Riskimaa, osa 4
Alinea ja Jarstan olivat kaksin synkeässä luolassa ja ristikko sulki heidän ulospääsynsä. Kynttilät sentään vielä paloivat, mutta tunnelma oli yleisesti ottaen hyvin kolkko ja alamaissa. Pois pitäisi päästä, mutta miten?
Jarstan tarkasteli vieläkin ristikkoa.
- Muskelit, avaa portti! Jarstan huusi yrittäen matkia broon ääntä.
Mitään vastausta ei tullut, eikä ristikko näyttänyt nousevan. Jostakin kaukaa ylhäältä erottui puhetta, mutta se oli vaimeaa. Alinea lopetti itkemisen ja pyyhkäisi kyynelet kasvoiltaan.
Samassa jotakin tipahti ylhäältä ristikon juurelle. Alinea hätkähti ja Jarstan meni katsomaan, mitä maahan oli pudonnut. Alinea nousi seisomaan, otti kynttilän maasta ja lähtee kävelemään Jarstania kohden. Näytti siltä, että maahan oli pudonnut muutama pyöreä esine. Ne näyttivät aivan makeisilta, joita ei ollut kääritty mihinkään paperiin. Niitä oli viisi kappaletta ja ilmeisesti ne olivat pudonneet tai pudotettu ylhäältä. Pudonneet esineet olivat kuin suklaakonvehteja, pinnaltaan tasaisia, kiinteitä ja tummanruskeita.
- Mitäköhän ne mahtaa olla? Alinea pohti ääneen.
- En tiedä, Jarstan vastasi. Enkä aio ottaa selvää.
Kohta Alinea ja Jarstan kuulivat askeleita. Ne tuntuivat lähestyvän varovasti luolan suuaukkoa ja ristikkoa. Jarstan antoi kynttilän Alinealle ja otti miekkansa esiin. Alinea asetti toisen kynttilän maahan ja otti pyöreän esineen käteensä. Hän tutki sellaista ja pani sitten muutaman sellaisen taskuunsa. Sitten Alinea otti toisenkin kynttilän käteensä ja perääntyi Jarstanin viereen.
Jarstan ja Alinea huomasivat samassa jonkun valtavan tumman hahmon lähestyvän ristikkoa. Hahmo astui heidän valonsa piiriin. Se oli valtava mies. Hän oli yli kaksi kertaa isonkin miehen kokoinen ja lisäksi miehen naama oli todella ruma. Hänellä oli koukkuinen nenä, josta näytti roikkuvan räkäklimppi. Miehellä oli vain niukat nahkahousut jalassa ja ne olivat karkeaa tekoa. Hänellä ei näkynyt mitään aseita, mutta jo pelkkä koko teki miehestä pelottavan ja ruma ulkonäkö lisäsi vain hänen pelottavuuttaan.
Alinea otti varmuuden vuoksi vielä yhden askelen taaksepäin. Miehen pienet silmät katsoivat Jarstania ja Alineaa ja niistä tuntui kajastavan jotakin mielipuolista. Miehen tukka oli takkuinen, kuten hänen rintakarvansakin. Mies oli pysähtynyt parin metrin päähän ristikosta ja hän päästi suustaan epämääräisen urahduksen. Mies astui vielä askeleen lähemmäksi Jarstania ja Alineaa ja heidän välissään olevaa ristikkoa.
Outo mies urahti taas ja astu aivan kiinni ristikkoon. Hän tuijotti Jarstania ja Alineaa sen raoista. Mies urahti jotakin katsoen Jarstania. Jarstan tuijotti takaisin yrittäen peittää pelkonsa, kun taas Alinea tärisi pelosta ja inhosta.
- Kuka sinä olet? Jarstan huudahti.
Mies vain urahti jotakin käsittämätöntä ja tarttui ristikkoon. Hänen lihaksensa pullistuivat ja ristikko totta tosiaan alkoi nousta hitaasti. Jättimäisellä miehellä näytti tosiaan olevan valtaisasti voimaa, sillä ristikko oli noussut kohta maasta kolmanneksen verran. Mies urahti jotakin ja viittoi päällään tunneliin päin. Hän piti ristikkoa ylhäällä, vaikka se selvästi vaati häneltäkin melkoista ponnistusta.
- Alinea, mennään! Jarstan huudahti.
Hän syöksyi portin alitse ja Alinea seurasi nopeasti perässä. Kun he olivat livahtaneet ristikon alta, ruma mies laski sen taas alas ja kääntyi Alinean ja Jarstanin puoleen. Mies ei näyttänyt olevan aikeissa käydä heidän kimppuunsa. Jarstan katsoi miestä ihmeissään ja otti muutamia askelia poispäin hänestä, mutta laittoi miekkansa huotraan.
- Mennään pois täältä vielä kun voidaan, Alinea kuiskasi Jarstanille.
Mies katseli kattoon ja oli huomannut ylhäällä olevan aukon, joka oli hänen päätään korkeammalla. Alinea ja Jarstan perääntyivät hitaasti. Ruma mies viittoi kuitenkin ylös ja urahteli kysyvästi. Ylhäällä oli kapea aukko, josta ristikko oli laskettu. Jarstan lopetti perääntymisen ja jäi katsomaan miehen viittoilua. Mies viittoi katon rakoon ja urahteli kysyvästi katsoen Jarstania. Raosta kuului hyvin heikkoja puheääniä.
- Tule jo, Alinea kehotti. Täällä ei ole muuta kuin harmia.
- Odota hetki, Alinea, Jarstan pyysi.
Mies viittoi ylös vieläkin ja urahteli. Rako oli jossakin viiden metrin korkeudessa ja se oli aika kapea mutta leveä. Ruma mies viittasi Jarstaniin ja sitten ylhäällä olevaan rakoon. Jarstan pisti kilven säkkiin ja säkin maahan ja kiipesi sitten porttia pitkin vähän ylemmäs. Ruma mies elehti Jarstania luokseen ja näytteli kuin nostaisi hänet ylös. Alinea pysytteli muutaman metrin päässä rumasta miehestä.
- Alinea, annatko toisen kynttilän? Jarstan pyysi.
- Saat tulla hakemaan, Alinea vastasi hermostuneena. En uskalla tulla tuon otuksen lähelle.
- Tuo nyt, Jarstan maanitteli.
Alinea lähti varovaisesti kävelemään Jarstania kohden.
- En näe tuolla ylhäällä mitään ellen saa valoa, Jarstan jatkoi.
Alinea ojensi kynttilän ja Jarstan otti sen ja koitti katsella onkalosta. Vaikutti siltä, että raon takana oli jokin luola. Ruma mies näytti taas elein, että nostaisi Jarstanin ylös, ja Jarstan asteli hänen luokseen. Mies tarttui Jarstaniin ja nosti hänet kevyesti päänsä yläpuolelle. Jarstan sai raosta kiinni ja kiskoi itsensä ylös.
Ylhäällä Jarstan näki kynttilän valossa jonkin käytävän, joka jatkui eteenpäin. Aukon vieressä oli myös todella paksu pronssinen ketju, jonka päässä oli jokin koukku.
- Alinea, minä käyn vilkaisemassa mitä täältä käytävästä löytyy, Jarstan huusi ylhäältä.
- Tule pian takaisin, Alinea pyysi.
- Tulen, tulen, Jarstan lupasi.
Jarstan kuuli jonkinlaista mylvintää jostakin kauempaa, joskin se kuului jokseenkin vaimeana. Jarstan lähti kulkemaan käytävää pitkin ja huomasi sen lattialla muutaman sellaisen makeisen, joita ristikon luokse oli pudonnut.
Jarstan jatkoi matkaa ja putkahti aivan pian isompaan luolaan. Tämä luola oli suunnilleen saman kokoinen kuin ristikkoluola. Seinillä oli soihtuja, jotka paloivat, mutta niistä ei näyttänyt tulevan minkäänlaista valoa. Luolan yhdellä seinustalla oli jokin alkeellinen, mutta veressä oleva alttari. Luolasta johti kaksi tunnelia johonkin ja yhdessä reunassa oli syvennys, jossa näytti olevan alaspäin johtava aukko.
Jarstan sylkäisi alttarin eteen ja kuuli samassa toisesta käytävästä ääniä. Hän tunnisti ainakin Zistin äänen, joka huusi:
- Hei päässstä irti!
Jarstan lähti hitaasti ja varovasti hiipimään käytävää pitkin.
- Mitä? kuului Zistin huuto.
Samassa Jarstan näki käytävän pään. Siellä oli pieni luola, jonka seiniin oli kahlittu pari lasta. Lisäksi luolassa oli Namusetä, joka juuri laski housunsa alas. Zist makasi maassa ja valtavan lihaksikas, mutta tavallisen kokoinen mies piteli häntä aloillaan. Näytti aivan siltä, että Namusetä aikoi raiskata Zistin! Seinällä oli yksi tavallinen soihtu, joka loi valoa.
Jarstan perääntyi ja jätti kynttilän vähän matkan päähän, jottei se herättäisi turhaa huomiota. Sitten hän palasi tutkimaan tilannetta. Lihaksikas mies oli selin Jarstaniin ja yritti pidellä rimpuilevaa liskolaista aloillaan. Namusetä kumartui Zistin ääreen housut kintuissa sanoen:
- Nyt teemme jotakin hauskaa, kultaseni.
Jarstan päätti tiukasti tilanteesta huolimatta loitsia Terävyyttä miekkaansa. Loitsu onnistui vasta toisella kerralla, kun Zistin huudot sotkivat Jarstanin keskittymisen. Zist suhisi ja rimpuili aivan paniikissa, kun Namusetä kouri häntä paidan alta.
Saatuaan loitsunsa onnistumaan Jarstan syöksyi varjoista yrittäen survaista miekan Zistiä pitelevän miehen selkään, mutta horjahti juostessaan ja miekka osuikin miehen käteen. Iskun uhri päästi kamalan rääkäisyn, kun Jarstanin miekan terä upposi käteen niin syvälle, että se kuuluu kolahtavan luuhun, ja veri purskahti syvästä haavasta. Käsi vääntyi rujoon asentoon ja verta vuoti solkenaan. Miehen ote Zististä irtosi heti ja Namusedän kasvoille jähmettyi hetkeksi himokas ilme, joka vaihtui heti pelästykseksi.
Namusetä hapuili miekkaansa, kun Zist pomppasi pystyyn ja yritti huitaista oikeassa kädessään olevilla oudoilla kynsillä broota. Jarstan iski raivokkaasti Namusetää miekallaan. Miekka upposi broon käteen ja hän kiljaisi kammottavasti, kun miekka leikkasi hänen kättään ja verta valui.
Samassa Namusetä heitti jonkin loitsun ja luolan soihtu sammui. Luolassa oli nyt pimeää ja siellä kuului karmeaa voihketta ja valitusta.
- Minne ssse meni? Zist huusi.
- Apuaa! kuului lapsen ääni pimeässä. Sir, laittakaa valot takaisin! sama ääni huusi kauhuissaan.
Luolassa kuului askeleet, jotka kipittivät poispäin.
- Misssssä Alinea on? Zist yritti kysyä pimeässä.
- Apuaa! lapsen ääni huusi vain.
Ensin näkyi vain pieni valonkajastus, mutta pian sen jälkeen Jarstan tuli paikalle puoliksi juosten kynttilä kädessään. Kynttilä toi luolaan valoa ja valaisi sen. Lihaksikas mies kieriskeli tuskissaan maassa. Seiniin kahlehdittu tyttö istui vain äänettömänä ja tuijottaen tyhjyyteen, mutta seinään kahlittu poika huusi täyttä kurkkua. Sen sijaan Namusetää ei näkynyt.
Zist oli taas pystyssä. Hänen oikea kätensä oli muuttunut käpäläksi, jossa oli käyrät, tikarimaiset kynnet. Jarstan otti kaksin käsin miekastaan kiinni ja piteli sitä terä alaspäin. Kuului hirvittävä rusaus, kun terä upposi maassa kieriskelevän miehen päähän. Mies valahti liikkumattomaksi ja hänen päästään vuoti verta solkenaan.
- Missssssä Alinea on? Zist kysyi Jarstanilta.
Samassa jokin iso hahmo ilmestyi luolan suuaukolle. Se oli niin iso, että se seisoi hiukan kumarassa. Olento oli valtava ihminen, ainakin kahden kookkaan miehen pituinen, ja tavattoman ruma. Miehen nenä oli käyrä ja siitä roikkui räkää. Miehellä oli karvainen rinta ja takkuiset ja epäsiistit hiukset.
Zist puristi nuijaansa, mutta Jarstan viittoi tulijalle ja asteli kahlitun lapsen luo. Mies asteli Jarstanin luokse jotakin urahtaen. Hänen silmissään näkyi mielipuolinen kiilto.
- Kuka sssinä olet? Zist kysyi mieheltä.
Ruma mies urahti vain jotakin Zistille.
Seinään oli kahlehdittu kaksi lasta. Toinen oli noin 10-vuotias tyttö ja toinen noin 12-vuotias poika. Tytön vaatteet olivat aivan riekaleina ja häntä on selvästikin pahoinpidelty. Pojan vaatteet olivat puolestaan ehjät.
- Jarssstan kuka tuo on? Zist kysyi viitaten isoa miestä.
Jarstan ei kuitenkaan vastannut, vaan kiskoi vankien kahleita. Ruma mies urahti ja astui tytön luokse. Mies tarttui kahleisiin ja repäisi kamalalla voimalla. Seinään kiinnitetty ketju lähti kokonaan irti. Jarstan viittoi pojan kahleisiin. Ruma mies piti tyttöä varovasti sylissä ja asteli pojan luo.
- Sir, sir, poika sanoi pelokkaana.
- Hei! Jarssstan kuka tuo oikein on? Zist kysyi taas.
Ruma mies kiskaisi pojan kahleet irti seinästä ja väänsi sitten ne irti ranteistakin. Hän irrotti käsivoimillaan myös tytön kahleet käsistä uskomattoman varovasti niin pelottavaksi olennoksi.
- Jarssstan! Kuka tuo on? Zist tivasi.
Jarstan juoksi pois. Zistin käsi muuttui takaisin normaaliksi ja kipitti Jarstanin perään.
- Sir, poika kuitenkin huudahti ja nappasi Zistin hihasta kiinni sytytettyään soihdun palamaan. Sir, hän toisti.
Poika oli suunnilleen Zistin kokoinen.
- Älkää jättäkö, sir, poika aneli.
Ruma otus silitteli hellästi pikkutytön hiuksia.
- No tule mukaan, Zist kehotti.
- Sir, sir, poika sanoi pelokkaasti.
- Mitä? Zist kysyi.
- Täällä on pelottavaa, poika sanoi.
- Älä kutsssu minua sssiriksssi, Zist kehotti.
- En, sir, poika sanoi pelästyneesti.
- Alinea! kuului Jarstanin huuto jostakin kauempaa.
- En minä ole sssir, Zist sanoi toistamiseen.
- Ette, sir, poika vastasi pelokkaana. Oletteko lisko, sir? hän kysyi hiukan kiinnostuneena.
- En, Zist sanoi tiukasti. Älä sssano minua sssiriksssi.
- En sitten, sir, poika vastasi.
- Antaa olla, Zist luopui.
- Mutta sinä taidat olla liskolainen, poika arveli. Isäni on kertonut niistä.
- Joo minä olen lissskolainen, Zist tunnisti.
- Isä sanoo, että teidän hännistä saa hyvää ruokaa, sir, poika sanoi uteliaasti.
- Ei saa! Zist kiljahti.
- Mitä ei saa, sir? poika kysyi hämmentyneenä.
- Hyvää ruokaa hännissstä, Zist vastasi.
- Niin, isä sanoo, että se on hyvää, poika sanoi.
- Mutta ei minun häntääni sssaa sssyödä, Zist huomautti.
- Ei kai niin, poika sanoi. Minun nimeni Thekratus, hän jatkoi. Mutta saat sano minua vain Tekiksi.
- Minä olen Zhiltzissstsss, Zist kertoi. Mutta voit kyllä kutsua minua Zissstiksi.
- Kuulostaapa hassulta, poika naurahti.
- Sssinun nimesssi ssse hasssu on, Zist sanoi vastaan.
Samassa Jarstan tuli takaisin ja sanoi:
- Poika, tule!
- Pahat miehet ovat nyt poissa, poika sanoi varovasti hymyillen.
Hän asteli pelokkaasti Jarstanin luokse. Ruma mies hyssytteli sylissään tyttöä, joka vieläkin tuijotteli jonnekin tyhjyyteen.
- Jarssstan kuka tuo issso tyyppi on? Zist kysyi.
- Niin, sir? poika kysyi Jarstanilta.
Jarstan viittoi taas isolle miehelle.
- Jarssstan kerro! Zist vaati.
Samassa jostakin kauempaa kuului huuto, aivan kuin joku olisi huutanut Jarstania.
- Jarstan! Kuuletko minua? kuului vaimeasti.
- Alinea! Jarstan huusi vastaan.
- Sir? poika kysyi taas Jarstanilta.
- Missä olette? kuului Alinean ääni heikosti.
- Me ollaan täällä! Zist huusi.
- Ylhäällä! Jarstan huudahti. Odota hetki!
Jarstan viittoi taas isolle miehelle, joka lähti kulkemaan pois vankiluolasta. Hän piteli varovasti sylissään tyttöä, joka oli velttona ja apaattisena. Zist alkoi suuttua, koska Jarstan ei vastannut hänelle.
- Kuka tuo tyyppi oikein on? liskolainen kysyi vaativasti.
- Missä täällä? Minä olen täällä alhaalla! Missä te olette? kuului Alinean ääni.
- En tiedä, Zist, Jarstan sanoi lopultakin. Ole nyt hiljaa.
Jarstan lähti pois vankiluolasta alttariluolaan.
- Sir, poika huudahti Jarstanille ja säntäsi perään.
Zist kipitti pojan ja Jarstanin perään.
Alttariluolaan saavuttuaan ruma mies urahti ja viittasi syvennyksessä olevaan suurehkoon aukkoon, josta kajasti valoa. Aukon lähellä oli paksu köysikin, jossa oli silmukka päässä. Ruma mies kumartui katsomaan alttariluolan aukosta alas.
- Alinea! Jarstan huudahti.
- Jarstan! kuului ääni alttariluolan aukosta.
Jarstan säntäsi aukon luokse ja huusi:
- Alinea?
Iso mies siirtyi syrjään aukon luota.
- Sir, sir, poika hoki Jarstanille.
- Niin? Jarstan kysyi.
- Sir, poika vain sanoi. Sir, mennään pois täältä, hän pyysi.
Ruma mies tarttui köyteen ja ojensi sen silmukkapuolta Zistille.
- Me mennään täältä pois nyt, Jarstan lupasi pojalle.
- Kiitos, sir, poika sanoi hiukan huojentuneena.
Zist otti köyden vastaan kummastuneena. Iso mies viittoi silmukkaan ja sitten Zistin vartaloon. Sitten hän viittasi aukosta alas.
- Alinea! Jarstan huudahti.
- Niin? Tule tänne alas ja mennään pois täältä! kuului Alinea vastaus alhaalta.
Zist pujotti köyden ympärilleen. Iso mies vei Zistin aukolle ja alkoi laskea häntä alas.
- Onko sinulla minun säkkini? Jarstan kysyi Alinealta.
- Kyllä! kuului vastaus.
- Hyvä! Me olemme tulossa! Jarstan ilmoitti.
Zist oli pian laskettu alas. Hän irrotti köyden ympäriltään ja se katosi takaisin ylös. Alinea ei edes katsonut Zistiin päin.
- Terve Alinea, Zist tervehti.
- Löysittekö toisen lapsista? Alinea huusi ylös.
- Jep, löydettiin me, Zist vastasi hänelle. Ja vielä kolmannenkin.
Samassa ylhäältä laskettiin seuraava henkilö alas. Se oli Tek, jonka hiuksensa olivat vaaleat ja silmät siniset. Hänen vaatteensa olivat aika nuhruiset ja likaiset ja käsissä näkyi aivan kuin kahleiden jättämiä jälkiä. Kun poika oli alhaalla, hän irrotti köyden ja köysi katosi ylös. Alinea tiputti molemmat säkit ja meni pojan luokse.
- Rouva, rouva, poika sanoi pelokkaasti.
- Oletko sinä kunnossa? Alinea kysyi huolestuneena. Mitä?
- Kukaan ei välitä minusssta, Zist valitti.
- Kyllä, rouva, poika sanoi talastariksi.
Samassa seuraava henkilö laskettiin alas. Se oli Jarstan. Hänkin oli kohta myös alhaalla ja kysyi heti:
- Alinea! Oletko kunnossa?
- Kyllä, Alinea vastasi. Oletko sinä?
- Olen, Jarstan vastasi.
- Minäkin olen kunnosssa, Zist sanoi. Kiitosss kysssymässstä.
Köysi putosi maahan ylhäältä ja ison miehen jalat ilmestyivät aukolle.
- Se kammottava Namusetä juoksi kymmenisen minuuttia sitten ulos luolasta, Alinea ilmoitti siirtyen hiukan syrjään aukon alta.
- Oli syytäkin juosta, Jarstan sanoi virnistäen pitkästä aikaa, tosin ilkeästi.
- Pelkäsin henkeni edestä että se olisi tullut kimppuuni, mutta se juoksikin suoraan metsään, Alinea kertoi.
Ruma mies tömähti lattialle. Hänen ei tarvinnut pudottautua kuin pieni matka. Miehen sylissä oli ehkä 10-vuotias tyttö, jonka vaatteet olivat aivan riekaleina. Tyttö tuijotti vain apaattisesti tyhjyyteen. Ruma mies urahti ja lähti astelemaan uloskäynnin suuntaan. Hän piteli tyttöä sylissään uskomattoman varovaisesti. Jarstankin otti tavaransa ja sanoi:
- Tule Alinea.
Jarstan lähti ruman miehen perään ja kääntyi sanomaan:
- Poika.
- Sir, sir, poika sanoi ja riensi Jarstanin kannoille.
Alinea lähti seuraamaan Jarstania otettuaan tavaransa ja Zist kipitti muiden perään.
Kohta koko seurue ilmestyi luolan suusta auringonvaloon, iso mies ensimmäisenä. Ulkona näytti olevan aivan rauhallista, aivan kuin mitään kauheuksia ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
- Huh ssselvittiinpä sssieltä ulosss, Zist huokaisi.
Ulkona oli tosiaan kauniin keväistä. Aurinko paistoi pilvien raosta ja linnut lauloivat. Muutamia kukkiakin näytti jo kasvavan kukkulan rinteellä. Iso mies vetäisi keuhkonsa täyteen ilmaa ja henkäisi. Hän piteli tyttöä varovasti sylissään.
Zist lähti tallustelemaan kylään päin. Ruma mies lähti Zistin perään tyttö sylissään. Alinea kävi vielä noukkimassa muutamia kukkia ja lähti sitten muiden perään.
- Sir, poika sanoi Jarstanille. Mennäänkö, sir?
- Mennään, Jarstan vastasi lähtien kulkemaan.
- Miten te päässsitte poisss sssieltä luolasssta? Zist kysyi toisilta.
- Kuka sinä olet ja mistä olet kotoisin, poika? Jarstan kysyi.
Alinea tuli juuri Jarstanin ja pojan viereen kuuntelemaan keskustelua.
- Minä tulen kaukaa, poika vastasi. Minun nimeni on Thekratus, sir. Mutta voitte kutsua minua Tekiksi, sir. Minä olen kotoisin Aurinkokupolin kreivikunnasta. Minun isä oli mahtava soturi.
Seurue kulki koko ajan polkua pitkin ja iso mies näytti siirtyneen joukon kärkeen.
- Te olette myös soturi, sir? poika kysäisi Jarstanilta.
- Olen puuseppä, Jarstan vastasi. Tek, miten olet tänne joutunut?
- Minun vanhemmat kuoli ja minun piti lähteä pois, Tek sanoi surullisena. Minulla oli isän hyvä keihäskin. Sir, te olette mahtava soturi, kun rökititte ne pahat olennot, Tek sanoi katsoen Jarstania ihailevasti.
- Öh, hmm, krhm, Jarstan mutisi vaivaantuneena kehuista.
- Zist, eikö hän olekin suuri soturi? Tek kysyy Zistiltä.
- Onhan hän, Zist myönsi.
- Minä tiesin sen, sir, Tek iloitsi. Te olette vielä vaatimatonkin, sir, hän jatkoi katsoen Jarstania ihaillen.
- Se minkä tein oli pakko tehdä, Jarstan vastasi. Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja.
Ruma mies käveli etummaisena ja seurue oli jo aika lähellä kylää. Aivan kohta edessä oli kylän luokse johtava mäki.
- Mutta ne iskut olivat upeita, sir, Tek sanoi. Yhtä hienoja kuin isäni keihäänpistot muodostelmassa.
Nyt seurue laskeutui mäkeä alas ja kylän portti häämötti edessäpäin. He näkivät ihmisiä pellolla, mutta portti oli auki ja kylä vaikutti tyhjältä. Ruma mies urahti ja viittasi pellolle lähtien astelemaan sinne. Toiset seurasivat perässä.
Kyläläiset huomasivat tulijat aivan pian. Keirna ryntää seuruetta kohti heti huomattuaan heidät. Nainen riensi valtavan ruman miehen luokse ja mies ojensi hänelle varovasti tytön.
- Voi Lyo, sinä löysit heidät, Keirna sanoi rumalle miehelle.
Ruma mies urahti jotakin ja Keirna kääntyi toisiin päin.
- Mutta missä on Aileena? hän kysyi. Ja kuka tuo poika on? Mistä löysitte Kareenan?
- Aileena on ilmeisesti kuollut, Jarstan ilmoitti.
Keirnan kasvot värähtivät.
- Ei voi olla, hän sanoi kauhistuneena.
- Löysimme luolista Thanatarin temppelin ja nämä kaksi lasta olivat vankeina siellä, Jarstan selosti. Olen pahoillani, hän lisäsi.
- Thanatarin temppelin? Keirna kysyi ääni väristen.
- Niin, Jarstan vastasi.
- Joo sssitä johti hullu broo Namusssetä, Zistkin selitti.
Paikalle riensi samassa muitakin ihmisiä. Yksi naisista otti tytön syliinsä itkien. Useat muutkin naiset purskahtivat itkuun ja miehetkin näyttivät nieleskelevän kyyneleitään.
- Mitä? Keirna kysyi Zistiltä ymmällään.
- Sssiellä oli sssen niminen broo kun Namusssetä, Zist selvensi.
- Broo! Keirna huudahti.
- Siellä luolassa oli broo, joka juoksi pakoon metsään, Jarstan sanoi.
- Onko se peto raiskannut Kareenan? Keirna kysyi kauhistuneena. Ja mitä se on tehnyt Aileenalle?
- On, Zist vastasi.
- En tiedä, Jarstan vastasi. En todellakaan tiedä mitä kaikkea se hirviö on tehnyt.
Samassa Vanha laahusti paikalle.
- Mikäs täällä itkettää? Vanha kysyi kulmiaan kurtistaen.
Naiset lähtivät viemään apaattista tyttöä kohti kylää.
- Onneksi me osaamme parannustaitoja, Keirna sanoi.
- Löysimme Thanatarin temppelin ja nämä lapset olivat sen johtajan vankeina, Jarstan selitti Vanhalle.
- En voi vieläkään uskoa, että näin voisi olla, Keirna sanoi epätoivoisena. Kuinka Dorasta voi sallia näin tapahtuvan? hän valitti tuskaisena.
- Älkää menkö halkeamaan, Vanha sanoi seurueelle tiukasti. Muistakaa vanhat viisaudet. Pääsy on kielletty.
- Te varmaan haluatte ne ainekset, Keirna sanoi sitten hiukan ryhdistäytyen.
- Jepsss, Zist vastasi.
- Kyllä, Alineakin sanoi. Jos suinkin mahdollista.
- Tulkaa, Keirna kehotti ja lähti astelemaan kylää kohti alla päin.
Toiset seurasivat, mutta iso ja ruma mies lähti jonnekin ja hänenkin ilmeensä oli apea.
Keirna käväisi talossa ja haki sieltä kaksi purnukkaa.
- Tässä ovat ainekset, hän sanoi ojentaen purnukat Alinealle. Ja kiitos, että selvititte, mitä tytöille oli tapahtunut.
- Tek, mitä sinä olet tehnyt täällä? Jarstan kysyi pojalta.
- Minä vain vaeltelin täällä jossakin, Tek vastasi. Sitten tuli se kamala vanha mies. Hänellä oli suloinen kissa, sir. Vanha mies antoi minulle makeisia ja antoi silittää kissaa, kunhan seuraisin häntä.
- Vanha mies? Jarstan ihmetteli.
- Niin, se jota sinä löit miekalla, Tek vastasi. Se, jolla oli sellainen pukinparta. Minä seurasin häntä sinne luolalle. Ja taisin menettää sitten jossakin vaiheessa tajuntani. Seuraavaksi olin kahleissa ja se kamala vanha mies...
- Niin. Noissako ne ainekset sitten on? Alinea kysyi Keirnalta ottaen purnukat.
- Lähdetään takaisin Vaaralinnoitukseen, Jarstan kehotti. Sshhh, hän hyssytteli Tekiä.
- Nussi minua, Tek päätti punastuen.
Jarstan katsoi poikaa säälien.
- Kyllä, siinä ne ovat, Keirna vastasi Alinealle. Olen teille todella kiitollinen. Jos koskaan tarvitsette apua, niin tulkaa pyytämään.
- Minäkin olen kiitollinen teille, Alinea sanoi kiitollisena. Näiden avulla toivottavasti mieheni selviää.
- Uh, se sattui, Tek jatkoi.
- Shhhh, Jarstan sihahti. Kiitos, tuo riittää.
- Sitten minun piti imeä sitä, Tek sanoi melkein yökäten.
- Tek! Jarstan ärähti.
- Sir? Tek kysyi.
- Riittää, Jarstan sanoi lyhyesti.
- No me varmaan tästä lähdemmekin? Alinea kysäisi.
- Lähdetään, Jarstan päätti.
- Mutta minä olin ihan hyvä siinä ja se tyytyi imemiseen, Tek jatkoi vielä. Minun isä oli opettanut, hän sanoi ylpeänä.
- Minkä imemisestä hän puhuu? Alinea kysyi.
- Tek! Hiljaa! Jarstan karjaisi.
Tek vaikeni pelästyneenä.
- Niin. Puhuitteko jostain karkeista? Alinea kysyi. Oliko ne tämän näköisiä?
Alinea kaivoi taskunsa pohjalta muutamia ruskeita palleroita.
Zistin johdolla seurue lähti tallustelemaan Vaaralinnoitusta kohti. Keirna heilautti kättään hyvästiksi ja Alinea heilautti hänelle takaisin.
- Joo, noita ne oli, Tek sanoi Alinealle. Se oli kuulemma ollut jonkun keisarin makeismestarina, hän kertoi.
- Haluatko nämä? Alinea kysyi ojentaa karkkeja pojalle.
- Ei! Tek huudahti.
Alinea näytti hämmästyneeltä.
- Mitä? Jarstan kysyi.
- Eivätkö ne ole hyviä? Alineakin ihmetteli.
- Niissä on varmaan sitä huumaavaa myrkkyä, mitä vanha mies valmisti, Tek selitti.
- Aaahh. Kiitos huomautuksesta, Alinea sanoi ja sujautti karkit takaisin taskuun.
- Älkää tekään syökö niitä, rouva, Tek pyysi.
- Et kai aio pitää niitä? Jarstan kysyi Alinealta.
- Ajattelin kyllä tuhota ne, Alinea vastasi.
- Se vanha mies kertoi kyllä hurjia juttuja, Tek puheli. Oli kuulemma myrkyttänyt jonkun kauppiaan. Ja joutunut pakenemaan keisaria.
- Tek, en halua kuunnella, Jarstan sanoi.
- Mutta kyllä se vanha ukko maistui pahalta, Tek sanoi irvistäen.
- TEK! Jarstan ärähti tiukasti.
- Selvä, sir, Tek sanoi kuuliaisesti näyttäen nololta. |