Riskimaa, osa 10

- Minä haluaisin vuoleskella, Tek vastasi Sarostipille.
- No, jos olet varovainen sen kanssa, Sarostip suostui, otti puukkonsa reisikotelostaan ja antoi sen Tekille.
- Kiitos, Tek sanoi ja otti innokkaasti puukon vastaan.
Tek meni toiseen telttaan päin ja Sarostip lähti Tekin perään. Tek oli kerännyt telttaan joitakin ajopuita, joita hän nyt katseli veistelymielessä.
- Minun isä oli hyvä veistelemään veitsellä, Tek paljasti.
- Vai niin, Sarostip totesi.
- Minun isä opetti minua, Tek sanoi poimien erään puukalikan maasta.
Hän istuutui jalat ristissä maahan ja tutkaili puuta suu mutrussa. Sarostip puolestaan riisui paitansa ja cuirboullihaarniskansa ja kävi istumaan ja seuraili Tekin veistelyä. Tek oli vieläkin mutainen, joskin muta oli jo kuivunut ja tippuili hänen yltään.
- Aiotko veistää siitä jotakin vai vuoletko sitä vain? Sarostip kysäisi.
- En tiedä vielä, Tek vastasi kohottamatta katsettaan puusta. Osaatko sinä veistää?
Sarostip mutisi hiljaa:
- Milloinkohan Jarstan tulee.
- Jarstan osasi ainakin, kun hän on puuseppä, Tek jatkoi.
- No, en minä ole veistellyt paljon mitään, Sarostip sanoi nyökäten.
Tek alkoi veistellä puukalikkaa veitsellä hiljakseen. Sarostip seuraili, ettei Tek vain vuolisi sormeensa. Tek näytti kuitenkin käyttelevän puukkoa ikäisekseen taitavasti, vaikka se olikin Tekille hieman iso.
- Hankitaanko minulle sitten keihäs? Tek kysyi.
- Niin Zist ainakin lupaili, Sarostip sanoi.
- Autatko sinäkin siinä? Tek kysyi.
- Kyllä minä voin auttaa hankkimaan sitä, Sarostip vastasi.
- Kivaa! Tek huudahti ja hymyili Sarostipille. Minun isä opetti minut käyttämään keihästä, hän lisäsi.
- Mutta muista olla varovainen sen kanssa, Sarostip varoitti. Sinun isäsi on opettanut sinulle aika paljon kaikkea.
- Olen olen, Tek vakuutti. Minun isä oli Aurinkokupolin sotilas, hän lisäsi vahvistavasti.
- Niin, sinä olet kertonutkin että hän oli Aurinkokupolin sotilas, Sarostip totesi.
Samassa teltan ovelta kuului rahinaa ja Sarostip käänsi katseensa teltan suuaukolle.
- Joo, minun isä oli rohkea, Tek muisteli haikeana.
Oviläppä nousi ja Bryggi kurkisti siitä sisälle.
- Te ei nuku? Bryggi kysyi.
- Emme nukukaan, Sarostip vastasi. Tek veistelee vielä vähän aikaa. Mutta käymme kyllä kohta nukkumaan. Mitä sinä teet täällä?
- Minä turinoimaan, Bryggi sanoi hymyillen iloisesti.
- No, tule sitten telttaan, Sarostip vastasi vähän nyrpistellen.
Bryggi tuli sisälle ja istahti lattialle.
- Minä kuulee kaikenlaista, Bryggi sanoi.
- No mikä on uusin kuulemasi juttu? Sarostip kysäisi.
- Te menee huomenna, Bryggi sanoi vakavasti.
- Niin minne? Sarostip kysyi.
- Tärkeä juttu, Bryggi vastasi kierrellen. Minä kuulen.
- Mikä tärkeä juttu? Sarostip kysyi katsoen Bryggiä ihmetellen.
- Berra sanoo, Bryggi vastasi. Minä tiedän.
- Kuka on Berra? Sarostip kysyi.
- Berra thanien päällikkö, Bryggi selitti. Mukana töissä.
- Ahaa, Sarostip alkoi muistaa.
- Ei tahri käsiään, Bryggi naurahti.
- Koskeeko se tärkeä juttu minua ja Tekiä? Sarostip kysyi.
- Koskee koskee, Bryggi sanoi innokkaana.
- Minä en kyllä tiedä mistään tärkeästä jutusta, Sarostip totesi.
- Minä tiedän, Bryggi vakuutti näyttäen muka kovin salaperäiseltä.
- Mikä juttu se on? Sarostip kysyi kärsimättömästi.
- Minä tiedän, minä tiedän, Bryggi vastasi hymyillen.
Samassa kuului jotakin rapinaa eräältä teltan seinustalta ja Sarostip katsahti seinustalle.
- Kuka siellä? Sarostip kysyi ja otti miekkansa valmiiksi.
Ulkoa kuului kimeähkö naurahdus, enemmän naisen kuin miehen, mutta silti omituinen. Tek säpsähti ja oli veistää sormeensa.
- Pistä puukko pois Tek, Sarostip sanoi komentavasti.
Jälleen kuului rahinaa teltan seinustalta. Sarostip lähtee ulos teltasta miekka kädessään tutkimaan asiaa.
Ulkona oli pimeää ja Sarostip kuuli loittonevia askelia teltan toiselta puolelta. Hän juoksi sinne ja ehti nähdä jonkin hahmon katoavan pimeyteen kauempana ja jotakin maassa teltan luona. Sarostip kyyristyi katsomaan ja huomasi siinä aivan kuin kaksi pientä sarvea, kuin lehmänsarvia, joissa näkyi mustia tahroja. Sarostip siristi hetkeksi silmiään ja poimi sitten sarvet maasta ihmetellen. Hän lähti palamaan takaisin telttaan.
Bryggi ja Tek olivat vielä teltassa. Tek näytti pelokkaalta ja Bryggi hämmentyneeltä.
- Mitä? Bryggi kysyi, kun Sarostip astui sisään.
- Mitä nämä voisivat merkitä? Sarostip kysyi ja näytti Bryggille sarvia.
Bryggi pudisteli neuvottomana päätään.
- Hmm, Sarostip mutisi.
- Broo, Tek puolestaan sanoi pelokkaana ja alkoi vapista.
Sarostip kävi istumaan ja aprikoi:
- Hmm. Täytyy kysyä Renekotilta huomenna hän saattaisi tietää jotain.
- Se-se vainoaa meitä, Tek sanoi pudottaen puukon käsistään.
- Mikä? Sarostip katsoi Tekiä.
- Broo, Tek vastasi pelokkaasti.
- Miksi broo vainoaisi sinua? Sarostip kysyi. Minulla ei ole kyllä ollut mitään kähmää broiden kanssa.
- En tiedä, Tek vastasi hermostuneena. Mutta se kävi jo Alinean kimppuun.
- Vai niin, Sarostip sanoi. Voisit nyt käydä nukkumaan Tek.
- Entä jos se tulee telttaan? Tek kysyi vapisten.
Bryggi näytti hiukan hämmentyneeltä ja naurahti.
- Älä pelkään, Sarostip rauhoitteli Tekiä. Minä valvon vaikka koko yön. En aio päästää sitä tänne. Mikä liekään se oli, se varmaan halusi jotenkin kirota tai kertoa meille että aikoo tehdä jotain kun jätti nämä sarvet, Sarostip sanoi hiljaa. Tai toinen vaihtoehto on se että se pudotti nämä vahingossa.
- Täällä ei broota, Bryggi vakuutti, joskaan ei vaikuttanut enää kamalan varmalta.
- Kyllä täällä broita on, Sarostip tokaisi.
- Härkäsammakko, ei broota, Bryggi sanoi kuin itselleen vahvistukseksi.
- En ole nähnyt itse mutta tiedän pari henkilöä jotka ovat nähneet sen, Sarostip jatkoi. Siis broon. Ja ne muutamat henkilöt eivät ole mitään hulluja.
- Ei broota, Bryggi sanoi jo varmemmin ja naurahti.
- Usko mihin uskot, Sarostip vastasi.
- Minä tiedän, Bryggi sanoi. Heissulivei, hän sanoi nousten ylös. Minä ei pelkää broota, Bryggi sanoi naurahtaen.
- Ole varovainen, Sarostip varoitti.
- Täällä ei broota, Bryggi vakuutti taas.
- Tiedät kai Zistin, Sarostip sanoi. Sen liskolaisen. Hän on muun muassa nähnyt broon,
- Joo, hän sanonut, Bryggi sanoi naurahtaen. Hän nähnyt myös mulkosilmäsammakon, hän lisäsi virnistäen.
- Kai sinä häntä uskot? Sarostip kysyi.
- Joo, uskoo, Bryggi nauroi. Ja minä nähnyt härkä vedessä, joka puuskuttaa.
- Joten ole siis varovainen ulkona, Sarostip varoitteli.
Bryggi muljautteli silmiään hassusti ja tuhisi omituisesti. Tek nauroi sille.
- No niin Tek, eiköhän ole jo aika rauhoittua, Sarostip sanoi arvovaltaisesti.
- Yöt, Bryggi toivotti iloisesti ja lähti pois.
Tek lopetti naurunsa ja laittoi puukon ja puunpalasen pois.
- Käy nukkumaan vaan, kyllä minä vartioin, Sarostip sanoi Tekille. Sinä tarvitset enemmän lepoa kuin minä.
Tek kääriytyi huopaansa.
- Aja se broo pois, jos se tulee, Tek kehotti vielä hiukan pelokkaana.
Sarostip otti yhden puupalasista ja puukkonsa ja kävi itse vuolemaan palikkaa vakuuttaen:
- Kyllä, ajan sen pois jos se tulee.
Tek sulki silmänsä. Sarostip veisteli puunpalaa ja jonkin ajan kuluttua alkoi kuulua Tekin tasainen hengitys. Sarostip mietiskeli, milloin Jarstan tulisi. Jonkun ajan päästä Sarostip kävi istumaan ja nukahti miekka kädessään lähelle Tekiä.
Jossakin välissä yötä Sarostip hätkähti siihen, että taas kuului rapinaa. Hän otti miekkansa paremmin käteensä ja sanoi:
- Taas. Jarstan? Zist?
- Häh? kuului selvästi Zistin ääni.
- Ai, se olitkin sinä, Sarostip totesi.
- Niin, Zist sanoi.
- Tule sisään, Sarostip sanoi hiljaa, ettei vain Tek heräisi.
Zist asteli telttaan.
- Oletko märkä, Sarostip kysyi.
- En kai, Zist arveli. Ainakaan kovin märkä.
- Puhutaan sitten hiljaa ettei Tek herää, Sarostip kehotti.
- Nukkuuko hän? Zist kysyi.
- Kyllä hän nukkuu, Sarostip vastasi. Milloin uit viimeksi?
- En minä ole kovin märkä, Zist kierteli vastausta. Tuolla rannalla on outo tyyppi, hän tuijottaa joelle ja väittää katssselevansssa merta.
- No tule sitten tänne, Sarostip suostui. On nimittäin parempi jos meitä on kaksi.
- Miten niin? Zist kysyi. Parempi. Onko jokin hätänä?
- Joku kävi teltallamme, nauroi ja jätti teltan viereen sarvet jotka olivat tummuneet, Sarostip selitti. Hän juoksi pois kun tulin teltasta ulos.
- Ssse oli ssse broo, varmasssti, Zist vakuutti. Mennään etsssimään ssse!
- Tek epäili myös broota, Sarostip myönsi. Ei mennä.
- Mennään nyt vaan! Zist yritti suostutella. Ssse on varmaan josssakin.
- Emme voi jättää Tekiä tänne yksin, Sarostip sanoi vastaan.
- No otetaan hänet mukaan! Zist ehdotti.
- Emme me voi häntä herättää, Sarostip vastusti. Hän tarvitsee lepoa.
- Kukaan ei muuten usssko meitä, Zist lisäsi.
- Ei niin, Sarostip myönsi. Ei edes Bryggi.
- No viedään hänet nukkumaan jonnekin muualle, Zist ehdotti Tekiin viitaten.
- Tosin siitä kun hän kävi on jo jonkun aikaa, Sarostip tuumi.
- Vai etsssinkö muut? Zist kysyi.
- Etsi mieluummin muut, Sarostip päätti. Hae vaikka Reinier ja Alinea tänne.
- Juu, minä etssin heidät ja sssitten napataan broo! Zist innostui ja kipitti ulos.
- No, selvä, Sarostip vielä sanoi.
Hän alkoi pukea cuirboullipanssaria ja nahkapaitansa päälle. Tek nukkui autuaan tietämättömänä mistään ympärillään tapahtuvasta. Pukeuduttuaan Sarostip alkoi odotella Zistiä. Tek nukkui yhä rauhallisesti, hiukan vain ynisi unissaan.
Zistillä tuntui kestävän ja se oli omituista, sillä ei siinä olisi luullut niin kauan menevän. Sarostip kurkkasi teltan suuaukosta ulos. Ulkona oli pimeää, mutta Sarostip ei erottanut ketään toisen teltan luona.
- Hmm, Sarostip mutisi ja kääntyi jo palaamaan takaisin telttaan.
Samassa Zist kipitti ohitse teltan läheltä.
- Zist, Sarostip huudahti. Odota.
Zist painoi jarrun pohjaan.
- Mihin oikein olet menossa, Sarostip kysyi ja tuli kunnolla ulos teltasta.
- Etsssin muita, Zist vastasi.
- Eivätkö Reinier ja Alinea ole teltassaan? Sarostip kysyi.
- Häh? Zist ihmetteli. Misssä? Ai tuolla? hän kysyi sitten osoittaen toista telttaa.
- Juuri siellä, Sarostip vastasi. Luulisin.
- En tiedä, Sarostip totesi. Ehkä.
- Sinne he menivät nukkumaan, Sarostip ilmoitti.
- Jaa, Zist mutisi. Etkä sssitten kertonut minulle.
- Etkö muka nähnyt kun he menivät nukkumaan telttaan? Sarostip ihmetteli.
- En, Zist vastasi ja asteli toiselle teltalle..
Teltan luona oli hiljaista. Zist koputti oviläppään.
- Onko siellä ketään? Sarostip kysyi Zistiltä vähän kauempaa.
Zist koputti oviläppään uudelleen.
- Hei! Onko sssiellä ketään? Zist huudahti.
- Sinäkö siellä rapsuttelet telttaa? kuului Alinean uninen ääni.
- Niin, Zist vastasi ja astui sisään.
Sarostip käveli teltan luokse mutta piti silmällä telttaa, jossa Tek nukkui.
- Se broo taisi käydä minun ja Tekin teltalla, Sarostip sanoi teltan suuntaan. Siitä on tosin jo aikaa mutta lähdemme etsimään sitä.
Koska teltassa olijat eivät ilmeisesti kuulleet sitä, Sarostip avasi teltan suuaukon.
- Kuulitteko mitä sanoin? Sarostip kysyi.
Teltassa oli pimeää.
- Ei, kuului Reinierin ääni.
- Se broo taisi käydä minun ja Tekin teltalla, Sarostip sanoi telttaan. Siitä on tosin jo aikaa mutta minä ja Zist lähdemme etsimään sitä.
- Tule vahtimaan toisssta telttaa niin me lähdemme, Zistin ääni sanoi teltassa.
- Ei sitä muuten tarvi vahtia mutta Tek nukkuu siellä, Sarostip huomautti. Onko teillä mitään aseita?
- Minulla on minulla on! Zist sanoi nopeasti.
Reinier tuli ulos teltasta.
- En tarkoittanut sinua vaan Alineaa ja Reinieriä, Sarostip sanoi Zistille.
Reinier hengittää syvään ja sanoi:
- Ehei. Voisitte kyllä antaa minulle lainaksi jotakin kättä pidempää.
- Teltassani on puukko, Sarostip sanoi. Voitte käyttää sitä jos tarvis tulee.
- Minne se broo meni? Reinier kysyi.
Zist ojensi Reinierille verkon ja sanoi:
- Tässä.
- Puukko, verkko. Romanttista! Reinier huudahti. RAAR, mennään tappamaan se saatanan kyykäärmeen poikanen!
- En ole varma oliko se broo mutta se juoksi minun ja Tekin teltan taakse ja sieltä eteenpäin, Sarostip selitti.
Reinier kävi hakemassa veitsen Sarostipin teltasta.
- Siitä on tosin jo jonkun verran aikaa kun se kävi teltallamme, Sarostip huomautti.
- Öö, Reinier mutisi.
- Mutta emme voi jättää Tekiä yksin, Sarostip jatkoi.
- Minä kuulin naurua jokin aika sitten, ja se oli kyllä lapsi, Reinier totesi. Tai ainakin kuulosti siltä.
- Tämä on hyvä ase, Zist vakuutti Reinierille verkkoaan pidellen. Parempi kuin veitsi.
Alinea tuli ulos teltasta.
- Joku nauroi teltallamme ja jätti sinne sarvet joissa oli tummia kohtia, Sarostip kertoi. Ja juoksi pois.
- Juu, minä heitän verkon sen perkeleen päälle ja sitten minä puukotan sitä silmään, Reinier uhosi.
- Juu! Zist innostui.
Alinea sanoi Sarostipille:
- Hän taisi käydä meidänkin teltan takana.
- Kuten jo sanoin, emme voi jättää Tekiä yksin telttaan, Sarostip toisti.
- NYT MENNÄÄN! Reinier huudahti.
- Menen tästä nyt vahtimaan sitä Tekiä, Alinea lupasi.
Zist asteli Alinean ja Reinierin teltan taakse, kun taas Alinea meni toisten telttaan.
- ÄKKIÄ NYT SE KARKAA, Reinier hoputti.
- Kävi vai? Sarostip tuumi. Muistakaa että se ei välttämättä ollut broo. Siitä on jo siis aika paljon aikaa. Se karkasi jo, mutta voi siis olla täällä lähistöllä vielä.
- Ellei ollut niin sitten me hirtetään sinut munista sinne juhlasalin kattoon, Reinier uhkasi.
- Tehkääpä se, Sarostip naurahti.
Reinier asteli Zistin luokse.
- Mennään nyt! Zist huusi teltan takaa ja lähti kipittämään ympäriinsä.
- Zist, kerro enemmän siitä oudosta tyypistä joella, Sarostip kehotti. Oliko se mies vai nainen?
Zist jarrutti ja vastasi:
- Nainen.
Sarostip lähti kävelemään Zistin luokse.
- Ssse on varmaan yhä rannalla, Zist arveli.
- Se naurukin oli kyllä enemmän naisen kuin miehen nauru, Sarostip huomautti. Mennään sinne, hän kehotti.
Zist kohautti olkiaan ja lähti rantaa kohti. Sarostip lähti kävelemään rivakasti samaan suuntaan ja myös Reinier lähti liikkeelle.
Sarostip katseli ympäriinsä kävellessään. Kaupungilla oli hiljaista, kun kolmikko kulki sen läpi. Yö oli pimeä, eikä ollut mikään kamalan lämmin. Kolmikko saapui sitten rantaan ilman ihmeellisempiä kommelluksia. Rannassa ei näkynyt ketään, mutta oli tosin pimeää.
- Odottaja! Zist huudahti.
- Mitä nyt? Sarostip ihmetteli.
- Odottaja? Reinierkin kummasteli.
Mitään vastausta Zistin huudahdukseen ei tuntunut tulevan.
- Odottaja on se tyyppi, Zist selitti.
- Miksi? Reinier kysyi.
- Ai sinä tiedät sen nimenkin, Sarostip hämmästeli.
- Juu, minä puhuin ssssen kansssa, Zist selitti. Se odottaa laivaa.
- Mistä puhuit? Sarostip kysyi. Oliko hänessä mitään erikoista?
- No ssse että hän väitti katssselevansssa merta ja tuijotti jokea, Zist vastasi. Toki voihan ssse olla teille ihmisssille tavallisstakin.
- Minua väsyttää, Reinier sanoi. Taidan mennä takaisin nukkumaan.
- Mutta oliko hänen ulkonäössään mitään erikoista? Sarostip kysyi Zistiltä. Mene vaan, hän kehotti Reinieriä.
Reinier häipyi teltoille päin.
- Vaaleansssinisssset ssssilmät ja mussstat vaatteet, muuta en oikein hänesssä nähnyt, Zist vastasi Sarostipille. Minäkin tahdon nukkumaan! hän valitti.
- No, mennään sitten, Sarostip suostui. Mutta muista että sinä tahdoit alunperin metsästämään sitä. Jos näet sitä odottajaa joskus niin kysy kuuluvatko nämä hänelle, Sarostip lisäksi antaen sarvet Zistille. Älä hukkaa niitä.
Zist otti sarvet ja kääntyi lähteäkseen kipittämään vauhdilla teltoille. Samassa kuitenkin joku näytti astelevan rantaan ja kipitti tulijan luokse. Se näytti olevan joku orlanthisoturi.
- Mitäs täällä teette? mies kysyi.
- Terve, me metsssässstettiin broota ja Odottajaa, Zist vastasi muina liskolaisina.
- Mitäh? mies kysyi ällistyneenä.
- Joku kävi teltallamme, nauroi, jätti sarvet teltallemme ja juoksi pois, Sarostip selitti.
- Juu, broota ja Odottajaa, Zist vahvisti. Odottaja on outo nainen joka väittää tuon olevan meri, hän sanoi osoittaen jokea.
- Puhutte aivan hulluja, mies totesi.
- Minusta tuntuu että Odottaja oli se joka kävi tiputtamassa ne sarvet, Sarostip arveli.
- Minähän sssanoin ettei kukkaan usssko, Zist valitti. En ussko että ssse oli Odottaja.
- Taidatte olla humalassa, mies sanoi.
- Emme ole, Sarostip kiisti.
- En minä juo olutta! Zist huudahti. Mutta katssso näitä sssarvia jollet usssko, Zist sanoi ja työnsi sarvet soturin nenän eteen.
- Mutta mitäs sinä täällä teet? Sarostip kysyi mieheltä.
- Olette juovuksissa, mies toisti.
- En varmasssti ole! Zist huudahti.
- En ole, Sarostipkin kiisti. Voin vannoa.
- En minä ole humalasssa! Zist vakuutti kiivaasti.
- En tiedä, mitä pelleilette, mutta saatte nyt luvan ottaa rauhallisesti, soturi lisäsi uhkaavasti.
- Usssko jo! Zist kehotti.
- Mitäs sinä sitten täällä teet? Sarostip kysyi soturilta.
- Tähän aikaan kunnon ihmiset nukkuvat, mies sanoi. Vain vartijat valvovat.
- Katssso nyt näitä sssarvia! Zist huudahti ja huitoi sarvilla miehen nenän edessä.
Mies huitaisi sarvet sivuun.
- Ja nekin valvovat joiden telttaan on tunkeuduttu, Zist jatkoi.
- Niin nukkuvat mutta lähdimme sen tyypin perään joka kävi rapistelemassa teltallamme, Sarostip totesi.
- Mitä hittoa te pelleilette noiden kanssa? mies ärähti. Ja mitä pirua puhutte? Kaikki on ollut koko yön rauhallista.
- Se meidän teltalla käynyt tyyppi jätti nuo sarvet sinne, Sarostip selitti. Uskokaa jo.
- Talastaria minä puhun käsittääkseni, Zist virkkoi.
- Oletteko hulluja vai humalassa? mies kysyi haistellen Sarostipin ja Zistin hengitystä epäluuloisena.
- Jos vain vartijat valvovat niin en kyllä usko että se meidän teltalla käynyt tyyppi oli vartija, Sarostip sanoi.
Zist puhalsi kalanhajuisen henkäyksen miehen naamalle. Mies tuhahti Zistille.
- Menkää pois ennen kuin suutun, mies uhkasi keihästään heristäen.
- Mennään mennään, Sarostip sanoi.
- Minä haluan nukkumaan, Zist mutisi, astelee mutaisella rannalle ja kävi maaten.
Sarostip lähti kävelemään telttojen suuntaan. Mies jäi rannalle tuhahdellen itsekseen.
Telttaan saapuessaan Sarostip kuuli siellä kahden ihmisen tasaiset hengitykset. Pimeässä hän ei erottanut, keitä he olivat. Sarostip riisui cuirboullihaarniskansa ja nahkapaitansa ja etsi huopaansa. Siihen oli kuitenkin kääriytynyt joku, jonka Sarostip erotti pimeässä Alineaksi. Sarostip puki nahkapaitansa päälleen ja kävi istualleen nukkumaan ilman huopaa. Hän nukahti nopeasti siihen, koska häntä tosiaan väsyttää.
- HERÄTYS, kuului aamulla huuto, johon teltassa olija heräsivät.
Se oli Reinier, joka seisoi teltan ovella. Zist heräili haukotellen. Sarostip nousi istumasta, puki päälleni cuirboullihaarniskan ja meni ulos teltasta.
- NONININ HERÄTTKÄÄÄÄÄÄÄÄ, Reinier huuteli ulkona. Minä menen jo syömään Alinean kanssa! Kiirehtikää.
- Juu juu, Zist toppuutteli.
Hän nousi ylös ja seurasi Sarostipia. Sarostip käveli Reinierin luokse ja kysyi:
- Onkos sinulla vielä se minun veitseni?
- Tek! Zist huudahti.
- Odotetaan muita nyt ensin, Alinea sanoi Reinierille. Ei tässä kuitenkaan taida olla mikään kovinkaan suuri kiire.
Tekkin kömpi teltasta virkeänä.
- Pfft, Reinier puuskahti, odotteli kädet syvällä taskuissa ja potki kiveä.
- Terve, Tek, Zist sanoi.
- Onko sinulla siis se minun veitseni, Sarostip kysyi toistamiseen Reinieriltä.
Aamu näytti jo valjenneen aika paljonkin. Näytti siltä, että seurue oli nukkunut tavallista myöhempään.
- Huomenta Tek, Sarostip tervehti.
- Huomenta kaikille, Alinea toivotti.
- Huomenta, Tek vastasi Sarostipille ja Zistille.
Alinea lähti kävelemään Neuvoston hallille ja Tek seurasi häntä. Toiset tulivat perässä. Sarostip kysyi Reinieriltä siinä kävellessään:
- Onko sinulla se minun veitseni vai ei?
- Joo, on, mutta anna minä lainaan sitä vielä tämän päivän, ok? Reinier kysyi.
- No, selvä, Sarostip vastasi Reinierille.
Neuvoston hallin luona seurue törmäsi erääseen soturiin. Tämä huudahti:
- Alinea!
Zist katsoi kummissaan. Reinier tuli Alinean vierelle ja tuijotteli kulmakarvojensa takaa soturia.
- Berra Thenga on etsinyt teitä, mies sanoi Alinealle.
- Huomenta Thengred, Alinea tervehti. Tiedättekö mitä asiaa hänellä on?
- Berra on harmissaan, ettei löytänyt teitä tullessaan syömään, mies sanoi hiukan nuhtelevasti. Hänellä on kuulemma teille asiaa. Tarkemmin en tiedä.
- Terve, minä olen Zhiltzissstsss, Zist sanoi miehelle.
Alinea nyökkäsi ja soturi nyökkäsi Zistille.
- Tiedättekö missä hän on nyt? Alinea kysyi.
- Hän on jo joella vahtimassa töitä. Teidän on pidettävä kiirettä, mies vastasi.
Alinea nyökkäsi. Muille hän sanoi:
- Käyn katsomassa mitä asiaa hänellä on. Menkää te vain syömään.
- Ja, nähään sitten illalla varmaan, syön nopeasti, MOIMOIMOIMOI; Reinier vastasi.
Alinea lähti kävelemään joelle. Sarostip käveli väsyneenä Neuvoston hallin ruokapöytään ja toiset menivät sinne myös.
- Onkos sinulla vielä ne minun antamat sarvet tallella Zist? Sarostip kysyi.
- On, Zist vastasi ja ojensi sarvet takaisin Sarostipille.
- Mitkä ihmeen sarvet? Reinier ihmetteli.
- Minä lähden joelle kalastamaan, Zist ilmoitti. Ja minun pitää puhua päällikölle.
Zist lähti joelle, mutta Reinier haki ruokaa ja söi nopeasti, suorastaan hotkien. Sarostipkin alkoi syödä. Joku pieni mies tuli siihen pöytään.
- Joko olette saaneet tilan? mies kysyi Reinieriltä.
- Ei, ei vielä, Reinier vastasi. Kuka olette? Sattuisitteko tietämään, missä Verokarhun lepo sijaitsee?
- Minä olen Worford, etkö muista? mies vastasi. Tiedän toki, hän lisäsi.
- Ömmm, Worford? Reinier muisteli. En valitettavasti muista, kertokaa lisää!
- Tehän lupasitte ottaa minut tilallenne, Worford muistutti. Kun minullakin oli ennen oma tila. Ja minä tunnen tilan asiat.
Sarostip söi ja kuunteli Reinierin ja Worfordin puheita. Tek söi myös puuroaan.
- Ai, hmmm, Reinier koetti muistella. Muistan hämärästi. Minä olin kyllä silloin hyvin sairas. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista, anteeksi kuitenkin etten muista. Hmm, MIKSI minä ylipäänsä lupasin sellaisia?
- Koska minä olen osaava mies, Worford vastasi. Ja olet hyväsydäminen ihminen, hän lisäsi.
- Ai, Reinier sanoi. Hmm, tästä pitää keskustella lisää myöhemmin, meidän joukko on kasvanut jo aika suureksi nimittäin, enkä valitettavasti tiedä alkuunkaan miten nämä tila-asiat järjestetään. Eikä se kai minun vastuullani loppupeleissä olekaan. Kuule, tule minun kanssa Verokarhun lepoon, tarjoan sinulle olutta.
Worfordin silmät kirkastuivat.
- Minä tunnen tilan asiat kuin omat taskuni, hän kehaisi.
- Puhutaan siinä matkalla sitten lisää Reinier ehdotti.
- Ihan tosissaan? Worford kysyi.
- Joo, mutta yksi olut vain, Reinier vastasi. Minulla ei ole enempään rahaa!
Sarostip söi edelleen.
- Minä kuule tunnen omistajan, joten saat ehkä vähän alennusta, Worford sanoi Reinierille toiveikkaana.
- Kuulostaa hyvältä, Reinier ilahtui. Mennäänkö heti?
- Anteeksi jos keskeytän mutta onko Verokarhun lepo joku kapakka? Sarostip kysyi. En nimittäin tunne näitä paikkoja vielä kovin hyvin.
- Jep, kapakka se on, kuulemani mukaan, Reinier vastasi.
- Syökäämme ensin, Worford sanoi lappaen puuroa suuhunsa. Se on Caspar-peikon kauppa-asema, hän selitti.
- Peikon! Reinier huudahti.
Sarostipkin havahtui, kun kuuli sanan peikko.
Samassa Alinea käveli muiden luokse ja sanoi:
- Meidän kaikkien pitäisi mennä nyt heti Berran puheille.
Zist asteli Alinean perässä ovesta sisään. Reinier tuijotti Alineaa.
- Niin, hän palvoo Argan Argaria, Worford sanoi.
- Ääääääh, Reinier valitti.
- Kuka? Zist kysyi.
- Minulla on asioita hoidettavana, Reinier sanoi.
- Mutta minun pitäisi mennä tekemään paalumuuria, Sarostip totesi. Pitääkö minunkin siis mennä?
- Koskeeko tämä asia tilaa? Reinier kysyi vaimoltaan.
- Meidän pitää mennä nyt heti sinne, Alinea sanoi. Hän on muutenkin vihainen, kun emme olleet oikeaan aikaan aamiaisella. En tiedä mitä asia koskee.
- Kuka Berra on? Reinier kysyi.
- Hän on käsittääkseni joku soturien johtaja täällä tai jotain, Alinea vastasi.
- Niin, Bryggi puhuikin minulle eilen jostain tärkeästä jutusta huomenna joka liittyi Berraan, Sarostip muisti.
- Meidän pitää mennä sinne nyt heti, Alinea hoputti.
Sarostip nousi pöydästä.
- Miksi minunkin pitää tulla? Reinier ihmetteli.
- Nälkä! Zist valitti kovaan ääneen.
Reinier nousi vastahakoisesti ja kirosi:
- Vittuvittuvittuvittu.
Tek kuunteli lappaen puuroa kiireesti suuhunsa. Reinier sanoi Worfordille:
- Kuule, meidän pitää siirtää sitä reissuamme näemmä.
- Noniin. Tulkaapas sitten, Alinea kehotti.
- Entäs Tek? Sarostip kysyi. Tuleeko hänkin?
Zist lähti löntystämään oven suuntaan.
- Kaikki, Alinea vastasi.
- Tulen, Tek sanoi.
Sarostip lähti ovelle. Worford pudisti surullisena päätään ja voivotteli.
- Tuon joen kalakanta romahtaa kuin hiekkakakku syysmyrskyssä, Zist mutisi muille.
- Joku voisi käydä hakemassa Brygginkin sinne, Alinea sanoi. Kuulemma häntäkin tarvitaan.
- Zist tietää varmaan parhaiten mistä Bryggin löytää, Sarostip sanoi ja katsoi Zistiä.
- En, minulla on niin nälkä että näköä haittaa! Zist huudahti.
- Minulla ei ole hajuakaan missä Bryggi majailee, Sarostip sanoi.
Reinier sanoi Worfordille:
- Hmmmmmmmmmmmmm, mistä minä löydän sinut?
- Aamuisin täältä, Worford vastasi surullinen ilme kasvoillaan.
- He luultavasti vain pilkkaisivat häntä, Alinea arveli. Bryggi on varmaan pelaamassa vieläkin noppaa siellä telttakylässä.
- Tek, mene sinä, Zist kehotti.
- Enkä, Tek sanoi päätään pudistaen.
- Ei, Alineakin sanoi. Reinier tai Sarostip saa mennä.
- Minä mene sitten, Zist mutisi ja lähti vatsa kuristen kohti Telttakylää.
- Aamuisinko vain? Reinier kysyi Worfordilta.
Alinea tuhahti ja lähti kävelemään rivakasti ulos ja huudahti olkansa yli:
- Kunhan joku sitten hakee hänet. JA tulkaa pian!
- En minä täällä muulloin ole, Worford vastasi Reinierille surullisesti.
Sarostip lähti Alinean perään.
- Missä sinä muun aikasi vietät? Reinier kysyi Worfordilta.
- Milloin missäkin, Worford vastasi surullisella äänellä. Klaanin elätiksi joutuneella ei ole helppoa, hän sanoi nyyhkäisten.
- Tuletko sinä Reinier? Sarostip huudahti Reinierille.
- No, minun pitää nyt mennä, Reinier sanoi. Nähdään täällä huomenaamulla taas!
Worford nyökkäsi surullisesti ja Reinier paineli muiden perään
Seurue pääsi joelle, jossa näyttivät olevan paalutushommat käynnissä. Töissä oli myös päällikkö Renekot. Berra näkyi olevan siellä sivummalla ja antamassa ohjeita työläisille. Sarostip käveli Berran luokse ja kysyi:
- Oliko teillä jotain asiaa?
Berra käännähti Sarostipiin päin.
- Missä muut ovat? hän kysyi tiukasti.
- Minä olen tässä, Reinier vastasi.
- MUUT, Berra sanoi painavasti.
- Voitteko puhua nopeasti, Sarostip kehotti. Minulla on kiire töihin. Zist on hakemassa Bryggiä.
Berra katsoi tuikeasti Sarostipia.
- Eipä näytä olleen kiirettä työhön muutenkaan, hän sanoi.
Sarostip huokaisi:
- Pitääkö tämä selittää vielä teillekin. Yöllä joku rapisteli telttamme luona, nauroi ja juoksi pois. Hän jätti teltalle myös sarvet jotka ovat hieman tummuneet.
Sarostip näytti sarvia. Berra näytti ilmeettömältä.
- Taikasarvet, Reinier tokaisi. Niillä voi lentää.
- Pikkupoikien kujeita, Berra kuittasi.
- Pikkupojat eivät ole hereillä enää siihen aikaan, Sarostip tuhahti Berralle.
Alinea tuuppasi Reinieriä tämän typerän kommentin takia. Samassa Zist asteli paikalle Bryggi perässään. Berra ei vaivautunut edes vastaamaan Sarostipille. Reinier puolestaan virnuili Alinealle. Bryggi näytti naureskelevan Zistille juuri jostakin.
- Minulla on nälkä, Zist valitti.
- Vihdoinkin, Berra sanoi.
- Lähdimme etsimään sitä koska epäilimme että se on broo, Sarostip sanoi Berralle. Olemme nähneet niitä näillä main.
- Nyt hiljaa ja kuunnelkaa, Berra sanoi käskevästi.
Zist sulki suunsa.
- Se meni myöhään ja siksi meitä väsytti, Sarostip puhui Berran puheiden päälle.
Bryggi katseli Berraa huolettomana. Berra puolestaan katsoi Sarostipia ärtyneesti.
- Osaatko sulkea suusi? hän kysyi tältä.
Reinier käytti yleistä sekasortoa hyväkseen ja tanssahteli.
- En jos minua ei huvita, Sarostip vastasi ärtyneesti.
- Hiljaa Sssarossstip! Zist sihahti. Minä haluan kuulla! Ja puren sssinua jollet ole hiljaa.
Alinea huokaisi. Reinier oli erinomaisen hilpeän näköinen.
- Sinä olet hiljaa, jos minä käsken, Berra sanoi Sarostipille.
- Niin juuri, Zist vahvisti.
Sarostip katsoi tuimasti Zistiä.
- Vaikka oletkin muualta tullut, niin täällä noudatetaan meidän tapojamme, Berra jatkoi. Ja meillä orjat ovat hiljaa, kun thanet puhuvat heille.
- Sano nyt asiasi kun äsken halusit kertoa asiasi! Sarostip ärähti.
- Sanon, kun katson läksyttäneeni sinua riittävästi, Berra vastasi tuimasti Sarostipille.
- Orja! Sarostip huudahti.
- Sinusta ei tule klaanin jäsentä niin kauan, kunnes opit tavoille, Berra läksytti..
- HUOKAUS, Reinier sanoi..
- Onkos selvä? Berra kysyi tiukasti Sarostipilta.
- On ON! Sarostip vastasi. Kerro nyt mitä sinulla oli kerrottavaa!
- Toistapa vielä, mitä teet, jos minä puhun sinulle, Berra käski Sarostipia.
- Olen hiljaa, Sarostip murahti Berralle.
- Kas niin, orjakin näyttää oppivan, Berra nälväisi. Minulla on teille erikoistehtävä. Saatte sen vuoksi vielä tämän kerran anteeksi myöhästymisenne. Olette ehkä saattaneet kuulla, että Sammakkojoen rotkon tiloilta on kadonnut kaksi miestä.
Berra katsoi seuruetta kysyvästi. Zist pyöritti päätään.
- Enpä ole kuullut, Sarostip totesi.
Bryggi pudisteli päätään vaiteliaana ja vakavana.
- Oli miten oli, nämä kaksi metsästäjää, isä ja poika eivät palanneet takaisin tilalleen, Berra jatkoi. Toinen heistä on itse tilan isäntä Barliman Kalf. Toinen taas hänen poikansa Androw Kalf. Lienevätkö eksyneet tai mitä onkin tapahtunut, mutta Sammakkojoen rotkon väki ei ole heitä nähnyt. Minulta ei liikene nyt miehiä etsimään näitä kahta. Senpä vuoksi määrään teidät tutkimaan asiaa. Onko selvä?
- Emmä tollaseen voi osallistua nyt just! Reinier vastusti. Olen vasta toipumassa! Käskivät pitää muutaman päivän sairaslomaa, PFFFT. Tuo kuulostaa VAARALLISELTA ja sellaiselta että minusta ei tällä hetkellä ole mitään muuta kuin haittaa sen suorittamiselle.
Berra katsahti Reinieriin ja sanoi:
- Kun jaloillasi pysyt, niin kelpaat etsimään heitä.
- Missä on Sammakkojoen rotko? Zist kysäisi.
- Meinaat, ettei me jouduta seikkailemaan? Reinier kysyi Berralta.
Sarostip pysyi hiljaa.
- Tiedättekö muut, missä Sammakkojoen rotkon tilat ovat? Berra kysyi Reinieristä piittaamatta.
- Kuule, täällä vilisee kaikenlaisia KAAOSOLIOITA, ellette ole sattuneet huomaamaan, Reinier valitti.
- En tiedä missä se tila on, Sarostip sanoi.
Berra katsoi Alineaa.
- En tiedä, Alinea tunnusti.
- Kai Bryggi tietää? Zist sanoi kysyvästi.
Bryggi pudisteli päätään.
- Sammakkojoen rotko on joen yläjuoksussa päin, Berra selitti.
- Joen varrella? Zist kysyi.
- Siellä sijaitsee viisi eristäytynyttä tilaa, Berra jatkoi. Sinne on noin 35 kilometrin matka, kun seuraatte pääjokea yläjuoksuun.
- Saadaanko me hepoiset? Reinier kysäisi.
- Kalfin tila on tiloista kauimpana, Berra jatkoi Reinieristä piittaamatta. Suosittelisin teitä pysähtymään yöksi Soderfallin tilalle. Sen jälkeen teillä on vain lyhyt matka Kalfin tilalle. Ja Soderfallin tilan väki osaa neuvoa teitä.
Alinea nyökkäsi.
- Entä hevoset? Reinier tivasi.
Berra katsoi Reinieriä kyllästyneenä.
- Entä palkkio? Reinier kysyi. Minun täytyy ostaa varusteita näin vaarallista matkaa varten!
- Hevoset ovat jalkanne, Berra sanoi lyhyesti. Eikä matkalla pitäisi olla mitään vaaroja.
- No lähdetään nyt! Zist kehotteli.
Alinea katsoi Reinieriä kummeksuen.
- Pfft, Reinier puuskahti.
Zist asteli jokeen päin.
- Ja jos jotakin epätavallista kohtaatte, muistakaa vanhat ohjeet, Berra teroitti.
- Mitkä ohjeet? Reinier kysyi.
- Kun ette tiedä, minkä kanssa olette tekemisissä, älkää ottako tarpeettomia riskejä, Berra muistutti. Vaan tuokaa sana minulle.
- Tulkaa nyt! Zist huusi vähän matkan päästä.
- Miten me saadaan se sana sinulle tänne 35 km päähän? Reinier kysyi.
- Onko asia selvä? Berra kysyi.
- Voinkin ilmoittaa että täällä pyörii broita, Sarostip sanoi.
Berra katsoi Reinieriä kyllästyneenä. Alinea lähti kävelemään pois.
- Broita täällä ei ole nähty, Berra sanoi lyhyesti.
- Alinea, venttaapa hetki, Reinier kehotti ja juoksi Alinean luokse.
- Partioimme alueella jatkuvasti, eikä broista ole tehty havaintoja lähiaikoina, Berra lisäsi.
- Ette ehkä te mutta meistä on moni nähnyt, Sarostip vielä vänkäsi.
- Mennään nyt kaikki yhtä matkaa, Reinier sanoi. Ja minä en lähde saman tien kyl, hän ilmoitti Alinealle hiljempaa.
- Tulkaa nyt! Zist huusi taas vähän matkan päästä.
Sarostip lähti Zistin perään. Bryggi taas kiiruhti Alinean perään. Hän ei näyttänyt lainkaan yllättyneeltä tehtävästä. Alinea tuntui olevan kohtalaisen vihainen. Zist ui jokea pitkin hyvää vauhtia ylävirtaan.
- Bryggi hei, mistä tiesit että tällainen juttu tulee tapahtumaan? Sarostip kysyi.
- Tiesi, tiesi, Bryggi myhäili.
Sarostip käveli Alinean perässä.
- MINÄ EN KYLLÄ AIO LÄHTEÄ NYT SAMAN TIEN! Reinier huudahti.
Zist kiipesi kohta muiden seuraan maalle. Päästyään Neuvoston hallille Alinea koetti saada itselleen jotain syötävää ja saikin sitä. Hän meni pöytään syömään.
- Minulle se on aivan sama lähdemmekö nyt vai myöhemmin, Sarostip totesi.
- Mennään MYÖHEMMIN, Reinier sanoi painokkaasti. Minulla on muutama asia hoidettavana. Ja ne EIVÄT voi odottaa. No niin, eli tuota tässäkö sitten tavataan?
- Saanko minä jo keihään? Tek kysyi. Jos lähdemme vaaralliselle reissulle.
- Nälkä, Zist valitti.
Reinier lähti pois.
- Syö jos sinulla on nälkä, Sarostip sanoi Zistille.
Zist yritti etsiä jotakin liskolaiselle sopivaa ruokaa, mutta vain puuroa ja leipää näytti olevan tarjolla.
- Minulla on nälkä, Zist valitti.
- No mene sitten joelle syömään, Sarostip kehotti.
- Siellä ei ole kalaa! Zist huudahti.
- No mene sinne mistä yleensä hommaat syötäväsi, Sarostip kehotti.
- Sen kalakanta on romahtanut kuin hiekkakakku syysmyrskyssä! Zist valitti.
- Lähdetään sitten, Alinea sanoi saatuaan syödyksi ja tuntui olevan hyvin kiukkuisella päällä. Käydään hakemassa tavarat teltoilta ja Zist sinä varmaan voit koettaa saada ruokaa sitten matkan aikana.
- Kun joessa EI ole enää kalaa MINÄ kuolen NÄLKÄÄÄÄN! Zist valitti ja vaikutti myös kiukkuiselta, vatsan ääntelystä päätellen myös todella nälkäiseltä.
Seurue lähti teltoille päin. Bryggi astelee heidän mukanaan hiljaisena, mutta jotenkin tyytyväisennäköisenä.
- En pidä yhtään siitä Berran perkeleestä, Sarostip sanoi Alinealle ja Zistille.
Alinea käveli vain kiukkuisena, eikä vastannut kenellekään mitään. Sarostip oli todella vihaisen näköinen. Seurue huomasi Reinierin ja jonkun miehen puhelevan ulkosalla. Alinea pysähtyi hetkeksi katsomaan Reinieriä, joka näytti kyselevän jotakin mieheltä, eikä huomannut tulijoita. Alinea jatkoi vain matkaa.
- REINIER! Sarostip huudahti. Me lähdemme! hän huusi Reinierille.
Reinier riensi mukaan ja sanoi:
- Kävellään sitten hitaasti.
Alinea suuntasi jo Telttakylää kohti Tek kannoillaan. Toiset seurasivat perässä. Telttakylässä Sarostip pakkasi reppunsa ja toisetkin laittoivat tavaransa kuntoon.
- Saanko minä nyt keihään? Tek kyseli.
- Et, Alinea vastasi.
- Minulla ei ole kyllä rahaa, Sarostip sanoi vihaisuuttaan peitellen. Muuten kyllä.
- Sssaat heti kun minulla on rahaa, Zist lupasi.
- Minä tartten aseen, Reinier tokaisi.
- Sinulla on minun veitseni ja Zistin verkko, Sarostip huomautti.
Bryggi pistäytyi omaan telttaansa ja palasi keihäs ja kilpi käsissään. Hän alkoi vihellellä hilpeänä. Zist kokosi ruukkunsa pinoon toivoen, ettei kukaan rikkoisi niitä.
- Bryggi näyttää olevan ainoa joka ei ole vihainen, Sarostip sanoi hiljaa Reinierille.
- Bryggi! Reinier huudahti. Lainaa minulle jotakin asettasi!
Zist kaiveli kukkaroaan, löysi muutaman kuivan ötökän ja piristyi hiukan.
- Minä hilpeä, Bryggi sanoi hymyillen. Minulla vain nämä aseet, hän sanoo keihästä ja kilpeä levitellen.
- Juu, haluaisitko kuulla siitä sammakkonaisesta? Zist kysyi Bryggiltä.
- En, Bryggi vastasi ja virnisti. Sinä haluaa kuulla härkäsammakosta?
- Juu, Zist vastasi.
- En kerro, Bryggi nauroi.
- Höh, Zist sanoi, muttei kovin pettyneenä.
- Miksi ne tyypit pistää näin sekopäisen joukon hoitamaan tämmöistä tehtävää? Reinier ihmetteli.
Alinea sai juuri pakattua tavaransa ja kysyy kiukkuisena:
- Olemmeko tässä lähtemässä joskus?
Zist oli jo lähdössä matkaan.
- Minä en pidä Berrasta yhtään, Sarostip sanoi. Sain orjuuttamisesta tarpeeksi jo lapsena.
- Kuinka niin? Tek kysyi Sarostipilta.
- Minä olen ollut orjana 15-vuotta ja ssse oli elämäni parasssta aikaa, Zist totesi.
- Ei mitenkään, Sarostip vastasi Tekille.
Alinea lähti matkaan yläjuoksun suuntaan ja muut seurasivat perässä.
- Kerro, Sarostip! Tek kärtti.
- Ei nyt, Sarostip vastusti.
- Matkalla, Tek vaati.
- No katsoo nyt, Sarostip lepytteli Tekiä.
Joenpenkalla maasto oli aika märkää ja soista, kun seurue pääsi linnoituksesta eteenpäin. Kulku oli aika vaivalloista, joskin näkyvyys eteenpäin oli ihan hyvä, eikä maastossa varmaan voinut väijyä suuria vaaroja seurueen huomaamatta. Zist kuljeskeli hiukan muiden edellä. Hänen jälkeensä tulivat Alinea, Tek ja Sarostip. Bryggi ja Reinier kuljeskelivat porukan loppupäässä.
- Kerro nyt Sarostip siitä orjuudesta, Tek pyysi porukan kävellessä joen vasenta puolta pitkin.
- EN, Sarostip sanoi tuimasti.
- Ole kiltti, Tek yritti suostutella.
Bryggi myhäili jotakin itsekseen, mutta Sarostip pysyi hiljaa. Suon raikas tuoksu tunki sieraimiin seurueen kulkiessa. Zist veti syvään henkeensä tuttua tuoksua.
- Kerro, kerro! Tek vaati Sarostipilta. Sinä lupasit!
- Sanoin että katsoo nyt, Sarostip vastasi.
- Nyt voit kertoa, Tek ehdotti.
Polku oli märkä, mutta silti kohtuullisesti erottuva. Sammakoiden kurnutus kantautui kulkijoiden korviin. Zist piti paikan kotoisasta ilmapiiristä.
- Käykö että teen sinulle jonkunlaisen keihään jos minun ei tarvitse kertoa, Sarostip kysyi Tekiltä.
- Joo, Tek suostui innokkaasti. Mutta tee sitten pian, hän kehotti. Matkalla voi tulla vastaan vaaroja.
- Reinier, annas se minun veitseni, Sarostip pyysi.
Bryggi hihitteli itsekseen.
- Saanko minä lainata sitä sitten taas? Reinier kysyi antaen veitsen.
- Saat, Sarostip lupasi.
- Jee, Reinier sanoi ilahtuneena.
Sarostip alkoi katsella, josko löytäisi mahdollisimman suoran ja pitkän kepin. Suolla tuntuivat puut olevan kuitenkin aika käppyräisiä.
- Ostan sinulle keihään jos en pysty tekemään sinulle, Sarostip sanoi Tekille huomattuaan, ettei sopivaa keihäspuuta taitaisi löytyä.
- Kiva, Tek ilahtui.
- Heti kun pystyn, Sarostip lisäsi.
- Mutta voisit kertoa nyt jo siitä orjuudesta, Tek ehdotti.
Sarostip huokasi ja katsoi maahan.
- Eikö hän voisikin, Alinea? Tek kysyi.
Alinea ei vastannut mitään.
- Ette te halua kuulla siitä, Sarostip yritti sanoa.
- Eikö halutakin, Reinier? Tek kysyi.
Zist jäi muiden jälkeen pysähdyttyään juttelemaan sammakolle.
- Joo joo, Reinier sanoi. Nyt mä pidän tauon.
Reinier istahti kivelle lepäämään vallaten koko kiven. Alinea istahti toiselle kivelle, mutta Sarostip jäi seisomaan. Alkoi olla jo iltapäivä.
- Kerro tässä tauolla, Tek kehotti Sarostipia hyppelehtien energisesti.
- Älä viitsi, Sarostip vastasi Tekille.
Bryggi jää hieman syrjemmäs, laski housujaan ja heitti muina miehinä vettä. Zist astelee suuri sammakko sylissään muiden luokse. Sammakko näytti ahmivan Zistin sille antamia hyönteisiä.
- Syödäänkö me tuo? Reinier kysyi Zistiltä.
- EI! Zist huudahti.
Samassa sammakko ponkaisi Zistin sylistä pois.
- Höh, Zist sanoi harmistuneena.
- Koska me ollaa kyläs? Reinier kysyi.
Sammakko katosi jonnekin kasvien sekaan ja Zist näytti harmistuneelta. Hän asteli sammakon perään, mutta palasi kohta takaisin tyhjin käsin.
- Meidän pitää ehtiä Soderfallin tilalle ennen yön tuloa, Alinea huomautti.
- Joten jatketaan matkaa, Sarostip päätti.
Alinean nousi kiveltä.
- Mennään, Zist sanoi ja lähti kävelemään muiden taas edellä.
Bryggi haukotteli. Hän oli saanut jo vedet heitettyä. Seurue lähti taas liikkeelle. Matka jatkui ja polku tuntui muuttuvan entistäkin vetisemmäksi.
- Anna se veitti, Reinier pyysi Sarostipilta. Jooko? Vai teetkö sillä jotakin?
- Kerro orjuudesta, Tek pyyteli Sarostipilta.
- Orjuusss on mukavaa, Zist sanoi.
- No, jos nyt vaatimalla vaadit, Sarostip murahti.
- Saanko sen veitsen? Reinier aneli.
- Mutta ette tule pitämään tästä, Sarostip jatkoi.
- Ssssilloin ei tarvitssse olla nälisssään, Zist puheli. Ja on mukava koti.
Tekin silmät loistivat innosta, kun hän kuunteli Sarostipia.
- Ota siitä, Sarostip sanoi ja antoi veitsen Reinierille.
- Kiitoksia, Reinier kiitti ja oli väijyvinään vihollisia.
- Eli, Sarostip jatkoi. Minulla on minua vuoden nuorempi veli, jolle isäni antoi enemmän huomiota. Minä jouduin paiskomaan töitä kun hän loikoili. Isäni ei pahemmin kertonut minulle mitään. Hän löi minua usein ja joskus oli päiviä milloin en saanut ruokaa ollenkaan.
Tek kuunteli kiinnostuneena.
- Mutta silti minun piti tehdä töitä, Sarostip kertoi. Olette varmaan ihmetelleet miksi nukun istualleen. Se johtuu siitä että isäni paiskasi minut usein kaappiin nukkumaan jolloin minun piti nukkua istualleen jolloin totuin siihen. Kun joskus tuuperruin pellolle niin isäni vain pakotti jatkamaan töitä.
- Minunkin isä löi minua välillä, Tek sanoi innokkaasti. Hän sanoi aina, että lapsia pitää lyödä, että ne oppivat.
- Lapsia ei saisi lyödä, Sarostip sanoi jyrkästi. Se ei opeta heille mitään.
- Pellollaolo ei ole miesten hommaa, Tek sanoi nenäänsä nyrpistäen. Mutta jos on ollut tuhma? hän kysyi Sarostipilta.
- Niin mutta minut pakotettiin pellolle vaikka en ollut puhunut mitään ja se johtui siitä että en saanut puhua, Sarostip sanoi. Minua orjuutettiin ja syrjittiin.
- Mitä sinä sanot, Reinier? Tek kysyi.
- Oletteko nyt tyytyväisiä ja iloisia? Sarostip kysyi vihaisesti.
- Pellolla olisi kamala työskennellä, Tek sanoi myötätuntoisesti.
- Ei tuo ole orjuutta, Zist väitti.
- Noh, enpä tiedä, Reinier virkkoi. Onhan se ikävää, mutta ei sitä tiedä koskaan, ei kyl.
- Orjuus on mukavaa, Zist sanoi.
- Mutta isä haluaa aina lapsensa parasta, vaikka lapsi ei sitä ymmärräkään, Tek arveli.
- Zist, kerro sinä orjuudestasi, Reinier kehotti.
Sarostip näytti kummastelevan Zistin puheita.
- Sssiellä oli paljon lissskolaisssia, Zist kertoi. Me sssaimme ruokaa mutta jossskusss meissstä tehtiin ruokaa.
- Ottakaa huomioon että isäni lelli veljeäni, Sarostip sanoi. Hänen ei koskaan pitänyt tehdä töitä jos hän ei halunnut.
- Minulla oli mahtava ja viisssasss isäntä joka opetti minulla kuinka valmissstetaan ruukkuja, Zist muisteli.
- Mutta se teki teistä ruokaa! Reinier kauhisteli.
- Todella harvoin, Zist vastasi.
- Minulle ei opetettu taas mitään, Sarostip kertoi. Jouduin hakemaan oppini pyhätöistä silloin kun pääsin karkaamaan kotoa.
- Kohteliko se sitten teitä hyvin? Reinier kysyi Zistiltä.
- Hän opetti minulle myösss kaikkea dracolissskoisssta, Zist selitti.
- Minun isä opetti minua, Tek sanoi.
Bryggi vain hymyili hiljaa.
- Minun ei, Sarostip tokaisi. Mutta veljeäni opetti.
- Hän kohteli meitä hyvin ja minua hän ei ruossskinutkaan kuin kovin, kovin harvoin, Zist kertoi. Hän opetti minulle jopa taikuutta.
- Taikuutta! Reinier huudahti. Näytähän.
- Enkä, Zist kieltäytyi.
- Isäni ja veljeni on juuri se syy miksi lähdin Sartarissa sijaitsevasta kotiklaanistani, Sarostip paljasti.
- Ssse on mahtavaa taikuutta enkä halua tuhlata sssitä, Zist jatkoi. Minä olin isssätäni sssuosssikkiorja, hän sanoi ylpeänä.
Alinea pysähtyi.
- Onko orjuus hyvästä, Zist? Reinier kysyi. Mieti niitä muita! Jotka kärsivät.
- On, on, Zist vakuutti. He eivät olleet niin hyviä.
- Ei ole! Sarostip huudahti vastaan. Miksi orjuus olisi muka hyvästä?
Alinea oli jäänyt siihen paikoilleen tuijottamaan eteensä.
- Enpä tiedä, miksi sinä itse valitit aiemmin että sinua kohdellaan täällä huonosti, Reinier sanoi Zistille. Mikset vain tyytynyt siihen että olet paska, ja siksi sua kohdellaan niin? NIINPÄ! Sinä taidatkin olla vain semmoinen itsekäs ruikuttaja! Joka ei edes osaa taikuutta.
- Puhutko minulle! Sarostip tulistui luullen Reinierin osoittavan sanansa hänelle.
- No kossska minua kohdellaan huonosssti väärin perussstein, Zist vastasi Reinierille. He eivät ole dracolissskoja tai muuten tarpeekssssi mahtavia tuomitsssemaan.
- Zist, höpsis, sinä et vain ole riittävän hyvä, Reinier väitti.
- Olenhan, he vain eivät ymmärrä, Zist vastasi.
- Kuka sinä olet päättämään kuka on tarpeeksi mahtava tuomitsemaan? Reinier tivasi.
Bryggi yskäisi ja pysähtyi.
- Minä tiedän, Zist sanoi ja jarrutti.
- Mistä tiedät? Reinier kysyi.
Alinea sanoi vähän kovempaan ääneen:
- Tiedättekös te miksi tuossa rannalla on kuolleita kaloja?
Muut kääntyivät katsomaan Alinean osoittamaan suuntaan. Ja tosiaan, rannalla ehkä parinkymmenen metrin päässä näkyi kuolleita kaloja.
- Ruokaa! Zist kiljaisi ja ryntäsi kaloja kohti.
Kaloja oli ehkä tusinan verran ja ne näyttivät jo hiukan mädäntyneiltä. Tämän huomatessaan Zist pysähtyi samassa. Lisäksi vedessä siinä aivan lähellä näkyi outo musta tahra vedenpinnalla.
- Eipä olekaan, Zist totesi ja tuijotti tahraa.
Tahra oli jokseenkin pyöreä muodoltaan, noin puolitoista metriä halkaisijaltaan.
- Onpas kummaa, Reinier tuumi.
Zist heitti tahraa kivellä ja huudahti:
- Hahaa!
Kivi upposi tahran läpi.
- Meidän pitää hävittää tuo tahra jotenkin, Zist ilmoitti. Ssse pilaa joen.
- No miten me muka sen hävitämme? Sarostip ihmetteli.
- En tiedä vielä, Zist vastasi.
Zist asteli veteen ja lähti uimaan tahraa kohti.
- Meidän on varmaan parasta jatkaa kuitenkin matkaa, Alinea arveli. Tuollaisen selvittelyyn kuluu kuitenkin aikaa, ja haluaisin päästä sinne tilalle ennen yötä.
- Joo mennään, Reinier myötäili.
- Eikä! Zist huudahti vedestä.
- Kylläpä, Reinier sanoi pontevasti.
Alinea lähti kävelemään ja niin Reinierkin. Bryggi kohautti olkapäitään ja seurasi perässä. Tek näytti epätietoiselta.
- Minulle on annettu tehtäväksi puhdistaa tämä, Zist sanoi.
Alinea pysähtyi. Sarostip katseli Zistiä rannalta. Zist tökkäsi mustaa läikkää sormellaan ja katosi sitten veden pinnan alle sukeltaen. Alinea katseli ympärilleen löytääkseen jonkin istumapaikan.
- Me tuhlaamme aikaa, Sarostip totesi. Eikö meidän pitäisi kiirehtiä Soderfallin tilalle ennen pimeää?
- Joo, ajatelkaas mitä meille tapahtuu kun me jäädään tänne pimeyden keskelle! Reinierkin huudahti.
- Parempi mennä sanomaan tuo sille liskolle, Alinea sanoi. En minä mene ainakaan hakemaan sitä vedestä.
Zist pulpahti pintaan.
- Ai! hän kiljaisi hieroen silmiään.
- Mitäs nyt? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Tämä on pahaa vettä tai jotakin, Zist vastasi. Ssse sssattuu sssilmiin!
Zist huitoi vettä ja Sarostip ihmetteli sivusta.
- Mikäs siellä vedessä nyt on? Sarostip kysyi.
Alinea seisoskeli siinä tympiintyneenä.
- Tuo pitää hävittää tai kuolen nälkään! Zist valitti. Se tappaa minun ruuan.
- Zist, meidän pitäisi nyt mennä, Sarostip vastasi.
- Mutta minä kuolen nälkään jollei tuota hävitetä! Zist valitti.
- Joko kuolet nälkään tai tänne yksinäsi ensiyönä kaaosolentojen suihin, Reinier uhkasi. Me menemme nyt.
Reinier lähti tallustelemaan eteenpäin.
- Sssiinä on pakko olla kaaosssta, Zist mutisi.
Alinea lähti myös kävelemään. Tek seurasi häntä.
- Joo, ja sinä koskettelit siihen, Reinier huikkasi Zistille. Mä en oo enää sun kaveri, hän sanoi puoliksi vitsaillen.
- Kai tuolla myöhemminkin kalaa löytyy, Sarostip arveli. Ei kai nyt noita läikkiä joka puolella ole eikä se tuo varmaan vaikuta pitkän matkan päähän.
- Kyllä se vaikuttaa kaupunkini saakka! Zist huudahti.
Bryggi lähti löntystelemään toisten perään.
- Tule nyt sieltä, Sarostip kehotti.
- Zist, sanohan miten tuon tuhoaisit? Reinier kysyi.
Zist katsoi orpona muiden perään.
- Minä odotan tässä niin kauan kunnes sinä tulet, Sarostip sanoi.
- En tiedä, Zist epäröi.
- No niin just, Reinier tuhahti. Ja mitä tapahtuu jos me jäämme tänne yöksi?
- Menkää te vaan, Sarostip kehotti.
Alinean pysähtyi taas.
- Mutta en minä halua kuolla nälkäänkään! Zist valitti.
- Kyllä me teidät löydämme, Sarostip sanoi. Syö leipää, hän kehotti Zistiä.
Alinea huokaisi ja jatkoi matkaa.
- Kuoletko sä nälkään tänään, mikäli jätät läikän sikseen? Reinier kysyi Zistiltä.
- En minä sssyö leipää, ssse ei sovi lissskolaissille, Zist vastasi valittaen.
- Tai ensi yönä? Reinier jatkoi.
- Et kai sinä nyt leivästä siitä kuole, Sarostip sanoi Zistille. Vaikka se ei maistuisikaan hyvältä niin ainakin pysyt hengissä.
- Minä jään sssitten pohtimaan tätä yksssinäni! Zist ilmoitti.
- No jää sitten, Reinier sanoi.
- No jää sitten, sanoi Sarostipkin.
Reinier lähti pois ja Sarostip seurasi häntä. Zist katsoi todella orpona muiden perään. Sarostip huuteli vielä Zistille:
- Omapahan oli valintasi!
Aivan pian seurue tuli kohtaan, jossa joki haarautui kahteen suuntaan. Toinen, pienempi haara näytti tulevan korkeammalta vuoristoa pitkin. Päähaara taas jatkui samaan suuntaan kuin aikaisemminkin, tosin kaartoi hieman vasemmalle. Seurue jatkoi vain matkaa päähaaraa pitkin.
- Kerro lisää isästäsi, Tek pyysi Sarostipia.
- Kerroin jo kaiken, Sarostip vastasi.
- Miten iso sinun perhe on? Tek kysyi.
- Isä, äiti, pikkuveljeni ja minä, Sarostip vastasi. Ei muita.
- Onpas pieni perhe! Tek ihmetteli. Meillä perheet ovat paljon isompia.
- Niin, Sarostip myönsi. Perheeni olikin aika pieni.
- Minun perhe ei silti ollut iso, Tek tunnusti. Miten sinun perhe, Reinier?
- Ei sekään kovin iso ollut, Sarostip vastasi.
- Keitä kaikkia? Tek kysyi.
- Isä, äiti, muutamia sisaruksia, Reinier vastasi. Missä sinun perheesi nyt on, Tek?
- Minun isä ja äiti on kuolleet? Tek sanoi surullisena.
- Miten he kuolivat? Reinier kysyi.
- Minun äiti kuoli, kun minä olin pieni, Tek vastasi. Minun isä tapettiin, hän lisäsi surullisesti. Minun oma kansa tappoi. Minun isä oli minulle hyvä.
- Mutta miksi hän löi sinua? Sarostip kysyi.
- Jos minä olin tuhma, Tek vastasi. Mutta yleensä hän oli minulle hyvä.
- Kyllä minunkin isä joskus minua löi, eikä siitä ole mitään pahoja muistoja jäänyt, Reinier totesi. Kohtuus kaikessa.
- Minun isä löi minua huvikseen, Sarostip sanoi.
- Minä pakenin, kun pahat miehet tappoivat isäni, Tek kertoi.
- Se ei ole enää kohtuuden rajoissa minusta, ja siksi väärin, Reinier sanoi Sarostipille.
- Vaikka en olisin seisonut paikallani silmät kiinni sanomatta mitään, hän syytti minua aina kaikesta, Sarostip muisteli. Jopa siitä mitä pikkuveljeni oli tehnyt väärin.
Samassa Zist kipitti paikalle. Päivä oli ruvennut tässä hämärtymään.
- Kah, sinä päätit sittenkin tulla mukaamme, Reinier totesi Zistille.
- Onneksi minulla ei ollut veljeä, Tek sanoi.
- Niin, Zist myönsi.
- Muuten minun isä olisi maannut vain minun kanssani, Tek lisäsi.
- Mitä? Sarostip kummasteli. Mitä oikein sanoit.
- Mitä? Tek kysyi ihmeissään.
- Minulla oli kotona kymmeniä veljiä tai sssissskoja, Zist selitti vuolaasti. En ole oikein varma kumpia.
- Mitä sinä puhuit makaamisesta? Sarostip kysyi.
- Minä ja minun isä nukuttiin tietysti yhdessä, Tek sanoi.
Alinea huokaisi. Reinier virnuili virnuilemasta päästyään.
- Minun isä opetti minulle paljon, Tek sanoi. Ilman hänen opettamia taitoja en olisi enää hengissä.
- Vai niin, Sarostip sanoi ja katsoi Tekiä kummeksuen.
- Tahra pois? Bryggi kysyi Zistiltä.
- Ei lähde, Zist vastasi. Ssse on inhottavaa.
Zist hinkkasi mustia tahroja ihossaan. Bryggi alkoi nauraa, mutta Reinier katsoi kauhistuneena Zistiä.
- Mitäköhän sinulle tapahtuu? Reinier kysyi Zistiltä.
- Se härkäsammakon paska, Bryggi nauroi.
- En tiedä oikein, Zist vastasi.
- Jos olisin viisas, minä tappaisin sinut nyt, Reinier sanoi.
- Ethän, Zist tokaisi.
- Kyllä vain, tuollaisesta kaaoksen kanssa läträämisestä ei hyvää seuraa! Reinier vastasi.
- En minä tehnyt sssitä tahallani, Zist valitti hiukan kauhuissaan.
- Kaaoshärkäsammakon paska, Bryggi nauroi.
- No jaa, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta mitä sitä turhia miettimään, Reinier pelotteli. Vaikka olisitkin täysin vahingossa altistunut kaikenmoiselle hirveydelle, tulisi sinut tuhota! Kyllähän sinä sen itsekin ymmärrät.
Zist hieroi tahroja niin, että ihoja ja suomuja irtosi. Tahroista lähti hiukan töhnää pois, muttei kokonaan.

Riskimaa, osa 11.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja