Riskimaa, osa 9
Seurue heräili keväiseen aamuun, joka tosin oli hiukan pilvinen ja kolea. Zist oli viettänyt yönsä viereisessä teltassa.
Sairaalasta päässyt Reinier haisteli keväistä ilmaa ja tuumi, että oli mukavaa olla elossa. Hän asteli Telttakylään.
- Reinier, Jarstan tervehti.
- Kas, terve! Reinier vastasi. Missä Alinea on?
- Reinier! Alinea huudahti ja juoksi Reinierin luokse ja halasi häntä.
Reinier vastasi halaukseen varovasti ja sanoi:
- Mmmoooikka kultaseni, mukava taas nähdä! Olen vielä vähän heikko, joten ei riehuta hirveästi.
Alinea pussasi Reinieriä poskelle.
- Höhöhö, söin niitä hienoja marjoja, Reinier nauroi iloisesti.
- Terve taassss, Zist tervehti Reinieriä sivummalta.
- Tuntuu kuin olisit ollut monta kuukautta sairaana, Alinea sanoi miehelleen ja irrotti otteensa hänestä.
- Hei, Zist, Reinier tervehti. Mukava nähdä sinuakin. Saitko ne broot kiinni?
- Sinua ne ole vielä tavannutkaan, Sarostip totesi Reinierille. Hyvä että selvisit, hän lisäsi ja käveli Reinierin luokse.
Tek katseli Reinieriä kiinnostuneena. Alinea meni toiseen telttaan. Reinier kääntyi Sarostipin puoleen, nyökkäsi ja ojensi kätensä sanoen:
- Terve, minä olen Reinier. Mukava tutustua.
- Samoin. Olen Sarostip Valeninpoika, Sarostip kertoi ja kätteli.
- En ole sssaanut niitä vielä kiikkiin, Zist sanoi siihen väliin Reinierille.
- Minä olen Tek, Tek sanoi siitä sivusta.
Reinier kääntyi Tekiä kohti, kun Alinea tuli takaisin ulos teltasta.
- Me pelassstettiin Tek yhden tossssi omituissssen broon kynsssissstä, Zist paljasti.
- Eli ne broot olivat kuin olivatkin olemassa! Reinier huudahti. Loistavaa. Terve terve, Tek.
- Sinäkö olet Alinean mies? Tek kysyi Reinieriltä. Oletko suuri soturi?
- Jepulis, jepulis, Reinier myönsi. Emminä mikään soturi kyllä... maajussi vain.
- Minä lähden joelle uimaan, Zist ilmoitti. Tuletko sssinä mukaan, Tek?
Reinier kääntyi isojen ihmisten puoleen:
- Minusta olisi mukavaa kuulla mitä täällä on tehty, sillä aikaa kun minä sairastin.
- Mutta osaatko taistella? Tek kysyi häneltä.
- Ei mitään kovin ihmeellistä, Jarstan vastasi Reinierille.
Reinier vastasi Tekille:
- Kyllä minä varmaan tarpeen vaatiessa siihenkin pystyn, on minulla peruskoulutus.
- Minun isä oli suuri soturi, mutta minä en saa puhua siitä, Tek sanoi.
Reinier katsoi Tekiä:
- Sehän on kiva. Mikset saa puhua asiasta?
- Sitä minäkin ihmettelen, Sarostip totesi.
- Jarstan ja Alinea eivät halua, Tek vastasi.
- Sinä aikana kun olit poissa niin on tapahtunut vaikka mitä, Alinea sanoi kiireesti miehelleen. Heti sairastuttuasi, jouduimme lähtemään pois täältä hakemaan sinulle lääkkeenosia.
- Tuletko sssinä mukaan, Tek? Zist kysyi uudelleen.
- Me nähtiin täällä pe-peikkojakin, Tek sanoi innokkaasti, mutta värähtäen. Joo, hän vastasi Zistille.
- Ei, Jarstan kielsi. Tuon liskon kanssa et mene mihinkään, Tek, hän sanoi ankarasti.
- En ole lisssko! Zist kivahti.
- Peikkoja, hmmh, Reinier mutisi.
- Siellä lääkkeenhakumatkalla menimme etsimään kukkuloita paria lasta jotka olivat kidnapattu kylästä, Alinea kertoi Reinierille. Siellä tapasimme sen broon ja olimme vähällä kuolla!
- Liskoista puheen ollen, meidän on parasta puhua päällikkö Renekotin kanssa heti aamiaisella, Alinea, Jarstan sanoi ja Alinea nyökkäsi hänelle.
- Kiitoksia muuten avusta, kaikille ketkä niitä lääkkeitä hankkivat, Reinier kiitti. Tänään voitaisiin ottaa kuppia sen kunniaksi.
- Joo, se oli tosi pelottava peikko, Tek sanoi Reinierille. Se myi torilla aseita, ihan vapaana!
- Onko se vielä torilla? Reinier kysyi kiinnostuneena. Saako sen nähdä?
- Miten tänne on päässyt peikko myymään aseita torille, Sarostip huudahti.
- Ei se varmaan enää, kun toria ei ole, Tek vastasi Reinierille.
- Mitä torille tapahtui? Reinier kyseli.
Zist lähti hiukan loukkaantuneena kävelemään joelle päin.
- Jokin sopimus antaa epäihmisille oikeuden asua täällä, Jarstan murahti.
- Eikös täällä vieläkään uskota että ne broot ovat lähimailla ja sisällä kaupungissa? Reinier kysyi.
- Päällikkö Renekot on luvannut tutkia asiaa, Jarstan vastasi. Mutta nyt syömään, hän lisäsi ja lähti astelemaan kohti Neuvoston hallia.
- Minä taidan tulla kanssa, kun en itse varmaankaan löytäisi tietä, Reinier ilmoitti.
Koko konkkaronkka siis suuntasi Neuvoston hallille ja siellä he saivat aamiaista. Jarstan viittasi Alineaa mukaansa päällikön luokse, joka aterioi myös talossa.
- Miksi te aiotte puhua päällikölle? Reinier kysyi.
- Meillä on hänelle asiaa, Jarstan vastasi.
Alinea lähti Jarstanin mukaan ja kaksikko asteli päällikön luokse.
- Pfft, Reinier puhahti ja jatkoi syömistään.
- Mikä sinä olet ammatiltasi, Reinier? Tek kysyi siinä syödessään.
- Minä en tiedä vielä, Reinier vastasi Tekille. Täällä minun piti aloittaa uusi elämä Alinean kanssa, mutta sairastuin heti tänne saavuttuamme. Kai me oman tilan saamme ja alamme panna. Kaljaa, ja siemeniä maahan. Kaljaa toki tynnyreissä.
- Heillä on jotain liskoa vastaan, Sarostip totesi Reinierille syödessään. Tai niin ainakin lisko väittää. He aikovat kuulemma karkottaa hänet tai jotain.
- Karkottaa Zistin? Reinier huudahti. Mutta eihän se sovi!
- Ei niin, Sarostip sanoi.
- Ei niin, Tek toisti.
- Pitäisikö meidänkin mennä päällikön puheille? Reinier kysyi. Minä kyllä syön ensin, olen hurjan nälkäinen.
- Mene sinä vaan jos haluat, Sarostip vastasi. Minä en halua heti valavieraaksi päästyäni mennä valittamaan päällikölle. Tai voin tulla kyllä mukaan mutta sinä saat hoitaa puhumispuolen.
- Valavieras, Reinier mutisi. Olenko minäkin valavieras? Muistan hämärästi jonkun tilaisuuden, jossa minä saatoin päästä valavieraaksi.
- Ainakin Alinea ja Jarstan ovat, Sarostip vastasi.
- No, sitten varmaan minäkin, Reinier päätti ja jatkoi syömistä.
Kohta Jarstan ja Alinea astelivat takaisin pöytään muiden luokse. He ryhtyivät syömään.
- Minun on lähdettävä pois heti ruoan jälkeen, Jarstan ilmoitti.
- Te aiotte kuulemma päästä Zististä eroon, Reinier totesi. Se ei sovi.
- EMME, Jarstan vastasi ärtyneesti. Vaikka mieli tekisi.
- Hän on matkustanut kanssamme jo KAUAN! Reinier jatkoi.
- Emme ole aikomassa päästä hänestä mitenkään eroon, Alinea vahvisti.
- Mistä te sitten kävitte puhumassa päällikön kanssa? Reinier kysyi.
- Mutta minua tarvitaan Dorastan pyhätöllä, Jarstan vastasi. Niinpä joudun lähtemään sinne joksikin aikaa.
- No lisko ainakin väittää että aiotte päästä hänestä eroon, Sarostip huomautti.
Alinea ei jaksanut intellä asiasta.
- Alinea, mistä te kävitte puhumassa päällikölle? Reinier uteli.
Alinea huokaisi ja vastasi:
- Kävimme puhumassa siitä, kun Jarstanin pitää lähteä Dorastan pyhätölle.
- Niin, Jarstan vahvisti pistellen puuron poskeensa.
- Me emme ole puhuneet kenenkään karkottamisesta täältä, Alinea vakuutti.
- Mitä siellä pyhätöllä tapahtuu? Reinier kysyi.
- Emme tiedä tarkkaan, Alinea vastasi. Jarstania tarvitaan siellä hoitamaan joitakin asioita.
- Ei mitään erityistä, Jarstan sanoi lusikoiden viimeiset puurot suuhunsa. Meillä on vain hajanaisia arveluja.
Sarostip söi edelleen.
- Minun on parasta lähteä nyt, Jarstan totesi ja nousi ylös.
- Heippa, Reinier toivotti.
- Hyvää matkaa, Alineakin sanoi.
- Hyvää matkaa, Sarostip sanoi Jarstanille.
- Pitäkää huolta Tekistä, älkääkä antako liskon pilata häntä, Jarstan teroitti. Pärjäilkää, hän sanoi ja lähti astelemaan pois määrätietoisin askelin.
- Minunkin pitää lähteä tästä paaluvarustamolle, Sarostip totesi.
- Hmm, Reinier mutisi. Minä taidan olla niin kuin en olisikaan, ja lomailla vähän aikaa. Olen vielä aika heikko, nähkääs. Taidanpa mennä Zistin kanssa joelle. Mitä sinä Alinea aiot, tuletko kanssani?
- Minä tulen mukaan, Tek innostui.
- Juu, tule vain, Reinier kehotti leppoisasti.
- Minä olen kyllä varmaan menen tekemään töitä, Alinea sanoi.
Sarostip lähti pois Neuvoston hallista.
- Selvä on, Reinier sanoi vaimolleen.
- Reinier. Katso sitten, ettei Zist sanele kaikenlaisia typeryyksiä Tekille, Alinea varoitti.
- Ei sssse sssssanele, pidän siitä huolen, Reinier sanoi Zistiä matkien. Mihin aikaan työsi loppuu? Sen jälkeen voitaisiin tehdä jotakin jännittävää!
- Varmaan suurin piirtein siinä illalla, kuten normaalisti miehilläkin, Alinea vastasi Reinierin kysymykseen.
- Minä en tiedä mistään normaaleista tuon taivaallista, Reinier totesi. Olen ollut sairaana koko sen ajan kun täällä ollaan hommittu.
Reinier ja Tek lähtivät ruoan jälkeen rantaan. Alinea puolestaan meni hommiin auttamaan muita naisia puuhissaan.
Kun Reinier ja Tek saapuivat rantaan, Zist oli juuri tulossa rantaa kohti.
- Hei, Zist! Reinier huudahti.
- Terve! Zist huikkasi uidessaan kohti muita.
- Zist! Tek huudahti.
Zist tallusteli rantaan ja Reinier sanoi hänelle:
- Kerrohan siitä, miten nuo muut haluavat sinut... ns pois kuvioista.
Paaluvarustuksen luona näkyi jo muutamia kovia työläisiä.
- Häh? Zist ihmetteli.
- Niin, ne sanoo että sinä luulet että ne haluaa sinut pois, Reinier sanoi, istuutui rantaan ja huljutteli jalkoja vedessä.
- Niin, minä kuulin kun ne puhuivat että karkottavat jonkun ja sssanoivat jotain lissskosta, Zist vastasi.
- Hmm, miksi ne sinut haluaisivat karkottaa? Reinier kummasteli. Sinä olet ollut jo monta kuukautta kanssamme.
- En minä tiedä, Zist vastasi. Ne eivät kai pidä minussssta tai jotain. Jarssstankin on ollut todella ilkeä pari päivää.
- Minä pidän, Tek sanoi.
- Mukavaa että joku pitää minusssta, Zist totesi.
- Hmm... Mitä sinulla Zist on nyt suunnitelmissa? Reinier kysäisi. Etkö ole joutunut töihin?
Toisaalla näyttivät miehet jo aloittelevan paaluvarustustyötä.
- Olen minä ollut töisssssä tässssä rannalla, Zist vastasi.
- Mikä sinun tehtäväsi on? Reinier kysyi.
- No minä vain autan muita, Zist vastasi.
- Kivaa, Reinier totesi. Kerro kaikki broouutiset.
- No en ole nähnyt broita enää täällä kaupungisssssa mutta ssse broo mikä asssusssti sssiellä luolasssa missstä pelassstimme Tekin oli tosssi outo, Zist sanoi.
- Millä lailla se oli outo? Reinier uteli. Minun tekisi mieli seikkailla. Mennäänkö tutkimaan se luola läpikotaisin? Minulla on muutama päivä varmaan vapaata, kun olen juuri sairastanut ja heikko.
Tek oli mennyt sivummaksi etsimään rannalta oksia ja muuta romua.
- Vaikkapa, Zist suostui. Mutta minäpä tapasssin eilen aivan valtavan, maagissssen sssammakon.
- Huh huh, Reinier hämmästeli. Mitä se teki? Missä se oli?
- Ssse broo oli omituinen kun ssse väitti että on tosssi fiksssu ja kaikkea, Zist kertoi. Ssse sssammakko kässki minun puhdissstaa itsssensssä pahasssta. Minä luulen että ssse oli jokin henki. Varmaankin tämän joen henki.
- Hmm. Mitä sille broolle tapahtui? Reinier kysyi.
- Ssse pakeni, Zist vastasi.
- No voihan, Reinier tuhahti. Jos se oli semmoinen fiksu ja hurja, niin se ajaa meidät kaikki perikatoon.
- En minä usssko ssse oli jotenkin liian kiltti tai jotain jotta minä ussskoissssin sssen olevan tosssisssaan vaarallinen, Zist arveli. Tai sssiisss ssse oli jotenkin olevinaan kiltti, mutta olikin oikeassstaan aika ssseko.
- Mitä sinä nyt aiot tehdä yleisen turvallisuuden suhteen, ja sen nimissä? Reinier kysyi.
- Etsssiä sssen broon jonka näin täällä kaupungissssa kun ssse henkikin taisssi puhua sssiitä, Zist vastasi.
Samassa siihen paikalle asteli Bryggi.
- Heipparallaa! Bryggi huudahti iloisesti.
- Tervehdysss, Bryggi, Zist tervehti.
- Terve vaan. Kukas sinä olet? Reinier kysyi.
- Minä Bryggi, Bryggi naurahti. Ei muista?
- Öö, emmä oikein, Reinier joutui tunnustamaan. Eiku... JUU! Sepä sä oletkin, hieno nähdä taas.
- Missstä sssinä Bryggi muuten olet kotoisssin? Zist kysäisi.
- Minä kaukaa idästä, Bryggi vastasi salaperäisellä äänellä.
- Mistä sinä sait tuon viitan? Reinier kysäisi osoittaen Bryggin kirkasta viittaa.
- Minä itse tekin, Bryggi selitti. Minä hyvä tekeen vaatteit.
- Hienoa, Reinier totesi. Bryggi, autatko nappaamaan broon joka melttoaa täällä kaupungissa?
Zist tallusteli Tekin luokse ja kysyi:
- Tuletko uimaan?
- En, Tek vastasi keräillen oksia rannalta. Vesi on liian märkää.
- Joo, auttaa, auttaa, Bryggi vakuutti Reinierille innokkaasti. Ja myös härkäsammakko.
- Zist, mikä on suunnitelmasi sen nappaamiseksi? Reinier kysyi.
- Ei vesssi ole liian märkää, Zist sanoi Tekille.
- Härkäsammakko? Reinier kysyi Bryggiltä.
- Mitä sssinä teet noilla oksssilla? Zist kysyi uteliaasti Tekiltä.
- Joo, hengitys polttava, Bryggi sanoi ja väänteli naamaansa.
- Minä veistän jotakin, Tek vastasi Zistille.
- Minä vain odotan että löydän sssen broon, Zist totesi.
- Jos Sarostip lainaa veistään, Tek lisäsi.
- Minullakin on veitsssi, Zist huomautti ja poimi vyöltään yksinkertaisen kiviveitsen.
- Minä vain haluaisin kovasti saada oman keihään, Tek huokasi. Minulla oli ennen keihäs, mutta se paha broo vei sen.
- Hengitys polttava? Reinier ihmetteli. Härkäsammakolla? Missä se härkäsammakko oli?
- Minä voissssin ossstaa sssinulle keihään kun sssaan tarpeeksssi rahaa, Zist ehdotti Tekille.
- Minä tarvitsen jonkun aseen myös! Reinier huudahti.
- Josss vaikka auttaisssit minua myymään ruukkuja kun sssaan niitä valmiiksssi, Zist ehdotti Tekille.
- Se joessa, Bryggi vastasi Reinierille. Sillä suuret mulkosilmät.
- Se olisi hauskaa! Tek innostui Zistin ehdotuksesta. Mennäänkö heti myymään?
- Minun pitää ensssin tehdä niitä, Zist vastasi.
- Ei käytetä minun kallisarvoista loma-aikaa semmoiseen, vaan napataan se broo jollakin ovelalla juonella, Reinier tokaisi.
- Kyllä ssse broo löytyy, Zist rauhoitteli.
- Mitä aiomme tehdä nyt? Reinier kysyi. Mikset sinä Bryggi ole töissä?
- Etsssikää te kaksssi broota ja minä ja Tek menemme tekemään ruukkuja joita me sssitten myymme, Zist ehdotti. Tule, Tek, hän sanoi ja lähti lapsimaan joenrantaa pitkin kauemmas työmaasta.
Bryggi kohautti vain olkapäitään.
- Napataan myös härkäsammakko, hän vakuutti.
Tek seurasi Zistiä ja Bryggi lähti mukaan. Reinier jäi seisoskelemaan ja raapimaan päätään.
- Tule, etsitään broo ja härkäsammakko, Bryggi kehotti Reinieriä.
- Tiedätkö sinä, mistä ne voisi löytyä? Reinier kysyi, mutta lähti kuitenkin seuraamaan Bryggiä.
- Härkä tulee synkkinä öinä, Bryggi vastasi silmiään pyöritellen.
Zist tallusteli muiden edellä oikein mutaiseen paikkaan, istahti kaivelemaan maasta hyvää mutaa ja kävi tekemään ruukkuja.
- Ei tee työ? Bryggi kysäisi Zistiltä ja viittasi häneen ja sitten paaluvarustustyömaahan.
- Eivät ne minua kaipaa, Zist arveli.
- Paras ei työ, Bryggi naurahti.
Tek auttoi innokkaana Zistiä, joskin aika taitamattomasti.
- Minä tietää myös muita olentoja, Bryggi sanoi salaperäisesti. Haluat kuulla? hän kysyi Reinieriltä.
- Juu, tämä vastasi.
- Minäkin haluan kuulla, Zist sanoi työn lomasta.
- Kerro pois vain, Reinier kehotti Bryggiä.
- Joessa myös musta yksisarvinen, jolla viisi silmää, Bryggi sanoi vakavana. Ja pieni sorsa, katse tappaa.
- Kuulostavat aika veijareilta, Reinier totesi. Missä ne liikehtivät?
- Minä en ole nähnyt niitä, Zist sanoi.
- Pimeinä öinä, Bryggi selitti. Myös hönkivä härkä. Se syö pieni lapset.
- Tylsää, että kaikki hauskimmat jutut tapahtuvat silloin kun minä haluan olla nukkumassa, Reinier valitteli.
- Juu, Zist myönsi.
Reinier heitteli kiviä veteen ja nyhti ruohoa maasta.
- Sitten iso käärme, jolla on siivet, Bryggi jatkoi.
- Noista isoista käärmeistä minäkin olen kuullut! Reinier huudahti.
- Minä olen nähnyt lohikäärmeen, Zist tokaisi. Monta lohikäärmettä.
- Minä myös, Bryggi sanoi.
- Aijaa? Reinier yllättyi.
- En niitä oikein isoja mutta pienempiä, Zist selitti.
- Se söi sata hevonen, Bryggi lisäsi.
- Ssse oli varmassti issso, Zist totesi.
- Missä niitä on? Reinier kysyi.
- Sssiellä missstä minä olen kotoisssin, Zist vastasi innokkaasti. Sssiellä oli paljon lohikäärmeitä. Ja lissskolaisssia ja dracolissskoja ja kaikkea.
- Yksi urhea minunheimomies tappoi lohikäärmeen, Bryggi sanoi. Yhdellä peitsellä!
- Minä en usssko tuota! Zist huudahti. Ssse oli varmassti oikein pieni lohikäärme. Ei niitä oikein mahtavia.
- Söi sata hevonen, Bryggi vakuutti. Ei pieni.
Päivä kuluikin sitten sellaisissa puuhissa. Zist väsäsi innokkaasti ruukkuja ja keskusteli muiden kanssa. Tek pysytteli Zistin seurassa Jarstanin kieltoja muistelematta. Bryggi lähti jossakin vaiheessa omille teilleen, muttei vähimmässäkään määrin työhön. Päivä oli pilvinen ja hiukan kolea.
- Zist, tiedätkö sinä missä täällä olisi majataloa? Reinier kysäisi illan lähestyessä.
- En, miten niin? Zist kysyi vastaan.
Reinier ei vastannut vähään aikaan, mutta heräsi ajatuksistaan ja kysyi:
- Niin jaa mitäs?
- Ei mitään, Zist vastasi.
Samassa Sarostip saapui joelle ja käveli Zistin luokse. Reinier lähti pois kaupunkia kohti.
- Renekot käski sanoa että sinun pitäisi käydä töissä tai sinun käy huonosti, Sarostip sanoi Zistille.
- Jaiks! Zist hätkähti.
- Sinun pitäisi ilmestyä huomenna töihin tai et saa ruokaa, Sarostip ilmoitti.
- Enhän minä kuitenkaan sssyö niiden ruokaa, Zist huomautti.
- En tiedä mitä hän tarkoitti mutta niin hän sanoi, Sarostip vastasi. Minne muuten pistit sen pronssilevyn, Zist? hän kysyi hiljaa. Jarstan ja Alinea eivät juonittele sinua vastaan joten älä pelkää karkottamista.
- Minähän arvasin, Tek naurahti. Eivät he oikeasti sinua inhoa, Zist.
- Jarssstan inhoaa varmasssti minua, Zist arveli.
- Mutta he eivät silti halua karkottaa sinua, Sarostip toisti.
- Sen levyn minä taisssin jättää sssinne telttaan missssä nukuin, Zist muisteli.
- Mennäänkö jo syömään? Tek kysyi. Minulla on jo nälkä.
- Minun pitää peseytyä ensin, Sarostip vastasi.
Hän meni vähän syrjemmäs, riisui vaatteensa ja pulahti veteen.
- Minä en taida tulla kun sssiellä on kuitenkin vain pahaa ruokaa, Zist sanoi Tekille. Uimaan! hän huudahti sitten ja loikkasi veteen Sarostipin perässä.
- Minä kelpaan tällaisenakin, Tek totesi mutaisena.
- Tule nyt, Zist houkutteli vedestä. Täällä on mukavaa.
- En minä vedestä pidä, Tek vastasi. Minun isä ei peseytynyt koskaan.
- Tule nyt, Zist kehotti. Ssssinun isssässsi olikin aika höntti. Sssitä paitsssi ei tämä ole pessseytymissstä.
- Minä en pidä vedestä, Tek vastasi päätään pudistaen.
Zist roiski hiukan vettä Tekin päälle ja tämä perääntyi kauemmas.
- Tulisit nyt! Zist yritti houkutella.
- EN! Tek huudahti.
- Älä pakota häntä, Sarostip kehotti Zistiä.
- No ei sssitten, Zist sanoi.
Sarostip ui vähän aikaa ja nousi pois vedestä ja puki päälleen. Myös Zist kiipesi vedestä pois ja ravisteli itsensä suht kuivaksi. Pukeuduttuaan Sarostip sanoi Tekille:
- Tule Tek, lähdetään syömään.
- Joo, Tek vastasi ja kiiruhti Neuvoston hallia kohti Sarostip kannoillaan.
- Tulissssinkohan minäkin mukaan, Zist mietiskeli ääneen.
- Tule, Tek kehotti kauempaa.
Niinpä Zist ryntäsi Tekin ja Sarostipin perään.
- Aivan sama minulle, Sarostip totesi.
Neuvoston hallissa kolmikko huomasi sitten Alinean, joka tarjoili ruokia.
- Terve Alinea, Sarostip tervehti. Tulimme Tekin ja Zistin kanssa syömään. Tosin en tiedä syökö Zist mitään.
- En minä varmaan sssyö, Zist sanoi siihen väliin.
- Hyvä niin, Alinea totesi. Odottelinkin jo täällä, että missä te oikein olette.
Muiden käytyä istumaan pöytään Alinea toi heille ruokaa Sarostip kiitti kohteliaasti Alineaa. Zist pomppasi kuitenkin sitten pystyyn ja ryntäsi pois hallista.
- Etkö sinä istu, Alinea? Tek kysyi. |