Riskimaa, osa 30
Melkar venytteli hieman ja meni istumaan sitten pöytään. Sarostip kävi istumaan pöydän ääreen. Worford hieroi silmiään unisena. Bryggiä ei näkynyt tuvan puolella; ilmeisesti hän nukkui vieläkin Tarranin herättely-yrityksistä huolimatta. Siteissä oleva Asgrim katseli tupaa verestävin silmin.
- Mitä me nyt tänään tehdään? Tek kysyi hiukan nyreänä.
- Meidän pitäisi alkaa pian valmistelemaan riittiä, Melkar sanoi aika virkeänä.
- Sano vain mitä pitää tehdä, Sarostip kehotti.
- Minä, minun ei ehkä pitäisi osallistua, Worford mumisi.
Melkar rapsutti partaansa.
- Meidän pitäisi varmaan katsoa sinulle varusteet ensiksi, Sarostip, hän sanoi hetken päästä. Worford, koko tilanväen pitää osallistua, Melkar sanoi Worfordille.
Worford näytti hermostuneelta ja mumisi jotakin.
- Muuten riittiin ei ehkä tule tarpeeksi voimaa, ja sitten se ei välttämättä onnistu, Melkar selitti toisille. Et kai tahdo sen vihulaisen tekevän tuhojaan vielä täällä?
Althon ilmestyi takahuoneesta ja käveli isänsä viereen istumaan.
- Althon, tänään sinäkin pääset riittiin osalliseksi, Melkar sanoi pojalleen.
Althon katsoi isäänsä arasti.
- Olet siinä mukana äitisi kanssa, Melkar sanoi Althonille.
Tarran haukotteli.
- Niin muuten. Alinean ja Rineldan, sekä lasten pitäisi tanssia ja laulaa riitin aikana, Melkar sanoi toisille. Kuten kaikkien muittenkin.
Puuron valmistuttua Alinea alkoi laittaa sitä lautasille ja tarjoili ruokaa pöydässä istuville.
- Te siis todella aiotte suorittaa jonkin riitin? Tarran kysyi. Jonka jokin...jättiläinen teitä on käskenyt tekemään?
Rinelda katsahti Melkariin hieman hämillään. Hän auttoi Alineaa tarjoilussa. Melkar katsoi Tarrania hieman epäillen. Bryggi asteli leveästi virnistäen takahuoneesta ja kävi pöytään. Alinea kysyi varovaisesti:
- Mitä ja missä meidän pitäisi tanssia tai laulaa?
- Mutta kuka nyt ottaa sen Helerin roolin? Sarostip kysyi.
Melkar mietiskeli.
- Mitä? Tarran kysyi huomatessaan Melkarin katseen.
- Ei mitään, Melkar sanoi heilauttaen kättään Tarranille. Alinea, teidän pitää tanssia ja laulaa mitä vain tahdotte tuolla pihalla, ringin ympärillä. Mieluiten jotain iloista ja mukavaa laulua, joka noin ajattelen voisi kutsua pahan kylään.
Rinelda katsahti Alineaan empivänä. Alinea hätkähti ja kysyi:
- Meidän siis pitäisi olla jonkinlaisena syöttinä?
- Ei toki, Melkar sanoi kiireesti.
Rinelda näytti pelästyneeltä Alinean sanoista.
- Uh, mitä te olette suunnitelleet minun osakseni? Tarran kysyi.
- Teemme linnunpelättimen tai vastaavan ringin keskelle, joka symboloi pahaa, Melkar sanoi toisille. Sitten kun paha ilmestyy, niin naiset ja lapset vetäännytte heti kauemmas. Me miehet taistelemme sitä vastaan ja tuhoamme sen.
- Joo, me tuhotaan se, Tek vahvisti.
Alinea pudisti hieman päätään epäluuloisena.
- Se jätti puhui että minun pitäisi tuhota se yksin, Sarostip huomautti.
- Ei, Melkar sanoi vakavasti. Orlanth kukisti sen kansansa kanssa, kuten me teemme sen tilamme kanssa, hän selitti.
Melkar alkoi syödä. Tarran kääntyi puhumaan jotakin Gresiokselle. Gresios vastasi lyhyesti Tarranille. Bryggi hotki puuroa kovaa tahtia. Saatuaan tarjoiltua kaikille ruokaa Alinea jäi hieman epätietoisena seisoskelemaan sivummalle.
- Selitän kaiken tarkemmin ruoan jälkeen, Melkar sanoi syödessään.
- Kun se jätti sanoi että se jolla on Elmalin rooli jää huolehtimaan tilaa sillä välin kun minä metsästän sitä olentoa, Sarostip sanoi ja alkoi itsekin syödä saatuaan ruoan.
Melkar pudisti päätään. Bryggi oli hotkinut puuronsa ja meni hakemaan lisää. Alinea lähti ulos. Tarran huomasi puuron ja meni ottamaan sitä.
- Voisitte hieman rajoittaa tuota syömistänne, Melkar sanoi Bryggille ja Tarranille.
- Miten niin? Tarran kysyi.
- Tuota menoa ruokamme loppuu, Sarostip sanoi.
- Ruoka loppuu äkkiä, jos syötte noin paljon, Melkarkin sanoi Tarranille.
Bryggi virnisti ja palasi pöytään lautanen puolillaan.
- Ettekä te ole mitenkään etuoikeutettuja syömään enemmän kuin muut, Melkar lisäsi.
Tarran koetti napata lautasen Bryggiltä. Bryggi ei päästänyt irti lautasesta vaan kiskoi sitä itselleen virnistellen. Melkar katsoi Tarrania.
- Minä en ehtinyt saada vielä yhtään puuroa, Tarran valitti ja kiskoi puurolautasta Bryggiltä.
Bryggi alkoi äristä ja näytti hampaitaan.
- Päästä irti! Tarran huusi Bryggille.
- Bryggi, irti, Melkar sanoi käskevästi.
Bryggi murisi ja ärisi ja näytti hampaitaan, eikä päästänyt irti lautasesta.
- Bryggi! Sarostip huusi.
Melkar katsoi hieman huvittuneesti tilannetta ja jatkoi syömistä.
Tarran nosti toisen kätensä irti lautasesta ja uhkasi lyödä Bryggiä. Bryggi vain virnisti ja perääntyi. Reinier tuli samassa sisään, istuutui pöytään ja sanoi:
- Ruokaa.
Melkar lopetti syömisensä kesken. Hän haki uuden puulusikan ja lähti puurokulhonsa kanssa ulos.
- Sitä ei ole enää. Nuo tappelevat viimeisestä annoksesta, Sarostip sanoi Reinierille.
Reinier luimisti kulmiaan ja sanoi:
- Nälkä!
- Ota vaikka jotain leipää tai jotain, Sarostip sanoi Reinierille ja sai syötyä loppuun.
Reinier irvisti.
Samassa Tarran huitaisi nyrkillään Bryggiä käteen nyrkillään. Bryggi kiljaisi kimeästi ja viskasi sitten lautasen suoraan Tarranin rinnuksille puuroineen kaikkineen. Sitten hän alkoi kikattaa naismaisesti.
Sarostip katsoi ärtynyt ilme kasvoillaan Tarranin ja Bryggin touhuja mutta painui sitten ulos.
Sarostip ulkona
Kun Sarostip tuli ulos, Melkar ja Alinea näyttivät olevan joella, Alinea peseytymässä. Sarostip lähti Melkarin luokse.
Joella
- Toki sitä voit tehdä, jos sitä on tarpeeksi sitten seuraaville aamuille, Melkar sanoi juuri, kun Sarostip saapui.
Alinea nyökkäsi Melkarille joesta. Melkar kääntyi katsomaan Sarostipia.
- Hei kuule, onko siinä varustamisessa mitään sen erikoisempaa? Sarostip kysyi. Puetaanko siinä siis vain minun perus varustukseni päälle?
- Siinä onkin aika paljon tavaraa, Melkar totesi ja nousi ylös.
Bryggi näytti juoksevan juuri ulos talosta Tarran kannoillaan.
- Selittäisin mieluiten kaiken tuvassa, kun kaikki kuuntelevat, Melkar sanoi ja katsahti Bryggiä ja Tarrania.
Myös Sarostip kääntyi katsomaan Bryggiä ja Tarrania. Tarran näytti ajavan Bryggiä takaa vihaisena ja puuroa rinnuksillaan.
- No jopas on, Melkar totesi ja seurasi toisten menoa.
Alinea katseli joesta Tarranin ja Bryggin juoksua.
- Sinun kannattaisi varmaan mennä väliin, Melkar sanoi Sarostipille.
Sarostip nyökkäsi ja lähti juosten Tarranin luokse. Melkar meni istumaan entiselle paikalleen. Alinea jatkoi peseytymistään.
Tarran näytti ottavan juuri jotakin maasta, kun Bryggi oli päässyt metsänreunaan ja kasvattanut etumatkaa. Sarostip juoksi Tarrania kohti. Melkar huokaisi ja alkoi maata rannalla katsellen taivaalle.
Metsän reunassa
Bryggi syöksyi maihin väistäen Tarranin kiven ja kömpi sitten ylös jatkaen pakoaan metsään. Tarran juoksi kohti Bryggiä ja Sarostip puolestaan juoksi Tarrania kohti, muttei saavuttanut tätä.
Tarran pysähtyi metsän reunaan.
- Saatanan idiootti! hän huusi vielä metsään ennen kuin kääntyi Sarostipin puoleen. Mitä?
Bryggi ei ollut enää näkyvissä.
- Tulin vain pysäyttämään tappelunne, Sarostip sanoi. Mutta se näköjään loppui jo.
- Miksi? Tarran kysyi.
- Koska siitä olisi varmasti tullut vain huonoa jälkeä, Sarostip vastasi. Ja sinun täytyy olla tänään kunnossa sen riitin takia.
- Luuletko että tuo olisi satuttanut minua? Tarran kysyi epäuskoisena.
- Ei Brygistä koskaan tiedä mitä sillä on hihassaan, Sarostip totesi.
Tarran naurahti ja lähti astelemaan takaisin sisälle. Sarostip kuikuili vielä vähän metsään ja lähti sitten kävelemään Tarranin perään.
Tuvassa olivat loput vielä paikalla. Rinelda näytti olevan laittamassa lisää puuroa. Worford vilkaisi Sarostipin ja Tarraniin päin ja suuntasi käytävään. Reinier näytti odottelevan tyynesti ruokaa. Tarran istahti pöydän ääreen ja odotteli ruokaa.
- Saitko Bryggin kiinni? Tek kysyi Tarranilta.
Sarostip kävi istumaan pöydän ääreen.
- En, se pirulainen on liian nopea jaloistaan, Tarran vastasi.
Tek naurahtaa ja sanoi:
- Bryggi on vikkelä aina joskus.
Melkar ja Alinea tulivat kohta. Alinean hiukset olivat kosteat.
Tuvassa
Melkar tuli Alinean kanssa sisälle. Alinea meni sisälle päästyään nopeasti takahuoneeseen.
- Mitä minun siis olisi tarkoitus tehdä siinä rituaalissa? Tarran kysyi.
- Onko täällä nyt kaikki? Melkar kysyi katsellen ympärilleen.
Worfordia ei näkynyt tuvassa. Bryggi puuttui tietysti myös.
- Missä Worford on? Melkar kysyi.
Alinea tuli takaisin tuvan puolelle takahuoneesta nyt päässään paita päähineenä.
- Oliko Worford siellä? Melkar kysyi.
- Hän saattaa olla eläintentiloissa, Sarostip ehdotti.
Melkar meni eläintiloille. Alinea jäi seisoskelemaan hieman kauemmas pöydästä ja katseli kärsivää Asgrimiä.
Rinelda oli laittamassa puuroa ja tarjoili sitä nyt pöytään Reinierille ja Tarranille. Tarran popsi puuroa ahneesti.
Samassa katolta kuului töminää ja kummaa mölinää. Alinea katsoi kattoaukkoon ja astui siitä hieman kauemmas. Kattoaukosta ei näkynyt mitään erikoista. Melkar tuli takaisin tupaan. Sarostip käänsi katseensa ylös. Tarran söi puuroaan välittämättä melusta. Tek katseli kattoaukon suuntaan huolestuneena ja puristi keihästään.
Sarostip hapuili miekkaansa. Rinelda näytti pelokkaalta. Reinier hotki puuroa muusta välittämättä. Melkar rapsutti partaansa ja meni ulos. Saatuaan suunsa täyteen ja lautasensa tyhjäksi Tarran nousi seisomaan ja veti tikarinsa jostakin paitansa sisältä. Reinier käveli ulos syötyään. Sarostip lähti ulos myöskin ja Tarran seurasi Sarostipia.
Ulkona
Melkar katseli ylös katolle, kun Sarostip ja Tarran tulivat ulos. Bryggi pomppi ja mölisi virnistellen katolla.
- Nostahan Sarostip minut tuonne ylös, niin haen tuon pois sieltä, Melkar sanoi Sarostipille.
Sarostip kävi kyykkyyn ja odotti Melkarin astuvan hänen olkapäältään katolle. Melkar nousi Sarostipin olkapäille ja koetti päästä katolle. Bryggi kuitenkin pomppi katon reunalle ja esti Melkaria nousemasta sinne virnuillen. Melkar koetti tarrata Bryggiä jalasta kiinni ja repäistä tätä alas sieltä. Bryggi kuitenkin pitää jalkansa vikkelästi liikkeessä, eikä Melkar saanut kiinni.
Melkar tuli alas Sarostipin olkapäiltä.
Tarran poimi maasta kiven ja vippasi sillä Bryggiä. Bryggi heittäytyi heti maihin kiven nähdessään.
- Kiipeä nyt ylös, Tarran kehotti.
Melkar nousi uudestaan Sarostipin olkapäille ja koetti kiivetä ylös. Samassa Bryggi nousi ylös katolle seisomaan. Hänen kädessään oli jotakin palavaa. Tarran poimi maasta nopeasti lisää kiviä, muttei heittänyt niitä vielä.
Bryggi esti taas Melkaria pitäen silmällä myös Tarrania virnistellen. Melkar ei koettanut mennä katolle, mutta oli valmiina koettamaan uudestaan. Sarostip pysyi kyyryssä.
Tarran heitti kiven. Ensimmäinen kivistä humahti ohi ja Tarran otti seuraavan käteensä. Melkar koetti nopeasti mennä katolle. Sitä ennen Bryggi kuitenkin paiskasi jotakin palavaa Tarrania kohti. Melkar koetti tarrata Bryggistä kiinni.
- Bryggi, lopeta tuo! Sarostip huusi.
Bryggin heittämä oli palava kivi ja osui hirveällä voimalla Tarrania jalkaan. Tarran kaatui maahan tajuttomana ja jalka pahasti vahingoittuneena. Bryggi kikatti innoissaan katolla ja taputti käsiään yhteen estäen vieläkin Melkarin pääsyn katolle.
- Bryggi mitä hittoa oikein teet? Sarostip huusi ollessaan vieläkin kyyryssä.
Melkar koetti väkisin katolle ja nousi Sarostipin päältä pois roikkuen reunalla. Bryggi tallasi Melkarin sormille raa'asti. Melkar huudahti kivusta, mutta koetti tarrata toisella kädellä Bryggin jalasta sitten.
Tarran oli todella huonossa kunnossa, ilmeisesti kohta kuolemassa, jos apua ei kuuluisi. Sarostip meni rivakasti Tarranin luokse ja alkoi loitsia kiireisesti. Sarostip kosketti loitsittuaan sormellaan Tarranin jalkaa. Sen jälkeen Tarranin jalka parani hieman, mutta Sarostip alkoi heti sen jälkeen loitsia uudestaan.
Bryggi sai potkaistua Melkarin toisen käden irti reunasta. Melkar ei jaksanut roikkua yhdellä kädellä ja tippui pahan näköisesti selälleen maahan, mutta jalka jäi huonosti ja revähti. Melkar karjaisi hieman tuskasta tippuessaan. Bryggi vain virnuili ylhäällä ja hyppi riemuissaan.
Sarostip sanoi kiireissään sanan väärin ja sen takia loitsu epäonnistui. Hän loitsi uudestaan ja onnistui loitsussaan. Tarranin jalka parani taas hiukan.
Melkar nousi ylös ottaen seinästä tukea ja aristaen pahasti vasenta jalkaansa.
Sarostip alkoi vielä loitsia ja onnistui parantamaan hiukan Tarranin kärventynyttä jalkaa. Sarostip näytti helpottuneelta, kun huomasi verenvuodon lakanneen. Melkar vilkaisi, kuinka pahassa kunnossa Tarran oli. Tarranin jalasta oli verenvuoto jo lakannut ja se oli ilmeisesti jo käyttökelpoinen, vaikka siinä olikin vielä palovammoja.
- Bryggi! Melkar huusi.
Bryggi virnisteli katolla pomppien siellä.
- Tule alas ja heti, tai muuten pieksin sinut kun tulet myöhemmin, Melkar uhkaili Bryggiä.
Bryggi ei näyttänyt piittaavan Melkarin sanoista.
Alinea tuli Tarranin viereen tiskejä mukanaan. Rinelda seurasi Alineaa ja Tekkin tuli keihäänsä kanssa. Alinea kysyi huolestuneena:
- Mitä täällä on tapahtunut?
Melkar nojasi seinään ja aristaen vasenta jalkaansa.
Bryggi pomppi katolla virnistellen. Alinea laski maahan tiskit ja meni katsomaan lähempää Tarranin palovammaa. Sarostip seisoi Tarranin vieressä ja katseli vihaisena katolla pomppivaa Bryggiä. Alinea alkoi loitsia.
- Emme me tätä menoa saa riittiä aloitettua ikinä, Melkar sanoi ja lähti nilkuttamaan sisälle pidellen selkäänsä..
Alinea epäonnistui loitsussaan. Tarran voihkaisi alkaessaan tulla tajuihinsa. Bryggin hymy vain leveni hänen nähdessään Sarostipin ärtymyksen. Alinea aloitti loitsunsa uudestaan ja onnistui siinä tällä kertaa. Loitsu paransi Tarranin vammaa.
Tarran aukaisi silmänsä, kun Alinea loitsi vielä uudestaan ja sai taas parannettua vammaa. Melkar nilkutti sisälle taloon.
- Mitä täällä tapahtui? Alinea kysyi.
- Sarostip, miten lampaiden kanssa tehdään? Tek kysyi. Jos me jotakin riittiä tehdään.
- Tuo hullu heitti Tarrania jollain palavalla kivellä, Sarostip sanoi katsoessaan vihaisesti Bryggiä.
- Tuo hullu heitti minua palavalla kivellä! Tarran karjaisi ja poimi tiputtamansa kiven maasta samalla kun nousi ylös.
- Rauhoittukaa! Alinea huudahti.
- Käske tuota rauhoittumaan! Tarran huusi ja osoitti Bryggiä.
Bryggi pomppi vieläkin ja virnisteli. Hän piteli jotakin nyrkkinsä sisällä.
- Se ei taida uskoa vaikka käskisinkin, Sarostip totesi.
Alinea huokaisi ja nosti tiskejä maasta. Rineldakin huokasi ja auttoi Alineaa.
Tarran vippasi kiven kohti Bryggiä ja alkoi heti poimia maasta uutta. Bryggi heittäytyi katolle makaamaan ja pois näkyvistä.
- Bryggi, nyt alas sieltä tai karkotan sinut tilalta! Sarostip huusi raivoissaan Bryggille.
Tarran ojensi kiviä Sarostipille:
- Heittele näitä.
- Älkää nyt heitelkö mitään, Alinea toppuutteli.
Sarostip otti kiven mutta paiskasi sen heti maahan.
- Mitä sekin muka hyödyttää, hän sanoi. Ei se tule kuitenkaan alas.
- Minä haen tuon alas, Tarran sanoi. Heittele niitä kiviä.
Tarran asteli seinän vierelle.
- Ei kannata tapella, Alinea varoitteli. Meidän pitäisi tehdä täällä töitä yhdessä.
- Aina on toinenkin keino, Rinelda sanoi vakavana.
- On turhaa odottaa ruokaa tänään! Sarostip huusi Bryggille.
Bryggi ei ollut enää näkyvissä eikä vastannut mitään.
Alinea lähti kävelemään joelle. Sarostip lähti sisälle ja Tek seurasi.
Tuvassa
Melkar istuskeli penkillä ja voivotteli jalkaansa. Tuvassa olivat myös Gresios ja hänen vankinsa. Althon istui jäykkänä penkillä Melkarin vieressä.
- Sano nyt, mitä lampaille tehdään, Tek patisti Sarostipia, kun he tulivat sisään.
Melkar katsoi Tekiä. Sarostip mietti ja pohti:
- Ehtisiköhän niitä laiduntaa vielä tänään. Kuinka kauan rituaalissa menee?
- Koko päivä, Melkar vastasi Sarostipille.
- Voidaanhan me laittaa Althon paimeneen, Tek ehdotti. Hän on liian pieni rituaaliin.
- Ei ole, Melkar sanoi Tekille. Hän on samanlainen tilalainen kuin sinä. Lapsia olette vielä molemmat. Ja kaikkien siinä juuri pitääkin olla.
- Enpäs! Tek huudahti vihaisesti. Minä olen mies!
- Tek älä taas aloita, Sarostip huokaisi.
Tek mulkoili synkästi Melkaria.
- Hän se aloitti, Tek valitti.
- Et ole, vaikka niin saatat luullakin, Melkar sanoi Tekille. Ehkä Tarran voisi paimentaa lampaita, koska tilahan jätettiin jumalajalla Elmalille hoitoon, Melkar sanoi Sarostipille. Onko Bryggi muuten vielä katolla?
- On hän, Sarostip vastasi.
- Senkin seniili vanhus! Tek puuskahti Melkarille vihaisesti.
- Ole hiljaa, Tek, Melkar sanoi turhautuneena.
Hän nousi seisomaan aristaen vasenta jalkaa.
- Seniili, Tek sanoi Melkarille vihaisesti.
Tarran tuli sisään ja asteli suoraan takahuoneeseen.
- Voi näitä lapsia, Melkar sanoi voivotellen ja nilkutti laverilleen.
- Voi näitä seniilejä, Tek sanoi Melkarille. Nilkuttavat jalkaansakin ja tarvitsevat kepin.
- Tek, lopeta, Sarostip komensi.
Tek mulkoili Melkaria vihaisesti. Melkar haki laveriltaan toisen paidan, kirveen sekä puukon. Hän laittaa kirveen ja veitsen vyölleen.
Tarran palasi tupaan ja istahti pöydän ääreen:
- Se hullu pääsi pakoon.
- Vai niin, Sarostip totesi.
- Meidän pitää alkaa valmistelemaan riittiä, Melkar sanoi ja nilkuttaa laveriltaan takaisin.
- Tarran, sinulla on Elmalin rooli eli jäät hoitamaan tilaa. Eli sinä menet paimentamaan lampaita, Sarostip sanoi Tarranille.
- Mitä? Tarran tyrmistyi.
Tek naurahti Tarranin tyrmistykselle.
- Eli tänne tilalle ei jää ketään? Tarran kysyi.
- Onko teillä vasaraa? Melkar kysyi.
- Ei kai, Sarostip vastasi. Mutta jonkun on mentävä paimeneen. Melkar.
- Jonkun on jäätävä tänne, Tarran sanoi.
- Missä suoritamme sen riitin? Sarostip kysyi.
- Pihalla, Melkar vastasi.
- Eli emme ole kaukana talosta? Sarostip sanoi kysyvästi.
- Emme ole. Tarran voi hyvin mennä paimeneen, Melkar sanoi toisille.
- Tarvitsetko apua sen riitin valmistelussa? Sarostip kysyi Melkarilta.
Tarran huokaisi, mutisi jotakin hulluista ja asteli sitten ulos.
- Mutta nyt on aloitettava riitin valmistelut. Itse koitan kasta sen linnunpelättimen kasaan, niin jos Sarostip pystyt muokkaamaan pari puukeppiä heittokeihään muotoon? Niitä tarvittaisiin kaksi, Melkar sanoi.
- Eli siis ihan vaan puinen terä niihin? Sarostip kysyi.
Samassa Alinea tuli Rineldan kanssa sisälle puhtaat tiskit mukanaan.
- Niin. Oikeita meillä ei taida olla. Niitten tarvitsee vain esittää sitä suurin piirtein. Mitä paremmin sen teet, niin riittiin tulee enemmän voimaa, Melkar selitti Sarostipille.
Alinea meni viemään astiat paikoilleen.
- Alinea ja Rinelda, Melkar sanoi.
- Niin? Alinea kysyi.
- Joo, oikeita miehiä meillä on vain minä, Sarostip ja Tarran, Tek sanoi tietäväisenä.
- Selvä juttu, Sarostip sanoi Melkarille, otti miekkansa ja puukkonsa ja lähti ulos.
- Tehkää pihamaalle talon lähelle rinki, ympyrä maahan. Kuokkikaa se ympyrä vaikka sinne, Melkar selitti.
Rinelda katsahti Melkariin.
- Miksi? Alinea kysyi.
- Se on osa riittiä, saatte auttaa valmistelussa, Melkar sanoi Alinealle.
Tek lähti Sarostipin perään.
- Jos saatte tehtyä sen, niin itse hoidan oman osuuteni, Melkar lisäsi ja nilkutti ulos.
Ulkona
Tek oli ulkona Sarostipin kanssa ja he kulkivat metsää kohti. Melkar nilkutti hankalasti määrätietoisesti metsää kohti. Tarran käveli kauempana joella. Tek seurasi Sarostipia ja Melkaria keihäänsä kanssa vakavana.
Melkar suuntasi vanhalle nikkarointipaikalleen ja ohjasi toisetkin sinne. Siellä näkyi tosiaan jälkiä puutöistä.
Melkar laittoi kirveen, puukon ja paidan erään puunrungon viereen. Sarostip teki samoin. Melkar alkoi katsella sopivaa puuta.
Kohta Melkar löysi sopivan puun, jota muokkaili hieman kirveen ja puukon avulla. Hän asetti paidan lopuksi sopivasti keppiin.
- Onko sinulla muuten hattua tai jotain? Melkar kysäisi.
- On minulla cuirboullista tehty kypärä, Sarostip vastasi.
- Sitä sinä tarvitset riitissä, Melkar sanoi mietteliäänä.
Hän katsoi, miten Sarostipin työt edistyivät. Sarostip löysi juuri sopivan oksan ja alkoi muotoilla siitä keihästä.
Melkar vuoli kepin toisesta päästä terävän, että se uppoaisi maahan. Sitten Melkar iski sitten kepin maahan ja katsoi, miltä se näytti. Sarostip oli sillä aikaa etsinyt pari mahdollisimman suoraa oksaa ja vuoli niiden päät mahdollisimman teräviksi. Hän sai toisesta jonkinlaisen keihään valmiiksi.
- Tämä saa nyt kelvata tähän hätään, Melkar selitti.
Toinen Sarostipin keihäistä meni todella pieleen.
- Taidan yrittää uudestaan, Sarostip sanoi ja alkoi etsiä uutta hyvää oksaa.
Melkar nyökkäsi. Tek vaikuttaa pitkästyneeltä.
Sarostip löysikin aika nopeasti uuden hyvän oksan. Hän alkoi vuolla sen päätä teräväksi.
Melkar katsoi Tekiä ja laittoi kirveen ja puukon vyölleen roikkumaan.
- Minä menen jo edeltä tilalle, Tek sanoi.
Hän lähti keihäänsä kanssa takaisin tilalle päin.
Sarostip sai kohta taas valmiiksi jonkinlaisen keihään.
- Niin kuka nyt esittää Helerin roolin? Melkar kysyi.
- Meillä ei taida olla väkeä tarpeeksi, Sarostip totesi. Kun Reinier taisi jo häipyä tilalta. Eikä hän halunnut ottaa osaa niihin riitteihin Ja missä Worford on?
- Mitä? Hänkö päätti sitten lähteä tässä vaiheessa, Melkar mietiskeli ääneen. Worford oli lypsämässä jälleen lehmiä, sanoi ettei ehdi muka riittiin. Sinä varmaan puhut hänelle ja käsket hänet osallistumaan.
- Niin teen, Sarostip lupasi.
- Tosin Alinea voisi sopia Helerin rooliin sitten, Melkar tuumi.
Sarostip otti molemmat keihäänsä ja lähti päärakennukselle päin.
- Niin, hän sanoi Melkarille.
Melkar lähti kävelemään Sarostipin vierellä aristaen toista jalkaansa.
- Ehkä Alinean kannattaisi olla siinä roolissa, koska hänen pitää vain pukea sinut aseisiin, Melkar pohti.
Sarostip ja Melkar pääsivät tilan luokse. Alinea ja Rinelda näkyivät olevan töissä kasvimaalla. Tek ja Tarran olivat talon luona istuskelemassa. Talon eteen pihalle oli tehty jonkinlainen rinki maahan.
Melkar meni ringin luo ja iski linnunpelättimensä ringin keskelle.
- Mitä näillä keihäillä siis piti tehdä? Sarostip kysyi.
- Ne ovat osa aseistustasi, Melkar selitti. Mennään sisälle katsomaan nyt niitä varusteita.
Sarostip nyökkäsi ja lähti sisälle. Melkar meni sisälle myös. Tek tuli Sarostipin ja Melkarin luokse, kun Tarran käveli kasvimaalle, ja seurasi näitä sisälle.
Tupa näytti olevan nyt tyhjä. Melkar meni pöydän luo ja kysyi:
- Mitä aseita sinulla on, Sarostip?
- Miekkani, Sarostip vastasi. Ja kilpeni tietysti.
- Humakt ja Arranin kilpi, Melkar korjasi. Laita ne pöydälle.
Althon kipitti sisään käytävästä päin ja meni Melkarin luokse. Sarostip otti miekkansa ja laittoi sen pöydälle. Sitten hän haki vielä peremmästä huoneesta kilpensä pöydälle.
Melkar otti kirveensä vyöltään.
- Tämä olkoon Babeester, hän sanoi ja laittoi kirveen pöydälle. Sinulla on varmaan panssari?
- Isi, Althon sanoi arasti.
- Cuirboullipanssari ja raajasuojat, Sarostip totesi.
Melkar kääntyi katsomaan Althonia.
- Isi, jutellaan ulkona, Althon pyysi.
- Joo, jutellaan vain, Melkar sanoi pojalleen.
Althon lähti ulos.
- Tulen pian takaisin, Melkar sanoi toisille ja lähti ulos nilkuttaen.
Takahuoneessa
Sarostip meni perempään huoneeseen.
- Miten me tehdään? Tek kysyi seuraten häntä.
- Melkar kertoo kyllä, Sarostip vastasi.
- Pöh, hän on ihan seniili, Tek tuhahti.
Sarostip meni herättelemään Worfordia, joka säpsähti hereille ja sanoi: |