Tummahius
Historia
Tummahius syntyi valtavan merellä kelluvan levälautan alla asustavaan sinihaltiayhdyskuntaan noin 26 vuotta sitten. Hänen heimossaan on neljä eri sukupuolta, joskaan sinihaltioita tuntematon ihminen ei huomaa heissä mitään selvää eroa. Heimoon kuului useita satoja sinihaltioita, kiitos kukoistavan merikasvillisuuden.
Jo lapsena Tummahiuksessa oli jotakin poikkeuksellista sen lisäksi, että hänellä oli hyvin tummat hiukset. Papit ennustivat, että hän tulisi tekemään jotakin suurta tulevaisuudessa, mutta tarkemmin he eivät nähneet sitä. Ennustukset auttoivat osaltaan Tummahiuksen etenemistä yhteisön hierarkiassa, sillä hänestä tuli hyvin nuorella iällä papitar. Samalla hän sai liittolaishengekseen Sinisuomun, herätetyn lentokalan. Tummahius oli saavuttanut asemansa myös suurelta osin nokkeluutensa ja luontaisen rohkeutensa avulla. Hän niitti mainetta niin vaarallisten eläinten metsästyksessä kuin kasvien tuntemuksessa.
Toisin kuin muut sinihaltiat, Tummahius oli lapsesta saakka utelias ja suunnattoman kiinnostunut ympäröivästä maailmasta, jopa yläpuolisesta sellaisesta. Hän saattoi uida useiden päivienkin matkan päähän, jonne toiset eivät uskaltautuneet, ainoastaan Sinisuomu seuranaan. Vanhemmat haltiat paheksuivat avoimesti moista holtittomuutta, mutta uskoivat sen olevan nuoruuden intoa ja poistuvan iän myötä.
Eräällä tutkimusmatkalla ollessaan Tummahius jäi yllättäen kiinni ihmistekoiseen verkkoon ja hänet nostettiin ylös suolaisesta ja kotoisesta merivedestä. Kokemus oli sinihaltialle aivan kammottava ja hän olisi tukehtunut pian, ellei häntä olisi pantu jonkinlaiseen ahtaaseen vesialtaaseen.
Hiukan toivuttuaan Tummahius huomasi vangitsijoidensa olevan aivan ilmeisesti ihmisiä, joista hän oli kuullut puhuttavan, mutta joita kukaan hänen heimostaan ei ollut koskaan nähnyt. Ihmisten iho oli kirkkaanpunainen ja he näyttivät valtavilta pienessä pronssialtaassa värjöttelevän Tummahiuksen näkökulmasta. Ihmiset katselivat häntä ja ilmeisesti kommunikoivat keskenään veteen asti kuuluvalla oudolla kielellä.
Aluksi ihmiset näyttivät kovin samanlaisilta, mutta muutaman päivän vankeuden jälkeen Tummahius alkoi jo erottaa heidät toisistaan. Ihmisistä kookkain oli selvästi joukon johtaja ja muut kolme tottelivat häntä vastustelematta. Tämä johtaja oli kaikkein kiinnostunein Tummahiuksesta ja katseli ja tutki häntä paljon. Syötäväksi annettiin merikasveja, jotka Tummahiuksen murheeksi oli riistetty kasvusijoiltaan ilman tarpeellista Ruokalaulua. Ihminen yritti opettaa sinihaltialle hieman ihmiskieltä, mutta heidät erottavan veden vuoksi kommunikointi ei sujunut erityisen hyvin. Tummahius tosin oppi ymmärtämään jonkin verran ihmispuhetta.
Eräänä päivänä Tummahius pronssialtaineen päivineen kannettiin laivan ruumasta saaren rannalle ja pitkin synkkää käytävää hämärään kammioon. Tummahius näki ohimennen useita vaaleita ihmisiä, jotka näyttivät aivan haamuilta neljän punaisen seassa. Hän yritti päästä merta nähdessään pois altaasta, mutta voimakkaat kädet painoivat hänet takaisin veteen.
Luolassa ihmisten johtaja teki oudon loitsun, jonka jälkeen Tummahius huomasi kuutiollisen vettä jääneen paikoilleen ilman että sitä olisi pidellyt mitään. Hänet pantiin kuution sisälle ja sinihaltia tunsi taas hetken pelottavaa ilmaa ilman vettä. Tummahius arvasi kuutiota koossa pitävän voima olevan pahaa taikuutta, kun hän tunsi näkymättömään esteeseen veden ja ilman rajalla.
Useita päiviä luolaan joutumisensa jälkeen Tummahius kuuli kauempaa luolastosta meteliä ja pian taistelu raivoisi aivan lähellä. Ihmisten johtaja jatkoi kuitenkin häiriintymättä maagisia toimiaan. Vasta kun hyökkääjät ja Tummahiuksen vanginneet ihmiset kamppailivat kammion ovella, alkoi tapahtua: ihmisjohtaja sai luettua loitsunsa ja Tummahius tunsi kauhukseen pyrstönsä ja koko vartalonsa vääntyvän kummallisesti. Hän ei saanut enää henkeä, vaan tunsi tukehtuvansa, eikä voinut käsittää, mitä oli tapahtunut.
Tummahius kuuli ihmisjohtajan naurahtavan ja näki veden läpi tämän iskevän valtavalla veitsellään näkymätöntä estettä veden ja ilman välissä. Samassa vettä koossa pitävä voima näytti katoavan ja vedet loiskuivat kammion lattialle. Tummahius tömähti maahan järkyttyneenä ja uskoen kuolevansa. Ällistyksekseen hän kuitenkin tunsi saavansa taas henkeä, vaikkei ollut vedessä ollenkaan.
Hetken kuluttua sinihaltia ymmärsi, että hänen kaunis pyrstönsä ja virtaviivainen ruumiinsa oli kadonnut. Hänen pyrstönsä tilalla sojotti kaksi laihaa elintä, joita ihmiset kutsuivat jaloiksi. Tummahiuksen räpylämäiset sormet olivat muuttuneet pitkiksi ja kynnellisiksi. Kaikkien muiden fyysisten muutosten lisäksi hän ymmärsi hengittävänsä myös puhdasta ilmaa, johon kykenevät vain keuhkoilla varustetut olennot.
Tummahiuksen maatessa kauhistuneena lattialla hyökkääjät murtautuivat sisälle. Ihmisten johtaja liittyi mukaan taisteluun ja kannusti ahdinkoon joutuneita miehiään. Pian hän loitsi jotakin ja kaksi vaaleaa ihmistä muuttui valtavaksi ravuksi ja joksikin oudoksi ja karvaiseksi otukseksi.
Taistelun melskeessä yksi hyökkääjistä tönäisi kammion pöydältä sinertävän lasipurkin suoraan kivilattialle. Purkki hajosi sirpaleiksi ja jonkinlaista kaasua alkoi purkautua ilmaan. Ihmisten johtaja huusi jotakin ja taistelijat jähmettyivät liikkumatta paikalleen. Kaasusta muodostui alaston ihminen keskelle kammiota. Ihmiset kulmahampaat näyttivät Tummahiuksesta luonnottoman pitkiltä ja teräviltä.
Seurasi sekasorto, jonka aikana terävähampainen ihminen sieppasi lattialta ison veitsen ja kävi lähimmän ihmisen kimppuun huutaen ilmeisen vihaisena. Samalla hän painoi seinää, joka aukesi. Seinän takaa paljastui neljä pelkistä luista koostuvaa olentoa. Nämä ryntäsivät mukaan taisteluun suoraan mahdollisimman pieneksi lattialle kyyristyneen Tummahiuksen ohitse.
Ihmiset, sekä hyökkääjät että puolustajat, pääsivät jonkinlaiseen pikaiseen yhteisymmärrykseen ja alkoivat yhteistuumiin hakata pitkähampaista ihmistä ja luisia olentoja. Ylivoiman eteen joutuneen pitkähampaisen hahmo värjyi hetken ja muuttui sitten sumuksi, joka leijaili ulos kammiosta. Ihmiset hakkaisivat luuolennot mäsäksi nopeasti, kun pahin vastustaja oli poissa.
Taistelun päätyttyä luolan puolustajien johtaja ryhtyi neuvottelemaan hyökkääjien kanssa. Keskustelu oli Tummahiukselle sekavaa, mutta hän ymmärsi hieman eleistä ja muutamista tutuista sanoista sen tarkoituksen: johtaja halusi, että pitkähampainen mies tapettaisiin.
Useat ihmiset tulivat kummastelemaan Tummahiusta, joka kyyhötti pelokkaana nurkassaan poissa rakkaasta vedestään. Ihmiset auttoivat tai pikemminkin pakottivat sinihaltian nousemaan ylös. Tämän uudet ja tottumattomat jalat eivät aluksi kantaneet, mutta kärsivällisen tukemisen jälkeen Tummahius sai otettua muutaman horjuvan askeleen.
Vieras ihminen, jonka pitkät hiukset oli sidottu niskaan, auttoi Tummahiuksen istumaan karkealle penkille. Ihmiset kyselivät lakkaamatta häneltä jotakin oudolla kielellä, josta Tummahius ymmärsi välillä joitakin sanoja. Johtaja selitti ihmisille jotakin ja nämä näyttivät tyytyvän siihen, vaikka katselivatkin sinihaltiaa kummastelleen ja jopa hiukan kunnioittavasti.
Kesti useita tunteja ennen kuin ihmiset olivat saaneet pitkähampaisen olennon tapettua. Tummahius ymmärsi myöhemmin ihmisten puheista, kuinka nämä olivat jahdanneet sitä nopeasti kokoon kyhättyjen puuristien ja miekkojen kanssa. Rankan metsästyksen jälkeen ihmiset lähtisivät nyt pois saarelta.
Vieraat vaaleat ihmiset ottivat Tummahiuksen mukaansa ja purjehtivat punaihoisen ihmisjohtajan kanssa laivalla paikkaan, jossa oli valtava määrä ihmisiä ja kummallisia rakennelmia, joiden huipuilta nousi savua. Tummahiusta pelotti kovasti, mutta vieraiden ihmisten johtaja, pitkähiuksinen ihminen, auttoi hänet maihin ja rauhoitteli tyynillä sanoilla. Pian Tummahius unohti pelkonsa ja katseli ihmeissään pintamaailman outouksia, jotka oli aina haaveillut näkevänsä.
Tummahius jäi ihmisten pariin ja oppi pian hiukan heidän kieltäänkin, vaikka se tuntui aluksi kovin vaikealta. Hänet pelastanut ihminen oli ammatiltaan kauppias, mikä tarkoitti sitä, että hän vaihtoi ihmisiltä esineitä toisiin ja sai siitä elantonsa. Tummahius alkoi myös ymmärtää ihmisiä ja erotti nyt myös heidät toisistaan. Hän havaitsi, että ihmisillä oli kaksi eri sukupuolta sinihaltioiden neljän sijaan ja että hän oli ihmiseksi muuttuessaan tullut sellaiseksi, jota ihmiset kutsuivat naiseksi.
Ulkonäkö ja luonne
Sinihaltiana ollessaan Tummahius oli melko tavanomaisennäköinen haltia, mutta hänen levämäiset hiuksensa olivat poikkeuksellisen tummat, melkeinpä mustat. Tummahiuksen piiskamainen pyrstö oli kaunislinjainen ja aniliininvärinen, kädet puolestaan räpylämäiset.
Ihmiseksi muuttuessaan Tummahius sai ihmismäiset jalat ja naisellisen vartalon. Hänen silmänsä muuttuivat ihmissilmiksi, joskin säilyttivät violetin värinsä. Iho pysyi vaaleananiliinina, jonkin verran tummempana kuin ihmisiho. Sinihaltiakiduksista tulivat keuhkot, eikä Tummahius enää kykene hengittämään veden alla ilman taikuutta. Hänen hiuksensa ovat yhä tummat ja jokseenkin levämäiset, etenkin kastuttuaan.
Tummahius on luonteeltaan utelias ja ennakkoluuloton, tosin ainakin ihmisnäkökulmasta hyvinkin naiivi. Hän tuntee nykyisen ihmisruumiinsa vieraaksi, mutta on tottunut jo siihen, vaikkei sentään juoksukilpailuun pysty. Tummahius kaipaa kovasti kansaansa ja levämetsiä, mutta toisaalta ihmisten maailmakin vaikuttaa hänestä kiinnostavalta. Ikävä puoli on vain siinä, ettei hänen lemmikkinsä Sinisuomu voi seurata häntä kuivalle maalle, vaan joutuu jäämään veteen.
Tummahius luottaa täysin hänet pelastaneeseen kauppiaaseen, joka on opettanut hänelle ihmisten eksoottisia tapoja. Sinihaltia on oppinut myös sen, etteivät kaikki ihmiset ole yhtä mukavia ja ystävällisiä. Etenkin ihmisten raakuus ja lihansyönti kuvottavat häntä. Tummahius syö ainoastaan kasviksia, jotka on itse poiminut Ruokalaulua käyttämällä. Hän on havainnut maalla kasvavat kasvikset erittäin herkullisiksi.
Yksi ihmiskaupungin kiinnostavimmista henkilöistä Tummahiuksen mielestä on naispuolinen ruskohaltia, joka kuuluu paikalliseen naissoturikulttiin. Haltiat ovat ystävystyneet kovin erilaisesta synnyinympäristöstään huolimatta. Tummahius on oppinut maalla asuvista sisaristaan muutamassa päivässä enemmän kuin hänen heimonsa viisainkaan pappi tietää koko elinaikanaan. Maahaltioiden kielessä on yllättävän samankaltaista kuin murthoi, joten kommunikointi ei ole tuottanut ongelmia.
|
|