Riskimaa, osa 36
Sarostip alkoi auttaa Tarrania pois tuvasta ja viittoi Worfordia auttamaan. Tarran itsekin yritti liikkua ulos sen verran kuin jaloiltaan pystyi. Worford tuli kömpelösti apuun.
Tarran huudahti kivusta, mutta puri sitten hampaansa yhteen pysyäkseen hiljaa. Worford ähki kantaessaan.
Sarostip ja Worford saivat Tarranin kannettua käytävään. Sarostip lähti kantamaan Tarrania kohti ulko-ovea. Hän sai ulko-oven tönäistyä auki ja kirkas Elmalin valo osui sieltä silmiin. Alinea ja Janerra näkyivät juuri tulevan joelta päin. Ron oli pellolla Reinierin kanssa.
Alinea käveli joelta puhtaiden astioiden kanssa Janerra perässään. Hän katseli huolestuneena Tarrania,
- Nevane! Sarostip alkoi huudella vajan suuntaan.
Nevane ilmestyi vajasta ulos.
- Mitä? hän huikkasi.
- Tulisitko antamaan sen muulisi? Sarostip huikkasi Nevanelle takaisin.
Alinea jatkoi matkaansa talon suuntaan.
- Mitä hänelle on käynyt? Janerra pysähtyi kysymään Sarostipilta Tarraniin viitaten.
- Hän tippui kalliolta, Sarostip sanoi Janerralle.
Alinea huomasi kauempana, että Janerra jäi taakse ja lähti takaisin tämän luokse.
- Selväpä se, Nevane tokaisi ja asteli reippaasti toisten luokse. Alinea, älä sitten unohda tämän illan aseharjoituksia, hän sanoi.
Alinea vastasi hieman hämmentyneenä:
- En en.
- Niin, huomasimme vajassa jotakin kummallista, Nevane sanoi otsaansa rypistäen. Pilaileeko joku vakavalla asialla vai miksi vajan lattiaan on piirretty Kaaoksen riimu? hän tivasi.
Sarostip katsoi kummissaan Nevanea:
- Sehän oli siellä jo eilen.
- Laskekaa... minut maahan, Tarran käski tuskaisena.
- Vai niin, Nevane sanoi. Sinun olisi ollut parasta mainita siitä, hän sanoi tuikeasti Sarostipille.
Alinea sanoi Janerralle samalla, kun kuunteli toisten keskustelua:
- Mennään viemään tiskit sisälle.
Worford päästi Tarranista aika varomattomasti irti, vaikka Sarostip laski Tarranin maahan varovaisemmin. Tarran huudahti iskiessään jalkansa maahan Worfordin takia.
- En ehtinyt enää kertoa siitä muille illalla, Sarostip sanoi.
- Oi anteeksi, Worford vinkaisi.
Tarran mulkaisi Worfordia.
- Hyvä kuitenkin, että huomasin asian ja terästin muistiasi, Nevane sanoi tuikeasti.
- Näyttäisitkö nyt sen muulin, Sarostip pyysi Nevanea.
- Janerra, mentäisiinkö jo? Alinea ehdotti.
- Mennään sitten, Janerra sanoi vastahakoisesti ja lähti sisälle.
Alinea lähti myös sisälle.
- Hyvä on, Nevane sanoi.
Hän suuntasi sisälle päin.
Nevane palasi pian muulin kanssa, jolla oli kömpelö kuormasatula selässään.
- No niin, Nevane sanoi hiukan kärsimättömästi. Haluan sitten, että palautatte eläimen hyvässä kunnossa takaisin. Tarvitsemme sitä, kun lähdemme etsimään luolaa.
- No, luulen että Tarran ja Worford pitävät siitä hyvää huolta, Sarostip vakuutti. Mitä luolaa?
- Pyhää luolaa, Nevane vastasi lyhyesti. Reinier tuntee sen tarkemmin. Hän on kohdannut luolassa itsensä Vingan.
- Vai niin, Sarostip sanoi.
- Joten se on maagisesti voimakas paikka, Nevane päätti.
Tarran naurahti. Nevane katsahti Tarraniin paheksuvasti ja lähti pois.
- Reinieriin ei välttämättä kannata luottaa, Tarran totesi.
- Minä otan kyllä sitten vastuun muulista, Sarostip sanoi vielä Nevanen perään.
Sarostip alkoi nostaa Tarrania muulin selkään. Worford auttoi nostamisessa ähkien. Tarran huudahti kivusta iskiessään jalkansa taas kivuliaasti. Miehet saivat Tarranin muulin selkään.
Janerra ilmestyi samassa pihalle ja lähti pellolle päin. Worford vähän köhäisi ja raaputti maata jalallaan.
- No niin, nyt teidän pitäisi lähteä sinne Vaaralinnoitukseen, Sarostip sanoi.
- Tarvitsemme matkarahaa, Worford sanoi yskäisten.
- Mihinkä muka? Sarostip ihmetteli.
- No, tuota, voi tulla kuluja, Worford mutisi.
- Mitä ihmeen kuluja? Sarostip kysyi. Ja sinä sanoit olevasi nykyään varakas mies.
- Parantaja saattaa haluta maksua, Tarran totesi.
- Kyllä se minutkin paransi maksutta, Sarostip totesi. Täytyi vain viedä lahja parantajien pyhättöön.
- En minä HÄNEEN uhraa rahojani, Worford sanoi tuohtuneesti nyökäten Tarraniin päin.
- Ja minä vein sinne lahjaksi leipää, Sarostip lisäsi.
- Ja sinä et olekaan minä, Tarran tuhahti. Olen hiukan yllättynyt jos edes päästävät minua sisään kylään.
- No minulla ei ole yhtään rahaa antaa, Sarostip sanoi.
- Anna sitten tavaraa, Worford kehotti. Caspar muuttaa sen kyllä rahaksi.
- Kuka hän on? Sarostip kysyi.
- Hän on ystäväni kauppias, Worford sanoi ylpeästi.
Ron näytti kulkevan vajalle päin käsi miekkansa kahvalla Janerra kannoillaan.
- Mitä luulet että voisin antaa? Sarostip kysyi.
Alinea tuli ulos talosta ja lähti vajalle.
- Worford, sinä taidat olla ainoa jolla tällä tilalla on rahaa, Sarostip totesi.
- Bryggillä on myös, Worford sanoi.
- Luuletko että hän muka antaisi? Sarostip kysyi epäilevästi.
- Anna sitten jotakin muuta kuin rahaa, Worford kehotti. Muutama kanakin kelpaa.
Tarran huokaisi:
- Lähdetään ja toivotaan että minut parannetaan ilmaiseksi.
Sarostip lähti kanalalle.
- Hei! Worford huudahti. Pidä kiirettä kanojen kanssa!
Tarran lähti kohti kylää.
- No minä haen ne hiton kanat teille! Sarostip kivahti. Odottakaa nyt vähän.
- Ei tarvitse, Tarran sanoi.
- Tarvitsee, Worford väitti ja pysäytti muulin.
Tarran huokaisi ja odotti.
Sarostip tuli kanalalta mukanaan kaksi kanaa. Alinea ja Janerra olivat menneet kasvimaalle.
- Vihdoinkin, Worford sanoi.
Sarostip antoi kanat Worfordille. Worford otti kanat ja laittoi ne muulille kannattavaksi.
- Älä sitten syö niitä, Worford varoitti Tarrania.
- Worford, muista että näitä käytetään vain maksuksi parannuksesta tai muihin täysin pakollisiin kuluihin, Sarostip muistutti. Sinulle käy huonosti jos myyt kanat ja otat rahat omaan pussiisi. Eli tuotte ne kanat takaisin jos teidän ei tarvitse käyttää niitä.
Tarran mulkaisi Worfordia ja sanoi:
- Tuomme.
- Ja Worford, jos et halua uhrata omia rahojasi Tarraniin, niin miksi oletat että minä antaisin rahaa Tarranin parannusta varten? Sarostip kysyi Worfordilta. No menkää nyt, hän jatkoi odottamatta vastausta.
Worford näytti hiukan nololta. Hän lähti taluttamaan muulia eteenpäin. Sarostip puolestaan lähti talolle päin. Worford ja Tarran katosivat pian Vaaralinnoituksen suuntaan.
Sarostip meni hakemaan auraa ja härkää, mutta härkää ei näkynyt eläintiloissa enempää kuin auraakaan. Sarostip meni ulos ja katsoi, oliko se Ronilla. Ronilla näyttivät tosiaan olevan sekä aura että härkä. Reinier oli myös pellolla.
Sarostip meni pellolle.
Ron aurasi parasta aikaa peltoa, kun Sarostip tuli pellolle, otti pellolta illalla sinne jättämänsä kuokan ja kävi töihin.
Päivä kului siinä työnteossa. Alinea ja Janerra olivat kasvimaalla hommissa. Nevane ja hänen sisarensa puursivat vajan korjaamisen kimpussa. Bryggiä ei pahemmin näkynyt. Myöskään Asgrim ei näyttäytynyt, eikä Rineldaakaan kuulunut töihin.
Ron teki varsin ahkerasti ja tehokkaasti työtä, tapansa mukaan hiljaa.
Iltapäivän loppupuolella Tek ja Althon palasivat lampaiden kanssa paimenesta. Ron jatkoi töitään vielä. Sarostip teki samoin. Reinier vihelteli jatkaen töitään.
Asgrim ilmestyi pian metsästä kantaen jotakin lintua kädessään. Hän suuntasi kasvimaalle.
Kohta Asgrim näkyi syleilevän Alineaa kasvimaalla. Sitten Asgrim lähti sisälle.
Alinea ja Janerra lopettivat kohta kasvimaalla. Alinea vei kuokan varastoon ja meni sitten sisälle.
Ron lopetti auraamisen ja otti härältä auran irti. Sen jälkeen hän vei härän lehmien luokse. Nevane ja hänen sisarensa olivat siirtyneet korjaamaan vajan kattoa.
Ron lähti härän viemisen jälkeen joelle pesulle. Reinier lopetti hommansa ja nakkasi kuokan sivuun. Hän lähti myös joelle päin. Sarostip lopetti työn tekemisen, vei kuokkansa pois ja meni sen jälkeen joelle pesulle.
Joella
Ron ja Reinier olivat ehtineet jo veteen Sarostipin saapuessa. Ron oli siellä joella ilman hihatonta paitaansa, ja Sarostipkin näki, että Ronin selässä oli suuri tatuoitu ja voimaa hehkuva ilman riimu, jonka sisässä oli muita orlanthilaisia riimuja.
- Toi on kova, Reinier mutisi Ronin selkää koskettaen.
Ron tarttui Reinierin käteen ja tuuppasi tätä kauemmas. Sarostip riisuutui ja meni veteen peseytymään. Reinier tapitti sitten varovaisemmin Ronin selkää.
Vesi oli viileää ja raikasta muttei kylmää. Aurinko oli lämmittänyt sitä. Vedessä olijat huomasivat aivan rinnassa hiukan heistä kauempana useita sammakoita, jotka kurnuttivat. Tuntui olevan aika tuuleton sää.
Pian miehet olivat saaneet pestyä itsensä. Ron laittoi paitansa takaisin päälleen ja lähti talolle. Reinierkin pukeutui ja suori hiuksiaan, samoin partaansa, joka oli päässyt aika takkuiseksi. Sarostip lähti myös talolle.
Seurue saapui sitten tupaan, jossa Asgrim makaili penkillä, samoin Bryggi. Ruoka näytti olevan tuloillaan, mutta Alineaa ei näkynyt.
Ron käveli takahuoneeseen. Sarostip istuutui penkille.
Takahuoneessa
Ron käveli takahuoneeseen peseytyneenä. Alinea istui maassa Rineldan vieressä, joka makasi maassa nyyhkyttäen surkeanoloisena. Vieressä lattialla näkyi joitakin köydenpätkiä.
Ron katsoi vähän oudoksuen naisia. Sitten hän haki laverin, jolla nukkui, ja vei sen turkisten ja muiden omien tavaroiden luo.
Alinea kysyi hiljaa uudestaan:
- Sattuuko sinua muualta? Löikö hän sinua enemmänkin?
Alinea alkoi katsella Rineldan päässä olevaa kuhmua. Rinelda pudisti sekavana päätään. Ron kasasi ja asetteli turkikset laverin päälle huolella ja teki siitä varsin pehmeän ja mukavan. Lopuksi hän laittaa Janerran huovan siihen valmiiksi odottamaan. Sitten Ron katsoi vähän epäillen katosta roikkuvaa köyttä.
- Mitä täällä on tapahtunut? Ron kysyi Ajatuspuheella. Ei kai hän koittanut itsemurhaa?
Alinea katsahti hieman pelokkaana Roniin ja sanoi sitten:
- Ei sentään.
Ron katseli koko ajan köyttä, joka roikkui katosta. Hän kääntyi katsomaan sitten kysyvästi Alineaa.
- Hänet oli sidottu köydestä vatsan kohdalta ja sitten käden ja jalat olivat sidotut, Alinea selitti.
Sitten hän kääntyi Rineldan puoleen ja alkoi loitsia. Loitsun päätteeksi Alinea kosketti parantavasti Rineldan päässä olevaa kuhmua.
- Kuka sen teki? Ron kysyi Ajatuspuheella.
Alinea katsahti taas Roniin ja sanoi:
- En minä tiedä. Voisitko nostaa Rineldan laveerille. Hänen olisi parempi olla siinä kuin lattialla.
Ron pysyi hetken paikallaan ja nosti sitten Rineldan laverille, johon äsken oli laittanut turkkeja.
- Kiitos, Alinea kiitti.
- Kuka sen teki? Ron kysyi nyt Alinealta ja Rineldalta.
Alinea sanoi sitten Ronille:
- En tiedä.
Alinea katsoi Rineldaa säälivästi ja lähti pois takahuoneesta tuvan puolelle. Ron katsoi hetken Rineldaa ja lähti Alinean perään.
Tuvassa oli Sarostip, samoin Bryggi ja Asgrim. Janerraa ei näkynyt.
Tuvassa
Alinea kävi tuvan puolella pikaisesti katsomassa, oliko ruoka vielä valmista. Sarostip istuskeli penkillä. Ron tuli tupaan Alinean perässä.
Alinea kysyi tuskastuneena ja hädissään:
- Missä Janerra on?
- Tuuli vie, Bryggi sanoi vakavana.
Ron hätkähti hieman. Bryggi katsoi Roniin tuimasti. Ron lähti nopeasti eläintiloille.
- Mitäs tuo nyt oli? Sarostip kysyi.
Alinea oli hetken hieman hämmentynyt mutta vastasi sitten:
- Rineldalle on tapahtunut jotain.
- Miten niin? Sarostip kysyi. Onko hän kadonnut?
Alinea vastasi hieman hätääntyneenä:
- No hän oli köytettynä takahuoneessa. Käsistä ja jaloista ja sitten vatsasta kattoon.
Sarostip näytti hämmentyneeltä ja totesi:
- Se hiton piru riehuu vieläkin.
- Tästä pitää käydä sanomassa Nevanelle, Alinea sanoi ja lähti ulos ripein askelin.
Ron tuli takaisin tupaan eläintiloilta. Janerra tuli Ronin perässä, samoin Tek ja Althon.
- Hei, Sarostip, Janerra sanoi iloisesti.
- Hei vaan, Sarostip vastasi istuessaan penkillä mietteliään näköisenä.
- Mikäs sinua vaivaa, Sarostip? Janerra kysyi.
- Se joka aiheuttaa ongelmia tilallamme, Sarostip vastasi.
- Mikä niin? Janerra kysyi.
- Se on broo, Tek möläytti. Se raiskasi Melkarin ja Melkar tuli hulluksi, hän lisäsi keihästään pyöräyttäen.
Janerra näytti pelästyneeltä ja tarrasi Ronin käteen. Ron katsoi Janerraa.
- Ei se ole välttämättä broo, Sarostip rauhoitteli. Se voi olla joku muukin.
- Pimeyden olento, Tek sanoi varmana.
Ron nosti Janerran syliinsä ja meni istumaan penkille.
- Likat, Tek sanoi tuhahtaen ja katsoen Janerraan päin.
Ron katsoi Tekiä hieman vihaisesti.
Samassa Alinea tuli takaisin tupaan Nevanen ja hänen siskonsa kanssa.
- No niin, missä se mies on? Nevane sanoi vihaisesti.
- Mikä mies? Sarostip kysyi Nevanelta.
- Se, joka on kiusannut Rineldaa, Nevane sanoi kylmästi ja vaarallinen ilme silmissään.
- Emme me tiedä missä se on. Ja miten voit olla varma että se on mies? Sarostip kysyi Nevanelta.
Alinea meni katsomaan padassa olevaa ruokaa. Nevanen sisarella oli kirves esillä ja hän katseli verenhimoisesti tuvan miehiä.
- Kukaan nainen ei tekisi sellaista, Nevane kivahti Sarostipille.
Ron piti Janerraa edelleen sylissään ja silitteli tämän hiuksia. Alinea alkoi laittaa ruokaa lautasille ja alkoi tarjoilla ruokaa pöydän vieressä istuville. Alinea sanoi:
- Keskustellaan tästä nyt rauhallisemmin ruoan ääressä.
Sarostip kävi pöytään istumaan ja kävi syömään ruokaa saatuaan.
Ron nosti Janerran hetken päästä omille jaloilleen ja käveli pöytään syömään. Janerra istui penkille alakuloisena.
- Minä, Ron ja Reinier oltiin koko päivä pellolla töissä, Sarostip sanoi. Tarran ja Worford ovat varmaan nyt Vaaralinnoituksessa, joten Rinelda ja Bryggi olivat ainoat jotka olivat tuvassa päivällä.
- Nukkuu, Bryggi sanoi. Melkar Rinelda.
Ron nousi pöydästä ja haki uuden kulhon täyttäen sen ruoalla. Asgrim kävi ottamassa tulelta jonkin lintupaistin ja meni sitten pöytään. Alinea meni takahuoneeseen, samoin Ron.
Sarostip alkoi syödä, toiset samoin. Nevane katseli Sarostipia epäluuloisena, kuten myös Asgrimiä ja Bryggiä. Hänen sisarensa puolestaan ei näyttänyt epäluuloiselta vaan siltä, että olisi halunnut iskeä kirveellään irti miesten kivekset.
Takahuoneessa
Ron tuli takahuoneeseen ruokakulho kädessä. Siellä Rinelda makasi sängyllä tuijottaen kattoon. Alinea meni katsomaan Rineldan vointia. Ron käveli Rineldan vierelle ja tarjosi tälle ruokaa.
- Rinelda, miltä tuntuu? Alinea kysyi. Sattuuko jostain?
Rinelda huokasi ja nousi vaivalloisesti ylös. Ron antoi Rineldalle kulhon ja tämä otti kulhon vastaan masentuneena.
Ron lähti takaisin tupaan. Myös Alinea meni takaisin tuvan puolelle.
Tuvassa
Sarostip oli syömässä, kun Ron tuli takaisin tupaan ilman kulhoa ja meni Janerran viereen syömään. Toisetkin söivät. Asgrim seurasi katseellaan Alineaa, joka meni katsomaan padalle itselleen ruokaa. Alinea otti itselleen ruokaa ja meni istumaan Asgrimin viereen. Asgrim kietoi toisen kätensä Alinean vyötärölle.
- Kullalle maukas siipi suuhun, hän sanoi Alinealle ja syöttää tälle siipeä lintupaististaan.
Alinea söi Asgrimin syöttämää ruokaa. Erikoisruoasta huolimatta Alinea tuntui olevan masentunut. Asgrim lirkutteli hänelle ja syöttää paistia syöden sitä itsekin.
Althon säpsähti samassa ja vilkuili ympärilleen pelästyneenä. Ron söi ruokaansa normaalisti. Alineakaan ei tuntunut huomaavan Althonin säpsähdystä. Althon jatkoi sitten syömistä hermostuneena.
Althon huudahti pelästyneesti ja pomppasi pystyyn. Tek katsahti Althonia hämmästyneesti. Alinea katsahti Althoniin. Sarostip alkoi katsella ympärilleen.
- Mitä nyt? Alinea kysyi.
- Joku, joku haamu puhui minulle, Althon sanoi pelokkaasti. Se... se on ehkä isi.
Ron söi ruokaansa.
- Mitä se sanoi? Alinea kysyi.
- Jotakin äidistä, Althon sanoi hermostuneena.
Sarostip kuunteli kiinnostuneena.
- Että, että minun pitäisi olla äidin tukena, Althon änkytti.
- Niin sinun pitäisikin, Alinea sanoi. Äitisi ilahtuisi, jos menisit nytkin hänen luokseen.
Althon näytti jäykistyvän:
- Nyt se puhuu taas.
Althon näytti pelokkaalta ja istuutui alas.
Tilan väki sai kohta syötyä. Bryggi meni kattilalle kaapimaan vielä pohjat. Ron nousi pöydästä. Janerra nousi myös ylös. Hänen lautasensa oli vielä puolillaan. Alinea alkoi korjailla tiskejä.
- Miten me vartioidaan tänään, Sarostip? Tek kysyi vakavana.
Ron venytteli lihaksikkaita käsiään siinä jalkeilla.
- Minä voin ottaa ensimmäisen, Sarostip sanoi. Te voitte ottaa toisen, hän lisäsi osoittaen toisen lauseensa siskoksille. Ron, sinä voit ottaa kolmannen.
- Teidän ei tarvitse vartioimisesta huolehtia, Nevane sanoi kylmästi. Minä ja isosisko huolehdimme vartioinnista.
- Ai koko yön vartioinnista vai? Sarostip kysyi.
- Aivan. Ja hirtämme munistaan sen, joka yrittää jotakin, Nevane lisää vihaisesti.
- Tek, siinä tapauksessa meidän ei tarvitse siis vartioida, Sarostip totesi.
- Höh, Tek tuhahti.
Nevanen isosisko katseli kaikkia miehiä murhanhimoisesti. Ron katseli kirvesnaista arvioivasti.
Samassa Reinier ilmestyi sisälle ja käveli pöytään.
- Ruokaa, Reinier sanoi katsoen Alineaa.
Alinea kysyi Sarostipilta väsyneenä:
- Oliko Reinier tänään töissä?
- Oli, Sarostip vastasi.
Alinea huokaisi. Reinier nyökkää ja katseli Alineaa moittivasti. Ron lähti takahuoneeseen ottaen Janerran mukaansa. Althon nousi ylös ja meni takahuoneeseen. Asgrim oikaisi penkille pitkälleen. Bryggi meni takahuoneeseen mahaansa taputtaen.
Alinea sanoi Reinierille:
- Saat puuroa nyt, kun en jaksa muuta alkaa tekemään. Tule syömään ajoissa.
Reinier katsoi Alineaa ja muljauttaa silmiään. Alinea alkoi tehdä puuroa.
- No niin, Alinea, aseharjoittelun aika, Nevane tokaisi.
Sarostip oli pöydän ääressä ja nojasi kyynärpäillään pöytää vastan ja hieroi otsaansa väsyneen näköisenä.
- Minun pitää tehdä tämä puuro valmiiksi, Alinea sanoi.
- Voimme mainiosti harjoitella samalla, Nevane tokaisi ja vetäisi miekkansa esiin.
Alinea kysyi hieman ihmetellen:
- Onko tämä nyt järkevää?
- Tämä jos mikä on järkevää, Nevane tokaisi. Joku mies täällä tekee pahojaan ja siksi sinun on puolustettava itseäsi.
Alinea nyökkäsi Nevanelle hieman epäröiden. Nevane ojensi miekkansa ja Alinea otti sen käteensä. Nevane ryhtyi opastamaan taas Alineaa miekankäsittelyssä. Hänen sisarensa avusti korjaten välillä Alinean liikkeitä. Sarostip seurasi Alinean harjoittelua. Alinea koetti välillä katsella, oliko puuro valmista. Tek katseli Alinean puuhaa arvioivasti.
Harjoituksen aikana Alinea sanoi:
- Reinier, voit ottaa puurosi padasta.
Reinier meni ottamaan puuroa katsoen Alineaan hiukan alta kulmiensa. Sitten hän alkoi lappaa puuroa poskeen. Alkoi olla jo aika myöhä.
- No niin, nyt saa riittää, Nevane totesi lopulta.
Alinea sanoi hengästyneenä:
- Kiitos.
- Minä painun nyt pehkuihin, Sarostip sanoi Alinealle haukotellen ja lähti takahuoneeseen.
Tek seurasi Sarostipia. Asgrim oli sulkenut silmänsä penkillä.
Harjoittelussa Alinea kyllä aika hiki, mutta hän alkoi sentään edistyä. Reinier nousi ylös ja meni takahuoneeseen. Alinea korjasi vielä viimeisetkin tiskit ja lähti sen jälkeen väsyneenä takahuoneeseen.
Sarostip herää
Sarostip heräsi joskus aamulla hiukan väsyneenä. Ron, Janerra, Rinelda ja Althon näyttävät olevan poissa. Alinea ja Asgrim sen sijaan nukkuivat sylikkäin samalla laverilla.
Sarostip nousi sitten ylös ja meni tupaan.
Tuvassa
Tuvassa Rinelda oli laittamassa alakuloisena aamupuuroa. Althon istui penkillä. Nevane näytti nukkuvan eräällä penkillä, kun taas hänen sisarensa seisoi vahdissa kirveensä kanssa. Sarostip tuli väsyneenä tupaan ja kävi pöydän ääreen istumaan toivottaen kaikille laihasti:
- Huomenta.
- Huomenta, Rinelda vastasi hädin tuskin kuuluvasti.
Nevanen isosisko katseli Sarostipia murhaavannäköisesti ja irvisti julmasti. Sarostip ei vastannut mitenkään irvistykseen. Rinelda huokasi syvään ja alkoi laittaa puuroa lautasille. Sarostip kävi syömään. Rinelda huokaa ja kävi itsekin syömään Althonin kanssa.
Alinea tuli takahuoneesta tupaan ja katseli ensin, keitä huoneessa oli.
- Huomenta, Alinea sanoi.
Hän kävi sitten ottamassa padasta itselleen aamupalaa ja kävi syömään. Rinelda nosti alakuloisen katseensa puurosta. Althon söi hiljaisena. Alinea kysyi hieman hiljaisempaan ääneen:
- Missä Worford on?
- Vaaralinnoituksessa, Sarostip vastasi.
- Mitä hän siellä? Alinea kysäisi.
- Hän lähti Tarrania saattamaan, Sarostip vastasi. Minä pistin hänet sinne, hän lisäsi syödessään puuroaan.
Alinea nyökkäili Sarostipille.
- En minä kerro Worfordille, Sarostip sanoi Alinealle.
Alinea kysyi hämmästyneenä Sarostipilta:
- Mitä et kerro?
Tek ilmestyi samassa tupaan.
- Huomenta, hän sanoi.
- Huomenta, Alinea vastasi ja nousi pöydästä antamaan Tekille ruokaa.
Alinea palasi sitten takaisin istumaan ja kysyi Sarostipilta uudestaan:
- Et kerro mitä?
- Sitä että sinä ja Asgrim olitte Worfordin laverilla, Sarostip sanoi hiljaa Alinealle.
Ron tuli tupaan kantaen toisessa kädessä kuollutta jänistä. Alinea sanoi Sarostipille:
- No kyllä joku minunkin laveerilla nukkui.
Alinea katsoi sitten, kuka oli tullut sisälle.
- Äh, unohda, Sarostip sanoi Alinealle.
Ron meni sivummalle penkille istumaan saaliinsa kanssa. Janerra istui pöytään hiukan surullisena. Alinea kysyi Janerralta ja Ronilta:
- Oletteko te syönyt vielä aamupalaa?
- Ei olla, Janerra vastasi hiukan surullisella äänellä.
Alinea nousi pöydästä hakemaan Janerralle ja Ronille aamupuuroa, mutta huomasikin Ronin nylkevän jänistä ja laittaa puurot takaisin pataan lautaselta. Alinea palasi sitten takaisin istumaan.
Janerra söi puuroa nälkäisenä. Tek söi myös. Sarostip sen sijaan oli saanut jo syötyä.
- Menen nyt töihin, Sarostip sanoi reippaana ja lähti kuokkansa kanssa ulos.
Asgrim ilmestyi takahuoneesta pukeissa ja meni heti suutelemaan Alineaa. Alinea suuteli Asgrimiä uudestaan. Sitten Alinea nousi ylös, laittoi Asgrimille aamupuuroa lautaselle ja toi sen tälle.
Asgrim virnisti ja kävi pöytään. Alinea jatkoi omaa syömistään. Tek sai syötyä ja nousi ylös.
- Me mennään Althon kanssa, hän sanoi.
Althon nousi ylös ja kiirehti hakemaan keihäänsä.
Ron lopetti nylkemisen ja oli saanut taidokkaasti paloiteltua lihat sekä ottanut jäniksen turkin kivasti irti. Hän kävi viemässä lihakimpaleet ruoanvalmistuspöydälle. Ron laittoi nahan tulisijan lähelle ja haki sitten itselleen puuroa. Janerra katseli surullisena Ronin puuhia. Ron meni syömään sitten pöydän ääreen reippaasti. |