Riskimaa, osa 5
Jarstan, Alinea ja Tek poistuivat sairaalasta.
- Minun pitäisi tässä jossain vaiheessa päästä pesemään pyykitkin, Alinea sanoi. Mutta kaipa voimme käydä Renekotin luona ensin.
- Kuka on Renekot? Tek kysyi uteliaana.
- Onkohan Renekot rakentamassa linnoituksia? Jarstan pohdiskeli.
- Voipi olla, Alinea vastasi.
- Hän on tämän paikan päällikkö, Jarstan selitti Tekille.
- Pojastakin varmaan pitäisi ilmoittaa, Alinea sanoi.
- Suuri soturiko? Tek kysyi silmät pyöreinä.
- En tiedä, Tek, Jarstan vastasi.
- Ei varmasti yhtä suuri kuin te, sir, Tek arveli.
- Saattaa olla että Tekistäkin pitäisi mainita, Jarstan arveli. No, mennään nyt etsimään Renekot
- Eli mennään siis tonne rannan viereen, missä se paaluvarustus on rakenteella? Alinea kysyi.
- Vilkaistaan matkalla Renekotin asunnosta, Jarstan ehdotti. Alkaa olla jo aika myöhä, joten työt saattavat olla ohi tältä päivältä.
- Joo, Alinea sanoi ja lähti kävelemään Renekotin asunnolle.
Tek ja Jarstan seurasivat. Seurue saapui pian Päällikön hallin luokse. Muutama nainen kantoi juuri vettä sisälle.
- Anteeksi, arvon rouvat, Jarstan sanoi naisille. Mahtaako päällikkö Renekot olla paikalla?
- Hän on vielä joella töissä, eräs nuori nainen vastasi.
- Kiitos avusta, Jarstan sanoi.
- Olkaa hyvä, nainen vastasi.
Jarstan suuntasi joelle ja Alinea ja Tek seurasivat häntä. Joella näyttivät työt tosiaan olevan vielä käynnissä, vaikka ilta oli saapumassa. Renekot paiski töitä muiden rinnalla. Töissä näytti olevan myös Bryggin kaveri, mutta Bryggiä itseään ei näkynyt. Berra seisoi sivumpana antamassa ohjeita ja Hall Kirvesmies oli myös mukana töissä. Paaluaita olikin jo edennyt jonkun matkaa.
Jarstan suuntasi päällikön luokse. Renekot katsahti tulijoihin päin tuimasti, kun he saapuivat.
- Hyvää iltaa, päällikkö Renekot, Jarstan tervehti.
- Iltaa, päällikkö Renekot, Alineakin tervehti.
- Iltaa, Jarstan ja Alinea, päällikkö vastasi. Näytättepä viipyneen kauan matkallanne, hän sanoi terävästi.
- Matkaamme tuli mutkia, Jarstan selitti.
- Minkälaisia? päällikkö kysyi sitoen paalun kiinni.
- Keirna pyysi meitä tutkiskelemaan lähiseutua hänen etsiessään tarvitsemiamme aineita, Jarstan selitti.
- Niin? Renekot kysyi.
- Heidän kylästään oli nimittäin kadonnut kaksi lasta, Jarstan jatkoi.
Renekot nyökkäsi.
- Etsiessämme näitä lapsia löysimme eräästä luolasta Thanatarin temppelin ja jouduimme vangeiksi, Jarstan jatkoi. Pääsimme kuitenkin vapaiksi, ja löysimme toisen lapsen elossa, mutta toinen oli tapettu.
Renekot hätkähti.
- Mitä sinä oikein puhut? hän kysyi Jarstanilta.
- Tämä mukanamme oleva poika oli myöskin vankina siellä, Jarstan selitti viitaten Tekiin.
- Sir, Tek sanoi kumartaen.
Renekot rypisti otsaansa.
- Thanatarin temppeli, päällikkö sanoi epäilevästi.
- Ainakin siellä oli broo joka väitti olevansa Thanatarin tuomittu, Jarstan vastasi.
- Te siis tapoitte jonkun broon? Renekot kysyi.
- Se pääsi pakenemaan, Jarstan tunnusti.
- Joka väitti olevansa thanatarilainen? Renekot kysyi edelleen.
- Kyllä, Jarstan vastasi.
- Vai niin, Renekot sanoi mietteliäänä. Ja missä tämä temppeli tarkalleen ottaen oli?
- Se oli Harpyijakukkulalla olevassa luolassa, Jarstan selitti.
- Tiedän paikan, Renekot nyökkäsi. Joskus vuosia sitten uroxit tuhosivat siellä jotakin, hän muisteli. Oliko temppelissä muita asukkaita?
Berra näytti kuuntelevan keskustelua sivussa.
- Siellä oli ainakin yksi mies, mutta hän ei ole enää elossa, Jarstan vastasi.
- Luulenpa, että asia olisi parasta tutkia, Renekot sanoi.
- Hoidan asian, Berra lupasi.
- Hyvä, Renekot totesi. Jos puhutte totta, en moiti teitä myöhästymisestä, hän sanoi Jarstanille.
- Entä tämä poika? Jarstan kysäisi.
- Mitä hänestä? Renekot kysyi.
- Mitä me teemme hänen kanssaan? Jarstan tiedusteli.
- No, hän on varmaan sen verran iso, että voitte huolehtia hänestä, päällikkö sanoi.
Jarstan vilkaisi Alineaa.
- Noin isosta pojasta on apua sitten, jos saatte esimerkiksi oman tilan, Renekot jatkoi. Totta tosiaan, maanviljelyssä on jokainen käsipari tarpeen.
- No ei hänestä varmaankaan mitään haittaa tule olemaan, Alinea sanoi reippaasti.
- Kiitos, sir, Tek sanoi kunnioittavasti Renekotille.
- Me pidämme hänestä sitten huolen, Jarstan lupasi.
- Tehkää näin, Renekot kehotti. Voitte nyt mennä, mutta muista sitten tulla huomenna töihin, Renekot jatkoi katsoen Jarstania. Ja huomenna on tuulipäivä ja tori ja jumalanpalvelus.
- Minulla olisi tässä vielä yksi kysymys, Alinea ilmoitti.
- Niin, Alinea? Renekot kysyi.
- En oikein mielelläni peseytyisi telttakylän kaivolla, Alinea virkkoi. Olisiko täällä jotain paikkaa jossa voisi käydä peseytymässä aamuisin? hän jatkoi punastuen hiukan.
- Etkö voi peseytyä jossakin tyhjässä teltassa? Renekot kysyi. Ja kai miehesi huolehtii, ettei kukaan tule häiritsemään sinua?
- No hän on tällä hetkellä sairaalassa, Alinea tokaisi.
- Ehkä tämä Jarstan sitten auttaa miestäsi siinä? Renekot ehdotti kysyvästi.
Alinea katsoi Jarstaniin.
- Voin auttaa sinua, Jarstan lupasi.
- Noh... Kai se sitten käy, Alinea sanoi.
- Sittenhän asia on selvä, Renekot totesi.
- Kiitos ajastanne, Renekot, Jarstan kiitti. Tulen huomenaamuna paikalle.
- Niin muuten, Alinea muisti. Olisiko minun tarkoitus tehdä täällä jotain päivisin?
- Päällikkö, jatkaisimmeko töitä? Hall Kirvesmies pyysi.
- Voit auttaa muuta naisväkeä töissään Päällikön hallissa, Renekot ilmoitti Alinealle. Mutta nyt minun täytyy mennä jatkamaan töitä. Huomenna kun on juhlapäivä ja teemme vain puolikkaan päivän.
- Ok. No kiitos ajastanne, Alinea kiitti.
- Näkemiin, Renekot sanoi ja palasi töihinsä.
Seurue lähti kulkemaan telttakylää kohti. Siellä näkyi olevan Bryggi ja muutama muu mies maleksimassa.
- Hoh. Minulla on jo melkoinen nälkä, Jarstan ilmoitti.
- Niin on kyllä minullakin, Alinea myönsi.
- Pitäisi hankkia jotain syötävää, Jarstan tuumi. Tekilläkin on varmaan jo nälkä.
- Joo, Tek sanoi innokkaasti. Sen ukon vankina sai huonoa ruokaa.
- Kysytään Bryggiltä mistä hän hankkii ruokansa, Jarstan ehdotti.
Alinea nyökkäsi ja Jarstan käveli Bryggin luo.
- Iltaa, Bryggi! Jarstan tervehti.
- Iltaa, iltaa! Bryggi huudahti innokkaasti ja kääntyi seurueen puoleen. Ei broita ei, Bryggi naurahti.
- Tänään löytyi yksi, mutta se ei ollut ihan lähistöllä, Jarstan vastasi. Mutta mistä sinä haet ruokasi?
- Ah, Neuvoston hallista, Bryggi sanoi. Siellä me syödään.
- Koska sieltä saa ruokaa? Jarstan kysyi.
- Illalla, Bryggi vastasi. Kun työt loppu.
- Hmm. Sittenhän meidän pitänee odottaa vielä, Jarstan totesi.
- Seitsemän äidin temppeli tarjoaa myös ateriaa, sanoi yksi Bryggin seurassa olleista miehistä. Teelo Norrin soppakeittiössä on varmasti nytkin ruokaa odottamassa, mies jatkoi.
- Sinne minä en mene, Jarstan sanoi painokkaasti. Ja saa minun puolestani odottaa.
- Omapa on nälkäsi, mies tuhahti. Sen minä vaan sanon, että heidän ruokansa on paljon parempaa kuin klaanin kurjat sotkut. Meidän täytyy osoittaa, ettemme piittaa klaanin surkeasta avustuksesta.
- Tämä Kilpipusku, Bryggi esitteli miehen. Hän töissä Seitsemän äidin temppelissä, Bryggi naurahti.
Jarstan tuhahti ja sanoi:
- Me tästä lähdemmekin.
- Uskokaa pois, siellä saa ruokaa, Kilpipusku sanoi.
- Hei vaan! Bryggi toivotti iloisesti.
- Ehdimme tässä lepäämää hieman ennen ruokailua, Alinea totesi joukon astellessa pois.
- Kun nälkä kurnii, niin siinä ei lepo auta, Kilpipusku huusi vielä perään.
- Minne mennään? Tek kysyi. Minulla on jo nälkä, sir.
- Varmaan telttaan lepäämään ja odottamaan ruoka-aikaa, Alinea vastasi.
- Eikö voida mennä syömään, rouva? Tek kysyi pettyneenä.
- Odotetaan ruoka-aikaa, Jarstan vastasi. Mennään sitten syömään.
- Hyvä on, sir, Tek sanoi alistuneena. Missähän se Zist on? hän kysyi sitten.
- En tiedä, Jarstan tuhahti. Hyvä ettei ole ainakaan täällä.
- Se oli aika hassu otus, Tek sanoi naurahtaen.
- Minä taidan mennä nyt pesulle, Jarstan ilmoitti.
- Minä en, Tek sanoi nopeasti.
- Menen telttaan lepäämään, Alinea päätti.
- Jään rouvan kanssa, Tek ehdotti.
- Juu. Voit tulla kanssani telttaan, Alinea suostui.
- Mennään, Tek sanoi innokkaana.
Alinea lähti menemään telttojen luokse ja Tek seurasi hänen perässään.
Jarstan vei ensin tavaransa telttaan, otti vaihtovaatteet ja miekan mukaansa ja meni sitten pesemään itsensä ja varusteensa. Kaivolle tuli juuri muutama muukin mies peseytymään. He olivat selvästikin olleet töissä, joskaan eivät paaluvarustuksella.
- Uusi täällä? yksi miehistä kysäisi.
- Kyllä, Jarstan vastasi.
- Ahaa, mies sanoi. Miltäs täällä on tuntunut?
- Erikoinen paikka tämä, Jarstan totesi.
- Joo, sitä tämä on, mies myönsi. Sitä tahtoo vaan päästä nopeasti jonnekin tilalle hommiin, mies jatkoi jutusteluaan.
Jarstan nyökkäsi.
- Kun ei ole eukkoa vielä riesana, niin hyvin täällä pärjää, mies jatkoi.
Jarstanin ilme muuttui hyvin kireäksi ja hän alkoi jynssätä vaatteitaan voimakkaasti.
- Jumalaton homma vaan maan perkaamisessa, mies puheli pestessään. Se sellaista täällä erämaassa. Rauhallista täällä vaan on. Puhuvat broista ja kaikista kammotuksista, mutta ei niitä minun silmiini ole sattunut.
Jarstan sai itsensä ja vaatteet pestyä ja sanoi:
- Minun täytyy mennä. Hyvää illanjatkoa.
- Samat sanat, puhelias mies vastasi.
Jarstan kömpi telttaan, jossa olivat Alinea ja Tek.
- Tule vähän pihalle, Alinea kuiskasi Jarstanille ja kömpi ulos.
Jarstan seurasi häntä, mutta Tek jäi kiltisti telttaan odottamaan. Teltan ulkopuolella Jarstan kysyi:
- Niin?
- Siis et usko mitä tuon pojan isä on tehnyt pojalle, Alinea kuiskasi.
- Hän kertoi jotain minullekin, Jarstan vastasi.
- Ei ihmekään että äijä poltettiin! Alinea jatkoi.
- Poltettiin? Jarstan ihmetteli.
- No niin hän sanoi, että hänen isä poltettiin, Alinea kertoi.
- Poika parka, Jarstan säälitteli. Kamalat vanhemmat ja sitten vielä tämä broojuttu.
- Mutta siis. Hänen isä oli opettanut pojalle joitain aika kummallisia asioita, Alinea jatkoi. Hänen isä oli nussinut pientä poikaa ja hakannut häntä! Kuvottavaa!
- Niin, todella kuvottavaa, Jarstan myönsi.
- Sitten hän kertoi myös jotain mitä hän oli tehnyt sedän kanssa, Alinea ilmoitti.
- Luuletko että minä haluan kuulla? Jarstan kysyi.
Paaluaidan rakentamisessa olleet miehet näyttivät juuri palailevan.
- En, Alinea vastasi. Siksi minäkin halusin teltasta pois. Minusta tuntuu siltä että pojasta voi tulla... broo.
- Miksi? Jarstan kysyi.
- Niin ainakin käsittääkseni tapahtuu niille mitä broot... No tiedät varmaan, Alinea sanoi.
- Luulin että se koskee vain naaraita, Jarstan vastasi. Lienee parasta kysyä siitäkin.
- Todellakin! En haluaisi että hän olisikin sitten yhtenä päivänä broo! Ties mitä hän tekisi eläimil... Ei en voi puhua tästä, Alinea sanoi kauhistuneen näköisenä.
- Poika parka, Jarstan sanoi taas ja näytti murheelliselta.
Mutaiset miehet ryhtyivät peseytymään kaivolla.
- Muuten. Poika varmaan nukkuu sinun kanssa samassa teltassa, Alinea arveli. En halua häntä minun kanssa samaan telttaan.
- Pitää ensin kysyä sitä broojuttua ennen kuin päätämme nukkuuko hän edes kanssamme, Jarstan totesi.
- Mistä ajattelit käydä kysymässä? Alinea kysyi. Temppeliltä?
Samassa Bryggi asteli Jarstanin ja Alinea luokse ja sanoi iloisesti:
- Nyt syömään!
- Tek! Syömään! Jarstan huusi.
Tek ryntäsi teltasta.
- Nyt mennään syömään? hän kysyi innokkaana.
- Kyllä, Jarstan vastasi.
- Kiitos, sir, Tek sanoi iloisesti.
Alinea katsoi poikaa säälien.
- Tuleeko te minun kanssa syömään? Bryggi kysyi.
- Jätetään varmaan tavarat tänne? Alinea kysyi Jarstanilta.
- Ei kai niitä jaksa koko ajan mukana kantaa, Jarstan totesi.
- Sitä minäkin, Alinea sanoi.
- Ne turvassa täällä, Bryggi vakuutti. Täällä vain rehellistä väkeä.
- Jätetään vaan, Jarstan päätti. Laitan vaatteeni kuivumaan ja mennään sitten.
- Pitää itsekin ruokailun jälkeen käydä pesemässä vaatteet, Alinea huomautti.
Jarstan laittoi vaatteensa roikkumaan teltan naruihin.
- Mennään syömään, sir, Tek pyysi.
- Mennään, mennään, Jarstan sanoi suopeasti.
Bryggi lähti johdattamaan joukkoa Neuvoston halliin. He pääsivät Neuvoston halliin, jossa ei näyttänyt olevan vielä paljonkaan väkeä. Seurueelle tarjottiin ruokaa, joka ei ollut yhtä hyvää kuin eilen, mutta aivan kelvollista rankan päivän jälkeen. Kohta halliin alkoi virrata väkeä ja itse Renekotkin saapui.
- Hyvää ruokaa, Bryggi sanoi.
Tek söi innokkaasti kuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään.
- Nojaa, kelvollista ainakin, Jarstan vastasi Bryggille.
- Vaan ei niin hyvää kuin minun kotimaan laitumilla, Bryggi muisteli.
- Ihan käypää ainakin minulle, varsinkin rankan päivän jälkeen, Alinea totesi.
- Hevonen herkkua on, Bryggi sanoi nuolaisten huuliaan. Minun klaanissa osattiin laittaa hyvää hevosta. Vankileirillä ruoka kurjaa. Onneksi minä pakenen.
- Vankileirillä? Jarstan kysäisi.
- Ja sitten jään taas kiinni, Bryggi jatkoi. Mutta minä taitava pakenemaan, hän virnisti. Sitten pääsen tänne. Täällä paljon parempi.
Seurue huomasi juuri Bryggin eilisen kaverin astelevan heidän pöytäänsä kohti.
- Hei! Bryggi huudahti innokkaana. Liity seuraan! hän huudahti tuttavalleen.
Alinea katsoi Bryggin kaveria hieman pelokkaana. Bryggin kaveri asteli pöytään ja istui Bryggin viereen. Hän ei sanonut mitään, mutta hänen vyöllään oleva ketju kilisi.
- Minun kotikylässä osattiin tehdä myös hyvää ruokaa, Tek sanoi ahtaen keittoa suuhunsa. Muut sanoivat, että minun äiti oli hyvä laittamaan ruokaa. Minun isä ei osannut ollenkaan, Tek naurahti.
- Te löysi jonkin broon? Bryggi kysyi Jarstanilta. Paalumuurimiehet kertoo.
- Niin löysimme, Jarstan myönsi. Sairas paskiainen.
- Oikea broo, ja? Bryggi kysyi vakavana.
- Minä olen tässä saanut ihan tarpeeksi jo syötyä, Alinea ilmoitti Jarstanille. Lähden takaisin telttakylälle.
Alinea nousi ylös ja poistui. Tek puolestaan ahmi keittoa nälkäisesti.
- Niin broo kuin vain voi olla, Jarstan sanoi Bryggille.
- Broo paha, joo, Bryggi sanoi. Te sanotaan suuria sankareita.
- Sankareita? Jarstan ihmetteli katsoen kummeksuen Bryggiä.
- Te ajaa pakoon paha broo, Bryggi selitti. Niin miehet sanoo.
- Ei kai broon karkottamiseen sankaria tarvita, Jarstan vähätteli.
- Mutta paha Thanatarin broo vaikea karkottaa, Bryggi sanoi.
Jarstan huokasi raskaasti ja kysyi:
- Oletko saanut syötyä jo tarpeeksi, Tek?
- Ei, sir, ei vielä, Tek sanoi ahmien ruokaa.
- Kuka poika on? Bryggi kysyi.
- Hän oli broon vankina, Jarstan vastasi.
- Broon vankina? Bryggi kysyi hämmästyneenä.
- Niin, Jarstan vahvisti. Eikä hänellä ole vanhempia, joten meidän on kai pidettävä hänestä huoli.
- Pidetään huoli, juu, Bryggi vakuutti. Päällikkö arvostaa teitä, sanotaan, hän jatkoi. Karkottaa broo ei pikkujuttu.
Lopultakin Tek näytti kylläiseltä ja sanoi:
- Nyt olen syönyt, sir.
- Sitten me lähdemmekin, Jarstan totesi. Näkemiin, Bryggi, hän jatkoi nousten ylös pöydästä.
- Hei hei! Bryggi sanoi iloisesti.
Hänen kaverinsa ei vastannut mitään.
Jarstan suuntasi ulos päästyään temppeliä kohti ja Tek seurasi perässä.
- Mihin nyt? Tek kysyi.
- Menemme käymään Orlanthin temppelissä, Jarstan vastasi.
- Selvä, sir, Tek sanoi. Isä sanoi aina, että Orlanth on paha kapinallinen, hän sanoi viattomasti. Hän kapinoi keisari Yelmiä vastaan.
- Mitä! Jarstan huudahti. Isäsi oli väärässä!
- Selvä, sir, Tek sanoi kuuliaisesti.
Kaksikko saapui temppelin luokse.
- Orlanth on kaikista suurin, Jarstan valisti poikaa. Muista se.
- Kyllä, sir, Tek vastasi.
Jarstan käveli temppelin aulaan ja sanoi Tekille:
- Jää sinä odottamaan tähän. Minä tulen kohta takaisin.
- Selvä, sir, Tek vastasi.
Jarstan meni sisemmäs temppeliin etsimään henkilökuntaa. Hän löysi heti noviisiapulaisen.
- Hyvää iltaa, Jarstan tervehti. Minulla olisi kysyttävää, jos teillä on hetki aikaa.
- Kysy pois vaan, noviisi kehotti.
- Tiedätkö broista? Jarstan kysyi.
- Jotakin tiedän, noviisi sanoi varovasti.
- Me löysimme tänään erään pojan. Hän oli joutunut broon r... - krmh - raiskaamaksi, Jarstan selitti hiukan vaivautuneena. Voiko siitä olla hänelle vaaraa?
- Hän saattaa sairastua, mies sanoi. Broot ovat likaisia. Muttei hän kai sentään broolasta saa, mies naurahti.
- Vienkö hänet parantajan luo? Jarstan kysyi.
- Voithan tehdä sen, jos hän näyttää sairaalta, mies sanoi.
- Hän oli kyllä aika terveen näköinen, Jarstan arvioi. Toisaalta, enhän minä parantaja ole.
- Parasta varmaan seurata katsoa, näyttääkö hän sairaalta, mies arveli. Ashalla saa raivarin, jos häntä vaivaa pikkuasioilla.
- Selvä, Jarstan sanoi. Kiitos avusta.
- Ole hyvä vaan, mies kehotti.
- Hyvää illanjatkoa, Jarstan lisäsi.
- Sitä samaa, noviisi toivotti.
Jarstan haki Tekin ja he palasivat telttakylään. Alinea oli juuri kaivolla pesemässä vaatteita.
- Hei, rouva! Tek huudahti. Pesettekö pyykkiä?
- Hei, Tek. No pesin juuri, Alinea vastasi pidellen kädessään märkiä vaatteita.
- Minun isä ei pessyt pyykkiä KOSKAAN, Tek sanoi.
Alinea lähti kävelemään teltalle ja Tek ja Jarstan seurasivat.
- Me käytiin temppelissä, Tek selitti Alinealle. Se oli hieno paikka. Ja Jarstan sanoo, etten saa puhua siitä, että Orlanth on kapinallinen.
Alinea levitti vaatteensa teltan naruihin.
- Koska hän ei ole kapinallinen! Jarstan huudahti. Kuinka kuningas voisi kapinoida?
- Isä vaan sanoin niin, Tek vastasi. En minä tiedä.
Alinea katsahti Jarstaniin päin ja kysyi:
- Kysyitkö sitä joltain?
- Kyllä, Jarstan vastasi. Mitään hätää ei pitäisi olla ellei hän sairastu.
- Hyvä, Alinea totesi.
- Kuka ei sairastu? Tek kysyi. Sekö mies, joka oli siellä sairaalassa?
- Sinun ei tarvitse välittää siitä, Jarstan vastasi. Muista Tek, että isäsi oli väärässä monissa asioissa.
- Selvä, sir, Tek vastasi kuuliaisesti.
Kohta alkoi ilta jo pimetä.
- Menen tästä nyt varmaan telttaani miettimään muutamia asioita ja sitten nukkumaan, Alinea ilmoitti toisille. Hyvää yötä. |