Riskimaa, osa 15
Yö sujui rauhallisesti ja aamulla taas talossa heräiltiin. Tällä kertaa seurue heräili samoihin aikoihin talon väen kanssa. Sarune alkoi laittaa aamiaista talon väelle ja vieraille myös, tietysti tyttöjen avustuksella. Alinea kävi myös auttamaan Sarunea.
Fodor saapui haukotellen sisemmästä huoneesta.
- Hohhoijaa, olisi vielä nukuttanut, Fodor kaakatti.
Reinier näytti vielä nukkuvan. Bryggi löhöili silmät auki seinän vieressä. Zist nousi haukotellen pystyyn. Tek saapui toisesta huoneesta pojan - Tähtisynnyn - kanssa. Pojat livahtivatkin pihalle jo ennen aamiaista. Sarostip nousi pystyyn.
- Sssyömään, Zist suhahti ja häipyi ulos.
- Voih, ette te löydä ystävääni, Fodor sanoi surullisesti Sarostipille.
- Kyllä me löydämme, Sarostip vakuutti.
- Ettehän te eilenkään löytäneet, eikä tämä päiväkään voi olla parempi, Fodor tuskaili.
- Mistä sitä koskaan tietää, Sarostip sanoi ei niin toiveikkaasti.
- Voih, kyllä he ovat mennyttä, Fodor valitti Sarostipin sanoista aina vain enemmän masentuen.
- Onko tämä koko paikka vain metsää vai onko täällä jotain erityisempiä paikkoja? Sarostip kysyi. Jotain lampea tai sellaista?
- Jaa-a, pohjoisessa on vain vuoria, Fodor tuumi. Lännessä sijaitsee valtaisa ylätasanko, jolla asuu ihmissusia. Idässäkin on vain vuoria. Ei siellä taida mitään lampia olla.
Sarostip näytti tuumivalta.
- Ei sillä, että sinne uskaltaisi mennä edes tutkimaan, Fodor lisäsi nopeasti.
- Onko siellä tasangolla paljonkin niitä ihmissusia? Sarostip kysyi.
- En ole koskaan käynyt katsomassa, Fodor totesi kuivasti. Eikä sinne mene kukaan muukaan. Voi voi ystäväparkaani, Fodor murehti.
Reinier nukkui yhä. Bryggi makaili laiskasti.
Vihdoin ruoka oli valmista ja Sarune kehotti tulemaan syömään. Sarostip saapui syömään.
- Alinea, haepas ne pojat, Sarune kehotti. Aina ne mokomat livahtavat pois!
- Selvä, Alinea vastasi ja lähti ulos.
- Mistä aiotte etsiä tänään? Sarune kysyy Sarostipilta.
- En ole varma vielä, Sarostip vastasi.
- Minähän sanoin, että se on ajanhukkaa, Sarune sanoi paatuneesti.
- Sanokaa tuo Berralle, Sarostip tokaisi.
- Omapa on sitten harminne, Sarune tuhahti.
Sarostip naputteli sormillaan pöytään ja sai pian puuroa eteensä.
- Eikös teidän olisi jo parasta palata ja luovuttaa? Fodor kysyi huokaisten.
- Emme me nyt tänne asti vaeltaisi etsiäksemme vain yhden päivän, Sarostip sanoi ja alkoi syödä puuroaan.
Bryggi oli tullut jo pöytään syömään.
- Ette te mitään löydä, Sarune ennusti. Mennyttä mitä mennyttä, hän lisäsi ja juonteet hänen kasvoissaan kiristyvät.
Pian Alineakin ilmestyi takaisin sisälle ja kävi syömään. Tek ja Tähtisynty riensivät pöytään hänen kanssaan. Reinier näytti vain yhä nukkuvan.
- Sinähän et varmaan uskalla lähteä sille tasangolle jossa on niitä ihmissusia, Alinea? Sarostip sanoi kysyvästi siinä syödessään.
- Kuka sinne nyt on menossa? Alinea kysyi.
- Ei kukaan, Sarostip vastasi. Ainakaan vielä.
- Vain hullu menisi sinne! Fodor huudahti. Se on täynnä verenhimoisia ihmissusia.
- En minä sinne uskaltaisi lähteä, Alinea totesi.
- Niin arvelinkin, Sarostip sanoi. Eikä varmaan uskalla Zistkään eikä Reinier ja luulen että Bryggi ei jaksa. Enkä minäkään sinne kyllä uskalla lähteä. Ainakaan yksin.
- Ei jaksa, Bryggi sanoi pistellen puuroa poskeen.
- Mistäköhän sitten etsisimme, Sarostip tuumi itsekseen.
- Minä en yhtään osaa neuvoa, Fodor sanoi surkeana. Etsin jo kaikkialta, enkä löytänyt.
- Ihanko kaikkialta? Sarostip kysyi.
- Melkein, Fodor vastasi. Koetin samota tässä ympäristössä. Mutta heistä ei näkynyt jälkeäkään.
- Minä aina varoitin, että joskus niiden tutkimushimo tekisi heistä lopun, Sarune mutisi.
- Mitä me tehdään tänään? Tek kysyi Alinealta.
Alinea vastasi hieman epäröiden:
- Kai me vielä käydään tutkiskelemassa metsässä.
- Onko teillä mitään mielikuvaa, miksi he katosivat? Sarostip kysyi Sarunelta ja Fodorilta.
- En yhtään tiedä, Fodor vastasi. Ihan varmasti heille on käynyt jotakin ikävää.
Sarune vain kohautti olkapäitään.
- Kyllä me vielä etsimme, Sarostip vakuutti. Minä en ainakaan vaeltanut tänne asti etsimään vain yhden päivän ajan.
Alinea nyökkäsi vahvistukseksi.
- Minne me tänään mennään? Tek kysyi nousten pöydästä puuron hotkittuaan.
Samassa Zist ryntäsi taloon ja huusi:
- Hirviöitä! Hirviöitä!
Alinea hätkähti.
- Häh? Sarostip puuskahti.
Seisaalla oleva Tek hätkähti ja riensi nappaamaan keihäänsä seinustalta. Bryggi vain kohotti kulmiaan ja jatkoi puuron lappamista suuhunsa.
- Kääk! Fodor huudahti ja ponnahti pystyyn.
- Mitä hirviöitä? Sarostip kysyi Zistiltä.
Alinea tuijotti Zistiä.
- Hirviöitä vajassa! Zist huudahti.
Sarune katsahti Zistiin.
- Näytäs ne hirviöt, Sarostip kehotti.
Tähtisynty alkoi nauraa, samoin Fodor ja tytöt. Alinea yhtyi nauruun, mutta Sarostip ihmetteli vain. Sarunenkin suupielet kääntyivät hiukan ylöspäin. Vanhuksetkin hymyilevät. Zist ei näyttänyt ymmärtävän yhtään mitään, eikä sen enempää Sarostipkaan.
- Ei siellä mitään hirviöitä ole, Tähtisynty nauroi. Ne on meidän alynxit, hän selitti Zistille hytkyen naurusta.
- Ne aikoi sssyödä minut! Zist väitti kivenkovaan.
Nauru vain voimistui. Fodor asteli Zistin luo ja läppäisi tätä selkään kaakattaen ankkamaisesti.
- Ne luulivat sinua saaliiksi, hän nauroi Zistille.
- Varmasssti aikoivat! Zist huudahti. Yksi maissstoi minua!
Sarostip hymyili nyt jo hieman.
- Hahhaa! Fodor nauroi aivan läkähtymäisillään.
Zist näytti loukkaantuneelta. Fodor nauroi niin kovasti, että kaatui maahan.
- Ne ovat vain alynxejä, Tek selitti Zistille nauraen.
Zist suuttui ja huudahti:
- Ne aikoi sssyödä minut ja te vain nauratte! Hirviöitä ne oli!
Alinea koettaa epätoivoisesti hillitä nauruaan.
- Eivät ne sinua olisi voineet syödä, kun ne ovat siihen liian pieniä, Fodor kaakatti lattialta ja takoi käsillään lattiaa kerrassaan naurunpuuskan vallassa.
- Onko alynx jokin hirviö? Zist kysyi epäluuloisena. Mutta niitä oli monta!
- Ne on kissoja, Tek selitti nauraen Zistille. Sellaisia karvaisia pieniä olentoja ja tosi söpöjä.
- Kisssoja? Zist ihmetteli. Eivät olleet! Ne aikoivat sssyödä minut!
- Ne saattoi nuolla sinua, Tähtisynty sanoi hihittäen. Nyt tykkää aina nuolla uutta tuttavaansa.
- Nuolaisssivat että tietäisssivät maissstunko hyvälle! Zist valitti.
Reinier näytti heränneen ja katseli pöllämystyneenä tilannetta.
- Aijaa, Zist sanoi.
Reinier lysähti takaisin makuusijalleen ja sulki silmänsä.
Lopulta nauru alkaa hiukan vaimeata. Fodor kömpi pystyyn lattialta.
- Jos nyt keskityttäisiin miettimään mistä etsisimme, Sarostip ehdotti.
- Minä menen katsssomaan ovatko ne oikeasssti vain kisssoja, Zist tokaisi.
- Varo, ettei ne syö sinua, Tähtisynty varoitti hymyillen ilkikurisesti.
- Tietenkin, Zist sanoi ja asteli ulos.
- On tuo liskolainen sitten hassu, Fodor totesi pyyhkien naurunkyyneleitä silmäkulmistaan.
Bryggi jatkoi syömistä ja samoin teki Sarostip. Myös Alinea jatkoi ateriointia.
- Niin mitä me tehdään tänään? Tek kysyi Alinealta taas.
- Etsitään, Sarostip vastasi Tekille. Mutta en ole vielä varma mistä, hän lisäsi.
- En oikein tiedä, mutta kai meidän vielä tänään ainakin kannattaa tutkia jostakin, Alinea arveli.
- Minä otan ainakin minun keihään mukaan, niin ei tarvitse pelätä vaaroja, Tek sanoi koettaen näyttää mahdollisimman aikuismaiselta.
Kohta Tekin lisäksi muutkin olivat saaneet jo syötyä. Bryggi kaapi kovin tarkkaan lautastaan, kun Sarune ei suostunut antamaan hänelle enempää puuroa. Reinier vain yhä makasi vuoteella kyljellään kasvot seinään päin. Alinea kävi herättämässä Reinieriä.
- Mmm, Reinier vain mutisi ja käänsi kylkeään. Väsyttää, hän valitti.
- Nouse nyt jo ylös, Alinea patisti. Me muut olemme jo syöneet aamupalankin.
- Väsyttää ja on KYLMÄ, Reinier mumisi ja kääriytyi huopaansa.
Alinea koetti Reinierin otsalta, oliko hänellä kuumetta. Sitten Alinea totesi:
- Hänellä taitaa olla kuumetta.
- Hyrrrrrrr, Reinier äänteli vetäen huopaa tiukemmin ympärilleen.
- Justiinsa, Sarostip puuskahti. Täydellinen ajoitus.
- Reinierin ei kyllä kannata tänään mitään hommia tehdä, tai tulee vain entistä kipeämmäksi, Alinea sanoi topakasti.
- HYRRRRR, Reinier vapisi huovan sisällä.
Alinea nousi ja palasi takaisin muiden luokse.
- Tuokaa minulle hyrrrr lämmintä lisää, Reinier vaati.
- Niin mihinkäs me nyt sitten ollaan menossa? Alinea kysyi Reinierin ruikutuksesta piittaamatta. En jaksaisi seisoskella täällä sisällä koko päivää.
- Kohta olemme varmaankin lähdössä, Sarostip vastasi.
- Me lähdemme nyt töihin, Sarune sanoi.
- Mutta kun täällä ei ole mitään erikoisia paikkoja niin on aika vaikea sanoa, että mihin menemme, Sarostip totesi. Kai vain samoilemme metsässä.
Alinea tokaisi Tekille:
- Jos haluat, niin voit kyllä varmaan jäädä töihin tänne pelloillekin jos haluat. Toki voit kyllä tulla metsäänkin meidän kanssa.
- En, minä tulen mukaan, Tek sanoi kiireesti.
Alinea nyökkäsi.
- Minun täytyy suojella teitä, Tek lisäsi.
- Tuletko mukaan Bryggi? Sarostip kysyi. Ei sinun sen takia tarvitse tulla mukaan, hän lisäsi Tekille.
- Tulee, tulee, Bryggi sanoi.
- Minä haluan, Tek vakuutti Sarostipille.
- Tule vaan, mutta ei sinun kuitenkaan tarvitse tulla mukaan vain suojellaksesi meitä, Sarostip totesi.
- Minä tulen silti, Tek sanoi nopeasti.
- Kai me sitten tästä lähdetään? Alinea ehdotti.
Sarostip nyökkäsi. Bryggi nousi ylös jättäen haikeana puhtaaksi nuollun lautasen pöydälle. Reinierin suunnasta kuului hampaidenkalinaa. Alinea kävi vielä toivottamassa Reinierille nopeaa paranemista ja sitten meni ulos toisten kanssa.
Zistiä ei näkynyt ulkosalla. Sen sijaan pihalla käyskenteli kolme alynxiä ja vajan ovi retkotti auki. Sarostip lähti metsikköön päin ja Alinea ja Tek seurasivat häntä. Bryggi asteli viimeisenä.
Seurue jatkoi etsintäretkeään samalta joen puolelta kuin edellisenä päivänäkin, mutta tällä kertaa pidemmälle. Aikaa kului kävellessä metsäisessä maastossa. Tek käytteli vieläkin innokkaana keihästään pensaikkoihin. Bryggi kulki viimeisenä ja yrittää hidastella.
Pari tuntia kului kulkiessa metsää ristiin rastiin. Kaunis keväinen ilma kyllä oli, mutta oikein mitään ei tahtonut löytyä. Välillä seurue huomasi kyllä jälkiä eläimistä, muttei mitään kadonneista miehistä.
- Jos teitä ei haittaa, niin minä kävisin tänään jossain vaiheessa pesulla tuolla joella, Alinea ehdotti. Voisin käydä siellä vaikka nyt, jos teitä ei haittaa.
- Ei haittaa, Sarostip vastasi.
Alinea nyökkäsi hieman hymyillen ja sanoi:
- Minä tästä sitten menenkin sinne joelle.
- Minä tulen mukaan, Tek sanoi Alinealle. Suojelijaksi, hän lisäsi.
- Sinä voit jäädä muiden kanssa tänne, Alinea kiisti. En minä pesulla suojelijaa tarvitse.
Sarostip kävi istumaan ja Alinea suuntasi joelle päin.
- Toivottavasti näkki ei vielä Alineaa, Tek sanoi hermostuneena.
- Ei vie, Sarostip vakuutti.
- Alinealla ei ole edes keihästä suojana, Tek sanoi pelokkaasti. Ja Reinier sanoi, että siellä on näkki.
- Ei siellä ole näkkiä, Sarostip vakuutti.
- Missä apulainen? Bryggi mutisi otsaansa rypistäen.
- En tiedä, Sarostip vastasi.
- Huono apulainen, Bryggi sanoi. Karkaa.
Bryggi kävi haukotellen istumaan kivelle.
- Löydetäänkö me Tähtisynnyn isää? Tek kysyi Sarostipilta.
- Toivottavasti, Sarostip vastasi.
- Minä suuri noita, Bryggi mutisi laiskasti.
Seurue odotteli siinä Alineaa.
- Tulisikohan se Alinea jo kohta, että päästäisiin jatkamaan, Sarostip mutisi jonkin ajan päästä.
Bryggi mutisi jotakin itsekseen ja Tek huitoi keihäällään.
- Minusta tulee suuri soturi, Tek sanoi Sarostipille.
- Siihen asemaan on hyvä tähdätä, Sarostip myönsi.
Hän lähti liikkumaan vähän ja huitoi korviinsa päin. Sarostipin kimpussa näytti hyörivän ampiainen. Sarostip hätisteli vieläkin enemmän.
- Mikä sinun on, Sarostip? Tek kysyi ihmeissään.
- Joku pirun ampiainen, Sarostip vastasi.
Hän ravisteli paitaansa saadakseen sen alle pujahtaneen ötökän pois.
- Hei, Alinea tervehti palaten takaisin muiden luokse puhdas vaate päällään.
- Saamarin ötökkä, Sarostip mutisi. Hei vaan, hän sanoi samalla, kun läpsi paitaansa.
- Mitä nyt? Alinea ihmetteli.
- No joku ampiainen meni paitani sisälle, Sarostip valitti.
Alinea hymyili ja kysyi:
- Onko se pistänyt tai purrut sinua?
Sarostip yritti tuulettaa paitaansa ja vastasi:
- Ei. Ainakaan vielä.
- Kannattaa varmaan ottaa paita pois päältä, jos se sen alla on, Alinea neuvoi.
Sarostip otti paitansa pois ja läiskäisi paidan maahan. Ampiainen lennähti pois, mutta jatkoi lentämistä Sarostipin korvan juuressa. Alinea asteli Tekin vierelle.
- Ei kai siellä ollut näkkiä? Tek kysyi Alinealta.
- Ei ollut, Alinea vastasi.
Sarostip pyöritti päätään vimmatusti saadakseen ampiaisen näkyviinsä. Alinea otti kampansa esille ja alkoi kammata hiuksia samalla, kun katseli Sarostipin touhuamista. Bryggi alkoi nauraa katsellessaan Sarostipin ähellystä.
- Taio tämä ötökkä pois jos on noin hauskaa, Sarostip sanoi Bryggille.
Bryggi mutristi suutaan ja heilautti kättään ja samassa ampiainen lensi pois.
- Minä suuri noita, Bryggi sanoi myhäillen.
- Kiitos, Sarostip kiitti huojentuneena.
Alinea lopetti kampaamisen ja kysyi Bryggiltä:
- Sinäkö tuon ampiaisen tänne loitsit?
Sarostip puki paitansa päälle.
- Ei, ei loitsinut, Bryggi vastasi näyttäen viattomalta ja katsoen Alineaa silmiin.
Alinea pisti kampansa takaisin kassiin ja kysyi:
- Lähdetäänkö?
Bryggi haukotteli.
- Joo, Tek sanoi innokkaasti keihäänsä kanssa.
Sarostip lähti jatkamaan matkaa ja toiset seurasivat perässä.
Sää oli vieläkin lämmin ja miellyttävä, joskin metsässä liikkuminen oli rasittavaa. Keväinen luonto tuntui olevan heräilemässä talven jälkeen. Kasvillisuus ei ollut vielä rehevimmillään, mutta silti vehreänä.
Seurue törmäsi pian joihinkin jälkiin, joita oli multaisessa maastossa. Ne ovat tosin aika epäselviä. Sarostip alkoi tutkia jälkiä. Alinea vilkuili ympärilleen ja sanoi:
- Ainiin! Unohdinkin sanoa, mutta näin tuolla joella taas sellaisen mustan lätäkön. Se taisi tulla virran mukana vuorilta.
- Vai niin, Sarostip mutisi. En saa kyllä selvää, mitä jälkiä nämä ovat. Mutta siis vuorilta.
- Ihminen, Bryggi sanoi jälkiä tarkasteltuaan.
- Tai vuorien suunnasta, Alinea vastasi. Pohjoisesta.
- Voisivatko ne olla joitain hätämerkkejä tai sellaisia? Sarostip esitti. Kuulostaa kyllä aika oudolta mutta miksei.
- Totta, Alinea myönsi. Voi olla viisasta seuraavaksi mennä vain joen vartta, niin voisimme päästä tarpeeksi pitkälle.
Sarostip nyökkäsi ja sanoi:
- Mutta näitä jälkiäkin voisi olla viisasta seurata.
- Mennäänkö? Tek kysyi.
- Voi olla, Alinea myönsi. Mennään vaan.
- Tehdään niin, Sarostip sanoi ja lähti kulkemaan jälkien suuntaan.
Riskimaa, osa 16.
|
|