Hullu Prax - Aurinkokupolin takana, osa 4
Koko seurue heräsi nousevan Yelmin säteisiin aamulla. Heidän olonsa oli jo paljon virkeämpi kuin illalla.
- Saako täältä mistään ruokaa? Mars pohti itsekseen ja suunnisti sitten kenttäkeittiötä kohden.
Bob tuli teltasta ulos levitellen siipiään. Yelanda venytteli itseään ja puki panssareita ylleen. Sarshas lähti kiireesti Yelandan mukaan tämän lähtiessä kohti kenttäkeittiötä.
Kenttäkeittiöllä seurueelle tarjoiltiin taatelipuuroa ja Mars otti sitä heti innokkaasti. Leipääkin oli tarjolla. Melo tietysti tapansa mukaan hamstrasi paljon ruokaa ja söi äänekkäästi maiskuttaen.
- Onhan tämä vähän suppea ateria armeijankin mittapuulla, mutta mielenkiintoinen päivä edessä, Sarshas sanoi Yelandalle.
- Me emme olekaan niin nirsoja, tämä tuhahti lunarille ottaen pari palaa leipää.
- Ihan kunnon ruokaa tämä on, Mars puolusteli.
- Kyllä ravittu sotilas on parempi sotilas, Sarshas totesi kuivasti. Mitenkään arvostelematta leipäänne, mutta...
- Jos ei kerran ruoka kelpaa niin ole syömättä! Mars kivahti äkäisesti.
Temppeliherrat näyttivät olevan innoissaan tulevasta koitoksesta.
- Pääsemme näyttämään nyt, kuinka paljon parempia olemme kurjiin lunareihin verrattuna, yksi temppeliherroista huudahti.
- Lunarit saavat vain rippeet aarteesta, toinen naurahti.
- Toivottavasti temppeliherrat eivät puhu tuolla tavalla rajojenne ulkopuolella, Sarshas sanoi Yelandalle. Tunnen monta äkkipikaista upseeria uudessa Paviksessa, jotka eivät pitäisi moisesta. Kyllähän sinäkin varmaan ymmärrät, että lunareita morkataan täysin syyttä. Sedeneya on viisaus, rakkaus, voima ja tieto.
Temppeliherrat alkoivat hiljalleen kerääntyä joelle. Näytti siltä, että joen pinta oli noussut hiukan yön aikana.
- Jaa, alkaa pikkuhiljaa tapahtua, Sarshas arveli. Täytyy kai hakea varusteet valmiiksi, jos tässä tulee rähinää.
- Menemmekö mekin tuonne, Yelanda? Mars kysyi.
- Menemme, Yelanda vastasi ja seurue kiiruhti hakemaan varusteitaan.
Rantaan oli varattu runsaasti veneitä ja lauttoja. Myös tikapuita oli valtausta varten. Keihäänheittokone näytti olevan iskuvalmiudessa ja sen miehistö seisoi ylpeänä kallionjyrkänteellä. Seurue saattoi nähdä keihäänheittokoneen vieressä kolme valtavaa nuolta, joissa oli obsidiaanikärjet. Nuolet olivat peräti noin 25 metriä pitkiä ja niiden varsien ympärillä oli valtavat kultaiset renkaat, jotka olivat täynnä riimuja. Nuolien toiseen päähän oli liitetty valtavat ketjut, joiden päähän temppeliherrat alkoivat valjastaa härkiä.
Mars katseli ihaillen heittokonetta ja Sarshas tunnusti hänelle:
- Pakko myöntää, että tuo ballista on minunkin mittapuullani arvioituna MELKO vaikuttava näky. Jos hyvin käy ja saat ylennyksen, niin voit yrittää hakea tuon vehkeen härkien kouluttajaksi.
- Minä olen kuitenkin parempi maanviljelijä, Mars mutisi. En minä sodasta pidä.
Tavallisia ihmisiäkin oli kerääntynyt seuraamaan pian alkavaa tapahtumaa. Aamupäivän kuluessa seurue näki paikalle saapuvan kultaisen joukon: itse kreivi ja hänen apulaisensa. Kreivi seurueineen asettui jyrkänteelle keihäänheittokoneen luokse. Valmistelut kiihtyivät entisestään, mikäli se yleensä oli mahdollista. Temppeliherrat halusivat esiintyä edukseen kreivinsä edessä.
Kohta puoliin taivaalle erottui lentäviä pisteitä. Seurue erotti pian niiden olevan kaksi wyverniä ratsastajineen. Bob hiukan hätkähti tämän huomatessaan, kun taas Sarshas näytti mietteliäältä.
- Tuovat varmaan viestiä, Yelanda otaksui.
Wyvernit laskeutuivat alas melko lähelle jyrkännettä. Toinen ratsastajista näytti olevan sotilas ja toinen virkamies. Heidät vietiin heti kiireesti kreivin puheille. Sarshas kiirehti perään, mutta vartijat pysäyttivät hänet tylysti:
- Mitä asiaa?
- Haluan ilmoittautua esimiehelleni, jos mahdollista, Sarshas pyysi osoittaen toista lunaria.
- Kreiviä ei saa nyt häiritä, vartijat vastasivat ylimielisesti. Hus, tiehesi!
- Selvä..., Sarshas mutisi ja kääntyi takaisin.
Pian yksi sotilaista saapui Yelandan luokse.
- Lordi Invictus haluaa teidät puheilleen, sotilas ilmoitti.
- Selvä, sanoi Yelanda heti ja riensi kiireesti joenrannalle, jossa valon kapteeni seisoi.
- Teillä oli asiaa, arvoisa lordi, Yelanda aloitti.
- Sinä toivot yhä todistavasi arvosi Aurinkokupolin kultille, otaksun? lordi Invictus kysyi.
- Kyllä! huudahti Yelanda innokkaana.
- Silloin minulla on sinulle vaarallisin tehtävä, jonka vuoksi jopa vahvinkin temppeliherra saattaisi järkyttyä, joka sallitaan pelkälle naiselle, kuten sinulle, valon kapteeni jatkoi. Tiedä, että jos onnistut, vastustukseni riimulordin asemaan pääsyäsi kohtaan loppuu.
- Minä en pienistä hätkähdä, Yelanda vakuutti.
- Kun meidän suuret ammuksemme on ammuttu, haluan sinun johtavan pienen rynnäkköjoukon ylös yhtä ketjua pitkin ja keihäänvarrelle. Sinun työsi on estää Kehdon puolustajia katkaisemasta keihästä ennen kuin me voimme kiskoa Kehdon rantaan. Minulla on jo vapaaehtoiset selvittämään ensimmäisen ja toisen harppuunan; kysyn sinulta, oletko vapaaehtoinen johtamaan kolmatta? Mitä sanot?
- Olen, Yelanda tokaisi välittömästi.
- Hyvä, lordi Invictus sanoi nyökäten ja kääntyen Sarshasiin päin. Ja sinä, lunari, sinä jäät komentoomme, hän sanoi. Liity Yelandaan ja auta meitä onnistumaan siinä, missä sinun kuvernöörisi legioonat epäonnistuivat.
- Tämän teen, arvon lordi, Sarshas ilmoitti.
Paikalle näyttivät ilmestyneen vieraat lunaritkin. Toinen heistä piti pienen puheen ylistäen lunarien ja Aurinkokupolin yhteistyötä taputtaen lopuksi Sarshasia olalle.
- Hän on hyvä esimerkki Lunarin loistavasta sotilaallisesta eliitistä, lunarilainen sanoi.
Vieras lunarilainen syleili Sarshasia ja suuteli häntä molemmille poskille pujottaen hänen kaulaansa hopeakorun.
- Hyvää onnea! vieras lunari toivotti ja tervehti Sarshasia sotilaallisesti tämän vastatessa samalla mitalla. Sarshas jäi seisomaan sotilaalliseen asentoon selkä suorana ja vatsa sisään vedettynä.
Nyt lordi Invictus kääntyi Marsiin päin.
- Uskollinen nostomies, me emme oleta sinun tekevän temppeliherrojen työtä, sillä tämä ei ole sinun paikkasi tai tilaisuutesi, valon kapteeni kertoi. Mutta voit käyttää jousilahjaasi tulitukena tovereillesi.
- Sen teen mielelläni, Mars vastasi nöyrästi.
- Tässä kaikki, valon kapteeni sanoi. Nyt vain odotamme Kehdon saapumista.
Seurue lähti asemiin odottelemaan Kehdon saapumista, kun taas lunarit palasivat kreivin luokse.
Nyt oli harmonian viikon villipäivä meren vuodenaikaan. Aikaisempi myrsky oli jo täysin tyyntynyt ja Yelm paistoi jälleen kerran Auringon kreivikunnan yllä. Kaikki hikoilivat kuumissa panssareissaan ja alkoivat jo ihmetellä, missä Kehto oikein viipyi. Samassa taivaalta laskeutui pari haukkaa isäntiensä käsivarsille. Pian levisi huhu, että Kehto oli matkalla. Useat linnut lensivät katsomaan asiaa, Bob muiden mukana.
Silmiään siristäen seuruekin alkoi jonkin ajan kuluttua erottaa kaukana joella pienen pisteen.
Lordi Invictuksen liittolaishaukka Tercel käski Bobinkin mukaan tiedustelulennolle. Lentäville haukoille aukeni mahtava näky ilmasta: kaukana näkyi Kehto kellumassa jokea pitkin. Se saavutti pian kohdan, jossa toinen joki yhtyi Kehtojokeen.
Haukat lensivät lähemmäksi ja Bob muiden mukana. Kehdon kannelta näytti nousevan ilmaan pikkuruisia lentäviä hahmoja. Jokien yhtymäkohdan tienoilta taas nousi ilmaan puolisen tusinaa jonkinlaista ilmanpyörrettä. Ne laskeutuivat suoraan Kehdon kannelle.
Haukat näkivät nyt Kehdon lähettyvillä lentelevän lintuja, variksia ja sensellaisia. Bob tunnisti niiden olevan herätettyjä lemmikkejä. Lintuja oli suunnilleen saman verran kuin haukkojakin, joten Tercel käski:
- Käydään kimppuun!
Bob valitsi uhriksensa pienen variksen, joka pyrki heti pakoon Bobin huomattuaan. Bob oli kuitenkin selvästi varista nopeampi lentäjä ja sujahti ilman halki haukan raivolla. Bob isku kyntensä pakenevaan varikseen ja pisti sitä vielä nokallaan. Varisparka heitti henkensä ja putosi kuolevana alas veteen Bobin päästäessä sen irti kynsistään. Bob päästi voittoisan kiljahduksen: ilmaherruus oli nyt haukkojen kynsissä.
Hullu Prax - Aurinkokupolin takana, osa 5.
|
|