Riskimaa, osa 2
Työt olivat päättyneet, kun päällikkö Renekot saapui Jarstanin, Reinierin ja Zistin luokse.
- Te olette sitten tervetulleita kohta alkavalle illalliselle, Renekot sanoi heille. Saatte majoittua telttakylään. Siellä asuvat muutkin valavieraat. Käykää siellä hiukan peseytymässä ennen kuin saavutte illalliselle Neuvoston halliin. Tiedättekö, missä telttakylä on?
- Ei, Zist vastasi.
- Emme tiedä, Jarstan myönsi.
- Se on linnoituksen kaakkoisosassa, päällikkö selitti. Siellä on paljon telttoja ja voitte valita niistä itsellenne yhden tai pari. Siellä asuu siis muitakin valavieraita, mutta kyllä te joukkoon sovitte. Luuletteko osaavanne oikeaan paikkaan? Ja siis sitten peseytymisen jälkeen tulkaa Neuvoston halliin. Viehättävä naisseuralaisenne odottaa teitä nyt Neuvoston hallissa. Ottakaa hänet mukaan telttakylälle, jotta hänkin saa kaunistautua.
Zist lähti heti innokkaasti Neuvoston hallin suuntaan ja huikkasi toisille:
- Aiottekosss te tulla?
Jarstan katsoi Reinieriä, joka lähti laahustamaan väsynein askelin. Jarstan lähti hänen peräänsä ja kohta seurue seisoi Neuvoston hallin edessä temppeliä vastapäätä. Siinä näytti olevan kolme rakennusta, kaksi pienempää ja yksi isompi. Ilmeisesti isompi oli juuri Neuvoston halli.
Zist asteli Neuvoston halliin ja toiset seurasivat perässä. Sisällä näytti olevan naisia ruoanlaittopuuhissa ja tupa oli melkoisen kokoinen. Ovea vastapäisellä puolella sijaitsi korkea koroke, jolla oli pöytiä. Alinea näytti häärivän naisten parissa, eikä huomannut saapujia. Hän oli puhelemassa muiden naisten kanssa ja hämmensi keittoa.
Reinier seisoi ovella orvonnäköisenä ja Jarstan tokaisi hänelle:
- Reinier, menehän hakemaan vaimosi niin pääsemme jatkamaan matkaa.
Zist puolestaan katseli ympärilleen kiinnostuneena. Huoneessa leijui hyviä ruoantuoksuja ja ruokaa oli valmistumassa kolmella tulisijalla.
- Öhöm, öhöm, Reinier sanoi kävellessään kohti Alineaa.
Alinea huomasi Reinierin ja näytti ilostuvan siitä sanoen:
- Reinier!
Alinea lopetti naisten kanssa puhelun, jätti keiton sikseen ja lähti tulemaan Reinieriä kohti.
- Heippa Alluseni! Reinier sanoi iloisesti ja valmistautui halaamaan vaimoaan.
- Heh. Jos haluat halata minua, niin saat kyllä peseytyä ensin, Alinea varoitti häntä.
Zist kulki ympäri hallia.
- Menkäähän nyt pois täältä mutaisine koipinenne, yksi vanhahko nainen komensi seuruetta. Sotkette kaikki paikat. Hus, pesulle siitä ennen kuin tulette syömään.
Zist näytti vähän säikähtävän naista ja luikki sitten ulos talosta. Myös Jarstan lähti pois hallista. Alinea sanoi Reinierille:
- Nähdään pian kulta.
- Jep jep, nähdään, mies vastasi.
Alinea palasi takaisin auttamaan naisia. Reinier puolestaan asteli toisten perään ja Jarstan ohjasi porukkaa telttakylän suuntaan. Ulkosalla oli taas hiukan sateista ja tihutti, sellaista keväistä sadetta, joskin myös tuuli aika navakasti.
Samassa Reinier näytti muistavan jotakin ja palasi sisälle halliin. Jarstan ja Zist pysähtyivät odottamaan.
Hallissa Reinier käveli Alinean luokse, joka katsoi miestä kysyvästi. Muut naiset puolestaan katsoivat närkästyneenä Reinierin kuraisia kenkiä.
- Pssst, päällikkö pyysi tuomaan sinut myös tuonne telttakylään meidän kanssamme, Reinier sanoi hiljaa Alinealle. Anteeksi vain hyvä naisväki, hän noloili.
- Ai jaa. No kaipa sitten tästä tulen, Alinea tokaisi lopettaen työt ja lähtien menemään ulos.
- Mene vain, eräs keski-ikäinen nainen sanoi iloisesti. Meillä oli mukava rupattelutuokio.
- Kyllä. Toivottavasti ehdimme vielä puhella toistekin, Alinea vastasi.
- Niin, palaa sitten illalliselle, Alinea, nainen sanoi.
- Takuulla, Alinea vakuutti.
Nainen hymyili ja kääntyi takaisin keiton pariin.
- Noniin. Alapas sitten tulla jo, Alinea hoputti miestään.
Alinea ja Reinier astelivat yhdessä ulos Neuvoston hallista. Ulkona oli tihutus jo lakannut. Alinean ja Reinierin nähdessään Jarstan lähti jatkamaan telttakylään päin. Seurue kulki kaupungin läpi ja lankuttamattomat kadut olivat aika mutaisia sateen jäljiltä.
- Mitenkäs teidän päivä tänään meni? Alinea kysäisi Reinieriltä ulos päästyään ja nosteli mutaisilla kaduilla hieman mekkonsa helmoja, etteivät ne olisi tulleet mutaisiksi.
- Tehtiin töitä. Oli ihan je, Reinier vastasi väsyneesti.
Ihmisiä näkyy kaduilla jonkin verran. Seurue näki siinä matkalla jopa päällikkö Renekotinkin, joka kulki ylväänä ja määrätietoisena omaan taloonsa.
Telttakylä sijaitsi kaupungin kaakkoisosassa. Sinne näytti kulkevan muutama niistä työläisistäkin, jotka olivat olleet rakentamassa paaluaitaa. Seurue saapui lopulta paikalle, jossa oli paljon telttoja pystyssä. Ne olivat tavallista sotilasmallia ja niissä näkyi selvät punaiset Lunarin imperiumin tunnukset. Kaikki teltat olivat siis samanlaisia ja aivan selvästi lunarilaista tekoa. Muutama kovannäköinen mies näytti seisoskelevan teltta-alueella rupattelemassa keskenään. Heillä näkyi Lunarin vanginmerkit.
Zist pysytteli mahdollisimman lähellä muita, kun taas Jarstan katseli, näyttäisikö joku teltoista asumattomalta, ja vaikutti tyytymättömältä. Osa teltoista oli selvästi asuttuja. Useat olivat aika rikkinäisiä ja sään runtelemia. Muutama ehjäkin teltta näytti olevan tyhjinä sillä hetkellä, joskin niistä oli vaikea sanoa, asuttiinko niissä vai ei. Telttakylä muodosti aika laajankin alueen.
Kovat miehet näyttivät katselivat seuruetta siinä keskustelunsa lomassa. Pari heistä oli kokonaan kaljuja ja heidän kasvonsa olivat täynnä tatuointeja. Yhdellä taas oli aivan oudot hiukan vinot silmät. Yhden vyöllä näkyi olevan jonkinlainen kahlekettinki.
Seurue tunsi miesten tutkivat katseet itsessään. Telttakylän laidalla näytti olevan kaivo ja yksi vartiotorni oli muurilla kylän lähellä.
Muutama kylään juuri asteleva työläinen oli tuttu työmaalta, mutta muita seurue ei tuntenut. Eivätkä nämä "tutut" työläisetkään ole vaihtaneet seurueen sanaakaan. Siellä ei tosiaankaan näkynyt ketään sellaista, jota olisi voinut sanoa kovin kunnolliseksi ihmiseksi. Kaikki näyttivät melkoisilta roistoilta ja rangaistusvangeilta.
- Mitäs me nyt teemme, Reinier ja Alinea? Jarstan kysyi.
- Mennään nyt jonnekin pessseytymään, Zist ehdotti.
- Tänne tuskin kannattaa tavaroitaan jättää, Jarstan arveli.
- No teidän pitäisi varmaan ainakin peseytyä? Alinea ehdotti.
- Niin, Jarstan myönsi suunnaten heti kaivoille.
Reinier seurasi Jarstania ja Zist lähti kipittämään heidän peräänsä. Alinea koetti pysytellä siinä lähistöllä jääden kuitenkin pikkuisen matkan päähän kaivosta odottelemaan tovereidensa peseytymistä.
Kaivolle saapui samalla muutama työläinenkin. He ottivat vettä ämpäriin ja ryhtyivät peseytymään siinä sen kummallisemmin arkailematta, vaikka olivat kyllä nähneet Alineankin. Miehet puhuivat siinä samalla jotakin jollakin vieraalla kielellä. Heidän keskustelunsa on aika murahtelevaa ja seurueeseen luoduista katseista päätellen hekin olivat keskustelunaiheena. Miesten suut olivat ilmeettöminä viivoina.
- Anteeksi, menisin pesulle, Jarstan sanoi hiukan vaivautuneena Alinealle.
- No ollaanpas sitä nyt ujoja, Alinea sanoi hymyillen.
Reinier riisuutui ja alkoi peseytyä. Myös Jarstan meni kaivolle ja ryhtyi pesemään. Zist huuhtoi myös mutaa pois yltään. Vesi oli viileää kaivovettä, mutta eivätpä he karaistuneet kulkijat sen kylmyydestä paljon piitanneet.
Yksi kovista miehistä sanoi jotakin toisille ja nämä rähähtivät nauramaan katsoen Zistiä. Nauru oli hiljaista, mutta aika ilkeää. Zist katseli hiukan pelokkaammin miehiä samalla, kun peseytyi. Miehet jättivät Zistin kuitenkin muuten rauhaan. Alinea näytti myös hiukan pelokkaalta ja avuttomalta yksin seisoskellessaan.
- Sinä tulet tänne? kuului samassa Alinean takaa.
Alinea käännähti ympäri säikähtäneenä, otti muutaman pelokkaan askeleen taaksepäin ja näki, että hänen takanaan seisoi pelottavannäköinen mies. Hän oli yksi niistä, jotka aikaisemmin olivat jutelleet. Tällä miehellä oli hiukan vinot silmät ja punainen tukka. Hänen vaatteensa olivat kirkkaankeltaiset ja -punaiset ja hänen poskessaan oli Lunarin imperiumin vanginmerkki.
- No siis... Hmm... No en varsinaisesti tänne... Alinea sopersi.
- Mutta sinä tulet tänne? mies kysyi murtaen selvästi talastaria aika pahasti.
- Tänne? Alinea kysyi pelokkaana.
- Tänne. Telttakylään? mies kysyi.
Alinea katsahti hätääntyneesti tovereihinsa ja nämä olivatkin jo huomanneet hänen ahdinkonsa. Jarstan kiskoi kiireellä vaatteita niskaan.
- Eeeen... En sute, siis tule, Alinea änkytti.
Muutama korsto katseli kauempana Alineaa ja miestä.
- Sinä valavieras? mies kysyi.
- Kyllä, Alinea myönsi.
- Sitten sinä tulet tänne, mies sanoi hymyillen ja paljastaen rikkinäiset hampaansa.
- Aaahh, Alinea henkäisi
Hän perääntyi vinosilmäisen miehen läheltä, joka tosin ei vaikuttanut aggressiiviselta. Miehen vyöllä oli jokin köysi ja veitsi, mutta muita aseita ei näkynyt.
Samassa Jarstan riensi paikalle. Myös Reinier veteli vaatteet päälle ja tuli katsomaan tilannetta lähemmin. Zist pukeutui samaten nopeasti paitaansa ja vyöhönsä ja käveli varovaisesti kohti Alineaa. Leirin asukkaat näyttivät seuraavan tilannetta.
- Iltaa, Jarstan sanoi vinosilmäiselle miehelle.
- Iltaa, iltaa, mies vastasi hiukan hassusti korostaen. Sinä myös kylään? hän kysyi Jarstanilta.
Alinea livahti piiloon Reinierin taakse.
- Kyllä. Miksi sinä kyselet? Jarstan tiukkasi.
- Ah, minä kiinnostunut, mies sanoi taas hymyillen. Te uutta väkeä tänne telttakylään. Me asutaan jo valmiiksi.
- Tiedätkö mistä löytyisi vapaita telttoja? Jarstan tiedusteli.
- Kyllä kyllä! mies sanoi innokkaasti.
Hän osoitti paria telttaa ja sanoi:
- Nuo ei asu ketään. Eikä ne myöskään pahasti ole rikki. Minä on iloinen, kun saa uusia naapureita.
- Kiitos, Jarstan kiitti. Kukas sinä muuten olet?
- Minun nimi Bryggi, mies vastasi Jarstanille. Minä saavun kaukaa tasangoilta. Nyt minä täällä telttakylässä asun. Ja te nyt myös kanssa, mies hymyili likaiset hampaansa paljastaen.
Toiset miehet näyttivät menettävän kiinnostuksensa seurueeseen ja jatkoivat keskusteluaan. Kaivolla peseytyneet miehet lähtivät astelemaan kaupunkiin päin.
- Meidän pitäisssi varmaan lähteä sssinnne juhliin, Zist huomautti.
- Illallinen odottaa, Jarstan myönsi.
- Juu, Alinea sanoi.
- Nam nam, Reinier maiskutteli.
Jarstan lähti kulkemaan Neuvoston hallia kohti.
- Juu juu, vinosilmäinen mies sanoi. Minä myös, hän lisäsi ja liittyi seurueeseen.
Porukka kulki kaupungin halki vinosilmäinen Bryggi mukanaan, kunnes Jarstan yhtäkkiä sanoi:
- Ainiin. Alinea ja Reinier, mehän meinasimme ihan unohtaa. Tulkaa.
Jarstan lähti kulkemaan jonnekin muualle kuin Neuvoston hallia kohti.
- Minne me nyt menemme? Alinea ihmetteli.
- Sen voi oikeastaan hoitaa myöhemminkin, Jarstan päättikin ja kääntyi takaisin Neuvoston hallin suuntaan.
Zist katseli Jarstania ihmeissään ja lähti sitten hänen peräänsä. Myös Bryggi katseli uteliaana Jarstania, muttei sanonut mitään.
Kadut olivat aika mutaiset vieläkin, mutta se oli pientä siihen verrattuna, miten mutaista oli joenpenkalla. Jarstan yritti vältellä matkalla pahimpia lätäköitä.
Lopulta seurue saapui Neuvoston hallille ja käveli sisään, joskin Jarstan hiukan kopisteli kenkiään ensin. Alinea astui Reinierin jäljessä sisään.
Sisällä oli jo jonkin verran väkeä ja seurue ohjattiin erääseen pöytään. Pöytä oli lähellä koroketta, jolla olevissa pöydissä istuskeli aika kunnianarvoisennäköistä väkeä. Tosin päällikkö Renekotia ei salissa vielä näkynyt. Jarstan kiitti jurosti opastajaa ja istuutui katselemaan koreaa sakkia. Myös Zist istahti pöytään ja katseli uteliaana ympärilleen. Pian porukalle tarjoiltiin ruokaa ja olutta. Keittoa laitettiin heidän lautasilleen ja siinä oli vihannesten seassa jopa hiukan lihaakin.
Seurue huomasi korokkeella istuvan pitkäpartaisen Eystinin. Siellä oli myös Berraksi kutsuttu soturi. He molemmat istuivat korokkeen keskellä olevassa pöydässä.
Zist katseli keittoa ja olutta, muttei syönyt, eikä juonut mitään. Salissa meteli oli aika kova, kun syöjät puhuivat kovaan ääneen keskenään ja nauroivat välillä.
- Miksi ei syö? Bryggi kysyi Zistiltä samalla, kun lappoi toisten tavoin keittoa suuhunsa.
- En oikein pidä kasssveisssta enkä lihasssta, Zist vastasi sihisevällä äänellään.
Mies näytti olevan aika ymmällään Zistin vastauksesta.
Väkeä saapui vähitellen lisää saliin. Reinier ryysti keittoaan kovaäänisesti, mutta niin tekivät muutkin, joten Reinieriin ei kiinnitetty suuremmin huomiota.
- Mikä otus, kun ei syö? Bryggi kysyi Jarstanilta Zistiin viitaten.
- Lisko, Jarstan vastasi lyhyesti ja melko kylmällä äänensävyllä.
- Lisko ei syö keittoa? Bryggi ihmetteli.
- Muuten Jarssstan miksssi sssinä sssuutuit minulle sssilloin kun tehtiin sssitä muuria? Zist kysyi.
Jarstan katsoi hyvin kylmästi Zistiä ja kysyi:
- Etkö sinä osaa olla hiljaa?
- Osssaan minä Zist suhahti pelokkaasti.
- Hyvä, Jarstan vastasi.
- Mitäs Zist on tehny, kun Jarstan on noin vihainen? Alinea kuiskasi Reinierille.
- Ei käsittääkseni mitään, tämä vastasi hiljaa. Jarru ei vaan tykkää liskoista tai jotai.
Alinea näytti hiukan kummastuneelta,
- Lisko ei syö keittoa? Bryggi ihmetteli uudelleen.
- En sssyö keittoa kossska sssiinä on kasssveja ja lihaa, Zist vastasi.
Bryggi näytti kummastelevalta ja keskittyi sitten omaan keittoonsa.
Samassa sisään asteli joku kookas ja ylväs mies ja ihmisten katseet kääntyivät häneen päin. Hänen vaatteensa olivat hienot ja hänen asussaan oli runsaasti Ilman riimuja. Mies katseli ympäri salia ja nyökkäili joillekin, jotka tervehtivät häntä. Mies loi katseen seurueeseenkin ja asteli päättäväisesti heidän luokseen.
- Tekö olette niitä uusia valavieraita? ylväs mies kysyi hiukan töykeäänkin sävyyn.
- Kyllä me olemme, Jarstan sanoi nousten ylös.
- Joo. Paitsssi tuo, Zist vastasi osoittaen Bryggiä.
- Minä olen Kangaspiennar Myrskytuuli, tulija ilmoitti mahtailevasti. Olen Orlanthin korkein myrskyääni. Ja Vaaralinnoituksen temppelin ylipappi.
- Orlanthin siunausta Teille, Jarstan toivotti nöyrän kunnioittavasti.
- Onko tuokin otus valavieras? Kangaspiennar kysyi osoittaen inhoten Zistiä.
Jarstan huokasi.
- Jep, olen minä, Zist vastasi papille.
- Kaikkia otuksia tänne raahataankin, Kangaspiennar sanoi suureen ääneen. Orlanthin tuulet puhdistakoon tämän maan kaikista epäsikiöistä.
Zist näytti loukkaantuneelta ja vihaiselta.
- Oletteko te muut hurskaita Orlanthin noviiseja? Kangaspiennar tivasi toisilta.
- JOO! Ihan hirveän hurskaita, Reinier huudahti.
- Orlanth on voimallisin, Jarstan vastasi vakaasti.
- No en ole Orlanthin noviisi, Alinea tunnusti.
- Olette tervetulleita, Kangaspiennar sanoi Reinierille ja Jarstanille jo suopeammin. Oletko sinä nainen hyvä orlanthi? hän kysyi sitten Alinealta.
- Olen hyvä orlanthi, Alinea vakuutti hymyillen hiukan.
- Hyvä, Kangaspiennar sanoi. Kun olen esittäytynyt, nyt on teidän vuoro kertoa nimenne.
Samassa itse päällikkö Renekot asteli sisään tupaan. Hän kulki ympäriinsä nyökytellen ja nousi korokkeelle ja istui sinne aterioimaan.
- Olen Jarstan Ranonpoika Barlamani-klaanista ja tulen Lorthinin laaksosta, Jarstan kertoi papille.
Kangaspiennar nyökkäsi Jarstanille hyväksyvästi.
- Meikä o Reinier, terve terve, Reinier ilmoitti.
Kangaspiennar nyökkäsi Reinierille hiukan vähemmän vakuuttuneesti.
- Ja tämä nainen? hän kysyi Alineaa katsoen.
- Olen Alinea Adrerisintytär. Tulen Joninkylästä asti, Alinea selitti.
Myrskyääni nyökkäsi.
- Minä olen Zhiltzissst, Zist sanoi puolestaan.
Pappi ei ollut kuulevinaankaan Zistin ääntä.
- Mitenkäs menettelette, jos törmäätte yllättäen broolaumaan? Kangaspiennar kysyi äkkiä. Kertokaa se!
Alinea meni ihan hiljaiseksi. Seurue huomasi juuri korokkeella parrakkaan Eystinin nousevan seisomaan ja laskeutuvan alas.
- Me varmaankin käydään niiden kimppuun, Zist arveli. Tai sssitten ei.
- Jos tilanne sallii, ne on tuhottava, Jarstan esitti.
- Entä jos broita on yhtä paljon kuin teitä? Kangaspiennar kysyi.
Pitkäpartainen ja harmaakaapuinen Eystin asteli seurueen pöytää kohti.
- Riippuu tilanteesta, Jarstan vastasi. Jos vastus näyttää voimakkaalta, on parasta kertoa klaanille.
- Entä jos taistelu vaikuttaisi tasaväkiseltä? Kangaspiennar kysyi edelleen.
- Broot kohtaisivat kohtalonsa. Orlanthin tukemina löisimme ne, Jarstan vastasi.
- Ei, Kangaspiennar ärähti. Täällä Riskimaassa ei kaivata uhkarohkeita sankareita. Riskejä ei oteta, vaan tullaan ilmoittamaan klaanille.
- Selvä, Jarstan vastasi hiukan nolona.
- Kröhöm, köhäisi viereen saapunut Eystin.
- Iltaa arvoisa viisas, Jarstan sanoi kunnioittavasti.
- KRÖHÖM teillekin arvon herra, Reinier tokaisi.
- Arvatenkin näiden matkalaisten tiedot vaikuttavat lievästi sanottuna vajailta, Eystin sanoi.
- Totta Arkat sitä ne justiinsa on! Reinier myönsi.
- Onko teille nyt selvä asia, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia teillä tarkalleen ottaen on saatuenne kerran meidän klaanimme valavieraan epätavallisen lakiaseman? Eystin kysyi.
- Ei, kerro se uusiksi, Reinier pyysi.
- Eikö teidän päähänne ole jäänyt mitään oppineesta esitelmästäni, jonka pidin joen varrella ollessamme rakentamassa suojausta linnoituksen ympärille? Eystin kauhistui.
- Ei paljoa, Reinier vakuutti. Ollaan typeryksiä jotka on lähteneet muailmalle. Höhö.
Jarstan mulkaisi Reinieriä.
- Mies, et kai sinä pilkkaa arvoisaa kollegaani? Kangaspiennar huudahti Reinierille.
Reinier mulkoili liioitellun vihamielisesti Jarstania ja vastasi papille:
- En toki! Käyttäydyn vain arvolleni sopivan nöyrästi.
- Emme tunne kieltä vielä niin hyvin että ymmärtäisimme hienon opetuksesi, Jarstan pahoitteli. Tarvitsemme selkeät ohjeet.
- Ole kerrankin kunnolla ja anna Jarstanin hoitaa puhuminen, Alinea kuiskasi Reinierille.
- Teidän täytyy tulla temppelille saamaan opetusta, Kangaspiennar päätti. Olette liikaa kaukaisien ja väärien tapojenne vallassa. Teidän kielennekin on karmeaa kuultavaa.
- Tulemme varmasti, Jarstan vakuutti kunnioittavasti. Milloin opetusta on?
- Sitä on aina iltaisin paitsi viikon viimeisenä päivänä, Kangaspiennar vastasi. Te olette kaikki tervetulleita, hän jatkoi viitaten muihin paitsi Zistiin.
- Mitä siellä tehdään? Reinier uteli.
- Siellä opetetaan Orlanthin oikeaa mytologiaa, Kangaspiennar sanoi ylpeästi.
- Kiitos kutsusta, arvoisa ylipappi, Jarstan kiitti.
- Enkö minä päässse? Zist pyyteli.
- Eläimet eivät tarvitse opetusta, pappi sanoi halveksien. Eläimiä koulutetaan, ei opeteta. Tiedättekö, miksi tänne saa tuoda eläimiä? Kangaspiennar kysyi sitten.
- Niin, selostakaan se tarkkaan, Eystin säesti.
- Mutta voisiko arvon herra lakiherra kertoa uusiksi sen mitä valavieraus tarkoittaa? Reinier kysyi.
- En minä eläin ole, Zist sanoi loukkaantuneena.
- Valavieraan asemasta ja muusta kuulette, kun seuraatte opetustani, Kangaspiennar sanoi Reinierille. Mutta kertokaapa, miksi täällä linnoituksessa asuu eläimiäkin. Peikkoja ja tuo lisko.
- Niin, sanokaa pykälien mukaan, Eystin säesti.
- Koska peikot on hyviä kokkeja? Reinier arvasi.
Alinea iski kyynärpäällä Reinieriä kylkeen.
- Ei, Kangaspiennar tuhahti Reinierille.
- En minä ole eläin, Zist yritti sanoa.
- Ettekö te tollot tiedä mitään? Eystin kysyi halveksivasti.
- Ouh, hyvä on, hyvä on. 1§ Peikot on hyviä kokkeja! Reinier korjasi.
- Ei! Kangaspiennar jyrähti kuin ukkonen. Pilkkaatkos sinä, mies? hän kysyi Reinieriltä.
Zist katsoi pelokkaasti Kangaspiennarta.
- Sanopa sinä pykälät, Eystin kehotti Jarstania.
Alinea laittoi kätensä Reinierin suun eteen ja sanoo:
- Hän on nyt vähän sekaisin kun on ihan väsynyt pitkästä matkasta ja joutui vielä töitäkin tekemään.
- Mitä sopimus sanoo elämistä? Eystin patisti.
- No en pilkkaa! Reinier huudahti. En vain ole tottunut että pykälät pitää sanoa.
- Vastaus on väärä, Kangaspiennar tuhahti Reinierille.
- Ai, Reinier ihmetteli.
- Peikot ovat likaisia otuksia, jotka eivät ymmärrä ruoasta mitään, Kangaspiennar selosti. Ne ovat varastelevia lurjuksia, jotka tekevät valonarkoja puuhia.
- Minä olen aina kuullut että ne syövät paljon, Reinier yritti selittää.
- En ole saanut vielä opetusta asiasta joten minun ei pidä sanoa asiasta mitään, Jarstan vastasi Eystinille ja Kangaspientareelle. Kunhan minä saan osallistua temppelin opetukseen niin tiedän vastauksen.
Kangaspiennar nyökkäsi nyt hyväksyvästi Jarstanille.
- Noin sitä pitää, hän sanoi.
- Mutta sen sanon etten ymmärrä miksi peikot ja eläimet saavat asua täällä, Jarstan jatkoi rohkeasti.
- Eystin, kerro heille sopimuksesta, pappi kehotti ja poistui.
- Siis eläimet ovat vastenmielisiä olentoja, Eystin vahvisti. Sopimus laadittiin Renekotin ja lunarilaisten kesken ja siihen sisällytettiin erityinen pykälä eläimiä varten.
- Monesko pykälä tämä kyseinen on? Reinier uteli.
- Käytännön kannalta pykälällä ei ole teille mitään merkitystä, mutta sen vaikutus ulottuu myös liskolaiksi tai vesiliskoiksi kutsuttuun rotuun, Eystin jatkoi.
- Ole nyt jo hiljaa, Alinea kuiskasi Reinierille. Anna muiden puhua, kun sinä et tunnu nyt olevan yhtään järjissäsi.
Reinier nipisti Alinean nänniä ja nainen ällistyi moisesta tempauksesta.
- Sen vaikutuksen kautta Vaaralinnoituksessa valitsee niin rodun- kuin uskonnonvapaus, Eystin selosti pitkäpiimäisesti. Niinpä sopimuksen pykälien mukaan...
Samassa paikalle asteli kolmekymppinen parrakas mies, jolla oli kohtuullisen tyylikkäät vaatteet.
- Menepäs nyt syrjään, vanha suunsoittaja, mies huudahti Eystinille ja työnsi tämän kevyesti ja leikkisästi sivumpaan. Johan sinä ahdistat nämä kelpo miehet ja kelpo naisen aivan kuoliaaksi kysymykselläsi.
- Mutta minulla on esitelmä kesken, Eystin sanoi harmistuneena.
- Nyt on jo minun vuoroni, korea-asuinen mies sanoi. Sori vaan, Eystin. Nyt kun itse asiaan päästään, niin tervetuloa Vaaralinnoitukseen minun puolestani, hän jatkoi.
- Voih, Eystinin juttu oli niin mielenkiintoista! Reinier valitteli.
Eystin siirtyi sivumpaan nyreänä.
- Olen Esah Tuulikeihäs, Orlanthin armosta Tuulikeihään tilan päämies, saapunut mies ilmoitti. Keitäs te arvoisat vieraat olettekaan? Ja mistä kaukaa saavutte?
- Olen Jarstan Ranonpoika Barlamani-klaanista ja tulen Sartarista saakka, Jarstan vastasi.
- Olen Alinea Adrerisintytär, Alinea sanoi. Tulen Joninkylästä asti.
- Meikämanne on Reinier, Reinier sanoi rempseästi.
- Minä olen Zhiltzissst, lissskolainen, ja tulen lissskolaissskylässstä jossstakin kaukaa, Zist vastasi.
- Joo-o, Esah sanoi nyökäten. Tänne saapuu ihmisiä kaukaa, ettekä te varmastikaan ole edes kaukaisimmilta mailta. Muutamat ovat tulleet kaukaa Pavis-nimisestä aavikkokaupungista saakka. Meitä muualta kuin Talastarista tulleita asuu täällä koko joukko. Vainotulet palavat laajalla ja vihamieliset ihmiset pakottavat monen jättämään rakkaan kotinsa ja suuntaamaan tänne karuun erämaahan, vai mitä?
- Valitettavasti, Jarstan myönsi.
- Tuleehan tänne muitakin kuin ihmisiä, Zist tokaisi. Enhän minäkään ole ihminen.
Esah hiljensi hieman ääntään luottamukselliseksi:
- Meikäläinen on tällainen meidän maanpakolaisten joukon nokkamies. Meidän täytyy kuulkaas pitää yhtä täällä kaukana.
Esah nyökytteli kuin sanojensa vahvistukseksi ja jatkoi:
- Ikävä sanoa, mutta meidän maanpakolaisten osaksi lankeaa kivinen ja karu maa. Lieneekö sitten vain yhteensattuma vai huonoa onnea, kun meikäläiset tuppaavat saamaan keskimääräistä heikompia ja syrjäisempiä tiloja. Sinne syrjäisille tiloille harvemmin sattuu edes klaanin työprojekteja. Esimerkiksi minä olen yrittänyt puuhata jo pitkään pientä linnoitusta Sammakkojoen rotkon tuntumaan. Ai niin, tehän että varmaan tiedäkään, missä se on, vai?
- Emme tosiaan tiedä, Jarstan vastasi.
- No, Sammakkojoen te varmaan tiedätte, kun se virtaa tästä linnoituksen ohi, Esah arveli.
- Sen me olemme tietysti huomanneet, Jarstan vahvisti.
- Sen rotko on tuolla linnoituksesta pohjoiseen päin, Esah selitti. Siellä on muutama suojaton tila, joiden suojaksi linnoitus olisi tarpeen. Mutta syystä tai toisesta aina tuntuu olevan liian vähän voimavaroja linnoituksen rakentamiseen. Eihän meikäläinen ketään syyttele, pois se minusta.
Esah pudisteli päätään vakuuttavasti.
- Minä taidan lähteä etsssimään jossstakin ruokaa, Zist sanoi ja nousi pöydästä.
- Mutta kuulkaas yhteispeli on voimaa ja meikäläisten asioita ajamaan on perustettu Maanpakolaispuolue, jonka johtajan luottamustehtävän olen saanut, Esah jatkoi yksinpuheluaan. Kun olette vasta saapuneet, niin nyt olisi hyvä hetki liittyä riveihimme.
- Keitä "meikäläiset" ovat? Jarstan kysyi.
- Me muualta tulleet tietysti, Esah selitti nyökytellen päätään.
Sitten hän kaivoi esiin jonkin paperikäärön ja levitti sen pöydälle.
- Kas tässä on peruskirja, johon voisitte raapustaa puumerkkinne, Esah sanoi. Uskokaa pois, te tulette taatusti tarvitsemaan meidän muiden maanpakolaisten tukea näin aluksi.
- Mitä siinä sanotaan? Jarstan kysyi paperia katsellen.
Käärössä oli kirjoitusta ja sen alla suuri määrä erilaisia puumerkkejä.
- Siinä kerrotaan, että olemme perustaneet Maanpakolaispuolueen, Esah selitti. Ja alla on jäsentemme puumerkit. Mitäs sanotte?
- Saammeko hetken harkita asiaa? Jarstan kysyi.
- Harkitkaa toki, Esah kehotti. Eipä tässä kiirettä.
- Mistä löydämme sinut? Jarstan tiedusteli.
- No, ettekös voisi harkita nyt heti? Esah kysyi. Nyt olisi hyvä hetki liittyä.
- Mihin sitoudumme jos liitymme? Jarstan kysyi epäluuloisena.
- Meidän toiminta perustuu ihan vaan solidaarisuudelle, ei millekään pakkovallalle, Esah vakuutti.
- Luulenpa etten ole kiinnostunut, Jarstan ilmoitti. Kiitos tarjouksesta.
- Ette sitoudu mihinkään, Esah täsmensi. Luulen jopa, että liittyminen voisi auttaa teitä saamaan helpommin paikan klaanista.
- Miten se on mahdollista? Jarstan ihmetteli epäilevänä. |