Hullu Prax - Aurinkokupolin takana, osa 5
Kehto lähestyi koko ajan hiljalleen ja suureni silmissä. Se oli valtava puinen kapistus, joka kellui veden pinnalla. Kun se lipui lähemmäksi, seurue alkoi hahmottaa sen mittasuhteita. Kehto oli pituudeltaan noin 125 metriä pitkä ja sen reunat olivat parinkymmenen metrin korkeudessa. Kehdon molemmissa päissä oli jonkinlaisia keulakuvia. Ne esittivät julmia lohikäärmeitä, joiden silmät näyttivät hehkuvan.
Kehdon tullessa lähemmäksi seurue huomasi sen kärsineen vahinkoja. Runko oli kärventynyt ja kannella nökötti valtava kivenjärkäle. Joitakin valtavan kankaan palaneita riekaleita lojui kannella.
- Varmaan lunarilaisten aikaansaannoksia, Yelanda arveli. Eivät näköjään parempaa pystyneet.
- Niin, Mars vahvisti.
Kehdon kannella seisoi myös joukko sotureita, jotka näyttivät kääpiöiltä valtavan Kehdon rinnalla. Heitä oli noin puolisensataa.
- Pieniä mutta sisukkaita, Yelanda mutisi.
- Ovatko nuo Kehdon puolustajia? Mars ihmetteli.
Temppeliherrat ohjasivat seurueen valmiiksi asemiin rantapenkalle.
- Onnea matkaan! he toivottivat - mahdollisesti salaa iloisina, etteivät joutuneet noin kovaan tehtävään. Temppeliherrat ryhmittyivät omille paikoilleen lautoille ja veneille.
Tavalliset jousimiehet alkoivat pian ampua maagisia nuolia Kehdon kannelle, vaikka matkaa vielä oli. Pian keihäänheittokoneella kävi kuhina, kun sen laukausta valmisteltiin. Koneen uhkaava nokka kääntyi joelle päin. Äkkiä kuului valtava TVANG ja suuri nuoli singahti keihäskoneesta. Se kulki ilman halki sirossa kaaressa vetäen perässään ensimmäistä ketjuista. Harppuuna upposi suoraan Kehdon paksuun runkoon ja temppeliherrat kajauttivat ilmoille hurraahuudon onnistuneen laukauksen kunniaksi. Yelanda hurrasi muiden mukana.
Koneen miehistö alkoi ladata kuumeisesti seuraavaa ammusta kreivin katsellessa omalta tarkkailupaikaltaan miesten työskentelyä. Kolmen minuutin kuluttua toinen nuoli singahti ilman halki ja sekin upposi runkoon. Jälleen kuului ilonhuutoja temppeliherrojen taholta, mutta harppuunakoneen miehistö latasi sen sijaan jo kolmatta ammusta, jossa seurueen ketju oli kiinni.
- Miehet valmiina! Yelanda huudahti. Kohta on vuoromme!
Mars näpräili hermostuneena joustansa.
Lopulta kolmaskin ammus oli paikallaan ja se singahti heti ilmalentoon. Jälleen kerran tähtäys oli tarkka: nuoli upposi Kehtoon. Tai sitten kyse oli vain suuresta maalitaulusta.
Samassa seurueen luokse saapui valon palvelija.
- Saatte minulta Yelmalion voimaa auttamaan tehtävässänne, akolyytti sanoi kiireesti alkaen loitsia jotakin Yelandalle ja Sarshasille.
- Kiitos, Yelanda kiitti häntä.
Sitten akolyytti kääntyi Marsin puoleen ja antoi taikavoimaa hänen nuoliinsa.
- Kiitos. Lupaan osua! Mars vakuutti valon palvelijalle.
Härät kiskoivat Kehto lähemmäs rantaa ja alkoi olla aika lähteä kulkemaan ketjua pitkin. Mars jännitti jousensa valmiiksi. Sarshasilla ja Yelandalla tuli hiukan kinaa siitä, kumpi saisi kulkea ketjua pitkin ensimmäisenä.
- Ei tässä ole aikaa kinastella, Yelanda ärähti. Tule heti perässäni, Sarshas! Se on käsky!
Lunari oli kuitenkin ehtinyt jo Yelandan puhuessa hyppäämään ketjulle ja juoksi voimakkain ja erittäin ketterin askelin pitkin ketjua. Yelanda lähti hänen peräänsä myös ketterin askelin ja vaikeuksitta.
Kehdon kannelta kurkisti mies jousen kanssa. Mars ampui ensimmäisen maagisen nuolensa kohti laidan yli kurkistelevaa miestä. Nuoli jakautui ilmassa useammaksi nuoliksi ja kaikki osuvat miestä, mutta kimposivat pois aiheuttamatta naarmuakaan. Sarshas oli jousimiehen tähtäimessä, kun Mars yritti kiireesti ottaa uutta nuolta.
Samassa Sarshas toimi ja hänen käsistään sinkoutui taikuutta hohtavia huutavia lonkeroita kohti ampujan päätä. Jousimies putosi Kehdon kannelta tajuttomana kieppuen ilman halki ja iskeytyen maagisesti vellovaan veteen Kehdon vierelle. Tie oli nyt vapaa hyökkäykselle.
Sarshas kiihdytti loitsun jälkeen vauhtiaan ja meinasi tipahtaa ketjulta. Hän ojensi painonsa vastakkaiselle puolella ja sai pidettyä itsensä ketjulla jatkaen kulkuaan. Yelanda seurasi tiukasti perässä ja he olivat jo ketjun puolivälissä uuden ampujan ilmestyessä Kehdon reunalle.
Mars ei hukannut aikaa, vaan ampui heti uutta jousimiestä. Maaginen nuoli tosin osui, mutta kimposi pois jousimiehestä, joka sinkautti nuolensa kohti juoksevaa Sarshasia. Sarshasin onneksi nuoli osui kilpeen, jota hän piti vartalonsa suojana. Taistelun adrenaliini sai Sarshasin taas lisäämään vauhtiaan. Juoksu ketjua pitkin jatkui ongelmitta. Yelanda puolestaan ryhtyi loitsimaan juostessaan. Mars osui uudelleen ampujaan, mutta taas ilman mitään vaikutuksia.
Sillä aikaa Kehdon kannelta oli laskeutunut kaksi miestä valtavan nuolen päälle, joka oli uponnut runkoon. Toinen alkoi hakata nuolta hajalle, kun taas toinen asettui suojelemaan toveriaan. Puolustaja oli kalju mies, joka näytti vakaasti aikovan kuolla paikalleen mieluummin kuin luovuttaa. Hänellä oli suuri kilpi ja pelottava bastardimiekka, taatusti monta taistelua kokenut. Nuolella seisovilla miehillä oli köydet kiedottuina vyötärönsä ympärille. Jokainen miekaniskulla nuoleen tuli pieni lovi lisää.
Mars veti äreissään viimeisen taikuudella vahvistetun nuolensa esiin. Jännittäessään jousensa hän lausui:
- Älä sinä petä minua!
Nuoli osui jousiampujaan, mutta hänen maagiset suojansa torjuivat nuolen. Onneksi toiset Aurinkokupolin jousiampujat kuitenkin onnistuivat heti nitistämään tämän toisen jousimiehen.
- Sarshas, tapa se! Yelanda huusi kaljuun puolustajaan viitaten.
Lunari totteli käskyä ja huitaisi kovan lyönnin hehkuvalla miekallaan suoraan kaljupään puolustusten läpi. Kaljun miehen oikea käsi meni hervottomaksi olkapäähän osuneesta iskusta. Iskua säesti komea karjaisu. Kalju mies vavahti ja hänen miekkansa putosi kauas alhaalla vellovaan jokeen. Ilman turvaköyttä mies olisi lentänyt miekkansa mukana. Mies huusi kuitenkin jotakin vieraalla kielellä ja hänet kiskottiin haavoittuneena ylös kannelle.
Nuolta hakannut mies kohotti nyt katseensa, kun Yelandakin pääsi paikalle. Yelanda löi miestä heti keihäällä ja mies torjui iskun. Mies ei kuitenkaan aavistanut, että Yelandalta oli tulossa toinenkin lyönti perään. Yelandan kavala pisto raapaisi vain naarmun miehen jalkaan.
Sarshas lähti kiipeämään nuolen päältä kannelle. Kehdon kansi oli läpinäkyvä ja sen poikki kulki suuri halkeama, joka oli ilmeisesti suuren kiven aiheuttama. Kannella seisoi muutamia kymmeniä taistelijoita, joita yksi mies johti. Tämä johtaja seisoi keskellä kantta ja hänestä säteili valtavaa voimaa. Hän oli pukeutunut riimujen koristelemiin vaatteisiin ja hänen voimakkaat lihaksensa pullistelivat.
Sarshas muisti nähneensä miehen kasvot kerran - Imperiumin etsintäkuulutuksessa, joka koski Sartarin luopioprinssiä! Tämä mies oli siis pelätty Argrath! Onneksi mies ei ollut vielä huomannut Sarshasia.
Lunarin ihmetellessä näkemäänsä pelätty Argrath huomasi hänet. Lunarien pahin kauhu huusi raivokkaasti vieraalla kielellä, jonka Sarshas tunnisti sartariksi. Argrath kohotti kätensä taivasta kohti ja samassa sen vähäisistä pilvistä sinkoutui salama. Ja salama osui juuri Sarshasia!
Sarshasista ei ollut vastusta Orlanthin sankarille, vaan tämän maaginen salama teki selvää jälkeä Sarshasin sapeleista ja poltti kädenkin ikävään kuntoon.
Sillä aikaa Yelandan vastustaja kohotti pelottavan miekkansa haluten ilmeisesti tehdä Yelandasta selvää jälkeä. Miekka viuhahti, mutta isku kilpistyi Yelandan kädessä roikkuvaan ja rintaa suojaavaan kilpeen. Yelandan seuraava isku oli kuitenkin jo kohtalokas: keihäs iskeytyi vastustajan pään läpi lävistäen sen kuin ilman. Mies oli kuollut jo ennen kuin ehti aavistaa, mikä häneen oli iskenyt. Yelanda sai juuri ja juuri pelastettua peitsensä, kun ruumis putosi jokeen. Yelanda kapusi hapuillen Sarshasin seuraksi kannelle.
Yelanda saapui juuri parahiksi näkemään, kuinka salama kohteli kaltoin Sarshasia. Tämä katsahti häneen hätääntyneenä ja kipeää kättään pidellen ja lausui:
- Täällä on kuumat paikat, tyttö. Missä temppeliherrat viipyvät?
Yelanda ryhtyi heti parantamaan myrskytaikuuden onnetonta uhria, jonka sapeli ja käsi olivat saaneet toimia salamanjohdattimina. Sarshas loi parantajaansa kiitollisen katseen ja vetäisi tikarin esiin voidakseen puolustautua.
Samassa Kehto alkoi liikahdella. Sarshas ja Yelanda huomasivat, että kaksi muuta nuolta oli saanut katkaistua ja ainoastaan heidän nuolensa pidätteli Kehtoa. Ketjun päähän kytketyt härät kamppailivat vimmatusti, mutta viuhuvat ruoskatkaan eivät enää auttaneet. Seuraus oli vääjäämätön: nuoli napsahti lopulta poikki, sillä sekään ei ollut tarpeeksi kestävä vastustamaan Kehdon vetoa. Kehto alkoi liikkua pois undiinien työntämänä kohti alavirtaa. Rannalta kuului temppeliherrojen kiukkuisia huutoja, koska kunniakas taistelu ja aarteet lipuivat ohitse. Liikkeelle lähtevä Kehto kaatoi kumoon joitakin aurinkokupolilaisten veneitä.
- Sarshas, onko ideoita? Yelanda kysyi.
Kehdon puolustajat ryhmittäytyivät hyökätäkseen Sarshasin ja Yelandan kimppuun. Ylivoima näytti olevan ainakin kymmenkertainen, joten valintana oli selvästikin joko kunniakas kuolema tai taktinen vetäytyminen.
Yelanda heitti Sarshasin käyttökelvottomaan maassa lojuvaan sapeliin loitsun ja sapelin kunto parani hiukan.
- Sarshas, ota sapelisi, Yelanda käski.
- Emme voi voittaa heitä kahdestaan, Sarshas huomautti. Hypätään kannelta. Turha kuolla tänään turhaan.
- Levypanssarissa on vähän kehno uida, Yelanda huomautti kuivasti. Ei taida tuossa sinunkaan panssarissa olla helppo uida.
Sarshas meni hiljaiseksi, mutta alkoi sitten repiä kiireesti panssareita yltään.
- Sarshas, hyppää sinä, niin minä pidättelen noita, Yelanda ehdotti viitaten orlanthijoukkoon, joka oli valmiina ja lähestyi armottomasti kohti Yelandaa. Yelanda tiukensi otettaan keihäästä, mutta Kehdon puolustajilla ei näyttänyt olevan mitään kiirettä. Yksi heistä heitti loitsun Yelandaan.
- Tulkaa yksi kerrallaan, jos teissä on miestä kohtaamaan nainen, Yelanda huusi orlantheille, jotka eivät kuitenkaan piitanneet Yelandan sanoista.
- Sarshas, oletko kohta valmis hyppäämään? Yelanda kysyi.
Yksi sotureista kohotti liekehtivän keihään ja sinkosi sen kohti Yelandaa. Keihäs osui Yelandan onneksi kuitenkin rintaa suojaavaan kilpeen, eikä päässyt vahingoittamaan Yelandaa. Koska keihäs ei tehonnut miehet kohottivat miekkansa ja lähestyivät kaksikkoa.
- Sarshas? Yelanda kysyi katse tiukasti vastustajissa ja käsi keihästä puristaen.
- Hypätään nyt! Sarshas huudahti saatuaan hiukan panssareitaan pois.
- Hyppää! Yelanda kehotti.
- Sinä myös! Sarshas huusi.
- Tulen perässä, Yelanda vastasi. Hyppää!
Soturit lähestyivät ja olisivat pian iskuetäisyydellä. Bob yritti sillä aikaa käydä Kehdon johtajan kimppuun, mutta tämä ei huomannut edes koko haukkaa.
Sarshas kiipesi laidalle ja syöksi pyörteilevään veteen kunnon uimahypyllä. Metallipanssarit vielä vauhdittavat pudotusta. Yelanda tiputti myös heti kilven ja keihään ja hyppäsi Sarshasin perään ehtien hyppäämään nipin napin ennen soturien tuloa.
Molemmat hyppääjät lensivät komeasti ilman halki kohti alla vellovaa vettä. Putous oli parikymmentä metriä suoraan alaspäin. Yelanda ja Sarshas pulahtivat veteen kovaa ja korkealta ja vieläpä pää edellä. He upposivat syvälle veteen vahingoittuen veden pintaan osuessaan pahasti.
Onni onnettomuudessa, sillä lähellä sattui olemaan vene, jossa oli temppeliherroja. Uljaat soturit kiirehtivät apuun ja ehtivät paikalle ajoissa. Molemmat hyppääjät kiskottiin ylös vedestä tajuttomina. Bob laskeutui veneeseen huolestuneena emäntänsä voinnista. Sarshasista ja Yelandasta ei olisi vähään aikaa seikkailemaan, mutta kuin ihmeen kaupalla he olivat yhä hengissä. Olikohan Yelmaliolla ollut sormensa pelissä?
Kehto lipui pois kohti alajuoksua. Tappio oli karvas pala ylpeille temppeliherroille, vaikka vähän lohtua sentään toi se, että lunarit eivät onnistuneet valloittamaan Kehtoa, vaikka tekivät vielä viimeisen yrityksen Corflun suulla.
Seurue kuitenkin toimi loistavasti ja niitti mainetta ja kunniaa urotöillään. Yelanda oli ainoa aurinkokupolilainen, joka pääsi kannelle asti. Sarshas taas ainoa lunari. Kaikkea mahdollista taikuutta käytettiin näiden sankarien parantamiseksi ja myöhemmin oli sitten palkkioiden aika.
Lordi Invictus luopui vastustamasta Yelandan valon tyttären asemaa. Niinpä seuraavana pyhäpäivänä tervehdyttyään Yelanda seisoi koko kultin edessä kultaisessa panssarissa. Hänestä tuli uusi valon tytär.
Bob saa paistatella emäntänsä loiston valossa, sillä hän osoitti sellaista urheutta taistelun aikana, että muut haukat kadehtivat häntä.
Melo Yelo toimi kunniakkaasti, kun sormukset tuotiin Harppuunaan. Vaikka eläintä ei voitu päästää osallistumaan pyhään operaatioon, hän sai silti hiukan kunniaa. Samana päivänä, kun Yelandasta tehtiin valon tytär, Melo värvättiin Yelmalion kultin "kunniamaallikoksi". Papit vakuuttivat hänelle, että hän syntyisi seuraavassa elämässä oikeana ihmisenä. Melo sai näin ollen lahjan "Kohotettu ULK". Kielto taas oli "Ei saa syödä hevosenlihaa".
Marsin panosta tarkasteltiin sillä perusteella, että hän oli tavallinen nostomies. Hänelle tarjottiin paikkaa temppeliherrojen riveistä, josta Mars kuitenkin perheellisenä miehenä kieltäytyi kohteliaasti. Sen sijaan hän sai jonkin verran lisää peltoa maatilaansa.
Kreivi Sor-Eel sai kuulla Sarshasin sankarillisesta toiminnasta taistelun aikana. Sarshas oli yksi harvoja, joka selvisi kunnialla kehtojupakasta. Tästä seurasi ylennys. Kehtojupakkaa seurasi puhdistus, jonka aikana suurin osa vanhasta väestä lähetettiin epäsuosiossa takaisin Ydinalueelle. Sarshas sai sen sijaan jäädä ja hänestä tuli uuden kuvernöörin henkivartioston kapteeni. Ehkäpä muutamat lisävuoden Paviksessa eivät olisikaan pahitteeksi...
Hullun Praxin pääsivu
|
|