nojaili seinää vasten, mutta nosti kuitenkin katseensa tulijoihin päin.
- Olkaas pikkupojat hiljaa! Taran huudahti tallipojille ja nauroi astellen Milinan luokse.
Tallipojat lopettivat nopeasti Taranin sanottua sanansa.
- Mmm? Milina mutisi ja kysyi katseellaan, missä mentiin.
Daegam katseli hiukan Milinan poskea. Milina hieroi hieman kipeää poskea, johon oli jäänyt punainen jälki.
- Toivottavasti ei paljoa sattunut, Daegam sanoi. No kyllä se siitä paranee.
Kudast asteli juuri ulos.
- Hyvä sinun on siinä sanoa, Milina tokaisi ja virnisti hieman sarkastisesti. Parannan sen kunhan pääsemme täältä, älä huoli.
Daegam hymyili hieman ja kysyi sitten:
- Näitkö mihin se Filasimos meni?
Milina kohautti olkiaan ja vastasi:
- En ole huomannut bardiamme - toisaalta enpä kyllä ole etsinytkään.
- Jos saisin veikata, niin hän on tallissa nukkumassa tai polttelemassa piippuaan, Taran tuhahti.
- Taran käypäs sinä katsomassa onko se Fila siellä talleilla ja minä menen tästä Kudastin kanssa laittamaan hevoset lähtövalmiiksi, Daegam jakeli ohjeita. Vai siis. Olemmeko nyt lähdössä?
- OK, Taran sanoi suunnaten tallia kohti.
- Kudast. Tapasitko sinä jossain välissä ystäväsi? Daegam kysyi.
- Tapasin, aseenkantaja vastasi lyhyesti.
- Mahtavaa. Mitä he sanoivat sinulle? Daegam uteli.
- Heitä ei ole tarpeeksi antamaan suoraa apua, mutta he auttavat jos kyllä joudumme pulaan, Kudast selitti.
- Hmph, Daegam tuhahti. No mitä mieltä he olivat siitä mitä nyt on tapahtumassa? Epäilivätkö hekin salamurhaa? Oliko heillä joitain suunnitelmia mitä meidän kannattaisi tehdä nyt?
- He eivät epäilleet salamurhaa eikä heillä ollut mitään suunnitelmia, Kudast vastasi.
- No mitäs me nyt teemme? Daegam kyseli. Pitäisikö meidän ottaa riski jo kokeilla päästä kaupunkiin?
Samassa joukko ritareita saapui pihaan. Heitä oli puolisen tusinaa ja heillä oli tuopin kuva asepaidoissaan. Kaikki ritarit olivat ratsain ja he olivat aika karskinnäköistä porukkaa.
Ehilmin valo, osa 10.
|
|