Riskimaa, osa 12
Aamulla seurue havahtui reippaisiin heräämiskehotuksiin ja aamupuuron tuoksuun. Soderfallin tilan väki oli jo ylhäällä ja aamiaispuuhissa. Kaksi heistä vaikutti aika kovilta tyypeiltä ja he olivat pukeutuneet orlanthien tapaan. Toinen oli nuorempi ja toinen vanhempi ja heissä oli paljon samaa. Joukossa on kaksi naista, molemmat orlanthien tapaan pukeutuneita. Sitten oli kaksi miestä, nuorempi ja vanhempi, jotka olivat pukeutuneet vieraalla tavalla nahkavaatteisiin, joissa oli koristeita ja muuta. Sitten oli vielä kaksi muuta miestä orlanthien tapaan pukeutuneita ja he vaikuttavat hiukan vanhemmanpuoleisilta. Yhteensä siis ihmisiä oli kahdeksan ja he olivat juuri nauttimassa aamiaista leppoisasti kinastellen keskenään.
Reinier heräsi, nousi ja hieroi silmiään. Alineakin nousi vaivalloisesti ylös, kuten myös Zist. Sarostip nousi myöskin ylös istuma-asennostaan.
- Minä menen sssyömään, Zist totesi ja aikoi lähteä ulos.
Sarostip katseli uusia henkilöitä talossa. Alinea puolestaan poimi tavaroidensa joukosta mekon ja laittoi sen ylleen.
- Huomenta, toivotti toinen niistä hiukan vanhemmista miehistä.
Hän ojentaa Zistille puulautasen ja lusikan.
- Huomenta vaan, Sarostip sanoi hieman väsyneenä.
- Huomenta, Alineakin sanoi.
- Syö täällä vain, mies sanoi Zistille.
Alinea meni itsekin syömään aamiaista.
- Hmm, vaatteeni taisivat jäädä sinne joen rannalle, Reinier muisti.
- Paljonko maksaa, jos taikuudella haetaan? Bryggi kysyi Reinieriltä silmää iskien.
- Minä menen joelle sssyömään hyvää kalaa, Zist vastasi miehelle.
Alinealle toinen naisista ojensi lautasen ja Alinea otti lautasen vastaan kiittäen. Puuroa oli tulisijalla kuumana. Alinea kävi hakemassa puuroa ja ryhtyi syömään.
- Et sinä millään taikuudella niitä hanki, Sarostip sanoi Bryggille. Hän käyttää vain sitä siltaa, hän lisäsi Reinierille.
- Kalaa aamiaiseksi? vanhahko mies sanoi ihmetellen.
Reinier syö puuroa.
- Taikaa, taikaa, Bryggi sanoi vakavana.
- Niin, kalaa aamiaisssseksssi, Zist vastasi vanhalle miehelle.
- Myönnä jo että käytät sitä siltaa, Sarostip sanoi Bryggille ja meni syömään.
- Mä en tiennykään, et teil on naisiiki porukas, nainen sanoi Alinealle.
- Ei myönnä, taikaa, taikaa, Bryggi vakuutti.
- Kuvottavaa, vanhahko mies sanoi Zistille. Ota sä vaan puuroo, hän lisäsi.
- Jaa, Alinea vastasi. No kyllä minä mukana olen ollut koko matkan. Miehet vain jättivät minut tuonne joen toiselle puolelle yksinään.
- Niin siis Reinier ja Bryggi jättivät, Sarostip korjasi.
- Mitä se sellane o? nainen paheksui. Jättää nyt vieraaseen paikkaan!
- Ei, ssse on oikein hyvää, Zist sanoi vanhalle miehelle.
- Sinähän juuri sanoit että jonkun piti mennä tarkistamaan tilanne, ja minä menin, Sarostip sanoi Alinealle. Enkä pystynyt tulemaan takaisin.
- Arkajalkoja, vanhahko mies naurahti.
- Ties kuinka kauan olin ollut jo siellä yksinäni pojan kanssa, Alinea sanoi harmissaan. Kaiken lisäksi he vielä pelottelivat poikaa, niin että tämä ei miltei uskaltanut tulla joen yli sillankaan avulla, hän jatkoi ja katsoi hieman paheksuen Reinieriä ja muita porukan miehiä.
Tek söi puuroa siinä Alinean vieressä. Sarostip söi myöskin puuroa.
- Tekö sit etitte niit Kalfeja? nuorempi kovis kysyi.
- Joo, Sarostip vastasi.
- Minä jätin sinne vaatteenikin, Reinier totesi.
Zist asteli ulos.
- Tiettekö ees, mitä vaaroja tääl on? nuorempi kovis kysyi. Tääl ei arkajalat pärjää.
- Niinpä, Reinier sanoi syödessään.
- Tiedämme kyllä emmekä ole mitään arkajalkoja, Sarostip murahti nuoremmalle kovikselle.
- Joo, ei varmana! Reinierkin intoutui sanomaan.
- Ei teil oo sellasta kokemusta ku meil, nuorempi kovis väheksyi. Me ollaan kuulkaas oltu tääl jo pitkään. Ja tapellaan jatkuvasti susien ja muide petojen kans.
- Ei ehkä, mutta meidät kuitenkin käskettiin tänne, Sarostip sanoi.
- Olkaa sitten varovaisii, nuorempi kovis valisti hiukan ylimielisesti.
- Joo, olemme, Sarostip vakuutti.
- Ette tunne näit seutuja, nuorempi kovis jatkoi. Ja tääl on paljo kaikkee vaarallista.
Reinier röyhtäisi ja sanoi:
- Mut meitsi haluis kyl ne vaatteet ja sen veitten.
- No käy hakemassa, Alinea kehotti.
- Käy sinä, Reinier ehdotti.
Alinea näytti hieman hämmentyneeltä.
- Et sä tota sudennahkaa pitäs päällä? toinen vanhemmista miehistä kysyi Reinieriltä.
- No palkkaa meidän velhomme, Sarostip hymyili Reinierille ja katsoi Bryggiä.
- Kyllä mä tätäkin voisin pitää, varsinkin kun ne mun vaatteet jäi sinne myttyyn ja ovat ihan litimärät, Reinier vastasi miehelle.
- Alkukantane susimies, vanhahko mies nauroi.
- Kai nyt aikuinen mies osaa vaatteensa hakea ilman vaimonsa apua? Alinea nalkutti Reinierille.
- Joo, mut mul on ruoka kesken, Reinier vastasi lappaen puuroa suuhun.
Alinea huokaisee ja jatkoi syömistä.
- Enemmän kesken ku sulla! Reinier huudahti vaimolleen vielä.
Bryggi söi kaikessa rauhassa. Soderfallilaiset olivat jo syöneet, mutta olivat toisten seurana.
- Tääl on paljo vaaroja, vanhahko mies sanoi. Demonit vei kuulkaas yhtenä iltana meijän naapuritki!
- Näkkejä? Reinier kysyi.
- Näkkejä? Mitä ne o? nuorempi kovis kysyi otsaansa rypistäen.
- Näittekö te ne demonit? Sarostip kysyi.
- Ei me onneksi nähty, vanhahko mies sanoi päätään pudistaen. Ne oli vaan kadonnu tuhka tuulee. Ettei vaa samaa olisi käyny Kalfeille.
- Mä oon kyl sitä mieltä että oisin halunnu nähä ja antaa niille ympäri korvii! Reinier innostui. Niin kova jätkä mä oon.
- Ei mitkään demonit niitä vieneet, Sarostip arveli.
- Demoneit ne oli, vanhahko mies vakuutti.
- Oisin ottanu niit korvista kii ja nostanu seinäl ja kopauttanu hiuka ja sit sanonu: "EI. Noin EI TEHDÄ IHMISILLE, TAJUUKS?", Reinier pauhasi. Ja sit mä oisin läpsinyt poskea ja heristänyt sormee.
- Mistäs tiedät varmasti? Sarostip kysyi mieheltä.
- Joo, Kuollutsilmä näki ne, toinen vanhempi mies vakuutti viitaten toiseen, jolla oli vain yksi silmä.
- Sarostip, oli ne demoneit, Reinier vahvisti. Mä haistan niiden pershien viäläki.
- Mitä ne muuta olis voinu olla? Kuollutsilmä kysyi.
- Vaikka broita, Sarostip totesi.
- Orlanth ne lyököön! toinen vanhempi mies sanoi.
- Ei siel ollu broopaskan hiventäkää, Kuollutsilmä huomautti.
- Mitä toinoi noi mustat läikät ovat joita tossa joessa on näkynyt vähän välii? Reinier kysyi.
- Eikä ne tappelematta olis kadonnu, jos broot olis ollu asialla, toinen mies sanoi.
- Uskokaa niin kuin haluutte, Sarostip sanoi.
- Ne jotka niit kaloi tappaa, Reinier lisäsi.
- Mitä läiskii? Kuollutsilmä kysyi ihmeissään.
- Broot olis lahdannu koko porukan, toinen mies sanoi. Mut ei ollu verta eikä mitää.
- No jotain mitkä näyttöö gorpeilt mutteivät hyökkää, vaikka tua Zist semmoiseen hyppäski, Reinier vastasi.
- Mistä sä puhut? Kuollutsilmä kysyi Reinieriltä.
- Lilluvat joessa pahaenteisesti, kalat kuolleena rannalla vieressä, Reinier selitti.
- Joo, joo uskotaan, Sarostip sanoi toiselle miehelle.
- No, niitä on näkynyt aina silloin tällöin kun tänne käveltiin joen vierellä, Reinier sanoi. Emmä tiiä mitä ne on, siksi kysynkin.
- Oot tainnu nähdä jotaki omias, Kuollutsilmä arveli. Me tunnetaan kyl kaikki vaarat, muttei tääl tollasii o.
Alinea kävi viemässä oman puulautasensa muiden tiskien joukkoon ja sen jälkeen lähti menemään ulos. Tek livahti Alinean perään.
- No emmä tiedä, Reinier sanoi. Kyl nää muutki ne näki. Ja se liskolainen tosiaan taisi sukeltaa niiden läpi.
Samassa Zist asteli takaisin sisään sätkivä kala käsissään.
- Mitä sä Zist arvelet niiden mustien läikkien olevan? Reinier kysyi.
Sarostip jätti tyhjän puurolautasensa pöydälle.
- Jotka tappo kaloja ja joita sä koskettelit, Reinier lisäsi.
- En tiedä, Zist vastasi ja istahti maahan popsimaan kalaansa.
- No niin, pojjaat, Reinier tokaisi. Siinäs näette etten minä ole ainut joka niitä näki.
- Et kai sä raakana? Kuollutsilmä kysyi Zistiltä inhoten.
- Hyvää, Zist mutisi suu täynnä kalaa.
- Ei mitkää läikät mitään tapa, nuorempi kovis väitti.
- Meinaat, ettei gorpitkaa? Reinier kysyi. Sellasiks niit oisin sanonu, jos ne ois ollu vähän aktiivisempii.
- Ei tääl o mitää gorpeja näkyny, nuorempi kovis vastasi äksysti.
- Mut pahaenteisii juttui ne on, totta Orlanth, Reinier sanoi.
- Ei joes sellasii oo, nuorempi kovis kiisti taas.
- Kyllä siellä on, Sarostip vakuutti.
- Sä teet kärpäsestä härkäsen, Kuollutsilmä epäili Sarostipille.
- Eipässs, Zist sanoi.
- Kantsii käydä tutkiis, Reinier ehdotti. Ei ois kiva jos ne söis teidät niinku ne söi naapurin pojjaat.
- Ne läikät sssatttuu ja tappaa kaloja, Zist lisäsi.
- Joo, toi koski niihin läikkiin! Reinier huudahti.
- Ei tääl o mitään sellasii näkyny, nuorempi kovis väitti.
- Tai sitten sinä vain et ole nähnyt niitä, Sarostip ehdotti.
- Eiks nii, Vernan? nuorempi kovis kysyi vahvistusta vanhemmalta.
- Ei tääl tosiaa oo mitään gorpeja, Vernan vahvisti. Me kyllä tunnetaan nää joen seudut, kun meijän omat taskut.
- Mutta kun ne eivät taida olla gorpeja, Sarostip sanoi.
- Koskas kävitte viimeks tutkimassa ton joen oikein perin pohjin? Reinier kysyi. Kyl ne kuulkaas voi ilmestyä aika nopeestiki tollaset kaaoshömpät!
- Ne on vaan... mustia läikkiä, Sarostip sanoi. Oletteko tutkineet niitä jokia yölläkin?
- Eihä me niitä yöllä nähty! Reinier huudahti.
- Ei niin, Zist vahvisti.
- Kyllä me se toinen nähtiin yöllä, Sarostip huomautti.
- Ääliö, Reinier sanoi ja läppäsi Sarostipia päälaelle.
- Tai ainakin oli hämärää, Sarostip korjasi.
- No hämärää juu, mut ei nyt YÖ, Reinier sanoi.
- Oi että tää on hyvää, Zist mutisi.
- Me kyl tunnetaan nää joenseudut, Vernan vakuutti. Ei tääl mitää yhessä yössä ilmesty.
- Mitenkäs todistat? Sarostip väitti vastaan.
- Mennään kaikki joukolla kattomaan! Reinier innostui. Lyödään vaikka vetoa jostain, höhö.
- Ei meidän nyt takaisin päin kannata lähteä, Sarostip vastusti.
- Voi joe jotai likoi olla, mut ei ne mitää gorpeja oo, nuorempi kovis sanoi vähättelevästi. Varmaa jotai likapyykkii tai jotai.
- Ja voi olla että ne ovat vain vähän aikaa joessa ja sitten ne katoavat, Sarostip arveli. En minäkään niitä gorpeiksi ajattele.
- Mutta niille pitää tehdä jotain, Zist sanoi.
- Jotai karseet kumminki, Reinier totesi.
- Muuten kalat kuolee, Zist jatkoi. Ja sssilloin minulle tulee taasss nälkä.
- Jos kaloja on kuollu, niin se saattaa olla vaan joku hetkelline juttu, Kuollutsilmä arveli. Kylhä kaloja joskus kuolee.
- Pitäisikö meidän pitäisi kohta jatkaa matkaa? Sarostip kysyi.
- Jatkakaa vaan ja tulkaa kysyyn meilt neuvoo, jos tulee pahoja ongelmii arkajaloille, Kuollutsilmä naurahti.
Toisetkin naurahtelivat ja virnistelivät.
- Me emme ole arkajalkoja, Sarostip sanoi vihaisesti.
Zist söi viimeisen kalanpalansa ja sanoi:
- Lähdetään nyt.
- Mä en kyl lähde mihinkään pitkälle tänään, Reinier vastusti. Vaan kuivatan vaatteeni.
- No ei sssitten mennä, Zist totesi.
- Lähdethän Sarostip sanoi Reinierille. Mitäs pelleilit veden kanssa.
- Vitut lähen, Reinier tuhisi.
- Eiks sä olisi komee näky sudenturkissa? Kuollutsilmä naurahti Reinierille.
- No kyl mä muuten mut ei tää oikein sovi matkantekoon, Reinier vastasi.
- Ei meillä kai ole kiire mihinkään, Zist arveli.
- No mut ku kulkisit nakuna, ni kukaa ei uskaltais teijän kimppuun, Kuollutsilmä nauroi Reinierille.
Toisetkin taas nauroivat.
- Joo, ei meillä oo, Reinier sanoi Zistille. Käydään vaik tutkimassa niitä läikkiä, ku noi ei usko, ja illal vedetään lärvit.
- Juu, mennään katsssomaan niitä läikkiä, Zist kannusti.
- No, ei meillä kai ole kiire, Sarostip sanoi.
- Kai teillä täältä viinaa löytyy? Reinier kyseli koviksilta.
- Olutta meil o, Vernan vastasi. Vaa ei nyt sovi juopotella, ku on kylvöaika.
- Eikö illallakaan? Reinier kysyi. Minusta se kuulostaa hyvältä idealta, saisitte voimaa kylvöihinkin.
- Hitot, mun tilalla ei oo mitään kohmeloisii kylväjii! Vernan ärähti tuimasti. Ei näist laiskureist saa mitää irti, jos ne vetää lärvit illalla!
- No mut meijän porukka auttaa kylvöissä koko tän päivän! Reinier keksi. Ja sit illal yhteiset juhlat! Siinä saatte sit huomisen päivän työtkin tehtyy, Sarostip on kova jätkä kattokaas!
- Autetaan vai? Zist kysyi empien.
- No tottahan me autetaan! Reinier huudahti.
- Eiks teil ollu jotain omaa hommaa? Kuollutsilmä kysyi.
- No autetaan sssitten, Zist suostui.
- Piti ettiä niitä Kalfeja mutta ei mitään muuta, Sarostip vastasi.
- No ei sillä oo kiire, Reinier sanoi. Tää päivä menee muutenkin vaatteiden kuivumista odotellessa, nii me sit autetaan teitä.
- Pistetää ukot sitte hommii, nuorempi kovis sanoi.
- Kiitokseksi huolenpidosta ja tulevista juhlista, Reinier jatkoi. Zist kalastelee sitten koko porukalle kunnon kalat! Höhöhö, Reinier röhötti ja heilautti kättään merirosvomaisesti.
- Juu, Zist lupasi.
- Ei me nyt mitää juhlita, Vernan ärähti.
- kai sentään illalla? Reinier kysyi. Me kyllä tehdään töitä niin että huomiset kohmeloiset eivät tunnu kylvöissä!
- Tääl ei ryypätä kylvöaikana! Vernan huudahti tuimasti.
- No eikö me sssitten voitaisssi jatkaa matkaa? Zist ehdotti.
Samassa Alinea palasi takaisin taloon Reinierin tavarat mukanaan. Tek tuli Alinean perässä.
- Matkaa, matkaa, Bryggi sanoi.
- Ei ne vaatteet yhtään sen nopeammin kuivu! Reinier huudahti. Vaikkei ryypättäiskää.
Reinier kaappasi Alinean syleilyynsä ja sanoi:
- TERVE.
- Anna minun nyt edes laskea tavarasi maahan, Alinea kehotti.
- Pistetää sut pellolle sitte ilman vaatteit tekee hommii, nuorempi kovis ehdotti Reinierille.
- No kyl mä siihen rupeen jos säki! Reinier vastasi.
- Hommiin sitte vaa, nuorempi kovis murahti Reinierille. Näytä, mitä sä osaat.
- Ehei, mä alotan vasta ku sinäkin! Reinier vastasi. Vaatteet pois ja pellolle, kyl mä perässä tuun!
- Lähetääs sitte hommii, Vernan sanoi.
- Mitä ihmettä te puuhaatte? Alinea kummasteli.
Sarostip lähtee Vernanin perään, mutta ehti vielä selittää Alinealle:
- Reinier hommasi meidät kylvämishommiin.
- Vitut mä mitää vaatteita otan pois, nuorempi kovis ärähti.
- Minä vain kalassstan, Zist ilmoitti.
Alinea laski Reinierin kamppeet maahan.
- Hahh, emmäkään sentään niin hölmö oo että alasti töitä tekisin! Reinier nauroi.
- Kyl meil on sulle lainaks vaatteet, jos itelläs ei toisii oo, nuorempi kovis jatkoi osoittaen sanansa Reinierille.
- No, kyllä se vain sopii, Reinier suostui. Mut kuulkaas, kyllä se vaan niin on että tosimiehet ei tartte vaatteita! Ees tähän aikaan vuodesta.
- Oha sul tos omatki, Kuollutsilmä sanoi Reinierille.
- No mut ne on ihan litimärät, niissä JÄÄTYY, Reinier vastasi.
- Kyl kova mies nyt märis vaatteis pärjää, Kuollutsilmä sanoi.
- Meidän varmana pitäisi jatkaa nyt matkaa, Alinea totesi.
- Enpä tiedä, Reinier vastasi. Olisi kiva nähdä oottekste niin kovii!
- Meillä on vielä pitkä matka edessä, Alinea yritti sanoa.
- Koitaks sä vihjailla jotaki? nuorempi kovis ärähti. Kerjäät sä verta nenästäs?
- Minun puolesta voimme jatkaa matkaa mutta Reinier taitaa jäädä tänne, Sarostip tokaisi ovelta.
- Jää alasti, Bryggi sanoi virnistäen Reinierille.
- Eli mitä teemme? Sarostip kysyi.
- Mitä, vittuilet sä mulle? nuorempi kovis tiukkasi Reinieriltä uhkaavasti.
- Mä sanon vaan että ois kiva saada jotain muutakin näyttöö siitä teidän kovuudesta, kuin vain puheita! Reinier huudahti. Vai pärjää kova jätkä märissä vaatteissa. No kyllä mä, jos te kans.
- Vitut me mitään märis vaatteis viittitää olla, nuorempi kovis tuhahti. Me ollaan kuule sen verran kovii, et meil o vaatteitki.
- No emmäkää sit, Reinier sanoi. Vaatteet on mukavan lämpimiä. Mut ilman niit tuolla on kylmää ja helvatan inhottavaa!
- Lähetää hommii, Linken, Vernan kehotti nuorempaa kovista.
- Meidän pitäisi jatkaa matkaa, Alinea mutisi.
- Olen samaa mieltä, Sarostip tokaisi.
- Eiku myö jo lupauduttiin tämä päivä jelppiä täällä tilalla! Reinier sanoi.
- Kandee olla hei vaatteit, Linken sanoi halveksivasti Reinierille ja lähti Vernanin perässä ulos.
- Sinä lupauduit, Sarostip huomautti Reinierille.
- No, mutta teidän puolestanne! Reinier vastasi.
Toinen naisista lähti Vernanin ja Linkenin perään. Toinen nainen taas, hiukan pullukampi ruumiinrakenteeltaan, alkoi keräillä tiskejä kokoon. Alinea meni auttamaan häntä.
- Minä ainakin jään tänne täksi päiväksi vaikka sitten alasti, peltohommiin, KOVAT JÄTKÄT EIVÄT SANOJAAN SYÖ! Reinier melskasi.
Kuollutsilmä huokasi ja sanoi:
- Kyl täst pitäis töihin joutuu. Kyl mä susii mieluummin metsästäisin.
- Herra Kuollutsilmä, antakaas niitä vaatteita nii näytän mistä oon tehty! Reinier uhosi.
- Minä lähden kalassstamaan meille ruokaa, Zist ilmoitti.
- Mitää vaatteita, toinen vanhemmista miehistä mutisi.
- No, pitää kai sitten lähteä niihin hommiin, Sarostip kirosi ja lähti ovesta ulos.
- Etkö käytä omiis? Kuollutsilmä kysyi Reinieriltä.
- No ne on ihan läpimärät, ku kastuivat eilen joella, Reinier vastasi. Niissähän saa kuolemantaudin, enkä mä sellaista haluu. Teen kyl lujasti töitä!
- Kyl ne on jo sen verra kuivunu, Kuollutsilmä arveli. Ei meil oo vaatteita haaskata.
- Minä menen nyt, Zist sanoi ja asteli ulos.
Bryggi livahti Zistin perässä ulos ja Sarostip kiiruhti Vernanin ja Linkenin perään. Reinier tutki vaatteitaan ja totesi:
- Hmm. No ehkä nämä sitten menisi jos ilma olisi sopiva.
Reinier tarkasteli ovelta ilmaa. Ulkosalla oli jokseenkin pilvistä. Ei kamalan lämmintä, muttei kamalan kylmääkään.
- Mites te meinaatte ne Kalfit löytää? Kuollutsilmä uteli Alinealta.
- En minä tiedä, Alinea vastasi auttaen naista astioiden kanssa. Nuo miehet sen kun vain säheltävät, eivätkä tee sitä mitä on käsketty. Meidän pitäisi mennä tänään heidän tilalle saakka.
- Teil menee kyl aikaa ennen ku pääsette Kalfin tilalle, Kuollutsilmä sanoi. Se on kauimmaisin tila.
- Kuinka pitkä matka sinne tilalle on? Alinea kysyi.
Reinier veti märkiä vaatteita ylleen ja uhosi sitten:
- Nonniin, rrrkele, mä oon valmis hommiin!
- Jaa-a, kyl siinä matkas iltapäivää asti menee, Kuollutsilmä vastasi Alinealle.
Tämä nyökkäsi.
- Ne asuu joe toisen puolel, Kuollutsilmä jatkoi.
- Se on hyvä tietää, Alinea totesi.
- Oha se ja kandee käyttää nyt siltaa, Kuollutsilmä naurahti.
- Onko tila ihan joen rannassa? Alinea kysyi.
- Joo, oha se sielä rannan luona, Kuollutsilmä vastasi.
- Menen nyt sinne pellolle, terve! Reinier huusi ja lähti pois.
Reinier lähti ulos etsimään peltoa. Pelto oli siellä joen lähellä, vähän matkan päässä talosta. Siellä olivat jo ne kaksi kovista, se toinen nainen ja Sarostip hommissa.
- Noniin, täällä ollaan, Reinier huudahti pellolle saapuessaan. Rupeanpa hommiin.
Reinier rupesikin hommiin.
- Oliko sinun pakko hommata meidät näihin hommiin? Sarostip kysyi hiljaa Reinieriltä.
- No totta kai, Reinier vastasi. Minä haluan antaa itsestäni kohteliaan vaikutelman. Ja mieti miltä se olisi vaikuttanut jos te lähdette pois ja minä jään! Teitä olisi pidetty täysin hulluina.
- No miksi leikit sen veden kanssa, Sarostip ärähti. Jos vaatteesi olisivat olleet kuivia niin olisimme voineet jatkaa matkaa.
- Niinpä, mutta emmä eilen tämmösii miettinyt, kunhan painelin veteen turhia murehtimatta! Reinier vastasi.
- Olisit ainakin ottanut ne vaatteet pois, Sarostip moitti.
- No minä otinkin, kun meinasin hukkua, Reinier vastasi. Sen jälkeenkin meinasin, mutta ei siitä sen enempää. Tää kasvattaa luonnetta. Lohduttaudu sillä aatoksella.
Vernan ja muut näyttivät työskentelevän kohtuullisen ripeästi, mutteivät kovin taidokkaasti.
- Olen tainnut kasvattaa luonnettani ihan tarpeeksi näissä asioissa, Sarostip mumisi hiljaa.
- Oosny, yritetään saada noi tarjoomaan meille kunnon kännit sit ehtoolla, teeheehee, Reinier naureskeli.
Sarostip pysyi hiljaa ja teki töitään.
- Juttele ny, Reinier kehotti häntä. Emmä ite enää kehtaa, ettei ne saa enää yhtään hölmömpää kuvaa minusta.
- No sinä hommasit meidät tähän tilanteeseen, Sarostip tuhahti. |