Riskimaa, osa 11
Päivä oli alkanut jo hämärtyä illaksi ja seurue oli vielä taipaleella.
- Meidän pitää kiirehtiä, Sarostip sanoi ja nopeutti kävelytahtia.
Zist tepasteli eteenpäin hieroen mustia läiskiä.
- Kiire? Bryggi sanoi kysyvästi ja kohotti kulmakarvojaan.
- Niin, eikös meidän pitänyt ehtiä Soderfallin tilalle yöksi? Sarostip kysyi.
- Enpä tiedä, mennään nyt äkkiä sinne kylään tai usutan koivuniemenherran joka ikisen kimppuun, Reinier vastasi. Siis, en ole pelleilytuulella.
- Mitä? Bryggi kysyi kummastuneena Reinieriltä. Kuka hän?
- Haluatko tosiaan tietää? Reinier kysyi. Et varmana pidä hänestä.
Sarostip hymyili ja Reinier etsi katseellaan koivua tai muuta puuta. Joitakin käppyröitä puita kyllä kasvoi suolla, muttei mitään kovin isoja.
- Tietää, tietää, Bryggi vastasi silmäänsä iskien.
Zist hieroi raivoisasti mustia läikkiä suomuissaan.
- Bryggi, valitettavasti koivuniemenherra on sen verran tarkka kaveri, ettei ilmesty tällaiseen paikkaan, Reinier sanoi. Meidän pitää odottaa kunnes pääsemme kylään.
Maasto oli muuttumassa koko ajan kivisemmäksi. Joen ympärillä kohoavat jyrkänteet muuttuivat korkeammiksi ja jyrkemmiksi, kun seurue matkasi eteenpäin joenvierusta pitkin.
- Totta, totta, Bryggi sanoi tietäväisesti nyökytellen.
- Bryggi, kantaisitko minua reppuselässä? Reinier kysyi. Minun on heikko olla enkä taida enää viitsiä kävellä.
- Ei kantaa, Bryggi vastasi pudistaen päätään suu virneessä. Liian lihava, hän lisäsi ja nauroi.
- Kyllä sinä nyt jaksat kävellä jos minäkin jaksan, Alinea sanoi Reinierille.
- Alinea, pitääkö sinutkin tutustuttaa herralle koivuniemelle? tämä kysyi.
Alinea tuhahti hieman ja jatkoi kävelyään edelleen vihaisena.
- Hehehe, Reinier naureskeli.
Bryggi pyöritteli silmiään hassusti.
Seurueella oli aika hankalaa kävellä kivisessä maastossa. Se oli raskaampaa kuin suolla, mutta polku oli sentään selvä.
- Taas tuolla on joku musta läiskä vedessä, Sarostip sanoi osoittaen joen rantaan.
Lähellä rantaa tosiaan näkyi taas uusi musta läikkä, joskaan kaloja ei tällä kertaa ollut rannassa.
- Voih, nyt minä en mene sinne, Zist vaikersi. Takaisssin tullessa te kai autatte minua noiden hävittämisssesssä?
Alinea jatkaa kävelyänsä kuin ei olisi kuullutkaan Sarostipin huomautusta. Ilta vain jatkoi hämärtymistä ja korkeat kalliot loivat pimeitä varjoja matkalle.
- Ehdimmeköhän perille ajoissa? Sarostip kysyi.
- Kyllä varmasti, Reinier vastasi.
- Ehtii, ehtii, Bryggi vakuutti rennosti.
- Kai te autatte minua sssitten? Zist kysyi taas.
- Ei tiedä, Bryggi sanoi vakavasti Zistille. Härkäsammakko voi suuttua.
- Mistä? Sarostip ihmetteli.
- Jos auttaa, Bryggi vastasi ilme vakavana.
Samassa Alinea osoitti joen yli joen toiselle rannalle:
- Onko tuolla teidän mielestä jokin rakennus?
Sarostip tähyili pimeään.
- Ei ssse sssuutu eikä ssse edesss ole härkäsammakko, Zist sanoi Bryggille. Sssitä paitsssi ssse sssammakko josssta sssilloin puhuin ei pidä noisssta.
- Hirveä härkäsammakko, Bryggi vakuutti Zistille.
- Eipässs vaan kiltti härkässsammakkolissskohenki, Zist kiisti.
Alinea pysähtyi katsomaan hämärään tarkemmin.
- En osaa sanoa onko se rakennus, Sarostip tunnusti.
- Hirveä härkäsammakko, Bryggi vakuutti Zistille. Syö ja hengittää.
- Mitä siellä on? Reinier kysyi, tuli Alinean taakse ja kietoi kätensä tämän ympärille.
- Irti, Alinea kivahti ja äänestä päätellen Alinea oli vieläkin hieman vihaisella päällä. Siellä on kai joku rakennus..
- Jännittävää, Reinier sanoi pitäen Alineasta tiukemmin kiinni.
- Kahlaapas Zist katsomaan mitä siellä on, Sarostip ehdotti Zistille.
- Eipässs, sssen ei tarvitssse sssyödä eikä hengittää, Zist sanoi Bryggille. Sssehän on henki ja ssse on ihan kilttikin. Menen josss autatte sssitten minua, Zist vastasi Sarostipille.
- Se hurja härkähenki, asuu vedessä, Bryggi sanoi vakuuttelevalla äänellä.
- Täällä haisee, Reinier sanoi. Savua! hän huudahti ilmaa haistellen. Hurraa! Ruokaa!
Ilmassa tosiaan tuntui heikko savuntuoksu ja ilmeisesti se tuli jostakin joen toiselta puolelta. Oli vain kovin synkkää ja pimeää. Zist lähti jokea kohti.
- Älä nyt vielä innostu, Alinea toppuutteli miestään.
- Niin mutta kuka sitä ruokaa valmistaa ja mitä ruokaa se on sitten toinen juttu, Sarostip totesi. Jos menemme sinne niin me emme ole välttämättä haluttuja vieraita. Siellä voi olla jotakin vihamielistä porukkaa.
Zist asteli jokeen ja sukelsi varovasti.
- Mitä tehdään? Sarostip kysyi.
- Päästäänkö pian perille? Tek kysyi toiveikkaana.
- Eikös meidän pitänytkin kylään tulla? Reinier kysyi. Me ollaan jo perillä, nuo vain vainoilevat jotain.
- Mutta onko tuo kylä on toinen juttu, Sarostip tuumi. Siellä voi olla vaikka broita ilta aterialla vallatussa mökissä.
- Toivottavasti Zistille ei tapahdu mitään pahaa, Tek sanoi. Jos siellä on vuohilaisia, se olisi kamalaa. Minun isä olisi osannut tappaa ne.
Bryggi katseli mietteliäänä taivaalle, jolla näkyi muutamia tähtiä. Sarostip odotteli ja siristeli silmiään nähdäkseen jotain vastarannalta. Mitään ihmeellisempää ei vastarannalta kuitenkaan näkynyt ja yö vain synkkeni.
- Tulisi jo se Zist takaisin, Sarostip sanoi kärsimättömästi.
- Jos härkäsammakko syö, Bryggi sanoi huolestuneena katsellen tähtiä. Tähdet paha asento. Ei hyvä, ei hyvä, Bryggi mutisi otsaansa rypistäen.
- Kuinka niin? Sarostip kysyi.
- Tähdet sanoo: liskoilla ei onni, Bryggi tulkitsi.
- No ei kai, kuka tahansa itseään kunnioittava täkäläinen söisi sellaisen, Reinier totesi. Oli kyse sitten ihmisestä tai broosta.
Sarostip katsahti nopeasti tähtiin ja ihmetteli, miten niistä nyt pystyi lukemaan yhtään mitään. Bryggi nyökkäili Reinierin sanoille.
- Minä tietää tähdet, Bryggi sanoi Sarostipille. Ei hyvä, ei hyvä, hän lisäsi päätään pudistellen.
Sarostip käveli ihan veden viereen, kävi maahan kyykkyyn ja katseli toiselle rannalle.
- Minulla on nälkä, Tek valitti.
- Onkos tuo Zist? Sarostip sanoi, siristi silmiään ja oli kyykyssä edelleen.
- Tjaa, Reinier mutisi.
- Kelpaako leipä? Sarostip kysyi Tekiltä.
- Joo, Tek vastasi.
- Jep, Reinier sanoi.
Bryggi katseli yhä taivaalle ja näytti huolestuneelta. Sarostip kaivoi repustaan leipää ja antaa sen Tekille. Itse hän jatkoi vastarannalle katselemista. Tek leikkasi veitsellä palasen ja alkaa nakerrella sitä.
- Missä mun leipä? Reinier kysyi.
- Ota siitä samasta, Sarostip kehotti. Minulla ei ole enempää.
Reinier teki työtä käsketty ja alkoi nakertaa.
- Eikö ole mitään päälle? Tek kysyi.
- Minulla ei ainakaan ole, Sarostip vastasi. Onko sinulla Alinea?
- Mennään poimimaan marjoja, Reinier ehdotti.
- Minä jään tänne, Sarostip ilmoitti heti.
- Mene sinä Tek, Reinier kehotti.
Alinea avasi silmänsä.
- Jonkun pitää kyllä mennä Tekin mukaan, Sarostip sanoi.
- En mene, Tek sanoi pelokkaana. Siellä voi olla vaikka peikkoja.
- Ei minulla ole ainakaan mitään ruokaa mukanani, Alinea vastasi.
Sarostip hengähti syvään, veti poskensa täyteen ilmaa ja puhalsi ilmat hitaasti ulos hitaasti.
- Tähdet pahaa liskolle, Bryggi mutisi.
- Kuka menee Tekin kanssa? Sarostip kysyi.
- Alinea, Reinier ilmoitti.
- En mene, Tek huudahti.
- Menisitkö kuitenkin sinä Reinier? Sarostip ehdotti.
- En, se on naisten hommaa, Reinier vastusti. Mene sinä?
- Minne tässä nyt ollaan menossa? Alinea kysyi.
- Marjaan, Reinier vastasi.
- Mutta emmehän me voi naista sinne yksin laittaa, Sarostip vastusti.
- Ei näin pimeällä mitään marjoja löydä, Alinea tokaisi. Ehkä muutaman hassun saattaisi löytää, mutta tuskin niistä mitään hyötyä olisi.
- No ei niin, mutta olisipa jotakin tekemistä, Reinier sanoi.
- Pimeässä metsässä rämpiminen ei ole hyvää tekemistä, Alinea huomautti.
- Varsinkaan näissä metsissä, Sarostip lisäsi.
- Ja jos täällä on peikkoja ja vuohilaisia, Tek sanoi hermostuneesti.
- No, ne kyllä löytää meidät tästäkin, Reinier pelotteli. Älä sinä siitä huolehdi.
- Reinier, ei sinne kannata niitä marjoja mennä poimimaan, Alinea sanoi.
- Mutta nyt me olemme kuitenkin kaikki yhdessä, Sarostip totesi. Jos joku menisi metsään rämpimään yksin ja joku kävisi kimppuun niin siitä ei hyvää seuraa.
Zistin lähdöstä oli kulunut jo lähemmäs puoli tuntia.
- Vähän siistii, me jäädään tähän yöksi, Reinier sanoi.
- Minua ei kyllä pahemmin innostaisi, Sarostip harmitteli.
- Alkaa olla jo liian myöhä lähteä minnekään, Reinier totesi.
- Minua väsyttää, Tek ilmoitti.
Alinea sanoi puoliääneen:
- Reinier, päästäisitkö irti. Haluaisin istua.
Reinier päästi irti ja ehdotti:
- Mennään uimaan.
- Koska olemme näillä näkyvin jäämässä yöksi niin voit kyllä minun puolestani käydä nukkuman, Sarostip sanoi Tekille ja alkoi kaivaa huopaa repustaan.
Alinea asteli hieman ympäriinsä ja venytteli jalkoja pikkaisen. Sarostip antoi huovan Tekille. Tek otti huovan ja katseli kovin kivistä maata.
- Ei tässä voi nukkua, Tek valitti.
Sarostip tähyili vastarannalle ja vastasi:
- Sille en voi mitään. Meidän olisi pitänyt päästä Soderfallin tilalle yöksi mutta Zist on vähän hidastanut menoa. Mutta nyt ketuttaisi jos se tila olisi tuolla vastarannalla.
- Voi olla, että Zistiä ei ole otettu vastaan siellä ystävällisesti, Alinea sanoi huolestuneena. Voisi olla parempi jos joku muu kävisi siellä vielä.
- Jotakin pahaa käynyt liskolle, Bryggi arveli katsellen tähtiä.
Sarostip kokeili vettä kädellään. Vesi oli kovin viileää, paljon kylmempää kuin Vaaralinnoituksen luona.
- Voisin muuten kyllä mennä mutta vesi on aika kylmää ja pitäisi uida, Sarostip sanoi. Ja vaatteet kastuisivat.
Alineakin meni rannalle ja koetti kädellään vettä.
- Tek voisi pienikokoisimpana käydä nopeasti vakoilemassa siellä, Reinier ehdotti.
- Ei sinne poikaa voi lähettää, Alinea vastusti.
- En varmasti! Tek huudahti kauhistuneena. Siellä voi olla vaikka vetehinen tai näkki vaanimassa! Minun isä käski aina välttää vettä.
- Tek! En tiennyt että sinä olet tuommoinen jänishousu, sinullahan on keihäs ja kaikkea, Reinier hämmästeli. Lyö sillä näkkiä.
- Ei sillä vielä mitään keihästä ole, Sarostip tuhahti.
- Ole hiljaa Reinier, Alinea tiuskaisi. Ei lasta voi yksin lähettää tuonne.
- No sitä parempi, pystyy uimaan nopeammin näkkiä karkuun kun ei keihäs ole hidastelemassa, Reinier vastasi.
Tek näytti pelokkaalta ja vetäytyi kauemmas Reinieristä.
- Alinea, älä nyt, Reinier rauhoitteli vaimoaan. Ei me tähänkään voida jäädä peikkojen suuhun! Yhtä huonosti hänelle tässäkin käy.
- Mutta siellä rannalla voi olla myös jotain, Sarostip huomautti.
- Kerrotaan tarinoita, Reinier ehdotti.
- En ole sillä tuulella, Sarostip vastasi. Toiselle rannalle on päästävä.
- Minulla olisi yksi tarina seurueesta, joka leiriytyi näille main ja joka katosi tyystin yön aikana, Reinier sanoi. Haluatteko kuulla?
- En halua, Sarostip vastasi.
- Joo, Bryggi sanoi innokkaasti ja kääntäen katseensa pois tähdistä.
- Wilford, vai mikä hänen nimensä oli, kertoi minulle sen varoituksena, ennen kuin lähdimme, Reinier kertoi.
- Bryggi! Käy sinä marjassa, Reinier kehotti.
- Ei, minä kuulee tarinan, Bryggi vastasi. Kertoo!
Zistin lähdöstä oli kulunut varmaan jo lähemmäs tunti. Oli jo täysi yö päällä.
- No valitettavasti ei ole mitään tarinaa, Reinier pahoitteli. Katsohan, koskaan ei varmaksi saatu selville mitä tapahtui sille porukalle. Se oli meitä hieman isompi ryhmä, ja lähtivät illalla tähän kylään, johon mekin olemme menossa. Mutta koskaan eivät päässeet perille, eikä muutenkaan ole nähty niistä jälkeäkään. Wilford sanoi: "Mitä tahansa teettekin, älkää jääkö sinne yöksi!" KAAOS! Reinier huudahti.
Alinea säikähti Reinierin huutoa. Bryggi nyökytteli Reinierin tarinalle vakavana.
- No jätämmekö Zistin sitten tuonne? Sarostip kysyi. Jos hän nyt on vielä elossa, hän lisäsi itsekseen ja hiljaa.
- Ei hän ole, mutta ei siitä kannata murehtia, ei mekään kovin pitkään enää olla, Reinier sanoi synkästi.
- Emme ole vielä kuolleita Reinier, joten älä jauha tuota hengenmenettämisjuttua, Sarostip komensi.
- Väsyttää, Tek sanoi haukotellen.
- Tai voihan Zist vielä elää, Reinier tuumi. Osallistuu siellä kaikenlaisiin mielisairaisiin rituaaleihin, onhan hän kaaoksen tahraama! Olisi pitänyt nitistää se.
- Jonkun kyllä pitäisi mennä joen yli, Alinea sanoi käytännöllisesti.
Sarostip ärähti ja alkoi riisua paitaansa.
- Kiitos, Alinea sanoi hänelle.
- Hyvä, ettemme muista missä se musta läikkä on, Reinier sanoi. Ehkä sinäkin tahraat itsesi siihen ja muutut jonkinlaiseksi hirveäksi tyypiksi.
Sarostip riisui housunsa, otti miekkansa ja pulahti uimaan.
- Tämmöisen minäkin ostan Reinier totesi miekasta.
Sarostip lähti uimaan kohti vastarantaa ja katosi pimeään. Alinea jäi istuskelemaan rannalle. Reinier kaivoi Sarostipin puukon esille.
Jonkin ajan kuluttua jostakin rannan suunnasta kuului Zistin heikko huudahdus:
- Hei oletteko te yhä sssiellä!
- Olen tulossa, kuului vastaus.
- Väsyttää, Tek valitti.
- Koeta jaksaa vielä hetki, Alinea kehotti.
Tek nyökkäsi väsyneenä.
- Tähdet pahat, Bryggi mutisi.
- Minkälainen sinun isä on? Tek kysyi haukotellen Alinealta.
- En jaksa kertoa siitä nyt, Alinea vastasi. Olen itsekin hyvin väsynyt.
- Kerro, Tek pyysi.
- Ei nyt, Alinea vastusti.
- Ole kiltti, Tek pyysi ja katsoi Reinieriä hakien tukea pyynnölleen. Alinea? Tek pyysi.
Alinea ei vastannut lainkaan, vaan katsoi pimeyteen. Bryggi katseli taivaalle tähtiä ja pudisteli päätään huolestuneena.
- Reinier, eikä Alinean pitäisikin kertoa isästään? Tek tivasi.
- Joo, Reinier vastasi huolimattomasti.
- Niin Alinea! Tek huudahti innostuneena.
- Ei, Alinea sanoi jyrkästi.
- Miksi ei? Tek kysyi pettyneenä. Sano hänelle, Reinier, että kertoo!
- Mutta sellainen houkuttelee näkkiä, Reinier tokaisi.
- Miten niin? Tek kysyi epäluuloisesti.
- Kas kun näkillä ei ole isää, Reinier kertoili. Se ottaa sen vittuiluna jos me tullaan tähän joenrantaan niistä jutuista jankkaamaan.
- Mutta ei se uskalla käydä meidän kimppuun, Tek sanoi pelokkaasti.
Samassa Zist polski rantaan ja kiipesi vedestä.
- Terve, hän huudahti.
- No terve, Reinier vastasi.
Alinea käänsi katseensa Zistiin ja kysyi:
- Oliko siellä mitään?
- Tuo on oikea paikka, Zist ilmoitti. Se tila. Tulkaa.
- Ei me veteen, Reinier vastusti. Siellä vaanii näkki. Muun muassa.
- Ei niin, Tek sanoi pelokkaasti.
- Tulkaa nyt, Zist kehotteli.
Alinea nousi seisomaan ja sanoi:
- Mennään nyt sinne. Minä ainakin haluan nukkua jossain sisällä enkä täällä ulkona.
- Ei veteen, Tek sanoi painokkaasti.
Bryggi katseli Zistiä hieman hämmentyneenä.
- Tulkaa nyt, Zist maanitteli ja Reinier lähti hänen luokseen.
- Tuo minun vaatteet kuivina jos se on yhtään mahdollista, kuului Sarostipin huuto vastarannalta pimeästä.
- Ne jotka eivät tule toiselle puolelle saavat nukkua täällä maassa, Alinea julisti. En jaksa ruveta kinastelemaan.
Tek lähti vastahakoisesti Alinean kanssa. Bryggi seurasi perässä. Tek ei tosiaankaan näyttänyt halukkaalta menemään veteen. Alinea kysyi Tekiltä:
- Osaatko sinä uida yhtään?
- En, Tek vastasi pelokkaasti.
- Minä voin auttaa, Zist tarjoutui.
- Hyvä, Alinea totesi. Onko kellään mitään ideaa miten me saadaan vaatteet kuivina toiselle rannalle?
- Ei, Zist vastasi. Mennään.
Alinea huokaisi ja kysyi:
- Voisiko joku ottaa Sarostipin vaatteet mukaansa?
Tek ei mennyt veteen.
- TULKAA JO! kuului Sarostipin kiukkuinen huuto vastarannalta.
- Tek, tule nyt, Zist kehotti.
- En, Tek sanoi. Siellä on näkki.
- Tek, sinun on mentävä veden yli, Alinea huomautti. Muuten et saa ruokaa ja joudut nukkumaan täällä kivisellä maalla.
- Yksin, lisäsi Reinier.
- Ei täällä ole näkkiä, Zist vakuutti.
- En mene, Tek sanoi vapisten eikä ollut kaukana itkusta.
Alinea meni Tekin viereen ja otti hänet syleilyynsä.
- En mene, siellä vaanii näkki, Tek sanoi itkuisella äänellä.
- Älä pelkää, Alinea rauhoitteli. Ei siellä mitään näkkiä ole. Huomasit varmaan että Zist ja Sarostip pääsivät ihan hyvin veden yli. Ja kun menemme yhdessä, niin vaikka siellä olisikin näkki niin ei se uskalla tulla kimppuumme.
- Siellä on näkki, Tek nyyhkytti. Reinier sanoi niin. Minun isäkin sanoi niin.
- Hän vain pilaili, Alinea sanoi.
Tek painautui lujasti Alineaa vasten.
- Ei täällä ainakaan ole mitään näkkejä, Alinea jatkoi.
- On siellä, Tek nyyhkytti.
- Minä lupaan, ettei siellä ole, Alinea vakuutti.
- Sinä et tiedä, Tek nyyhkytti.
- Minä tiedän, Zist tokaisi. Minähän olen uinut täällä paljon. Ei täällä ole näkkejä.
- Ei siellä mitään näkkiä ole, Alinea sanoi taas. Jos olisi, niin kyllä minä tietäisin.
- Siellä on näkki, Tek vain sanoi nyyhkyttäen.
- En minä koittaisi tehdä sinulle mitään vahinkoa, enhän? Alinea koetti perustella. En minä haluaisi itsekkään mennä tuonne uimaan jos siellä olisi näkki.
- Sinä et tiedä, Tek nyyhkytti ja painautui lujasti Alineaa vasten.
- Reinier, eihän tuolla vedessä ole mitään näkkiä? Alinea kysyi mieheltään.
- Toivottavasti ei, Reinier vastasi.
Zist näytti siltä, että repisi kohta suomut päästään, jollei kohta lähdettäisi.
- Mutta oli tai ei, minä menen nyt, Reinier päätti. Jättäkää Tek tänne, ellei se tule mukanamme. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, nähkääs.
Tek nyyhkytti ja piti kiinni Alineasta.
Zist lähti vastarantaa kohti.
- Tek, nyt sinun nyt pitää tulla, Alinea sanoi tiukasti. Zist auttaa sinua veden yli. Ei sinulla ole mitään hätää.
- Ei, siellä on näkki, Tek parkui.
- Tulkaa nyt! Zist huusi vähän matkaa uituaan.
Reinier tuli ja lähti uimaan.
- No no, Alinea lohdutteli Tekiä. Usko jo. Ei siellä ole näkkiä. Kyllä sinun pitäisi jo tietää ettei sellaisia ole. Ei siinä kauan kestä kun menemme veden yli.
Bryggi näytti kadonneen.
- Ei, siellä vaanii näkki, Tek itki.
- Siten kun olemme päässeet veden yli niin asiat ovat paljon paremmin, Alinea sanoi. Ei täällä näkkejä vaani.
- Siellä on näkki, Tek sanoi hysteerisesti vapisten.
- Tule nyt, Alinea kehotti. Sinun pitää nyt vain uida pikkuisen matkaa veden yli. Zist auttaa sinua siinä, eikä hän ole jäänyt kertaakaan näkin saaliiksi vaikka kuinka monta kertaa onkin uinut.
Zist palasi hakemaan Tekiä. Tek piti yhä tiukasti kiinni Alineasta.
- Noniin, Alinea sanoi. Minun pitää mennä nyt yli. Ethän sinä halua jäädä tänne yksin?
Tek ei vastannut mitään vaan nyyhkytti yhä.
- Tule Tek, minä autan sssinua, Zist lupasi.
- Ei! Tek parahti.
- Kyllä, Alinea sanoi tiukasti.
Reinier huomasi melko rannassa, ettei homma ei oikein sujunut vaatteet päällä ja palasi riisuutumaan harmissaan.
- Noniin, Alinea tokaisi. Kyllä sinä siihen pystyt. Pieni uintimatka vain.
- Ei, Tek nyyhkytti.
- Kyllä, Zist sanoi.
- Minä en voi jäädä enää tänne, Alinea totesi. Minun pitää mennä tuonne pitämään muistakin huolta. Haluan sinne myös nukkumaan. |