Riskimaa, osa 24

Melkar katseli isoa miestä hieman odottaen. Iso mies naurahti Worfordille ja katsoi kiinnostuneena Alineaa.
- No, johan se tyttökin uskaltautui tuvan puolelle, iso mies naurahti Alinealle.
- Sano nyt kaikille, mitä sinulla on sanottavana, Melkar kehotti miestä.
Alinea istuskeli paikoillaan aivan peloissaan ja tuijotti pöytää.
- Ovatko tässä kaikki tämän paikan asukkaat? mies kysyi.
- Ei, Sarostip vastasi.
- No, hankkikaa heidät kokoon, mies kehotti.
- Menkää joku herättämään Reinier, Sarostip käski. Menen etsimään muut, hän lisäsi ja asteli ulos.
- Onko Reinier muka täällä? Melkar mutisi lähinnä itsekseen ja lähti sitten perempään huoneeseen.
Alinea jäi istuskelemaan paikoilleen eikä oikein tuntunut kuulevan muita.
Melkar saapui huoneeseen ja katsoi Reinieriä hieman hämillään ensin, mutta nyökkäsi sitten hänelle ja viittasi häntä tulemaan mukaansa.
- Terve, Reinier tervehti. Olin menossa joelle kylpemään. Minne minua viet?
- Kohta näet, Melkar mumisi ja vei Reinierin tupaan.
Melkar käveli takaisin Reinier perässään.
Alinea istuskeli vieläkin pelokkaana pöydän ääressä. Melkar meni istumaan takaisin vaimonsa ja poikansa viereen.
Samassa katon aukosta ilmestyi jalkapari ja Bryggi tupsahti aivan tulisijan viereen.
- Öööh, Reinier mutisi hämmentyneenä ja rapsutti päätään.
- Kuoleman tervehdys, suuri mies sanoi arvokkaasti Reinierille.
- Ettekö te osaa elää päivääkään NORMAALISTI? Reinier huudahti. Terve vaan sinullekin. Kukas olette ja miten olette kasvaneet noin suureksi? hän kysyi isolta mieheltä.
- Voit kutsua minua Levykävelijäksi, suuri mies sanoi Reinierille. Ja suuruudestani, ei puhuta siitä.
Samassa Zist tipahti katon aukosta suoraan tulisijaan, kiljahti ja pomppasi pois siitä. Melkar mulkaisi Zistiä heti nähdessään tämän.
- Just, Reinier sanoi.
- AUAUAU! Zist kiljui ja pomppi tuskaisen näköisenä.
- Ei mutta nyt kyllä pitää mennä joelle, Reinier sanoi. Palaan jonkin ajan kuluttua, puhutaan sitten lisää.
Reinier sanoi näkemiin isolle miehelle ja muille ja lähti sitten. Melkar lähti Reinierin perään.
Alinea katseli pelokkaana Zistin puuhastelua. Zist tipahti istuvilleen ja katseli kauhistuneena jaloissaan olevia pahan näköisiä palovammoja. Suuri mies näytti hämmästyneeltä ja rypisti kulmiaan. Worford makasi yhä maassa tajuttomana. Rinelda vaikutti pelokkaalta penkillä. Tek oli sivummassa keihäänsä kanssa varuillaan.
- Sattuu! Zist valitti.
Hän huomaa lähellä olevan vesiämpärin ja loikkasi sinne jalat edellä kaataen koko ämpärin ja levittäen veden ympäriinsä lattialle. Bryggi virnisteli Zistille. Zistin sähellyksestä huolimatta Alinea ei siltikään pystynyt vihastumaan Zistille. Saatuaan hiukan vilvoitusta jaloilleen Zist rauhoittui vähän ja alkoi loitsimaan.
Samassa Melkar käveli sisälle taloon ja suuntasi takaisin istumaan vaimonsa viereen. Myös Sarostip ja Reinier tulivat sisälle.
- Ähh! Zist kiljahti epäonnistuessaan loitsussaan ja aloitti uudestaan.
Melkar katsoi istuviltaan vihaisena Zistiä ja tämän tekemää sotkua.
- On täällä sitten kaikenlaisia liskoja, iso mies mutisi ja rahnutti partaansa.
- Kerro se asia nyt, Melkar ärähti miehelle.
Zist sai loitsunsa onnistumaan ja oikean jalan palovammat paranivat. Sitten hän alkoi loitsia uudestaan. Zist epäonnistui taas loitsussaan ja aloitti alusta.
- Hiljaa hyvä tulee, mies tokaisi Melkarille.
- Missäs nyt olet jalkasi polttanut? Sarostip kysyi Zistiltä.
Zist epäonnistui yhä loitsussa; ilmeisesti palovamman aiheuttama kipu vähän häiritsi. Hän ei kuunnellut Sarostipia vaan aloitti vain uudelleen loitsunsa.
- Eihän täällä mitään voi kertoa, kun liskot tanssivat, mies naurahti.
- Lisko, lopeta, Melkar komensi Zistiä.
Zist sai juuri loitsun loppuun ja toisenkin jalan vammat paranivat.
- EN OLE LISKO! Zist kiljaisi. Lopeta itssse sssenkin ssseniili!
Alinea alkoi päästä pahimman pelkonsa yli jo, eikä tuntunut olevan enää niin jäykkänä.
- Nyt hiljaa kaikki ja istukaa alas! iso mies ärähti kovalla äänellä.
Hän rypisti uhkaavasti tuuheita kulmakarvojaan. Melkar huokaisi syvään ja sanoi sitten Zistille:
- Ole hiljaa.
Sarostip nosti vesiämpärin pystyyn ja alkoi kuivaamaan vettä lattialta. Sarostip kuivasi vedet ja kävi sitten istumaan penkille. Zist tukki suunsa ja alkoi hieroa jalkojaan, joihin sattui yhä.
- Virvotelkaapas tuokin mies, iso mies sanoi viitaten sormellaan Worfordiin.
Bryggi naureskeli itsekseen. Tek livahti Alinean viereen istumaan puristaen keihästään.
Sarostip meni läpsimään Worfordia poskille ja ravistelemaan tätä. Worford alkoi palailla tajuihinsa ja huokaisi.
- Minä, minä taisin nukahtaa, Worford mutisi. Pitää mennä lypsämään lehmät, hän sanoi.
Zist istuskeli keskellä lattiaa ja mulkoili syyttävästi tulisijaa.
- Pysyt täällä, Sarostip sanoi tiukasti Worfordille.
- Ömmm, Worford mutisi hämmentyneenä.
- Ovatko nyt kaikki koossa? iso mies kysyi.
- Kyllä, Sarostip vastasi.
- Minä tulin varoittamaan teitä, että aion tappaa erään henkilön, iso mies ilmoitti.
Alinea hätkähti.
- Kenet? Zist kysyi.
- Hän saattaa olla lähistöllä ja olla vaarallinen, iso mies jatkoi.
- Melkarin voit tappaa, Zist sanoi väliin.
- Siksi teidän on parasta pysyä täällä paikassanne ja välttää haahuilua muualle, iso mies jatkoi Zististä piittaamatta.
- Suus kiinni, Zist, Sarostip ärähti.
Melkar puristi kätensä nyrkkiin istuviltaan.
- Hän saattaa vaaniskella täällä lähellä, sillä Humakt on ilmoittanut minulle, että löydän täältä sen kurjan nilkin, mies sanoi.
- Kuka hän sitten on? Sarostip kysyi.
- Ssse on varmaan ssse murhaaja, Zist arveli.
- Teidän kannattaa myös pitää liskonne aisoissa, etten tappaisi sitä vahingossa, mies sanoi.
- Minkä lissskon? Zist ihmetteli.
- Sinut, Melkar ärähti.
- EN ole lisssko! Zist huudahti painokkaasti.
- Ei tästä sitten sen enempää, mies sanoi Zististä piittaamatta.
- Ssseniili murhaaja! Zist kiljui osoittaen Melkaria.
- Zist! Sarostip komensi. Ole hiljaa.
- Minä tulen tarkkailemaan myös teitä, älkääkä yrittäkö rikkoa määräyksiäni, mies sanoi.
Alinea kysyi pelokkaana isolta mieheltä:
- Kuka tämä mies on?
- En ole puhunut miehestä, mies vastasi nyt Alinealle tuimana.
- Ssse sssanoi minua lissskoksssi! Zist kiljui.
- No älä välitä, Sarostip sanoi.
Melkar sai rystysensä muuttumaan valkoiseksi puristuksesta.
- En tiedä, minne se nilkki on piiloutunut, mutta löydän hänet kyllä, mies vakuutti.
- Kuka hän on? Sarostip kysyi.
- Ei sssenkään sssitten pitässsi valittaa sssitä että sssanon sssitä ssseniiliksssi, Zist sanoi.
- Vaadin, että vannotte kaikki jumalienne kautta, ettette yritä lähteä tästä paikastanne tai kertoa minusta kenellekään ulkopuoliselle, mies sanoi.
Hän katsahtaa tuimasti ja odottavasti Sarostipiin.
- Vannon Orlanthin kautta että en poistu tilalta, Sarostip vakuutti.
- Ja mitä muuta vannot? mies kysyi.
- En myöskään kerro sinusta kenellekään ulkopuoliselle, Sarostip ilmoitti.
Mies nyökkäsi tyytyväisenä ja käänsi katseensa Melkariin, joka ärähti hiljaa.
- Ja Melkar, älä sinäkään tee sitten enää mitään yksinäisiä retkiä Burisonien tilalle, Sarostip varoitti.
Melkar katsoi tuimana Sarostipiin.
- Antaa tulla, mies sanoi Melkarille.
- Vannon kautta Orlanthin pysyväni hiljaa sinusta ja en poistu tilalta, Melkar sanoi hiljaa eikä kuulostanut kovin vakuuttavalta.
Mies nyökkäsi ja käänsi katseensa seuraavaksi Reinieriin.
- Kautta Minlisterin pannun minä vannon etten kulje jokea etäämmälle tilasta enkä kerro teistä kenellekään, Reinier vannoi vakavana.
Mies nyökkäsi ja kääntää katseensa Bryggiin. Melkar kuiskasi jotain pojalleen.
- Kautta Orlanth, ei kerro, Bryggi sanoi vakavana.
Mies nyökkäsi tyytyen Bryggin vannomiseen. Sitten hän käänsi katseensa Rineldaan. Rinelda näytti hermostuneelta ja puristaa miehensä kättä, eikä sanonut mitään. Mies katsoi Rineldaa odottavana. Melkar sanoi miehelle:
- Ei hän lähde täältä minnekään eikä kerro sinusta.
- Vannokoon hänkin, mies vaati. Tai sitten sinä vannot hänen puolestaan, hän sanoi Melkarille.
Melkar sanoi nopeasti:
- Minulla on valta häneen ja hän tottelee minua.
- Vanno siis, mies kehotti Melkaria.
Melkar katsoi hieman epäröivänä vaimoaan, joka näytti pelokkaalta.
- Ei hän puhu sinusta mitään, sen vannon, Melkar sanoi vakuuttavasti.
- Eikä lähde pois? mies sanoi kysyvästi.
Melkar nyökkäsi ja sanoi sitten nopeasti:
- Worford, sinun vuorosi.
Mies näytti tyytyväiseltä ja haroi partaansa.
- Vannotko sinä vaimosi puolesta myös? mies kysyi Sarostipilta.
- Ei minulla ole vaimoa, Sarostip kiisti.
- Kenenkäs vaimo hän sitten on? mies kysyi osoittaen Alineaa suurella sormellaan.
- Reinier vannokoon vaimonsa puolesta, Sarostip sanoi.
- Reinier? mies sanoi kysyvästi ja antoi katseensa kiertää tuvassa.
Sarostip osoitti Reinieriä.
- Vaimokulta vannokoot itse, Reinier sanoi nuivasti.
Alinea vannoi sitten Minlisterin kautta nopeasti ja hermostuneesti.
- Jahah, kukas sitten olisi vuorossa? mies kysyi ja rahnutti partaansa.
Hän katsahti Worfordiin ja Zistiin. Worford vaikutti olevan vieläkin aika pihalla ja mutisi vain jotakin lehmien lypsämisestä.
- Vannon Sssuuren Vesssilissskon sssuomujen ja Yinkinin kynsssien kautta että en poissstu täältä enkä kerro sssinusssta kenellekään, Zist vannoi. Sssaadaanko me mennä joelle?
- Vain nopeasti sen rannalle, mies vastasi Zistille alentuvaan sävyyn. Sitten tuo mies, hän jatkoi osoittaen Worfordia. Ellei joku halua vannoa hänen puolestaan.
- Minä vannon Worfordin puolesta, että hän ei puhu sinusta mitään eikä lähde pois, Melkar sanoi kuuluvalla äänellä.
- Hyvä, mies totesi. Lasten ei tietenkään tarvitse vannoa. Koska ettehän nyt lapsia mihinkään lähettäisi, kun se nilkki lymyää täällä jossakin.
- Kertoisitko nyt kuka se nilkki on? Sarostip kysyi.
- Ei puhuta enempää siitä, mies vastasi Sarostipille. Te olette turvassa, kunhan olette varovaisia. Ja noudatatte valojanne.
Melkar kuiskasi jotain vaimolleen.
- Onko muuta? mies kysyi.
- Onko sinulla jotain asiaa vielä täällä? Melkar kysyi hieman ärtyneenä mieheltä.
- Minä aion etsiä sen nilkin, mies vastasi. Ja siksi pysyttelen näillä seuduilla. Ilmoitan teille, kun herrani Humaktin miekka on sen nilkin maallisen vaelluksen päättänyt ja lähettänyt sen helvettiin.
Melkar nyökkäsi:
- Mutta tarkoitin, ettei sinun tarvitse enää täällä olla.
- Lähden nyt, jos teillä ei ole minulle muuta asiaa, iso mies sanoi.
- Ei ole, Melkar sanoi nopeasti.
- No, mutta meidän pitää lähteä nyt töihin, Sarostip totesi. Peltojen rikkaruohot pitäisi kitkeä pois.
- Näkemiin ja Humakt teitä siunatkoon, mies toivotti ja lähti konttaamaan ulos talosta.
- Minulla on vielä asiaa teille muille, Melkar sanoi muille.
Mies katosi oviaukosta käytävään. Melkar kuunteli, että mies varmasti lähti koko talosta pois. Huoneessa olijat kuulivat sitten oven käyvän. Bryggi haukotteli.
Melkar katsoi nyt muita ja sanoi sitten käskevään sävyyn:
- Joelle ei ole turvallista mennä.
- Ja miksei? Sarostip kysyi. Täytyyhän meidän vettä hakea.
- Niin, miksssei? Zist ihmetteli. Sssinä haluat vain kiusssata minua.
Melkar huokaisi ja sanoi sitten:
- En vain tahdo, että kuolette sinne.
- Mihin sssiellä muka kuolisssi? Zist epäili.
- Siellä oli sellainen otus ja se kävi kimppuuni, Melkar sanoi tyhjentävästi.
- Millainen otus? Sarostip kysyi.
- Mussstekalamonsssteri? Zist ehdotti.
- Voimakas, Melkar sanoi vieläkin hieman vältellen ja nyökkäsi sitten Zistille.
- Ainiin! Zist muisti ja kipitti pois.
- Haa, mustekalamonsteri, Reinier innostui. Sellaisen olen aina halunnut nähdä!
Reinier lähti pois. Melkar pudisti päätään hitaasti ja nousi ylös.
- No, Worford, mene nyt lypsämään ne lehmät, Bryggi, jatka sen hengen häätämistä, Sarostip määräsi. Muut tulkaa pelloille töihin.
Melkar sanoi jotain Rineldalle hiljaa. Sarostip lähti ulos. Worford nousi ylös ja lähti pois. Melkar lähti Sarostipin perään.
Ulkona Reinier näytti olevan menossa joelle päin. Zist taas puhui ison miehen kanssa lähellä metsää.
- Reinier, pelloille töihin! Sarostip huudahti Reinierille.
- Tules Sarostip vähän tänne ja tuo jotain terävää tullessasi, Reinier huusi takaisin.
Melkar lähti Reinierin luokse, vaikkei tämä kutsunut.
- Enkä tule, tule sinä pelloille töihin! Sarostip huusi Reinierille.
Melkar pääsi Reinierin luo.
- Mikä hätänä? hän kysyi Reinieriltä.
Sarostip seurasi Melkaria Reinierin luokse.
- Ei tässä kummempia, Reinier vastasi. En vain tiedä missä pidätte kaiken maailman puukkoja miekkoja ja muita teräaseita, ja jos se mustekala tuolla häärii ja on voimakas, ajattelin että sellainen voisi olla ihan kätevä olla käsillä kun peseytyy.
- Et sinä sille pärjää mitenkään, Melkar sanoi terävästi ja halveksivasti Reinierille.
- No minnekäs olet minun tikarini kadottanut? Sarostip kysyi Reinieriltä.
- No totta kai pärjään, Reinier naurahti. Sinä otit sen pois minulta joskus, hän vastasi Sarostipille.
- Vaikka sinulla olisi ase, Melkar lisää Reinierille.
- Ai niin otinkin, Sarostip muisti. Se on sitten varmaan Tekillä. Mutta nyt tulkaas pellolle kitkemään rikkaruohoja.
- Minkä ihmeen takia sinä rikkaruohot sieltä kitket? Melkar ihmetteli.
- Minä peseydyn ensin, Reinier sanoi ja lähti talolle.
- No kun pellot on rikkaruohojen valtaamat, Sarostip vastasi Melkarille.
- Kun peltoa myllätään kuokilla ja auroilla, niin rikkaruohot lähtevät irtomaan mukana pois, eikä niistä haittaa ole, Melkar sanoi opettavasti. Se olisi turhaa työtä ja veisi liikaa aikaa.
- No lähdetään sitten mylläämään pellot, Sarostip kehotti.
Melkar nyökkäsi ja lähti auraa kohti. Hän sanoi vielä Sarostipille:
- Mitenkä sinusta on talon isännäksi, jos et edes tuollaista tiedä?
- No tiedän minä kyllä tuon mutta en vain keksinyt parempaa sana akuin kitkeä, Sarostip puolusteli.
Melkar katsoi hieman epäillen Sarostipia, mutta antoi asian olla.
- Mutta kasvimaalta rikkaruohot pitää kyllä kitkeä, Sarostip totesi.
- Myöhemmin, Melkar sanoi. Odotetaan Worford ja Reinier, minä haen härkäni, hän lisäsi ja lähti talolle.
Melkar palasi pian härkänsä kanssa pellolle ja sitoi auran härkäänsä kiinni.
- Meinasitko seisoa vain siinä, vai meinasitko auttaa? Melkar kysyi hieman äkäisenä jostain syystä. Hae kuokkia itsellesi, Worfordille ja Reinierille.
Sarostip lähti sanaakaan sanomatta hakemaan kuokkia.
Melkar nosti auraa siten, että sen terä ei ollut kiinni pellossa, ja pisti härkänsä vetämään sitä pellon laitaan, josta oli hyvä aloittaa auraaminen. Sitten hän odotteli muita.
Kohta Sarostip palasi mukanaan kolme kuokkaa.
- Onko sinulla jotain muuta suunnitelmia tämän pellon auraamisen kanssa? Melkar kysyi Sarostipilta.
- Ei, Sarostip vastasi lyhyesti.
Melkar nyökkäsi hyväksyvästi ja ihmetteli, missä muut viipyivät.
Tek asteli Melkarin ja Sarostipin luokse keihäs kädessään. Melkar mietti hetken, että turha muita oli jäädä odottelemaan, kun työtäkin saattoi tehdä, ja alkoi sitten asettelemaan auraa siten, että auraaminen menisi suoraan.
- Hei Sarostip! Tek sanoi.
- Niin? Sarostip kysyi hiukan äkeästi. Jotain asiaa?
Melkar lähti työntämään auraa suoraan ja taidokkaasti tehden hyvää suoraa härkänsä avustuksella.
- Tek, oliko jotain asiaa? Sarostip kysyi Tekiltä kuokka valmiina kädessä.
- Lähdetäänkö me Vaaralinnoitukseen? Tek kysyi.
- Ei varmaankaan, Sarostip vastasi.
Melkar oli omassa elementissään auran päälle kumartuneena ja aloitti sitten uuden rivin, kun saa ensimmäisen huolella tehtyä. Sarostip alkoi tehdä.
- Höh, Tek sanoi ja lähti talolle päin.
Työn lomassa Melkar varmisti aina välillä, että Sarostip kuokki kunnolla ja suoraan, mutta teki itse työtään mahdollisimman topakasti ja hyvin.
Aurinko paistoi varsin lämpimänä taivaalta ja hiki virtasi, kun miehet paiskivat töitä. Melkar katsoi jokaisen rivin jälkeen, että se tuli suoraan ja tarpeeksi syvä ja korjaili sitten kuokalla, jos näin ei käynyt.
Zist ja Reinier näyttävät olevan joella. Melkar puhki auran kanssa ja tuhahti auraa työntäessä Sarostipille:
- Käy hakemassa Reinier ja Worford töihin.
- Reinier, tules tekemään töitä! Sarostip huudahti Reinierille, mutta huuto ei kuulunut kunnolla joelle asti. Sarostip lähti astelemaan joelle.

Joella
Sarostip asteli joelle, jossa Zist huitoi vedessä olevaa Reinieriä ongella, ja kysyi:
- Zist, miksi hakkaat Reinieriä?
- Murhaaja! Zist kiljui.
- Mistä murhaamisesta sinä koko ajan puhut? Reinier huusi.
- Mitä sinä nyt höpötät? Sarostip kysyi Zistiltä kummastellen.
Zist huitaisi uudestaan aivan ohi. Onki osui veteen ja katkesi.
- Sssillä on verinen käyrä veitsssi! Zist huusi ja poimi nopeasti uuden ongen.
- Zist, lopeta! Sarostip komensi.
- Ssse on murhaaja! Zist kiljui.
Sarostip katseli kummastellen Reinieriä, joka juoksi vähän matkan päähän, iskuetäisyyden ulkopuolelle.
- Ssse on naamioitunut Reinieriksssi! Zist huusi ja kipitti Reinierin perään ongen kanssa yrittäen huitoa tätä.
Sarostip juoksi Zistin perään ja käski:
- Zist, lopeta tuo!
- Ssse on murhaaja! Zist huusi.
Reinier juoksi ympyrässä Zistiä karkuun.
- Katso nyt! Zist sanoi ja osoitti maassa olevaa veistä. Ssse oli verinen!
Veitsessä näkyi vielä hiukan jotakin, mikä saattoi olla verta.
Sarostip poimi veitsen.
- Ussskotko nyt? Zist kysyi.
- Oliko tämä siis Reinierillä? Sarostip tiedusteli.
- No totta kai se oli minulla! Reinier huudahti. Juurihan sen mökistä hain!
- Niin! Zist huusi. Murhaaja!
- Mistä sieltä hait sen? Sarostip kysyi Reinieriltä. Zist hiljaa, minä hoidan tämän, hän komensi Zistiä.
Zist ryntäsi taas Reinierin perään. Sarostip otti Zististä kiinni ja Zist huitaisi häntä huutaen:
- Sssinäkin olet naamioitunut murhaaja!
Ongenvapa ei ollut vain tehokas enää niin lähellä.
- Makuuhuoneesta! Reinier huudahti.
- Zist, ole hiljaa nyt ja rauhoitu, Sarostip kehotti. Reinier ei taida olla murhaaja.
Zist katsoi Sarostipia kuin vähäjärkistä.
- Hait sen siis makuuhuoneesta? Sarostip kysyi Reinieriltä.
- Niin tein, Reinier vakuutti.
- Sssinulla ei nyt taida olla kaikki kotona? Zist tokaisi Sarostipille. Sssillä on verinen veitsssi!
- Mutta se ei ole sinun? Sarostip kysyi Reinieriltä.
- Ssse voi valehdella, Zist huomautti.
- No ei tietenkään ole minun, Reinier vastasi Sarostipille. Mistä minä olisin tuollaisen hankkinut?
- Kerro tarkemmin mistä löysit sen. Löysitkö sen jonkun laverin luota? Sarostip kysyi Reinieriltä.
- Löysin sen jonkun huovan alta, en katsonut sen kummemmin kenen, Reinier selitti. Sieltähän se selkenee. Voin kyllä tulla näyttämään.
- No tules näyttämään, Sarostip kehotti.
Reinier lähti näyttämään ja Sarostip asteli hänen kanssaan talolle. Zist seurasi muita, söi kalaa ja piti ongen iskuetäisyydellä Reinieristä.

Pellolla
Pellolla oli miellyttävän rauhallista paiskia töitä. Joen suunnasta kuului jotakin huutelua. Ilmeisesti Zist oli taas jotakin meuhkaamassa. Melkar ei välittänyt siitä, vaan jatkoi työtä.
Samassa Melkarin aura kolahti johonkin kovaan. Melkar katsoi, mihin aura kolahti. Sieltä kiilteli jotakin metallia ja Melkar alkoi varovaisesti käsillä kaivella sitä esiin. Pellosta paljastui jokin veitsi, aika tavallinen orlanthilainen veitsi. Se näytti varsin hyväkuntoiselta.
Melkar tarkasteli hieman veistä ja laittoi sen sitten vyölle. Hän alkoi taas töihin ja katsoi pian joen suuntaan, mitä siellä oli menossa. Joelta kuului vieläkin ääniä ja Sarostip, Zist ja Reinier siellä jotakin selvittelivät. Melkar jatkoi kuitenkin töitä ja mietti, saisiko tehdä kaiken itse.
Härkä ontui vielä hiukan yhtä jalkaansa, mutta työ sujui varsin joutuisasti, kun Melkar oli itse hoitamassa hommia. Oli aamupäivä, joka alkoi lähestyä kohta loppuaan.
Melkar näki pian toisten lähtevän talolle päin. Kohta sen jälkeen Alinea ja pojat - Althon ja Tek - näyttivät menevän metsään ja palasivat pian oksia mukanaan. Tekillä oli keihäänsä. Ilmeisesti Alinea oli keksinyt heille jotakin puuhaa.

Tuvassa
Sarostip, Zist ja Reinier saapuivat tupaan, joka näytti olevan tyhjä. Sarostip asteli perempään huoneeseen, kuten Reinierkin. Zist heitti palan kalaa alynxilleen ja seurasi toisia. Tupsukorva syö kalanpalan nopeasti. Reinier osoitti, mistä puukon oli löytänyt. Sarostipin katse muuttui vakavaksi.
- Tiedätkö kuka tässä nukkuu? Sarostip kysyi Reinieriltä.
- Alinea, Zist vastasi kysymättä.
- Niin, Sarostip myönsi.
Hän lähti ripeästi ulos. Zist istahti ja kävi silittelemään alynxiään. Reinier puisteli päätään ja lähti takaisin joelle.

Pellolla
Rinelda asteli pellolle.
- Eikö täällä ole muita? hän kysyi hämmentyneenä.
Melkar pudisti päätään.
- Alinea lähtee poikien kanssa paimentamaan lampaita, Rinelda sanoi. Hän opettaa heille sen, niin he osaavat sitten itse hoitaa niitä.
- Hyvä, Melkar sai sanottua puhkimisen seasta.
- Tulin auttamaan peltotöissä, Rinelda sanoi hiljaa.
Melkar hymyili hikisenä vaimolleen ja nyökkäsi kohti kuokkia. Rinelda otti kuokan ja ryhtyi auttamaan.
Jonkin ajan kuluttua Reinier asteli paikalle ja sanoi:
- Mmm mmm, tulin tekemään töitä.
- Vihdoin, Melkar ärähti ja nyökkäsi kohti kuokkia.
Hän jatkoi auraamista. Reinier puolestaan otti kuokan ja kävi työhön. Rinelda paiski jo töitä hiljaisena. Reinier vihelteli työn lomassa. Melkar varmisti, että Reinier osasi tehdä työnsä kunnolla ja katsoi muutenkin, että hän ja Rinelda tekivät molemmat suoraa ja tarpeeksi syvää riviä. Rinelda näytti katselevan Reinieriä hiukan epäilevästi ja pysyi kauempana tästä.
Aika kuului varsin joutuisasti hommia paiskiessa, mutta turhankin hitaasti homma eteni. Melkar ei välittänyt kuumuudesta, vaan paiski töitä kuin hullu. Hän tosin ihmetteli, missä Sarostip ja Worford kuppasivat.
Alinea näytti katoavan poikien kanssa metsään päin lampaita paimentaen.
- AINA LAULAIN TYÖTÄS TEE, Reinier lauleli kovaan ääneen.
Rinelda vilkaisi Reinieriin paheksuvasti. Melkar ei kiinnittänyt Reinieriin huomiota, vaan keskittyi omaan hommaansa.
Jonkin ajan päästä Zist tallusteli paikalle. Rinelda vain vilkaisi lyhyesti Zistiin, kun taas Melkar ei kiinnittänyt huomiota liskoon.
- AINA LAULAIN TYÖTÄS TEE, Reinier lallatteli.
- Minä ajattelin tulla tänne kun minä en kerran sssaa olla joelle, Zist sanoi.
Melkar ärähti hikisenä Reinierille:
- Tee sitä työtä kunnolla.
- Löysssitkö sssinä sssen veitsssen oikeasssti Alinean nukkumapaikalta? Zist kysyi Reinieriltä, joka kiekui kahta kauheammin Melkarin puheista piittaamatta.
- Löysinpä hyvinkin, Reinier virkkoi Zistille.
Melkar ärähtää Reinierin puuhille, mutta keskittyi omaan työhönsä.
Samassa Sarostip tuli juoksujalkaa pelloille. Melkar ärähti nähdessään Sarostipin. Sarostip otti kuokan ja alkoi jatkaa työntekoa.
- Jos me meinasimme saada joskus sitä satoa, voisitte tekin vaivautua tekemään työtä, kunnolla, Melkar sanoi vihaisena ja painottaen viimeiset sanat Reinierille.
Päivä oli ehtinyt jo puoleensa ja aurinko oli korkealla.
- Älä nyt hikeenny Melkar, Sarostip rauhoitteli. Worford ei millään tahtonut jättää lehmiään yksin.
- Joo, et taida tietää työnteosta paljoakaan, Reinier sanoi ymmärtäväiseen sävyyn Melkarille.
- Huomasssitteko te että Alinean vaatteisssa siellä makuupaikalla oli alynxin karvoja? Zist kysyi.
Melkar pysyi hiljaa ja teki työtänsä kunnolla ja hyvin.
- En, Sarostip vastasi.
- Kenenhän ne on? Zist ihmetteli. Kun Tupsssukorva on yleensssä minun luonani.
- Minä löysin sen yhdessä vaiheessa joelta yksinään, Sarostip huomautti.
- Tupsssukorvan? Zist kysyi.
- Niin, Sarostip vastasi.
- Hmm, ssse ei sssaisssi tehdä sssellaisssta, Zist sanoi. Ovatkohan ne Asssgrimin alynxien, hän pohdiskeli.
Sarostip teki työtään niin hyvin kuin osasi. Zist lähti jonkin aikaa töitä tehtyään pois.
Päivä kääntyi sitten jo iltapäivää kohti.
- AINA LAULAIN TYÖTÄS TEE, Reinier hoilasi.
Pellolla olijat saivat jo hiukan aikaisempaa joutuisammin hommia etenemään, kun auraukseen oli tullut rutiinia ja heitä oli enemmän työskentelemässä. Zistin hommat tosin olivat olleet kyllä vähän mitä olivat; hänestä ei ollut ollut apua, jos ei suurta haittaakaan.
Melkar paiski vain lisää töitä ja tarkasteli samalla toisten työtä. Sarostip teki töitään mahdollisimman hyvin. Rinelda teki ahkerasti ja tunnollisesti töitä, eikä puhunut mitään.
Iltapäivä alkoi vähitellen kallistua iltaan päin ja Rinelda lähti sanoen menevänsä laittamaan ruokaa. Melkar paiski töitä nyt viimeisillä voimillaan tajuten, että pian sitten pääsisi lepäämään. Aurinko oli laskeutumassa, mutta vieläkin oli hiostavan kuumaa.
Melkar aurasi loppuun rivin ja otti sitten auran pois härältä. Hän vei härän eläintentiloihin. Sarostip puolestaan jatkoi töitä vielä vähän sen jälkeen, kun Melkar oli lopettanut. Pellolla olijat olivat kaikki varsin hikisiä ja multaisia työn jäljiltä.
Härän vietyään Melkar lähti härän joelle päin. Reinier suuntasi myös joelle. Talon katolta alkoi tulla jo savua.
Joella Melkar pesi itseään ja siisti partaansa sekä hiuksiaan. Hän pesi vähän vaatteitaan myös ja käveli sitten pellon luokse. Melkar katsoi hieman arvioiden toisten tekemää työtä ja asteli sitten sisälle taloon.
Sarostip teki vielä hetken töitä ja meni sitten peseytymään. Vesi oli miellyttävän lämmintä. Sarostip antoi puukon Reinierille ja meni sitten talolle.

Talossa
Sisällä nukkui Worford penkillä tuvassa. Melkar käveli takahuoneeseen, jossa ei ollut ketään. Sitten hän käveli takaisin tupaan ja istuutui penkille. Rinelda oli jo laittamassa ruokaa, lihakeittoa Asgrimin tuomasta lihasta. Melkar mietti hetken, että olikohan lapsille ja Alinealle käynyt jotain.
Sarostip asteli tupaan. Melkar istui toisella penkillä ja Worford nukkui toisella penkillä. Sarostip meni herättämään penkillä nukkuvan Worfordin. Worford heräsi ja hieroi silmiään.
- Et sitten tullutkaan pellolle, Sarostip sanoi Worfordille.
Melkar katsoi Sarostipia ja Worfordia molempia hieman paheksuen.
- Ah, minä taisin nukahtaa, Worford sanoi syyllisellä äänellä.
Samassa Reinier astui puhtoisena sisään. Kohta käytävästä kuului määkynää.
Pian Alinea palaili tupaan pojat mukanaan.
- Hei, Alinea toivotti.
- Me oltiin paimenessa, Tek sanoi ylpeänä. Ja me löydettiin pässi! Tai Alinean sen löysi.
- Mitenkäs täällä on hommat sujunut? Alinea kysyi.
- Hyvin, hyvin, Worford mutisi.
Alinea meni käymään takahuoneessa ja tuli sitten takaisin ilman kassiaan. Melkar pysyi hiljaa ja odotteli ruokaa. Alinea meni katsomaan, mitä Rinelda keitteli. Se oli lihakeittoa.
- Tarvitsetko apua? Alinea kysyi.
- Kiitos, Rinelda sanoi ja hymyili Alinealle.
Alinea alkoi auttaa Rineldaa ruoanlaitossa ja hymyili takaisin Rineldalle.
Ruoka oli kohta valmista. Rinelda tarjoili keittoa ja Bryggi ilmestyi heti sisälle ovesta. Melkar kävi hakemassa ruokaa ja söi sitä ahnaasti. Alinea auttoi Rineldaa tarjoilussa. Bryggi virnisti ja lappoi lautasensa täyteen keittoa.
- Bryggi, oletkos saanut sen hengen jo pois? Sarostip kysyi Bryggiltä.
- Ei, ei vielä, Bryggi vastasi päätään pudistaen. Paha henki. Ei lähde helppo.
Kun kaikille miehille ja pojille oli saatu ruokaa, Alinea otti myös itselleen ruokaa ja kävi syömään. Melkar sanoi kaikkien kuullen:
- Rinelda ja Althon, minulla on teille hieman tärkeää asiaa, ruoan jälkeen.
- Niin, mitäs täällä on tänään tapahtunut? Alinea kysyi. Saitte peltoa raivatuksi?
Sarostip nyökkäili ja söi ruokaansa. Alinea kummasteli muiden hiljaisuutta. Melkar sanoi Alinealle:
- Kyllähän se meni, kun muut siunaantuivat auttamaan minua vasta joskus keskipäivällä.
Alinea kysyi hieman leikkisästi:
- Mitäs te sitä ennen oikein puuhailitte? Yhdessä olitte lehmiä lypsämässä?
- Yritin saada Worfordin pois sieltä lehmien luota, Sarostip sanoi.
Melkar vakavoitui ja jatkoi syömistä.
- Jaa, Alinea mutisi.
- Ja vähän aikaa meni siinä kun tulin näyttämään sitä käyrää veistä, joka löytyi vuoteestasi, Sarostip sanoi Alinealle.
Alinea nyökkäsi ja jatkoi syömistä. Melkar sai jo syötyä ja vei lautasensa pois.
- Me pidetään se pässi, Tek sanoi tärkeänä. Alinea sanoi niin.
Bryggi kävi santsaamassa.
- Rinelda, Althon. Tulkaa, Melkar sanoi ja lähti ulos.
- Niin tosiaan, Alinea sanoi. Löysimme mustavillaisen pässin metsästä.
- Nälkä, Zist mutisi ja kipitti ulos.
Rinelda ja Althon lähtivät Melkarin perään, kun taas Alinea katseli Melkarin perään, mutta jatkoi taas syömistään verkkaisesti. Worford katseli Alineaa hiukan vaivautuneena.
- No sepä hyvä, Sarostip sanoi Alinealle. Kun vielä kukon saisi.
- Se pässi on kyllä aika nälkiintynyt, Alinea lisäsi.
- Ehkä toisilla tiloilla olisi? Worford ehdotti. Ja ehkä se pässi on karannut joltakin tilalta.
- Luultavasti, Alinea myönsi. Sillä oli naru kaulassa.
- Jos palautamme pässin sinne, mistä se on karannut, tilan väki ehkä vaihtaisi meille kukon, Worford ehdotti.
- Mutta mitenkäs aiomme mennä toiselle tilalle kun vannoimme että emme lähde tilalta? Sarostip kysyi Worfordilta.
- Niin, Worford myönsi hämillään. Meidän täytyy kai sitten odottaa.
Alinea lopetti syömisen ja keräsi astiat. Bryggi ahmi vieläkin keittoa, mutta Sarostip sai syötyä loppuun. Alinea käväisi ulko-ovelta katsomassa, kuinka pimeää ulkona oli jo, ja totesi, että ulkosalla oli hämärää. Alinea palasi takaisin penkille istumaan.
- Sarostip, tiedätkö, kuka sen puukon laittoi sinne? Tek kysyi.
- En tiedä, Sarostip vastasi.
- Minä veikkaan Melkaria, Tek tuhahti.
- Noh noh, Alinea toppuutteli.
- Alinea, Zist sanoi että oli nähnyt myös alynxin karvoja vuoteessasi, Sarostip sanoi.
- Jee, saadaanko me pentuja? Reinier hihkaisi.
Alinea näytti aivan hämmentyneeltä ja kysyi:
- Kuinka paljon niitä karvoja oli? Voi olla, että jotain karvoja oli jäänyt huopaan, siitä kun olimme Kalfien tilalla.
- Miksi se köriläs oli niin jumalattoman suurikokoinen? Reinier kysyi.
Alinea kysyi hieman vaivautuneena:
- Ja mitä ihmettä te kaikki minun huomaani tongitte? Ei ole mukavaa, kun tonkii toisten tavaroita ihan tosta vaan.
- Anteeksi, en tarkoittanut pahaa, Reinier sanoi. Etsin vain puukkoa, eikä muualta löytynyt.
Alinea huokaisi.
- Ja Zist sanoi että oli nähnyt niitä karvoja, Sarostip huomautti. Minä en ollut nähnyt mitään.
- Mennään katsomaan, Tek ehdotti.
- No mennään, Alinea suostui.
- Hihihiih, hurjan jännittävää! Reinier innostui.
Tek lähti makuuhuoneeseen päin. Alinea nousi ylös ja asteli myös rivakasti takahuoneeseen. Sarostip ja Reinier tulivat myös.
Takahuoneessa Alinea rupesi katselemaan, oliko karvoja jossakin. Hänen huovassaan tuntui tosiaan olevan karvoja. Ei niitä ollut paljonkaan, mutta sen verran, että ne katsoessa huomasi.
- Onko Tupsukorva nukkunut huovallani? Alinea ihmetteli.
Samassa käveli sisälle makuhuoneeseen vakavan näköisenä. Alinea kysyi tympääntyneenä:
- Tulitko sinäkin katselemaan karvoja?
Alinea asteli vastausta odottamatta takaisin tuvan puolelle. Melkar pudisti päätään ja meni omalle nukkumapaikalleen alkaen sitten lepäämään. Sarostip meni tuvan puolelle ja Tek seurasi häntä. Rinelda ja Althonkin menivät nukkumaan. Reinier kävi myös nukkumaan ja alkoi pian kuorsata:
- Zzzzz.
Alinea kysäisi vielä muilta:
- Onko niitä vahtivuoroja vielä?
- Ei kai viitsi, Worford sanoi. Kyllä me olemme täällä turvassa.
- Niin, ja se iso mies kai pitää silmällä lähiseutua, Sarostip totesi.
- Joo, Tek sanoi. Hänelle ei varmasti kukaan halua mennä uhoamaan, hän naurahti.
Bryggi haukotteli ja asettui penkille nukkumaan tulisijan ääreen.
- Minä taidan mennä nukkumaan, Worford sanoi. Tuletko sinäkin, Alinea?
Alinea katsoi Worfordia kummissaan.
- Aiotko sssinä tehdä sssitä Worfordin kansssakin? Zist kysyi Alinealta.
Alinea punastui ja nolostui pahemman kerran. Worford näytti hämmentyneeltä ja punastui sitten.
- Ole hiljaa Zist, Sarostip ärähti.
Alinea asteli ulos.
- En, en minä mitään, Worford änkytti nousten ylös.
Zist ei näyttänyt yhtään ymmärtävän muiden reaktioita.
- Mitä minä nyt tein? hän kysyi kummissaan.
Worford näytti vaivautuneelta ja siirtyi sitten makuuhuoneeseen. Sarostip lähti puolijuoksua Alinean perään. Zist kipitti Sarostipin perään.

Ulkona
Ulkona Alinea meni talon seinää vasten istumaan maahan. Siellä oli hiljaista ja rauhallista. Ilta oli hämärtynyt ja tähtiä näkyi taivaalla. Alinea katseli tähtiä taivaalla ja koetti rauhoittua.
Samassa Sarostip tuli ulos ja sanoi Alinealle:
- Sinun kannattaisi varmaan tulla sisälle.
Alinea katsoi Sarostipia, kun tämä tuli ulos ovesta, ja kysyi:
- Ajattelitte pilkata ja syytellä minua lisää?
- Häh? ihmetteli Zist, joka saapui juuri ulos.
- Zist, menes nyt pois, Sarostip komensi.
Zist näytti hämmentyneeltä. Mitä minä nyt tein?
Alinea rupesi taas katselemaan taivaalla olevia tähtiä.
- Alinea, sinun varmaan kannattaisi tulla sisälle, Sarostip sanoi.
- Mitä minä nyt tein? Zist huudahti.
- Eikö täällä nyt olekaan turvallista? Alinea kysyi.
- Mene pois Zist, Sarostip käski.
- Mitä minä nyt tein? Zist valitti.
- No sisällä on varmasti turvallisempaa kuin ulkona, Sarostip sanoi Alinealle. Ei ole kovin turvallista olla yksinään ulkona.
Alinea vastasi vieläkin vain taivaalle katsellen:
- Ei täällä nyt ainakaan näy ketään. Ja onhan meillä se jättikokoinen mies suojelemassa meitä.
- No ei sekään varmaan joka paikkaan näe, Sarostip huomautti.
- Miten minä voin olla sssähläämättä jollette te kerro mitä minä sssählään? Zist mutisi loukkaantuneena.
Alinea käänsi nyt katseensa Zistiin ja tokaisi:
- Mene nyt muualle uikuttamaan. Jos et ymmärrä jotain asiaa, niin ole hiljaa.
- No, minä menen nyt nukkumaan, Sarostip sanoi muille ja painui sisälle.
Alinea alkoi taas katsella taivaan tähtiä.
- No, anteeksssi, mitä minä sssitten teinkään, Zist sanoi murheellisena.
Alinea ei pahemmin välittänyt Zististä sillä hetkellä. Zist istahti Alinean viereen, näytti murheelliselta ja oli hiljaa. Alinea tuhahti ja lähti menemään sisälle. Zist jäi istuskelemaan loukkaantuneena.

Tuvassa
Sarostip tuli sisälle tupaan. Tek oli vielä hereillä, mutta Bryggi kuorsasi penkillä. Sarostip kävi istumaan penkille ja kysyi:
- Tek, eikö sinun kannattaisi jo mennä nukkumaan?
- Eikö sinunkin? Tek vastasi. Mikä Alinealla oikein on? Ei kai hän oikeasti tappanut Ketjua?
- Ei kai, Sarostip vastasi. Zist sanoi aika pahasti Alinealle.
- Miksi niin? Tek kysyi.
Samassa Alinea asteli takaisin tupaan. Tek vaikenee, kun Alinea tuli. Alinea katseli Tekiä ja Sarostipia hieman tympääntyneenä.
- Alinea, mikä sinun on? Tek kysyi huolestuneena.
Alinea kävi hakemassa takahuoneesta kassinsa ja meni takaisin ulos.
- Höh, Tek tuhahti.
- No, minä menen nyt nukkumaan, Sarostip sanoi.
Hän meni perempään huoneeseen ja kävi nukkumaan. Tek lähti myös keihäänsä kanssa ja kävi sitten myös nukkumaan. Uni tuli pian kovan päivän jälkeen.
Joskus ennen aamunkoittoa kaikki takahuoneessa olijat heräsivät kovaan paukutukseen, joka tuntui tulevan ovelta. Heidän kaikkien olo oli vielä aika uninen.
Alinea nousi unisena istuman huopansa alla, mutta ei tehnyt sen kummempaa oven avaamisen vuoksi. Sarostip nousi ylös haukotellen ja unisena ja lähti ovelle miekka mukanaan. Melkar nousi istumaan ja hieroi silmiään. Alinea lähti Sarostipin perään haukotellen. Melkar katsoi peremmästä huoneesta, mitä tapahtui.
Oven takaa paljastui neljä aseistettua miestä, jotka marssivat sisään. Heidän joukossaan olivat Berra joku lyttynenäinen soturi, joku toinen orlanthi ja kumma keltaisiin varusteisiin pukeutunut mies.
Alinea perääntyi oven lähettyviltä. Melkar nousi ylös ja asteli Sarostipin luo. Joukko saapui tupaan ja Sarostip seurasi heitä. Melkar jäi tupaan ja katsoi Berraa sekä muita kysyvä ilme kasvoillaan.
- Onko jotain ongelmaa? Sarostip kysyi Berralta.
Berra näytti olevan varsin vihainen. Hän katsoi Sarostipia vihaisesti, muttei sano vielä mitään. Alinea meni takahuoneeseen.
Alinea tuli pian takaisin tuvan puolelle housut jalassa.
- On, on ongelmia, Berra sanoi vihaisella äänellä Sarostipille, tosin hilliten itsensä.
Zist kipitti sisälle. Alinea alkoi tehdä ruokaa.
- Ja ne ongelmat ovat täältä peräisin, Berra ärähti Sarostipille.
- No kerropa sitten, Sarostip kehotti.
Melkar laski toisen kätensä vyölleen kirveen viereen ja katsoi levottomana muita.
- Tiedät hyvin itsekin, Berra sanoi vihaisesti Sarostipille. Et taida oikein tajuta, mitä isännyys velvoittaa?
Berra vaikeni ja katsoi vihaisesti Sarostipia.
- Jos minä saisin päättää, lähtisit nyt heti klaanista, Berra ärähti sitten Sarostipille.
- En taida nyt tietää näistä ongelmista, Sarostip sanoi.
Alinea tuli kysymään Berralta hiljaisella äänellä:
- Syöttekö te täällä?
Melkar seisoi sivumpana ja tarkkaili Berraa ja muita sotureita.
- Hitto, olet puhunut avoimesti salamurhista lunarilaisia vastaan! Berra ärjäisi Sarostipille.
Hän ei näyttänyt kuulevan Alinean hiljaista kysymystä vaan kysyi vihaisesti Sarostipilta:
- Oletko aivan kahjo?
Alinea hätkähti Berran yllättävää ärjäystä.
- Ja mistäköhän te olette tällaista tietoa saaneet? Sarostip kysyi puolustelevasti.
- Lunarilaiset ovat valittaneet sinusta Renekotille, Berra huusi vihaisesti Sarostipille.
- Etkö nuija tajua, että he voivat saada tästä syyn lähettää joukkoja Vaaralinnoitukseen! Berra karjaisi.
Melkar hätkähti hieman tajutessaan tilanteen vakavuuden ja katsoi Sarostipia. Alinea meni vähin äänin takaisin ruokaa tekemään.
- No ne lunarilaiset ovat saattaneet keksiä vaikka mitä, Sarostip väitti.
Berra näytti vain vihaisemmalta ja sanoi:
- Tämä EI ole valetta.
- Sssarossstip on murhaaja! Zist huudahti.
Berra luo Zistiin vihaisen katseen ja karjaisi:
- Hiljaa, lisko!
Zist vinkaisi ja sulki suunsa. Melkar käveli rentona ja täysin hereillä Berran eteen. Berra kääntää katseensa taas Sarostipiin.
- Keneltä te olette muka saaneet tämän tietää? Sarostip kysyi.
- Ymmärrätkö, mikä idiootti olet? Berra ärähti vastaamatta. Ymmärrätkö, mitä vahinkoa olet tehnyt klaanille?
- Mitä olette meinanneet siis tehdä Sarostipille? Melkar kysyi Berralta vakavana.
- Ymmärrätkö, mitä tekosi merkitsevät? Berra ärähti ja paukautti nyrkillä pöytään kuin sanojensa vahvistukseksi.
- Keneltä te olette saaneet tietää jotain tällaista? Sarostip kysyi.
- Vastaa minulle, Berra ärähti Sarostipille.
- Kai nyt puhua saa, Sarostip sanoi.
- Voi veljet, tupaan tullut Reinier huokaisi ja lähti joelle puukkoineen.
- Sinä vastaat, kun minä kysyn! Berra ärähti Sarostipille.
- Rauhoitu nyt, hyvä mies, Melkar sanoi Berralle.
- No kai minä sitten tajuan, Sarostip puolustautui.
- Sano siis, mitä olet juonitellut! Berra käski vihaisesti.
- En paljon mitään muuta, Sarostip vastasi välttelevästi. Jotain pientä olen puhunut.
Rinelda meni auttamaan Alineaa puuronteossa.
- Kerro minulle aivan kaikki, Berra käski hiukan rauhoittuen.
- Jos lunarit ovat sinulle jotain kertoneet niin tiedät sitten varmaan jo valmiiksi, Sarostip vastasi jurosti.
- Haluan kuulla omasta suustasi, Berra sanoi terävästi.
- Sssarossstip on mokannut, Zist kuulutti.
- Zist, mene syömään joelle kaloja, Alinea kehotti..
- Enkä, minä haluan kuunnella, Zist sanoi vastaan.
- Pidätkö sinä muka lunareista? Sarostip kysyi Berralta.
- Sinä vastaat nyt minulle, Berra käski.
- Kerro kaikki, äläkä intä vastaan, Melkar käski Sarostipia ja pukkasi tätä kylkeen kyynärpäällä.
- Siitä mistä juuri vaahtosit äsken ja lunarien temppeleiden polttamisesta ja... Sarostip sanoi ja jäi miettimään.
Berra katsoi odottavana Sarostipia. Kaksi muuta soturia näytti vakavilta.
- En muista nyt muuta, Sarostip sanoi lopulta.
- Paras olisi muistaa, Berra ärähti. Ja kenelle olet mennyt puhumaan sellaista?
- Jollekin tyypille joka tuli itse kysymään, Sarostip vastasi. En tiedä sen nimeä.
- Hitto, mikä aasi! Berra ärähti. Minä kuulin, että olet typerys mennyt puhumaan Kudderin kanssa! hän sanoi vihaisesti. Mikä ääliö!
- En tosiaan tiedä sen nimeä, Sarostip sanoi.
Melkar astui muutaman askeleen taaksepäin.
- Ei ihme, että lunarit saivat kuulla aikeistasi, Berra läksytti Sarostipia. Tajuatko, miten pahaan tilanteeseen olet klaanin saattanut? Ja neuvoston ja itse Renekotin?
Alinea tuli uudelleen Berran viereen.
- Asia tuli selväksi, voit lähteä jos ei ollut muuta asiaa, Sarostip sanoi tylysti.
Melkar ärähtää Berralle:
- Mitä aiotte Sarostipille tehdä?
- Hänet tulisi erottaa klaanista, Berra vastasi Melkarille.
Alinea kysyi Berralta:
- Haluatteko syödä täällä? Olette kuitenkin jo kävelleet tänne asti Vaaralinnoitukselta.
- Syömme kyllä, Berra vastasi Alinealle lyhyesti. Samalla taomme järkeä tuon tolvanan kalloon.
- Mutta häntä ei kumminkaan eroteta? Melkar kysyi Berralta.
- Ei, Berra vastasi lyhyesti.
Alinea alkoi sitten tarjoilla kaikille paikalla oleville miehille puuroa.
- Olen varma, että hän on Eurmal Lörppäkielen ruumiillistuma, Berra sätti Sarostipia. Kuka muu voisi olla yhtä tyhmä?
Melkar otti puuroa ja meni istumaan pöydän ääreen sitä syömään. Sarostip näytti ärsyyntyneeltä.
- Hitto, mies on muka tilanisäntä, eikä osaa pitää kieltään kurissa! Berra pauhasi.
Miehet siirtyivät pöytään. Berra oli vieläkin vihainen.
- Silloin en ollut tilan isäntä kun hän tuli puhumaan, Sarostip yritti sanoa.
Melkar huokaisi.
- Jos tämä olisi tullut ajoissa ilmi, sinulle ei olisi annettu tilaa, Berra ärähti Sarostipille. Ja minun piti lähteä yötä myöten asialle. Hitto, varsinainen taliaivo tämä isäntänne.
- Rauhoitu nyt, Berra. Uskon, että Sarostip tietää olevansa idiootti ja tehneensä virheitä, Melkar koetti rauhoitella Berraa.
- Tästä lähtien jos puhut vieläkin jotakin lunarilaisvastaista, lennät heti klaanista, Berra varoitti Sarostipia Melkaria kuuntelematta. Ja hitto, sinä saat korvata aiheuttamasi ongelmat. Saat pyytää nöyrästi anteeksi lunareilta. Ja paikata möhläyksesi.
Alinea tuli sanomaan Berralle vienolla äänellä:
- Teidän kannattaa nyt hieman rauhoittua ja syödä. Puuro ei ole hyvää enää kylmänä ja teillä on varmasti nälkä.
- Berra, Melkar ärähtää kuuluvasti. Rauhoitu. Viesti on mennyt perille.
Berra nyökkäsi lyhyesti Alinealle, muttei kiinnittänyt Melkariin huomiota.
- No mitenkäs muka voin paikata ne? Sarostip kysyi.
- Sinä teet lunareille palveluksia, Berra sanoi irvistäen.
Alinea meni kuiskaamaan Sarostipille jotakin.
- No en tee mitään palveluksia niille, Sarostip vastusti.
Melkar katsoi Berraa ja söi ruokaansa.
- Sinä teet tai lennät klaanista, Berra sanoi lyhyesti ja alkoi syödä.
Zist katsoi Sarostipia kuin mielenvikaista. Melkar ärähti itsekin Sarostipille:
- Ai klaani joutuu kärsimään vielä enemmän sinun takia? Sinä teet sen mitä käsketään, etkä aiheuta lisää ongelmia.
Berra nyökkäsi ja loi hyväksyvän katseen Melkariin.
- Etkö tajua, että meitä muitakin katsotaan syyttävästi sinun takia? Melkar lisäsi vihaisena Sarostipille.
- No tee sinä ne palvelukset sitten, Sarostip sanoi itsepäisesti Melkarille.
Toiset soturit söivät.
- Minä en tee, koska sinä ne olet aiheuttanut, Melkar vastasi.
- Sinä teet, Berra sanoi terävästi Sarostipille samalla, kun lusikoi puuroa suuhunsa. Klaanin puolesta heille on luvattu yhteistoimintaa kanssasi, hän lisäsi Sarostipille.
- Sinä teet ne kaikki heti kun mahdollista, keinolla millä hyvänsä. Se on yksi ilo meille miltä sinusta tuntuu, kun sinun tyhmyytesi takia muutkin kärsivät! Kaikki ei mene sinun mukaan, Melkar puhisi Sarostipille ja söi taas.
- No onpa hirveää jos on vähän puhunut jostain, Sarostip vähätteli. Kyllähän ne lunaritkin varmasti juonittelevat meitä vastaan. Vai onko joku eri mieltä?
Alinea lähti perällä olevaan huoneeseen, kävi hakemassa sieltä mekon ja meni ulos.
- Hitto, totta pirussa juonittelevat, mutta sinä annat heille aseita juonitteluun! Berra ärähti Sarostipille.
- Eivätpä ole sentään niin tyhmiä, että puhuisivat siitä ääneen toisille. Toisin kuin sinä, Melkar sanoi Sarostipille.
- Joku lunari tappoi varmasti Ketjun, Sarostip sanoi.
Zist meni ulos Alinean perään.
- Sinun ei auta syytellä vaan nöyrtyä, Berra sanoi tiukasti Sarostipille.
- Niin, Melkar sanoi Berralle. Ketju on tapettu.
- Ketju? Berra kysyi.
- En minäkään siitä ääneen puhunut, Sarostip puolusteli. Puhuin vain yhden henkilön kanssa, enkä mitenkään kovaan ääneen.
- Se yksi synkkä kaveri, joka tuli mukanamme tilalle, Melkar selitti Berralle.
- Se yksi mies joka tuli tilallemme, Sarostip täsmensi.
- Siitä meidän piti tulla raportoimaan teille, Melkar lisäsi nopeasti.
- Tollo, se yksi henkilö oli Kudder, lunarilaisten vakooja, Berra ärähti Sarostipille.
Sitten hän huokasi väsyneesti. Melkar katsoi Sarostipia syyttävästi.
- Et olisi voinut pahemmin möhlätä, Berra ryöpytti Sarostipia. Hän on lunarilaisten silmät ja korvat Vaaralinnoituksessa. Ja Yanafal Tarnilsin edustaja.
Melkar sai syötyä ja vei lautasensa pois.
- No minä en voi tietää jokaista Vaaralinnoituksen asukasta, Sarostip puolusteli.
- Berra, minulla on asiaa sinulle, Melkar sanoi muiden kuullen.
- Mutta hitto vieköön, sinä et täällä Riskimaassa juonittele, et niin yhtään! Berra ärähti ja paukauttaa nyrkkinsä pöytään. Niin? hän kysyi Melkarilta ärtyneesti.
- Kahdenkeskistä, Melkar korjasi nopeasti.
- Jos sinulla on asiaa, niin sano se ääneen, Berra käski.
Melkar mietti hetken ja sanoi sitten:
- Pyytäisin, että otatte poikani ja vaimoni mukananne Vaaralinnoitukseen.
- Miksi ihmeessä? Berra kysyi ärtyneesti.
- Täällä ei ole turvallista pienelle pojalle, Melkar vastasi. Ketjunkin tappajaa emme ole saaneet tietoomme ja täällä on muitakin vaarallisia olioita, hän selitti.
- Oma asianne on pitää huolta naisista ja lapsista, Berra sanoi terävästi. Lisäksi olen tuonut mukanani erään miehen, joka viipyy tilallenne jonkin aikaa, hän jatkoi Sarostipille. Hän on osa hyvitystäsi lunareille.
Melkar katsoi Berraa hieman ärtyneesti.
- Onko selvä? Berra kysyi Sarostipilta tiukasti.
- Luulin, että tämä klaani on toisenlainen, Melkar sanoi Berralle hieman syyttävästi.
- Mitä muka kuvittelet? Berra kysyi.
- Luulin Vaaralinnoituksen antavan turvaa omille klaanilaisilleen, Melkar vastasi.
- Kaikkialla miehet pitävät itse huolta naisistaan ja lapsistaan, Berra totesi.
- No on selvä! Sarostip karjaisi Berralle samalla tavalla, kun tämä karjui koko ajan.
- No lähettäkää tänne sitten miehiä, jotka pitävät huolta ettei murhaajat ja kaaoksen oliot pääse riehumaan klaaninne mailla! Melkar huudahti.
Berra nyökkäsi Sarostipille.
- Olekin hänelle sitten ystävällinen, hän kehotti. Täällä ei ole kaaosolentoja, Berra vastasi Melkarille.
- On, Melkar sanoi.
- Todista väitteesi, Berra käski terävästi.
- No johan, maanviljelijät tuntevat alueensa paremmin kuin Berra, Sarostip sanoi Berralle.
- Minä taistelin yhtä vastaan joella, Melkar sanoi ja nosti toista lahjettaan.
Hän otti siteet pois jaloistaan ja näytti puristuksen jälkiä:
- Oliolla oli pään tilalla mustekalan lonkerot ja pää.
- Kuulostaa uskomattomalta, Berra sanoi epäilevästi. Olettehan näkevinänne broonkin Vaaralinnoituksessa. Mutta ei siellä mitään ole.
- Väitätkö, että minä valehtelen! Melkar karjaisi Berralle.
- Kautta Orlanthin vannon taistelleeni sellaista vastaan ja jos sinä et sitä usko, niin on sinulla päässä vikaa, Melkar sanoi hyökäten Berran kimppuun sanoin.
- Pitäkää sitten naisenne ja lapsenne poissa joelta, Berra sanoi.
- Luuletko sen auttavan? Melkar ärähti.
- Eivät täällä muutkaan missään paratiisissa asu, Berra jatkoi. Kaikkialla on vaaroja. Miksi kuvittelette paikan nimenkin olevan Riskimaa?
- Ja klaaninne tarkoitus ei ole tukea jäseniään? Melkar kysyi.
- Klaani tukee, mutta meillä ei ole voimavaroja pitää suuria varuskuntia, Berra tuhahti.
- En tiennyt, että täällä on tällaisia ihmisiä, jotka antavat asioitten tapahtua aivan neniensä alla ja eivät tee niille mitään, Melkar tuhahti takaisin. Vaimoni pystyy auttamaan kylässänne aivan kuten muutkin naiset ja tekemään työtä elantonsa eteen.
- Sitä ihmettelenkin, Berra sanoi terävästi. Asioista ilmoitetaan klaanille. Ja klaani harkitsee, mihin se ryhtyy. Mistään muualta ei ole tullut moisia ilmoituksia kuin teiltä.
- Ei muitten tilalle ole varmaan tullut nipottavia miehiä tähän aikaan, Melkar ärähti.
- Muilla tiloilla ei olekaan tuollaisia lörppähuulia, Berra nälväisi.
Melkar laittoi siteet takaisin ja laski housunsa lahkeen.
- Olkaa sitten tyhmä ja älkää uskoko, hän jupisi.
- Ettekö siis tosiaan pärjää täällä yksin? Berra kysyi hiukan ivallisesti.
- Pärjäämme me täällä, Sarostip vastasi.
- Siinäpä se, Berra sanoi ja katsoi Melkariin.
Melkar huokaisi ja katsoi Berraa halveksuen.
- Emme tarvitse mitään ylimääräisiä tilan asukkaita, Sarostip lisäsi.
- Onko sinulla vaimoa? Melkar kysyi Berralta.
- Kyllä on, Berra vastasi Melkarille.
- Entä lapsia? Melkar kysyi.
- Ja minä pystyn myös puolustamaan häntä, Berra lisäsi.
- Niin. Siellä kylässä, jonne eivät mitkään oliot tule, Melkar sanoi.
- En voi tietenkään mitään sille, jos klaani on asettanut tänne niin kädettömän porukan, ettei se uskalla asua täällä, Berra sanoi.
- En ole väittänyt etten uskalla asua täällä, Melkar huomautti.
- Olette ihan vapaita lähtemään klaanista, jos ei Riskimaa miellytä, Berra totesi.
- Kyllä me pystymme täällä asumaan, Sarostip vakuutti Berralle. Ainakin suurin osa meistä pystyy.
- Mitä sitten väität? Berra kysyi.
- Perustakaa oma tila tänne vähän matkan päähän, niin katsotaan miten Berralla menee suu, Melkar sanoi.
- Minä olen asunut Riskimaassa sen alkuajoista lähtien, Berra sanoi. Usko pois, aluksi se oli rankkaa. Olemme kokeneet klaanissa tuskallisia menetyksiäkin. Mutta jumalien avulla me pärjäämme.
- Väitän vain, että tuollaisen kylässä asuvan valmiiksi syötetyn ihmisen on helppo sanoa, mitä täällä on vaikka mitään ei tiedäkään, Melkar väitti.
- Pah, minä ja soturini partioimme maita ja olemme ottaneet yhteen monien kammotusten kanssa, Berra tuhahti. Hitto, olen menettänyt talon miehiäkin kahakoissa kaaoshirviöitä vastaan. Ja sitten sinä tulet pehmeästä etelästä väittämään minua pehmeäksi!
- Äsken väitit, että täällä ei ole mitään kaaoksen otuksia, Melkar sanoi.
- Nyt täällä ei olekaan, Berra sanoi. Mutta talvet, ne ovat vaarallista aikaa.
- Pilkkaatko sinä minua? Melkar kysyi Berralta tiukkaan sävyyn.
- En käsitä, mitä sinä pelkäät, Berra vastasi. Muut asuvat myös rotkossa, eivätkä kitise.
- Vastaa kysymykseeni, Melkar sanoi Berralle.
- He pitävät nostoväkeäkin ja hoitavat itse hommansa, Berra jatkoi. En käsitä, miksi teillä on niin hirveä hätä täällä.
- Vastaa kysymykseeni, Melkar toisti Berralle.
- Kalfit kyllä kitisivät aika paljon, Sarostip sanoi.
- Heillä ei olekaan helppoa, kun ovat menettäneet kaksi miestä talosta, Berra vastasi. Siksi en voi ymmärtää TEIDÄN asenteitanne. Teillä on monta raavasta miestä talossa. Ja samoin aseita.
- Me menetimme miehen, Melkar väitti Berralle.
- Miten hänet menetitte? Berra kysyi.
- Hänet tapettiin, Melkar vastasi.
- Lunari varmaan, Sarostip arveli.
- Ole sinä nyt hiljaa, Sarostip, Melkar komensi.
- Ole itse, Sarostip vastasi.
Samassa Alinea saapui sisälle peseytyneenä mekko päällä ja Zist kannoillaan.
- Mitä teitte ruumiille? Berra kysyi. Ja miksi ette ole ilmoittaneet asiasta?
- Sanoin, että olimme tulossa ilmoittamaan asiasta, Melkar vastasi.
- Milloin tämä tapahtui? Berra kysyi aivan asiallisesti.
- Ellet ole huomannut, ME jotkut joudumme tekemään jotain elantomme eteen, emmekä vain lorvailemaan kylässä klaanin tehdessä työtä, Melkar tuhahti.
Alinea käveli takahuoneeseen ja tuli sieltä pian kassinsa kanssa ulos.
- Emme ole ehtineet tulemaan kertomaan asiaa, koska ME jotkut joudumme tekemään työtäkin, Melkar sanoi.
Alinea totesi vakavana:
- Jos on jotain asiaa, niin olen tuossa pihalla.
- Teitähän on monta tällä tilalla, Berra sanoi. Teitä on runsaasti verrattuna Kalfeihin. Kyllä joku olisi joutanut ilmoittamaan.
Zist seurasi Alineaa, joka asteli ovesta ulos.
- Niinhän meitä on mutta kylvötyöt ovat myöhässä, Sarostip vastasi. Koska tulimme vasta tilalle.
- Yhteen mieheen ei kylvä kaadu, Berra sanoi terävästi.
Melkar tuhahti Berralle halveksivasti.
- Näyttäkää minulle ruumis, Berra käski. Ja kertokaa, miksi epäilette lunarilaisia.
Melkar lähti ulos. Berra seurasi ja viittasi soturit mukaansa.
- ME emme epäile, vaan idiootti Sarostip, Melkar korjasi.
Hän johdatti miehiä ruumiin suuntaan.
- Ja mitäs pelkuri Melkar epäilee? Sarostip kysyi kireästi.
Melkar jätti Sarostipin kommentin omaan arvoonsa.
Seurue pääsi pihalle.
- Ihmettelen, miten tämän tilan isännyys voi olla tuolla, Melkar mumisi lähinnä itsekseen. Ei tiedä mitään edes pelloista, hän lisäsi ja lähti kävelemään kohti puskaa, jonne Ketju oli piilotettu.
Seurue saapui sinne, minne ruumis oli jätetty. Siellä ei vain näkynyt mitään ruumista.
Melkar nielaisi.
- No? Berra kysyi.
- Haaskaeläimet varmaan syöneet, Sarostip arveli.
Berra katsahti Sarostipiin tympääntyneesti. Melkar kyykistyi tutkimaan maata ja etsi siitä jälkiä ja verta.
- Se on hävinnyt, Melkar sanoi mietteliäänä.
Berra tuhahti.
- Etkö muka usko, että hänet on tapettu? Melkar kysyi.
- Minusta vaikuttaa, että mies on vain lähtenyt kälppimään ja yritätte kehittää jotakin juttua, Berra vastasi.
- Me kaikki voimme todistaa nähneemme Ketjun kuolleena, ja vastassa on vain yksi jääräpää, Melkar väitti.
- Jos hän olisikin kuollut, niin missä on ruumis? Berra kysyi.
- Sanoin jo, Melkar vastasi. Hävinnyt.
- Ettei teidän kanssanne vain pilailtaisi? Berra epäili.
- Eläimet ovat voineet syödä ruumiin, Sarostip esitti.
- Kun kyseessä ovat Bryggin ja sen toisen kaltaiset tyypit, kaikki on mahdollista, Berra sanoi.. Ehkä mies järjesti Bryggi-laiskurin kanssa katoamisensa. Ja piileksii nyt jossakin. Lunarilaisista rikollisista ei aina tiedä.
Melkar tuhahti miehelle ja lähti takaisin talolle. Berra seurasi ja niin toisetkin.
Sisällä talossa Berra kysyi Melkarilta:
- Uskallatko nyt olla täällä?
- Anteeksi tämä kaikki, Melkar sanoi Berralle hieman alentuneesti.
Berra nyökkäsi hiukan. Melkar nyökkäsi Berralle hieman turhautuneena ja sanoi vielä:
- Anteeksi.
- Olkoon, mutta pitäkää pintanne, Berra sanoi. Ensimmäisenä vuotena ei ole helppoa. Mutta kyllä selviätte, jos jaksatte nähdä vaivaa ja ajatella hiukan - erityisesti isäntänne. Haluan nyt, että kerrot, miten tästä eteenpäin toimit, Berra sanoi Sarostipille.
Melkar nyökkäsi Berralle ja istuutui penkille hieman nolona puheistaan.
- En juonittele mitään lunareista ja olen ystävällinen tälle uudelle asukkaalle, Sarostip vastasi Berralle.
- Ja mitä lisäksi? Berra kysyi.
- Ilmoitan klaanille jos jotain erikoista tapahtuu, Sarostip vastasi.
- Ja mitä muuta? Berra kysyi ja katsoi tiukasti Sarostipia.
- Teen ahkerasti töitä ja AJATTELEN, Sarostip vastasi.
- Ja mitä pyydät lunareilta? Berra kuulusteli.
- Pyydän anteeksi lunareilta, Sarostip vastasi.
- Aivan, Berra sanoi. He saapuvat tänne jossakin vaiheessa ja silloin pyydät heiltä anteeksiantoa. Ja vakuutat, että olet hylännyt kaikenlaiset salahankkeet. Samoin lupaat heille apuasi. Selvä?
- Kyllä, Sarostip joutui sanomaan.
- He haluavat sinut tulen vuodenaikaan avuksi jossakin tutkimushankkeessa, Berra sanoi. Ja silloin autat heitä parhaasi mukaan, niin asia selviää. Onko selvä?
- On selvä, Sarostip vakuutti.
- Tajuat varmaan, että neuvosto ei halua kuulla sinusta enää pienintäkään valitusta? Berra kysyi.
- Tajuan, tajuan, Sarostip sanoi.
Berra nyökkäsi tyytyväisenä:
- Uskotko pystyväsi hoitamaan mahdolliset vaarat tilasi väellä?
- Uskon, Sarostip vastasi.
- No niin, asiat lienevätkin sillä selvät, Berra totesi. Partioimme samalla pohjoisempana. Kun kerran jouduimme tänne rotkoon tulemaan. Nukumme muutaman tunnin täällä, jos isännällä ei ole mitään sitä vastaan, Berra sanoi painottaen loppuosaa.
- Ei ole mitään sitä vastaan, Sarostip sanoi.
- Niin, sitten menemme nukkumaan, Berra sanoi. Hän jää luoksenne, Berra lisäsi ja viittasi mieheen, jolla oli keltaiset haarniskat. Onko selvä? hän kysyi.
- On selvä, Sarostip vahvisti.
Berra nyökkäsi ja lähti takahuoneeseen. Kaksi sotureista seuraa häntä, myös keltapanssarinen, mutta kolmas jäi tupaan.
- Kuulepas Sarostip, kolmas soturi sanoi.
- Niin? Sarostip kysyi.
- Missäs Alinea on? soturi kysyi.
- En tiedä, Sarostip vastasi.
- Jeraka lähetti hänelle jotakin, soturi sanoi. Pahoittelen, että tulimme häiritsemään, mutta sinä käyttäydyit kyllä tyhmästi.
- En voi tuntea jokaista Vaaralinnoituksen asukasta, Sarostip mutisi. Hän höpisi jostain vastarintaliikkeestä.
- Siksi pitäisikin olla varovainen, soturi sanoi ystävälliseen sävyyn. Täällä täytyy elää mahdollisimman kunnollisesti. Ei auta juonitella lunarilaisia vastaan, vaikka heistä ei pitäisikään.
- Tekisi mieli antaa selkään sille Kudderille, Sarostip mutisi.
Melkar raapi hieman päätään istuessaan penkillä.
- Unohda tuollaiset, soturi sanoi varoittavasti.
- Joo joo, Sarostip vakuutti.
- Kudder saapuu tänne sitten papittaren ja muiden kanssa hakemaan anteeksipyynnön, soturi jatkoi. Sinun on oltava heille kohtelias, ellet halua aiheuttaa ongelmia klaanille.
- Jaaha, Sarostip sanoi. Miksi niille pitää olla ystävällinen vaikka he tekevät kaikkia tuollaisia juonitteluja meille?
- Kudder on imperiumin korvat Vaaralinnoituksessa, soturi vastasi.
- Renekotin klaani suvaitsee myös lunarit, Melkar anoi penkiltä.
- Imperiumi haluaa tietää, mitä mieltä ihmiset ovat siitä, soturi jatkoi. Ja kapinallisille ei hyvin käy.
- Ihan samaa mieltä ne ovat meistä kuin me niistä, Sarostip sanoi.
- Noh, minä en ole oikea mies siitä sanomaan mitään, soturi totesi. Koetan vain elää perheeni kanssa sotkeutumatta hankaluuksiin. En pidä lunarilaisista, mutta he ovat välttämätön paha. Ehkäpä me joskus pystymme vielä elämään sopuisasti rinnakkain.
- Ei semmoista päivää koskaan tulekaan, Sarostip sanoi varmasti.
Melkar naurahti soturin kommentille ja sanoi:
- Sitä ei tule tapahtumaan.
- Orlanth suokoon, että niin tapahtuisi, soturi huokasi. Kaaos on se vihollinen, jota vastaan pitäisi taistella. Ihmiskunnan keskinäinen vihoittelu antaa vain voimaa kaaokselle.
Melkar oli sanomassa jo jotain ivallista lunareista, mutta tajusi pysyä hiljaa.
- Noh, minun täytyy etsiä nyt Alinea, soturi sanoi.
- Sarostip, aloitetaan työt, Melkar kehotti ja nousi ylös.
Sarostip nousi myös ylös ja lähti ulos, kuten Melkarkin.
- Onko teillä mitään tietoa, missä Alinea olisi? soturi kysyi seuraten miehiä.
- Ulkona kai, Melkar vastasi soturille.
Soturi nyökkäsi. Melkar kävi hakemassa ensin härkänsä eläintentiloista ja lähti sitten pellolle. Sarostip haki kuokkia ja meni sitten pelloille. Melkar kiinnitti taas auran härkäänsä ja alkoi sitten kyntää peltoa huolella ja topakasti. Sarostip puolestaan alkoi kyntää peltoa kuokallaan niin hyvin ja tarkasti kuin voi.
Melkar katseli joen suuntaan. Reinier oli vähän matkan päässä istuskelemassa ja ilmeisesti haaveilemassa.
- Reinier! Melkar huusi Reinierille työtä tehdessään.
Reinier ei vastannut vaan suuntasi taloon. Melkar tuhahti itsekseen ja jatkoi työn tekemistä, kuten Sarostipkin. Kun Melkar oli Sarostipin lähellä auraamassa, hän sanoi:
- Anteeksi tuo äskeinen. En tiedä mikä minuun meni.
- Ei se mitään, Sarostip vastasi. Tuo Berra tuo mukanaan aina huonon ilmapiirin.
Melkar nyökkäsi ja sanoi:
- Mutta puhui hän asiaakin. Kannattaa olla varovainen.
- Niin, Sarostip myönsi.
Melkar katsoi vähän aikaa Sarostipia miettien jotain ja alkoi sitten aurata taas.
Aurinko oli taas noussut lämmittämään. Alinea ja Rinelda menivät juuri joelle pesemään asioita. Zist näkyi olevan mukana.
Sarostip teki työtään ahkerasti edelleen. Melkar lisäsi tarkkuutta ja topakkuutta työnteossa. Härkä ei näyttänyt panevan pahakseen hommia.
- Melkar, mikä puukko sinulla on vyölläsi? Sarostip kysyi Melkarilta.
Samassa Reinier tuli pellolle ja ryhtyi hommiin.
- Ei mikään, Melkar sanoi ja jatkoi töitä.
- Melkar, miksi sinulla on minun puukkoni? Sarostip kysyi.
Melkar kurtisti kulmiaan. Hän lopetti auraamisen ja otti puukon vyöltään:
- Löysin sen auratessani tätä peltoa ja luulin sen olevan jonkun entisten asukkaitten puukko.
- Sinun vyölläsi oleva puukko näyttää ihan minun puukolta, Sarostip totesi.
- Ota se, en minä sillä mitään tee, Melkar sanoi ja heitti puukon Sarostipin jalkojen lähelle.
Sitten hän jatkaa taas auraamista. Sarostip otti puukon ja pisti sen vyölleen.
- Aika outoa jos Tek olisi pudottanut sen tänne, Sarostip sanoi ja jatkoi kyntämistä kuokallaan.
Melkar kohautti olkapäitään.
- Täältä minä sen löysin, hän sanoi auran työntämisen lomasta.
Rinelda saapui nyt mukaan pellolle. Melkar aurasi peltoa hiljaisena ja mietteliäänä.
Alinea tuli eläintiloilta pellolle reippain kävelyaskelin.
- Sarostip, sinun pitää tulla katsomaan tuonne eläintiloille, Alinea sanoi pellon luokse päästyään. Siellä on lampaita sidottuna.
Melkar pysäytti auraamisen ja katsoi ihmeissään Alineaa.
- Sitten siellä on jotain kavioin jälkiä mitä Worford sanoi hevosen kavion jäljiksi, Alinea lisäsi.
Sarostip tiputti kuokkansa maahan ja lähti Alinean luokse. Alinea lähti kävelemään eläintiloille ja Sarostip seurasi häntä. Myös Melkar lähti kohti eläintentiloja nopeasti kävellen.
Eläinpuolella näytti olevan kolme lammasta, joiden jalat oli sidottu yhteen, ja ne olivat avuttomina maassa. Sarostip meni irrottamaan köysiä. Köydet irtoavat ja lampaat nousivat horjuen pystyyn. Worford lypsi lehmää sivummassa.
- Katsos noita jälkiä, Alinea sanoi ja osoitti maahan.
Melkar meni lampaiden luokse ja irrotti itsekin köysiä kysyen Alinealta:
- Onko kaikki lampaat tässä, vai onko näitä hävinnyt?
Maassa oli joitakin sorkkien jälkiä.
Samassa Reinier asteli paikalle.
- Muut ovat tuossa pihalla, Alinea sanoi. Parempi pitää ne nyt vielä näistä erossa.
Melkar tarkisteli jälkiä. Alinea katseli siinä vieressä. Melkar ärähti ja kirosi hiljaa.
- Missä pässi on? Sarostip kysyi.
- En sitten tiedä viitsiikö kukaan tulla ja pelkästään sitoa lampaita, Alinea mutisi.
Pässi oli sivummalla. Melkar nousi ylös ja sanoi:
- Se ei ollut mikään hevonen, joka täällä kävi.
- Oliko Broo? Sarostip kysyi.
Alinea katseli jälkiä itse tarkemmin. Melkar nyökkäsi vakavana:
- Hevoset eivät kävele kahdella jalalla.
Alinea hymähti. Melkar katsoi häntä ja sanoi:
- Tämä on vakava asia.
Sarostip meni katsomaan pässiä ja vetäisi miekan huotrastaan. Pässi katseli Sarostipia.
- Ei tietenkään minua ole pakko kuunnella, mutta sanoin jo tässä eilen aamulla, että siellä rannassa oli näitä samoja jälkiä, Alinea huomautti.
Melkar kurtisti kulmiaan:
- Minulle et ole sanonut.
- Etkä minulle, Sarostip lisäsi.
- Sanoin sen ihan yleisesti aamupalalla, Alinea vastasi. Tai en sittenkään aamupalalla. Sen jälkeen.
Melkar rapsutti päätään ja sanoi:
- En ole kuunnellut sitten. Anteeksi.
Alinea koetti muistella.
- Pitäisikö asiasta sanoa Berralle? Melkar kysyi.
Sarostip katseli pässiä miekka kädessään. Pässi puolestaan katseli Sarostipia takaisin varsin lauhkeasti.
Melkar lähti tuvan puolelle etsiäkseen Berraa.
- Odota! Sarostip huudahti.
Melkar pysähtyi.
- Voi kyllä olla parempi kertoa asiasta Berralle ennemmin kuin teurastaa yhtään eläintä, mutta minun ja poikien pitää mennä muiden lampaiden kanssa, Alinea sanoi.
- Mitä? Melkar kysyi Sarostipilta.
- Oliko ne jäljet hevosten kavioiden jäljet? Sarostip kysyi.
- Ja jos tässä jotain teurastetaan, niin on parempi, jos pojat eivät ole täällä katsomassa, Alinea sanoi.
Melkar nyökkäsi Alinealle. Sarostipille hän vastasi:
- Eivät olleet. Kuinka niin?
Alinea lähti pihalle.
Sarostip työnsi miekallaan pässin jalkaa niin, että näkisi sen sorkat. Pässi perääntyi pelokkaana.
Melkar huokaisi ja lähti makuuhuoneen puolelle. Worford nousi ylös ja lähti viemään maitoastiaa pois. Sarostip laittoi miekkansa huotraan ja lähti myös Berran luokse.
Berra ja muut nukkuivat takahuoneessa. Melkar ja Sarostip alkoivat herätellä Berraa, joka heräsi ja katsoi miehiä ärtyneesti.
- Anteeksi kun herätin mutta on hieman asiaa, Sarostip sanoi.
- No mitä? Berra kysyi ärtyneesti.
- Broo oli kai käynyt tekemässä tekosensa muutamille lampaille, Sarostip selitti.
- Vai broo, Berra ärähti, mutta nousi ylös.
- Kolmen lampaan jalat oli sidottu, Sarostip lisäsi.
- Erotatko, Berra, vuohilaisten sorkan jäljet? Melkar kysyi.
- Tietysti, Berra vastasi Melkarille. Minä olen taistellut varmasti useampia broita vastaan kuin mitä te tulette koskaan taistelemaan.
- Tule, Melkar sanoi ja lähti eläintentilalle päin.
Sarostip lähti myös eläintentiloille. Berra nousi ylös ja otti miekkansa mukaan vaivautumatta kuitenkaan pukemaan panssaria.
Bryggi istuskeli tuvassa Worfordin seurana. Worford kuori kermaa ja nautiskeli sitä.
- Bryggi, mene häätämään sitä henkeä, Sarostip sanoi Bryggille komentavaisesti.
Bryggi nyökkäsi ja nousi ylös.
Kun seurue saapui eläintiloille, he saivatkin vain todeta, ettei jälkiä enää ollut. Maa näytti aivan siltä, että siitä olisi pyyhkäisty jollakin.
- Voi ei! Melkar sanoi ja peitti päänsä kädellään.
- Ei täällä olisi ehtinyt kukaan käydä, Sarostip ällisteli.
- No? Berra kysyi.
- Sen täytyy olla tuo pässi, Sarostip syytti.
Melkar nousi ylös ja luikki vaivihkaa ulos. Berra katsoi epäilevästi Sarostipia.
- Äläs häivy Melkar, Sarostip yritti sanoa.
Melkar pysähtyi ovella ja sanoi nopeasti:
- Pitää kyntää peltoa, että saamme sadon.
Sitten hän katosi ulos.
Berra katsoi Sarostipia.
- No, joka tapauksessa kolme lammasta oli sidottu jaloista, Sarostip sanoi.
Berra näytti epäilevältä.
- Kysy vaikka Alinealta, Sarostip kehotti. Hän ne löysi.
- Sanon vieläkin, että se on varmasti se rikollinen, Berra vastasi. Hän on varmasti lavastanut kuolemansa. Ja tekee teille nyt kaikkea jäynää. Ehkä hän on sen "jokihirviönnekin" takana.
- Tuskin, Zist tapasi sen jo sillä matkalla kun etsimme Kalffeja, Sarostip vastasi. Sen jokihirviön siis, hän lisäsi.
- No, pidä kuitenkin silmät auki ja järkesi tallella, Berra kehotti.
- Kyllä kyllä, Sarostip vakuutti.
- Me taidammekin nyt lähteä, kun minut herran herätettiin, Berra sanoi. Tosiaan, Myrskytuuli lähetti sinulle viestin.
- Niin? Sarostip kysyi.
- Hän pyysi sanomaan, että haluaa sinun pitävän liskon tiukasti töissä, jotta sen liskonluonto hillitään, Berra sanoi. Hän käski minun tarkistaa, että hänen ohjeitaan on noudatettu.
- Yritän kyllä pitää hänet töissä mutta hän ei tosin ole kovin hyvä kyntämään peltoja, Sarostip vastasi. Mutta hän hommaa meille kyllä ruokaa.
- Sitä täytyy kouluttaa, Berra vastasi. Myrskytuuli haluaa, että kitket siitä mahdollisimman hyvin kaikki liskomaiset tavat pois.
- Yritän parhaani, Sarostip lupasi.
- Et kai voi olettaa, että siitä tulisi kuuliainen, ellet kouluta sitä? Berra kysyi.
- En, Sarostip vastasi.
- Katson siis pelloille, kun lähdemme, ja haluan nähdä liskon siellä töissä, Berra sanoi.
Hän lähti pois.
Sarostip puolestaan suuntasi pelloille, jossa Melkar näkyi olevan Rineldan kanssa. Zist näkyi lekottelevan rannalla Tupsukorvan kanssa.
- Zist! Sarostip huusi.
Melkar aurasi peltoa topakasti.
- Zist tekemään töitä nyt! Sarostip huusi.
- Worford voisi myös tehdä töitä, Melkar sanoi Sarostipille.
Reinier saapui pellolle ja ryhtyi töihin.
- Zist, heti tänne tai pistän sinut yöksi ulos kahleisiin, Sarostip uhkasi.
- Minä kalassstan! Zist kiljui takaisin.
- Tule nyt vain tänne! Sarostip murjaisi takaisin.
- Ei siitä Zististä ole apua täällä pellolla, mutta Worfordista voisi olla, Melkar sanoi auratessaan peltoa.
- Mutta Berra haluaa nähdä Zistin pelloilla kun hän lähtee, Sarostip vastasi.
Melkar nyökkäsi.
- Minä kalassstan! Zist kiljui taas.
Sarostip lähti juoksemaan Zistin luokse. Zistin luokse päästyään hän otti kiinni Zististä ja riuhtoi tätä kohti peltoja.
- IRTI! Zist huusi.
- Berra haluaa nähdä sinut tekemässä töitä pelloilla kun hän lähtee, Sarostip sanoi tuimasti. Jos hän ei näe niin siitä ei seuraa sinulle hyvää.
Zist huitoi nyrkeillään ja kiljui:
- Päässstä irti!
- Haluatko että joudut pois täältä? Sarostip kysyi.
Pellolla Melkar käveli vaimonsa luo ja sanoi tälle jotain.
- No no Sarostip, Berra on ihan oikeassa, Reinier sanoi.
- Päässstä irti! Zist huusi.
- Ei riitä että hän vain tänään tekee töitä, siitä pitää tulla tapa, Reinier jatkoi. Muuten vaadin Zistin karkotettavaksi!
- Minä kalassstan meille, Zist mutisi loukkaantuneena.
- Kalasta myöhemmin, Sarostip kehotti.
Melkar puhui pellolla hiljaa jotain vaimonsa kanssa.
- Mutta sssehän on työtä? Zist kysyi.
- Niin on, Sarostip vastasi.
- Miksssi minun pitäisssi tehdä kahta työtä? Zist kysyi, eikä näyttänyt ymmärtävän.
- Jätä kalastus vähäksi aikaa, Sarostip kehotti Zistiä.
- Miksssi minä en voi kalassstaa kun te teette töitä pelolla? Zist kysyi.
- Koska Berra ja Myrskytuuli haluavat niin, Sarostip vastasi.
- Minä en edesss sssyö teidän ruokia enkä nuku sssisssällä, Zist sanoi. Miksssi minun pitäisssi tehdä jotakin josssta hyötyvät vain muut? Ihan typerää.
- Koska halusit tilalle, Sarostip vastasi Zistille.
- Mutta miksssei heille muka kelpaa ssse että minä teen toisssia töitä kuin te? Zist kysyi.
- En tiedä, Sarostip vastasi Zistille.

Riskimaa, osa 25.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja