Riskimaa, osa 37
Sairaalalla
Sairaalan ovi oli kiinni. Pihalla oli joitakin ihmisiä. Tarran asteli sisään sairaalaan.
Sairaalan aulassa oli joku miespuolinen noviisi. Hän vilkaisi tulijoita vain pikaisesti muttei kiinnittänyt suurempaa huomiota. Tarran asteli sisään jostakin ovesta ja Threl seurasi häntä.
Oven takana näyttää olevan jonkinlainen temppeli. Siellä oli kuvattuna lempeä naishahmo. Huoneessa oli myös erilaisia kasveja kasvamassa ruukuissa. Ikkunoista tuli lempeää valoa huoneeseen.
Threl meni ihmettelemään kasveja. Tarran katseli hetken paikkaa, jonne veisi kolikot. Kuvan edessä näytti olevan jonkinlainen alttari. Siihen oli laskettu tavaroita ja muuta sellaista, ilmeisesti uhrilahjoja.
Tarran katseli hetken huonetta, vei kolikot sitten alttarille ja kumarsi vielä syvään kuvalle ennen kuin asteli ulos. Aulassa noviisi oli sulkenut silmänsä ja oli ilmeisesti aikeissa nukkua.
- Milloin lähemme Sarostripin tilalle? Threl kysyi aulassa.
- Heti, Tarran vastasi lyhyesti.
Threl huokaisi helpotuksesta.
Tarran asteli ulos. Worford näyttää juuri saapuvan muulin kanssa.
- Hei, siinähän sinä olet, Worford sanoi Tarranille.
Tarran nyökkäsi.
- Lähdetään, hän sanoi ja lähti kävelemään ulos kylästä.
Worford seurasi taluttaen muulia. Threl seurasi muiden perässä.
Seurue kulki portista ulos ja tornissa oleva vartija nyökkäsi heille. Threl otti huilunsa vyöltä ja oli valmiina soittamaan sitä. Hän harjoitteli hetken ja lopetti sitten soittamisen.
- Miksi sinä kuljet mukanamme? Worford kysyi ihmettelevästi Threliltä.
- Haluan Sarostripin tilalle töihin, Threl vastasi. Tulin kaukaa Sartarista.
- Minä olen Worford, Worford esittäytyi.
Tarran piti yllä melko hidasta vauhtia eikä näyttänyt suuremmin kiirehtivän takaisin tilalle.
- Hei Worford, minä olen Threl, Threl sanoi.
- Olen toistaiseksi Sarostipin tilalla, mutta pian ryhdyn johtamaan tilaa, Worford sanoi.
Tarran naurahti.
- Sarostripinkö? Threl kysyi hämmentyen.
- Ei vaan ihan omaa tilaani, Worford vastasi ylpeästi. Se on isompi ja siistimpi kuin Sarostipin tila.
- Älä usko häntä, Tarran sanoi Threlille. Hän on vain jokin huijari. Sarostip ei varmaan pidä häntä tilallaan enää kauaa.
- Minä olen tosissani, Worford sanoi tuohtuneena. Hän taas on vain joku lunarilainen, joka ei tiedä mistään mitään. Minä sentään olen ollut isäntänä, vaikka huono onni vei tilani.
Tarran kääntyi raivoissaan katsomaan Worfordia:
- Lunarilainen!
Worford säpsähti ja änkytti:
- Ni-ni-niin.
Tarran astui lähemmäs Worfordia.
- Älä ikinä sano minua lunarilaiseksi, hän sanoi raivoissaan.
Worford nielaisi ja sanoi:
- En, en sitten.
- Lunarilainenko? Threl sanoi hieman hämmästyneenä ja vihaisena.
Tarran jatkoi matkaa ripeästi välittämättä Threlin kysymyksestä. Worford vilkuili pelokkaasti Tarraniin ja meni kuiskuttelemaan jotakin Threlille.
- Vai niin, Threl sanoi hiljaa mutta tarpeeksi äänekkäästi, jotta Tarran kuuli.
Worford hyssytteli Threliä pelästyneenä.
Matka taittui ihan ripeästi. Aamupäivä eteni ja Elmal nousi taivaalla korkeammalle. Oli melkoisen pilvetöntä ja lämmintä. Olisi luullut jo tulen vuoden ajan olevan käsillä eikä meren vuodenajan.
Keskipäivä lähestyi, kun seurue taittoi taivalta joenvierustaa pitkin kivisellä polulla. Worford pysytteli kauempana Tarranista.
- Mitä Worford sanoi sinulle? Tarran kysyi Threliltä, ilmeisesti jo rauhoittuneena.
- En saisi kertoa, Threl vastasi.
Seurue sai samassa näkyviinsä metsän ja joen vieressä seisovan tilan. Siellä näkyi kolme miestä pellolla töissä. Talon vieressä näkyi olevan kasvimaa, jolla oli joku nainen ja joku tyttö hommissa. Ilmeisesti tilan asukkaat eivät olleet vielä huomanneet tulijoita, kun tämä vasta saapuivat metsän suunnasta.
- Väittikö hän minua lunariksi? Tarran kysyi.
- Oletko vaarallinen? Threl kysyi aika äänekkäästi Tarranilta.
- En syyttä, Tarran vastasi hiukan ihmeissään.
- Tuota.. Kun otit aiheeksi lunarilaisen, oletko sellainen? Threl kysyi hieman kierrellen.
- En! Tarran huudahti.
Tarran seisoi paikallaan katsellen Worfordia ja Threliä.
- Olemmeko menossa sinne? Threl kysyi. Vai tämä on Sarostripin tila.
Tilan rakennukset näyttivät olevan aika rappiolla. Pelto näytti sentään hiukan paremmalta. Siellä näytti kasvavan jo joissakin kohti lunarilaista viljaa, maissia.
- Tämä asutettiin uudelleen vasta jonkin aikaa sitten, Tarran kertoi. Syksyllä kaikki lienee paremmassa kunnossa.
Worford yskäisi epäilevästi. Tarran mulkaisi Worfordia:
- Sinä et ole näkemässä sitä. Lähdet täältä tavalla tai toisena ja sinuna toivoisin että Sarostip ajaa sinut pois.
Tarran lähti astelemaan peltoa kohti.
- Minä lähden itse, Worford sanoi arvokkuutta tavoitellen ja talutti muulia tilalle.
Threl seurasi perässä.
Tuvassa
Reinier söi äänettömänä ruokaansa. Kun Alinea oli saanut korjattua tiskit, hän meni istumaan pöytää ja odotti muidenkin syövän loppuun. Ron katsoi Janerraa hetken ja lähti sitten ulos.
Ulkona
Ulkona Elmal oli jo kohoamassa. Ron haki härän ja suuntasi sitten härän kanssa pellolle. Härkä tuli varsin säyseästi.
Sarostip ahkeroi pellolla, kun Ron tuli härän kanssa sinne. Ron kiinnitti auran härkään ja alkoi aurata.
Asgrim tuli pian talosta ja suuntasi metsää kohti. Nevane ja hänen sisarensa tulivat kohta ja suuntasivat varastolle töihin.
Reinier ilmestyi ulos. Hän maleksi pellolle. Ron vilkaisi vain Reinieriä mutta jatkoi auraamista lihakset pullistellen. Reinier tarkasteli arvioivasti Ronin työtä. Alinea ja Janerra näyttivät menevän joelle.
- Aijai, ei ole suoraa, Reinier sanoi Ronille ja osoitti sormellaan kyntövakoa.
Ron lopetti auraamisen ja kääntyi katsomaan Reinieriä ja sitten työnsä jälkeä. Reinier naksautti kielellään kitalakeaan ja käveli varastolle. Ron tuhahti Reinierille, kun ei nähnyt moitittavaa työssään, ja jatkoi auraamista.
Reinier tuli kohta pellolle kuokan kanssa. Alinea ja Janerra veivät astiat takaisin. Reinier ryhtyi työhön vihellellen. Janerra ja Alinea menivät kohta kasvimaalle.
Aamupäivä eteni verkkaiseen tahtiin ja Elmal kohosi korkeammalle pilvettömällä taivaalla. Ron ei jutellut työn teon aikana. Reinierkään ei puhunut, ainoastaan vihelteli. Sarostip ei myöskään puhellut.
Jossakin vaiheessa ilmestyivät Tarran, Worford ja joku vieras mies metsästä.
Ron lopetti auraamisen kääntyen tulijoiden suuntaan ja laski toisen kätensä miekan kahvalle. Sarostip kääntyi katsomaan samaan suuntaan, johon Ron katsoi. Alinea jatkoi hommiaan kasvimaalla mutta selvästikin katseli, mitä pellolla tapahtui.
Tarran asteli suoraan Sarostipin luo. Polulta saapui myös punaiseen paitaan pukeutunut komea orlanthi, joka seurasi perässä katsellen tilaa ja ihmisiä.
- Saitko jalkasi kuntoon? Sarostip kysyi Tarranilta tämän tultua Sarostipin luokse.
- Minä vien muulin, Worford ilmoitti ja lähti kohti päärakennusta.
- Onko täällä loisia? Threl kysyi hieman pelokkaana Tarranilta.
- Kuka hän on? Sarostip kysyi Tarranilta viitaten Threliin.
Tarran nyökkäsi Sarostipille ja katsoi sitten ihmeissään Threliä.
- Köyhiä, sairaita, Threl täsmensi. Muonamiehiä.
- Hän on tulossa tänne töihin, Tarran vastasi Sarostipille. Worford, hän sanoi Threlille.
- Käskettiinkö hänet muka tänne? Sarostip kysyi.
- En tiedä, Tarran vastasi.
Ron otti toisen kätensä pois miekan kahvalta ja risti kätensä sitten rinnalleen katsellen toisia.
- Täällä ei kyllä ole oikein tilaa, Sarostip sanoi pyyhkiessään työstä tullutta hikeä otsaltaan.
- Mutta, Threl mutisi.
- Worfordin lähdettyä on, Tarran sanoi.
- Onko Worford muka lähdössä? Sarostip kysyi.
- Osaan soittaa kanteletta ja huilua, Sarostip sanoi. Olin Sartarissa rehti renki. Minulle sopii tupanne kulmaus yösijaksi, Threl vakuutteli Sarostipille.
- Sinun pitää nukkua käytävällä, Sarostip totesi. Tai eläintentiloissa. Saat valita niistä.
- En tarvitse rahaa juurikaan, Threl sanoi. Teen töitä ruoan edestä.
- Kyllä. Jollet aja häntä pois niin minä teen sen, Tarran sanoi Sarostipille. Kuulin kylällä että "joku idiootti" on ottanut hänet tilalleen. Hän ei ilmeisesti ole ollut kovin rehellinen.
- Keneltä sinä tuommoista kuulit? Sarostip kysyi.
- Vartijoilta, Tarran vastasi.
Ron katseli arvioivasti Threliä.
- Vai niin, Sarostip sanoi Tarranille.
- Ja tapasin hänet ryyppäämästä peikon kanssa, Tarran lisäsi.
- Vartijan vai? Sarostip kysyi.
- Worfordin, Tarran täsmensi. Minä lähden etsimään Yötä kohta. Haen vain keihääni.
- Odotas vähän Tarran, Sarostip sanoi.
- Miten elätte talven yli? Threl kysyi.
- Haluan puhua sinun ja Ronin kanssa hetken, Sarostip sanoi ja viittasi Tarrania ja Ronia sivummalle.
Ron murahti ja käveli sivummalle Sarostipin luo.
- Pääsinkö siis töihin? Voin nukkua eläintiloissa! Threl sanoi nopeasti ja hätäisesti.
Tarran asteli sivumpaan. Alinea jatkoi vieläkin töitään kauempana ja katseli pellolla olevaa tilannetta. Reinier jäi pellolle tekemään hommia vihellellen.
- Tarran, miten sinä tapasit hänet? Sarostip kysyi Tarranilta.
- Hän auttoi minut sairaalaan, Tarran vastasi.
- Miksi hän on pukeutunut punaisiin? Sarostip kysyi heti perään.
- Mistä minä tietäisin, Tarran vastasi.
- Minulla on huonoja kokemuksia yhtäkkiä paikalle tulleista rehdeistä orlantheista, Sarostip sanoi epäilevällä äänensävyllä.
Ron tuhahti.
- Olin hänelle palveluksen velkaa, Tarran selitti. En olisi muuten tuonut häntä.
- No tulkoot sitten, Sarostip päätti.
- Annetaan mahdollisuus, Tarrankin kehotti. Jospa hän vaikka oikeasti tekisi töitä.
- No tehdään niin, Sarostip suostui.
- Minä lähden nyt etsimään Yötä, Tarran ilmoitti. Palaan varmaan yöllä tai ehkä huomenna.
- Mitä ihmeen yötä? Sarostip ihmetteli.
- Yötä, Tarran vastasi. Tikariani.
- Se on kyllä minulla, Sarostip totesi. Se nainen antoi sen minulle Olen näemmä unohtanut antaa sen sinulle takaisin.
- Hienoa, Tarran sanoi.
Ron nyökkäsi pellolle päin ja lähti kävelemään takaisin. Sarostip nyökkäsi Ronille.
Vähän aikaa puhuttuaan muiden kanssa Sarostip sanoi Threlille:
- Selvä, voit tulla tilallemme. Mikä on nimesi?
Ron palasi takaisin auralle.
- Nimeni on Threl, Threl esittäytyi.
Tarran alkoi töihin pelolla.
- Threl Myrskytuuli, kuten amuletissani näkyy alkukirjain M, Threl lisäsi ja näytti amulettiaan.
- No, töihin sitten siitä, Sarostip komensi.
- Se tuottaa minulle onnea, Threl sanoi tosissaan.
Ron nyökkäsi hyväksyvästi Threlille ja alkoi auraamaan.
- Minne menen töihin? Threl kysyi.
- Pellolle tietenkin. Hae vain kuokka tuolta varastosta ja kuokkimaan vaan, Sarostip sanoi Threlille ja jatkoi kuokkimistaan.
- Kuokkavieras. Hihihii, Reinier naureskeli.
- Kuka on tuo punatukkainen nainen tuolla ladon katolla? Threl kysyi ihmeissään Sarostipilta.
- Hänen nimensä on Nevane. Sinun ei kannata ärsyttää häntä tai hänen siskoaan varoittaa Threliä.
- Loinen, Tarran mutisi töidensä lomasta.
- Käynpäs hakemassa kuokan, Threl sanoi ja lähti varastolle päin.
- Eivät he kyllä loisia ole. He korjaavat vajaa ja hoitavat vartioinnin, Sarostip sanoi Tarranille ennen kuin Threl oli ehtinyt lähteä vajalle.
- Hyvä, Tarran sanoi.
- Mitenkä muuten niiden kaakattajien kanssa? Myittekö te ne? Sarostip kysyi Tarranilta töiden lomassa.
- Worford taisi myydä ne, Tarran vastasi. Hän antoi minulle puolet siitä mitä sanoi saaneensa niistä ja vein ne Chalanan pyhättöön kiitokseksi. Lopuista en tiedä.
- Worfordin piti antaa loput minulle, Sarostip sanoi ja näytti ärtyisältä. Worford kuulee kyllä kunniansa tänä iltana, hän lisäsi paiskiessaan raivokkaasti töitä.
Ron nyökkäsi auratessaan, ilmeisesti tajuten, mistä oli kyse.
Worford ilmestyi kohta päärakennuksesta ja suuntasi aitaukselle lypsytarvikkeet mukanaan. Reinier vihelteli pellolla heiluttaessaan kuokkaa.
- Sarostrip! Tarran! Joku! pellolla olevat kuulivat hätäisen äänen varastolta.
Ron juoksi heti äänen kuultuaan varastolle. Sarostip lähti myös ripeästi kävellen vajalle. Tarran seurasi Sarostipia. Alinea katsahti varastolle mutta jatkoi töitä.
Kolmikko pääsi vajan luokse. Nevane katsahti katolta Threliä.
- Sisällä oli nainen. Hänellä roikkui sukupuolielimiä kirveestään! Threl vakuutti kauhistuneena.
Ron tuhahti, kun mitään vakavaa ei ollutkaan.
- Hän asteli minua kohti sillä vihaisena, Threl vakuutteli.
- Hölmö, se on sisareni, Nevane tuhahti katolta.
Ron katsoi Nevanea.
- Minähän sanoin Nevanesta ja hänen siskostaan, Sarostip sanoi Threlille.
Tarran kääntyi kävelemään takaisin pelolle naureskellen Threlin säikähdykselle.
- Et kertonut että hän on tappanut joukon miehiä! Threl huudahti.
Ron murahti tyytymättömästi Threlille ja lähti takaisin pellolle jatkamaan töitään.
- No en. Kaikilla hänen kaltaisillaan on kaluja kirveissään, Sarostip sanoi Threlille.
Nevane tuhahti katolta.
- Me molemmat olemme tappaneet koko joukon miehiä, hän sanoi. Ja tapamme lisää, jos joku yrittää tehdä vielä pahaa Rineldalle, Nevane lisäsi uhkaavasti.
- Oletteko muuten jo pesseet sen kaaoksenriimun lattiasta? Sarostip kysyi Nevanelta.
- Rinelda? Threl kysyi. En minä kyllä pelännytkään häntä. Varmistin vain että kaikki oli kunnossa.
- Esittelen tilan väen illalla, Sarostip sanoi Threlille.
- Moni meistä on varmaan tappanut joukon miehiä, mutta kaikki eivät kanniskele tuollaisia voitonmerkkejä mukanaan, Tarran totesi. Tai ainakin luulisin niitä sellaisiksi.
- Se on Babeester Gorin palvojien tapa, Nevane totesi katolta. Tekee miehiin hyvän säväyksen, hän sanoi kuivasti.
- Kyllä minä miehen surmaamisen hyväksyn, mutta pidän sairaana sitä, että he irrottavat niiden kalunsa ja ripustaa ne kirveeseen, Threl sanoi.
- Oletteko siis pesseet sen kaaoksenriimun lattiasta? Sarostip kysyi Nevanelta.
- Emme, Nevane vastasi lyhyesti.
- Oletko sinä tappanut ikinä ketään? Tarran kysyi Ronilta työnsä lomasta.
Sarostip selvitteli kurkkuaan ja sanoi hiljaa Threlille:
- Pidäpäs pienempää suuta.
Ron katsoi Tarrania tunteettomilla silmillään ja tuhahti.
- Olen, Threl vastasi. Gagarthin. Ai, puhuitkin Ronille, hän huomasi.
- Mutta nyt sinne pellolle, Sarostip sanoi Threlille ja lähti pellolle.
- Kyllä? Tarran kysyi Ronilta.
Ron nyökkäsi.
Threl lähti pellolle. Sarostip jatkoi työntekoaan. Ron ei puhellut työn aikana mitään mutta teki varsin ahkerasti töitä.
- Jos haluat pitää oman kalusi paikallaan ja pysyä muutenkin kokonaisena veikkaan että sinun kannattaisi pitää hiukan pienempää ääntä mielipiteidesi kanssa, Tarran neuvoi Threliä.
- Täällä siis tapahtuu kummia, Threl puhui itsekseen He puhuivat totta. Heh.
Threl katsoi kysyvästi Threliä ja keskittyi sitten töihinsä.
Päivä oli lämmin ja Elmal porotti taivaalta. Pilviä ei näkynyt ja hiki tuli töissä helposti. Worford kulki jonkin ajan kuluttua takaisin taloon.
Threl keskeytti hetkeksi työt:
- Minulla olisi jano, saanko käydä juomassa sammakkojoella? Threl kysyi muilta työtätekeviltä.
- Totta kai saat, Sarostip vastasi.
Threl lähti kävelemään Sammakkojoelle päin. Sarostip katseli Threlin perään. Reinier pudisteli päätään Threlin menoa katsellen.
Threlin ollessa joella ilmestyi pohjoisen suunnasta joku kanootti. Sarostip katseli kanoottia, vaikka yritti kuitenkin keskittää kaikki voimansa työntekoon.
Kanootissa näkyi olevan kaksi soutajaa, mutta he olivat vielä sen verran kaukana, että pellolla olijat eivät erottaneet tarkemmin.
- Annatko sen tikarin takaisin? Tarran kysyi Sarostipilta.
Kohta pellolla olijat erottivat, että kanootissa oli kaksi miestä, orlantheja. Ron katseli työn lomasta miehiä ja kanoottia. Tarran ei tehnyt työtä mitenkään erityisen ahkerasti muttei laiskotellutkaan.
Kanootti saapui lähemmäs ja miehet suuntasivat kohti rantaa varoen kivikkoa.
- Annan sen sitten kun olemme lopettaneet työt, Sarostip sanoi Tarranille. En viitsisi lähteä hakemaan sitä nyt talosta.
Tarran nyökkäsi.
Miehet vetivät kanootin rannalle kohdasta, jossa ranta oli tarpeeksi matala.
Miehistä toinen oli jo iäkäs, mutta silti täysissä voimissaan. Toinen oli nuorempi ja muistutti ulkonäöltään paljon vanhempaa miestä.
Miehet lähtivät astelemaan peltoa kohti. Threl näytti keskustelevan heidän kanssa ja johdatti heitä peltoa kohti. Sarostip tiputti kuokan ja lähti miehiä vastaan. Ron lopetti auraamisen ja katseli tulijoita. Molemmat miehet olivat parrakkaita orlantheja, jotka vaikuttivat työn jäntevöittämiltä.
Miehet saapuivat pellolle ja vanhempi sanoi:
- Orlanthin tervehdys tilallesi, Sarostip.
Threl jatkoi töitään.
- Kiitos, samoin teidän tilallenne, Sarostip sanoi päästyään miehien luokse. No, mitäs te täällä?
- Tulimme tervehtimään ohikulkumatkalla, vanhempi miehistä sanoi nyökäten. Olemme matkalla Vaaralinnoitukseen.
Miehet katselivat arvioivasti tilaa ja peltoa. Etenkin maississa heidän silmänsä viipyivät pitkään. He näyttivät salaavan tunteensa aika hyvin pitäen ilmeettömän ulkokuorensa. Tarran teki töitään, vaikkakin kuunteli Sarostipin ja miesten keskustelua. Ron katsoi miehiä vielä hetken ja jatkoi auraamista sitten.
- Mitenkäs teidän tilallanne on mennyt? Sarostip kysyi. Me olemme joutuneet alistumaan kylvämään tuota lunarien lahjoittamaa maissia, hän sanoi vanhemmalle miehelle.
Vanhempi mies nyökkäsi niukasti ja sanoi:
- Tilamme voi oikein hyvin.
Hän piti pienen tauon ja lisäsi:
- Toisin kuin Kalfin tila.
- Niin, heillä on varmasti rankkaa ilman vanhinta poikaa ja isäntää, Sarostip myönsi.
- Aivan, mies totesi. Isäntää he tarvitsevat ja kipeästi. Me olemme auttaneet heitä tietysti parhaamme mukaan. Mutta tosihan se on, että tila näyttää sellaiselta kuin sen isäntä. Ja jos ei ole isäntää, hommat eivät suju.
Ron kuunteli miehen puheita mielenkiinnolla ja tarkkaavaisena auratessaan. Vanhempi mies katsahti hiukan ympärilleen ja sanoi:
- Teillä on sitten väki lisääntynyt.
- Niin, mutta minä menen nyt jatkamaan töitä, Sarostip sanoi vanhemmalle miehelle ja kävi jatkamaan töiden tekoa. Joo, tosiaan. Täällä alkaa olla jo hieman ahdastakin, Sarostip sanoi miehelle, kun oli tarttunut jo kuokkaan.
Vanhempi mies nyökkää ja sanoi:
- Että olette sitten toisen varaston purkaneet.
- No niin, niinkin voisi sanoa, Sarostip myönsi. Ja mitä toisella vajalla kun tavarat mahtuvat ihan hyvin yhteen.
Vanhempi mies nyökkäsi muttei näyttänyt vakuuttuneelta.
- No, aluksi se ei ole helppoa, mutta kyllä se luonnistuu. Sinun on vain pidettävä väkesi kurissa ja nuhteessa, niin jumalat siunaavat sinua, vanhempi mies sanoi opettavaisesti Sarostipille.
Sarostip nyökkäili vanhemmalle miehelle.
- Täällä rajamaassa kaikkien on tehtävä osansa, mies lisäsi.
Miehet katselivat kasvimaalle päin.
- Että sitten teillä on pieni tyttökin täällä, vanhempi mies sanoi. Lapsissa on tulevaisuus.
Tarran sai pätkän peltoa valmiiksi ja asteli sitten vanhemman miehen luo.
- Tarran, hän esitteli itsensä ja ojensi kätensä miehelle.
Mies kätteli Tarrania pidättyväisesti ja katseli tämän vaatteita. Ron havahtui työnsä harmoniasta miehen mainitessa tytön.
- Olen Vahn Burison, mies sanoi lyhyesti. Poikani Rovig, hän lisäsi nyökäten toiseen mieheen päin.
Rovig nyökkäsi lyhyesti ja hiukan tylynoloisesti Tarranille. Ron katsoi Tarranin esimerkkiä ja käveli itsekin vanhemman puoleisen miehen luo. Mies katsoi terävällä katseella Ronia päästä varpaisiin. Sarostip nyökkäili vanhemmalle miehelle.
- Olen hiukan... resuinen, minulla ei ole vielä oikein ollut tilaisuutta hankkia uusia vaatteita, Tarran selitti vilkaistuaan vaatetustaan.
Ron tarjosi isoa kättänsä miehelle, joka otti siitä kiinni. Threl käveli vanhemman miehen luo saatuaan valmiiksi pienen osan työstään.
- Hänen nimensä on Ron. Hän on hieman vähäpuheinen mies, Sarostip sanoi Vahnille viitaten Roniin.
Vanhempi mies rypisti kulmiaan, kätteli ja katsoi Ronia terävästi.
- Käytätkö taikuutta? hän kysyi Ronilta.
Ron murahti vain ja katsoi miestä.
- Minä käytän, Threl sanoi hiljaa.
Vahn päästi Ronin kädestä irti ja kääntyi katsomaan Threliä. Ron siirtyi nuoremman miehen luo ja kätteli tätäkin.
- Threl, Threl sanoi ytimekkäästi.
Rovig kätteli ja nyökkäsi kohteliaasti ja hiukan arvostavammin kuin Tarranille.
- Hän tuli tänne tänään, Sarostip sanoi Vahnille viitaten Threliin.
Tarran palasi töihinsä ja mutisi jotakin uusista vaatteista.
- Että uusi tilanne asukas, Vahn totesi Threliä tarkastellen.
Erityisesti hänen silmänsä näyttivät katsovan Threlin vyöllä olevaan esinettä.
- Hallitsen tuulia, Threl sanoi ylpeänä. Kuten sukunimeni viittaa, Myrskytuuli.
- Orlanth tuulet hallitsee, Vahn totesi. Häntä rukoilemalla me voimme pystyä samaan.
Ron seisoskeli ja katsoi kasvimaalle.
- Pystytkö sinäkin? Threl kysyi Vahnilta.
Alinea työskenteli Janerran kanssa kasvimaalla.
- Tunnen Orlanthin tuulisia myyttejä, Vahn vastasi nyökäten hiukan.
Sarostip jatkoi työntekoa. Threl teki samoin.
Janerra riensi pellolle Ronin luokse. Alinea lähti kävelemään Janerran perään pudistellen multaa vaatteistaan. Vahn ja hänen poikansa katsahtivat Janerraan ja Alineaan päin.
Alinea tuli muiden luo pieni hymy kasvoillaan.
- Minä, minä olen Janerra, Janerra sanoi Ronin patistettua tätä esittäytymään.
Vahn nyökkäsi lyhyesti ja kääntyi katsomaan Alineaan päin.
- Olen Alinea, Alinea sanoi ja kumarsi hieman miehille.
- Niin, onneksi olkoon tulevan avioliittosi johdosta, Vahn sanoi Alinealle hiukan juhlalliseen sävyyn.
Alinea katsoi Vahnia hämmästyneenä. Vahn kääntyi katsomaan Sarostipia ja sanoi:
- Avioliitossa ja lapsissa on tosiaan tilan onni. Meidänkin tilamme on jo kasvanut niin, että ennemmin tai myöhemmin saatamme jakaa sen kahtia.
- Anteeksi mitä sanoit? Alinea kysyi.
- Niin, mutta en minä ole naimisiin menossa, Sarostip sanoi Vahnille.
- Kenen kanssa minä muka olen menossa naimisiin? Alinea kysyi.
Vahn kääntyi Alineaan päin ja sanoi kulmiaan rypistäen:
- En kuullut sulhasesi nimeä.
- Mutta en minä ole kyllä menossa kenenkään kanssa naimisiin, Alinea koetti sanoa ja näytti hyvin kiusaantuneelta.
Vahn näytti hämmästyneeltä ja kysyi:
- Mitäs tällaiset puheet sitten ovat?
Ron nyökkäsi vielä miehille ja palasi sitten auraamaan.
- En minä tiedä, Alinea vastasi.
- Ovatko puheet erostasi vääriä? Vahn kysyi Alinealta.
- Olen kyllä eronnut, mutta en naimisiin vielä ole menossa, Alinea vastasi.
- Vai niin, Vahn totesi.
Alinea sanoi nolostuneena ja hämmentyneenä:
- Minun pitää mennä nyt sisälle.
Hän lähti kävelemään tilalle.
- Ja puhutaan, että olisi luvassa perheenlisäystäkin, Vahn lisäsi katsoen Alineaa tutkivasti.
Alinea ei vastannut miehelle vaan käveli eteenpäin. Vahn pudistaa päätään ja vilkaisi Sarostipia otsaansa rypistäen. Janerra kiiruhti Alinean perään hiukan myöhään reagoiden.
- No, me tästä sitten jatkamme matkaa, Vahn ilmoitti. Onko tarvetta kenellekään viedä terveisiä teiltä?
- Ei ole, Sarostip vastasi.
Vahn nyökkäsi ja sanoi:
- Orlanthin tuulet puhaltakoot teille hyvää onnea. |