Riskimaa, osa 3
Jarstan huomasi temppeliltä palatessaan Alinean ja jonkun soturilta vaikuttavan miehen kävelevän kadulla. Hän asteli parivaljakon luokse ja nämä käänsivät katseensa häneen. Vieras soturi hapuili miekkaansa.
- En kai häiritse? Jarstan kysyi.
- Et toki, Alinea vastasi tunnistettuaan tulijan.
- Ai sinä, soturi sanoi Jarstanille. Sinähän olet yksi valavieraista.
- Niin olen, Jarstan myönsi. Alkaa olla myöhä. Meidän pitäisi varmaankin mennä telttakylään.
- Sinne me olemmekin menossa, Alinea vastasi.
- Olen tässä saattamassa seuralaistasi juuri telttakylään, soturikin sanoi. Hän haluaisi vain mennä joelle. Enkä voi oikein poiketa päällikön käskystä.
- Minä menen sitten edeltä siihen telttaan jota Bryggi meille näytti, Jarstan sanoi ja lähti jatkamaan matkaa.
- Menkäämme siis yhtä matkaa, soturi ehdotti ja lähti astelemaan Jarstanin seurassa.
Alinean seurasi perässä ja joukko asteli pimeässä kohti telttakylää. He pääsivät pian perille. Telttakylän alueella näytti olevan hiljaista ja vain muutama miekkonen istuskeli enää valveilla telttojensa edessä. Jarstan meni yhdelle Bryggin osoittamista teltoista ja se tosiaan oli tyhjänä, kuten sen vieressä oleva toinenkin teltta.
- Hyvää yötä teille molemmille, soturi sanoi Alinealle ja Jarstanille. Minä poistun nyt hommani hoidettuani.
- Hyvää yötä sinulle ja Jerakallekin, Alinea toivotti miehelle.
Soturi hymyili Alinealle ja kääntyi sitten palailemaan kaupunkiin.
- Kumman teltan tahdot ottaa, Alinea? Jarstan kysyi.
- No jos sinua ei haittaa, niin haluaisin mielelläni nukkua samassa teltassa, Alinea vastasi. En oikein uskalla nukkua yksin.
- Öhh, no, joo, Jarstan sanoi hieman empien.
Lopulta hän nosti teltan oviaukon kangasta ja sanoi:
- Olkaa hyvä.
- Kiitos, Alinea kiitti ja ryömi sisään.
Jarstan meni myös sisälle. Teltta oli sisältä aika nuhruinen, mutta se näytti olevan kohtuullisen ehjä. Joitakin reikiä seinissä tosin oli, mutta lämmintä ja suojaisaa sisällä ainakin oli. Jarstan riisui cuirboullipaitansa kysyen Alinealta:
- Missä Reinier on?
Alinea oli ruvennut asettamaan tavaroitaan siististi lattialle ja vastasi:
- Käsittääkseni hän meni Zistin kanssa etsimään sitä broota tai jotain yhtä älytöntä.
- Hoh, no eipä hänellä hätää sitten ole, Jarstan totesi.
Hän kaivoi säkistään huovan ja kääriytyi siihen.
- No ei ole, Alinea myönsi. Aivan älytön idea että täällä muka olisi broita. Varsinkin sellaisia jotka käyttää saappaita.
Viimeiselle lausahdukselle Alinea naurahti hiukan ja jatkoi sitten:
- Missäs sinä muuten nyt olit?
- Temppelissä, Jarstan vastasi lyhyesti.
- No mitäs sinä siellä? Alinea kysäisi.
- En mitään. Öitä, Jarstan sanoi käärien huopansa entistä tiukempaan ja ryhtyen nukkumaan.
Alinea riisui mekkonsa ja kääriytyi itsekin huopaansa toivottaen:
- Öitä.
- Kroohh, kuului vastaukseksi vain Jarstanin kuorsaus.
Teltassa oli aika lämmintä ja mukavaa nukkua ja se voitti kyllä ulkona yöpymisen. Alineakin nukahti nopeasti.
Jossakin vaiheessa Zist tuli sisälle telttaan.
- Herätkää! liskolainen sihisi ja tönäisi Alineaa ja Jarstania, jotka nukkuivat.
- Aaaa! Alinea säikähti ja miltei pomppasi ilmaan pelästyksestä.
- Mitä? Jarstan kysyi havahduttuaan unesta.
- Reinier on tajuttomana joella, Zist vastasi.
- Ähh, oliko siellä broo vai? Jarstan kysyi ärtyneen unisesti.
- Ei kai, Zist vastasi.
Alinea hengitti tiheään tahtiin ja näytti tosi pelästyneeltä. Zist puolestaan näytti olevan hiukan märkä ja mutainenkin.
- Mitä sitten? Jarstan kysyi äkäisesti liskolaiselta.
- Älä enää säikyttele minua noin, Alinea kivahti Zistille.
- Minä olin uimassssa ja sssitten ssse olikin tajuton, Zist selitti.
- Siis mitä on oikein tapahtunut? Alinea tiedusteli.
- Tulkaa auttamaan, Zist kehotti.
Alinea nousi pystyyn ja puki mekkonsa päälle.
- Jos Reinierillä ei olekaan mitään hätää niin... Jarstan mutisi.
- Tule nyt, Zist hoputti.
Jarstan nappasi cuirboullinsa ja kömpi ulos samalla yrittäen saada paitaa päälleen. Alinea kömpi myös ulos teltasta. Zist lähti kipittämään jokea kohti ja toiset seurasivat unisina. Jarstan kompasteli hiukan unenpöppörössä, mutta kylmä ulkoilma sentään karistaa hiukan unta pois.
Seurue pääsi kommelluksitta joenrantaan ja Alinea katseli ympärilleen Reinieriä etsien. Hän huomasikin siellä makaavan jonkun hahmon mudassa lähellä jokea.
- Missä Reinier on? Jarstan kysyi Zistiltä.
Alinea ja Zist riensivät hahmon luokse, joka tosiaan oli Reinier. Jarstan seurasi perässä. Reinier makasi maassa silmät kiinni, eikä näyttänyt liikkuvan. Mitään vammoja ei näkynyt silmämääräisesti katsottuna.
- Oih! Reinier parka, Alinea parahti.
Jarstan yritti ravistella Reinieriä:
- Reinier!
- Ei ssse herää, Zist ilmoitti.
Reinier ei tosiaan reagoinut mitenkään ravisteluun.
- Herää! Alinea huudahti tajuttomalle miehelleen.
Jarstanin lopetettua ravistelun Alinea tarkisti, oliko Reinierissä mitään elonmerkkejä. Mies hengitti kyllä, mutta hyvin kevyesti. Sen sijaan hän ei liikkunut, eikä avannut silmiään
- Viedään hänet jonnekin parantajan luokssse, Zist ehdotti.
- No mistä me nyt sellainen tähän hätään löydetään, Alinea hermoili. Pitää varmaan käydä kysymässä Renekotilta mitä tehdä?
- Minä voin mennä, Zist lupasi.
- Hmm. Muistaisin kuulleeni, että täällä olisi joku sairaalan tapainen, Alinea muisteli hiukan rauhoituttuaan. Kuulin siitä ohimennen puhellessani naisten kanssa. Minulla ei kyllä ole mitään muistikuvaa missä se sitten sijaitsikaan. Olisikohan Orlanthin temppelin lähellä?
- Mennään sinne sitten, Jarstan päätti.
Zist lähti juoksemaan kohti päällikön hallia, mutta hitaasti ja väsyneesti pitkän juoksemisen takia.
- Siis minne? Alinea kysyi Jarstanilta.
- No temppeliin! Jarstan vastasi kipakasti yrittäen nostaa Reinieriä.
Alinea riensi epätoivoisesti auttamaan. Reinier oli aika painava, mutta Jarstan sai hänet ylös. Kahdestaan Jarstan ja Alinea saivat jo Reinierin nousemaan ylös ja kantoasentoon. Jarstan lähti kulkemaan temppelin suuntaan. Reinier oli selästä, käsistä ja jaloista aika mutainen. Kaduilla oli hiljaista, matka oli ikävän pitkä ja Reinier painoi rasittavan paljon. Matka silti eteni vähitellen.
- Missä se Zistkin viipyy? Jarstan puhisi. Liskot, hän murahti.
Kohta Jarstan ehdotti Alinealle:
- Lasketaan Reinier tähän. Minä käyn kysymässä parantajaa tuosta talosta.
Laskettuaan Reinierin maahan Jarstan lähti juoksemaan kohti läheistä taloa. Alinea meni istumaan maahan ja otti Reinierin pään syliinsä. Muutama kyynel vierähti poskelle Alinean pidellessä Reinierin päätä sylissään.
Talon vieressä näytti olevan pieni puutarhatilkku. Jarstan pääsi pian talon ovelle ja koputti siihen. Hetken päästä joku uninen mies ilmestyi ovelle.
- Mitä asiaa? hän kysyi.
- Missä on parantaja? Jarstan kysyi kiireesti. Kerro!
- Sairaalassa varmaan, mies vastaa unenpöppöröisenä.
- Missä sairaala on? Jarstan kysyi.
- Onko joku sairas? ovella seisova mies kysyi.
- No en kai minä muuten yöllä riehuisi, Jarstan kivahti.
- Sairaala on Orlanthin pihan toisella puolella, mies vastasi unisena.
- Herää, Alinea kuiskasi Reinierin korvaan. Sinun täytyy herätä. Reinier herää.
- Kiitos ja anteeksi, Jarstan sanoi miehelle, joka sulki oven unisena.
Sitten Jarstan juoksi takaisin Reinierin luo ja sanoi:
- Mennään.
Samassa Zist kipitti paikalle. Jarstan nosti Reinierin ja lähti jatkamaan matkaa Alinea auttaessa.
- Kaikki täällä ovat todella vihaisssia, Zist ilmoitti toisille tarttuen myös kiinni Reinieriin.
Matka jatkui taas. Kantajien mielestä Reinier painoi tosiaan AIVAN liikaa.
- Minne me mennään? Zist kysyi saamatta vastausta.
Lopulta seurue pääsi Orlanthin temppelin luokse taakkansa kanssa. He pysähtyivät temppelin ja Neuvoston hallin väliin. Temppelistä kajasti vieläkin valoa, vaikka oli varmaan jo keskiyö.
- Missä se sairaala on? Jarstan kysyi. Zist!
Orlanthin temppeli näytti olevan suuri rakennuskompleksi. Se oikeastaan koostui neljästä rakennuksesta, jotka olivat kiinni toisissaan.
- Mitä nyt? liskolainen kysyi.
- Sairaala! Jarstan ärähti.
- Niin mitä sssiitä? Zist kysyi.
- Missä se on? Jarstan tiukkasi.
- En minä tiedä, Zist vastasi. Kai jossssakin Valontuojien temppelin luona. Niin ssse vihainen tyyppi höpisssi.
Alinea katsoi neuvostohallin vieressä olevia neljää taloa. Ne näyttivät aivan tavallisilta pitkiltä orlanthitaloilta, joista oli vaikea sanoa, oliko joku niistä sairaala. Temppelin takana näytti olevan aika tavallisia asuintaloja.
- Ehkä kannattaisi käydä kysymässä jostain jos joku voisi tulla näyttämään tietä? Alinea ehdotti.
Zist ryntäsi Orlanthin temppelin ovelle ja koputti siihen. Ovi aukeni kohta ja joku mies ilmestyi ovelle. Hän ei näyttänyt uniselta.
- Missssä on ssssairaala? Zist kysyi heti mieheltä. Iltaa, hän sitten lisäsi kiireesti.
- Täällä tietysti, mies sanoi viitaten sisälle. Tuolla se on temppelipihan perällä. Onko joku sairastunut?
- Kyllä on, Zist vastasi.
Jarstan kiskoi Reinieriä viimeisillä voimillaan miehen osoittamaan suuntaan. Temppelin mies kiirehti heti auttamaan tilanteen huomattuaan. Mies ohjasi toiset läpi temppelin aulan ja sitten avonaiselle pihalle, jota ympäröivät rakennusten seinät kaikilta puolilta. Seurue kulki pimeän pihan poikki aivan perimmäisen rakennuksen luokse. Mies koputti oveen ja kohta oven avasi joku nainen vaaleissa vaatteissa. Hänen rintansa poikki kulki parantajanvyö.
- Täällä on joku sairas, mies sanoi parantajalle.
- Tuokaa sisään, parantaja kehotti.
Reinier kannettiin nyt sisälle rakennukseen ja huoneeseen, jossa makasi muutama muukin potilas unessa, ja hänet asetettiin vuoteelle. Seuruetta auttanut mies katosi pois.
- Mitä oireita hänellä on ollut? parantaja kysyi.
- Hän menetti tajunsssa, Zist vastasi.
Samassa paikalle asteli itsetietoisesti sama Chalana Arroyn edustaja, joka kuului neuvostoon.
- Potilasko? nainen kysyi.
- Niin, Ashalla, parantaja vastasi.
- Katsotaanpas, Ashalla sanoi ja ryhtyi tutkimaan Reinieriä.
Nainen ryhtyi ripein ottein riisumaan Reinierin vaatteita, eikä kovin helläkätisesti.
- Ei kai hänellä ole mitään hätää? Alinea kysyi huolestuneesti.
- Sitä ei koskaan tiedä, Ashalla sanoi terävästi. Kaikki voi olla kuolettavaa.
Zist alkoi jo näyttää hätääntyneeltä. Ashalla tutki Reinierin silmät, jotka eivät näyttäneet kohdistuvan mihinkään.
- Onko hän käyttäytynyt mitenkään epätavallisesti viime aikoina? Ashalla kysyi sitten tutkittuaan Reinieriä perusteellisesti.
- Ei kai, Zist vastasi.
- No hän on käyttäytynyt hieman epäkohteliaasti, mutta ei kai muuta, Alinea sanoi varovaisesti.
- Ylivilkkautta, yli-innokkuutta poikkeavalla tavalla? Ashalla kysyi. Omituisia tempauksia?
- Joo, Zist vastasi.
- Hulluutta? Ashalla jatkoi.
- Ei ihan, Zist sanoi.
- Ei suoranaista hulluutta, Alinea vastasi.
- Mutta jotakin omituista käytöstä? Ashalla tiukkasi.
- Kyllä, Alinea myönsi.
- Teidän pitää kertoa kunnolla, Ashalla käski. Enhän voi diagnosoida, ellette kerro selvästi asioita.
- Noo. Hän on muutamaan koitteeseen tehnyt aika omituisia temppuja, ja innostunut aivan järjettömästi, Alinea selitti. Esimerkiksi hän liittyi johonkin ryhmään, edes oikeastaan tietämättä mistä on kysymys. Se ei ole hänen tapaistaan.
- Sopii hyvin taudinkuvaan, Ashalla sanoi nyökäten. Entä yliaktiivista seksuaalisuutta? Nipistelyä, puristelua? Lähentelyä?
- Kyllä, Alinea tunnusti punastuen hieman.
- Aivan selvästi tämä mies on syönyt jotakin myrkyllistä, Ashalla totesi viitaten Reinieriin. Ja oma arvaukseni on, että hän on onnistunut popsimaan hullunmarjoja.
Alinea huokaisi.
- Potilas menehtyy hulluuteen, ellei hänelle anneta oikeaa lääkettä, Ashalla jatkoi tunteettomasti.
- Mitä lääkettä hän tarvitsssee? Zist kysäisi.
- Kun hän tulee tajuihinsa, hän on muuttunut entistä hullummaksi, Ashalla laukaisi.
Zist hätääntyi oikein kunnolla. Myös Alinea pelästyi hoitajan suorapuheisuutta ja huudahti:
- Mitäh?
- Ja kun tietty raja on ylitetty, sieltä ei ole enää paluuta, Ashalla päätti.
- Sehän on aivan kamalaa, Alinea sanoi järkyttyneenä.
- Minä katson, onko meillä hullunmarjoille vastalääkettä, Ashalla ilmoitti ja poistui huoneesta.
Alinea, Zist ja Jarstan jäivät hiljaiseen huoneeseen. Välillä vain kuului jonkun potilaan tuskallista valitusta. Ei tuntunut tosiaankaan mukavalta tavalta viettää yönsä. Jonkin ajan kuluttua Ashalla palasi selvästi vihaiselta vaikuttaen.
- Meiltä on aineet loppu, hän ilmoitti suorasukaisesti. Kaksi lääkkeen tärkeää ainesosaa puuttuu.
- Mitkä ne ovat? Alinea kysyi.
- Missstä sssitä sssaaa lisssää? Zistkin tiedusteli.
- Nuo tollot parantajat tuhlaavat aina lääkkeitä liikaa potilaisiin, Ashalla pauhasi. Eivät ymmärrä, että pieni kipu ei potilasta tapa. Meiltä puuttuu mustaa hullunsientä. Ja kauriinmarjoja. Eikä niitä saa tähän aikaan vuodesta ollenkaan luonnosta, Ashalla päätti.
- No saako niitä mistään lisää? Alinea kyseli järkyttyneenä.
- Mutta voiko niitä sssaada missstään? Zist säesti.
- Hmm, Ashalla sanoi miettivän näköisenä. Tiedän kyllä, missä niitä varmasti olisi tallessa, hän mutisi.
- Missssä, missssä? Zist kysyi heti nopeasti.
- Kyllä, Vyropella niitä on aivan varmasti tallessa, Ashalla mutisi. Niitä täytyisi siis saada Dorastan pyhätöltä, Ashalla sanoi nyt seurueelle.
- Missssä ssse on? Zist kysyi.
- Se on kymmenisen kilometrin päässä täältä, Ashalla selitti. Dorastan pyhättö on pieni maalaiskylä, jossa on satakunta asukasta. Ja heidän joukossaan asuu Vyrope, Dorastan papitar. Hänen varastoissaan on varmasti tarvitsemiani aineksia. Jos haluatte tämän miehen kuntoon, niin teidän täytyy hakea niitä minulle.
- Miten sssiinne päässsee? Zist kysyi jo. Päässseekö jokea pitkin sssinne?
- Sinne pääsee tietä pitkin, kun käännytte etelään päin johtavalla polulle, Ashalla vastasi. Ette voi eksyä. Mutta asialla ei ole mikään valtava kiire, joten teidän on parasta nukkua yön yli.
- Minua vässsyttää, Zist myönsi.
- Pystyn pitämään kyllä yhden päivän ajan tätä miestä tajuttomana, jottei hänen hulluutensa ylly, Ashalla jatkoi. Minä ilmoitan huomenna päällikölle, että olette suorittamassa minulle tehtävää.
- Kiitosss, Zist sanoi.
- Hän kyllä selviää yhden päivän ilman teitäkin paalutustöissä, parantaja sanoi tomerasti. Nyt voitte mennä.
- Mennään nukkumaan, Zist kehotti.
- Kiitos, Alinea kiitti.
- Me pidämme kyllä tästä miehestä huolta, Ashalla vakuutti.
- Kiitos, Jarstankin sanoi.
- No, menkää, Ashalla komensi.
Kolmikko poistui talosta ja asteli ulos temppelikompleksista. He palasivat takaisin telttakylään, jossa pieni miesjoukko näytti vielä istuvan valveilla erään teltan edessä. Muuten oli hiljaista.
Zist tallusteli suoraan telttaan.
- Ulos, Jarstan ärähti. Zist, ulos.
- Enhän, Zist vastasi.
Alinea kömpi sisälle telttaan.
- Sinä ET nuku samassa teltassa kanssani, Jarstan sanoi liskolaiselle ja hänen äänensä alkoi muuttua vihaiseksi.
- Kyllä nukun, Zist vastasi itsepäisesti.
- Nyt ulos! Jarstan karjahti. Tuossa on toinen teltta. Mene siihen.
- Enkä, Zist sanoi vastaan istuen teltan lattialle.
- Hyvä on, Jarstan sanoi tuhahtaen ja keräten tavaransa.
Hän siirtyi toiseen telttaan. Alinea valmistautui nukkumaan, kuten myös Zist. Koko porukka nukahti helposti ja nukkui todella sikeästi rankan päivän jälkeen. Tällä kertaa ei tullut edes häiriöitä.
Aamulla Jarstan heräsi ulkoa kuuluviin leirin ääniin ja kömpi ulos teltasta. Zist tallusteli juuri pihalla, kun Jarstan vilkaisi toiseen telttaan ja totesi sen tyhjäksi.
- Huomenta, Jarssstan, Zist toivotti.
- Missä Alinea on? Jarstan kysyi liskolaiselta huomenia toivottamatta.
- En tiedä, Zist vastasi.
- Et tiedä? Jarstan kysyi epäilevästi. Kuinka niin et tiedä?
- En kai minä kaikkea tiedä, Zist vastasi.
- Mutta sinä olit hänen kanssaan teltassa, Jarstan huomautti.
- Olin mutta ei hän sssiellä enää ollut kun herässsin, Zist vastasi.
Jarstan huokasi.
- Hän on varmaan ssssairaalassssa, Zist ehdotti.
Jarstan lähti kulkemaan sairaalan luokse ja Zist seurasi häntä. He saapuivat temppelille ja Zist pujahti ovesta sisään ja Jarstan seurasi perässä
- Seis, sanoi sisällä joku mies. Tänne ei saa päästää eläimiä.
- En minä ole eläin, Zist sanoi harmissaan.
- Huomenta, Jarstan tervehti miestä.
- Huomenta, mies vastasi. Etkö tiedä, ettei tänne saa tuoda lemmikkejä? hän kysyi Jarstanilta.
- Tuo ei ole minun, Jarstan vastasi.
- En minä ole lemmikki, Zist sanoi.
- Ulos! mies tiuskaisi Zistille ja astui häntä kohti uhkaavasti.
- Enhän mene, minä menen yssstäväni luokssse, Zist sihisi.
Jarstan jatkoi sairaalaa kohti ja Zist yritti luikahtaa perään.
- Et varmasti mene, mies sanoi ja tarttui Zististä kiinni. Sinä elukka lähdet nyt ulos!
- Hei! Zist huudahti. Sssiellä on minun kaverini!
- Ei auta, mies sanoi ja raahasi Zistin ulos.
Sillä aikaa Jarstan asteli sairaalan luokse ja koputti oveen. Ovi avattiin kohta ja joku parantaja ilmestyi siihen.
- Huomenta. Onko eräs nuori neito saapunut tänne aamulla? Jarstan tiedusteli.
- Ei, ei täällä ole nuoria neitoja sairaana, parantaja vastasi. Eikä ketään ole vielä näkynyt näin aamutuimaan.
- Ei hän olekaan potilas, vaan hän on voinut tulla katsomaan miestään, Jarstan selitti.
- Ei, täällä ei ole käynyt vieraitakaan, parantaja vastasi.
- Hmm, Jarstan mutisi. Kiitos sinulle.
Jarstan lähti temppelistä ja parantaja sulki oven.
Jarstan asteli takaisin telttakylään. Siellä näytti olevan myös Bryggi ja hänen kaverinsa. Bryggi ei näyttänyt juuri nyt puhelevan kenenkään kanssa. Hän seisoskeli sivummalla ja kuunteli toisia. Niinpä Jarstan asteli hänen luokseen.
- Huomenta Bryggi. Oletko nähnyt nuorta neitoa joka oli eilen mukanani? Jarstan kysyi.
- Ah, näki juu, Bryggi vastasi. Lähtee jonnekin kaupunkiin.
- Onko hän mennyt jo? Jarstan kysyi.
- Joo, pois menee, Bryggi selitti. Ensin käy kaivolla ja pesee kasvot.
Jarstan huokasi.
- Ei hätää, Bryggi sanoi. Hän palaa varmaan kohta.
- Onko Alinea nyt kaivolla? Jarstan kysyi.
- Ei nyt, Bryggi vastasi. Aikaa sitten oli.
- Vaan kaupungissa? Jarstan kysyi vahvistusta.
- Niin, kaupunkiin meni, Bryggi vakuutti.
- Hhmmm, hei, Jarstan sanoi ja poistui.
Jarstan meni kaivolle pesemään kasvonsa. Jotkut miehet lähtivät jo kaupungille päin.
Samassa Alinea asteli telttakylään.
- Alinea, missä sinä olit? Jarstan kysyi häneltä heti.
- No minun piti käydä peseytymässä, nainen vastasi. En voinut mitenkään peseytyä täällä.
- Niin, Jarstan sanoi.
- Ja sinuakaan ei näkynyt teltan ulkopuolella, niin en jaksanut tulla häiritsemään sinua, Alinea jatkoi.
- Huolestuin vain hieman, Jarstan selitti. Ei muuta. Lähdemmekö nyt matkaan?
- Missä Zist on? Alinea kysyi.
- En tiedä, Jarstan vastasi. Oletko valmis lähtemään?
- Tiedätkö sinä, että ovatko nuo teltat nyt sitten meidän asumuksia, ettei sinne mene ketään muu? Alinea kysäisi.
- En, Jarstan vastasi lyhyesti.
- Kun minun pitäisi saada jonnekin laitettua vaatteet kuivaamaan, Alinea sanoi.
Silloin Zist käveli selkä verta valuvana ja muutenkin surkeana telttakylään.
- Zist! Mitä sinulle on käynyt? Alinea huudahti säikähtäneenä.
- Ne pieksssivät minut, Zist mutisi.
- Ketkä ne? Alinea kysyi.
- Jotkut sssiellä sssairaalan luona, Zist vastasi epämääräisesti.
Hän istahti ja kävi loitsimaan. Loitsun päätyttyä Zistin selässä olleet haavat umpeutuivat.
- Noh Alinea, lähdemmekö? Jarstan kysyi.
Bryggi asteli siihen heidän luokseen.
- Ei broita ei? hän kysyi hymyillen.
- Hmm, Alinea mutisi.
- Syömään? Bryggi ehdotti. Me syödään Neuvoston hallissa.
- Jarstan, siis sinä et tiedä onko noi teltat sitten niin kuin meidän? Alinea kysyi. Kun minun ainakin täytyy pestä vaatteita ja niiden täytyy kuivata jossain.
- En tiedä, Alinea, Jarstan vastasi. Minä en kyllä jättäisi tavaroitani tänne. En yleensä syö aamiaista, mutta jos Alinea tahtoo syödä voimme tulla.
- No itse haluaisin käydä aamiaisella, Alinea sanoi. Ei mitään isoa, mutta hiukan.
- Onko siellä kalaa tai hyönteisiä? Zist kysyi toiveikkaana.
Bryggi katsoi ihmeissään Zistiä.
- Hyönteisiä? hän ihmetteli.
- Leipää, Bryggi sanoi.
- Joo, kärpässsiä, sssukeltajia, koppakuoriasssia, mehiläisssiä tai sssellaisia, Zist selitti.
- Niitä ilmassa, ei ruoassa, Bryggi naurahti. Mutta nyt hakeen syötävää, hän jatkoi ja lähti astelemaan kaupungille päin.
- No siis. Käydään nyt aamupalalla, Alinea ehdotti. Siellä voisi olla joku jolta voisimme kysyä sitä, että ovatko nuo teltat sitten ihan vain meidän käytössä. |