Riskimaa, osa 25

Melkar jatkoi auraamista.
- Zist, nyt tulet pellolle, Sarostip sanoi Zistille komentavaan sävyyn ja pellolle osoittaen.
Zist lähti sinne vastahakoisesti. Sarostip palasi pellolle ja jatkoi kyntämistä kuokallaan. Rinelda ja Reinier olivat myös pellolla. Melkar aurasi taas tapansa mukaan tarkasti ja suoraan rivejä. Zist ei tuntunut tekevän oikein töitä, maleksi vain.
- Zist, tee työtä, Melkar ärähti Zistille katsoessaan tämän touhua.
Zist ei Melkarin ärähdyksestä piitannut. Sarostip katseli, näkyikö Berraa pihassa, mutta häntä ei näkynyt. Melkar lopetti auraamisen ja kävi hakemassa kuokan Sitten hän vei kuokan Zistille ja sanoi:
- Tee nyt sitä työtä.
- Zist! Sarostip komensi.
Melkar tuhahti ja palasi auraamaan. Zist alkoi tehdä jotakin epämääräistä hommaa kuokalla.
Aurinko porotti lämpimänä ja työt myös edistyivät. Joskus aamupäivän kuluessa pellon laitaan ilmestyi riippusillan suunnasta hiukan pullukka nainen, jonka pellolla olijat tunnistivat olevan Soderfallin tilalta. Melkar katsoi naista vain pikaisesti ja jatkoi auraamista.
- Hei! nainen huudahti pellolle.
- Hei! Sarostip huudahti takaisin nostaen kättään.
- Oottekos nähny täällä meijän lammast? nainen kysyi. Yks niist on kadonnu.
Melkar lopetti auraamisen ja katsoi naista.
- Alinea löysi yhden pässin mutta ei ole kyllä lampaita näkynyt, Sarostip sanoi naiselle.
Nainen katseli Sarostipia.
- Ei meilt mitään pässii oo kadonnu, hän sanoi. Pässi vois olla noitte Ranolfie. Mut mä jatkan sit ettimist, jos te ette oo nähny meijän lammast.
- Niin kai, Sarostip sanoi.
- Tuutteks te auttaan ettimises? nainen kysyi.
- Meillä on kyllä nyt työt kesken, Sarostip vastusteli.
Melkar alkoi taas aurata ja pudisti päätään vakavana.
- Eli emme taida päästä, Sarostip sanoi ja jatkoi työntekoa.
- Mut lampaalle on voinu käydä kehnost ja käy jos me ei sitä löydetä. Etteks te yhtää sääli lammast? nainen kysyi syyttävästi.
- Meillä on kyllä huolia ihan omienkin lampaiden kanssa, Sarostip tokaisi.
- Onks teiltäki kadonnut lampait? nainen kysyi yllättyneenä.
- Tänään löytyi muutama lammas joiden jalat oli sidottu ja niiden vieressä oli joitakin kavionjälkiä, Sarostip vastasi. Mutta ei ne olleet kuitenkaan karanneet.
- Oliks ne hoideltu broide tapaan? nainen kysyi.
- Siis? Tarkoitatko että oliko ne raiskattu? Sarostip kysyi.
- Joo, sitähä mä sanoin, nainen sanoi ärtyneenä.
- No ei ole varmuutta mutta luultavasti, Sarostip vastasi.
- Teil on huono tsäkä, nainen naurahti. Tai hyvä, ku ne duunannu teit ittee.
Melkar jatkoi vain auraamista ja kuunteli sivussa.
- Etteks te tosiaan tuu auttaan? nainen kysyi.
- Miten on? Sarostip kysyi muilta Haluaisitteko te mennä auttamaan?
Melkar tuhahti suorastaan tyhmään kysymykseen:
- Lammas voi olla missä vain ja sen etsinnät voi kestää päiviä. Meitä on sitten hieman hankalampi sääliä talvella kun ei ole ruokaa, jos työt jätetään kesken!
- Tuskin on kiinni yhdestä etsintä päivästä koko sato mutta emme varmaan nyt pääse auttamaan, Sarostip sanoi naiselle.
- On siinäki naapureit! nainen tuhahti. Kaikkii sonnei, hän tuhahti äkäisesti ja vilkaisi Melkaria.
Melkar huokaisi ja aurasi entistä ahkerammin.
- Ehkä Alinea voisi auttaa, Sarostip ehdotti.
- Missä se o? nainen kysyi.
- Käy etsimästä tilan läheltä, Sarostip kehotti. En ole aivan varma missä hän on.
Nainen tuhahti jotakin epämääräistä ja lähti metsän suuntaan. Melkar sanoi Sarostipille kun nainen oli lähtenyt:
- Ei niille lampaille tehty mitään, ainakaan minä en nähnyt että olisi. Se broo taisi pelästyä jotain ja karkasi.
- Niin kai, Sarostip sanoi.
- Toivottavasti, Rinelda sanoi hiljaa.
- Missä se Worford viipyy? Melkar kysyi auratessaan.
- Hmm, enpä tiedä, Sarostip vastasi. Se on kai taas mennyt silittelemään niitä lehmiä, hän sanoi äkäisesti ja lähti eläintentiloille.
Rinelda huokasi.
- Tämä on masentavaa, Rinelda sanoi hiljaa.
- Mikä? Melkar kysyi.
- Se, ettei näistä töistä tahdo tulla mitään, kun jotkut laiskottelevat, Rinelda huokasi.
- Sarostipin pitäisi saada kaikki tekemään hommia, kun on isäntä, Melkar sanoi.
- Niin, Rinelda myönsi. Pelkään, kuinka meidän käy, jos peltoa ei saadakaan kuntoon.
- Huonosti, Melkar sanoi vakavana ja jatkoi auraamista.
Rinelda nyökkäsi ja jatkoi myös töitään.
- Kauankohan heillä oikein kestää? Rinelda kysyi kohta hiukan ärtyneenä.
Melkar kohautti vain olkiaan ja teki työtä. Reinier teki hommiaan vihellellen ja lauleskellen vähän ärsyttävästi.
Kohta Sarostip asteli pellolle mietiskelevän näköisenä. Hän jatkoi työntekoa. Melkar nyökkäsi vaimolleen, mutta jatkoi mitään sanomatta auraamista.
Rinelda katseli hiukan kummissaan Sarostipia, muttei sanonut tälle mitään.
Jonkin ajan kuluttua Berra ja hänen kaksi sotilastaan astelevat ulos talosta täysissä varusteissa. Berra käveli pellon laitaan. Hänen katseensa tavoitti Zistin ja hän katsoi tätä hetken aikaa.
- Me lähdemme, Berra ilmoitti.
- Selvä, Sarostip totesi.
- Muista sitten, mitä Myrskytuuli haluaa sinun tekevän, Berra sanoi Sarostipille.
Sarostip nyökkäsi. Berra myös nyökkäsi, heilauttaa kättään ja poistui miehineen. Berra ja hänen joukkonsa katosivat pian Ranolfien tilalle johtavan polun suuntaan.
- Minne Worford jäi? Melkar kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
- Hän ei tule pellolle, Sarostip vastasi hiljaa.
- Miksi ei? Melkar kysyi hieman hämmentyneenä ja äkäisenä.
- Hän ei tule, Sarostip vain vastasi.
- Miksi? Melkar toisti kysymyksensä.
- Hän ei tule, Sarostip toisti vastauksensa.
- Saako hän jonkun erikoiskohtelun? Jokaisen pitää olla pellolla töissä ruokansa eteen, kuten itse Orlanth aikoinaan, vai etkö saa häntä töihin? Melkar kysyi kyllästyneenä Sarostipin salailuun.
- Saisin mutta hän ei tule, Sarostip vastasi.
Melkar katsoi vaimoaan ja pudisti päätään jatkaen työn tekemistä.
- Minkä vuoksi näin? Rinelda kysyi Sarostipilta hiljaisella äänellä.
- Siihen on syynsä, Sarostip vastasi.
- Mikä? Rinelda kysyi.
- Yksi syy vain, Sarostip vastasi epämääräisesti.
- Ei tilan väen kesken ole salaisuuksia, Rinelda sanoi hiljaa.
- Mutta lupasin että en kerro siitä asiasta, Sarostip sanoi.
Rinelda huokasi ja vaikeni.
Pian Zist pudotti kuokkansa ja lähti kipittämään joelle päin.
- Zist, takaisin työhön! Sarostip komensi Zistiä.
Zist ei kuunnellut vaan pulahti veteen joella.
- Zist! Sarostip huusi.
- Ei Zist mitään aikaan saa täällä pellolla, sama asia sen on kalastaa, jos tuollainen kurja lisko osaa edes sitä, Melkar sanoi työntäessään auraa.
- Kyllä se ainakin kalastaa osaa, Sarostip totesi. Ja Berra ja Myrskytuuli halusivat että hänet opetettaisiin ihmisen tavoille.
Reinier vihelteli ja lauleskeli tehdessään töitä. Melkar jatkoi vain töitään.
Samassa talosta asteli ulos Berran mukana ollut kolmas soturi. Hänellä oli vaalea ja tuuhea parta ja vaaleat hiukset. Miehellä oli keihäs kädessään ja hänen yllään näkyi olevan suomuhauberkki ja muualla nahkasuojat.
Mies näytti kävelevän pihalla katsellen ympäriinsä. Hetken pihaa tutkittuaan hän asteli pellon laitaan ja jäi siihen katsomaan työtänne varsin ilmeettömänä. Hänen kasvonsa näyttävät varsin vakavilta ja niistä saattoi päätellä, ettei hän ollut elänyt ihan helppoa ja rauhallista elämää.
- Hei sinä, kuokka käteen vain! Sarostip huudahti miehelle.
Mies ei vastannut mitään, jatkoi vain tuijottamista. Sarostip tuhahti ja jatkoi työntekoa.
Iltapäivällä Tek ilmestyi metsästä ja käveli päättäväisesti teitä kohti.
- Sarostip! Tek huudahti.
- Mitä? Sarostip kysyi.
- Me löydettiin Althonin kanssa jotkut oudot jäljet, Tek sanoi innoissaan.
- Millaiset jäljet? Sarostip kysyi. Onko ne jonkun eläimen jäljet?
- Joo, oli ne, Tek vastasi. Mutta en ole koskaan nähnyt sellaisia jälkiä.
- Me teemme nyt töitä mutta voin tulla katsomaan niitä illemmalla, Sarostip sanoi. Pistä muistiisi missä ne ovat.
- Selvä, Tek sanoi nyökäten. Minä menen suojelemaan Althonia ja lampaita, hän lisäsi ja lähti juoksemaan pois.
Melkar mutisi jotain mietteissään ja kysyi pellon vieressä vieläkin seisovalta mieheltä jollakin kielellä jotain. Mies vastasi jotakin Melkarille.
Melkar nyökkäsi miehelle ja alkoi keskustella tämän kanssa hieman huonolla kielitaidollaan. Hän aurasi kuitenkin samaan aikaan.
Mies vastaili Melkarille lyhyesti. Melkar kurtisti kulmiaan.
Melkar nyökkäsi miehelle ja lopetti puhumisen sanottuaan vielä jotakin miehelle ja keskittyen sitten auraamiseen.
Mies jäi siihen synkkänä seisoskelemaan ja katselemaan toisten töitä.
Mies tuhahti Melkarin sanoille halveksivasti.
Mies ei vastannut taaskaan Melkarin sanoihin vaan katsoi tätä halveksivasti ja sylkäisi pellolle. Melkar kurtisti kulmiaan, mutta jatkoi auraamista lopettaen puhumisen. Mies jäi katselemaan toisten töitä pellolla ja hänen katseensa oli täynnä halveksuntaa ja ylenkatsetta.
Iltapäivä oli alkanut kääntyä jo iltaa kohden. Taivas oli mennyt hiukan pilveen, mutta silti oli varsin lämmintä ja valoisaa - pellolla oikeastaan hikistäkin.
Melkar kysyi Sarostipilta:
- Pitäisikö teidän alkaa kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta nyt?
- Kuinka niin? Sarostip kysyi. Ja Worford taitaa tehdä sitä juuri. Tai ainakin hän kunnostaa pihaa, Sarostip korjasi, kun huomasi, ettei Worfordia ei näkynyt pihalla.
- Kasvimaa pitäisi saada myös kitkettyä pian, Melkar totesi. Illalla voisi sitä tehdä peltotyön sijaan, ainakin osa voisi.
- No minä voin tehdä sitä Worfordin kanssa, Sarostip ehdotti.
Melkar nyökkäsi:
- Minä teen muuta, Reinier voi varmaan olla pellolla varmaan sitten.
Reinier nyökkäsi ja alkoi vihellellä kovaäänisesti.
Melkar aurasi vielä jonkin aikaa ja lopetti sitten rivin päätteeksi auraamisen. Hän otti auran pois härältä ja vei härkää eläintentiloille päin. Härkä tuli tottelevaisesti. Se oli varsin uupunut. Sarostip lähti tuvalle.
Melkar vei härän paikalleen ja meni sitten nukkumatiloille. Worford oli tuvassa ja näytti vuolevan jotakin lautaa. Worfordin suupielet olivat valkoiset.
Melkar tuli pian tupaan kaikista mädin ja rikkinäisin laveri mukanaan ja suuntasi ulos.
- Worford, mennään itkemään rikkaruohoja kasvimaalta, Sarostip kehotti.
- En tiedä, uskallanko, Worford sanoi hiljaa vilkaisten Rineldaan.
- Koskeeko sama juttu myös kasvimaata? Sarostip kysyi.
Worford nyökkäsi nieleskellen.
- Selvä juttu, Sarostip sanoi ja lähti ulos.
Ulkona Sarostip meni kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta. Vieras soturi tuli seisoskelemaan viereen ja katseli kasvimaata omistavin elkein. Sarostip ei kiinnittänyt huomiota mieheen. Mies sanoi jotakin Sarostipille vieraalla kielellä. Sarostip katsahti mieheen mutta sen jälkeen jatkoi kitkemistä.
Melkar tuli metsän suunnasta kasvimaalle kantaen kahta hienoa laveria mukanaan. Sarostip kitki rikkaruohoja kasvimaalla. Melkar katsoi hieman työnmäärää ja totesi:
- Tuossa on yhtä paljon tekemistä kuin pellolla, ellei enemmän.
Bryggi ilmestyi samassa katolta haukotellen. Melkar meni joelle lavereitten kanssa peseytymään.
- Bryggi, onko se henki jo poissa? Sarostip kysyi, kun Bryggi asteli kasvimaan luokse.
- Ei, Bryggi vastasi. Menee aika.
- Kuinkakohan monta päivää olet jo yrittänyt poistaa sitä? Sarostip kysyi epäilevänä.
Bryggi kohautti olkapäitään ja sanoi:
- Paha henki.
- Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että se rikkohenki on vain veruke että sinun ei tarvitse tehdä töitä, Sarostip sanoi epäilevästi.
Melkar kulki talolle.
- Ei ole, Bryggi sanoi näyttäen loukkaantuneelta, kun häntä rohjettiin epäillä.
Vieras mies sanoi Sarostipille jotakin tuntemattomalla kielellä. Bryggi kohotti kulmiaan ja sanoi:
- Hän sanoo kana.
- Kana? Sarostip kummasteli.
- Sanoo antaa sadon, Bryggi sanoi.
- Sanooko hän että kana antaa sadon? Sarostip kysyi.
- Joo, Bryggi vastasi ja nyökkäsi. Lunarikieli sanoo.
- Jaaha, Sarostip totesi.
Vieras mies sanoi taas jotakin.
- Sanoo kaula pois, Bryggi tulkkasi.
- Mitä hän sillä oikein tarkoittaa? Sarostip kysyi kurtistaen kulmiaan ja lopettaen kitkemisen.
Bryggi kohautti olkapäitään ja sanoi:
- Hän huono kieli.
Sarostip jatkoi kitkemistään ja sanoi samalla:
- Bryggi, voisit muuten auttaa kitkemisessä.
Bryggi pudisti päätään vakavana:
- Muuten menee voima.
Sarostip ei vastannut mitään vaan jatkoi kitkemistä. Vieras mies lähti sisälle, mutta Bryggi jäi siihen viheltelemään.
- Onko enne? Bryggi kysyi.
- Ai tapahtunut vai? Sarostip kysyi.
Bryggi nyökkäsi.
- Ei ole, Sarostip kiisti.
Samassa pihaan juoksi aikaisempi pullukka nainen hengästyneenä, silmät itkusta punottavina ja selvästi kauhuissaan. Sarostip juoksi naisen luokse ja kysyi hieman hämmentyneenä:
- Mikä hätänä?
- Mun lammas, nainen nyyhkytti.
- Niin? Sarostip kysyi.
- Se oli tapettu, nainen nyyhkytti. Mun rakas Villakorva.
- Oliko joku villieläin tappanut sen? Sarostip tiedusteli.
Nainen nyökkäsi nyyhkyttäen.
- Ja joku oli kadonnu, hän nyyhkytti.
- Kuka joku? Sarostip kysyi. Toinen lammas vai?
Nainen pudisti päätään ja sanoi:
- Joku ihmine.
- Vai mikä oli kadonnut? Sarostip kysyi. Oliko se kadonnut jostain tilalta?
Nainen kohautti olkapäitään ja alkoi itkeä kovaan ääneen.
- Rauhoitus nyt, Sarostip sanoi lohduttavalla äänellä ja lähti viemään naista tupaan.
Nainen nyyhkytti, mutta tuli Sarostipin mukana. Bryggi seurasi perässä.
Sarostip tuli sisälle tupaan pullean naisen ja Bryggin kanssa. Pullean naisen kasvot olivat aivan itkettyneet ja hän oli muutenkin surkean näköinen. Melkar jutteli jotain vieraan miehen kanssa. Vieras mies sanoi juuri Melkarille jotakin. Worford istuskeli penkillä, kun taas Rinelda oli laittamassa ruokaa.
Vieras mies nyökkäsi painokkaasti Melkarille ja heilautti kättään Rineldan suuntaan paheksuvasti. Melkar nousi ylös ja pudisti päätään:
- Ei tarvitse.
Melkar kääntyi katsomaan pulleaa naista. Mies taas katsoi Melkaria vihaisesti.
- Vickta, mikä sinun on? Melkar kysyi naiselta.
Sarostip ohjasi naisen penkille istumaan.
- Minä menen nyt katsomaan niitä Tekin löytämiä jälkiä, Sarostip ilmoitti.
- Mun Villakorva, nainen nyyhkytti.
Melkar sanoi Sarostipille:
- Ole varovainen, älä lähde jäljittämään niitä enää.
- En en, käyn vain vilkaisemassa, Sarostip sanoi ja poistui ovesta ulos.
Sarostip lähti etsimään Tekiä vajojen luota, mutta siellä häntä ei näkynyt. Sen jälkeen Sarostip katseli peltojen ja käymälän läheltä, mutta Tek ei ollut sielläkään. Sarostip alkoi etsiä yleisesti tilalta, vaan Tekiä ei löytynyt. Sarostip kävi katsomassa eläintentilat. Sielläkään ei Tekiä näkynyt ja lampaatkin olivat poissa.
Sarostip meni takaisin tupaan. Melkar seisoi vihaisennäköisenä ja katsoi miestä. Vieras mies piti keihästä kädessään ja katsoi vihaisesti Melkaria. Worford istuskeli penkillä ja Bryggi makaili toisella penkillä.
- Mitä täällä nyt taas tapahtuu? Sarostip kysyi.
Melkar kysyi jotain ärähtäen mieheltä, eikä vastannut Sarostipille, vaan odotti miehen vastausta.
Melkar ärähti miehelle jotain.
- Onko teillä aavistusta missä Alinea, Tek ja Althon ovat? Sarostip kysyi.
- Ovatko he kadonneet? Melkar kysyi hätäisesti.
- Niitä ei näy tilalla, Sarostip sanoi.
Mies pudisti Melkarin sanoille päätään.
- Lampaatkin ovat poissa, Sarostip lisäsi.
Melkar ei keskittynyt enää mieheen vaan kysyi Vicktalta:
- Missä he olivat viimeksi kun näit heidät?
- Metässä, Vickta sanoi itkuisella äänellä. Se oli iha raadeltu.
- Missä päin? Melkar kysyi.
Vickta ei vastannut vaan nyyhkytti.
- Sarostip, meidän täytyy etsiä heidät, Melkar sanoi Sarostipille vakavana.
Sarostip nyökytteli.
- Jääkää te muut tänne, niin me etsimme heidät, Melkar sanoi muille ja katsoi vihaisesti miestä.
Mies kysyi jotakin vieraalla kielellä. Sarostip lähti ripeästi ja viitta liehuen ulos.
- Sarostip, odota! Melkar huudahti.
Sarostip pysähtyi.
- Kysyy, mitä tekee, Bryggi tulkkasi miehen sanat.
Melkar sanoi miehelle jotain.
Mies kurtisti kulmiaan ja kysyi jotakin Melkarilta.
- Sarostip, parasta olisi ottaa myös panssarit varmuuden vuoksi mukaan, Melkar sanoi ja hävisi nukkumatiloille.
- Ah, melkein unohdin, Sarostip muisti ja lähti nukkumatiloille.
Melkar pukeutui panssariin ja otti kilpensä sekä keihäänsä. Sarostip puki cuirboullisuojat päälleen, laittoi vesileilin vyölleen ja lähti ulos. Melkar nyökkäsi miehelle, kun asteli tupaan, ja kysyi Rineldalta:
- Pärjäättekö te täällä?
Mies sanoi jotakin Melkarille vieraalla kielellä ja nousi ylös ja lähti ulos.
Seurue oli sitten ulkona ja vieras mies lähti mukaan. Hän vaikutti varsin kovalta sotilaalta suomuhauberkkeineen, keihäineen ja kilpineen. Hänen kilpeensä oli maalattu keltainen ympyrä ja säteitä. Mies näytti varsin vaitonaiselta ja valppaalta.
- Meidän kannattaa ehkä pysyä yhdessä, Melkar sanoi muille.
Hän asetteli kilpeään vielä paremmin käteen ja heilautti sitten keihästään. Sarostip piti kilpensä selässä ja miekkansa huotrassa.
Melkar lähti kävelemään ripeästi sinne päin, minne pojat olivat menneet aamulla Alinean kanssa. Vieras mies seurasi toisia astellen joutuisasti. Melkar katseli maata koko ajan nähdäkseen, lähtivätkö jäljet erilleen vai menivätkö samaan suuntaan koko ajan.
Jonkin ajan kuluttua seurue erotti lampaiden määkinää, joskin rauhallista sellaista. Melkar lähti määkynän luo ja toiset seurasivat häntä.
Melkar asteli paikalle kilpi kädessään ja toisessa keihäs, haarniska päällä. Sarostip asteli paikalle cuirboullisuojat päällä. Aseet eivät olleet kuitenkaan esillä. Alinea istuskeli maassa Tek vierellään, mutta nousi ylös nähdessään miesten tulevan. Tekillä oli keihäs kädessään.
- Täällähän te olette, Sarostip totesi.
Melkar etsi katseellaan Althonia. Lampaat olivat lähellä ja näyttivät tyytyväisiltä, mutta Althonia ei näy. Melkar kysyi Alinealta heti hätäisenä:
- Missä Althon on?
Alinea vastasi hyvin vaivautuneena:
- En tiedä.
- Mitä? Melkar huudahti. Tek, tiedätkö sinä? hän kysyi selvästi hätääntyneenä.
Alinea katseli nöyränä maahan.
- Althon on kadonnut johonkin, Tek vastasi viileästi Melkarille. Minä menin pelastamaan Alinean ja sen toisen naisen. Ja Althon oli sillä aikaa kadonnut.
- Missä hänet viimeksi näitte? Melkar kysyi Tekiltä.
- Minä jätin Althonin vahtimaan lampaita, Tek vastasi. Me etsittiin kyllä Alinean kanssa Althonia. Muttei löydetty.
Melkar alkoi tutkia heti maata, eikä vastannut enää mitään toisille.
- Minä pelastin heidät, Tek sanoi innokkaana.
Alinea jäi seisoskelemaan paikoilleen.
- Teidän ei kannata olla vastaisuudessa näin kauan paimenessa, Sarostip sanoi Alinealle.
- Viekää nyt lampaat edes takaisin tilalle, Melkar kehotti tutkiessaan maata.
- Me jäätiinkin odottamaan teitä, Tek sanoi. Ja etsittiin Althonia.
Melkar sanoi vieraalla kiellellä jotain vieraalle miehelle. Mies nyökkäsi Melkarille.
- Menkää nyt takaisin tilalle ja viekää lampaat mukananne. Minä ja tuo lähdetään etsimään Althonia, Melkar sanoi ja lähti metsään katsoen maata.
Tek tuhahti. Vieras mies lähti Melkarin mukaan. Alinea sanoi katse alas luotuna:
- Tuossa vähän matkan päässä meidän kimppuun sitten hyökättiin.
- Häh? Sarostip hämmästyi.
- Eikö Vickta sanonut? Alinea kysyi.
Melkar meni jo vähän matkan päässä eikä kuunnellut.
- Ketkä hyökkäsivät? Sarostip kysyi.
- En tiedä, Tek vastasi. Minä ajoin ne pois.
- Mutta oliko ne ihmisiä broita vai mitä? Sarostip tiedusteli.
- En nähnyt, Tek vastasi. Ne olivat aivan pimeitä.
- Meidän ylle tuli täysin pimeää, emmekä nähneet Vicktan kanssa mitään, Alinea selitti. Jokin viilisi minua siinä ennen Tekin tuloa jalkaan, mutta paransin sen haavan jo.
- Ja katosiko Althon sen pimeyden aikana? Sarostip kysyi.
Alinea vastasi hieman epävarmana:
- Kai.
Tek nyökkäsi. Alinea näytti Sarostipille housuissa olevaa repeämää reiden takapinnassa:
- Tuohon se viilsi.
Viilto saattoi olla jollakin käyrällä esineellä tehty.
- Selvä on, Sarostip sanoi No lähdetään me tilalle. Minä en ainakaan kaipaa vaikeuksia, hän lisäsi ja lähti tilalle päin.
Tek paimensi lampaita tilan suuntaan. Alinea lähti pelokkaana takaisin tilalle koettaen auttaa Tekiä.
- Toivottavasti Melkar ja se lunari pärjäävät ja löytävät Althonin, Sarostip totesi matkalla takaisin tilalle.
- Se mies on lunari? Alinea kysyi.
Seurue sai tilan näkyviinsä. Hämärä oli alkanut jo laskeutua.
- Niin kai. Se puhuu jotain lunarikieltä ja sen oleminen täällä on osa sitä hyvittelyä, Sarostip sanoi hampaita kiristellen. Täällä se sitten sylkee meidän pelloille, ja tulee puhumaan joistain katkaistuista päistä.
Tek ja Alinea ohjasivat lampaat eläinten tiloihin. Talon katolta nousi savua.
Seurue meni sisälle päärakennukseen tuvan puolelle. Rinelda oli laittamassa ruokaa. Vickta istui penkillä tuijottaen lattiaan ja Worford istui penkillä myös. Bryggi kuorsaa toisella penkillä.
Alinea meni auttamaan Rineldaa, joka nyökkäsi näyttäen huolestuneelta.
- Missä Melkar ja Althon ovat? hän kysyi.
Alinea jatkoi vain auttamista hiljaisena.
Samassa oven suunnasta kuului koputus. Sarostip ryntäsi avaamaan.
Sarostip tuli takaisin tupaan ja ilmoitti:
- Siellä ei ollut ketään.
Worford näytti hermostuneelta. Rinelda näytti pelokkaalta ja kysyi kovaan ääneen:
- Missä Melkar ja Althon ovat?
- Melkar lähti etsimään sen miehen kanssa Althonia, Sarostip vastasi.
Rinelda näytti kauhistuneelta. Bryggi vain kuorsasi.
- Mun, mun pitäs lähtee, Vickta sanoi hermostuneesti.
- Sinä voit kyllä minun puolestani jäädä tännekin, Sarostip sanoi. Ulkona ei vaikuta olevan kovin turvallista.
- Mun täytyy mennä takas, Vickta sanoi hermostuneesti. Tuu sä saattaan mua, hän sanoi Sarostipille.
- No, voinhan minä, Sarostip suostui.
- Kiitos, Vickta huokaisi helpottuneena. Lähetääs sit.
Sarostip lähti ulos ja Vickta seurasi perässä.
Sarostip tuli nopeasti tupaan kantaen sidottua Althonia ja näyttäen todella hämmentyneeltä. Rinelda huudahti ja syöksyi poikansa luokse. Sarostip avasi Althonin suun edessä olevan siteen. Althon ei sanonut mitään, vapisi vain. Sarostip näytti jo hieman pelokkaalta.
- Minä menen nyt saattamaan sen Vicktan, hän sanoi ja painui ulos.
Worford nousi ylös ja tuli Alinean luokse.
- Alinea, ehtisitkö vähän jutella? Worford kysyi.
Alinea vastasi poissaolevana:
- Kai sitten.
- Mennäänkö takahuoneeseen? Worford ehdotti.
Alinea lähti kävelemään toiseen huoneeseen.
- Kuule Alinea, Worford aloitti vaivautuneesti.
Alinea odotti vain hiljaa, mitä Worfordilla oli sanottavana.
- Voisit ihan oikeasti kertoa minulle kaiken sinusta ja Ketjusta, Worford sanoi yrittäen kuulostaa isälliseltä.
Hänen suupielensä olivat taas valkoiset.
- Minä en jaksa ruveta kinastelemaan nyt, Alinea sanoi.
- Ei kun puhutaan ihan suoraan ja rehellisesti, Worford kehotti.
Alinea kysyi tympääntyneenä:
- No mistä puhutaan?
- No siis teistä, Worford sanoi vaivautuneena.
Alinea huokaisi ja sanoi:
- Ei minulla ja Ketjulla ole ollut mitään suhdetta. Ei raiskausta, eikä varmana mitään romanssia.
- Mutta jotakin, Worford yritti sanoa.
- Ei, Alinea kiisti. Vihasin häntä ja hän piti näppinsä erossa. Se riitti minulle ihan hyvin.
- Bryggi sanoi, että Ketju olisi haaveillut sinusta, Worford sanoi yskäisten. Ja että hän olisi kertonut kaikenlaista.
Alinea totesi vieläkin tympääntyneenä:
- Luuletko, että se on ensimmäinen kerta, kun joku on puhunut jotain sellaista? Miehillä on tapana selittää kaikenlaista mitä ovat tehneet ties kenen kanssa.
- No siis sinä vihasit häntä? Worford kysyi.
- Onko se ihme? Alinea tuhahti. Irstas vanki.
- En minä syyttele sinua, Worford sanoi isälliseen sävyyn siinä tosin oikein onnistumatta. Minä vain haluaisin, ettet sinä luule, että paheksuisin tekoasi.
Alinea huokaisi ja kysyi:
- Mitä tekoa nyt sinä sitten paheksuisit?
- En mitään Ketjuun liittyvää, Worford vastasi välttelevästi.
Samassa tuvan puolelta kuului Rineldan huuto:
- Syömään!
- Vielä jotain asiaa? Alinea kysyi.
- No, tuon vain halusin sanoa, Worford sanoi ja yskäisi.
Alinea lähti takaisin tuvan puolelle.
Alinea tuli takahuoneesta takaisin tuvan puolelle. Siellä oli Rinelda. Bryggi nukkui penkillä. Penkillä istui Althon ja tuijotti varsin tyhjällä katseella. Hänen vaatteensa olivat hiukan repaleiset ja muutenkin poika vaikutti kovia kokeneelta.
Nähdessään Althonin istuvan penkillä Alinea pysähtyi paikoilleen.
- Althon? Oletko kunnossa? Alinea kysyi.
Althon ei vastannut mitään. Alinea kävi ottamassa ruokaa ja kysyi Rineldalta:
- Onko hän kunnossa?
- En tiedä, Rinelda vastasi hiljaa. Sarostip toi hänet tänne sidottuna.
- Missä muut ovat? Alinea kysyi.
- Sarostip lähti saattamaan sitä naista, Rinelda vastasi. Melkar ei ole palannut, hän sanoi pelokkaasti.
- Hän varmaan etsii poikaansa vaikka viikon ilman tulematta tänne, ellei häntä haeta sieltä pois, Alinea totesi.
Rinelda huokasi.
Samassa Sarostip asteli sisälle.
- Se mielipuoli täytyy saada kiinni, hän totesi tullessaan sisälle.
Alinea kävi laittamassa Sarostipille ruokaa lautaselle.
- Nyt Melkar harhailee metsässä turhaan, Sarostip lisäsi.
Hän kiitti Alineaa ja alkoi syödä. Alinea meni takaisin istumaan oman lautasen eteen ja aloitti syömisen hitaasti Althonia katsoen. Rineldakin tarjosi ruokaa ja kävi itsekin sitten syömään. Bryggi oli kumman nopeasti herännyt, kun ruokaa oli tarjolla, mutta Althon ei syönyt. Rinelda alkoi syötti Althonia varovasti.
Bryggi ahmi innolla ruokaa, kuin ei olisi sitä päiviin nähnytkään. Worford söi varovasti vilkuillen Alineaa, Rineldaa ja Althonia. Reinier saapui sisään vihellellen ja silmissään uneksiva katse. Hän istuutui pöytään odottamaan. Alinea kävi hakemassa Reinierille ruokaa. Reinier hotki ruokansa nopeasti ja lähti sitten takahuoneeseen.
Alinea kysyi Sarostipilta:
- Mistä sinä Althonin löysit?
- Se oli pihassa, Sarostip vastasi.
Rinelda kuunteli tarkkaavaisesti.
- Sidottuna, Sarostip lisäsi.
- Mitä hänelle on tehty? Rinelda kysyi pelokkaana.
- Ei mitään tietoa, mutta hän näytti olevan todella kauhuissaan, Sarostip vastasi. Minusta tuntuu että kyse on vain järkytyksestä.
- Mutta jokuhan hänet on sitonut, Rinelda sanoi kauhistuneena. Kuka se voi olla?
- Niin oli, mutta luulen että Althonille ei olla tehty mitään erikoisempaa, Sarostip sanoi. Hän on ehkä tuollainen sen takia että pelkäsi niin paljon.
- Ei kai vain se broo? Rinelda kysyi ääni väristen. Tai... murhaaja.
- En tiedä. Onko teillä joitain vihamiehiä tai sellaisia? Sarostip kysyi varovaisesti samalla kun vie tyhjän lautasensa pois.
- Ei, emmehän tunne täältä ketään, Rinelda sanoi pelokkaasti.
- Mutta tunnetteko sieltä mistä tulitte? Sarostip kysyi.
- Tietysti, mutta eivät he tänne olisi tulleet, Rinelda vastasi hermostuneesti. Eikä meillä siellä vihamiehiä ollut. Mitä nyt tavallisia vihollisklaanilaisia.
- Sitten kyse on vain jostain vinksahtaneesta tyypistä, Sarostip päätteli. Vai onko jollain muulla jotain aavistusta kuka se voisi olla? hän kysyi yleisesti.
Rinelda pudisti päätään. Worford näytti epäröivältä.
Samassa Tek tuli sisään.
- En löytänyt Althonia, Tek sanoi huokaisten.
- Hän on jo täällä, Sarostip sanoi osoittaen Althonia.
Tek rojahtaa penkille ja huomaa nyt Althonin.
- Tuliko hän tänne? Tek kysyi hämmästyneenä.
- Löysin hänet pihasta sidottuna, Sarostip selitti.
- Sidottuna? Tek ihmetteli.
- Hän oli köysissä ja suun edessä oli side, Sarostip jatkoi.
- Kuka sen oli tehnyt? Tek kysyi. Minä en ainakaan.
- Emme tiedä, Sarostip sanoi. Me mietimme sitä juuri. Mahdollisesti se murhaaja.
- Miksi hän olisi jättänyt Althonin henkiin? Tek kysyi. Entä jos se onkin joku lunarilainen? hän innostuu.
- Ehkä, Sarostip sanoi varovaisemmin.
- Minä olen kuullut, että heillä on taikuutta, joka vie ihmiseltä sielun ja mielen, Tek jatkoi. Jos he ovat tehneet Althonille niin. Vaikka kostoksi loukkauksesta!
- Älä puhu tuollaisia, Alinea nuhteli.
- Minä vain yritän auttaa, Tek sanoi loukkaantuneena.
- Istu alas syömään, Alinea kehotti.
Hän kävi laittamassa Tekille ruokaa ja tarjoili sen. Tek alkoi syödä ja kysyi:
- Laitetaanko me täksi yöksi vartiot taas? Ja pitäisikö meidän lähteä etsimään sitä Melkaria?
Alinea lopetti ruokailunsa ja jäi istuskelemaan pöydän ääreen vaivautuneena.
- Ei meidän varmaan kannata lähteä etsimään, Sarostip arveli. Se lunari on hänen kanssaan emmekä varmaan löydä häntä. Hän voi olla missä vaan. Ei meidän kannata vartioita pistää. Nukkukaa te. Minä valvon ja pidän huolen että kukaan ei tule taloon.
- Voisiko joku tulla mukaan, kun minun pitäisi käydä hakemassa tuolta ulkoa vaatteeni? Alinea pyysi. En viitsisi mennä yksin.
- Minä tulen, Tek sanoi. Kunhan olen syönyt.
Alinea nyökkäsi.
- Minä voin tulla vaikka heti olen jo syönyt, Sarostip ilmoitti.
Alinea vastasi hymyillen Sarostipille:
- Se olisi mukavaa.
Sarostip ja Alinea lähtivät ulos.
- Höh, Tek tuhahti.
Ulkona oli jo pimeää. Alinea lähti kävelemään pyykkitelineen luokse. Mitään levottomuutta herättävää ei kuulunut.
- Missäköhän Zist on? Sarostip kysäisi.
- Jaa-a, Alinea vastasi. Eiköhän se itsestään osaa täällä huolta pitää.
- Niin. Se ei ainakaan pelkää asioita niin paljon kuin ihmiset, Sarostip totesi.
Alinea sanoi sitten pikaisesti:
- Se iso mies tuli taas paimentamisen aikana vastaan.
- Tuli vai? Sarostip yllättyi.
- Sanoin sille niistä lampaista ja se sanoi, että ne kai pitäisi tappaa, Alinea kertoi. En sitten tiedä.
Alinea alkoi kerätä vaatteitaan ja pyysi:
- Voisitko kertoa siitä vähän tarkemmin mitä oikein olit lunareista puhunut? En oikein saanut selvää siitä mitä Berra selitti.
- Joku lunarien vakooja tuli minulle puhumaan jostain vastarintaliikkeestä lunareita vastaan, Sarostip selitti. Se sanoi kuuluvansa siihen ja kysyi että haluanko liittyä siihen.
Alinea nyökkäsi.
- No, minä liityin ja sitten se alkoi kysellä että millä tavalla voisi Riskimaan pois lunareilta, Sarostip jatkoi.
Alinea sai kerättyä vaatteensa ja lähti kävelemään takaisin tilalle Sarostipin kanssa.
- Ja ehdotit sitten jotain? Alinea kysyi.
- Sitten hän kysyi keinoja ja mainitsin temppelin polttamisen ja salamurhat ja muuta, Sarostip sanoi.
Alinea nyökkäsi.
- Mutta ne salamurhat eivät olleet kuitenkaan se ehdotus numero yksi, Sarostip jatkoi. Hän itse vielä muistaakseni kysyi että mitä mieltä olisin salamurhista. Ja sanoin että voisihan niitäkin tietysti harkita.
- Lunarit kyllä osaa olla petollisia, Alinea totesi.
- Se halusi vielä tehdä meidän tilasta sen vastarintaliikkeen päämajaa ja muuta, Sarostip kertoi. Saamari. Ja nyt pitäisi hyvitellä ja pyydellä anteeksi lunareilta.
- Se on tietenkin typerää, mutta pakkohan se on tehdä, Alinea sanoi.
- Niin, Sarostip myönsi.
- Tiedätkö mitään siitä lunarista mikä meillä asuu tästä edespäin? Alinea kysyi.
- En pahemmin, Sarostip vastasi. Mutta ei taida olla oikein väleissä Melkarin kanssa. Ne ovat kokoajan toisilleen vihaisia ja muuta. Se ei tosin tee työtä eikä muuta. Ja se on osa sitä hyvitystä.
Alinea hymähti.
- Hänelle pitäisi olla ystävällinen ja muuta, Sarostip tuhahti ja asteli sisälle Alinea kanssa.
Tek oli sisällä harjoittelemassa keihäänsä kanssa. Rinelda istui Althonin vieressä ja silitteli tämän hiuksia hellästi. Alinea tokaisi heti Tekille:
- Lopeta tuollainen. Ei keihään kanssa saa hosua sisällä.
- Siitä ei ole paljon iloa, jos joku hirviö hyökkää, Tek sanoi. Tai murhaaja. Silloin pitää taistella, missä parhaiten pystyy.
- Mutta sinun ei tarvitse nyt sen kanssa hosua täällä, Alinea sanoi tiukasti.
- Minun täytyy valmistautua puolustamaan sinua, jos murhaaja tulee, Tek perusteli ja jatkoi harjoitustaan.
- Kehotan sinua lopettamaan tuon, Alinea sanoi ja asteli takahuoneeseen vaatteet sylissään.
Tek virnisti Sarostipille ja kohautti olkapäitään.
Worford nousi yskäisten ja lähti takahuonetta kohden. Samassa Melkar käveli sisälle varsin mietteliään näköisenä.. Vieras mies kulki Melkarin kanssa. Melkar näki Althonin ja hymyili vain hetken aivan kuin ei olisi yllättynyt. Althon ei hymyillyt, tuijotti vain katse varsin tyhjänä eteenpäin. Rinelda silitteli Althonin hiuksia hellästi.
- Tulithan sinäkin takaisin, Sarostip totesi Melkarille. Althon oli sidottuna tuossa pihassa.
Melkar mumisi itsekseen lähinnä jonkin hymnin mukaan ja katsoi Althonia:
- On poikas poloinen, kotiin saapunut itkien.
Althonin vaatteet näyttivät vähän repaleisilta. Melkar tuntui olevan syvälle mietteissään.
- Melkar? Rinelda sanoi varovasti.
Tek sohi keihäänsää kanssa kuviteltua vastustajaa.
- Hmm? Melkar mumisi ja käänsi katseensa Rineldaan.
- Rauhoitus nyt Tek, Sarostip kehotti Tekiä.
- Minä vain harjoittelen, kun se murhaaja tulee, Tek sanoi.
Melkar lähti nukkumatiloille ajatuksissaan.
- Melkar! Rinelda huudahti.
Melkar hätkähti hieman ja kääntyi katsomaan Rineldaa.
- Althon on huonossa kunnossa, Rinelda sanoi. Hän ei puhu mitään, eikä edes syönyt itse.
Melkar katsoi Althonia hetken ja meni sitten nukkumatiloille.
- Melkar! Rinelda huudahti miehensä perään.
Alinea tuli juuri takahuoneesta pidellen housuja ja joitakin ompelutarvikkeita käsissään Bryggi näytti havahtuvan ja nousi ylös haukotellen. Alinea meni istumaan penkille. Rinelda näytti olevan purskahtamaisillaan itkuun.
Melkar tuli pian takaisin miettivän näköisenä ilman panssaria ja aseita ja suuntasi menonsa Althonin luo istumaan. Hän silitti Althonia päästä ja halasi tätä pitkään. Althon ei reagoinut siihen mitenkään. Alinea alkoi ommella housuissa olevaa viiltoa.
Samassa Zist marssi huoneeseen Tupsukorvan kanssa. Melkar vuodatti muutaman kyyneleen, vaikka ei näyttänyt edes järkyttyneeltä tai surulliselta, vain mietteliäältä. Zist vilkaisi ympärilleen ja kipitti takahuoneeseen Tupsukorvan kanssa jättäen lattialle märkiä jälkiä.
- Niljakas mies, kuoleman tahtoo kukaties, Melkar mumisi taas omituisen hymnin mukaan.
Tek katsoi Melkaria kummastellen. Rinelda alkoi nyyhkyttää.
Alinea sai ommeltua viillon kiinni. Bryggi naureskeli itsekseen jollekin.
- Tappaja metsän kätköissä vaanii, saadakseen vielä paremman saaliin, Melkar mumisi taas ja katsoi mietteliäänä eteenpäin pitäen poikaansa kainalossaan.
- Ymmärtääkö tuo lunari mitä me puhumme? Alinea kysyi.
Rinelda nyyhkytti yhä. Vieras mies katsahtaa Alineaan ja istui pöytään. Hän sanoi jotakin lyhyesti ja käskevästi. Melkar nousi ylös aivan kuin tajuten jotain ja meni penkomaan ruokavarastoja.
- Kai sitten, Alinea mutisi.
Melkar katsoi ruokia ja sanoi sitten:
- Tarvitsen näistä jotain huomenna.
- Miksi? Sarostip kysyi.
- Oletko sinä menossa jonnekin? Alinea kysyi.
- Salaisuus, Melkar sanoi hiljaa.
Hän pudisti hieman päätään ja katsoi sitten Althonia ja Rineldaa.
- No ota sitten, Sarostip suostui.
Alinea katseli lunaria kummeksuen mutta meni sitten hakemaan tälle ruokaa. Rinelda nyyhkyttää vielä vaimeasti. Melkar meni istumaan miehen viereen ja puhui tälle jotain vieraalla kielellä.
Mies vastasi Melkarille.
Melkar nyökkäsi.
- Melkar, osaat varmaan puhua tuon kanssa? Alinea sanoi kysyvästi.
Melkar tuntui miettivän taas jotain eikä kuullut Alinean kysymystä. Alinea toisti kysymyksensä:
- Melkar, osaat varmaan puhua tuon kanssa?
Melkar havahtui ja nyökkäsi sitten hieman.
- Voisitko sanoa sille, että teen tässä lisää sille ruokaa, kun täällä on enää puolilautasellista, Alinea sanoi. Jos nimittäin en tee, niin sitten vasta huuto alkaa.
Melkar alkoi puhua taas jotain kieltä miehen kanssa.
Mies nyökkäsi Melkarille ja kysyi sitten jotakin Alineaan viitaten. Alinea nosti miehelle puolillaan olevan lautasen ja tarjoili miehelle myös juotavaa.
Alinea alkoi sitten vähän jo väsyneenä tehdä lisää ruokaa. Melkar pudisti päätään miehelle ja sanoi sitten jotain osoittaen Alineaa.
Mies nyökkäsi Melkarin sanoille. Sitten hän nousi ylös ja käveli Alinean luokse ja sanoi käskevästi jotakin vieraalla kielellä heilauttaen kättään Alinean kasvojen edessä. Melkar risti kätensä pöydälle ja odottaa ruokaa.
Alinea katsoi olkansa yli miestä ja kääntyi ympäri näyttäen hämmentyneeltä.
- Mitä? Alinea kysyi.
Mies toisti saman käskevästi. Sarostip tarkkaili tilannetta sivummalta.
Alinea oli varsin tuskastuneen oloinen.
- Hei! Sarostip huudahti ärsyyntyneenä miehelle.
Sarostip nousi seisomaan ja lähti astelemaan hitaasti miehen luokse. Melkar pudisti päätään miehelle. Mies kääntyi Sarostipiin päin. Hänellä oli keihäs kädessään.
- Sinulla ei ole mitään oikeutta alkaa käskemään ketään täällä, Sarostip sanoi.
Alinea sanoi Sarostipille:
- Älä sinä nyt ala riehumaan.
- Sarostip, istu alas, Melkar kehotti.
Hän sanoi jotain miehelle vieraalla kielellä.
Mies sanoi jotakin Sarostipille.
Alinea kääntyi ja jatkoi ruoan tekemistä. Melkar sanoi jotain lyhyesti miehelle.
Mies vastasi Melkarille jotakin.
Melkar kysyi Sarostipilta:
- Ymmärtäkö sinäkin häntä?
Mies sanoi jotakin vaativasti.
- En ymmärrä, Sarostip vastasi Melkarille.
Melkar sanoi jotain jyrkästi ja lyhyesti miehelle.
Ruoanlaiton aikana Alinea kysyi Melkarilta:
- Mitä hän oikein koettaa sanoa minulle?
Mies vastasi jotakin tylysti.
- Sinun pitäisi peittää kasvosi hunnulla tai jollain, Melkar vastasi Alinealle.
- Miksi ihmeessä? Alinea kummasteli.
Melkar sanoi jotain vielä tylymmin miehelle.
Mies kysyi jotakin ärtyneeseen sävyyn.
- Varmaan heidän kulttuurissaan on niin tapana, Melkar mumisi Alinealle.
Melkar osoitti Sarostipia ja sanoi jotain.
Mies nyökkäsi ja sanoi jotakin Sarostipille.
Melkar katsoi Sarostipia.
- Sinä et määräile siitä miten kukakin täällä pukeutuu, Sarostip sanoi miehelle.
- Ymmärrätkö siis, mitä hän puhuu? Melkar kysyi toistamiseen Sarostipilta.
- En ymmärrä edelleenkään, Sarostip vastasi ärtyneenä.
Mies toisti aikaisemmin sanomansa Sarostipille.
- Sinun pitäisi katsoa, kun päätät täällä, että Alinea laittaa sen hunnun päähänsä, Melkar selitti Sarostipille. Kun Alinea ei kai ole kenenkään vaimo, Melkar lisäsi itsekin epävarmana.
- Onhan, Sarostip sanoi. Hänhän on Reinierin vaimo.
- En, Alinea tokaisi.
- Etkö? Sarostip yllättyi.
Melkar kääntyi katsomaan Alineaa, joka laittoi ruokaa.
- Alinea? Melkar kysyi.
Alinea ei vastannut. Melkar sanoi jotain ärtyneenä miehelle.
Mies vastasi jotakin.
Melkar sanoi jotain miehelle vakavana.
Mies nyökkäsi Melkarille ja sanoi jotain.
Melkar nousi ylös ja sanoi muille:
- Minun pitää taistella häntä vastaan.
Mies nousi ylös ja otti keihäänsä ja kilpensä.
- Mitä ihmettä? Alinea ällistyi.
Rinelda huudahti pelästyneesti.
- Alinea, jos häviän, niin hän päättää mitä teet, Melkar sanoi.
Hän lähti nukkumatiloille hakemaan varusteitaan. Alinea jäi seisomaan suu auki ja totesi sitten vain:
- No sepä mukavaa.
Melkar tuli jonkin ajan päästä haarniska päällä sekä keihäs ja kilpi käsissään. Mies katsoi varusteensa kuntoon. Hän asettui valmiiksi. Melkar sanoi vielä jotain miehelle.
- Hei, hei, hei jospa nyt kuitenkin jättäisitte tämän väliin, Sarostip yritti sanoa.
Rinelda näytti kauhistuneelta. Melkar ei kuunnellut Sarostipia.
- Älkääkä täällä sisällä tapelko! Alinea huudahti. Koko paikka menee ihan suttuiseksi!
Mies kysyi jotakin.
Melkar vastasi.
Bryggi virnisteli penkillä. Mies nyökkäsi Melkarille. Melkar lisäsi jotain miehelle.
Mies nyökkäsi Melkarille ja käveli ulos.
- Ei hätää, ei tässä kuinkaan käy, Melkar sanoi hieman epävakuuttavasti.
- Ei minkään typerän hunnun takia kannata tapella, Alinea yritti estellä.
Melkar käveli Rineldan luokse ja sanoi:
- Voitko hieman parantaa jalkojani, koska ne on vielä pahasti kipeät.
Alinealle Melkar sanoi:
- Taitaa tuo mies vähän muustakin päättää.
Rinelda nyökkäsi järkyttyneenä miehelleen.
- Melkar, älä ole hölmö, Sarostip sanoi.
Rinelda loitsi neljä kertaa ja kosketti Melkarin jalkoja.
- Kiitos, Melkar sanoi Rineldalle.
- Mennään katsomaan, Tek sanoi innokkaana.
Alinea nosti ruokaa lautaselle valmiiksi ja meni ulos. Sarostip lähti perään ja Tek lähti myös. Melkar loitsi jotain keihääseensä ja hymyili hieman.
- Ei tässä kuinkaan käy, hän sanoi hieman epävarmana mutta hymyili.
Melkar asteli ulos, mutta Rinelda jäi Althonin luokse. Bryggi jäi myös sisälle.
Ulkona vieras soturi oli jo valmiina. Hänen keihäänsä hohkaa maagista valoa. Ulkona oli hämärää, mutta tähdet valaisevat hiukan.
Melkar katsoi hieman miestä arvioiden ja asettui sitten taisteluasentoon laittaen kilpensä eteensä ja pitäen keihästä valmiina. Melkar sanoi jotain miehelle.
Mies nyökkäsi. Alinea pysyi hyvän matkan päässä taistelijoista. Sarostip piti käsiään yhdessä selkänsä takana ja katsoi sivummalta. Tek oli innoissaan taistelusta.
Melkar lähti hyökkäykseen miestä kohti ja pitää koko ajan katseensa miehessä ja kilpensä tätä kohti. Mies lähti varovasti kaartamaan Melkarin sivustaan. Mies ei löytänyt aukkoa Melkarin suojauksesta, vaikka kaarteli tätä. Myöskään Melkar ei päässyt lyömään miestä, kun tämän suojaus oli niin hyvä.
Sitten mies näki aukon Melkarilla ja sivalsi keihäällään. Isku oli kova ja keihäs iski kilpeen aukon. Terä kuitenkin kilpistyi Melkarin panssariin. Melkar ei päässyt vieläkään lyömään miestä, kun tämän suojaus oli vallassaan mahtava.
Mies teki valehyökkäyksen, mutta sutaisi tyhjää. Melkar iski nyt kohti miestä keihäällään, mutta tämä sai torjuttua iskun helposti. Tek hihkui innosta. Alinea katsoi tilannetta sivusta jännittyneenä.
Mies iski Melkaria kohti teränsä karjaisten. Keihäs iskeytyi Melkaria rintaan ja haavoittaa tätä. Melkar kaatui maahan. Mies hypähti sivuun ja katsoi Melkaria odottavana. Melkar makasi maassa hiljaa, ja vähitellen verilammikko alkoi kasaantua hänen alleen.
- On monta tapaa olla hölmö, Sarostip mutisi itsekseen sivummalta.
Alinea riensi Melkarin luokse nähdessään tämän maassa. Mies asteli Melkarin luokse ja alkoi loitsia. Sitä ennen hän teki keihäällään pienen rituaalisen eleen Melkarin yllä. Alinea jäi vähän matkanpäähän ja antaa miehen tehdä loitsunsa ja rituaalinsa. Sarostip astui muutaman askeleen eteenpäin.
Melkar ärähti ja törkkäsi toiset kauemmas itsestään. Hän nousi kohta keihäänsä varassa ylös.
- Vaikuttava näytös mutta Melkar ei voi päättää että sinä voit päättää täällä asioista jos hän häviää, Sarostip sanoi miehelle.
Mies ei näyttänyt ymmärtävän Sarostipin sanoja.
- Tarvitsetko parannusta? Alinea kysyi.
Melkar nyökkäsi Alinealla, mutta sanoi samalla jotain miehelle. Alinea alkoi loitsia.
Mies pudisti Melkarille päätään ja sanoi jotakin.
Alinea epäonnistui loitsussaan hätäilyn takia, mutta alkoi loitsia heti uudelleen. Melkar virnisti miehelle ja sanoi jotain.
Mies rypisti kulmakarvojaan ja sanoi Alinealle jotakin käskevästi.
Alinea onnistui loitsussaan ja samoin myös seuraavallakin loitsullaan. Loitsut tuntuivat parantavan Melkarin rintaa Melkar kiitti Alineaa.
- Sano sille että en ymmärrä sen puhetta, Alinea kehotti Melkaria.
Melkar sanoi Sarostipille:
- En usko, että tahdot tuon miehen ottavan ohjaat omiin käsiinsä.
Alinea lähti kävelemään sisälle.
Melkar sanoi Alinealle:
- Hän tahtoo edelleen sinun laittavan sen hunnun päähän, sinun kasvot pitää peittää.
Alinea pysähtyi ja kysyi:
- Pitäisikö minun nyt vetäistä paita pään yli? Ei minulla ole mitään huntuja!
Mies lähti seuraamaan Alineaa. Melkar pysäytti miehen kädellään ja sanoi tälle jotain.
- Onko sinulle muka annettu joku oikeus päättää asioista täällä? Palaa takaisin Lunkkulaan jos täällä olo ei miellytä, Melkar sanoi vihaisesti miehelle.
Mies näytti suuttuvan ja huusi jotakin Melkarille vieraalla kielellä. Melkar astui muutaman askeleen kauemmas miehestä. Mies astui Alinean luokse.
- Älkää nyt taas tapelko, Alinea huokasi.
Hän katsoi miestä. Mies viittasi Alinealle kädellään käskevästi. Sarostip katseli vihaisena miestä. Alinea lähti sitten menemään sisälle ja mies seurasi Alineaa vieläkin vihaisena. Melkar lähti kävelemään sisälle. Sarostip lähti myös sisälle.
Sisällä Rinelda istui tuvassa. Bryggiä ei enää näkynyt, mutta kuorsaus kuului takahuoneesta. Melkar käveli suoraan takahuoneeseen. Rinelda katsoi pelästyneenä Melkaria, jonka rinnassa näkyi veritahroja. Melkar loi varsin teennäisen hymyn vaimolleen ja jatkoi matkaa.
Alinea nosti miehelle ruokaa pöytään. Mies nyökkäsi Alinealle ja heilautti kättään kasvojensa yli. Alinea keräsi pöydällä olevat tiskit yhteen kasaan. Mies sanoi jotakin käskevästi Alinealle.
- Saitko Althonin syömään? Alinea kysyi Rineldalta.
Melkar tuli takaisin tupaan ilman panssaria ja aseita.
- Ajattelitko käskeä täällä muistakin asioista? Sarostip kysyi mieheltä äkäisenä ja kättä heilauttaen.
Rinelda pudisti huokaisten päätään ja sanoi Alinealle:
- Minä syötin häntä.
Melkar sanoi jotain miehelle. Mies katsahtaa Sarostipiin, muttei vastannut mitään.
- Melkar, sanoitko jo hänelle, etten ymmärrä mitä hän puhuu? Alinea kysyi.
Mies vastasi jotakin ja nyökkäsi.
Melkar nielaisi.
- Hän on niin kuin nyt olevinaan sinun hallitsija, Melkar sanoi hieman nolona. Minun takiani.
Alinea hymähti ja kysyi:
- Sanoitko jo hänelle, etten ymmärrä mitä hän puhuu?
Melkar sanoi taas jotain miehelle.
Hän nyökkäsi Alinealle. Mies vastasi jotakin.
Alinea poimi housut ja ompelutarpeet penkiltä, kävi viemässä ne takahuoneeseen ja palasi sieltä toinen paita kädessä tuvan puolelle.
Mies katsoi Alineaa tiukasti.
- Peitä naamasi, Melkar sanoi Alinealle.
Alinea istui penkille ja sanoi:
- On tämäkin sitten elämää.
Hän laittoi toisen paidan pään peitteeksi. Melkar sanoi tiukasti jotain miehelle.
Hän osoitti Sarostipia viimeisissä sanoissa. Alinea sanoi vihaisena:
- Toivottavasti teillä sentään on hauskaa.
Mies ärähti jotakin Melkarille.
Mies osoitti Sarostipia ja sanoi jotakin.
- Sarostip, tämä järjestely ei sinulle varmaan käy? Melkar sanoi kysyvästi.
Sarostip pudisti päätään.
- Sitten sinun pitää taistella tuota vastaan, Melkar totesi. Jos häviät, niin Alinea viettää paita päässään päivänsä, hän lisäsi hieman tyhmältä kuulostaen.
Alinea mutisi paidan sisältä:
- Ihan turhaan tässä nyt tapellaan. Pian vaan tulee lisää ruumiita.
Rinelda nousi ylös ja sanoi:
- Minä ja Althon menemme nyt nukkumaan.
Melkar katsoi Sarostipia.
- Kuitenkin idiootti vihaa Sarostipia sen verran että tappaa hänet taistelussa, Alinea huomautti.
Melkar sanoi jotain miehelle.
Mies vastasi jotakin.
- Eikö tuo hyypiö osaa ratkaista asioita millään muulla tavalla kuin taistelemalla? Sarostip kysyi.
- Melkar, tule auttamaan, Rinelda kehotti viileästi. Kanna sinä Althon, hän sanoi väsyneesti.
Melkar meni vaimonsa luo heti ja auttoi Althonin viemisessä. Melkar nosti Althonin syliin ja kantoi tämän takahuoneeseen. Althon ei vastustellut, muttei auttanutkaan. Rinelda meni myös takahuoneeseen.
Melkar tuli takaisin tupaan ja sanoi heti jotain miehelle. Alinea alkoi hieman naureskella.
Mies vastasi jotakin.
Melkar kysyi taas jotain.
Mies vastasi.
- Olen pahoillani Alinea mutta taidan jättää tämän haasteen väliin, Sarostip sanoi.
- Ei se mitään, Alinea totesi. Turha sitä on alkaa taistelemaan. Häviät kuitenkin.
Sarostip nyökkäsi.
Melkar tuhahtaa jotain ja sanoi sitten Alinealle:
- Sinun kai täytyy pitää tuota paitaa päässäsi ja jotain muuta tapoja osata.
- Osaako idiootti sanoa miten näen tehdä töitä, kun en näe lankaan? Alinea kysyi.
Alinea oli selvästikin vihainen paitansa alla. Melkar selitti jotain miehelle huonolla kielitaidollaan.
Mies nyökkäsi Melkarille.
- Sinun ei pidä pitää tuota paitaa päässäsi, kun teet töitä. Etkä ole tuon muutenkaan, Melkar sanoi Alinealle.
Tek hiukan naurahti. Melkar meni Alinean viereen istumaan ja kuiskasi tälle jotain.
- Ymmärrän, Alinea sanoi ja nyökkäili paitansa alla.
Mies nousi ylös ja asteli takahuoneeseen. Melkar nousi ylös:
- Mutta nyt kannattaa varmaan mennä nukkumaan, paita päässä tai ei, kun huomenna joudutaan kumminkin töitä tekemään.
Melkar lähti takahuoneeseen.
- Mutta minua ei nyt kiinnosta joudunko pitämään paidan päässäni vai en, Alinea sanoi. Haluan tietää mistä näen laitanko lautasen miehen päähän vai pöydälle.
- Entä vartio? Tek kysyi haukotellen.
Melkar naurahti hieman ja sanoi Alinealle:
- Älä pidä silloin päässä.
Sitten Melkar katosi takahuoneeseen.
- Ei varmaan mitään vartioita tarvita, Sarostip sanoi Tekille.
- Mutta broo ja murhaaja? Tek kysyi tyytymättömänä.
- No ei ne tänne varmaan tule, Sarostip sanoi ja meni perempään huoneeseen.
Tek kohautti olkapäitään ja seurasi Sarostipia.
Peremmässä huoneessa muut olivat jo nukkumassa. Bryggi kuorsasi kovaa. Melkar sipisi jotakin vaimolleen.
Sarostip riisui cuirboullisuojat ja aseet ja kävi nukkumaan. Tek kävi myös nukkumaan. Jonkin ajan päästä Alineakin kuului tulevan ja Sarostip nukahti sitten.

Tuvassa
Melkar tuli takahuoneesta hieman masentuneen näköisenä ja suuntasi suoraan eläintentiloille. Sarostip oli tuvan puolella jo hereillä mutta näytti vielä väsyneeltä.
- Huomenta, Sarostip sanoi ohimennen Melkarille.
Melkar nyökkäsi Sarostipille, muttei sanonut mitään.
Alinea nousi ylös ja keräsi huopansa sivummalle.
- Huomenta, hän toivotti.
- Huomenta, Sarostip vastasi. Tässä oli joku vesiämpäri kaatunut.
Alinea katsoi vesiämpäriä.
- Jaa-a, Alinea sanoi.
- Mutta minä menen nyt pesulle, Sarostip ilmoitti ja lähti venytellen ulos.
Alinea nyökkäsi ja meni tekemään aamupuuroa.
Samassa Rinelda ilmestyi sisälle vaatteitaan vielä korjaillen. Hän tuli Alinean luokse huokaisten.
- Huomenta, Alinea toivotti.
Hän kävi vielä ottamassa toisen paidan vierelle valmiiksi.
- Huomenta, Rinelda sanoi vaisusti.
- Sarostip, kuului Melkar huutavan eläinsuojista päin.
- Voiko Althon yhtään paremmin? Alinea kysyi.
Rinelda pudisti huokaisten päätään.
- Sarostip! kuului taas Melkarin huuto.
- Käytkö sanomassa miehellesi, että Sarostip meni pesulle? Alinea pyysi.
Rinelda nyökkäsi vastahakoisesti ja suuntasi eläinsuojille.
Puuro oli kohta valmista ja vieras soturi käveli samassa tupaan täysissä varusteissaan. Mies rypistää otsaansa katsoessaan Alineaa. Alinea virnisti ja laittoi puuroa lautaselle. Mies sanoi jotakin ja heilautti kättään kasvonsa edessä. Alinea vetäisi toisen paidan päähän ja mies nyökkäsi tyytyväisenä.
Rinelda palasi takaisin. Alinea koetti sokkona nostaa lautasta pöydältä ja tarjoilla sitä miehelle. Mies otti lautasen.

Sarostip pesulla
Sarostip meni joelle pesulle. Joella oli Tupsukorva paistattelemassa päivää tai aamua tarkemmin sanottuna. Aamu oli tosin hieman pilvinen.

Joella
Sarostip puki juuri päälleen, kun Melkar käveli tuiman näköisenä joelle.
- Eläintentiloilla oli taas käyty, hän ilmoitti ja heitti köyden maahan.
Melkar pesi kasvonsa ja itseään muutenkin vähäsen samalla.
- Piru vieköön, Sarostip totesi. Oliko tällä kertaa raiskauksen merkkejä?
- En ainakaan itse huomannut, Melkar vastasi. Mutta mikä kummallisinta, niin siellä oli ihmisen ja eläimen jäljet. Ihmisen jäljet johti pässin luo ja eläimen taas yhden sidotun lampaan luo. Yöllä pitää järjestää vartio, Melkar totesi lopettaessaan pesemisen ja lähti talolle.
- Tosiaan, Sarostip sanoi ja lähti myös talolle. Eikös sinun pitänyt lähteä jonnekin tänään?
- Myöhemmin, Melkar sanoi vakavana.

Tuvassa
Melkar ja Sarostip tulivat tupaan.
- Kuka siellä? Alinea kysyi.
Melkar meni istumaan pöydän ääreen ja piti katseensa visusti pöydässä. Rinelda tarjoili Melkarille puuroa sanomatta mitään.
- Me vain, Sarostip sanoi Alinealle.
Bryggi ilmestyi haukotellen tupaan ja myös Worford tuli pian. Melkar söi puuronsa nopeasti ja lähti sitten ulos.
- Alinea? Worford sanoi kysyvästi.
- Niin? Alinea kysyi.
- Häpeätkö sinä sitä noin kovasti? Worford kysyi säälivästi.
- Minulla on siksi paita päässä, kun tuo lunarilainen käskee, Alinea vastasi.
Worford näytti hämmentyneeltä muttei sanonut enää muuta. Sarostip kävi ottamassa itse puuroa ja meni pöydän ääreen syömään. Bryggi alkoi ahtaa puuroa suuhunsa kuin olisi ollut nälkään kuolemassa. Tek söi myös.
Alinea koetti lopuksi saada itselleenkin puuroa. Reinier ilmestyi vihellellen aamupuurolle ja hyvin hilpeänä. Ruokapöydässä hän pärisytti huuliaan hassusti. Melkar söi ruokansa hiljaa.
- Mitä me tänään tehdään? Tek kysyi Sarostipilta intoa puhkuen.
Alinea nosti paitaa hieman, jotta näki ottaa puuroa itselleen. Saatuaan puuroa Alinea laski taas paidan ja koetti päästä pöytään istumaan lautasen kanssa. Vieras mies sanoi jotakin.
Melkar kysyi mieheltä jotain katse puurossaan.
Mies nyökkäsi ja sanoi jotakin.
Melkar oli tukehtua puuroonsa ja kysyi selvästi yllättyneenä mieheltä jotain. Tek katsoi Melkaria ihmeissään.
- Mitä se sanoo? Sarostip kysyi.
Mies vastasi jotakin.
Melkar lausui Asgrimin nimen.
Mies kohautti olkapäitään Melkarin sanoille. Päästyään istumaan Alinea alkoi nauraa hiljalleen. Melkar ahmi nopeasti puuronsa loppuun mietteliäänä.
- Melkar, mitä se sanoi? Sarostip kysyi.
Mies kysyi jotakin Melkarilta, mutta Melkar lähti ulos.
Alinea alkoi syödä hitaasti kuljettaen lusikan aina paidan alitse. Melkar sai syötyä ja sanoi noustessaan:
- Gresios on tullut kostamaan vaimonsa puolesta. "Kissamies" on ilmeisesti tappanut tai tehnyt jotain hänen vaimolleen. Kissamies on varmaan se Asgrim.
- Kuka on Greisios? Alinea kysyi.
- HEI! Sarostip huusi.
Melkar pysähtyi ovella.
- Juuri niin, kuka hän on? Sarostip kysyi.
- Gresios, Melkar sanoi, osoitti miestä ja lähti ulos.
Mies näytti ärtyneeltä ja kysyi jotakin Sarostipilta. Alinea lopetti naureskelun.
- Anteeksi mutta minä ei puhu lunkku, Sarostip sanoi tylysti miehelle.
Reinier nousi pois pöydästä vihellellen iloisesti.
- Lisää, Bryggi sanoi ja kilautti lusikalla tyhjää lautastaan.
Mies sanoi jotain Sarostipille.
- Bryggi, minun on vähän huono antaa lisää, Alinea sanoi.
Bryggi nousi pystyyn ja meni itse puuropadalle. Hän täytti lautasensa ja palasi takaisin. Vieras mies sanoi taas jotakin Sarostipille.
- Bryggi, minulla olisi yksi uni jonka sinä voisit varmaan selittää, Sarostip sanoi.
- Kysyy, tietää kissamiehen, Bryggi tulkkasi ahmien puuroa.
Hän nyökkäsi Sarostipille.
- Sano sille että tiedän sen kissamiehen, Sarostip kehotti.
Alinea lopetti syömisen ja kuunteli, mitä muut keskustelivat. Bryggi sanoi jotakin miehelle vieraalla kielellä ja mies sanoi taas jotakin.
- Kysyy missä, Bryggi tulkkasi.
- Sano että jossain pusikossa, Sarostip sanoi. En tiedä tarkkaan missä. Sen leiri on joen rannalla.
Bryggi sanoi jotakin miehelle ja mies sanoi puolestaan jotakin suunnaten sanansa Sarostipille.
- Tahtoo sinä näyttää, Bryggi ilmoitti Sarostipille.
- En osaa sinne, Sarostip sanoi. Olin siellä kerran mutta en muista reittiä.
Bryggi tulkkasi ja mies sanoi jotakin.
- Tahtoo etsii, Bryggi sanoi.
- En ehdi kun on töitä tehtävänä, Sarostip totesi.
- Sano sille miehelle, että en jaksa pitää paitaa enää päässä, Alinea sanoi. Minun pitää alkaa tekemään töitä.
Bryggi tulkkasi ja mies nyökkäsi Sarostipille nousten ylös. Sen enempiä sanomatta hän lähti pois.
Alinea nosti paidan pois päästä. Tek naurahtaa hiukan Alinealle, joka söi sitten ruokansa loppuun. Sarostip sai syötyä ja lähti pois.
- Voisitko kantaa Althonin tänne, Rinelda pyysi Sarostipia ennen kuin tämä ehti lähteä.
Alinea alkoi siivota tiskejä pois pöydältä. Sarostip kääntyi ja meni perempään huoneeseen. Rinelda seurasi häntä.
Sarostip tuli sen jälkeen takaisin kantaen Althonia. Rinelda viittasi Sarostipia laittamaan pojan penkille ja Sarostip laskikin Althonin varovaisesti penkille. Hän lähti sen jälkeen ulos. Rinelda alkoi syöttää Althonia.
- Ja Bryggi, Sarostip sanoi ennen kuin poistui. Käy sen hengen kimppuun kun olet syönyt.
- Joo, Bryggi lupasi.
Sarostip meni pellolle. Siellä oli härkä, mutta Melkaria ei näkynyt. Reinier oli pellolla myös. Härkä odotteli paikoillaan. Sarostip otti kuokan ja kävi töihin.

Tuvassa
Melkar ryntäsi älytöntä kyytiä tupaan, jossa olivat Alinea, Tek, Rinelda, Bryggi, Worford ja Althon. Alinea koetti kyhätä päähinettä paidasta sivummalla. Hän katsahti Melkariin, kun tämä ryntäsi sisälle. Worford nousi pystyyn ja pujahti takahuoneeseen.
- Alinea, Melkar sanoi hätäisenä. Mikä se oli, joka hyökkäsi kimppuunne?
Bryggi kaapi puurolautasenpohjia. Alinea mutisi paitansa läpi:
- En minä nähnyt. Se loitsi jotain pimeyttä tai vastaavaa. En nähnyt yhtään mitään. Sitten tunsin vain jonkun viiltävän reittäni.
Melkar näytti aivan hämillään olevalta ja hätäiseltä. Alinea selitti hieman pelokkaana ja hiljaisemmalla äänellä:
- Muistaakseni näin jotain vihreää tai ruskeaa puiden välissä puikkelehtivan, ennen kuin se hyökkäsi.
- Muistatte kaikki sen jättimiehen? Melkar selitti. Hän tuli äsken kertomaan minulle yhden asian. Hän kertoi, että, Melkar sammalsi sanat eikä saanut sanottua enempää.
Melkar katsoi Althonia hätäisenä ja huolissaan.
- No? Alinea kysyi.
Hän alkoi saada valmiiksi päähinettään.
- Joku broon kaltainen olento on raiskannut Althonin! Melkar huudahti ja alkoi itkeä mennen samalla poikansa luokse.
Alinea sulki silmänsä. Rinelda huudahti kauhistuneena ja nosti käden suunsa eteen. Althon tuijotti vain tyhjyyteen.
- Jos se on totta, niin tiedättehän, Melkar nyyhkytti.
Rinelda alkoi kirkua.
- Althonin sisällä kasvaa kaaoksen pentuja! Melkar huusi.
- Melkar, tule tuonne toiseen huoneeseen, Alinea kehotti. Minulla on asiaa.
Melkar tuntui olevan aivan tolaltaan ja itki. Hän ei näyttänyt kuulleen tai tajunneen Alinean sanoja. Alinea nousi ylös viimeistellen päähineensä. Bryggi kaapi puuroa piittaamatta siitä, mitä ympärillä tapahtui.
Alinea käveli Melkarin viereen ja otti tätä käsivarresta kiinni:
- Tule. Minulla on asiaa.
Sanat kuulostivat surullisilta paidan läpi mutistunakin. Melkar katsoi Alinea ja nousi sitten.
Samassa Sarostip tuli tupaan.
- Melkar, Sarostip sanoi.
Melkar oli aivan tolaltaan ja itki.
- Mitäs täällä tapahtuu? Sarostip kysyi yllättyneenä.
Melkar lähti Alinean mukaan. Tek näytti järkyttyneeltä. Bryggi meni santsaamaan puuroa.
- Bryggi, nyt lopetat, Alinea yritti komentaa.
- Mitä täällä oikein tapahtuu? Sarostip kysyi.
- Vielä yksi, Bryggi ilmoitti ja kaapi pohjalta puurot.
Melkar ei vastannut tai ei kuullut Sarostipin sanoja.
- Ei, Alinea sanoi. Siitä pitää riittää Althonille.
- Broo on raiskannut Althonin, Tek möläytti.
- Tek, sinä olet nyt hiljaa ja menet vaikka ulos seisomaan, Alinea komensi.
Bryggi katsahti Althonia ja laittoi vähän puuroa toiselle lautaselle.
- Enkä mene! Tek kivahti.
- No ole sitten hiljaa, Alinea sanoi.
Tek sulki suunsa. Sarostipin kasvot muuttuivat ilmeettömiksi ja hän meni katsomaan Althonia. Rinelda kirkui vieläkin hysteerisesti.
- Mistä tiedätte? Sarostip kysyi hämmentyneenä.
Althon istui vain paikallaan yhtä ilmeettömänä kuin aikaisemminkin ja mihinkään reagoimatta.
- Ja nyt Melkar tulet tuonne toiseen huoneeseen, Alinea sanoi. Tämä alkaa jo turhauttaa jokaista! Täällä saada koskaan mitään aikaan ja pian kuollaan nälkään.
Alinea nykäisi Melkaria kädestä. Melkar havahtui ja lähti Alinean mukaan. Alinea meni Melkarin kanssa takahuoneeseen.

Takahuoneessa
Worford oli takahuoneessa. Melkar rosahti istumaan murtuneena yhdelle laverille. Laveri ritsahti Melkarin alla ja meni keskeltä poikki. Melkar istui sitten lattialle murtuneena ja katsoi lattiaan.
- Worford, nyt menet vaikka istumaan pihakivelle, Alinea määräsi. Tällaista laiskottelua jaksa katsoa!
Worford näytti pelästyneeltä ja livahti pois. Alinea rauhoittui hieman ja aloitti:
- Elikkä siis. Tiedän entuudestaan yhden tapauksen, jossa eräs poika oli raiskattu broon toimesta.
Alinea yskäisi. Melkar ei näyttänyt siltä, että kuuntelisi.
- Kuunteletko sinä? Alinea kysyi.
Melkar nosti katseensa lattiasta Alineaan.
- No niin, Alinea sanoi. Olen puhunut tällaisesta tapauksesta ennenkin Myrskytuulen kanssa tai minä en puhunut vaan Jarstan puhui. Hän kuitenkin sanoi, että vaikka broo raiskaisikin pojan, niin ei tämä ala mitään kaaoksen pentua kasvattamaan.
Melkar siirsi katseensa takaisin lattiaan.
- Kuulitko sinä? Alinea kysyi. Althonia ei tarvitse tappaa.
Melkar ei tuntunut vastaavan.
- Raiskaus onkin sitten jo ihan eri asia, Alinea sanoi. Onneksi en itse ole sellaista vielä kokenut. Yrityksiä toki on ollut. Menen tästä nyt, mutta halusin vain kertoa tuon.
Melkar sanoi hiljaa ja pelokkaalla äänellä:
- Mutta kun se otus ei välttämättä ollut pelkkä broo.
Alinea tuhahti ja palasi takaisin tuvan puolelle. Melkar jäi istumaan takahuoneeseen.

Tuvassa
Tuvassa olivat Bryggi, Tek ja Althon, kun Alinea saapui. Bryggi söi puuroa hitaan nautiskelevasti. Tek oli keihäänsä kanssa vakavana ja Althon oli samanlainen kuin aikaisemminkin ja istui penkillä.
- Minne Rinelda meni? Alinea kysyi.
- Jonnekin ulos, Tek sanoi ja kohautti olkapäitään.
Alinea nyökkäsi ja asteli ulos.
Rinelda seisoi talon nurkalla ja katseli maahan itkien. Hän ei näkynyt edes kuulevan Alinean tuloa. Alinea katseli hetken Rineldaa surullisena ja lähti varastolle hakemaan kuokkaa. Alinea otti kuokan ja meni Sarostipin luokse pellolle.

Pellolla
Sarostip oli pellolla tekemässä töitä Reinierin kanssa. Päästyään Sarostipin luokse Alinea sanoi paitapäähineensä läpi:
- Minä en mene metsään lampaiden kanssa, niin tulenko pellolle, vai mitä pitäisi tehdä?
Samassa Tek tuli pellon luokse.
- Hei! Tek huudahti. Minä voin mennä paimentamaan lampaita ilman Althoniakin, hän sanoi urheasti.
- Joo, voisit tulla pellolle, Sarostip sanoi saadessaan rivin valmiiksi. Ja ota tuo paita pois kun se lunari ei ole täällä.
- Minä menen, Tek sanoi ja kääntyi pois.
- Tek! Sarostip huusi. Älä mene.
Alinea meinasi ruveta kuokkimaan, mutta huomasikin, että oli paitasillaan pihalla.
- Käyn vaihtamassa vaatteita, Alinea ilmoitti.
Hän jätti kuokan siihen ja lähti takaisin päärakennukselle.
- Mitä? Tek kysyi.
Melkar käveli paikalle masentuneen ja murtuneen näköisenä. Hän tuli pellolle.
- Tek, älä mene paimeneen yksin, Sarostip sanoi. Kukaan ei mene tänään paimeneen.
- Kyllä minä pärjään, Tek vakuutti. Minä häädin ne pedot Alinean kimpustakin eilen.
- Joo, mutta älä nyt mene, Sarostip sanoi.
Hän jatkoi työn tekoa.
- Lampaat tarvitsevat ruokaa, Tek sanoi.
Reinier oli ryhtynyt ajamaan härkää ja aurasi vähän miten sattui. Zist näytti pulahtavan veteen joella.
- No vie ne lampaat sitten mutta älä mene kauas ja äläkä ole siellä kovin kauaa, Sarostip myöntyi.
- Joo, joo, Tek sanoi ja lähti päärakennukselle päin.
Melkar katsoi Reinierin auraamista ja lähti sitten takaisin sisälle, kun auraaja oli jo.

Tuvassa
Melkar meni Rineldan ja Althonin viereen istumaan mitään sanomatta. Takahuoneesta kuului kovaa huutoa, kuin kivunhuutoa. Melkar meni katsomaan, mitä takahuoneessa tapahtui aivan kuin havahtuen jostain koomasta. Rinelda istui masentuneena penkillä.
Takahuoneessa oli Bryggi, joka pomppi pidellen toista nilkkaansa ja huutaen kivusta. Alinea juuri tönäisi häntä koettaen tuupata Bryggiä maahan, muttei onnistunut siinä. Melkar meni istumaan turhautuneena takaisin penkille.
Huuto loppui kohta. Melkar istui vain ja painoi pään käsiinsä.
Rinelda huokasi syvään. Hän nousi ylös ja lähti ulos. Melkar jäi istumaan Althonin kanssa. Hän otti poikansa syleilyynsä ja piti tätä hellässä huomassa koko ajan sanomatta mitään. Althon ei reagoinut mitenkään.
Bryggi asteli pian tupaan. Hän loi Melkariin katseen ja virnisti iloisesti. Sitten Bryggi käveli pois naureskellen itsekseen. Melkar ei pahemmin kiinnittänyt häneen huomiota.
Alinea kävi tuvassa hakemassa astiat. Jonkin ajan päästä Alinea poikkesi tuomaan astiat pestyinä takaisin. Melkar jatkoi istuskelua.

Pellolla
Sarostip teki hikisenä töitä pellolla. Reinier oli siellä myös ja lauleli varsin typerältä kuulostavaa laulua.
- Mullat pois ja riisut piiloon, Reinier lauloi.
Hänellä oli suussa heinänkorsi. Sarostip käytti auraa hyvin keskittyneesti ja sai aurattua suoraan.
Alinea tuli pellolle, kävi hakemassa kuokan ja alkoi sitten raivata peltoa. Jo ensimmäisellä kuokanheilautuksella Alinean kuokan varsi katkesi.
- Kiva, Alinea sanoi.
Hän katseli muita kuokkia. Sarostip pysäytti auran, haki oman kuokkansa ja antoi sen Alinealle sanoen:
- Käytä tätä, en tarvitse sitä nyt kun käytän auraa.
- Kiitos, Alinea kiitti.
Hän katseli hetken kuokkaa ja ryhtyi sitten töihin.
Aiotteko mitään erikoisempaa tässä päivän aikana?
Töiden parissa aika kului nopeasti ja sitten saapui ilta. Tek näytti palaavan lampaiden kanssa. Sarostip vei Melkarin härän eläintentiloihin ja meni sitten väsyneenä tupaan. Alinea puolestaan kävi viemässä kuokan pois. Reinier sanoi jäävänsä ulos vielä ihastelemaan iltaa. Rinelda oli kasvimaalla tekemässä hommia raivokkaasti ja Alinea meni hänen luokseen.

Tuvassa
Melkar ja Althon olivat tuvassa ja istuivat vain penkillä, kun Sarostip tuli sisälle.
- Missäs Bryggi on? Sarostip kysyi Melkarilta.
Tek tuli samassa tupaan ja sanoi innokkaana:
- Ette arvaa, mitä tapahtui!
Melkar ei vastannut vaan lähti käymään takahuoneessa.
- No mitä? Sarostip kysyi Tekiltä.
- Joku lymysi pensaikossa, Tek sanoi silmät loistaen. Sitten otin ison kiven ja nakkasin sinne. Sieltä kuului joku kiljahdus. Sitten minun ylleni tuli kauhea mustuus. Taisin kuulla sitä ennen jonkun loitsivan. Mutta minä huidoin keihäällä ja osuin johonkin, joka kiljaisi.
Sarostip kuunteli jännittyneenä ja kädet puuskassa.
- Ja se mustuus katosi nopeasti ja kuulin jonkun pakenevan, Tek päätti tarinansa silmät loistaen.
Hän näytti keihäänsä kärkeä, jossa näkyi hiukan kuivunutta verta.
Melkar tuli takahuoneesta panssari päällä, keihäs ja kilpi selässä. Hän meni katsomaan ruokia.
- Eikö ole hieno? Tek kysyi Sarostipilta.
- Oletko nyt lähdössä? Sarostip kysyi Melkarilta.
Melkar otti jonkin verran ruokaa säkkiin.
- Joo, onhan se, Sarostip sanoi Tekille. Mutta mahdatko juksata minua?
Melkar nosti Althonin toisen olkapään yli ja heitti säkin toisen yli. Sitten hän lähti ulos.
- Minne menet? Tek kysyi.
Melkar ei vastannut mitään.
- Hei! Tek huudahti ja ryntäsi Melkarin perään. Kerro nyt!
- Tek, anna Melkarin olla, Sarostip kehotti.
Melkar käveli päättäväisesti ulos ovesta. Tek riensi Melkarin perään ja sanoi Sarostipille:
- Hän voi tehdä jotakin pahaa Althonille.
Sarostip huokaisi ja lähti Tekin perään. Melkar harppoi juuri metsää kohti.

Ulkona
Melkar lähti kävelemään metsän suuntaan.
- Mitä sinä teet! Melkar kuuli Alinean huutavan hänen peräänsä.
Melkar ei vastannut mitään vaan käveli vain. Tek juoksi Melkarin perässä ja huusi:
- Kerro!
- Odota! Alinea huusi Melkarille.
Tämä jatkoi kuitenkin kävelyä. Alinea koetti saada Melkaria kiinni ja saikin hänet kiinni metsässä, kuten myös Tek. Melkar pysähtyi, kun Alinea ja Tek olivat hänen luonaan.
- Mitä sinä oikein aiot? Alinea kysyi.
- En mitään, Melkar vastasi.
- Miksi sinulla on säkki mukana? Alinea kysyi.
- Hän aikoo hukuttaa Althonin! Tek huudahti.
- Lahja, Melkar sanoi Alinealle katsoen eteenpäin ja välittämättä mitään Tekistä. Ei meillä ole mitään hätää, me palaamme pian tilalle.
- Minä en päästä tuota vanhaa miestä tappamaan Althonia, Tek sanoi päättäväisesti.
- Ennen kuin teet mitään typerää, niin muista, että voit käydä kysymässä neuvoa Vaaralinnoituksen temppelistä, Alinea muistutti.
Melkar nyökkäsi Alinealle ja lähti sitten jatkamaan matkaa. Tek lähti Melkarin perään keihäänsä kanssa, mutta Alinea otti häntä olkapäästä kiinni:
- Ei isä poikaansa tapa.
Tek ravisti itsensä irti ja lähti Melkarin perään.
- Tek, sinun täytyy tulla takaisin tilalle, Alinea sanoi.
Tek ei kuunnellut vaan riensi Melkarin perässä.
- Anna hänen tulla, Melkar sanoi Alinealle jo jonkin matkan päästä.
Alinea lähti takaisinpäin.
Alinea suuntasi joelle. Siellä näkyi vain onkia, muttei Zistiä eikä liioin Tupsukorvaakaan. Alinea otti päähineensä pois ja pesi kasvonsa hyvin. Hän kastoi sitten paidan veteen ja väänsi siitä vettä pois.
Alinea lähti takaisin tilalle ja tupaan. Worford oli tuvassa suupielet valkeina. Hän veisteli jotakin tuvan penkillä ja lattialla oli paljon veistelystä tulleita roskia.
- Hei Alinea! Worford sanoi ilahtuneesti.
- Missä muut ovat? Alinea kysyi.
- Bryggi on katolla, Worford sanoi tietäväisesti. Muista en tiedä.
- Milloin olet tullut tänne? Alinea kysyi.
- Lypsyn jälkeen, Worford sanoi hymyillen varovasti.
- Oletko ollut täällä yli tunnin? Alinea kysyi.
- Öö, en tiedä, Worford sanoi hämillään.
Alinea hymähti ja vei paidan kuivaamaan penkille.
- Mitäs hyvää meillä on tänään ruokana? Worford kysyi mielistelevästi.
- Jaa-a, Alinea vain vastasi.
- Eikö emäntä jo laittaisi ruokaa? Worford pyyteli.
- Kai sitä jotain on, Alinea tokaisi. Meillä ei sitten ole muuten luutaa, että saat kerätä roskasi käsin.
- Ööh, Worford mutisi.
Alinea meni sitten katsomaan, mitä ruokaa tekisi. Kalojen astia näytti olevan aivan tyhjä. Alinea huomasi sieltä puuttuvan lihaakin ja vihanneksia.
- Missä kalat ovat? Alinea kysyi.
- Mitkä kalat? Worford kysyi hämillään ja yskäisi.
- Meillä on ollut täällä kalaa, Alinea sanoi.
- En minä tiedä, Worford sanoi eikä katsonut Alineaa silmiin.
Alinea hymähti ja kysyi:
- Ei sitä lunariakaan ole näkynyt?
- Ei ole, Worford vastasi maahan katsellen.
Alinea alkoi sitten tehdä lihasoppaa, koska hän ajatteli, että oli parempi käyttää liha ennen kuin se pilaantuisi tai joku varastaisi sen.
Rinelda ilmestyi tupaan kohta takahuoneesta.
- Hei, Alinea sanoi. Olitkin siellä.
Rinelda vain nyökkäsi ponnettomasti.
- Melkar on hajottanut laverin, hän sanoi arkipäiväisesti.
- Hän istui siihen ja se lahosi, Alinea totesi.
Rinelda nyökkäsi apaattisesti.
- Missä he ovat? hän kysyi.
- Melkar ei suostunut kertomaan minne meni, Alinea vastasi. Tek meni hänen mukaansa, mutta sanoivat palaavansa pian.
Rinelda näytti pelokkaalta.
- Eivätkä he ole vielä palanneet, hän sanoi nyyhkäisten.
- Kyllä he palaavat, Alinea vakuutti.
Rinelda huokaa ja ryhtyi auttamaan Alineaa.
Pian ruoka oli valmiina, mutta syöjiä ei ollut kuin kolme tuvassa olijaa. Edes Bryggiä ei näkynyt. Alinea huusi katonreiästä:
- Bryggi, ruoka on valmista!
Bryggiä ei kuulunut siltikään. Alinea totesi:
- Meidän on varmaan silti parasta syödä nyt. Tuskin meidän kannattaa mennä metsään haahuilemaan.
Alinea laittoi Worfordille ruokaa ja otti sitten ruokaa itsellekin Worford otti ruoan kiitellen varsin maireasti.
- On meillä vain hyvä emäntä, Worford ylisti.
Samassa Sarostip asteli sisälle todella väsyneen näköisenä. Hän meni suoraan pöytään. Alinea
nousi pöydästä ja kysäisi:
- Missä sinä olet ollut?
- Tekemässä töitä, Sarostip vastasi. Kävin myös korjaamassa sen kuokan joka meni rikki.
Alinea kävi laittamassa Sarostipille ruokaa lautaselle ja tarjoili ruoan tälle. Sarostip alkoi syödä.
- Kyllä sinä nyt ahkeralle päälle sitten olet tullut, Alinea sanoi.
Hän jatkoi syömistään.
Kohta Alinea totesi yleisesti kaikille:
- Bryggiäkään ei ole näkynyt syömässä. Kyllä asiat ovat varsin kummallisesti.

Riskimaa, osa 26.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja